Lue keskustelun säännöt.
Älykkäin tuntemasi ihminen? Millaista työtä tekee, millaista elämää viettää?
Tunnen itse kaksi hyvin älykästä ihmistä. Kummatkin on Mensan testeillä mitattu. Toisen ÄO on 148. Lukee paljon, tekee kaikenlaista hanttihommaa. Välillä tienaa mukavia summia nettipokerilla. Harrastaa kehonrakennusta ja on kirjoittanut aiheesta pari kirjaa. Naimaton. Erittäin sydämellinen ja ihana ihminen. Toisen mitattu ÄO on 155-160 (eri aikoina useammalla kerralla mitattuna). Energiapakkaus, tekee töitä IT-alalla (en ihan tarkkaan edes tiedä mitä), osaa kaikkea käytännöllistä (rakentaa, remontoi, metsästää, urheilee - on hyvä monissa lajeissa), perheellinen, hieman äkkiväärä ja hankala tyyppi.
Kommentit (843)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä joka et ole valmistunut, mutta ammattili liittyy ihmissudealan asiantuntijatyöhön, niin onko sosiaali työ vai psykologia?
Kas, palstalla on tällä välin muutamakin spekuloinut tulevaa ammattiani. Arvauksina molemmat edellämainituista osuivat tahoillaan maaliin: toinen on pääaineeni ja toinen pitkä sivuaineeni. Olen myös kasvatustieteiden kandiaatti - tähtään tarpeellisen ammatillisen tietotaidon sekä säällisen elämänkokemuksen jälkeen psykoterapeutiksi.
Oma elämäni takaa myös sen, että tulen -kenties asiakkaitteni onneksi ja henkilökohtaiseksi epäonnekseni - tarjoamaan myös rutkasti kokemusasiantuntijuutta. Ehkäpä kuitenkin näin on vältettävissä terapeutin oman keskiluokkaisen kokemusmaailman luomat ilmiselvimmät rajoitteet. En toivottavasti oksenna hattaraa, saatika pasko vaahtokarkkeja. Neuvo rakastamaan lujasti ja lempeästi...
Yksityinen psykoterapeutti.. no kai siinä voi mainita omistakin kokemuksista. Minusta ammattilaisena niiden mainitsemisessa kannattaa kuitenkin olla tarkka.
En toki ikinä epäammattimaisesti tuhlaisikaan asiakkaan jaarittelemalla omista kokemuksistani. Tarkoitin pikemminkin, että tuskin toivottavasti sorrun rasittavaan keskiluokkaiseen jargoniin, tyyliin "kyllä sinä pystyt kun tarpeeksi yrität!", "jokainen on oman onnen seppä." tai "tärkeintä on omata rakastamisen jalo taito".
En ole terapeutin kuullut tällaista sanovan. Itse vaistoan omista asiakkaistani, että useakaan ei välttämättä tajua mitä olen elämässäni joutunut kokemaan vaan luulee että tuo nyt ei tiedä mistään mitään, ja pitää jonain keskiluokkaisena hemmoteltuna kakarana.
Sama
Ääh, väännetäänpä rautalangasta. En tarkoita kenenkään terapeutin tuollaisia fraaseja (toivottavasti) toistavankaan. Kyse on pikemminkin asenteesta: empatiasta ja siitä, että syvästi ja aidosti ymmärtää, ettei kaikilla näennäisestä hyvinvointiyhteiskunnasta huolimatta ole ollut samanlaiset sosioekonomis-emotionaaliset lähtökohdat. Toivon, että voin tulevassa ammatissani tarjota paitsi tiukkaa ammatillista osaamista, myös vilpitöntä näkemystä ulkokultaisen näennäisymmärryksen ja piilotetun uusliberalismin sijaan.
Olen itse kokenut, että juuri tuo piilotettu uusliberalismi hankaloittaa hoitoa, ja voi olla jopa haitallista. Siinähän siis vastustetaan yksilöä liikaa ja ollaan aivan liian yksilökeskeisiä. Vanha sanonta kuuluu, että ihminen ei ole saari. Sen sijaan hoidossa pitäisi ottaa ehkä enemmän huomioon myös mahdolliset yhteiskunnalliset epäkohdat, jotka ovat vaikuttaneet potilaan elämään negatiivisesti. Uusliberalismi vaikuttaa toisinaan poliitikkojen vastuunpakoilulta.
Autocorrect iski: siis vastuutetaan yksilöä eikä vastusteta. Eli yksilön kontolle laitetaan uusliberalistisessa ajattelussa ihan liikaa, hyvänä esimerkkinä työttömien syyllistäminen ja muutenkin yhteiskunnallisten epäkohtien aiheuttamien vaikeuksien kääntäminen yksilön omaksi viaksi. Kyseessä on nykyajan hegemoninen diskurssi, jota on yleisyytensä takia joskus vaikea huomata. Toivottavasti kulttuurinen ja yhteiskunnallinen kollektiivinen ajattelu kehittyy yhteisöllisempään ja realistisempia suuntaan.
Työttömien syyllistäminen on yksilökeskeisyyden poliittista väärinkäyttöä, oikeasti asialla ei ole mitään tekemistä yksiökeskeisyyden kanssa. Tuollaisen esimerkin käyttäminen yksilökeskeisyyden vastustamisessa on ymmärtämättömyyttä. Yksilökeskeisyys auttaa vahvistamaan ihmisen itsenäisyyttä, eikä siitä ole tämän hetken yhteiskunnassa merkkejä. Päinvastoin, kaikki pyritään kasvattamaan yhteiskunnan toimesta samaan muottiin, järjestelmä on ottanut yhä suuremman roolin esim. lasten kasvatuksessa ohjatakseen ja pakottaakseen perheitä noudattamaan kasvatuksessa yhteiskunnan normeja ja ajattelua, jopa arvoja ja mielipiteitä. Koko yhteiskuntajärjestelmä pyrkii jälleen kerran kasvattamaan ihannekansalaista, sen vuoksi yksilönvapauksiin puuttuvaa lainsäädäntöä ja normistoa on lisätty valtavasti vuosikymmenien aikana. Tällainen politiikka palvelee toki yhteiskuntaa, kansalaiset ovat helpommin hallittavissa ja kontrolloitavissa.
Harva yhteiskunta tukee ja kannustaa oikeaan yksilökeskeisyyteen ja itsenäisyyteen. Omilla aivoilla ajatteleva, niin median kuin yhteiskunnan toimesta tapahtuvan "tiedonjakamisen" kyseenalaistava ja laajasti tietoa monista lähteistä hakeva ja perusteellisesti asioihin perehtyvä kansalainen on hankala soraääni yhteiskunnassa.
Mitä taas tulee kollektiivisuuteen ja yhteisöllisyyteen, joista jälkimmäinen yhdessä osallisuuden kanssa ovat oikein muotitrendejä tällä hetkellä, niin niiden toimivuudesta ei ole kovin hyvää näyttöä historiassa. Yhteisöissä on aina hierarkia ja jopa sen virallisissa määrittelyissä tunnustetaan, että jokaisella yhteisön jäsenellä on oma paikkansa siinä. Jopa kollektiiviset ihanneyhteisökokeilut johtavat aina siihen, että muutama lujatahtoinen ja/tai luonnevikainen ihminen dominoi ja johtaa, vaientaen heikomman luonteen omaavien soraäänet ja savustaen vahvemman luonteen omaavat ajattelijat ulos.
Yhteisö voi toimia oikeasti demokraattisesti vain silloin, kun ihmisten itsenäisyyttä ja mahdollisuutta yksilölliseen ajatteluun, ilmaisuun ja sananvapauteen tuetaan ja kannustetaan sekä sallitaan lainsäädännön puitteissa mahdollisimman pitkälle. Vain vahvat, itsenäiset yksilöt voivat muodostaa tasa-arvoisen yhteisön, koska sellaisten alistaminen on kaikkein vaikeinta. Yhteiskunnassa tämä on kuitenkin utopia, koska taloudellinen ja poliittinen eliitti ei voi sallia aitoa demokratiaa ja yksilöiden tukemista mahdollisimman suureen itsenäisyyteen ja yksilöllisyyteen.
Kollektiivisuus on aina muutamien vahvojen määrittelemä standardi ja läpi historian johtanut vain etenkin heikompien alistamiseen ja heidän yksilöllisyytensä tukahduttamiseen niin persoonan, ajattelun kuin mielipiteenkin osalta.
Itsenäinen ihminen selviää aina ja säilyttää kaikissa järjestelmissä parhaiten yksilöllisyytensä, hän osaa luovia ja sopeutua menettäen mahdollisimman vähän itsenäisyydestään ja persoonastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Ihmetyttää miten moni näistä ketjun huippuälykkäistä on työtön, eläkkeellä, muuten työelämän ulkopuolella tai jopa kuollut. Keskimäärin elämän pitäisi olla helpompaa älykkäänä ja mahdollisuuksia on enemmän. Saa vähän miettimään mitä tässä on älyllä tarkoitettu.
Kun on tarpeeksi älykäs suhteessa suureen enemmistöön niin elämä muuttuu hankalaksi. Sitä paitsi joku töissä oleminen älykkyyden mittarina... no jaa hmmh...
Tieto lisää tuskaa. Kun tiedät tarpeeksi maapallosta, elämästä sen päällä ja sen pimeimmistä, päivänvaloa kestämättömistä puolista, niin vaatii järkyttävän määrän itsekuria olla tappamatta itseään. Tässä kohtaa ihmiset jakautuvat, eli sitä joko turruttaa itsensä eikä halua enään ajatella pahoja asioita, sulkee silmänsä kaikelta raakuudelta tai sitten riistää oman henkensä koska ei pysty elämään sen tosiasian kanssa ettei mahda näille asioille mitään. Elämän ei koskaan, missään kohdassa, pitänytkään olla reilua eikä se sitä tule ikinä olemaankaan.
Elämä ei ole reilua. Mutta itsensä tuhoamisen ja välinpitämättömyyden lisäksi on kolmaskin vaihtoehto: se että yrittää tehdä tästä paikasta edes hieman paremman! Siihen ainakin minä haluan valjastaa oman älykkyyden.
Ehkä joku toinen voi tulla päättelyssään siihen tulokseen, että sinun ponnistelusi maailman parantamiseksi on turhaa, tai jopa haitallista.
Sillä jonkun ihmisen päättelyllä ei ole mitään väliä, jos tulokset on hyvät.
Määritä 'hyvä' tulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Ihmetyttää miten moni näistä ketjun huippuälykkäistä on työtön, eläkkeellä, muuten työelämän ulkopuolella tai jopa kuollut. Keskimäärin elämän pitäisi olla helpompaa älykkäänä ja mahdollisuuksia on enemmän. Saa vähän miettimään mitä tässä on älyllä tarkoitettu.
Kun on tarpeeksi älykäs suhteessa suureen enemmistöön niin elämä muuttuu hankalaksi. Sitä paitsi joku töissä oleminen älykkyyden mittarina... no jaa hmmh...
Tieto lisää tuskaa. Kun tiedät tarpeeksi maapallosta, elämästä sen päällä ja sen pimeimmistä, päivänvaloa kestämättömistä puolista, niin vaatii järkyttävän määrän itsekuria olla tappamatta itseään. Tässä kohtaa ihmiset jakautuvat, eli sitä joko turruttaa itsensä eikä halua enään ajatella pahoja asioita, sulkee silmänsä kaikelta raakuudelta tai sitten riistää oman henkensä koska ei pysty elämään sen tosiasian kanssa ettei mahda näille asioille mitään. Elämän ei koskaan, missään kohdassa, pitänytkään olla reilua eikä se sitä tule ikinä olemaankaan.
Elämä ei ole reilua. Mutta itsensä tuhoamisen ja välinpitämättömyyden lisäksi on kolmaskin vaihtoehto: se että yrittää tehdä tästä paikasta edes hieman paremman! Siihen ainakin minä haluan valjastaa oman älykkyyden.
Ehkä joku toinen voi tulla päättelyssään siihen tulokseen, että sinun ponnistelusi maailman parantamiseksi on turhaa, tai jopa haitallista.
Sillä jonkun ihmisen päättelyllä ei ole mitään väliä, jos tulokset on hyvät.
Määritä 'hyvä' tulos.
Mielestäni tulos on hyvä, jos toiminnasta on ollut hyötyä. Hyöty taas voi näkyä esimerkiksi ihmisten hyvinvoinnin lisääntymisenä tai kärsimyksen vähentymisenä. Jos vaikka älykäs ihminen käyttää älyään uuden syöpälääkkeen kehittämiseen ja syöpälääke toimii hyvin, lisää elinaikaa, vähentää kärsimystä tai jopa parantaa potilaan, niin tulos on silloin hyvä. Samoin jos joku käyttää älyään ympäristöystävällisempien energiamuotojen kehittämiseen, onnistuu siinä ja seurauksena fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee, samoin ympäristön saastuminen, niin tulos on hyvä. Öljy-yhtiön pomo voisi tehdä päätelmän, että tulos on huono, mutta sillä ei olisi väliä, koska kokonaisuutena tulos olisi hyvä.
Omien sanojensa mukaan tosi älykäs muttei ole käynyt muuta kouluja ku peruskoulun eikä päivääkään ole ollut palkkatöissä... kotona lasten kanssa. En osaa sanoa onko minusta älykäs, elämä ainaki vaikuttaa niin vaikealta ku olla voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä joka et ole valmistunut, mutta ammattili liittyy ihmissudealan asiantuntijatyöhön, niin onko sosiaali työ vai psykologia?
Kas, palstalla on tällä välin muutamakin spekuloinut tulevaa ammattiani. Arvauksina molemmat edellämainituista osuivat tahoillaan maaliin: toinen on pääaineeni ja toinen pitkä sivuaineeni. Olen myös kasvatustieteiden kandiaatti - tähtään tarpeellisen ammatillisen tietotaidon sekä säällisen elämänkokemuksen jälkeen psykoterapeutiksi.
Oma elämäni takaa myös sen, että tulen -kenties asiakkaitteni onneksi ja henkilökohtaiseksi epäonnekseni - tarjoamaan myös rutkasti kokemusasiantuntijuutta. Ehkäpä kuitenkin näin on vältettävissä terapeutin oman keskiluokkaisen kokemusmaailman luomat ilmiselvimmät rajoitteet. En toivottavasti oksenna hattaraa, saatika pasko vaahtokarkkeja. Neuvo rakastamaan lujasti ja lempeästi...
Yksityinen psykoterapeutti.. no kai siinä voi mainita omistakin kokemuksista. Minusta ammattilaisena niiden mainitsemisessa kannattaa kuitenkin olla tarkka.
En toki ikinä epäammattimaisesti tuhlaisikaan asiakkaan jaarittelemalla omista kokemuksistani. Tarkoitin pikemminkin, että tuskin toivottavasti sorrun rasittavaan keskiluokkaiseen jargoniin, tyyliin "kyllä sinä pystyt kun tarpeeksi yrität!", "jokainen on oman onnen seppä." tai "tärkeintä on omata rakastamisen jalo taito".
En ole terapeutin kuullut tällaista sanovan. Itse vaistoan omista asiakkaistani, että useakaan ei välttämättä tajua mitä olen elämässäni joutunut kokemaan vaan luulee että tuo nyt ei tiedä mistään mitään, ja pitää jonain keskiluokkaisena hemmoteltuna kakarana.
Sama
Ääh, väännetäänpä rautalangasta. En tarkoita kenenkään terapeutin tuollaisia fraaseja (toivottavasti) toistavankaan. Kyse on pikemminkin asenteesta: empatiasta ja siitä, että syvästi ja aidosti ymmärtää, ettei kaikilla näennäisestä hyvinvointiyhteiskunnasta huolimatta ole ollut samanlaiset sosioekonomis-emotionaaliset lähtökohdat. Toivon, että voin tulevassa ammatissani tarjota paitsi tiukkaa ammatillista osaamista, myös vilpitöntä näkemystä ulkokultaisen näennäisymmärryksen ja piilotetun uusliberalismin sijaan.
Olen itse kokenut, että juuri tuo piilotettu uusliberalismi hankaloittaa hoitoa, ja voi olla jopa haitallista. Siinähän siis vastustetaan yksilöä liikaa ja ollaan aivan liian yksilökeskeisiä. Vanha sanonta kuuluu, että ihminen ei ole saari. Sen sijaan hoidossa pitäisi ottaa ehkä enemmän huomioon myös mahdolliset yhteiskunnalliset epäkohdat, jotka ovat vaikuttaneet potilaan elämään negatiivisesti. Uusliberalismi vaikuttaa toisinaan poliitikkojen vastuunpakoilulta.
Autocorrect iski: siis vastuutetaan yksilöä eikä vastusteta. Eli yksilön kontolle laitetaan uusliberalistisessa ajattelussa ihan liikaa, hyvänä esimerkkinä työttömien syyllistäminen ja muutenkin yhteiskunnallisten epäkohtien aiheuttamien vaikeuksien kääntäminen yksilön omaksi viaksi. Kyseessä on nykyajan hegemoninen diskurssi, jota on yleisyytensä takia joskus vaikea huomata. Toivottavasti kulttuurinen ja yhteiskunnallinen kollektiivinen ajattelu kehittyy yhteisöllisempään ja realistisempia suuntaan.
Työttömien syyllistäminen on yksilökeskeisyyden poliittista väärinkäyttöä, oikeasti asialla ei ole mitään tekemistä yksiökeskeisyyden kanssa. Tuollaisen esimerkin käyttäminen yksilökeskeisyyden vastustamisessa on ymmärtämättömyyttä. Yksilökeskeisyys auttaa vahvistamaan ihmisen itsenäisyyttä, eikä siitä ole tämän hetken yhteiskunnassa merkkejä. Päinvastoin, kaikki pyritään kasvattamaan yhteiskunnan toimesta samaan muottiin, järjestelmä on ottanut yhä suuremman roolin esim. lasten kasvatuksessa ohjatakseen ja pakottaakseen perheitä noudattamaan kasvatuksessa yhteiskunnan normeja ja ajattelua, jopa arvoja ja mielipiteitä. Koko yhteiskuntajärjestelmä pyrkii jälleen kerran kasvattamaan ihannekansalaista, sen vuoksi yksilönvapauksiin puuttuvaa lainsäädäntöä ja normistoa on lisätty valtavasti vuosikymmenien aikana. Tällainen politiikka palvelee toki yhteiskuntaa, kansalaiset ovat helpommin hallittavissa ja kontrolloitavissa.
Harva yhteiskunta tukee ja kannustaa oikeaan yksilökeskeisyyteen ja itsenäisyyteen. Omilla aivoilla ajatteleva, niin median kuin yhteiskunnan toimesta tapahtuvan "tiedonjakamisen" kyseenalaistava ja laajasti tietoa monista lähteistä hakeva ja perusteellisesti asioihin perehtyvä kansalainen on hankala soraääni yhteiskunnassa.
Mitä taas tulee kollektiivisuuteen ja yhteisöllisyyteen, joista jälkimmäinen yhdessä osallisuuden kanssa ovat oikein muotitrendejä tällä hetkellä, niin niiden toimivuudesta ei ole kovin hyvää näyttöä historiassa. Yhteisöissä on aina hierarkia ja jopa sen virallisissa määrittelyissä tunnustetaan, että jokaisella yhteisön jäsenellä on oma paikkansa siinä. Jopa kollektiiviset ihanneyhteisökokeilut johtavat aina siihen, että muutama lujatahtoinen ja/tai luonnevikainen ihminen dominoi ja johtaa, vaientaen heikomman luonteen omaavien soraäänet ja savustaen vahvemman luonteen omaavat ajattelijat ulos.
Yhteisö voi toimia oikeasti demokraattisesti vain silloin, kun ihmisten itsenäisyyttä ja mahdollisuutta yksilölliseen ajatteluun, ilmaisuun ja sananvapauteen tuetaan ja kannustetaan sekä sallitaan lainsäädännön puitteissa mahdollisimman pitkälle. Vain vahvat, itsenäiset yksilöt voivat muodostaa tasa-arvoisen yhteisön, koska sellaisten alistaminen on kaikkein vaikeinta. Yhteiskunnassa tämä on kuitenkin utopia, koska taloudellinen ja poliittinen eliitti ei voi sallia aitoa demokratiaa ja yksilöiden tukemista mahdollisimman suureen itsenäisyyteen ja yksilöllisyyteen.
Kollektiivisuus on aina muutamien vahvojen määrittelemä standardi ja läpi historian johtanut vain etenkin heikompien alistamiseen ja heidän yksilöllisyytensä tukahduttamiseen niin persoonan, ajattelun kuin mielipiteenkin osalta.
Itsenäinen ihminen selviää aina ja säilyttää kaikissa järjestelmissä parhaiten yksilöllisyytensä, hän osaa luovia ja sopeutua menettäen mahdollisimman vähän itsenäisyydestään ja persoonastaan.
On olemassa huonoa yhteisöllisyyttä ja hyvää yhteisöllisyyttä, samoin kuin huonoa yksilöllisyyttä ja hyvää yksilöllisyyttä. Huonossa yhteisöllisyydestä ihmiset pakotetaan liian tiukkaan muottiin, kun taas hyvässä painotetaan yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Huonossa yksilöllisyydessä yksilöä pidetään vastuussa asioista, joihin hän ei voi vaikuttaa, kun taas hyvässä tunnustetaan yksilö, ja hänellä on oikeuksia.
Kyse on tasapainosta, jossa ääripäät ovat haitallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä itse. Äo 160. Korkeakoulututkinto reilussa vuodessa. Todennut aikaa sitten että verkostoituneet idiootit pyörittävät maailmaa. Helpossa työssä, palkka 50 - 60 000€ vuodessa, ilman älyllistä haastetta. Jää aikaan muuhun, myös töissä. Lukemiseen, maailman ymmärtämiseen, sijoittamiseen. Liian laiska yrittäjäksi.
Ikää 50v, mies. Haistatan paskat ihmisille, en kuitenkaan ole katkera. Typeryyttä vain on joka puolella, sama minne menet. Oksettavaa. Olen parasta seuraa itselleni. Nauran usein 'päälliköille' ja 'johtajille' heidän yksinkertaisuudestaan ja he tietävät sen. Yrityksessä jonka liikevaihto on n. 800M€. Eivät uskalla irtisanoa koska teen helvetin hyvää tulosta. Olen kärsinyt ihmisten typeryydestä yli 30 vuotta. That's ok, onneksi elämme vain kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Ihmetyttää miten moni näistä ketjun huippuälykkäistä on työtön, eläkkeellä, muuten työelämän ulkopuolella tai jopa kuollut. Keskimäärin elämän pitäisi olla helpompaa älykkäänä ja mahdollisuuksia on enemmän. Saa vähän miettimään mitä tässä on älyllä tarkoitettu.
Kun on tarpeeksi älykäs suhteessa suureen enemmistöön niin elämä muuttuu hankalaksi. Sitä paitsi joku töissä oleminen älykkyyden mittarina... no jaa hmmh...
Tieto lisää tuskaa. Kun tiedät tarpeeksi maapallosta, elämästä sen päällä ja sen pimeimmistä, päivänvaloa kestämättömistä puolista, niin vaatii järkyttävän määrän itsekuria olla tappamatta itseään. Tässä kohtaa ihmiset jakautuvat, eli sitä joko turruttaa itsensä eikä halua enään ajatella pahoja asioita, sulkee silmänsä kaikelta raakuudelta tai sitten riistää oman henkensä koska ei pysty elämään sen tosiasian kanssa ettei mahda näille asioille mitään. Elämän ei koskaan, missään kohdassa, pitänytkään olla reilua eikä se sitä tule ikinä olemaankaan.
Elämä ei ole reilua. Mutta itsensä tuhoamisen ja välinpitämättömyyden lisäksi on kolmaskin vaihtoehto: se että yrittää tehdä tästä paikasta edes hieman paremman! Siihen ainakin minä haluan valjastaa oman älykkyyden.
Ehkä joku toinen voi tulla päättelyssään siihen tulokseen, että sinun ponnistelusi maailman parantamiseksi on turhaa, tai jopa haitallista.
Sillä jonkun ihmisen päättelyllä ei ole mitään väliä, jos tulokset on hyvät.
Määritä 'hyvä' tulos.
Mielestäni tulos on hyvä, jos toiminnasta on ollut hyötyä. Hyöty taas voi näkyä esimerkiksi ihmisten hyvinvoinnin lisääntymisenä tai kärsimyksen vähentymisenä. Jos vaikka älykäs ihminen käyttää älyään uuden syöpälääkkeen kehittämiseen ja syöpälääke toimii hyvin, lisää elinaikaa, vähentää kärsimystä tai jopa parantaa potilaan, niin tulos on silloin hyvä. Samoin jos joku käyttää älyään ympäristöystävällisempien energiamuotojen kehittämiseen, onnistuu siinä ja seurauksena fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee, samoin ympäristön saastuminen, niin tulos on hyvä. Öljy-yhtiön pomo voisi tehdä päätelmän, että tulos on huono, mutta sillä ei olisi väliä, koska kokonaisuutena tulos olisi hyvä.
Ja tässä on hyvää mikä? Lisää ihmisiä, jotka elävät pitempään? Kokonaisuutena tulos olisi ehkä hyvä ihmispopulaation kannalta, mutta onko realistista olettaa, että se on koko totuus. En itse ole mikään Linkola, mutta epäilen silti suuresti, että esim. tehokas syöpälääke olisi maapallolle hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Ihmetyttää miten moni näistä ketjun huippuälykkäistä on työtön, eläkkeellä, muuten työelämän ulkopuolella tai jopa kuollut. Keskimäärin elämän pitäisi olla helpompaa älykkäänä ja mahdollisuuksia on enemmän. Saa vähän miettimään mitä tässä on älyllä tarkoitettu.
Kun on tarpeeksi älykäs suhteessa suureen enemmistöön niin elämä muuttuu hankalaksi. Sitä paitsi joku töissä oleminen älykkyyden mittarina... no jaa hmmh...
Tieto lisää tuskaa. Kun tiedät tarpeeksi maapallosta, elämästä sen päällä ja sen pimeimmistä, päivänvaloa kestämättömistä puolista, niin vaatii järkyttävän määrän itsekuria olla tappamatta itseään. Tässä kohtaa ihmiset jakautuvat, eli sitä joko turruttaa itsensä eikä halua enään ajatella pahoja asioita, sulkee silmänsä kaikelta raakuudelta tai sitten riistää oman henkensä koska ei pysty elämään sen tosiasian kanssa ettei mahda näille asioille mitään. Elämän ei koskaan, missään kohdassa, pitänytkään olla reilua eikä se sitä tule ikinä olemaankaan.
Elämä ei ole reilua. Mutta itsensä tuhoamisen ja välinpitämättömyyden lisäksi on kolmaskin vaihtoehto: se että yrittää tehdä tästä paikasta edes hieman paremman! Siihen ainakin minä haluan valjastaa oman älykkyyden.
Ehkä joku toinen voi tulla päättelyssään siihen tulokseen, että sinun ponnistelusi maailman parantamiseksi on turhaa, tai jopa haitallista.
Sillä jonkun ihmisen päättelyllä ei ole mitään väliä, jos tulokset on hyvät.
Määritä 'hyvä' tulos.
Mielestäni tulos on hyvä, jos toiminnasta on ollut hyötyä. Hyöty taas voi näkyä esimerkiksi ihmisten hyvinvoinnin lisääntymisenä tai kärsimyksen vähentymisenä. Jos vaikka älykäs ihminen käyttää älyään uuden syöpälääkkeen kehittämiseen ja syöpälääke toimii hyvin, lisää elinaikaa, vähentää kärsimystä tai jopa parantaa potilaan, niin tulos on silloin hyvä. Samoin jos joku käyttää älyään ympäristöystävällisempien energiamuotojen kehittämiseen, onnistuu siinä ja seurauksena fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee, samoin ympäristön saastuminen, niin tulos on hyvä. Öljy-yhtiön pomo voisi tehdä päätelmän, että tulos on huono, mutta sillä ei olisi väliä, koska kokonaisuutena tulos olisi hyvä.
Ja tässä on hyvää mikä? Lisää ihmisiä, jotka elävät pitempään? Kokonaisuutena tulos olisi ehkä hyvä ihmispopulaation kannalta, mutta onko realistista olettaa, että se on koko totuus. En itse ole mikään Linkola, mutta epäilen silti suuresti, että esim. tehokas syöpälääke olisi maapallolle hyväksi.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että syöpälääkkeen kehittäminen olisi huono asia, vai haluatko vain ihan huviksesi väittää vastaan ja vääntää asiasta? Maapallolla kyllä voi olla liikakansoitusta, mutta siihen ei kyllä hyvä ratkaisu ole se, että annetaan vaan sairaiden kärsiä ja kuolla. Ihan sama asia kuin se, että sota ei olisi hyvä ratkaisu liikakansoitukseen. Ennemminkin paukut tulisi laittaa tehokkaampaan perhe suunnitteluun, tyttöjen mahdollisuuteen kouluttautua ja ehkäpä lisääntymisen rajoittamiseen, kuten Kiinassa tehtiin, pääpaino kuitenkin raskauden ehkäisyssä, vaikka käytännön toimenpiteenä kondomien jakaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Ihmetyttää miten moni näistä ketjun huippuälykkäistä on työtön, eläkkeellä, muuten työelämän ulkopuolella tai jopa kuollut. Keskimäärin elämän pitäisi olla helpompaa älykkäänä ja mahdollisuuksia on enemmän. Saa vähän miettimään mitä tässä on älyllä tarkoitettu.
Kun on tarpeeksi älykäs suhteessa suureen enemmistöön niin elämä muuttuu hankalaksi. Sitä paitsi joku töissä oleminen älykkyyden mittarina... no jaa hmmh...
Tieto lisää tuskaa. Kun tiedät tarpeeksi maapallosta, elämästä sen päällä ja sen pimeimmistä, päivänvaloa kestämättömistä puolista, niin vaatii järkyttävän määrän itsekuria olla tappamatta itseään. Tässä kohtaa ihmiset jakautuvat, eli sitä joko turruttaa itsensä eikä halua enään ajatella pahoja asioita, sulkee silmänsä kaikelta raakuudelta tai sitten riistää oman henkensä koska ei pysty elämään sen tosiasian kanssa ettei mahda näille asioille mitään. Elämän ei koskaan, missään kohdassa, pitänytkään olla reilua eikä se sitä tule ikinä olemaankaan.
Elämä ei ole reilua. Mutta itsensä tuhoamisen ja välinpitämättömyyden lisäksi on kolmaskin vaihtoehto: se että yrittää tehdä tästä paikasta edes hieman paremman! Siihen ainakin minä haluan valjastaa oman älykkyyden.
Ehkä joku toinen voi tulla päättelyssään siihen tulokseen, että sinun ponnistelusi maailman parantamiseksi on turhaa, tai jopa haitallista.
Sillä jonkun ihmisen päättelyllä ei ole mitään väliä, jos tulokset on hyvät.
Määritä 'hyvä' tulos.
Mielestäni tulos on hyvä, jos toiminnasta on ollut hyötyä. Hyöty taas voi näkyä esimerkiksi ihmisten hyvinvoinnin lisääntymisenä tai kärsimyksen vähentymisenä. Jos vaikka älykäs ihminen käyttää älyään uuden syöpälääkkeen kehittämiseen ja syöpälääke toimii hyvin, lisää elinaikaa, vähentää kärsimystä tai jopa parantaa potilaan, niin tulos on silloin hyvä. Samoin jos joku käyttää älyään ympäristöystävällisempien energiamuotojen kehittämiseen, onnistuu siinä ja seurauksena fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee, samoin ympäristön saastuminen, niin tulos on hyvä. Öljy-yhtiön pomo voisi tehdä päätelmän, että tulos on huono, mutta sillä ei olisi väliä, koska kokonaisuutena tulos olisi hyvä.
Ja tässä on hyvää mikä? Lisää ihmisiä, jotka elävät pitempään? Kokonaisuutena tulos olisi ehkä hyvä ihmispopulaation kannalta, mutta onko realistista olettaa, että se on koko totuus. En itse ole mikään Linkola, mutta epäilen silti suuresti, että esim. tehokas syöpälääke olisi maapallolle hyväksi.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että syöpälääkkeen kehittäminen olisi huono asia, vai haluatko vain ihan huviksesi väittää vastaan ja vääntää asiasta? Maapallolla kyllä voi olla liikakansoitusta, mutta siihen ei kyllä hyvä ratkaisu ole se, että annetaan vaan sairaiden kärsiä ja kuolla. Ihan sama asia kuin se, että sota ei olisi hyvä ratkaisu liikakansoitukseen. Ennemminkin paukut tulisi laittaa tehokkaampaan perhe suunnitteluun, tyttöjen mahdollisuuteen kouluttautua ja ehkäpä lisääntymisen rajoittamiseen, kuten Kiinassa tehtiin, pääpaino kuitenkin raskauden ehkäisyssä, vaikka käytännön toimenpiteenä kondomien jakaminen.
Siihen tarvitaan aika paljon muutakin kuin älyä, että saataisiin ihmiskunta ruotuun. Kärsimys on niin valtava bisnes, että on aika naiivia kuvitella, että se loppuisi vaikkapa kondomeja jakamalla tai vaikka hoidon keksimisellä kaikkiin tauteihin. Äly ei ole mikään antidootti ahneudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Evoluutio on tosiasia, jos tarkoitetaan lajin sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin. Sen sijaan lajin muuttumista toiseksi lajiksi ei ole olemassa kiistatonta näyttöä. Toki tästäkin kiistellään, koska on olemassa erimielisyyksiä siitä, miten lajit määritellään, milloin on kyseessä lajin sisäinen kehitys ja milloin muuttuminen toiseksi lajiksi. Siitä ei kuitenkaan ole kiistatonta näyttöä, että esimerkiksi ihminen olisi kehittynyt apinasta, päinvastoin tämän kaltaiset teoriat sisältävät valtavasti aukkoja ja kysymysmerkkejä, joita on kyetty paikkaamaan vain tarkoitushakuisilla selityksillä ja teorioilla, kun halutaan pitää kiinni kehitysoppiin uskosta, eikä suhtautua asioihin tieteellisen avoimesti niin, että aiemmat käsitykset ollaan valmiita laittamaan romukoppaan koko ajan uuden tiedon valossa.
https://www.nature.com/news/yeast-suggests-speedy-start-for-multicellul…
Linkistä löytyvä yksisoluisilla hiivoilla tehty testi on antanut todistusaineistoa siihen suuntaan, että jopa evoluution eräs suurimmista askelista eli siirtymä yksisoluisesta monisoluisiin eliöihin voi tapahtua hämmästyttävän nopeasti sopivissa olosuhteissa. Mitä ajattelet tästä?
Laura Huhtasaari on erittäin älykäs. Jos Lauran ohjeiden mukaan mentäisiin, vältyttäisiin Ruotsin kohtalolta. Huonolta kyllä näyttää, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Ihmetyttää miten moni näistä ketjun huippuälykkäistä on työtön, eläkkeellä, muuten työelämän ulkopuolella tai jopa kuollut. Keskimäärin elämän pitäisi olla helpompaa älykkäänä ja mahdollisuuksia on enemmän. Saa vähän miettimään mitä tässä on älyllä tarkoitettu.
Kun on tarpeeksi älykäs suhteessa suureen enemmistöön niin elämä muuttuu hankalaksi. Sitä paitsi joku töissä oleminen älykkyyden mittarina... no jaa hmmh...
Tieto lisää tuskaa. Kun tiedät tarpeeksi maapallosta, elämästä sen päällä ja sen pimeimmistä, päivänvaloa kestämättömistä puolista, niin vaatii järkyttävän määrän itsekuria olla tappamatta itseään. Tässä kohtaa ihmiset jakautuvat, eli sitä joko turruttaa itsensä eikä halua enään ajatella pahoja asioita, sulkee silmänsä kaikelta raakuudelta tai sitten riistää oman henkensä koska ei pysty elämään sen tosiasian kanssa ettei mahda näille asioille mitään. Elämän ei koskaan, missään kohdassa, pitänytkään olla reilua eikä se sitä tule ikinä olemaankaan.
Elämä ei ole reilua. Mutta itsensä tuhoamisen ja välinpitämättömyyden lisäksi on kolmaskin vaihtoehto: se että yrittää tehdä tästä paikasta edes hieman paremman! Siihen ainakin minä haluan valjastaa oman älykkyyden.
Ehkä joku toinen voi tulla päättelyssään siihen tulokseen, että sinun ponnistelusi maailman parantamiseksi on turhaa, tai jopa haitallista.
Sillä jonkun ihmisen päättelyllä ei ole mitään väliä, jos tulokset on hyvät.
Määritä 'hyvä' tulos.
Mielestäni tulos on hyvä, jos toiminnasta on ollut hyötyä. Hyöty taas voi näkyä esimerkiksi ihmisten hyvinvoinnin lisääntymisenä tai kärsimyksen vähentymisenä. Jos vaikka älykäs ihminen käyttää älyään uuden syöpälääkkeen kehittämiseen ja syöpälääke toimii hyvin, lisää elinaikaa, vähentää kärsimystä tai jopa parantaa potilaan, niin tulos on silloin hyvä. Samoin jos joku käyttää älyään ympäristöystävällisempien energiamuotojen kehittämiseen, onnistuu siinä ja seurauksena fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee, samoin ympäristön saastuminen, niin tulos on hyvä. Öljy-yhtiön pomo voisi tehdä päätelmän, että tulos on huono, mutta sillä ei olisi väliä, koska kokonaisuutena tulos olisi hyvä.
Ja tässä on hyvää mikä? Lisää ihmisiä, jotka elävät pitempään? Kokonaisuutena tulos olisi ehkä hyvä ihmispopulaation kannalta, mutta onko realistista olettaa, että se on koko totuus. En itse ole mikään Linkola, mutta epäilen silti suuresti, että esim. tehokas syöpälääke olisi maapallolle hyväksi.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että syöpälääkkeen kehittäminen olisi huono asia, vai haluatko vain ihan huviksesi väittää vastaan ja vääntää asiasta? Maapallolla kyllä voi olla liikakansoitusta, mutta siihen ei kyllä hyvä ratkaisu ole se, että annetaan vaan sairaiden kärsiä ja kuolla. Ihan sama asia kuin se, että sota ei olisi hyvä ratkaisu liikakansoitukseen. Ennemminkin paukut tulisi laittaa tehokkaampaan perhe suunnitteluun, tyttöjen mahdollisuuteen kouluttautua ja ehkäpä lisääntymisen rajoittamiseen, kuten Kiinassa tehtiin, pääpaino kuitenkin raskauden ehkäisyssä, vaikka käytännön toimenpiteenä kondomien jakaminen.
Siihen tarvitaan aika paljon muutakin kuin älyä, että saataisiin ihmiskunta ruotuun. Kärsimys on niin valtava bisnes, että on aika naiivia kuvitella, että se loppuisi vaikkapa kondomeja jakamalla tai vaikka hoidon keksimisellä kaikkiin tauteihin. Äly ei ole mikään antidootti ahneudelle.
Haluatko sitten vähätellä minua ja haukkua naiiviksi? Ohi menee, koska en ole missään vaiheessa väittänyt, että kaikki kärsimys loppuisi vain jakamalla kondomeja. Sen sijaan esimerkiksi kondomien jakaminen maailman köyhimmillä alueilla, siis siellä jossa ei ole mitään ehkäisymenetelmiä, voisi olla järkevää. Kun tahallaan käsitetään väärin, niin yleensä on syynä halu nokitella.
Vierailija kirjoitti:
Minä itse. Äo 160. Korkeakoulututkinto reilussa vuodessa. Todennut aikaa sitten että verkostoituneet idiootit pyörittävät maailmaa. Helpossa työssä, palkka 50 - 60 000€ vuodessa, ilman älyllistä haastetta. Jää aikaan muuhun, myös töissä. Lukemiseen, maailman ymmärtämiseen, sijoittamiseen. Liian laiska yrittäjäksi.
Ikää 50v, mies. Haistatan paskat ihmisille, en kuitenkaan ole katkera. Typeryyttä vain on joka puolella, sama minne menet. Oksettavaa. Olen parasta seuraa itselleni. Nauran usein 'päälliköille' ja 'johtajille' heidän yksinkertaisuudestaan ja he tietävät sen. Yrityksessä jonka liikevaihto on n. 800M€. Eivät uskalla irtisanoa koska teen helvetin hyvää tulosta. Olen kärsinyt ihmisten typeryydestä yli 30 vuotta. That's ok, onneksi elämme vain kerran.
Oon kateellinen tällä 115-125 pinnan älykkyydelläni. Tarpeeksi älyä havaitakseen ongelmia, mutta liian vähän ratkaistaakseen niitä. Mutta näyttää älykkäämmälläkin olevan ristinsä kannettavana.
Kuitenkin tuntuu että henkilökohtaisessa elämässä olisi helpompaa, jos olisi enemmän älyllistä kapasiteettia. Voi kun sen voisi valjastaa aina käyttöönsä sopivissa tilanteissa ja sitten se vain sammuisi ja voisi elää vailla maailmantuskaa. Mietin kyllä itsekin, miksi ajattelen näiden välillä olevan korrelaation.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä itse. Äo 160. Korkeakoulututkinto reilussa vuodessa. Todennut aikaa sitten että verkostoituneet idiootit pyörittävät maailmaa. Helpossa työssä, palkka 50 - 60 000€ vuodessa, ilman älyllistä haastetta. Jää aikaan muuhun, myös töissä. Lukemiseen, maailman ymmärtämiseen, sijoittamiseen. Liian laiska yrittäjäksi.
Ikää 50v, mies. Haistatan paskat ihmisille, en kuitenkaan ole katkera. Typeryyttä vain on joka puolella, sama minne menet. Oksettavaa. Olen parasta seuraa itselleni. Nauran usein 'päälliköille' ja 'johtajille' heidän yksinkertaisuudestaan ja he tietävät sen. Yrityksessä jonka liikevaihto on n. 800M€. Eivät uskalla irtisanoa koska teen helvetin hyvää tulosta. Olen kärsinyt ihmisten typeryydestä yli 30 vuotta. That's ok, onneksi elämme vain kerran.
LOL. Maailma ei ymmärrä sinua. Niin, tässä esimerkki siitä, ettei äly todellakaan ole kaikki. Ei edes puolet. Koskaan, milloinkaan, ikinä ei pidä antaa valtaa pelkästään sen takia, että on älyä, kyllä pitää olla paljon, paljon muutakin.
Ja kyllähän sen näkee noissa tietyissä piireissä, mitä tapahtuu kun itseänsä tavattoman vakavasti ottavat, 'muut on niin ärsyttttttävän tyhmiä' - tyypit on kokoontumisajoissa: riitaisat yliopistot - pikkumaisuuksien temmellyskenttä, tai paskantärkeät kirurgit, jotka eivät tahdo mahtua samalle planeetalle muiden älykkäiden kanssa, vaan kilpaa hokevat toisilleen olet tyhmä, olet tyhmä, olet tyhmä. SInäpäs, sinä olet tyhmä.
Niin, kumpikin on kyllä oikeassa. Sort of.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Ihmetyttää miten moni näistä ketjun huippuälykkäistä on työtön, eläkkeellä, muuten työelämän ulkopuolella tai jopa kuollut. Keskimäärin elämän pitäisi olla helpompaa älykkäänä ja mahdollisuuksia on enemmän. Saa vähän miettimään mitä tässä on älyllä tarkoitettu.
Kun on tarpeeksi älykäs suhteessa suureen enemmistöön niin elämä muuttuu hankalaksi. Sitä paitsi joku töissä oleminen älykkyyden mittarina... no jaa hmmh...
Tieto lisää tuskaa. Kun tiedät tarpeeksi maapallosta, elämästä sen päällä ja sen pimeimmistä, päivänvaloa kestämättömistä puolista, niin vaatii järkyttävän määrän itsekuria olla tappamatta itseään. Tässä kohtaa ihmiset jakautuvat, eli sitä joko turruttaa itsensä eikä halua enään ajatella pahoja asioita, sulkee silmänsä kaikelta raakuudelta tai sitten riistää oman henkensä koska ei pysty elämään sen tosiasian kanssa ettei mahda näille asioille mitään. Elämän ei koskaan, missään kohdassa, pitänytkään olla reilua eikä se sitä tule ikinä olemaankaan.
Elämä ei ole reilua. Mutta itsensä tuhoamisen ja välinpitämättömyyden lisäksi on kolmaskin vaihtoehto: se että yrittää tehdä tästä paikasta edes hieman paremman! Siihen ainakin minä haluan valjastaa oman älykkyyden.
Ehkä joku toinen voi tulla päättelyssään siihen tulokseen, että sinun ponnistelusi maailman parantamiseksi on turhaa, tai jopa haitallista.
Sillä jonkun ihmisen päättelyllä ei ole mitään väliä, jos tulokset on hyvät.
Määritä 'hyvä' tulos.
Mielestäni tulos on hyvä, jos toiminnasta on ollut hyötyä. Hyöty taas voi näkyä esimerkiksi ihmisten hyvinvoinnin lisääntymisenä tai kärsimyksen vähentymisenä. Jos vaikka älykäs ihminen käyttää älyään uuden syöpälääkkeen kehittämiseen ja syöpälääke toimii hyvin, lisää elinaikaa, vähentää kärsimystä tai jopa parantaa potilaan, niin tulos on silloin hyvä. Samoin jos joku käyttää älyään ympäristöystävällisempien energiamuotojen kehittämiseen, onnistuu siinä ja seurauksena fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee, samoin ympäristön saastuminen, niin tulos on hyvä. Öljy-yhtiön pomo voisi tehdä päätelmän, että tulos on huono, mutta sillä ei olisi väliä, koska kokonaisuutena tulos olisi hyvä.
Ja tässä on hyvää mikä? Lisää ihmisiä, jotka elävät pitempään? Kokonaisuutena tulos olisi ehkä hyvä ihmispopulaation kannalta, mutta onko realistista olettaa, että se on koko totuus. En itse ole mikään Linkola, mutta epäilen silti suuresti, että esim. tehokas syöpälääke olisi maapallolle hyväksi.
Olen samaa mieltä. Ihmiset elävät jo nyt tehokkaan terveydenhuollon ja lääkkeiden myötä liian pitkään. Mistä seuraa, että syöpätapaukset ovat lisääntyneet rajusti, kuten muistiongelmat ja yleinen kivuliaisuus ja raihnaisuus. Ihmiset elävät pidempään, mutta millaista elämää? Monet eivät enää jaksaisi. Onko elämän pituus itsetarkoitus yli sen laadun? Sairauksia voidaan hoitaa, mutta uusia vaivoja tulee, keholla on rajansa. Elämä ei välttämättä ole enää mielekästä, mutta silti hoidetaan. Lisäksi, mistä resurssit? Hirveän turhaa oikeastaan, varmasti myös monen potilaan mielestä.
Alkuperäiselle kommentoijalle kritiikkiä sen verran, että hyödyt ovat riippuvaisia katsantokannasta ja tavoitteesta. Harva saavutettavissa oleva asia on täysin "yleishyödyllinen" joka kulmasta tarkasteltuna. Monessa hyvää tarkoittavassa toiminnassakin on menty metsään, kun ei havannoida laajempaa kokonaisuutta ja mahdollisia pitkän aikavälin vaikutuksia.
Tyypillistä idealistista "pohdintaa" vailla aitoa loogista ja kyseenalaistavaa päättelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Ihmetyttää miten moni näistä ketjun huippuälykkäistä on työtön, eläkkeellä, muuten työelämän ulkopuolella tai jopa kuollut. Keskimäärin elämän pitäisi olla helpompaa älykkäänä ja mahdollisuuksia on enemmän. Saa vähän miettimään mitä tässä on älyllä tarkoitettu.
Kun on tarpeeksi älykäs suhteessa suureen enemmistöön niin elämä muuttuu hankalaksi. Sitä paitsi joku töissä oleminen älykkyyden mittarina... no jaa hmmh...
Tieto lisää tuskaa. Kun tiedät tarpeeksi maapallosta, elämästä sen päällä ja sen pimeimmistä, päivänvaloa kestämättömistä puolista, niin vaatii järkyttävän määrän itsekuria olla tappamatta itseään. Tässä kohtaa ihmiset jakautuvat, eli sitä joko turruttaa itsensä eikä halua enään ajatella pahoja asioita, sulkee silmänsä kaikelta raakuudelta tai sitten riistää oman henkensä koska ei pysty elämään sen tosiasian kanssa ettei mahda näille asioille mitään. Elämän ei koskaan, missään kohdassa, pitänytkään olla reilua eikä se sitä tule ikinä olemaankaan.
Elämä ei ole reilua. Mutta itsensä tuhoamisen ja välinpitämättömyyden lisäksi on kolmaskin vaihtoehto: se että yrittää tehdä tästä paikasta edes hieman paremman! Siihen ainakin minä haluan valjastaa oman älykkyyden.
Ehkä joku toinen voi tulla päättelyssään siihen tulokseen, että sinun ponnistelusi maailman parantamiseksi on turhaa, tai jopa haitallista.
Sillä jonkun ihmisen päättelyllä ei ole mitään väliä, jos tulokset on hyvät.
Määritä 'hyvä' tulos.
Mielestäni tulos on hyvä, jos toiminnasta on ollut hyötyä. Hyöty taas voi näkyä esimerkiksi ihmisten hyvinvoinnin lisääntymisenä tai kärsimyksen vähentymisenä. Jos vaikka älykäs ihminen käyttää älyään uuden syöpälääkkeen kehittämiseen ja syöpälääke toimii hyvin, lisää elinaikaa, vähentää kärsimystä tai jopa parantaa potilaan, niin tulos on silloin hyvä. Samoin jos joku käyttää älyään ympäristöystävällisempien energiamuotojen kehittämiseen, onnistuu siinä ja seurauksena fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee, samoin ympäristön saastuminen, niin tulos on hyvä. Öljy-yhtiön pomo voisi tehdä päätelmän, että tulos on huono, mutta sillä ei olisi väliä, koska kokonaisuutena tulos olisi hyvä.
Ja tässä on hyvää mikä? Lisää ihmisiä, jotka elävät pitempään? Kokonaisuutena tulos olisi ehkä hyvä ihmispopulaation kannalta, mutta onko realistista olettaa, että se on koko totuus. En itse ole mikään Linkola, mutta epäilen silti suuresti, että esim. tehokas syöpälääke olisi maapallolle hyväksi.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että syöpälääkkeen kehittäminen olisi huono asia, vai haluatko vain ihan huviksesi väittää vastaan ja vääntää asiasta? Maapallolla kyllä voi olla liikakansoitusta, mutta siihen ei kyllä hyvä ratkaisu ole se, että annetaan vaan sairaiden kärsiä ja kuolla. Ihan sama asia kuin se, että sota ei olisi hyvä ratkaisu liikakansoitukseen. Ennemminkin paukut tulisi laittaa tehokkaampaan perhe suunnitteluun, tyttöjen mahdollisuuteen kouluttautua ja ehkäpä lisääntymisen rajoittamiseen, kuten Kiinassa tehtiin, pääpaino kuitenkin raskauden ehkäisyssä, vaikka käytännön toimenpiteenä kondomien jakaminen.
Kuka takaa, että ne kondomit osataan laittaa oikein päälle? Uutta mustaa surmaa odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Ihmetyttää miten moni näistä ketjun huippuälykkäistä on työtön, eläkkeellä, muuten työelämän ulkopuolella tai jopa kuollut. Keskimäärin elämän pitäisi olla helpompaa älykkäänä ja mahdollisuuksia on enemmän. Saa vähän miettimään mitä tässä on älyllä tarkoitettu.
Kun on tarpeeksi älykäs suhteessa suureen enemmistöön niin elämä muuttuu hankalaksi. Sitä paitsi joku töissä oleminen älykkyyden mittarina... no jaa hmmh...
Tieto lisää tuskaa. Kun tiedät tarpeeksi maapallosta, elämästä sen päällä ja sen pimeimmistä, päivänvaloa kestämättömistä puolista, niin vaatii järkyttävän määrän itsekuria olla tappamatta itseään. Tässä kohtaa ihmiset jakautuvat, eli sitä joko turruttaa itsensä eikä halua enään ajatella pahoja asioita, sulkee silmänsä kaikelta raakuudelta tai sitten riistää oman henkensä koska ei pysty elämään sen tosiasian kanssa ettei mahda näille asioille mitään. Elämän ei koskaan, missään kohdassa, pitänytkään olla reilua eikä se sitä tule ikinä olemaankaan.
Elämä ei ole reilua. Mutta itsensä tuhoamisen ja välinpitämättömyyden lisäksi on kolmaskin vaihtoehto: se että yrittää tehdä tästä paikasta edes hieman paremman! Siihen ainakin minä haluan valjastaa oman älykkyyden.
Ehkä joku toinen voi tulla päättelyssään siihen tulokseen, että sinun ponnistelusi maailman parantamiseksi on turhaa, tai jopa haitallista.
Sillä jonkun ihmisen päättelyllä ei ole mitään väliä, jos tulokset on hyvät.
Määritä 'hyvä' tulos.
Mielestäni tulos on hyvä, jos toiminnasta on ollut hyötyä. Hyöty taas voi näkyä esimerkiksi ihmisten hyvinvoinnin lisääntymisenä tai kärsimyksen vähentymisenä. Jos vaikka älykäs ihminen käyttää älyään uuden syöpälääkkeen kehittämiseen ja syöpälääke toimii hyvin, lisää elinaikaa, vähentää kärsimystä tai jopa parantaa potilaan, niin tulos on silloin hyvä. Samoin jos joku käyttää älyään ympäristöystävällisempien energiamuotojen kehittämiseen, onnistuu siinä ja seurauksena fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee, samoin ympäristön saastuminen, niin tulos on hyvä. Öljy-yhtiön pomo voisi tehdä päätelmän, että tulos on huono, mutta sillä ei olisi väliä, koska kokonaisuutena tulos olisi hyvä.
Ja tässä on hyvää mikä? Lisää ihmisiä, jotka elävät pitempään? Kokonaisuutena tulos olisi ehkä hyvä ihmispopulaation kannalta, mutta onko realistista olettaa, että se on koko totuus. En itse ole mikään Linkola, mutta epäilen silti suuresti, että esim. tehokas syöpälääke olisi maapallolle hyväksi.
Olen samaa mieltä. Ihmiset elävät jo nyt tehokkaan terveydenhuollon ja lääkkeiden myötä liian pitkään. Mistä seuraa, että syöpätapaukset ovat lisääntyneet rajusti, kuten muistiongelmat ja yleinen kivuliaisuus ja raihnaisuus. Ihmiset elävät pidempään, mutta millaista elämää? Monet eivät enää jaksaisi. Onko elämän pituus itsetarkoitus yli sen laadun? Sairauksia voidaan hoitaa, mutta uusia vaivoja tulee, keholla on rajansa. Elämä ei välttämättä ole enää mielekästä, mutta silti hoidetaan. Lisäksi, mistä resurssit? Hirveän turhaa oikeastaan, varmasti myös monen potilaan mielestä.
Alkuperäiselle kommentoijalle kritiikkiä sen verran, että hyödyt ovat riippuvaisia katsantokannasta ja tavoitteesta. Harva saavutettavissa oleva asia on täysin "yleishyödyllinen" joka kulmasta tarkasteltuna. Monessa hyvää tarkoittavassa toiminnassakin on menty metsään, kun ei havannoida laajempaa kokonaisuutta ja mahdollisia pitkän aikavälin vaikutuksia.
Tyypillistä idealistista "pohdintaa" vailla aitoa loogista ja kyseenalaistavaa päättelyä.
Tiedän hyvin sen, että hyödyt voivat olla riippuvaisia siitä, kenen kannalta asioita katsoo, siksi mainitsin öljy-yhtiön pomon. Idea onkin siinä, että katsoo asioita mahdollisimman laajasti ja pitkälle, unohtamatta inhimillisyyttä. Aika yleishyödyllinen asia voisi olla esim. fossiilisten polttoaineiden korvaaminen paremmalla, siis ympäristöystävällisempää vaihtoehdoilla. Vai idealistista "pohdintaa"? On näköjään kyynikkoja liikkeellä. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, mutta myös vastuu pohtia sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Ihmetyttää miten moni näistä ketjun huippuälykkäistä on työtön, eläkkeellä, muuten työelämän ulkopuolella tai jopa kuollut. Keskimäärin elämän pitäisi olla helpompaa älykkäänä ja mahdollisuuksia on enemmän. Saa vähän miettimään mitä tässä on älyllä tarkoitettu.
Kun on tarpeeksi älykäs suhteessa suureen enemmistöön niin elämä muuttuu hankalaksi. Sitä paitsi joku töissä oleminen älykkyyden mittarina... no jaa hmmh...
Tieto lisää tuskaa. Kun tiedät tarpeeksi maapallosta, elämästä sen päällä ja sen pimeimmistä, päivänvaloa kestämättömistä puolista, niin vaatii järkyttävän määrän itsekuria olla tappamatta itseään. Tässä kohtaa ihmiset jakautuvat, eli sitä joko turruttaa itsensä eikä halua enään ajatella pahoja asioita, sulkee silmänsä kaikelta raakuudelta tai sitten riistää oman henkensä koska ei pysty elämään sen tosiasian kanssa ettei mahda näille asioille mitään. Elämän ei koskaan, missään kohdassa, pitänytkään olla reilua eikä se sitä tule ikinä olemaankaan.
Elämä ei ole reilua. Mutta itsensä tuhoamisen ja välinpitämättömyyden lisäksi on kolmaskin vaihtoehto: se että yrittää tehdä tästä paikasta edes hieman paremman! Siihen ainakin minä haluan valjastaa oman älykkyyden.
Ehkä joku toinen voi tulla päättelyssään siihen tulokseen, että sinun ponnistelusi maailman parantamiseksi on turhaa, tai jopa haitallista.
Sillä jonkun ihmisen päättelyllä ei ole mitään väliä, jos tulokset on hyvät.
Määritä 'hyvä' tulos.
Mielestäni tulos on hyvä, jos toiminnasta on ollut hyötyä. Hyöty taas voi näkyä esimerkiksi ihmisten hyvinvoinnin lisääntymisenä tai kärsimyksen vähentymisenä. Jos vaikka älykäs ihminen käyttää älyään uuden syöpälääkkeen kehittämiseen ja syöpälääke toimii hyvin, lisää elinaikaa, vähentää kärsimystä tai jopa parantaa potilaan, niin tulos on silloin hyvä. Samoin jos joku käyttää älyään ympäristöystävällisempien energiamuotojen kehittämiseen, onnistuu siinä ja seurauksena fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee, samoin ympäristön saastuminen, niin tulos on hyvä. Öljy-yhtiön pomo voisi tehdä päätelmän, että tulos on huono, mutta sillä ei olisi väliä, koska kokonaisuutena tulos olisi hyvä.
Ja tässä on hyvää mikä? Lisää ihmisiä, jotka elävät pitempään? Kokonaisuutena tulos olisi ehkä hyvä ihmispopulaation kannalta, mutta onko realistista olettaa, että se on koko totuus. En itse ole mikään Linkola, mutta epäilen silti suuresti, että esim. tehokas syöpälääke olisi maapallolle hyväksi.
Olen samaa mieltä. Ihmiset elävät jo nyt tehokkaan terveydenhuollon ja lääkkeiden myötä liian pitkään. Mistä seuraa, että syöpätapaukset ovat lisääntyneet rajusti, kuten muistiongelmat ja yleinen kivuliaisuus ja raihnaisuus. Ihmiset elävät pidempään, mutta millaista elämää? Monet eivät enää jaksaisi. Onko elämän pituus itsetarkoitus yli sen laadun? Sairauksia voidaan hoitaa, mutta uusia vaivoja tulee, keholla on rajansa. Elämä ei välttämättä ole enää mielekästä, mutta silti hoidetaan. Lisäksi, mistä resurssit? Hirveän turhaa oikeastaan, varmasti myös monen potilaan mielestä.
Alkuperäiselle kommentoijalle kritiikkiä sen verran, että hyödyt ovat riippuvaisia katsantokannasta ja tavoitteesta. Harva saavutettavissa oleva asia on täysin "yleishyödyllinen" joka kulmasta tarkasteltuna. Monessa hyvää tarkoittavassa toiminnassakin on menty metsään, kun ei havannoida laajempaa kokonaisuutta ja mahdollisia pitkän aikavälin vaikutuksia.
Tyypillistä idealistista "pohdintaa" vailla aitoa loogista ja kyseenalaistavaa päättelyä.
Tiedän hyvin sen, että hyödyt voivat olla riippuvaisia siitä, kenen kannalta asioita katsoo, siksi mainitsin öljy-yhtiön pomon. Idea onkin siinä, että katsoo asioita mahdollisimman laajasti ja pitkälle, unohtamatta inhimillisyyttä. Aika yleishyödyllinen asia voisi olla esim. fossiilisten polttoaineiden korvaaminen paremmalla, siis ympäristöystävällisempää vaihtoehdoilla. Vai idealistista "pohdintaa"? On näköjään kyynikkoja liikkeellä. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, mutta myös vastuu pohtia sitä.
Aidosti yleishyödyllinen toiminta on mahdottomuus. Lajina pidän ihmistä kaikkein paskamaisimpana. Kognitiivisilta taidoiltaan ihminen on varmaan luomakunnan kruunu eikä kykene rajoittamaan lisääntymistään, vrt. syöpäsolut. Jospa joku keksisikin lääkkeen, jolla tuhottaisiin ihmiset maapallolta, jotta muut, vähemmän tuhoisat lajit, voisivat jatkaa elämäänsä.
Älykkäin tapaamani on eräs amerikkalainen nainen, oli 35-vuotiaana MIT:n matematiikan apulaisprofessori, sittemmin siirtyi toiseen yliopistoon proffaksi. Hän muun muassa puhui sujuvaa suomea, vaikka ei ollut koskaan asunut Suomessa. Hänen miehensä oli Suomesta, ja sitä kautta satuimme kerran yhteiselle illalliselle. Nainen oli ihan mukava. Muistutti ulkoisesti Steiner-koulun opettajaa:pitkä hame, vähän ylipainoa, pitkät hiukset letillä, ei meikkiä, epämuodikkaat silmälasit.
Autocorrect iski: siis vastuutetaan yksilöä eikä vastusteta. Eli yksilön kontolle laitetaan uusliberalistisessa ajattelussa ihan liikaa, hyvänä esimerkkinä työttömien syyllistäminen ja muutenkin yhteiskunnallisten epäkohtien aiheuttamien vaikeuksien kääntäminen yksilön omaksi viaksi. Kyseessä on nykyajan hegemoninen diskurssi, jota on yleisyytensä takia joskus vaikea huomata. Toivottavasti kulttuurinen ja yhteiskunnallinen kollektiivinen ajattelu kehittyy yhteisöllisempään ja realistisempia suuntaan.