Onko köyhyys Suomessa huonojen valintojen seurausta vai epäonnea?

Palstan mukaan kyseessä on aina kohtalo, ei ihminen voi itse vaikuttaa mihinkään. Jos joku opiskelee ja tekee töitä saaden rahaa, niin ei se ole hänen ansiotaan, kyse on sattumasta. Siksi köyhä pysyy köyhänä ja työtätekevän pitää antaa rahansa tälle, jotta maailma olisi oikeudenmukainen.

Ei köyhyyteen ole yhtä syytä. Elämässä menestykseen tarvitaan myös, että useampi palikka osuu kohdalleen.

Sekä että. Toisaalta koska vapaata tahtoa ei ole, niin raja näiden välillä on vähintäänkin häilyvä.

Köyhyyteen synnytään. Joillekkin vanhemmat ostaa autot ja omistusasunnot, jotta "pääsee alkuun". Toiset joutuvat itse yrittämään nousta köyhyydestä.

Fyysinen sairastuminen laittoi joka palikan nurin.

Välillä niitä saa nostettua sitten uusi lehahdus ja koko rivi nurin.

Olisinpa tajunnut ajoissa eli vielä kun oli rahaa mennä ulkomaille hakemaan hoitoa.

Tyhmä ja naiivi ilmeisesti koska uskoin terveydenhoitoon ja yhteiskuntaan Suomessa.

Kyllä peruskoulussa annetaan eväät siihen, miten köyhyys vältetään. Saa olla todella huono onni, jos se yksin estää vaurastumisen.

Vierailija kirjoitti:

Köyhyyteen synnytään. Joillekkin vanhemmat ostaa autot ja omistusasunnot, jotta "pääsee alkuun". Toiset joutuvat itse yrittämään nousta köyhyydestä.

Kyllä noita joitakuita on Suomessa tosi vähän.

Mulla on taustalta keskiluokkainen tuttavapiiri. Köyhistä puolella on diagnoosi joka selittää köyhyyden. Neljänneksellä syy on omissa koulu- ja uravalinnoissa ja neljänneksellä päihdeongelma. Enkä tiedä ketään työkykyistä ja haluista joka olisi ollut pitkäaikaistyötön. 

Ei ole yhtä syytä. Mutta olen huomannut sen, että monet köyhään perheeseen syntyvät eivät erityisemmin tavoittele nousua köyhyydestä. Toistavat samaa kaavaa kuin ovat oppineet. Itse olen mm säästänyt ja sijoittanut parikymppisestä asti. Monet tuttuni eivät säästä ollenkaan, tai sitten säästävät esim lomamatkaa varten, johon sitten käyttävät koko säästönsä kerralla. 

Tietääkö nykyajan nuoret edes mikä on köyhyys. Synnyin Kainuuseen 1952 pieneen mökkiin meitä oli jo ennen minun syntymää 7 lasta. Navetassa yksi lehmä taisi olla sika. Äitini lypsi lehmää viljeli peltoa pientä sellaista. Isä oli metsätöissä savotta hommissa. Ei se elämä hääviä ollut meillä lapsilla oli yhdet kengät joita me vanhemmat vuorotellen pidettiin. Kouluun oli 4 km matka ei kuljetettu taksilla eikä bussilla kävellen mentiin. Kenkiä äitini sai käytettynä jostain että me päästiin kouluun. Ruokana oli usein perunaa velliä puuroa leipää. Niillä me lapset elettiin. Joskus järvestä saatiin kalaa. Syntymäpäivinä ja joululahjoina saatiin äidin kutomia sukkia. Aina ei niitäkään, jos ei ollu varaa ostaa lankoja. Myöhemmin äitini piti myös lampaita villan takia. Köyhyys oli aina läsnä, olimme niin tottuneet siihen että mitään ei ostettu. Ensimmäiset sukset sain kun naapuri lahjoitti käytetyt sukset. Voi sitä ilon määrää. Näistä oloista ponnistin maailmalle. Kovalla työllä olen hankkinut oman asunnon. Siitä olen ylpeä, nyt saan nauttia siitä velattomana. Nykyinen köyhyys on aivan eri asia kuin silloin oli. Yksikään lapsi ei ole poissa koulusta syynä ettei ole kenkiä. 

Enemmän köyhyys  johtuu valinnoista, kun ei jakseta tehdä oman elämän eteen mitään vaan odotetaan et joku muu tekis tai yhteiskunta tekis.

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö nykyajan nuoret edes mikä on köyhyys. Synnyin Kainuuseen 1952 pieneen mökkiin meitä oli jo ennen minun syntymää 7 lasta. Navetassa yksi lehmä taisi olla sika. Äitini lypsi lehmää viljeli peltoa pientä sellaista. Isä oli metsätöissä savotta hommissa. Ei se elämä hääviä ollut meillä lapsilla oli yhdet kengät joita me vanhemmat vuorotellen pidettiin. Kouluun oli 4 km matka ei kuljetettu taksilla eikä bussilla kävellen mentiin. Kenkiä äitini sai käytettynä jostain että me päästiin kouluun. Ruokana oli usein perunaa velliä puuroa leipää. Niillä me lapset elettiin. Joskus järvestä saatiin kalaa. Syntymäpäivinä ja joululahjoina saatiin äidin kutomia sukkia. Aina ei niitäkään, jos ei ollu varaa ostaa lankoja. Myöhemmin äitini piti myös lampaita villan takia. Köyhyys oli aina läsnä, olimme niin tottuneet siihen että mitään ei ostettu. Ensimmäiset sukset sain kun naapuri lahjoitti käytetyt sukset. Voi sitä ilon määrää. Näistä oloista ponnistin maailmalle. Kovalla työllä olen hankkinut oman asunnon. Siitä olen ylpeä, nyt saan nauttia siitä velattomana. Nykyinen köyhyys on aivan eri asia kuin silloin oli. Yksikään lapsi ei ole poissa koulusta syynä ettei ole kenkiä. 

Totta, mutta asiat ovat muuttuneet. Maailma on muuttunut. Nykyinen lapsiperheköyhyys on erilaista, mutta ei vähemmän raastavaa. Ei ole kovin hedelmällistä peilata nykyajan lasten elämää 1950-luvun lasten elämään tai vaikkapa lapsuuteen 1300-luvulla. Vai peilaatko sinä omaa lapsuuttasi 75 vuotta aiemmin eläneiden lapsuuteen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyyteen synnytään. Joillekkin vanhemmat ostaa autot ja omistusasunnot, jotta "pääsee alkuun". Toiset joutuvat itse yrittämään nousta köyhyydestä.

Kyllä noita joitakuita on Suomessa tosi vähän.

Aika monelle vanhemmat on esim. maksaneet ajokortin. Osa on toki saanut kortitta töitä, jotta on voinut saada ajokortin omalla palkalla. Olen valitettavasti valmistunut useampaan ammattiin, joissa ei pääse ilman ajokorttia töihin. Pidin itsestäänselvänä, että saisin opiskeluaikana töitä ja siten ajokortin. En päässyt ja olen edelleen ajokortiton. 

Pääosin rakenteellista. Suomessa ei vaan asiallisesti palkattua työtä riitä kaikille, vaikka miten asiaa katsoisi. Osa sitten päätyy köyhiksi vääjäämättä. 

Molempia.