Lue keskustelun säännöt.
Saankohan koskaan tietää miksi välit ystäväperheen kanssa katkesivat käytännössä kokonaan. Tuleeko teille mitään ajatuksia, mistä tässä voisi olla kyse?
12.07.2018 |
Asia vaivaa, surettaa ja painaa valtavasti. Tilanne siis tämä; muutimme uudelle paikkakunnalle. Miehen tutun tuttu asui siellä, ketään muita emme tunteneet. Mies tapasi tuon tuttavansa tutun harrastuksen kautta ja he tutustuivat. Ko. miehellä on perhe; vaimo ja kolme lasta.
Tapasimme silloin tällöin perheiden kera puistossa, ym. Perheen äiti oli todella innostunut tutustumaan ja minä tietysti myös, koska en tuntenut ketään. Tulimme mainiosti juttuun, kaikki! Myös lapset. He kutsuivat meitä mökkeilemään ja me illallisille ym. Tapasimme lasten kera ja myös aikuisten kesken. Nainen kutsui minua myös omien ystäviensä pitämiin illanviettoihin. Olin todella onnellinen, koska tuntui, että kotiuduin hyvin uuteen paikkaan.
Sitten tapahtui jotain. Mietimme edelleen mieheni kanssa mitä se mahtoi olla ja olemme hämillämme. Emme ole tänä päivänä keksineet mitään järkevää selitystä. Kaikki oli hyvin, tapasimme perhettä säännöllisesti, kunnes aloin odottaa toista lastamme. Ajallisesti ystävyyden ja tapaamisten katkeaminen osuus siihen, kun ystäväperheen äiti sai tietää raskaudestani. Tieto tuli hänelle tilanteessa, jossa hän oli juuri kutsumassa meitä heille kylään. (Kerroin, ettemme voi tuona päivänä tulla, kun samaan aikaan on rakenneultra.) Jälkeenpäin ajatellen hän meni jotenkin erikoisesti hämilleen tiedosta, mutta en antanut asialle sen enempää painoarvoa. Eihän tämä nyt VOI johtua meidän toisesta lapsesta, heillähän lapsia oli jo kolme. Vai voiko?
Mitään muuta ei ole tapahtunut. Miehet ovat edelleen silloin tällöin tekemissä harrastuksen kautta, mutta minun osaltani oikeastaan kaikki lopahti tuon raskaustiedon kerrottuani. Nainen ei koskaan edes onnitellut meidän perhettä vauvan synnyttyä. (Mies onnitteli.)
Syy miksi ajattelen, että lapsiasia voisi tässä olla vaikuttamassa on se, että sain jälkeenpäin tietää naisen toteutumatta jääneestä toiveesta vielä yhdestä lapsesta. Silti se asia syyksi tuntuu absurdilta.
Tuleeko teille mitään ajatuksia tästä kaikesta? Mistä voisi johtua välien totaalinen viileneminen? Olen tosi surullinen, koska meillä on hyvin vähän kontakteja tässä kaupungissa ja he olivat aivan ihastuttavaa seuraa. Ikävä heidän perhettä :(
Kommentit (203)
Tunnut itsekin tietävän syyn. Hänelle raskautesi seuraaminen vain olisi ollut liian tuskallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäpä joistakin koskaan tietää.
Itsellä on kaveruuksia loppunut todella oudosti, yhtäkkiä naapuri jonka kanssa on vähän lasten myötä tutustuttu alkaakin paeta postilaatikolta vetäen lasta perässään ettei joutuisi edes moikkaamaan tms.
Tai joku johon on tutustunut jossain yhteisössä joka sitten on loppumassa, ja tämä kaveri hehkuttaa että me nyt sitten jatketaan ehdottomasti yhteydenpitoa, ja sitten kun tuo yhteinen pakollinen tekeminen on loppu, ja koetan soittaa niin ekan kerran lyödään luuri korvaan ja toisella kertaa sanotaan heti että nyt ei voi puhua, kolmatta kertaa en yrittänyt :/
Tai ehkä se vika on sitten vain minussa, kun ei noita kavereita kerran yhtään ole.
Entä jos vain itse otat ohjat käsiisi, ja alat lämmittelemään tilannetta. Yritä kutsua tavallisee tapaan teille kylään, kysy milloin voisitte tavata vaikka leikkipuistoilu merkeissä, lähtisikö tämä nainen kanssasi vaateostoksille tms. Vaikka naisystäväsi kieltäytyisi ensimmäisestä kutsustasi, harmittele ja sano että joku toinen kerta, ja kutsu vaikka viikon päästä uuteen tapaamiseen. Sanot vielä että ette ole tavanneet pitkään aikaan, että olisipa ihana taas nähdä. Jos se auttaisi ja tilanne normalisoituisi pikkuhiljaa. Toki ei kannata alkaa ruinaamaan, jos näyttää siltä että tämä ystävätär kieltäytyy kutsusta kerta toisensa jälkeen, mutta ainakin voit ajatella että oletpahan itse yrittänyt parantaa tilannetta. Jospa kaikki selviäisi, ja saisit taas ystäväsi takaisin. :)
Miten läheis te naiset olitte? Tulee mieleen, että pahoitti mielensä kun sai tietää vasta tuossa vaiheessa. Ehkä ajatteli, että olette niin hyviä ystäviä että kertoisit heti. Ja ehkä myös pettymys omasta toteutumattomasta lapsesta vielä pahensi entisestään.
Oletko yrittänyt puhua hänen kanssaan?
Miehesi oli satuillut naiselle, ettei hänellä ole avio seksiä. Pitivät selkäsi takana 3-kimppakivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä niitä kaverisuhteita loppuu ilman mitään järkevää syytä, ei voi mitään. Itse lopetin yhden koska kaveri puhui p*skaa ja piilovittuili ihan kaikesta, mutta tämä luuli että lopetin sen koska tämä ei maksanut lainaamiaan rahoja heti takaisin. Kyse oli paristakympistä.
Onko suora kysymys pois laskuista? Ja jos sinä et jostain syystä voi kysyä, niin jos miehesi kysyisi kaveriltaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otitko häneen yhteyttä tuon jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Tunnut itsekin tietävän syyn. Hänelle raskautesi seuraaminen vain olisi ollut liian tuskallista.
Niin, ehkä asia on näin. En vain voi jotenkaan uskoa, että hän kolmen lapsen äitinä, ei olisi sitten sen verran voinut purra hammasta ja "kestää" raskausaikani jos siitä oli kyse. Tässä meni kuitenkin niin monen ihmisen ystävyys katkolle. Siksi on vaikea uskoa syyn olleen tuollainen. (Ymmärtäisin jos hänellä ei olisi lapsia ollenkaan taikka lapsiluku jäänyt yhteen..) Meillä kuitenkin oli vain yksi lapsi ennestään ja eikö kaksi lasta nyt yleensä ole aika normi suomalaisissa perheissä? Että voiko se oikeasti olla niin kauhea järkytys ja juuri se minun raskauteni?
Tuo vaan oli ainoa asia, josta koko historiamme aikana tuli outo olo. Siksi sen tuossa mainitsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia minkä keksin, on että tuo nainen loukkaantui siitä, että kerroit vasta vähän ennen rakenneultraa raskaudestasi. Eli tavallaan pimitit tietoa kauan.
Tai sitten hän oli kateellinen, mene ja tiedä.
No, tällä periaatteella kaikkien muidenkin olisi pitänyt loukaantua :) kerroimme ihan kaikille vasta rakenneultran aikoihin/jälkeen.
Onko tuttavaperheen äiti ollut teistä aktiivisempi kutsumaan kylään? Jos hän on odottanut, että sinäkin vastavuoroisesti kutsuisit. Ettekö tuolloin, kun kerroit rakenneultrasta, sopineet uutta ajankohtaa vierailulle? Onko hän siis alkanut tosiaan kieltäytyä sinun kutsuistasi ja lakannut vastaamasta puheluihisi yms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia minkä keksin, on että tuo nainen loukkaantui siitä, että kerroit vasta vähän ennen rakenneultraa raskaudestasi. Eli tavallaan pimitit tietoa kauan.
Tai sitten hän oli kateellinen, mene ja tiedä.
No, tällä periaatteella kaikkien muidenkin olisi pitänyt loukaantua :) kerroimme ihan kaikille vasta rakenneultran aikoihin/jälkeen.
Minä kerroin ystävilleni jo pian plussan jälkeen, isovanhemmille rv 12 ultran jälkeen, ja lopuille kavereille ja tutuille asia selvisi joko nähdessä tai Facebookista kun laitettiin vauvasta kuva.
Minä kyllä lasken raskauden samaan kategoriaan kuin muut elämän isot jutut. Ja ajattelen että ne jaetaan tärkeiden ystävien kanssa. Kihlaus, uuden kodin etsintä, uusi työ tai koulutupaikka, uusi kumppani, häät... No, ehkä olen outo.
Minä kyllä kysyisin suoraan, että mikä on. Ei siinä enää voi mitään menettääkään.
Niin miksi et ollut kertonut hänelle raskaudestasi? Oliko salailuun joku syy? Ja sitten sivulauseessa kerrot rakenneultrasta... jos ajatteli olevansa sinulle hyvä ystävä niin varmaan piti tuota menettelytapaa outona jopa loukkaavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko siis kysynyt suoraan tai ehdottanut tekemistä yhdessä? Jos ette ole vähään aikaan olleet tekemisissä ja oikeasti epäilet, että vauva voisi olla syynä niin ota härkää sarvista ja ehdota jotain tavallista tapaamista? Jos hän kieltäytyy, niin sitten tiedustelet, että mistä tämä välien poikkilaittaminen johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Onko suora kysymys pois laskuista? Ja jos sinä et jostain syystä voi kysyä, niin jos miehesi kysyisi kaveriltaan?
Kysyin kerran naiselta, kun sattumalta tavattiin puistossa, että onko kaikki hyvin, kun ei olla enää pitkään aikaan kuultu heistä. Me ehdotimme vielä pitkään (ainakin vuoden/puolitoista) tämän jälkeenkin silloin tällöin jotain tapaamista. Pari kertaa näimmekin perheiden kesken meidän aloitteesta, mutta tunnelma oli nimenomaan naisen puolelta niin kummallinen, että mietimme aina pitkään jälkeenpäin miehen kanssa, että MIKÄ ihme tässä oikein on?! Sitten luovutimme. Tuohon kysymykseeni nainen vastasi vähän vaivaantuneena nauraen ja heitti jonkun vitsin tyyliin "mitäs tässä, huvilaa ja huussia korjatessa aika menee" tms.
Hän on sen tyylinen ihminen, että tuskin olisin edes suorempaan kysymykseen saanut suoraa vastausta.
Tässä esimerkki käytöksen muuttumisesta; esikoistyttöämme nainen kutsui hellittelynimellä, jonka he olivat keksineet. Kuopuksen kohdalla hän töksäytti sattumalta nähdessämme, että niin mikä tuon nimi nyt olikaan (vaikka he olivat ristiäisissäkin, eli nimi kyllä oli tiedossa). Tämän kerroin jotta ymmärrätte minkälaisesta käytöksestä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuttavaperheen äiti ollut teistä aktiivisempi kutsumaan kylään? Jos hän on odottanut, että sinäkin vastavuoroisesti kutsuisit. Ettekö tuolloin, kun kerroit rakenneultrasta, sopineet uutta ajankohtaa vierailulle? Onko hän siis alkanut tosiaan kieltäytyä sinun kutsuistasi ja lakannut vastaamasta puheluihisi yms.?
Tämä tuli heti mieleen. Ap ei maininnut sanallakaan, millä tavalla yhteydenpito oikein katkesi tai mitä hän on itse tehnyt välien säilymisen eteen. Kuulostaa siltä, että tuttavaperheen äiti on vain lopettanut yksipuolisen yhteydenpidon.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos vain itse otat ohjat käsiisi, ja alat lämmittelemään tilannetta. Yritä kutsua tavallisee tapaan teille kylään, kysy milloin voisitte tavata vaikka leikkipuistoilu merkeissä, lähtisikö tämä nainen kanssasi vaateostoksille tms. Vaikka naisystäväsi kieltäytyisi ensimmäisestä kutsustasi, harmittele ja sano että joku toinen kerta, ja kutsu vaikka viikon päästä uuteen tapaamiseen. Sanot vielä että ette ole tavanneet pitkään aikaan, että olisipa ihana taas nähdä. Jos se auttaisi ja tilanne normalisoituisi pikkuhiljaa. Toki ei kannata alkaa ruinaamaan, jos näyttää siltä että tämä ystävätär kieltäytyy kutsusta kerta toisensa jälkeen, mutta ainakin voit ajatella että oletpahan itse yrittänyt parantaa tilannetta. Jospa kaikki selviäisi, ja saisit taas ystäväsi takaisin. :)
Ihana kommentti, kiitos siitä <3
Ikävä kyllä tätä on nyt yritetty pitkälti yli vuosi, vauva-aika tuli ja meni, sen jälkeen on yritetty jos jotakin. Mikään ei oikein ota tuulta alleen. Nyt ensimmäisen kerran miehenikin totesi, että ei kannata, kun ehdotin että pitäisikö yrittää heidän kanssa jotain kesälomatapaamista yrittää. Luulen, että me ollaan menty sen yrittämisen ohi jo tässä vaiheessa. Nyt on enää jäljellä ihmetys ja suru. Miksi. Ja se epätietoisuuden harmi, ettei asia ehkä koskaan selviä. haikeana mietimme entisiä hauskoja aikoja heidän seurassa <3
Naisella ja miehelläsi on ollut suhde. Hän on loukkaantunut miehellesi eikä sinulle.
Ainoa asia minkä keksin, on että tuo nainen loukkaantui siitä, että kerroit vasta vähän ennen rakenneultraa raskaudestasi. Eli tavallaan pimitit tietoa kauan.
Tai sitten hän oli kateellinen, mene ja tiedä.