Lue keskustelun säännöt.
Älykkäin tuntemasi ihminen? Millaista työtä tekee, millaista elämää viettää?
Tunnen itse kaksi hyvin älykästä ihmistä. Kummatkin on Mensan testeillä mitattu. Toisen ÄO on 148. Lukee paljon, tekee kaikenlaista hanttihommaa. Välillä tienaa mukavia summia nettipokerilla. Harrastaa kehonrakennusta ja on kirjoittanut aiheesta pari kirjaa. Naimaton. Erittäin sydämellinen ja ihana ihminen. Toisen mitattu ÄO on 155-160 (eri aikoina useammalla kerralla mitattuna). Energiapakkaus, tekee töitä IT-alalla (en ihan tarkkaan edes tiedä mitä), osaa kaikkea käytännöllistä (rakentaa, remontoi, metsästää, urheilee - on hyvä monissa lajeissa), perheellinen, hieman äkkiväärä ja hankala tyyppi.
Kommentit (843)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan todella älykkäät ihmiset eivät ole sympaattisia seuraihmisiä vaan ovat onnellisia yksin. He eivät ole myöskään sarkastisia jutunkertojia vaan hiljaisia sivuunvetäytyjiä. Juuri niitä joista muiden on vaikea uskoa että he ovat älykkäitä. Heitä yleensä inhotaan ja heidän mielipiteensä poikkeavat yleisesti hyväksytyistä.
Vai että tutkimusten. Näytähän nämä tutkimukset.
https://bigthink.com/robby-berman/study-study-finds-very-smart-people-a…
Liitän tähän edellisen vierailijan vastauksen lisäksi Kauppalehdestä lainatun suomenkielisen tekstin samasta aiheesta:
https://m.kauppalehti.fi/uutiset/tasta-syysta-alykas-ihminen-rakastaa-y…
"Tästä syystä älykäs ihminen rakastaa yksinäisyyttä
24.3.2016
Älykkäät ihmiset ovat usein kiehtova poikkeus tavanomaisesta sosiaalisuussäännöstä.
Mitä innokkaammin älykäs ihminen seurustelee ystäviensä ja muiden ihmisten kanssa, sitä tyytymättömämpi hän on elämäänsä, uusi tutkimus toteaa.
Havainto haastaa tutkijoiden mukaan sen yleisesti hyväksytyn ajatuksen, että sosiaalinen kanssakäyminen tekee ihmisistä onnellisia.
Nyt näyttää siis siltä, että älykköjen tyytymättömyys omaan elämäänsä vain kasvaa sitä enemmän, mitä enemmän he seurustelevat muiden ihmisten kanssa.
Tällaiseen tulokseen päädyttiin London School of Economicsista työskentelevän evoluutiopsykologi Satoshi Kanazawan ja Singapore johtamiskorkeakoulussa toimivan Norman Lin pitkän aikavälin tutkimuksessa, jossa seurattiin nuoria aikuisia.
Tutkimuksessa otettiin myös huomioon se, miten tiheästi rakennetulla alueella ihmiset elivät.
Tutkimuksesta kirjoittaa British Journal of Psychology.
Tulokset osoittivat, että ihmiset, jotka asuvat harvaan asutuilla alueilla, olivat yleensä tyytyväisempiä elämäänsä.
”Maaseutualueilla ja pienissä kaupungeissa asukkaat ovat onnellisempia kuin lähiöissä, joissa puolestaan ollaan onnellisempia kuin pienissä keskustoissa, joissa puolestaan ollaan onnellisempia kuin suurissa keskustoissa”, tutkijat kirjoittavat.
Ylipäätään tutkimus osoittaa, että mitä useamman ihmisen kanssa joku oli kanssakäymisissä, sitä onnellisempi hän oli.
Poikkeuksena olivat hyvin älykkäät ihmiset. Tutkijoiden mukaan selitys tähän on se, että älykkyys ajaa ihmisiä keskittymään enemmän pitkän aikavälin hankkeisiin ja tavoitteisiin.
Kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa voi olla häiriötekijä tämän tyyppisissä pitkäaikaisissa tyydytystä tuovissa hankkeissa.
Tutkijat tarjoavat myös evoluutiosta selitystä sille, miksi älykkäät ihmiset kokevat kanssakäymisen muiden ihmisten kanssa hankalammaksi kuin muut ihmiset. Ajatus on että, korkea älykkyys suo kantajalleen paremmat mahdollisuudet sopeutua nykymaailmaan.
Ihmiskunta ei muutenkaan ole enää metsästäjä-keräilijälaji, joka joutuu pelkästään selviytyäkseen elämään tiiviissä yhteydessä sosiaaliseen ryhmäänsä.
Älykkäät ihmiset pystyvät paremmin sopeutumaan uuteen, vähemmän kontakteja vaativaan ja muutenkin väljempään elämäntapaan.
Kari Hänninen"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan todella älykkäät ihmiset eivät ole sympaattisia seuraihmisiä vaan ovat onnellisia yksin. He eivät ole myöskään sarkastisia jutunkertojia vaan hiljaisia sivuunvetäytyjiä. Juuri niitä joista muiden on vaikea uskoa että he ovat älykkäitä. Heitä yleensä inhotaan ja heidän mielipiteensä poikkeavat yleisesti hyväksytyistä.
Vai että tutkimusten. Näytähän nämä tutkimukset.
https://bigthink.com/robby-berman/study-study-finds-very-smart-people-a…
Siis viittaatko nyt linkissä suoraan olevaan juttuun vai siinä linkitettyyn tutkimikseen. Missä siellä muka luki, että älykkäitä inhotaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen. Oppi lukemaan ennen kouluikää, kirjoitti pitkästä matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta ja kielistä laudaturit. Pääsi heti kauppakorkeaan, valmistui nopeasti, teki opiskelujen aikana iltatöitä. Sai vakituisen työpaikan heti. On päällikkötason tehtävissä. Kyllästyy helposti. Tylsistyy lomalla ja vapaapäivinä. Ei pidä kotitöistä, mutta aloittaa uusia projekteja puutarhassa, sisustuksessa jne. ja toteuttaa ne yksin ja nopeasti. Ei halua apua. Lastensa kanssa tylsistyy, mielellään vie heitä harkkoihin ja eri aktiviteetteihin. Ei ymmärrä hitaita ja tyhmiä ihmisiä, yrittää kyllä, mutta menettää hermonsa pian. Peloton, ei pelkää mitään.
Älykkyyttä ei kyllä ole tylsistyä arjen normeista.
Aika moni älykäs on oikeudenmukainen mutta auktoriteettikammoinen.
Älykkäille auktoriteetit on vain ihmisiä, ei sen enempää. Ja usein tyhmempiä, siksi niitä ei voi/viitsi/tarvitse kunnioittaa/totella.
Khöm. Useimmille normi-ihmisille auktoriteetit ovat ihmisiä, ihmisiä, jotka hoitavat virkaansa/tehtäväänsä ja jotka virkansa puolesta ovat tietenkin enemmän kuin se älykkäinkään tyyppi (koska usein siihen virkaan liittyy valtaa) ja joita on fiksuinta totella. Normi-ihminen ymmärtää kohdella kanssaihmisiä, jopa niitä auktoriteetteja, asiallisesti ja kohteliaasti.
Ovatko 'älykkäät' ihmiset siis ajatelleet, että auktoriteetit ovat jotain jumalia? Se selittäisi 'auktoriteettikammoiset', jotka eivät osaa käyttäytyä, ja jotka ovat auktoriteeteille (esim. poliisi, lääkäri, sairaanhoitaja, verottaja) ikuinen riesa. Näiden 'auktoriteettikammoisten' pitää jatkuvasti todistella (ilmeisesti itselleen), ettei auktoriteetti ole jumala, auktoriteetti ei ole jumala, auktoriteetti ei ole jumala niin paljon, että kaikki asioiden asiallinen hoitaminen tahtoo vaikeutua ja jokaisesta seikasta pidetään meteliä - ylipäänsä mennään aina vaikeimman kautta, kuin pikkulapsi, joka heittäytyy auktoriteetin (äippä) edessä kaupassa lattialle huutamaan, kun ei saa karkkia - ja yrittää muilta kaupassa olijoilta saada myötätuntoa/ihailua/paheksuntaa auktoriteettia vastaan.
Miksi? Miksi pitää tehdä asioista vaikeita? Miksi pitää sille toimeenpanevalle virkamiehelle natkuttaa, vaikka se ei lakiasoille voi mitään. Miksi näille 'älykkäille' tuntuu olevan erittäin epäselvää, miten ja kuka lakeja ja säädöksiä tekee. Hakusessa tuntuu olevan myös kokonaisuuksien hallinta, yhteiskunnan rakenne jne. Mutta onneksi tavan tallaajat usein handlaa nämä hommat kiitettävästi, se on aina se 4-5%:n älykäs vähemmistö, joka aiheuttaa lähes kaiken rettelöinnin, yhteiskunnan varojen tuhlaamisen kaikenlaisiin reklamaatioihin ja valituksiin.
Uskoisin, että älykkäät ihmiset ovat usein auktoriteettikammoisia juuri siksi, että he tajuavat kuinka älytöntä tuollainen auktoriteettien asettaminen ja keinotekoinen ylläpito on. Ehkä tavalliselle ihmiselle ei nouse mieleen parempia tapoja tehdä asioita, joten heille ei tuota mitään ongelmaa mennä virran mukana ja totella kyseenalaistamatta sääntöjä ja normeja.
Toisaalta olen joskus miettinyt sitäkin, että kun ihminen on huomattavasti tavallista älykkäämpi, ei hänen ole sen helpompi asettua tyhmemmän asemaan kuin sen tyhmän on päästä älykkään pään sisälle. Ei älykäs ihminen kykene ehkä uskomaan kuinka hiljaista normikansalaisen aivoissa on.
Mitä erityisen älytöntä on esim. poliisissa tai verottajassa tai lääkärissä? Ovat selkeitä auktoriteetteja, joita useimmiten kannattaa totella. Jokainen niistä tekee myös virheitä. Virheistä kannattaa tehdä valitus, valitukset tutkitaan ja jos syytä on, toimintatapoja muutetaan ja sitä myöten tapahtuu kehitystä. Kaikissa sivistysmaissa ihmisten toiminta perustuu erittäin pitkälti auktoriteettien tottelemiseen, se taas luo tilanteen, jossa ne arjen rutiinit soljuvat juohevasti, eikä niihin tarvitse tuhlata energiaa, vaan sitä jää johonkin luovempaan, tuottavampaan toimintaan. Sehän koko idea on. Auktoriteettien totteleminen on niin itsestään selvää, että sen huomaa vain, jos tapahtuu poikkeamia - joku ajaa väärää kaistaa (tosi älykästä), joku kävelee päin punaisia (joskus fiksua, joskus ei), joku ei maksa veroja (moraalitonta ja yhteiskunnan vastaista), joku alkaa tehdä sydänleikkausta itselleen, koska osaa sen paremmin kuin häntä typerämpi lääkäri jne jne.
Sääntöjen ja lakien kyseenalaistaminen on 60-lukulaista, silloin uhmattiin aiempia sukupolvia (auktoriteetteja) ja kun ei iletty ihan oman faarin silmille hyppiä, niin auktoriteetti kuin auktoriteetti kelpasi. Kaikki oli prseestä ja tyhmää ja älykkäät oikein kovasti rakastivat anarkiaa, säännöttömyyttä ja laittomuutta, wt-rebel oli parasta mitä tiedettiin. Se vain, että anarkiassa se älykkö todennäköisesti pahoinpideltäisiin/nssittaisiin hiljaiseksi sen persvakoalfan toimesta alta aikayksikön. Sitä auktoriteettia älykönkin kannattaa mielistellä.
Ehkä tällä älykkäiden ihmisten auktoriteettivastaisuudella tarkoitettiin sitä, että älykäs ei välttämättä ole niin toisten ihmisten vietävissä, ja pystyy huomaamaan järjestelmässä olevia puutteita. Toisaalta auktoriteettien ja erilaisten johtajien seuraaminen on hyvin inhimillistä toimintaa, ihminen kun on laumaeläin. Monesti ryhmän mukana meneminen ja auktoriteettien ja johtajien seuraaminen voi jopa hämärtää ihmisen omaa ajattelua, josta on useita esimerkkejä. Ehkä älykäs ei ole sitten niin ryhmän vietävissä. Ja auktoriteetit voi erehtyä, usein sitä ei vaan huomaa, jos uskoo täysillä siihen mitä he sanovat. Toisaalta auktoriteettien ohjeiden mukaan meneminen on usein tarkoituksenmukaista. Älykäs ihminen ei kapinoi kaikkea vastaan, vaan näkee sen, mitä sääntöjä ja ohjeita kannattaa noudattaa ja mitä ei.
Jatkan vielä. En edellisellä tarkoittanut sitä, että sääntöjen noudattamatta jättäminen olisi jotenkin älykkyyden merkki. Suurin osa säännöistä on sellaisia että niitä kannattaa noudattaa. Ne saattavat turvata toiminnan sujuvuuden tai ehkäistä väärinkäytöksiä. Lait monesti perustuvat etiikkaan ja moraaliin, jotka myös edesauttavat sitä että asiat toimivat ja yhteiselämä on parempaa. Älykäs ihminen voi myös ajatella esim. kantilaisen velvollisuusetiinan kautta, jonka mukaan tulisi toimia siten, että siitä voisi tulla yleinen sääntö. Toisaalta lakien soveltamisessa voi joskus tulla ongelmia, jos ne eivät sovi tiettyihin tilanteisiin. Siksi lakien laatimisessa tulee ottaa asiat huomioon monelta eri kannalta katsoen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Ihmetyttää miten moni näistä ketjun huippuälykkäistä on työtön, eläkkeellä, muuten työelämän ulkopuolella tai jopa kuollut. Keskimäärin elämän pitäisi olla helpompaa älykkäänä ja mahdollisuuksia on enemmän. Saa vähän miettimään mitä tässä on älyllä tarkoitettu.
Kun on tarpeeksi älykäs suhteessa suureen enemmistöön niin elämä muuttuu hankalaksi. Sitä paitsi joku töissä oleminen älykkyyden mittarina... no jaa hmmh...
Tieto lisää tuskaa. Kun tiedät tarpeeksi maapallosta, elämästä sen päällä ja sen pimeimmistä, päivänvaloa kestämättömistä puolista, niin vaatii järkyttävän määrän itsekuria olla tappamatta itseään. Tässä kohtaa ihmiset jakautuvat, eli sitä joko turruttaa itsensä eikä halua enään ajatella pahoja asioita, sulkee silmänsä kaikelta raakuudelta tai sitten riistää oman henkensä koska ei pysty elämään sen tosiasian kanssa ettei mahda näille asioille mitään. Elämän ei koskaan, missään kohdassa, pitänytkään olla reilua eikä se sitä tule ikinä olemaankaan.
Elämä ei ole reilua. Mutta itsensä tuhoamisen ja välinpitämättömyyden lisäksi on kolmaskin vaihtoehto: se että yrittää tehdä tästä paikasta edes hieman paremman! Siihen ainakin minä haluan valjastaa oman älykkyyden.
Ehkä joku toinen voi tulla päättelyssään siihen tulokseen, että sinun ponnistelusi maailman parantamiseksi on turhaa, tai jopa haitallista.
Oliko nyt tarkoitus lannistaa, vai mikä oli tarkoitus?
It-alaa opiskellut, töissä stressittömissä hanttihommissa, sinkku. Käyttää vapaa-aikansa ohjelmointiin ja punttisaliin, ym. treeniin. Käyttänyt monenlaisia huumeita, alkoholin kanssa välillä ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Ihmetyttää miten moni näistä ketjun huippuälykkäistä on työtön, eläkkeellä, muuten työelämän ulkopuolella tai jopa kuollut. Keskimäärin elämän pitäisi olla helpompaa älykkäänä ja mahdollisuuksia on enemmän. Saa vähän miettimään mitä tässä on älyllä tarkoitettu.
Kun on tarpeeksi älykäs suhteessa suureen enemmistöön niin elämä muuttuu hankalaksi. Sitä paitsi joku töissä oleminen älykkyyden mittarina... no jaa hmmh...
Tieto lisää tuskaa. Kun tiedät tarpeeksi maapallosta, elämästä sen päällä ja sen pimeimmistä, päivänvaloa kestämättömistä puolista, niin vaatii järkyttävän määrän itsekuria olla tappamatta itseään. Tässä kohtaa ihmiset jakautuvat, eli sitä joko turruttaa itsensä eikä halua enään ajatella pahoja asioita, sulkee silmänsä kaikelta raakuudelta tai sitten riistää oman henkensä koska ei pysty elämään sen tosiasian kanssa ettei mahda näille asioille mitään. Elämän ei koskaan, missään kohdassa, pitänytkään olla reilua eikä se sitä tule ikinä olemaankaan.
Elämä ei ole reilua. Mutta itsensä tuhoamisen ja välinpitämättömyyden lisäksi on kolmaskin vaihtoehto: se että yrittää tehdä tästä paikasta edes hieman paremman! Siihen ainakin minä haluan valjastaa oman älykkyyden.
Ehkä joku toinen voi tulla päättelyssään siihen tulokseen, että sinun ponnistelusi maailman parantamiseksi on turhaa, tai jopa haitallista.
Sillä jonkun ihmisen päättelyllä ei ole mitään väliä, jos tulokset on hyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä joka et ole valmistunut, mutta ammattili liittyy ihmissudealan asiantuntijatyöhön, niin onko sosiaali työ vai psykologia?
Kas, palstalla on tällä välin muutamakin spekuloinut tulevaa ammattiani. Arvauksina molemmat edellämainituista osuivat tahoillaan maaliin: toinen on pääaineeni ja toinen pitkä sivuaineeni. Olen myös kasvatustieteiden kandiaatti - tähtään tarpeellisen ammatillisen tietotaidon sekä säällisen elämänkokemuksen jälkeen psykoterapeutiksi.
Oma elämäni takaa myös sen, että tulen -kenties asiakkaitteni onneksi ja henkilökohtaiseksi epäonnekseni - tarjoamaan myös rutkasti kokemusasiantuntijuutta. Ehkäpä kuitenkin näin on vältettävissä terapeutin oman keskiluokkaisen kokemusmaailman luomat ilmiselvimmät rajoitteet. En toivottavasti oksenna hattaraa, saatika pasko vaahtokarkkeja. Neuvo rakastamaan lujasti ja lempeästi...
Yksityinen psykoterapeutti.. no kai siinä voi mainita omistakin kokemuksista. Minusta ammattilaisena niiden mainitsemisessa kannattaa kuitenkin olla tarkka.
En toki ikinä epäammattimaisesti tuhlaisikaan asiakkaan jaarittelemalla omista kokemuksistani. Tarkoitin pikemminkin, että tuskin toivottavasti sorrun rasittavaan keskiluokkaiseen jargoniin, tyyliin "kyllä sinä pystyt kun tarpeeksi yrität!", "jokainen on oman onnen seppä." tai "tärkeintä on omata rakastamisen jalo taito".
En ole terapeutin kuullut tällaista sanovan. Itse vaistoan omista asiakkaistani, että useakaan ei välttämättä tajua mitä olen elämässäni joutunut kokemaan vaan luulee että tuo nyt ei tiedä mistään mitään, ja pitää jonain keskiluokkaisena hemmoteltuna kakarana.
Sama
Ääh, väännetäänpä rautalangasta. En tarkoita kenenkään terapeutin tuollaisia fraaseja (toivottavasti) toistavankaan. Kyse on pikemminkin asenteesta: empatiasta ja siitä, että syvästi ja aidosti ymmärtää, ettei kaikilla näennäisestä hyvinvointiyhteiskunnasta huolimatta ole ollut samanlaiset sosioekonomis-emotionaaliset lähtökohdat. Toivon, että voin tulevassa ammatissani tarjota paitsi tiukkaa ammatillista osaamista, myös vilpitöntä näkemystä ulkokultaisen näennäisymmärryksen ja piilotetun uusliberalismin sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tota nää 180äo jutut pistää epäilemään. Maailmassa on kirjaimellisesti muutama ihminen, joka yltää tähän tasoon. Esim. Albert Einsteinin äo oli n. 200-220. Yleisin aö on 100, ja vain 2% ihmisistä on mensa-tasoa. Ei mee läpi että jokaisella on jokin naapurin Hilda, joka onkin huippuälykäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä joka et ole valmistunut, mutta ammattili liittyy ihmissudealan asiantuntijatyöhön, niin onko sosiaali työ vai psykologia?
Kas, palstalla on tällä välin muutamakin spekuloinut tulevaa ammattiani. Arvauksina molemmat edellämainituista osuivat tahoillaan maaliin: toinen on pääaineeni ja toinen pitkä sivuaineeni. Olen myös kasvatustieteiden kandiaatti - tähtään tarpeellisen ammatillisen tietotaidon sekä säällisen elämänkokemuksen jälkeen psykoterapeutiksi.
Oma elämäni takaa myös sen, että tulen -kenties asiakkaitteni onneksi ja henkilökohtaiseksi epäonnekseni - tarjoamaan myös rutkasti kokemusasiantuntijuutta. Ehkäpä kuitenkin näin on vältettävissä terapeutin oman keskiluokkaisen kokemusmaailman luomat ilmiselvimmät rajoitteet. En toivottavasti oksenna hattaraa, saatika pasko vaahtokarkkeja. Neuvo rakastamaan lujasti ja lempeästi...
Yksityinen psykoterapeutti.. no kai siinä voi mainita omistakin kokemuksista. Minusta ammattilaisena niiden mainitsemisessa kannattaa kuitenkin olla tarkka.
En toki ikinä epäammattimaisesti tuhlaisikaan asiakkaan jaarittelemalla omista kokemuksistani. Tarkoitin pikemminkin, että tuskin toivottavasti sorrun rasittavaan keskiluokkaiseen jargoniin, tyyliin "kyllä sinä pystyt kun tarpeeksi yrität!", "jokainen on oman onnen seppä." tai "tärkeintä on omata rakastamisen jalo taito".
En ole terapeutin kuullut tällaista sanovan. Itse vaistoan omista asiakkaistani, että useakaan ei välttämättä tajua mitä olen elämässäni joutunut kokemaan vaan luulee että tuo nyt ei tiedä mistään mitään, ja pitää jonain keskiluokkaisena hemmoteltuna kakarana.
Sama
Ääh, väännetäänpä rautalangasta. En tarkoita kenenkään terapeutin tuollaisia fraaseja (toivottavasti) toistavankaan. Kyse on pikemminkin asenteesta: empatiasta ja siitä, että syvästi ja aidosti ymmärtää, ettei kaikilla näennäisestä hyvinvointiyhteiskunnasta huolimatta ole ollut samanlaiset sosioekonomis-emotionaaliset lähtökohdat. Toivon, että voin tulevassa ammatissani tarjota paitsi tiukkaa ammatillista osaamista, myös vilpitöntä näkemystä ulkokultaisen näennäisymmärryksen ja piilotetun uusliberalismin sijaan.
Olen itse kokenut, että juuri tuo piilotettu uusliberalismi hankaloittaa hoitoa, ja voi olla jopa haitallista. Siinähän siis vastustetaan yksilöä liikaa ja ollaan aivan liian yksilökeskeisiä. Vanha sanonta kuuluu, että ihminen ei ole saari. Sen sijaan hoidossa pitäisi ottaa ehkä enemmän huomioon myös mahdolliset yhteiskunnalliset epäkohdat, jotka ovat vaikuttaneet potilaan elämään negatiivisesti. Uusliberalismi vaikuttaa toisinaan poliitikkojen vastuunpakoilulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä joka et ole valmistunut, mutta ammattili liittyy ihmissudealan asiantuntijatyöhön, niin onko sosiaali työ vai psykologia?
Kas, palstalla on tällä välin muutamakin spekuloinut tulevaa ammattiani. Arvauksina molemmat edellämainituista osuivat tahoillaan maaliin: toinen on pääaineeni ja toinen pitkä sivuaineeni. Olen myös kasvatustieteiden kandiaatti - tähtään tarpeellisen ammatillisen tietotaidon sekä säällisen elämänkokemuksen jälkeen psykoterapeutiksi.
Oma elämäni takaa myös sen, että tulen -kenties asiakkaitteni onneksi ja henkilökohtaiseksi epäonnekseni - tarjoamaan myös rutkasti kokemusasiantuntijuutta. Ehkäpä kuitenkin näin on vältettävissä terapeutin oman keskiluokkaisen kokemusmaailman luomat ilmiselvimmät rajoitteet. En toivottavasti oksenna hattaraa, saatika pasko vaahtokarkkeja. Neuvo rakastamaan lujasti ja lempeästi...
Yksityinen psykoterapeutti.. no kai siinä voi mainita omistakin kokemuksista. Minusta ammattilaisena niiden mainitsemisessa kannattaa kuitenkin olla tarkka.
Tää vastaus tuolle joka ei pasko jne.
Entäs jos asiakas niin tarvitsisi. Osaatko ohjata hänet sitten muualle, joka tekee kaikkea tuota maagista? (Ehkä viittasit sanomallasi johonkin... ehkä.)
Vierailija kirjoitti:
Ei tee minkäänlaista työtä eikä elä minkäänlaista elämää, sillä teki itsemurhan.
Minun nuoruudenystäväni teki näin (oli Mensan testillä testattuna jtn 150).
Kaksi muutakin mensalaista tunnen, toinen on lääkäri mutta ei edennyt erityisemmin, toinen alkoholisoitunut alisuoriutuja kaupallisella alalla.
Miehiä kaikki.
Hyvin älykkäistä naisista ei faktatietoa, varmaan sellaisiakin ystäväpiirissä. Yksi ei kovin korkealle kivunnut insinööri ja yksi merkonomi, joka hyväpalkkaisessa konsulttihommassa. Oli kympin tyttö koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi täällä tuodaan esiin mensalaisuus älykkyyden yhteydessä.
Mielestäni se ei liity kuin marginaalisesti älyyn.
Tyhmin tietämäni henkilö on mensan jäsen. Luulee sen olevan joku isokin älyn meriitti ja tuo sen esiin usein. On ylimielinen, eikä omaa mitään itse mietittyjä mielipiteitä, vaikka vaatii sitä muilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan todella älykkäät ihmiset eivät ole sympaattisia seuraihmisiä vaan ovat onnellisia yksin. He eivät ole myöskään sarkastisia jutunkertojia vaan hiljaisia sivuunvetäytyjiä. Juuri niitä joista muiden on vaikea uskoa että he ovat älykkäitä. Heitä yleensä inhotaan ja heidän mielipiteensä poikkeavat yleisesti hyväksytyistä.
Vai että tutkimusten. Näytähän nämä tutkimukset.
https://bigthink.com/robby-berman/study-study-finds-very-smart-people-a…
Siis viittaatko nyt linkissä suoraan olevaan juttuun vai siinä linkitettyyn tutkimikseen. Missä siellä muka luki, että älykkäitä inhotaan?
Pyysit linkkiä väitteelle, että älykkäät viihtyvät enemmän yksin ja vähemmällä sosiaalisella kanssakäymisellä. Linkki liittyi siihen. Ei älykkäitä inhota. Älykkäät ihmiset omaavat keskimääräistä paremmat sosiaaliset taidot, minkä vuoksi he sopeutuvat paremmin esim. suurkaupungissa elämiseen. Tämä ei tarkoita, että älykkyys merkitsisi automaattisesti parempia sosiaalisia taitoja. Itse olen älykäs, myös hyvän tunneälyn ja sosiaaliset taidot omaava introvertti. Nautin sosiaalisista tilanteista sopivassa määrin ja seurasta riippuen, mutta lataan akkujani ja prosessoin ongelmat yksinäisyydessä. Ajattelen aina ja kehitän itseäni myös sillä tavalla jatkuvan uusiin asioihin perehtymisen lisäksi. Lisäksi tarkkailen luonnostaan tietoisesti ja tiedostamatta ihmisten toimintaa ja käytöstä yksilöinä ja yhteisön osana ryhmissä. Se ei rasita, vaan on mukavaa ja mielenkiintoista. Se osaltaan on auttanut myös sosiaalisten taitojen kehittämisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutkijapiireistä tiedän monia erittäin älykkäitä ihmisiä. Mutta tästä päästään taas siihen, että mitä se älykkyys on ja mikä on viisauden ja älykkyyden ero jne jne. Monilla voi olla aika kapea-alaista älykyyttä ja sitten taas muut kyvyt voi olla aika huonoja, mutta tietyillä testeillä testattuna varmaan huippuja. Tämä yhdistettynä kunnianhimoon, täydelliseen omistautumiseen, perheettömyyteen, niin tuloksia syntyy. Mutta ikuisuuskysymys tämä. Toisaalta esim, oma veljeni on mielestäni erittäin älykäs ja laajasti sivistynyt, työskentelee duunariammatissa. Olen varma, että hänen älykkyytensä oin korkeampi kuin minulla, jolla siis on tohtorin tutkinto. Lisäksi hänellä on luovaa älykyyttä ja käytännön älykkyyttä monessa asiassa, itse olen täysin tumpelo kaikessa sellaisessa.
Hyvin trollattu, urvelo. Sepittäessä kannattaa kiinnittää huomiota pronominien käyttöön...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkijapiireistä tiedän monia erittäin älykkäitä ihmisiä. Mutta tästä päästään taas siihen, että mitä se älykkyys on ja mikä on viisauden ja älykkyyden ero jne jne. Monilla voi olla aika kapea-alaista älykyyttä ja sitten taas muut kyvyt voi olla aika huonoja, mutta tietyillä testeillä testattuna varmaan huippuja. Tämä yhdistettynä kunnianhimoon, täydelliseen omistautumiseen, perheettömyyteen, niin tuloksia syntyy. Mutta ikuisuuskysymys tämä. Toisaalta esim, oma veljeni on mielestäni erittäin älykäs ja laajasti sivistynyt, työskentelee duunariammatissa. Olen varma, että hänen älykkyytensä oin korkeampi kuin minulla, jolla siis on tohtorin tutkinto. Lisäksi hänellä on luovaa älykyyttä ja käytännön älykkyyttä monessa asiassa, itse olen täysin tumpelo kaikessa sellaisessa.
Hyvin trollattu, urvelo. Sepittäessä kannattaa kiinnittää huomiota pronominien käyttöön...
No onneks meillä on näitä superälykköjä seassa:) Joka kommenttiin pitää käydä laittamassa se muka-nokkela kommentti ( kts. ed. lause). Onko äidinkielen opintojen gradu kesätauolla ja päätit roikkua senkin ajan tällä palstalla! Aivan...
En tiedä ketään, joka olisi mittauttanut ÄO:nsa. Tai kukaan ei kehtaa tunnustaa. Ehkä se jossain piireissä on tapana, mutta ei mikään yleinen ilmiö
80% ihmisistähän kuvittelee omaavansa keskimääräistä huomattavasti korkeamman ÄO:N. Tuleekin pettymys kun testi näyttää ihan samaa kuin naapurille..
Minun mieheni. Ymmärtää kaikelaisia asioita jotenkin todella hyvin, syvällisesti ja laajasti. Yhdistelee asioita nopeasti ja perustelee asiat loogisesti. Älyttömän hyvä muisti. Oli kympin oppilas koulussa kaikissa reaaliaineissa , kielissä sekä matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa ja opiskeli yliopistossa luonnontieteiden tohtoriksi vaivatta ja nopeasti.
On hyvin vaatimaton, reilu, hyväntahtoinen ja empaattinen. Ei ole mikään uratykki vaan nauttii perhe-elämästä ja tykkää puuhastella mökillä, liikkuu mielellään luonnossa ja harrastaa urheilua, musiikkia sekä kirjallisuutta. Ei nuorena eikä nyt vanhempanakaan ole koskaan kokenut tarvetta todistella mitään eikä tavoittele muiden ihailua tai suosiota. Osaa keskustella ihan kaikesta, on kiinnostunut monista asioista ja avoin kaikenlaiselle uudelle, mutta silti pohtii asioita kriittisesti monista eri näkökulmista.
En tunne itseni lisäksi ketään, joka olisi edes mittauttanut älykkyyttään kunnolla. Suurin osa älykkäiksi kokemistani ihmisistä elää ihan tavallista elämää eri variaatioilla. Lapsettomia, perheellisiä, sinkkuja, avosuhteissa.. Moni heistä on luova ja moni taistellut aikanaan mielenterveysongelmien kanssa, mutta eivät kaikki. Muutakaan yhdistävää tekijää ei ole, eikä älyä arvaisi jos ei heidän kanssaan puhuisi tai seuraisi heidän toimintaansa.
Oma elämäni on ollut ehkä keskivertoa dramaattisempaa, tosin palkitsevaa. Erityisesti sosiaaliset tilanteet ovat aikanaan tuottaneet vaikeuksia, mutta olen vuosien saatossa niissä harjaantunut. Tapaamieni ihmisten mukaan olen sympaattinen ja karismaattinen, joten ilmeisesti oma fiiliskään ei näy ulospäin. Teen ihan tavallista palvelualan työtä. Joskus nuorena ajattelin, että haluaisin työn olevan älyllisesti haastavaa. Sittemmin elämä heitti haasteita sen verran, että nykyään riittää, kun on työ jota tykkää tehdä. Mies, lemmikkejä. Tupakoin, syön joskus eineksiä, käytän alkoholia harvoin mutten ole mikään absolutisti. Ei siis täälläkään mitään tavallisesta poikkeavaa. Älykkyys on testattu 15 vuoden aikana WAISilla kolmesti. Viimeisimmästä ei enää kerrottu tuloksena lukua, vaan verrattiin yli tai alle- tyyppisesti oman sekä muiden ikäryhmien keskivertotuloksiin.
Ehkä joku toinen voi tulla päättelyssään siihen tulokseen, että sinun ponnistelusi maailman parantamiseksi on turhaa, tai jopa haitallista.