Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Puolet vieraista jätti häälahjan antamatta
06.07.2018 |
Vietimme n. 90 hengen häitämme kesäkuun alkupuolella ja juhlat onnistuivat mainiosti. Vieraat kehuivat viihtyneensä erinomaisesti, tunnelma oli rento ilman pönötystä ja perinteisiä hääohjelmia, juomaa ja ruokaa riitti jne.
Kutsussa ilmoitimme yleiseen tapaan, että mikäli lahjan haluaa antaa, kartuttaisimme mieluusti häämatkakassaamme. Lahjan arvo ei ole meille tärkeintä, vaan ymmärrämme, ettei kaikilla ole kovin hyvä taloudellinen tilanne ja siksipä esimerkiksi ajatuksella mietitty onnittelukortti olisi ollut mieleen. Nyt, kun rupesin käymään saamiamme kortteja ja lahjoja, havaitsin, ettei puolet vieraistamme muistanut meitä millään tavalla. Puolisoni perheestä esim. vain vanhemmat muistivat meitä kortilla, jonka välissä oli 30e lahjakortti heidän omaan lempiravintolaansa, jossa kyseisellä rahalla ei edes tervehditä.
Vieraistamme suurin osa on korkeakoulutettuja ja hyvätuloisia ihmisiä. Meitä lykästi viime vuonna taloudellisesti ja miehen lisääntyneistä tuloista kirjoitettiin juttua lehdessä verotietojen tullessa. En keksi mitään muuta syytä sille, että vieraamme ovat sitä mieltä, ettemme ”tarvitse” häälahjaa. Mielestäni juhliminen ilman muistamista on epäkohteliasta ja kuten sanoin, olisi ajatuksella kirjoitettu kortti ilahduttanut.
Minkälainen tulkinta tästä pitäisi vetää? Kutsu oli selkeä, eikä se jättänyt tulkinnanvaraa. Onko suomalainen menestymisestä niin kateellinen, että hän ottaa ilon irti, mutta ei halua uhrata yhtään omastaan? Vieraat olivat naamatusten puolestamme iloisia ja halailivat meitä useaan otteeseen - oliko tämä feikkausta?
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
---ymmärrämme, ettei kaikilla ole kovin hyvä taloudellinen tilanne ja siksipä esimerkiksi ajatuksella mietitty onnittelukortti olisi ollut mieleen---
---Vieraistamme suurin osa on korkeakoulutettuja ja hyvätuloisia ihmisiä.
---Kutsu oli selkeä, eikä se jättänyt tulkinnanvaraa.
Okei. Ensikerralla päätä, kumpia vieraat ovat, vähävaraisia vai hyvätuloisia. Ja kutsusta, siinä sanottiin, että JOS haluaa antaa lahjan, niin pieni rahalahja on hyvä. Musta tässä oli kyllä tulkinnanvaraa: lahjan voi antaa jos haluaa tai olla antamatta jos ei halua.
Eli hieman hiomista vielä vaatii provoilu, mutta olihan tässä yritystä kuitenkin.
Eikä, ei ole poissulkevia :) Jos suurin osa vaikka 100 vieraasta on hyvätuloisia, se ei poissulje sitä, että vaikka 49 vierasta voi olla vähävaraisia.
Joo, kirjoitin näköjään vähän ristiriitaisesti, kun häissämme oli ihmisiä sairaseläkeläisistä pääomatuloilla eläviin. Ja sitten nuoret akateemisesti koulutetut ystävät ja perheenjäsenet ovat juuri siirtyneet työelämään ja hankkineet perinteiset parit lapset, omakotitalot, farmariautot ja kultaiset noutajat, niin heidän menonsa ovat todella tarkkaan laskettu.
Kuten olen monessa kohti painottanut, häälahjan arvo ei ole ratkaiseva asia minulle, vaan jonkinlaisen muiston jättäminen itsestään. Esimerkiksi se paljon puhuttu onnittelukortti, jotka kerään hyvään talteen sievään laatikkoon.
-ap
Miksei teillä ollut vieraskirjaa tai jotain muuta persoonallisempaa tapaa kerätä muistiin paikalla olleiden mietteet ja terveiset?
Missä näin sanottiin, ettei vieraskirjaa ollut? Oli meillä, mutta kehotuksista huolimatta ihmiset eivät sitä täyttäneet. Ja nekin, jotka täyttivät, kirjoittivat siihen vain oman nimensä...
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsepähän ilmoitit, ettei lahjoja tarvitse välttämättä tuoda, edes sitä rahamuistamista.
Tästä tuli mieleen se kursailuketju, jossa puhuttiin samasta ilmiöstä: niin vaan pitää esittää niin hienotunteista ja vaatimatonta että voi hyvänen aika, eihän minun takiani nyt mitään tarvitsisi laittaa, mutta sitten kuitenkin loukkaannutaan, jos tarjoaja ottaa kursailun todesta.
Vellamo kirjoitti:
Itsepähän ilmoitit, ettei lahjoja tarvitse välttämättä tuoda, edes sitä rahamuistamista.
Tästä tuli mieleen se kursailuketju, jossa puhuttiin samasta ilmiöstä: niin vaan pitää esittää niin hienotunteista ja vaatimatonta että voi hyvänen aika, eihän minun takiani nyt mitään tarvitsisi laittaa, mutta sitten kuitenkin loukkaannutaan, jos tarjoaja ottaa kursailun todesta.
Tuo on itsekästä ja tahallista väärinymmärtämistä. Jos kutsussa olisi sanotti, että ”antakaa lahja” niin siitäkin olisi suivaannuttu. Lahjan antamisen pitää olla vapaaehtoista (kuten kutsutekstissä esitettiin), mutta se kuuluu itsestään selvästi täkäläiseen etikettiin ja yleiseen, kohteliaaseen käytökseen. Jokainen ymmärtää, että vieras antaa lahjan resurssiensa mukaan.
Millainen ihminen haluaa olla epäkohtelias häitä järjestävää henkilöä kohtaan, jos hänet on kerran kutsuttu juhlaan ja sitä myöden pidetään ilmeisen läheisenä hääparille?
Naurettavaa järjestää häitä (maistraattivihkiminen on aivan yhtä pätevä), tuhlata niihin järjettömästi aikaa ja rahaa sekä itseltä että muilta. Kolmet sukulaisten häät kesässä = 1/4 viikonlopuista katsomassa naurettavia morsiamenryöstöjä ja puheita, joissa ei ole mielikuvituksen häivääkään. No ruokaa sentään saa vaivan palkaksi. Itse annan ehdottomasti lahjat ja ihan kunnolliset (pääsosin rahaa, jos lahjalistaa ei ole erikseen anettu), eihän häillä edes ole muuta tarkoitusta. Parin vuoden päästä tai vähintään kolmen lapsen jälkeen pari kuitenkin eroaa.
Kehittäkää nettihäät (Skypessä), joiden lopuksi pankkiavaimilla maksu tilille. Kätevää eikä kenenkään aikaa tuhraannu turhiin juhliin. Vain LÄHIsukulaiset paikalle. Ts. sisarukset ja vanhemmat, ei muita, kiitos.
Tämä ketju on suoraan sanottuna aika surullista luettavaa. Itselleni ainakin häät edustavat rakkauden juhlaa ja kun omieni aika on, on se oikeasti tärkeintä että päivä on pyhitetty minun ja kumppanini rakkaudelle ja sitä ovat mukana juhlimassa meille molemmille tärkeät ihmiset. Ei tulisi mieleenkään alkaa laskeskella jälkikäteen että kuka toi ja mitä lahjaksi, ei myöskään miettiä vuotta etukäteen että onhan nyt lautasliinat sävy sävyyn kynsilakan kanssa. Ei naimisiinmeno ole mikään varainkeruutapahtuma. Jos harmittaa noin paljon niin kannattaa oikeasti miettiä onko elämässä prioriteetit ihan kohdillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Optioista puhuttaessa voidaan tarkoittaa optio-oikeuksia, joiden hankkimiseen nimenomaan tarvitaan rahaa. Useilla pörssiyhtiöillä optio-ohjelmat on keino sitouttaa työntekijöitä. Tuolloin esim. johtavassa asemassa oleville (tai vaikka rivityöntekijöillekin) tarjotaan mahdollisuus OSTAA optioita. Niitä ei vain ANNETA. Jokaisen harkinnassa sitten on, kannattaako niitä ostaa ts. tuleeko yhtiön osakkeen arvo nousemaan tai onko itse optiolla sen verran arvoa pörssissä, että sillä kannattaa käydä kauppaa.
Täysin mahdollista, että ap:n (kuvitteellinen) mies on osallistunut firmansa optio-ohjelmaan ja ostanut 100 000 eurolla optioita ja nyt ei ole varaa häämatkaan.
Mutta kuka pöljäke sijoittaa kaikki rahansa, eikä jätä tilille edes parin kuukauden puskurirahastoa, jolla voisi häämatkankin tehdä? Tai hyväpalkkaisesta työstä nyt luulisi parissa kuukaudessa säästävän reissun verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Optioista puhuttaessa voidaan tarkoittaa optio-oikeuksia, joiden hankkimiseen nimenomaan tarvitaan rahaa. Useilla pörssiyhtiöillä optio-ohjelmat on keino sitouttaa työntekijöitä. Tuolloin esim. johtavassa asemassa oleville (tai vaikka rivityöntekijöillekin) tarjotaan mahdollisuus OSTAA optioita. Niitä ei vain ANNETA. Jokaisen harkinnassa sitten on, kannattaako niitä ostaa ts. tuleeko yhtiön osakkeen arvo nousemaan tai onko itse optiolla sen verran arvoa pörssissä, että sillä kannattaa käydä kauppaa.
Täysin mahdollista, että ap:n (kuvitteellinen) mies on osallistunut firmansa optio-ohjelmaan ja ostanut 100 000 eurolla optioita ja nyt ei ole varaa häämatkaan.
Mutta kuka pöljäke sijoittaa kaikki rahansa, eikä jätä tilille edes parin kuukauden puskurirahastoa, jolla voisi häämatkankin tehdä? Tai hyväpalkkaisesta työstä nyt luulisi parissa kuukaudessa säästävän reissun verran.
Meillä säästötilit tai puskurit - miksi niitä nyt haluaa kutsua - ei ole tarkoitettu huvitteluun, vaan ne ovat sairastumisen, auton korjauksen tms. varalle. Meillä on myös sen verta isot kulut isojen tulojen ohella, ettemme pysty säästämään kaukomatkaa varten parissa kuukaudessa ja siksi häälahjamuistaminen on tervetullut :)
Olisi tekopyhää väittää, ettei matka-avustusta lahjaksi toivoneena kurkkaisi lahjatilin saldoa. Pakkohan se on tehdä, jotta voi budjetoida häämatkansa! Tämä ei poissulje sitä, että tärkeintä on juhlia rakkautta yhdessä läheisten kanssa. Häämme olivat ikimuistoisen ihanat ja tunnelmalliset, eli varsin onnistuneet. Jos joku väittää meidän laskelmoineen häät pelkkää rahastusta varten, kyse on harhaisesta mielikuvasta, eikä todellisuudesta. Rakkaus ja ihmissuhteet eivät ole synonyymi lahjoille ja rahalle.
Tahallinen väärinymmärtäminen toisen saattamiseksi huonoon valoon on tympeää.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on suoraan sanottuna aika surullista luettavaa. Itselleni ainakin häät edustavat rakkauden juhlaa ja kun omieni aika on, on se oikeasti tärkeintä että päivä on pyhitetty minun ja kumppanini rakkaudelle ja sitä ovat mukana juhlimassa meille molemmille tärkeät ihmiset. Ei tulisi mieleenkään alkaa laskeskella jälkikäteen että kuka toi ja mitä lahjaksi, ei myöskään miettiä vuotta etukäteen että onhan nyt lautasliinat sävy sävyyn kynsilakan kanssa. Ei naimisiinmeno ole mikään varainkeruutapahtuma. Jos harmittaa noin paljon niin kannattaa oikeasti miettiä onko elämässä prioriteetit ihan kohdillaan.
Kuten voit lukea aiemmista teksteistäni, ei meilläkään ole murehdittu häiden teemaväreistä ja siitä, mitä kukanenkin on lahjoittanut. Siitä olen ihmeissäni, etteivät meidän läheiseksi luullut ihmiset halunneet osoittaa muistamista edes kivan onnittelukortin muodossa. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia, puhumattakaan hyvistä ja etiketinmukaisista käytöstavoista.
Tämä asia ei ole meidän elämässäni niin suuri, että itkisimme itsemme iltaisin uneen. Siksi pohdiskelen tätä anonyyminä keskustelupalstalla, enkä kitise asiasta läheisilleni. Asia meni niinkuin meni, enkä aio muistella tätä vuosikausia. Itse olen tottunut muistamaan läheisiäni heidän juhlissaan tai joskus saatan lähettää esim. kukkakimpun piristykseksi, jos tiedän läheiseni olevan murhemielellä tai iloitakseni hänen onnistumisistaan. Joskus toivoisi sen olevan molemminpuolista, vaikka ulospäin meidät tunnetaan suht varakkaana nuorenaparina.
-ap
Ei tulisi mieleenkään alkaa juhlien jälkeen ynnäämään kuka toi kortin ja kuka toi rahaa tai jotain muuta. Ap:lla on varmaan oikein lista kuka toi mitäkin. Ei sitä pelkästään tilin saldoa kurkkaamalla voi tietää, että puolet ei antanut mitään. Kertoo aika paljon ap:sta....
Ja matkoille mennään jos on itsellä varaa - ei toisten kustantamana. Mikä häämatka sitä paitsi on sellainen joka tehdään joskus kuukausien päästä häistä? Varmaan teillä olisi ollut ihan itselläkin varaa maksaa reissunne. Olisitte ottaneet vipin ja miehesi olisi maksanut sen pois sitten isoista tuloistaan, jos nyt juuri ei muka ollut varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle ei näköjään riittänyt että ihmiset tulivat häihin ja uhrasivat siihen vapaa-aikaansa. Eli osallistuminen ei sittenkään ollut tärkeintä.
Älä AP välitä noista kateellisista mammoista! Tietty ihmistyyppi ei kestä varakkaita ihmisiä ollenkaan ja siksi haluaa nähdä näissä vaan huonoja puolia. Suomalainen maksaa itte vaikka satasen, ettei toinen saa viittäkymppiä - näkee niin tässä ketjussa! Kun aloittaja puhuu ihmisten epäkohteliaasta teosta, kun jättävät lahjan/kortin antamatta nii mammat hekumoi AP:n talouden hoidolla ym. mistä eivät tiedä edes tarkempaa ja se ei edes liity aiheeseen. Ja että häämatkaa ei voi tehdä talvella kuukausia häiden jälkeen, anna mun kaikki kestää!!! Oikeen näkee kuin mamma kiemurtelee tuskissaan, kun toinen pääsee reissuun!!
Haluan toivottaa AP sulle ONNEA ja ihanaa häämatkaa rakkaasi kanssa! Teidän häät kuulostaa just ihanilta ja osaatte nauttia oikeista asioista elämässä!! RAKKAUTTA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä AP välitä noista kateellisista mammoista! Tietty ihmistyyppi ei kestä varakkaita ihmisiä ollenkaan ja siksi haluaa nähdä näissä vaan huonoja puolia. Suomalainen maksaa itte vaikka satasen, ettei toinen saa viittäkymppiä - näkee niin tässä ketjussa! Kun aloittaja puhuu ihmisten epäkohteliaasta teosta, kun jättävät lahjan/kortin antamatta nii mammat hekumoi AP:n talouden hoidolla ym. mistä eivät tiedä edes tarkempaa ja se ei edes liity aiheeseen. Ja että häämatkaa ei voi tehdä talvella kuukausia häiden jälkeen, anna mun kaikki kestää!!! Oikeen näkee kuin mamma kiemurtelee tuskissaan, kun toinen pääsee reissuun!!
Haluan toivottaa AP sulle ONNEA ja ihanaa häämatkaa rakkaasi kanssa! Teidän häät kuulostaa just ihanilta ja osaatte nauttia oikeista asioista elämässä!! RAKKAUTTA!
Kiitos paljon
-ap
Sukumme juhlissa on jo vuosia ollut tapana ilmoittaa hyväntekeväisyyskohde, jota voi muistaa lahjan asemasta. Lahjoitus on tietenkin vapaaehtoinen, eikä kukaan pääse tutkimaan jälkeenpäin, kuka lahjoitti ja kuinka paljon. Rahan pyytäminen itselle on kieltämättä mautonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on suoraan sanottuna aika surullista luettavaa. Itselleni ainakin häät edustavat rakkauden juhlaa ja kun omieni aika on, on se oikeasti tärkeintä että päivä on pyhitetty minun ja kumppanini rakkaudelle ja sitä ovat mukana juhlimassa meille molemmille tärkeät ihmiset. Ei tulisi mieleenkään alkaa laskeskella jälkikäteen että kuka toi ja mitä lahjaksi, ei myöskään miettiä vuotta etukäteen että onhan nyt lautasliinat sävy sävyyn kynsilakan kanssa. Ei naimisiinmeno ole mikään varainkeruutapahtuma. Jos harmittaa noin paljon niin kannattaa oikeasti miettiä onko elämässä prioriteetit ihan kohdillaan.
Kuten voit lukea aiemmista teksteistäni, ei meilläkään ole murehdittu häiden teemaväreistä ja siitä, mitä kukanenkin on lahjoittanut. Siitä olen ihmeissäni, etteivät meidän läheiseksi luullut ihmiset halunneet osoittaa muistamista edes kivan onnittelukortin muodossa. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia, puhumattakaan hyvistä ja etiketinmukaisista käytöstavoista.
Tämä asia ei ole meidän elämässäni niin suuri, että itkisimme itsemme iltaisin uneen. Siksi pohdiskelen tätä anonyyminä keskustelupalstalla, enkä kitise asiasta läheisilleni. Asia meni niinkuin meni, enkä aio muistella tätä vuosikausia. Itse olen tottunut muistamaan läheisiäni heidän juhlissaan tai joskus saatan lähettää esim. kukkakimpun piristykseksi, jos tiedän läheiseni olevan murhemielellä tai iloitakseni hänen onnistumisistaan. Joskus toivoisi sen olevan molemminpuolista, vaikka ulospäin meidät tunnetaan suht varakkaana nuorenaparina.
-ap
Lähetitte kaikille kuitenkin kiitoksen hääkuvan kera, vai kuinka?
En jaksa lukea koko ketjua, joten vastaan vain aloitusviestiin. Aloitusviestistä saa kuvan, että olette erittäin hyvin toimeentulevia. Minusta siinä tapauksessa ensimmäinen ja suurin etikettivirhe on teidän pyytää rahaa. Edes siinä tapauksessa jos menonne ovat yhtä suuret kuin tulonne. Nuo hääkassojen kartuttamiset ovat vielä jotenkin ok jollekin nuorelleparille, jolla yksinkertaisesti ei olisi varaa sinne matkalle lähteä muuten. Mutta miten teidän tilanteessa olevat ihmiset edes kehtaa laittaa tuollaista rahankerjuuta kutsuun? Itse en kehtaisi ja olemme vain hädin tuskin keskituloisia. Noloa. Jos ei lahjoja halua niin mieluummin osoittaa ne toiveet vaikka jollekin itselleen tärkeälle hyväntekeväisyysjärjestölle, ja silloinkin toki asia muotoiltuna niin, että MIKÄLI haluatte muistaa...
Vierailija kirjoitti:
Älä AP välitä noista kateellisista mammoista! Tietty ihmistyyppi ei kestä varakkaita ihmisiä ollenkaan ja siksi haluaa nähdä näissä vaan huonoja puolia. Suomalainen maksaa itte vaikka satasen, ettei toinen saa viittäkymppiä - näkee niin tässä ketjussa! Kun aloittaja puhuu ihmisten epäkohteliaasta teosta, kun jättävät lahjan/kortin antamatta nii mammat hekumoi AP:n talouden hoidolla ym. mistä eivät tiedä edes tarkempaa ja se ei edes liity aiheeseen. Ja että häämatkaa ei voi tehdä talvella kuukausia häiden jälkeen, anna mun kaikki kestää!!! Oikeen näkee kuin mamma kiemurtelee tuskissaan, kun toinen pääsee reissuun!!
Haluan toivottaa AP sulle ONNEA ja ihanaa häämatkaa rakkaasi kanssa! Teidän häät kuulostaa just ihanilta ja osaatte nauttia oikeista asioista elämässä!! RAKKAUTTA!
Mut eihän ap edes ole varakas
Jokainen varmaan tuntee ihmisiä, jotka ihan oikeasti eivät halua esineiden vyöryä, koska kaikkea on ja esimerkiksi oma maku saattaa olla tarka, vaikka tietyn antiikin keräily tms.
On paljon vuosien varrella puhuttu, että surullista, kun ihmiset eivät kunnioita pyyntöä lahjattomuudesta. Että ihan oikeasti sitä tarkoitetaan. Että vieraiden läsnäolo tärkein. Monelle vaikea mennä tyhjin käsin, mutta siihen kannustettu.
Teidän lauseenne tarkoittaa, että ette halua lahjoja, mutta jos nyt kertakaikkiaan ei voi tulla ilman, niin aina matkakassaa voi toki kartoittaa. Vieraillenne on ollut selvää, että teillä ei varsinaista tarvetta matkakassan kartutukselle sinänsä ole, mutta toivotte että vieraanne saapuvat häihinne. Moni on voinut kokea tukalaksi kiellon olla tuomatta lahjaa, mutta siihen sitten tyytynyt.
Vauraalta ihmisieltä rahapyyntö tuntuu hurjalta. Jos rahapyyntö olisi ollut hyväntekeväsisyyskohjde, se olisi ollut ymmärrettävä.
Todennäköisesti ystävänne ovat luulleet, että toivotte kovasti heidän läsnäoloaan juhlassa ja ymmärrätte vieraiden kulut (vaatteet, paikalle tuleminen jne) ja vauraina ihmisinä ette kaipaa heiltä mitään, vaan toivotte läsnäolon ja siihen käytetyn ajan lahjaksi.
Miksi piti aloituksessa korostaa juuri miehesi sukulaisten lahjojen vähyyttä? Hyvä asenne tulevaan avioliittoon.
Miksi pitää hääparia lahjoa, kun menevät naimisiin? Eikö paras lahja ole, että saavat toisensa. Kauhean pitkiä lahjalistoja, joita sitten hyödynnetään, että saadaan kalliita tavaroita lahjaksi tai just matkarahaa. Ja syyksi sit muka sanotaan, että ruokatarjoilu maksaa eli vieras maksaa omat ruokansa, vaikka on saanut kutsun juhlimaan.
Alue: Aihe vapaa
Tuo on ihan oikea asenne juhlien järjestäjältä. Ja kyllähän Ap:kin ilmaisi, että korttikin olisi riittänyt. Minusta se on vain inhimillinen toive, vaikkei mikään vaatimus olekaan. Mutta mikä asenne vieraalla on, jos ajattelee ettei korttiakaan tarvitse tuoda? Sillä kun ei ole rahallisesti juuri arvoa. Ajatteleeko joku, ettei rikas tarvitse inhimillisyyttä? Ei sillä rahalla rakkautta ja välittämistä kuitenkaan saa.