Älykkäin tuntemasi ihminen? Millaista työtä tekee, millaista elämää viettää?

voi kuomaseni. todella usein naiset tykästyvät siihen mieheen joka pikkuisen kiusaa tai jopa siihen joka on todellinen k***pää. voit itse kuvitella mitä potentiaalisesti baarin kaunein nainen sanoo, kun mies menee kertomaan naiselle, että hän on baarin nätein yksilö... mikäli nainen on kuullut tuon kommentin jo 15 kertaa illan aikana, voin kertoa, että todella moni nainen  kiinnittää huomiota siihen mieheen joka eroaa noista 15 muusta miehestä ja sanookin jotain hieman negatiivista. KOKEMUSTA ON

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen. Oppi lukemaan ennen kouluikää, kirjoitti pitkästä matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta ja kielistä laudaturit. Pääsi heti kauppakorkeaan, valmistui nopeasti, teki opiskelujen aikana iltatöitä. Sai vakituisen työpaikan heti. On päällikkötason tehtävissä. Kyllästyy helposti. Tylsistyy lomalla ja vapaapäivinä. Ei pidä kotitöistä, mutta aloittaa uusia projekteja puutarhassa, sisustuksessa jne. ja toteuttaa ne yksin ja nopeasti. Ei halua apua. Lastensa kanssa tylsistyy, mielellään vie heitä harkkoihin ja eri aktiviteetteihin. Ei ymmärrä hitaita ja tyhmiä ihmisiä, yrittää kyllä, mutta menettää hermonsa pian. Peloton, ei pelkää mitään.

Älykkyyttä ei kyllä ole tylsistyä arjen normeista.

Aika moni älykäs on oikeudenmukainen mutta auktoriteettikammoinen.

Älykkäille auktoriteetit on vain ihmisiä, ei sen enempää. Ja usein tyhmempiä, siksi niitä ei voi/viitsi/tarvitse kunnioittaa/totella.

Khöm. Useimmille normi-ihmisille auktoriteetit ovat ihmisiä, ihmisiä, jotka hoitavat virkaansa/tehtäväänsä ja jotka virkansa puolesta ovat tietenkin enemmän kuin se älykkäinkään tyyppi (koska usein siihen virkaan liittyy valtaa) ja joita on fiksuinta totella. Normi-ihminen ymmärtää kohdella kanssaihmisiä, jopa niitä auktoriteetteja, asiallisesti ja kohteliaasti.

Ovatko 'älykkäät' ihmiset siis ajatelleet, että auktoriteetit ovat jotain jumalia? Se selittäisi 'auktoriteettikammoiset', jotka eivät osaa käyttäytyä, ja jotka ovat auktoriteeteille (esim. poliisi, lääkäri, sairaanhoitaja, verottaja) ikuinen riesa. Näiden 'auktoriteettikammoisten' pitää jatkuvasti  todistella (ilmeisesti itselleen), ettei auktoriteetti ole jumala, auktoriteetti ei ole jumala, auktoriteetti ei ole jumala niin paljon, että kaikki asioiden asiallinen hoitaminen tahtoo vaikeutua ja jokaisesta seikasta pidetään meteliä - ylipäänsä mennään aina vaikeimman kautta, kuin pikkulapsi, joka heittäytyy auktoriteetin (äippä) edessä kaupassa lattialle huutamaan, kun ei saa karkkia - ja yrittää muilta kaupassa olijoilta saada myötätuntoa/ihailua/paheksuntaa auktoriteettia vastaan. 

Miksi? Miksi pitää tehdä asioista vaikeita? Miksi pitää sille toimeenpanevalle virkamiehelle natkuttaa, vaikka se ei lakiasoille voi mitään. Miksi näille 'älykkäille' tuntuu olevan erittäin epäselvää, miten ja kuka lakeja ja säädöksiä tekee. Hakusessa tuntuu olevan myös kokonaisuuksien hallinta, yhteiskunnan rakenne jne. Mutta onneksi tavan tallaajat usein handlaa nämä hommat kiitettävästi, se on aina se 4-5%:n älykäs vähemmistö, joka aiheuttaa lähes kaiken rettelöinnin, yhteiskunnan varojen tuhlaamisen kaikenlaisiin reklamaatioihin ja valituksiin.

Uskoisin, että älykkäät ihmiset ovat usein auktoriteettikammoisia juuri siksi, että he tajuavat kuinka älytöntä tuollainen auktoriteettien asettaminen ja keinotekoinen ylläpito on. Ehkä tavalliselle ihmiselle ei nouse mieleen parempia tapoja tehdä asioita, joten heille ei tuota mitään ongelmaa mennä virran mukana ja totella kyseenalaistamatta sääntöjä ja normeja.

Toisaalta olen joskus miettinyt sitäkin, että kun ihminen on huomattavasti tavallista älykkäämpi, ei hänen ole sen helpompi asettua tyhmemmän asemaan kuin sen tyhmän on päästä älykkään pään sisälle. Ei älykäs ihminen kykene ehkä uskomaan kuinka hiljaista normikansalaisen aivoissa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Ihmetyttää miten moni näistä ketjun huippuälykkäistä on työtön, eläkkeellä, muuten työelämän ulkopuolella tai jopa kuollut. Keskimäärin elämän pitäisi olla helpompaa älykkäänä ja mahdollisuuksia on enemmän. Saa vähän miettimään mitä tässä on älyllä tarkoitettu.

Kun on tarpeeksi älykäs suhteessa suureen enemmistöön niin elämä muuttuu hankalaksi. Sitä paitsi joku töissä oleminen älykkyyden mittarina... no jaa hmmh...

Tieto lisää tuskaa. Kun tiedät tarpeeksi maapallosta, elämästä sen päällä ja sen pimeimmistä, päivänvaloa kestämättömistä puolista, niin vaatii järkyttävän määrän itsekuria olla tappamatta itseään. Tässä kohtaa ihmiset jakautuvat, eli sitä joko turruttaa itsensä eikä halua enään ajatella pahoja asioita, sulkee silmänsä kaikelta raakuudelta tai sitten riistää oman henkensä koska ei pysty elämään sen tosiasian kanssa ettei mahda näille asioille mitään. Elämän ei koskaan, missään kohdassa, pitänytkään olla reilua eikä se sitä tule ikinä olemaankaan.

Elämä ei ole reilua. Mutta itsensä tuhoamisen ja välinpitämättömyyden lisäksi on kolmaskin vaihtoehto: se että yrittää tehdä tästä paikasta edes hieman paremman! Siihen ainakin minä haluan valjastaa oman älykkyyden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen. Oppi lukemaan ennen kouluikää, kirjoitti pitkästä matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta ja kielistä laudaturit. Pääsi heti kauppakorkeaan, valmistui nopeasti, teki opiskelujen aikana iltatöitä. Sai vakituisen työpaikan heti. On päällikkötason tehtävissä. Kyllästyy helposti. Tylsistyy lomalla ja vapaapäivinä. Ei pidä kotitöistä, mutta aloittaa uusia projekteja puutarhassa, sisustuksessa jne. ja toteuttaa ne yksin ja nopeasti. Ei halua apua. Lastensa kanssa tylsistyy, mielellään vie heitä harkkoihin ja eri aktiviteetteihin. Ei ymmärrä hitaita ja tyhmiä ihmisiä, yrittää kyllä, mutta menettää hermonsa pian. Peloton, ei pelkää mitään.

Älykkyyttä ei kyllä ole tylsistyä arjen normeista.

Aika moni älykäs on oikeudenmukainen mutta auktoriteettikammoinen.

Älykkäille auktoriteetit on vain ihmisiä, ei sen enempää. Ja usein tyhmempiä, siksi niitä ei voi/viitsi/tarvitse kunnioittaa/totella.

Khöm. Useimmille normi-ihmisille auktoriteetit ovat ihmisiä, ihmisiä, jotka hoitavat virkaansa/tehtäväänsä ja jotka virkansa puolesta ovat tietenkin enemmän kuin se älykkäinkään tyyppi (koska usein siihen virkaan liittyy valtaa) ja joita on fiksuinta totella. Normi-ihminen ymmärtää kohdella kanssaihmisiä, jopa niitä auktoriteetteja, asiallisesti ja kohteliaasti.

Ovatko 'älykkäät' ihmiset siis ajatelleet, että auktoriteetit ovat jotain jumalia? Se selittäisi 'auktoriteettikammoiset', jotka eivät osaa käyttäytyä, ja jotka ovat auktoriteeteille (esim. poliisi, lääkäri, sairaanhoitaja, verottaja) ikuinen riesa. Näiden 'auktoriteettikammoisten' pitää jatkuvasti  todistella (ilmeisesti itselleen), ettei auktoriteetti ole jumala, auktoriteetti ei ole jumala, auktoriteetti ei ole jumala niin paljon, että kaikki asioiden asiallinen hoitaminen tahtoo vaikeutua ja jokaisesta seikasta pidetään meteliä - ylipäänsä mennään aina vaikeimman kautta, kuin pikkulapsi, joka heittäytyy auktoriteetin (äippä) edessä kaupassa lattialle huutamaan, kun ei saa karkkia - ja yrittää muilta kaupassa olijoilta saada myötätuntoa/ihailua/paheksuntaa auktoriteettia vastaan. 

Miksi? Miksi pitää tehdä asioista vaikeita? Miksi pitää sille toimeenpanevalle virkamiehelle natkuttaa, vaikka se ei lakiasoille voi mitään. Miksi näille 'älykkäille' tuntuu olevan erittäin epäselvää, miten ja kuka lakeja ja säädöksiä tekee. Hakusessa tuntuu olevan myös kokonaisuuksien hallinta, yhteiskunnan rakenne jne. Mutta onneksi tavan tallaajat usein handlaa nämä hommat kiitettävästi, se on aina se 4-5%:n älykäs vähemmistö, joka aiheuttaa lähes kaiken rettelöinnin, yhteiskunnan varojen tuhlaamisen kaikenlaisiin reklamaatioihin ja valituksiin.

Uskoisin, että älykkäät ihmiset ovat usein auktoriteettikammoisia juuri siksi, että he tajuavat kuinka älytöntä tuollainen auktoriteettien asettaminen ja keinotekoinen ylläpito on. Ehkä tavalliselle ihmiselle ei nouse mieleen parempia tapoja tehdä asioita, joten heille ei tuota mitään ongelmaa mennä virran mukana ja totella kyseenalaistamatta sääntöjä ja normeja.

Toisaalta olen joskus miettinyt sitäkin, että kun ihminen on huomattavasti tavallista älykkäämpi, ei hänen ole sen helpompi asettua tyhmemmän asemaan kuin sen tyhmän on päästä älykkään pään sisälle. Ei älykäs ihminen kykene ehkä uskomaan kuinka hiljaista normikansalaisen aivoissa on.

Mitä erityisen älytöntä on esim. poliisissa tai verottajassa tai lääkärissä? Ovat selkeitä auktoriteetteja, joita useimmiten kannattaa totella. Jokainen niistä tekee myös virheitä. Virheistä kannattaa tehdä valitus, valitukset tutkitaan ja jos syytä on, toimintatapoja muutetaan ja sitä myöten tapahtuu kehitystä. Kaikissa sivistysmaissa ihmisten toiminta perustuu erittäin pitkälti auktoriteettien tottelemiseen, se taas luo tilanteen, jossa ne arjen rutiinit soljuvat juohevasti, eikä niihin tarvitse tuhlata energiaa, vaan sitä jää johonkin luovempaan, tuottavampaan toimintaan. Sehän koko idea on. Auktoriteettien totteleminen on niin itsestään selvää, että sen huomaa vain, jos tapahtuu poikkeamia - joku ajaa väärää kaistaa (tosi älykästä), joku kävelee päin punaisia (joskus fiksua, joskus ei), joku ei maksa veroja (moraalitonta ja yhteiskunnan vastaista), joku alkaa tehdä sydänleikkausta itselleen, koska osaa sen paremmin kuin häntä typerämpi lääkäri jne jne.

Sääntöjen ja lakien kyseenalaistaminen on 60-lukulaista, silloin uhmattiin aiempia sukupolvia (auktoriteetteja) ja kun ei iletty ihan oman faarin silmille hyppiä, niin auktoriteetti kuin auktoriteetti kelpasi. Kaikki oli prseestä ja tyhmää ja älykkäät oikein kovasti rakastivat anarkiaa, säännöttömyyttä ja laittomuutta, wt-rebel oli parasta mitä tiedettiin. Se vain, että anarkiassa se älykkö todennäköisesti pahoinpideltäisiin/nssittaisiin hiljaiseksi sen persvakoalfan toimesta alta aikayksikön. Sitä auktoriteettia älykönkin kannattaa mielistellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen. Oppi lukemaan ennen kouluikää, kirjoitti pitkästä matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta ja kielistä laudaturit. Pääsi heti kauppakorkeaan, valmistui nopeasti, teki opiskelujen aikana iltatöitä. Sai vakituisen työpaikan heti. On päällikkötason tehtävissä. Kyllästyy helposti. Tylsistyy lomalla ja vapaapäivinä. Ei pidä kotitöistä, mutta aloittaa uusia projekteja puutarhassa, sisustuksessa jne. ja toteuttaa ne yksin ja nopeasti. Ei halua apua. Lastensa kanssa tylsistyy, mielellään vie heitä harkkoihin ja eri aktiviteetteihin. Ei ymmärrä hitaita ja tyhmiä ihmisiä, yrittää kyllä, mutta menettää hermonsa pian. Peloton, ei pelkää mitään.

Älykkyyttä ei kyllä ole tylsistyä arjen normeista.

Aika moni älykäs on oikeudenmukainen mutta auktoriteettikammoinen.

Älykkäille auktoriteetit on vain ihmisiä, ei sen enempää. Ja usein tyhmempiä, siksi niitä ei voi/viitsi/tarvitse kunnioittaa/totella.

Khöm. Useimmille normi-ihmisille auktoriteetit ovat ihmisiä, ihmisiä, jotka hoitavat virkaansa/tehtäväänsä ja jotka virkansa puolesta ovat tietenkin enemmän kuin se älykkäinkään tyyppi (koska usein siihen virkaan liittyy valtaa) ja joita on fiksuinta totella. Normi-ihminen ymmärtää kohdella kanssaihmisiä, jopa niitä auktoriteetteja, asiallisesti ja kohteliaasti.

Ovatko 'älykkäät' ihmiset siis ajatelleet, että auktoriteetit ovat jotain jumalia? Se selittäisi 'auktoriteettikammoiset', jotka eivät osaa käyttäytyä, ja jotka ovat auktoriteeteille (esim. poliisi, lääkäri, sairaanhoitaja, verottaja) ikuinen riesa. Näiden 'auktoriteettikammoisten' pitää jatkuvasti  todistella (ilmeisesti itselleen), ettei auktoriteetti ole jumala, auktoriteetti ei ole jumala, auktoriteetti ei ole jumala niin paljon, että kaikki asioiden asiallinen hoitaminen tahtoo vaikeutua ja jokaisesta seikasta pidetään meteliä - ylipäänsä mennään aina vaikeimman kautta, kuin pikkulapsi, joka heittäytyy auktoriteetin (äippä) edessä kaupassa lattialle huutamaan, kun ei saa karkkia - ja yrittää muilta kaupassa olijoilta saada myötätuntoa/ihailua/paheksuntaa auktoriteettia vastaan. 

Miksi? Miksi pitää tehdä asioista vaikeita? Miksi pitää sille toimeenpanevalle virkamiehelle natkuttaa, vaikka se ei lakiasoille voi mitään. Miksi näille 'älykkäille' tuntuu olevan erittäin epäselvää, miten ja kuka lakeja ja säädöksiä tekee. Hakusessa tuntuu olevan myös kokonaisuuksien hallinta, yhteiskunnan rakenne jne. Mutta onneksi tavan tallaajat usein handlaa nämä hommat kiitettävästi, se on aina se 4-5%:n älykäs vähemmistö, joka aiheuttaa lähes kaiken rettelöinnin, yhteiskunnan varojen tuhlaamisen kaikenlaisiin reklamaatioihin ja valituksiin.

Uskoisin, että älykkäät ihmiset ovat usein auktoriteettikammoisia juuri siksi, että he tajuavat kuinka älytöntä tuollainen auktoriteettien asettaminen ja keinotekoinen ylläpito on. Ehkä tavalliselle ihmiselle ei nouse mieleen parempia tapoja tehdä asioita, joten heille ei tuota mitään ongelmaa mennä virran mukana ja totella kyseenalaistamatta sääntöjä ja normeja.

Toisaalta olen joskus miettinyt sitäkin, että kun ihminen on huomattavasti tavallista älykkäämpi, ei hänen ole sen helpompi asettua tyhmemmän asemaan kuin sen tyhmän on päästä älykkään pään sisälle. Ei älykäs ihminen kykene ehkä uskomaan kuinka hiljaista normikansalaisen aivoissa on.

Mitä erityisen älytöntä on esim. poliisissa tai verottajassa tai lääkärissä? Ovat selkeitä auktoriteetteja, joita useimmiten kannattaa totella. Jokainen niistä tekee myös virheitä. Virheistä kannattaa tehdä valitus, valitukset tutkitaan ja jos syytä on, toimintatapoja muutetaan ja sitä myöten tapahtuu kehitystä. Kaikissa sivistysmaissa ihmisten toiminta perustuu erittäin pitkälti auktoriteettien tottelemiseen, se taas luo tilanteen, jossa ne arjen rutiinit soljuvat juohevasti, eikä niihin tarvitse tuhlata energiaa, vaan sitä jää johonkin luovempaan, tuottavampaan toimintaan. Sehän koko idea on. Auktoriteettien totteleminen on niin itsestään selvää, että sen huomaa vain, jos tapahtuu poikkeamia - joku ajaa väärää kaistaa (tosi älykästä), joku kävelee päin punaisia (joskus fiksua, joskus ei), joku ei maksa veroja (moraalitonta ja yhteiskunnan vastaista), joku alkaa tehdä sydänleikkausta itselleen, koska osaa sen paremmin kuin häntä typerämpi lääkäri jne jne.

Sääntöjen ja lakien kyseenalaistaminen on 60-lukulaista, silloin uhmattiin aiempia sukupolvia (auktoriteetteja) ja kun ei iletty ihan oman faarin silmille hyppiä, niin auktoriteetti kuin auktoriteetti kelpasi. Kaikki oli prseestä ja tyhmää ja älykkäät oikein kovasti rakastivat anarkiaa, säännöttömyyttä ja laittomuutta, wt-rebel oli parasta mitä tiedettiin. Se vain, että anarkiassa se älykkö todennäköisesti pahoinpideltäisiin/nssittaisiin hiljaiseksi sen persvakoalfan toimesta alta aikayksikön. Sitä auktoriteettia älykönkin kannattaa mielistellä.

Ehkä tällä älykkäiden ihmisten auktoriteettivastaisuudella tarkoitettiin sitä, että älykäs ei välttämättä ole niin toisten ihmisten vietävissä, ja pystyy huomaamaan järjestelmässä olevia puutteita. Toisaalta auktoriteettien ja erilaisten johtajien seuraaminen on hyvin inhimillistä toimintaa, ihminen kun on laumaeläin. Monesti ryhmän mukana meneminen ja auktoriteettien ja johtajien seuraaminen voi jopa hämärtää ihmisen omaa ajattelua, josta on useita esimerkkejä. Ehkä älykäs ei ole sitten niin ryhmän vietävissä. Ja auktoriteetit voi erehtyä, usein sitä ei vaan huomaa, jos uskoo täysillä siihen mitä he sanovat. Toisaalta auktoriteettien ohjeiden mukaan meneminen on usein tarkoituksenmukaista. Älykäs ihminen ei kapinoi kaikkea vastaan, vaan näkee sen, mitä sääntöjä ja ohjeita kannattaa noudattaa ja mitä ei.

Ketju oli kiinnostava, kunnes psyykepotilaat valtasivat sen. 

Vierailija kirjoitti:

Ketju oli kiinnostava, kunnes psyykepotilaat valtasivat sen. 

Kerro oi viisas oletko yksi noista älykkäistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuressa mittakaavassa tämä on mielestäni ymmärretty esim. pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Siihen ainakin pyritään, että kaikilla olisi mahdollisuus, eikä kukaan tipahtaisi yhteiskunnan ulkopuolelle. Mikrotasolla sitä syrjintää tietysti on.

Monelle on kuitenkin tärkeämpää päästä "näyttämään" älyköille miten käy jos kehtaa olla älykäs ääliöiden keskellä.

 

Harvinaisempaa tuo on kuin älykkö dissaamassa tyhmiä. Älykkäät eivät suhtaudu ilmaiseksi saatuun lahjaansa tarpeeksi nöyrästi oikein koskaan.

Silloin ei kyllä ole oikeasti kovin älykäs, jos dissaa tyhmiä. Aidosti älykäs ei käyttäydy niin tyhmästi.

empaattisuus ja älykkyys ovat eri asioita

Eivät täysin ole. Empatia on kyky asettua toisten asemaan. Siihen vaikuttaa henkilön kognitiiviset kyvyt, johon puolestaan äly vaikuttaa. 

Älykäs on yleensä kykenevä empatiaan, siis toisten asemaan asettumiseen, mutta saattavat kuitenkin olla eri mieltä sen henkilön kanssa, jota empatiseeraavat, jolloin eivät välttämättä käyttäydy kovin empattisesti.

Saisinko esimerkin

Empatiseeraan ihmistä jonka kanssa olen eri mieltä

heitä joku esimerkki

Helluntailainen aikoo tehdä itseurhan heittäytymällä kerrostalon katolta.

Minä fiksu (ateisti) empatiseeraan ja pyydän että ei tuhlaisi ainoaa elämäänsä hyppäämällä

Helluntailainen hyppää ja huutaa Jumalani ota minut vastaan...

Mites onnistuin?

Uskonnollisuus ja älykkyys eivät sulje toisiaan pois. Lääkiksessä opiskelevalta tutulta kuulin, että lääkiksessä on paljon uskovaisia.

Ja uskontohan ateismikin on.

Kyllä on juu. Minun harrastuksiani muuten ovat ratsastamatta oleminen ja kuulan työntämättä jättäminen.

Minun harrastuksiin taas kuuluu juoksematta oleminen. :D

Vierailija kirjoitti:

Ketju oli kiinnostava, kunnes psyykepotilaat valtasivat sen. 

Ketkä tämän ketjun kommentoijat ovat psyykepotilaita ja millä perusteella? Oletko itse siinä asemassa, että pystyt diagnosoimaan muita ihmisiä?

Hampperduu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju oli kiinnostava, kunnes psyykepotilaat valtasivat sen. 

Kerro oi viisas oletko yksi noista älykkäistä?

En.

En pidä kirjoitusvirheistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju oli kiinnostava, kunnes psyykepotilaat valtasivat sen. 

Ketkä tämän ketjun kommentoijat ovat psyykepotilaita ja millä perusteella? Oletko itse siinä asemassa, että pystyt diagnosoimaan muita ihmisiä?

Olen. Minut on todettu henkisesti terveeksi työnantajan toimesta. En ollut hullu, vaan sairastin syöpää. 

Etkö oikeasti huomaa useammassa vastauksessa mitään huolestuttavaa?

Vierailija kirjoitti:

Suorittavassa työssä. Manipuloiva. Kaveripiirinsä menee uusiksi säännöllisin väliajoin em. syystä.

Voisitko tarkentaa 😄 Suorittaa voi mitä vaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen. Oppi lukemaan ennen kouluikää, kirjoitti pitkästä matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta ja kielistä laudaturit. Pääsi heti kauppakorkeaan, valmistui nopeasti, teki opiskelujen aikana iltatöitä. Sai vakituisen työpaikan heti. On päällikkötason tehtävissä. Kyllästyy helposti. Tylsistyy lomalla ja vapaapäivinä. Ei pidä kotitöistä, mutta aloittaa uusia projekteja puutarhassa, sisustuksessa jne. ja toteuttaa ne yksin ja nopeasti. Ei halua apua. Lastensa kanssa tylsistyy, mielellään vie heitä harkkoihin ja eri aktiviteetteihin. Ei ymmärrä hitaita ja tyhmiä ihmisiä, yrittää kyllä, mutta menettää hermonsa pian. Peloton, ei pelkää mitään.

Älykkyyttä ei kyllä ole tylsistyä arjen normeista.

Aika moni älykäs on oikeudenmukainen mutta auktoriteettikammoinen.

Älykkäille auktoriteetit on vain ihmisiä, ei sen enempää. Ja usein tyhmempiä, siksi niitä ei voi/viitsi/tarvitse kunnioittaa/totella.

Khöm. Useimmille normi-ihmisille auktoriteetit ovat ihmisiä, ihmisiä, jotka hoitavat virkaansa/tehtäväänsä ja jotka virkansa puolesta ovat tietenkin enemmän kuin se älykkäinkään tyyppi (koska usein siihen virkaan liittyy valtaa) ja joita on fiksuinta totella. Normi-ihminen ymmärtää kohdella kanssaihmisiä, jopa niitä auktoriteetteja, asiallisesti ja kohteliaasti.

Ovatko 'älykkäät' ihmiset siis ajatelleet, että auktoriteetit ovat jotain jumalia? Se selittäisi 'auktoriteettikammoiset', jotka eivät osaa käyttäytyä, ja jotka ovat auktoriteeteille (esim. poliisi, lääkäri, sairaanhoitaja, verottaja) ikuinen riesa. Näiden 'auktoriteettikammoisten' pitää jatkuvasti  todistella (ilmeisesti itselleen), ettei auktoriteetti ole jumala, auktoriteetti ei ole jumala, auktoriteetti ei ole jumala niin paljon, että kaikki asioiden asiallinen hoitaminen tahtoo vaikeutua ja jokaisesta seikasta pidetään meteliä - ylipäänsä mennään aina vaikeimman kautta, kuin pikkulapsi, joka heittäytyy auktoriteetin (äippä) edessä kaupassa lattialle huutamaan, kun ei saa karkkia - ja yrittää muilta kaupassa olijoilta saada myötätuntoa/ihailua/paheksuntaa auktoriteettia vastaan. 

Miksi? Miksi pitää tehdä asioista vaikeita? Miksi pitää sille toimeenpanevalle virkamiehelle natkuttaa, vaikka se ei lakiasoille voi mitään. Miksi näille 'älykkäille' tuntuu olevan erittäin epäselvää, miten ja kuka lakeja ja säädöksiä tekee. Hakusessa tuntuu olevan myös kokonaisuuksien hallinta, yhteiskunnan rakenne jne. Mutta onneksi tavan tallaajat usein handlaa nämä hommat kiitettävästi, se on aina se 4-5%:n älykäs vähemmistö, joka aiheuttaa lähes kaiken rettelöinnin, yhteiskunnan varojen tuhlaamisen kaikenlaisiin reklamaatioihin ja valituksiin.

Älykäs ihminen näkee puutteita yhteiskunnallisissa asioissa, lainsäädännössä, käytännön toteutuksissa, järjestelmissä ym. ja tietää, miten ne voisi tehdä paremmin. Mutta hän ymmärtää, että järjestelmä on puutteellinen, kuten myös sen jäsenet ja siinä toimivat, hän käsittää että demokratia tuottaa vajavaisen, mutta jossain määrin reilun järjestelmän, eikä parempaa vallanjakoa ole olemassa ilman suuria tyrannian riskejä. 

Mutta jos ihminen on älykkyyden lisäksi myös viisas, hän osaa käyttää älyään oikein selvitäkseen puutteelisessa järjestelmässä itselle mieluisimmalla tavalla. Hän ei ryhdy avoimeen vastarintaan tai kapinaan sen kummemmin yksittäistä viranomaista kuin järjestelmäkään vastaan, vaan osaa käyttää järjestelmää mahdollisimman tehokkaasti edukseen, luovia siellä. Älykäs ei ole viisas, jos hän on kuin don quihote. Samasta syystä älykkäät eivät yleensä ole kiinnostuneita yhteiskunnalisista asioista, etenkään vaikuttamisesta niihin, koska se on täysin turhauttavaa, tyhmemmän enemmistön päättäessä asioista. Mutta jos hän on viisas, hän osaa käyttää korkeampaa älyä elämässä selvytymiseksi. Esim. niin, ettei tarvitse juurikaan tehdä asioita, joita ei halua tehdä, eikä myöskään kärsiä säännöistä, joita pitää älyttöminä, eli elää mieluisalla tavalla joutumatta törmäyskurssille yhteiskunnan kanssa. Se on tosi helppoa. 

En tunne yhtään "älykästä" ihmistä tai sellaista jonka voisi jotenkin identifioida "älykkääksi", lähinnä siis intellektuelliksi? Mielestäni en tunne yhtään todella mielenkiintoista ihmistä. Tai vaikeaahan älykkyyttä on mitenkään mitata, sitä kun on niin erinlaista sorttia , mutta voisin muutamalla lauseella kuvata omia kokemuksiani ja tunteitani tässä elämässä . Ensinnäkin koen usein "normaalit" keskustelut "tavisten" kanssa rasittaviksi ja tyhjänpäiväisiksi, tylsiksi. Haluaisin pohtia jonkun kanssa yhteiskunnallisia ja poliittisia ongelmia, keskustella historiasta, psykologiasta ja filosofiasta ja niin edelleen, mutta nämä asiat taasen eivät suurinta osaa ihmisistä kiinnosta juuri lain. Eli jos olet intellektuaalisesti utelias, olet todellakin yhteiskunnassa marginaalissa. En tiedä oikein mistä se johtuu, ehkä ihmiset pelkäävät älyllisiä keskusteluja? En tiedä? Kaiketi voisin itseni siis määritellä joltain osin intellektuelliksi tai ainakin kiinnostuneeksi älyllisistä kysymyksistä. Työkseni teen ihan perusduunia tehtaassa, mutta kirjoitan proosaan kunnianhimoisesti eli haluan jatkuvasti tulla paremmaksi. Todellinen taiteilijan/ älykön sielunelämäni on siis piilotettuna, mikä osaltaan varmasti myös vaikuttaa siihen ,että ihmiset suhtautuvat minuun jotenkin hyvinkin ristiriitaisesti ja vähättelevästikin. Toisaalta olen huono ilmaisemaan itseäni suullisesti ja olen introverttiluonne, joten tälläkin varmasti on vaikutusta siihen ,ettei monikaan ajattele minun tietävän/ ymmärtävän yhtään sen enempää kuin muutkaan (kiistanalainen asia tietysti aina, kuka nyt tietää sitten mitäkin). Ajattelen myös ihmisten pitävän minua sangen tylsänä henkilönä, ja tältäkin osin ymmärrän hyvin ,ettei monikaan juuri välitä edes keskustella kanssani, kun kaiken lisäksi minulla on vielä tapana kauankin pohtia, mitä suustani päästän ulos. Tämä varsinkin nykyisin tulkitaan usein tyhmyydeksi, normi kun tänä päivänä on sosiaalinen moottoriturpa? Mene  ja tiedä?. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä joka et ole valmistunut, mutta ammattili liittyy ihmissudealan asiantuntijatyöhön, niin onko sosiaali työ vai psykologia?

Kas, palstalla on tällä välin muutamakin spekuloinut tulevaa ammattiani. Arvauksina molemmat edellämainituista osuivat tahoillaan maaliin: toinen on pääaineeni ja toinen pitkä sivuaineeni. Olen myös kasvatustieteiden kandiaatti - tähtään tarpeellisen ammatillisen tietotaidon sekä säällisen elämänkokemuksen jälkeen psykoterapeutiksi.

Oma elämäni takaa myös sen, että tulen -kenties asiakkaitteni onneksi ja henkilökohtaiseksi epäonnekseni - tarjoamaan myös rutkasti kokemusasiantuntijuutta. Ehkäpä kuitenkin näin on vältettävissä terapeutin oman keskiluokkaisen kokemusmaailman luomat ilmiselvimmät rajoitteet. En toivottavasti oksenna hattaraa, saatika pasko vaahtokarkkeja. Neuvo rakastamaan lujasti ja lempeästi...

Yksityinen psykoterapeutti.. no kai siinä voi mainita omistakin kokemuksista. Minusta ammattilaisena niiden mainitsemisessa kannattaa kuitenkin olla tarkka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä joka et ole valmistunut, mutta ammattili liittyy ihmissudealan asiantuntijatyöhön, niin onko sosiaali työ vai psykologia?

Kas, palstalla on tällä välin muutamakin spekuloinut tulevaa ammattiani. Arvauksina molemmat edellämainituista osuivat tahoillaan maaliin: toinen on pääaineeni ja toinen pitkä sivuaineeni. Olen myös kasvatustieteiden kandiaatti - tähtään tarpeellisen ammatillisen tietotaidon sekä säällisen elämänkokemuksen jälkeen psykoterapeutiksi.

Oma elämäni takaa myös sen, että tulen -kenties asiakkaitteni onneksi ja henkilökohtaiseksi epäonnekseni - tarjoamaan myös rutkasti kokemusasiantuntijuutta. Ehkäpä kuitenkin näin on vältettävissä terapeutin oman keskiluokkaisen kokemusmaailman luomat ilmiselvimmät rajoitteet. En toivottavasti oksenna hattaraa, saatika pasko vaahtokarkkeja. Neuvo rakastamaan lujasti ja lempeästi...

Yksityinen psykoterapeutti.. no kai siinä voi mainita omistakin kokemuksista. Minusta ammattilaisena niiden mainitsemisessa kannattaa kuitenkin olla tarkka.

En toki ikinä epäammattimaisesti tuhlaisikaan asiakkaan jaarittelemalla omista kokemuksistani. Tarkoitin pikemminkin, että tuskin toivottavasti sorrun rasittavaan keskiluokkaiseen jargoniin, tyyliin "kyllä sinä pystyt kun tarpeeksi yrität!", "jokainen on oman onnen seppä." tai "tärkeintä on omata rakastamisen jalo taito".

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan todella älykkäät ihmiset eivät ole sympaattisia seuraihmisiä vaan ovat onnellisia yksin. He eivät ole myöskään sarkastisia jutunkertojia vaan hiljaisia sivuunvetäytyjiä. Juuri niitä joista muiden on vaikea uskoa että he ovat älykkäitä. Heitä yleensä inhotaan ja heidän mielipiteensä poikkeavat yleisesti hyväksytyistä.

Vai että tutkimusten. Näytähän nämä tutkimukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä joka et ole valmistunut, mutta ammattili liittyy ihmissudealan asiantuntijatyöhön, niin onko sosiaali työ vai psykologia?

Kas, palstalla on tällä välin muutamakin spekuloinut tulevaa ammattiani. Arvauksina molemmat edellämainituista osuivat tahoillaan maaliin: toinen on pääaineeni ja toinen pitkä sivuaineeni. Olen myös kasvatustieteiden kandiaatti - tähtään tarpeellisen ammatillisen tietotaidon sekä säällisen elämänkokemuksen jälkeen psykoterapeutiksi.

Oma elämäni takaa myös sen, että tulen -kenties asiakkaitteni onneksi ja henkilökohtaiseksi epäonnekseni - tarjoamaan myös rutkasti kokemusasiantuntijuutta. Ehkäpä kuitenkin näin on vältettävissä terapeutin oman keskiluokkaisen kokemusmaailman luomat ilmiselvimmät rajoitteet. En toivottavasti oksenna hattaraa, saatika pasko vaahtokarkkeja. Neuvo rakastamaan lujasti ja lempeästi...

Yksityinen psykoterapeutti.. no kai siinä voi mainita omistakin kokemuksista. Minusta ammattilaisena niiden mainitsemisessa kannattaa kuitenkin olla tarkka.

En toki ikinä epäammattimaisesti tuhlaisikaan asiakkaan jaarittelemalla omista kokemuksistani. Tarkoitin pikemminkin, että tuskin toivottavasti sorrun rasittavaan keskiluokkaiseen jargoniin, tyyliin "kyllä sinä pystyt kun tarpeeksi yrität!", "jokainen on oman onnen seppä." tai "tärkeintä on omata rakastamisen jalo taito".

En ole terapeutin kuullut tällaista sanovan. Itse vaistoan omista asiakkaistani, että useakaan ei välttämättä tajua mitä olen elämässäni joutunut kokemaan vaan luulee että tuo nyt ei tiedä mistään mitään, ja pitää jonain keskiluokkaisena hemmoteltuna kakarana.

Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan todella älykkäät ihmiset eivät ole sympaattisia seuraihmisiä vaan ovat onnellisia yksin. He eivät ole myöskään sarkastisia jutunkertojia vaan hiljaisia sivuunvetäytyjiä. Juuri niitä joista muiden on vaikea uskoa että he ovat älykkäitä. Heitä yleensä inhotaan ja heidän mielipiteensä poikkeavat yleisesti hyväksytyistä.

Vai että tutkimusten. Näytähän nämä tutkimukset.

https://bigthink.com/robby-berman/study-study-finds-very-smart-people-a…

Tutkijapiireistä tiedän monia erittäin älykkäitä ihmisiä. Mutta tästä päästään taas siihen, että mitä se älykkyys on ja mikä on viisauden ja älykkyyden ero jne jne. Monilla voi olla aika kapea-alaista älykyyttä ja sitten taas muut kyvyt voi olla aika huonoja, mutta tietyillä testeillä testattuna varmaan huippuja.  Tämä yhdistettynä kunnianhimoon, täydelliseen omistautumiseen, perheettömyyteen, niin tuloksia syntyy. Mutta ikuisuuskysymys tämä. Toisaalta esim, oma veljeni on mielestäni erittäin älykäs ja laajasti sivistynyt, työskentelee duunariammatissa. Olen varma, että hänen älykkyytensä oin korkeampi kuin minulla, jolla siis on tohtorin tutkinto. Lisäksi hänellä on luovaa älykyyttä ja käytännön älykkyyttä monessa asiassa, itse olen täysin tumpelo kaikessa sellaisessa.