Hoitoala on liian rankkaa, nuoret ei enää lähde alalle ja alaa kokeilleet lopettaa

Lastensuojeluilmoitus pitäidi tehdä suojelemaan lasta päiväkodilta, ei vanhemmiltaan. Kohtelette lasta päiväkodissa kaltoin ja hän tarvitsisi paremmin hänelle soveltuvan hoitopaikan, jossa ymmärretään aistiyliherkkyyksien ja autisminkirjon oireita. Antakaa lapsen tehdä juttuja, josta pitää niin pärjäätte paremmin. Autismista ei parannuta, ette voi opettaa 3- vuotiasta autistia käyttäytymään paremmin. Hän on luultavasti ihana persoona oikeassa ympäristössä.[/quote]

Nimenomaan tuo meidän päiväkoti on erityislapsia varten ja erityisope on nimenomaan autismiin erikoistunut. Sitä paitsi tuo lapsi ei voi todellakaan saada kaikkea periksi, vaan pakko on sille laittaa rajoja ja pakko sen on totella aikuisia, vaikka kuinka kiukuttaa. Ei sitä voi elämässä saada kaikkea mitä haluaa, etenkään väkivallalla ja tuollaisella käytöksellä. Se lapsi rääkyy aina kun oma tahto ei toteudu. Ihan kaikesta taistellaan, ei halua pestä käsiä wc käynneillä ja voi raivota yhteen menoon siitä 30 minuuttia, ei halua milloin mitä. Eikä yhden kakaran kanssa voida jäädä sisään, jos muut ovat menneet ulos. Yhteen lapseen päiväkodissa ei pelkästään voi kaikkea keskittää, kun on ne 12 muutakin lasta siinä. Tuon lapsosen käytökseen on pakko tulla muutos, muuten siitä tulee aikuisena hirviö. Sitä paitsi todellakin tahtoisin nähdä miten oikeasti jonkin lapsipsykiatriaan erikoistunut autismitutkija yms. hänet kasvattaisi. Tai miten itse tuollaisen muksun kasvattaisit. Hohhoijaa, turha tulla syyttelemään päiväkotia, kun kaikkemme ollaan yritetty. Sitä paitsi itse olen nuori henkilö, niin teen vaan mitä nuo kokeneet hoitajat neuvovat.

Heipparallaa hoitoala! Tradenomiksi muutama vuosi sitten ja nyt yamk, 4500 tiiminvwtähänä palkka. Kukaan ei oksenna päälle, en kaiva paskaa perskarvoista, kukaan ei käy delikoissa päälle, ei vuorotöitä, viikonloput vapaat. Kutsumus ei elätä:)

jooh, onneksi lopetin sh-opinnot.

Vierailija kirjoitti:

Työolojen lisäksi pitäisi saada palkkaus kuntoon.

Miksi henkilö menisi johonkin päiväkotiin/vuodeosastolle/vanhusten/vammaisten pariin tekemään sitä rankkaa perushoitoa kun saa aivan saman rahan esim rennossa toimistotyössä.

Olenko mielummin työssä jossa pystyn ottamaan aivan rennosti oman työhuoneen rauhassa vai menenkö jonnekin vuodeosastolle tai päiväkotiin vaihtamaan vaippoja, tosi vaikea päätös..

Rennosti omassa työhuoneessa? Nukut siellä vai mikä rentouttaa, yleensä palkkaa vastaan tehdään töitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy on myös, mutta siitä vaietaan julkisuudessa. Hyväpalkkaiset miesopot houkuttelevat nuoria tyttöjä lähtemään opiskelemaan lähäreiksi vakuuttelemalla, että se on ainoa ala missä riittää töitä naisille. Kumma kyllä eivät suosita alaa pojille.

Oma tyttöni meni opon suosituksesta, niin kuin meni monta muutakin tyttöä samalta vuosiluokalta. Huomasi sitten koulussa, ettei ole yhtään hänen juttunsa. Tekisi mieli lähettää äijälle lasku kaikista kirjoista, jotka ostin turhaan tytölle. Itse kysyin tytöltä monta kertaa ennen hakuja, että oletko ihan arma että haluat tätä, koska tiesin, ettei tytön luonne sopinut hoitoalalle. Ei saanut hoidettua edes omaa koiraansa.

Ja tästäkin löydettiin taas se tuttu vihollinen: mies. Tyttäresi taisi olla ihan täysivaltainen aikuinen kun valitsi lähteä opiskelemaan sh:ksi. Eikä ne opot ketään pakota minnekään. 

Miehet ei hoitsukoulutukseen pääse siinä missä naiset, koska todistushaku.

Hakijoista n. 20% miehiä, opiskelemaan päässeistä n. 10%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy on myös, mutta siitä vaietaan julkisuudessa. Hyväpalkkaiset miesopot houkuttelevat nuoria tyttöjä lähtemään opiskelemaan lähäreiksi vakuuttelemalla, että se on ainoa ala missä riittää töitä naisille. Kumma kyllä eivät suosita alaa pojille.

Oma tyttöni meni opon suosituksesta, niin kuin meni monta muutakin tyttöä samalta vuosiluokalta. Huomasi sitten koulussa, ettei ole yhtään hänen juttunsa. Tekisi mieli lähettää äijälle lasku kaikista kirjoista, jotka ostin turhaan tytölle. Itse kysyin tytöltä monta kertaa ennen hakuja, että oletko ihan arma että haluat tätä, koska tiesin, ettei tytön luonne sopinut hoitoalalle. Ei saanut hoidettua edes omaa koiraansa.

Ja tästäkin löydettiin taas se tuttu vihollinen: mies. Tyttäresi taisi olla ihan täysivaltainen aikuinen kun valitsi lähteä opiskelemaan sh:ksi. Eikä ne opot ketään pakota minnekään. 

Miehet ei hoitsukoulutukseen pääse siinä missä naiset, koska todistushaku.

Hakijoista n. 20% miehiä, opiskelemaan päässeistä n. 10%.

Minkämoinen työmotivaatio mahtaa valmistuneilla miehillä olla. Valittavatko raskaaksi ja ovat vaihtamassa alaa?

Opiskelin vuoden lähihoitaja-linjalla. Huomasin ettei fyysiset voimat riitä alkuunkaan, ja työharjoitteluissa ilmapiiri oli huono. Päätin sitten lähteä hoitamaan sitä ihmisten henkistä puolta ja nyt opiskelenkin sosionomi-diakoniksi.

Tein töitä lähihoitajana alle vuoden valmistuttuani ja se jo riitti tajuamaan etten tule jaksamaan alalla. Lähdin opiskelemaan ihan toista alaa ja en kadu yhtään. Työ on raskasta sekä fyysiseti että henkisesti, työpäivät venyy aina, asiakaskäyntejä on paljon, taukoja ei kerkeä pitämään, vessaan ei pääse/kerkeä vuoron aikana, työ pitää tehdä kiireessä, koska asiakaskäynneille ei ole varattu riittävästi aikaa... Ja olen 24v.

Eipä niitä hoitoalan työpaikkojakaan hirveästi auki ole.

Kerkesin olla lähihoitajana vain puoli vuotta. Kunto ei kestänyt sitä selkä hikisenä raatamista pikku eurojen eteen. Alan vaihto kannatti: nyt tk:ssa sihteerinä, paljon kevyempi päivätyö ja peruspalkka sama!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni hoitoalan palkkauksesta kohistaan liikaa, kun suurempi ongelma on organisoinnissa. Yleensä hoitajan työ itsessään ei ole kohtuuttoman raskasta, vaan se, kuinka pienellä henkilöstöllä se työmäärä pitää tietyssä ajassa saada hoidettua.

Mieluummin ottaisin itse hoitajan työpaikoille lisää hoitajia vuoroihin kuin palkankorotuksen itselleni. Isompi palkka ei korvaa kiirettä, stressiä, liian tiukasta aikataulusta koituvia vaaratilanteita ja hoitajien loppuunpalamisia.

Ongelma usein on, ettei lisää hoitajia ole koska ei kukaan halua tuota työtä tehdä tuolla palkalla. Jos maksettaisiin isompaa palkkaa, olisi varmasti enemmän työntekijöitäkin. 

Itse en tunne yhtä ainutta palkan vuoksi hoitoalalta pois vaihtanutta. Muista syistä pois jääneitä tiedän yli 30 (mm. puolet menneisyyden lh-opintojen luokkalaisistani), itseni mukaan lukien. Pääongelma kaikilla alaa vaihtaneilla vaikuttaa olevan se että jos työpaikalle ei palkata tarvittavaa määrää hoitajia vaan painetaan vaan minimimiehityksellä, ei sitä työtä vaan voi tehdä hyvin ja kuormitus kasvaa. Ei sitä jaksa.

Olen itse työskennellyt pätkiä/keikkalaisena useissa keskisuuren asuinkaupunkini vanhustenhoitoyksikössä. Niissä paikoissa joissa juostiin kieli vyön alla, työt ehdittiin tehdä vähän sinnepäin, johtaminen ontui... niihin paikkoihin ei työntekijöitä löytynyt. Sitten niissä paikoissa joissa oli edes jonkinlainen inhimillinen työtahti, ehti syöttää rauhassa, joskus jopa pitää suunniteltuja viriketuokioita, sinne oli onni päästä sijaiseksi ja toimiston ovesta löytyi pitkä lista halukkaita sijaisia ja hakuun tulleisiin avoimiin paikkoihin oli oikea hakemustulva. Vaikka parissakin peruspalkka oli n. satasen huonompi kuin noissa paikoissa joihin edes sijaiset ei halunneet.

Lisäpalkka olisi toki kiva, mutta kyllä ne työolot pitäisi saada kuntoon (=lisää työntekijöitä) pikemminkin kuin jokaiselle satanen-pari palkkaa lisää jos halutaan pitää hoitajat alalla.

Kiittimulleriitti kirjoitti:

Tein töitä lähihoitajana alle vuoden valmistuttuani ja se jo riitti tajuamaan etten tule jaksamaan alalla. Lähdin opiskelemaan ihan toista alaa ja en kadu yhtään. Työ on raskasta sekä fyysiseti että henkisesti, työpäivät venyy aina, asiakaskäyntejä on paljon, taukoja ei kerkeä pitämään, vessaan ei pääse/kerkeä vuoron aikana, työ pitää tehdä kiireessä, koska asiakaskäynneille ei ole varattu riittävästi aikaa... Ja olen 24v.

Puhut selvästikin kotihoidosta. Ikävää, että sinulle jäi kotihoidosta noin huono kokemus. Kaikissa paikoissa eivät ainakaan vielä ole hoitajat noin tiukoilla, mutta tiedän, että kuvailemasi kaltaisia paikkoja on aivan liian paljon. Omassa kotihoidon työyksikössäni asiat ovat vielä hyvällä tolalla ja asiakkaille on hyvin aikaa, vaikka kiireisempiäkin päiviä tietysti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtää hyvin. Kuka haluaa pienellä palkalla maksimaalisen raskaaseen työhön?

Itsekin opiskelin lastenhoitajaksi ja olin töissä vain puoli vuotta.

Vuorotöissä pääsee lisillä lähes maaherran ansioihin! 4000€ kuussa lapaan kun vähän pusertaa 👍

Mun mielestä vuorotyölisiä hehkutetaan aivan turhaan. Kuka haluaa olla illalla, yöllä tai pyhinä töissä?

Kyllä minä haluan olla vapaalla illat ja viikonloput kuten normaalit ihmiset, sosiaalinen elämä kärsii valtavasti 3vuorotyöstä.

Minä haluan. Päihteet ja bailaaminen eivät kuulu elämäntapaani, joten ei ole mikään uhraus. Työpaikalla on paljon rauhallisempaa öisin ja viikonloppuisin, tykkään olla.

Varsinkin, jos on kouluikäisiä lapsia ei näitä arkielämässä tarvitse katsella, ihan huippua?

Itse olen huomannut, että työympäristön negatiivisuus on se suurin riskitekijä. Kun nuori vastavalmistunut tulee taloon intoa puhkuen, niin vanhat konkarit käyttää heti alkuunsa päivittelemään työn paskuutta, rankkuuta, huonoa palkkaa, paskaa pomoa ja niin pois päin. Aika äkkiä se asenne tarttuu.

Alalta puuttuu itsekunnioitus.

Saako anestesiahoitaja helposti 4000€ nettona? Kannattaako erikoistua?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen huomannut, että työympäristön negatiivisuus on se suurin riskitekijä. Kun nuori vastavalmistunut tulee taloon intoa puhkuen, niin vanhat konkarit käyttää heti alkuunsa päivittelemään työn paskuutta, rankkuuta, huonoa palkkaa, paskaa pomoa ja niin pois päin. Aika äkkiä se asenne tarttuu.

Alalta puuttuu itsekunnioitus.

Lisään vielä, että myös media ja muu ympäristö luo aktiivisesti mielikuvaa alan paskuudesta. Asiasta puhutaan kaikkialla. Yleinen ilmapiiri on sellainen, että varsinkin julkinen terveydenhuolto ja sen työntekijät ovat aivan paskaa.

Ymmärrän kyllä, että työpaikoilla tällaisella puheella luodaan yhteishenkeä omalla tavallaan. Koetaan, että ollaan samalla sorrettujen puolella. Yhdessä on mukava valittaa ja purista.

No mutta hei, eihän rikkaat kokkarit pysy rikkaina, jos muutkin saa enemmän rahaa! Siinä koko matalapalkkaisuuden idea, pitää kuilu parempien ihmisten ja b-luokan kansalaisten välillä riittävän syvänä. ;)

Vierailija kirjoitti:

Eipä niitä hoitoalan työpaikkojakaan hirveästi auki ole.

Kaikki on töissä jo ennen valmistumista. Työpaikat saadaan kouluaikana, suhteilla, harjoittelupaikkojen kautta. Itse en ole ikinä hakenut mistään molista tms töitä. En ole myöskään koskaan pyytänyt töitä vaan niitä on tarjottu aina.. kyllä, TARJOTTU. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen huomannut, että työympäristön negatiivisuus on se suurin riskitekijä. Kun nuori vastavalmistunut tulee taloon intoa puhkuen, niin vanhat konkarit käyttää heti alkuunsa päivittelemään työn paskuutta, rankkuuta, huonoa palkkaa, paskaa pomoa ja niin pois päin. Aika äkkiä se asenne tarttuu.

Alalta puuttuu itsekunnioitus.

Lisään vielä, että myös media ja muu ympäristö luo aktiivisesti mielikuvaa alan paskuudesta. Asiasta puhutaan kaikkialla. Yleinen ilmapiiri on sellainen, että varsinkin julkinen terveydenhuolto ja sen työntekijät ovat aivan paskaa.

Ymmärrän kyllä, että työpaikoilla tällaisella puheella luodaan yhteishenkeä omalla tavallaan. Koetaan, että ollaan samalla sorrettujen puolella. Yhdessä on mukava valittaa ja purista.

Luoja tätä tekstinsyöttöä.

*Purnata

Siis onhan hoitoalalla tosi kivojakin työpaikkoja? Mun hyvä ystävä on terveydenhoitaja ja tosi hyvin viihtynyt alalla. Äiti on sairaanhoitaja ja tykkää tosi paljon alasta. Itse en ole hoitoalalla.