Puolet vieraista jätti häälahjan antamatta
Vietimme n. 90 hengen häitämme kesäkuun alkupuolella ja juhlat onnistuivat mainiosti. Vieraat kehuivat viihtyneensä erinomaisesti, tunnelma oli rento ilman pönötystä ja perinteisiä hääohjelmia, juomaa ja ruokaa riitti jne.
Kutsussa ilmoitimme yleiseen tapaan, että mikäli lahjan haluaa antaa, kartuttaisimme mieluusti häämatkakassaamme. Lahjan arvo ei ole meille tärkeintä, vaan ymmärrämme, ettei kaikilla ole kovin hyvä taloudellinen tilanne ja siksipä esimerkiksi ajatuksella mietitty onnittelukortti olisi ollut mieleen. Nyt, kun rupesin käymään saamiamme kortteja ja lahjoja, havaitsin, ettei puolet vieraistamme muistanut meitä millään tavalla. Puolisoni perheestä esim. vain vanhemmat muistivat meitä kortilla, jonka välissä oli 30e lahjakortti heidän omaan lempiravintolaansa, jossa kyseisellä rahalla ei edes tervehditä.
Vieraistamme suurin osa on korkeakoulutettuja ja hyvätuloisia ihmisiä. Meitä lykästi viime vuonna taloudellisesti ja miehen lisääntyneistä tuloista kirjoitettiin juttua lehdessä verotietojen tullessa. En keksi mitään muuta syytä sille, että vieraamme ovat sitä mieltä, ettemme ”tarvitse” häälahjaa. Mielestäni juhliminen ilman muistamista on epäkohteliasta ja kuten sanoin, olisi ajatuksella kirjoitettu kortti ilahduttanut.
Minkälainen tulkinta tästä pitäisi vetää? Kutsu oli selkeä, eikä se jättänyt tulkinnanvaraa. Onko suomalainen menestymisestä niin kateellinen, että hän ottaa ilon irti, mutta ei halua uhrata yhtään omastaan? Vieraat olivat naamatusten puolestamme iloisia ja halailivat meitä useaan otteeseen - oliko tämä feikkausta?
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tarvii mitään, miksi pyytää mitään itselle? Itsekeskeistä joka tapauksessa. Pyytäkää hyväntekeväisyyteen ja osoittakaa, että ette ole itsekeskeisiä. On turha porata, että en halu mitään, en tarvii mitään, mutta matkatilille voitte laittaa rahaa.
Eikö ole yhtä itsekeskeistä pyytää vieraita lahjoittamaan minun juhlieni kunniaksi hyväntekeväisyyteen, kun yhtä hyvin voin lahjoittaa itsekin?
Enkä todellakaan allekirjoita, että vieraan pitäisi maksaa lahjalla takaisin saamiaan tarjoiluja. Jos se on etiketin mukaista, niin sitten etiketti on väärässä! Sehän on kunnia-asia, että saan tarjota perheelle ja ystäville juhlat, kun he tulevat iloitsemaan jostain minun elämäni tärkeästä asiasta kanssani. Ei tarkoitus todellakaan ole se, että he kustantavat juhlani.
Toivottavasti kiitit jälkeenpäin, tämäkin tapa unohtunut.
Ehkä ap tietää että lahjan tuomatta jättäneet ovat tehneet sen pihiyttään, kun kerran mahdollisuus, eivätkä siksi ettei olisi varas MITÄÄN antaa. En kehtaisi mennä juhliin ilman mitään lahjaa. Nolouden huippu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen antanut vain pienen summan lahjaksi silloin, kun olen osallistunut kalliisiin polttareihin tai häät pidetään jossakin kaukana, jonne pitää matkustaa ja maksaa matkat, hotellit jne.
Olen pätkätyöläinen, joten budjetti on tiukilla aina.
Paras ratkaisu on minusta joku yhteinen lahjakortti koko vierasporukalta. Silloin saa hienon lahjan pienellä rahalla kokoon.
Et olisi ollut ap:n häihin tervetullut!
Vastauksesta päättelin, ettei teissä ole mitään kadehtimista. Jos pitää kerjätä rahaa häämatkaan, ei ole kehumista.
En yksinkertaisesti kehtaisi mennä juhliin ilman lahjaa. Ja aina pyrin myös toteuttamaan lahjatoiveen jos sellainen on, olipa juhlakalu sitten rikas tai köyhä tai lahja MINUN mielestäni hälle tarpeeton.
Itse pidin juhlat joihin pyysin että ei lahjoja mutta jos haluaa voi laittaa pienen summan minulle tärkeään hyväntekeväisyyskohteeseen. 50 vieraasta pari vierasta lahjoitti rahaa. Loput tuli kahta kättä heiluttaen ( juu, itsehän pyysin) ja loput suurieleisesti lahjan kanssa.
Jatkossa otan vaasit, koristekupit ja kynttiläjalat urheasti vastaan ilman ohjeistuksia ja lahjoitan sitten eteenpäin hyväntekeväisyyskirpparille 😀.
Mielummin hankittaisiin sukupolvelta toiselle periytyviä perinteisiä hopea aterimia tai astiastoja yms. kuin jotakin hetken huuma lomamatkoja.
Vierailija kirjoitti:
---ymmärrämme, ettei kaikilla ole kovin hyvä taloudellinen tilanne ja siksipä esimerkiksi ajatuksella mietitty onnittelukortti olisi ollut mieleen---
---Vieraistamme suurin osa on korkeakoulutettuja ja hyvätuloisia ihmisiä.
---Kutsu oli selkeä, eikä se jättänyt tulkinnanvaraa.
Okei. Ensikerralla päätä, kumpia vieraat ovat, vähävaraisia vai hyvätuloisia. Ja kutsusta, siinä sanottiin, että JOS haluaa antaa lahjan, niin pieni rahalahja on hyvä. Musta tässä oli kyllä tulkinnanvaraa: lahjan voi antaa jos haluaa tai olla antamatta jos ei halua.
Eli hieman hiomista vielä vaatii provoilu, mutta olihan tässä yritystä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisivat antaneet mitään, kun itse ilmoititte, että MIKÄLI HALUATTE jotain antaa, niin rahaa. Eli ei mikään pakko antaa senttiäkään, jos ei halua.
Ei tietenkään ole pakko antaa mitään. Mutta on hyvien käytöstapojen mukaista muistaa jotenkin, antaa edes kortti. Todella moukkamaisia vieraita.
Vierailija kirjoitti:
Mielummin hankittaisiin sukupolvelta toiselle periytyviä perinteisiä hopea aterimia tai astiastoja yms. kuin jotakin hetken huuma lomamatkoja.
Miksi materia on parempi kuin kokemus? Etenkin kun jos tämä olisi tapana, molemmilla voisi jo olla vaikka isovanhemmiltaan perityt hopea-aterimet, eikun väkinäisesti hymyilemään, kun lahjavieraat antaa lahjaksi kolmannen?
Häälahja miehen vanhemmilta 30 euron arvoinen? Lähinnä vitsi. Kyllä, ovat kateellisia. Kukaan ei koskaan mene häihin ilman vähintään 50 euron lahjaa. Törkeitä.
En ymmärrä näin suurten juhlien, jossa iso elämänmuutos edessä, vähättelyä. Ylioppilaslahja, valmistujaislahja, häälahja, baby showerit ja ristiäiset, kaikki vähintään 50 euron arvoiset, lähisukulaisilta 200-500 euroa vähintään. En ole itsekään mikään kroisos, mutta osaan arvostaa muiden onnea ja saavutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielummin hankittaisiin sukupolvelta toiselle periytyviä perinteisiä hopea aterimia tai astiastoja yms. kuin jotakin hetken huuma lomamatkoja.
Miksi materia on parempi kuin kokemus? Etenkin kun jos tämä olisi tapana, molemmilla voisi jo olla vaikka isovanhemmiltaan perityt hopea-aterimet, eikun väkinäisesti hymyilemään, kun lahjavieraat antaa lahjaksi kolmannen?
Niin, mutta ajattele mikä sarja olisi jo koossa!
Vierailija kirjoitti:
Häälahja miehen vanhemmilta 30 euron arvoinen? Lähinnä vitsi. Kyllä, ovat kateellisia. Kukaan ei koskaan mene häihin ilman vähintään 50 euron lahjaa. Törkeitä.
En ymmärrä näin suurten juhlien, jossa iso elämänmuutos edessä, vähättelyä. Ylioppilaslahja, valmistujaislahja, häälahja, baby showerit ja ristiäiset, kaikki vähintään 50 euron arvoiset, lähisukulaisilta 200-500 euroa vähintään. En ole itsekään mikään kroisos, mutta osaan arvostaa muiden onnea ja saavutuksia.
Rahassako sekin arvostus nykyään mitataan. Voin sitten jättää kaikki juhlat väliin jos hintalappu on tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häälahja miehen vanhemmilta 30 euron arvoinen? Lähinnä vitsi. Kyllä, ovat kateellisia. Kukaan ei koskaan mene häihin ilman vähintään 50 euron lahjaa. Törkeitä.
En ymmärrä näin suurten juhlien, jossa iso elämänmuutos edessä, vähättelyä. Ylioppilaslahja, valmistujaislahja, häälahja, baby showerit ja ristiäiset, kaikki vähintään 50 euron arvoiset, lähisukulaisilta 200-500 euroa vähintään. En ole itsekään mikään kroisos, mutta osaan arvostaa muiden onnea ja saavutuksia.Rahassako sekin arvostus nykyään mitataan. Voin sitten jättää kaikki juhlat väliin jos hintalappu on tuo.
Sinäkö olet yksi niistä jotka eivät ole valmiita uhraamaan penniäkään toisen ilon eteen?
Vaikuttaa siltä, että ap:n koko vieraslista on löytänyt tämän keskustelun ja kommentoi nyt innokkaasti miksi he elivät tuoneet lahjaa. Mitään muuta syytä en keksi näin päättömille kommenteille.
Toinen vaihtoehto on, että teillä on vakavia mielenterveyshäiriötä. Ainoa ihminen jonka tunnen, jolla on yhtä sekopäisiä mielipiteitä kuin täällä, on epätyypillistä persoonallisuushäiriöta ja masennusta sairastava siskoni. Hän ei ymmärrä lainkaan semmoisia perusasioita, että juhlavieras vie aina lahjan ja rahan toivominen on aivan normaalia nykyään. Hän suuttui kaverinsa rahatoiveesta niin paljon, että ulisi siitä viikkokaupalla. Yritimme takoa koko perheen voimin järkeä hänen päähänsä, mutta hän ei kerta kaikkiaan tajunnut että rahan toivominen häämatkaan on ihan hyvä lahja. Siskoni otti toiveen kuitenkin niin suurena henkilökohtaisena loukkauksena, että meni juhliin ilman lahjaa pelkkä kortti mukanaan. En muista että olisin hetkeen hävennyt kenenkään vuoksi niin paljon.
Miksi pari, joka on usein asunut yhdessä vuosikausia ennen naimisiin menoa ja hankkinut lakanat ja tuikkukipot aikoja sitten kaipaisi niitä lakanoita ja kippoja? En käsitä, miksi teitä edes kutsutaan sellaisten ihmisten juhliin, joiden onnesta ette välitä pätkääkään. Minä olen aina ollut vain sellaisten ihmisten juhlissa, joista välitän kovasti ja haluan aivan mielelläni osallistua heidän matkakassaansa varallisuuteni mukaan, koska tiedän heidän tulevan onnellisiksi päästessään reissuun toistensa kanssa.
Ap:n kutsussa ei ollut mitään tulkinnanvaraa, vaan rahan toivominen ilmoitetaan aina epäsuorasti. Tuollaisia kutsuja olen itsekin saanut ja rahaa olen antanut. Sinulla ap on suku täynnä röyhkeää porukkaa joilla ei ole minkäänlaista tilannetajua. En käsitä miten he kehtasivat tulla jopa ilman sitä korttia, minä en olisi ikimaailmassa kehdannut. Voisivatko he olla teille jotenkin kateellisia tai jotain?
Onneksi olkoon kuitenkin hääpäivän johdosta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskivatko miehen vanhemmat viulut/osan niistä? Jos niin, miksi odotat vielä erillistä lahjaa?
Laskivat=maksoivat
Eivät osallistuneet järjestelyihin millään tavalla.
Tämä on kyllä jännä palsta, kun aloittaja teilataan aina, oli aihe mikä hyvänsä :) Kutsussa luki aivan samaan tapaan kuin viime aikoina muidenkin ystäviemme kutsussa, missä muodossa toivoimme mahdolliset lahjat.
Ja kyllä- lasken onnittelukortitkin lahjoiksi ja niitä käyn mieluusti läpi aivan yhtälailla kuin muitakin lahjoja. Mikäli tämä lasketaan ahneudeksi, niin ilmeisesti parin euron kortin toivominenkin on ahneutta.
Meillä ei olisi tällä hetkellä varaa lähteä häämatkalle ilman taloudellista tukea, koska omaisuutemme on tällä hetkellä kiinni optioissa, talossamme ja lainasimme viisinumeroisen summan siskolleni.
-ap
Jos lahjoja toivoo, pitää asia muotoilla toisin kuin te olitte muotoilleet. Esimerkiksi ”Muistamiset toivomme häämatkatilillemme”. Tuo ”jos haluatte lahjan antaa” kuulostaa siltä, että lahjalla ei todella ihan aidosti ole teille merkitystä mutta otatte sen kuitenkin vastaan, jos joku välttämättä haluaa sellaisen antaa.
Meillä oli häät keväällä. Kirjoitimme kutsuun, että emme toivo lahjoja mutta halutessaan muistamisen voi ohjata hyväntekeväisyysjärjestöjen X ja Y tileille. Emme pitäneet kirjaa siitä, kuka lahjoitti ja mitä lahjoitti. Saimme silti monilta kortteja ja kuohuviinipulloja. Kolmelta tuli ihan lahjakin (tarpeetonta mutta kivaa silti). Meni juuri, kuten toivoimme. Meistä kummastakaan ei kirjoiteta juttuja verotietojen julkaisemisen yhteydessä...
Oikeasti ap, etkö ymmärrä, miksi vastaajat täällä ”teilaavat” sinut. Ajattele nyt. ”Olemme todella hyvätuloisia, jopa rikkaita. Hääkutsussa kerroimme, että lahjan saa antaa, jos haluaa. Emme saaneet kaikilta lahjaa. Ystävämme ovat teeskenteviä mänttejä.”
Tökeröt vieraat. Häihin ei osallistuta ilman lahjaa/muuta muistamista, oli hääparilla rahaa itsellään tai sitten ei. Itsellä ainakaan ei olisi pokkaa mennä paikalle tyhjin käsin. Ne on häät, ei bileet.
Mä vein mun kamun häihin vaa kukat. Oon opiskelija. Kamun aviomirs on joku iso pomo niin miksi mun pitää antaa heille rahaa ku sitä niillä on ja mulla ei.
Perinteistä suomalaista kateuttahan tuo on. Unohdetaan ihan kaikki käytöstavat ja suututaan suorastaan, jos jollain menee hyvin. Kortti jne. On kyllä ihan kaikin puolin ehdoton, järkyttävää junttikäytöstä tuollainen.
Meidänkin häissä oli monia vieraita ketkä eivät antaneet mitään edea korttia. Todella tylyä mielestäni.
Kumma kun luulisi että moukkamaisuus vaan lisääntyy vaikka luulisi toisin olevan, materian lisääntyessä aletaan ilmeisesti kuvitella ettei vanhoilla tavoilla ja perinteillä ole merkitystä vaan ne voi heittää romukoppaan, nousukkuutta ja sikaniskaisuutta parhaimmillaan. Jos ei edes korttia raatsi ostaa niin kannattaisi jäädä kotiin.
Omissa häissämme emme edes tulleet ajatelleeksi mitään lahjoja, ihan luonnollista näin jälkeenpäin ajateltuna sillä monet olivat vielä opiskelijoita tms. ei ollut paljon ylimääräistä rahaa kellään. Yllätykseksemme saimme muutaman ihanan ja persoonallisen lahjan joita vieläkin vuosien jälkeen ihastelen, selvästi antajiensa näköiset ja sydämestä annetut. Itselläni olisi tänäkin päivänä omituinen fiilis lähteä varta vasten pyytämään vierailta lahjoja/rahaa, amerikkalainen tapa joka ei oikein istu suomlaiseen kulttuuriin.