Hoitoala on liian rankkaa, nuoret ei enää lähde alalle ja alaa kokeilleet lopettaa

Eläinlääkärien keskipalkka on alle 4t/kk. Koulutus vaativa, kesto 6v. Vastuu suuri. Mahdollinen erikoistuminen 4-5v. Työajat usein vastaavia sairaanhoitajien kanssa. Sairaanhoitajien mielestä eläinlääkärit ovat varmasti erittäin alipalkattuja.

Voiko päiväkodeissa olevaa melua vastaan työntekijä suojautua millään tavalla?

Esim. kuulosuojaimin tms.? Ei kai työnantaja voi turvavälineitä ainakaan kieltää? En keksi mitään laillista perustetta sille. Ja vaikkei työnantaja suostuisi kustantamaan turvavälineitä (käsittääkseni kyllä kuuluisi kustantaa tarvittavat työvälineet, mutta opiskelijatyössäoppijalla ne kai toisaalta voidaan katsoa opiskeluvälineiksi), ne kai saa hankkia itselleen? Ovat kyllä kyvin kalliita. Kunnolliset ja käyttökelpoiset sellaiset. En ole yliherkkä melulle, mutta olen herkkäkuuloinen ja haluaisin säilyttää hyvän kuuloni vielä ensimmäisen työssäoppimisjaksonkin jälkeen (joka kuulemma tulee olemaan päiväkoti).

(Itse en ole ollut koskaan lapsena hoidossa päiväkodissa. Olin aina kunnallisella perhepäivähoitajalla. Päiväkodeissa kaikkien tietojeni mukaan on hyvin meluisaa. (Mistä syystä? Rehellinen kysymys.) Meillä perhepäivähoidossa en muista olleen mitään erityistä melua. Vain normaaleja lasten ääniä. (Aina max neljä hoitolasta kerrallaan ainakin siinä perheessä, jossa olin suurimman osan vuosista ja viimeiset vuodet ennen kouluun menoa. Kävin samalla myös evlut-seurakunnan päiväkerhoa, jossa oli yhdessä ryhmässä ainakin toista kymmentä lasta enkä muista sieltäkään mitään erityista melua. (Kotini ei ollut uskonnollinen.))

Entä muussa hoitotyössä? Jos potilaat esim. lyövät ja purevat hoitajia, eikö sitäkin vastaan suojautumiseen olisi käytettävissä jotakin suojuksia? Onhan kaikissa urheilulajeissakin riittävästi suojaavat suojukset pakollisia. Ja urheilua sentään tehdään (useimmiten) vapaaehtoisesti eikä työvelvoitteesta.

Synkältä näyttää tulevaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo nyt niin huono palkka ole hoitoalalla jos vaan pääsee semmoiseen yksikköön missä tulee hyvin yö ja viikonloppulisiä. Palkka on tuommoiset 4000e kk brutto. Toki pelkällä peruspalkalla SH ei oikein pärjää (2400e), mutta jos vaan saa noita viikonloppu ja yö töitä hyvin niin haittalisät nostaa palkan ihan mukavaksi. Toki silloin jää viikonlopun seuraelämät vähiin töitä tehdessä. Uhraus se on sekin.

Ihan mahdoton yhdistää tuollaista lapsiperhe-elämään. Siinä myös yksi syy miksi moni lähtee muihin hommiin. Ei äiti pysty olemaan töissä iltaa ja yötä ja pyhää ihan jatkuvalla syötöllä, ellei tukiverkko ole terästä.

Ei pysty eikä edes halua! Mulla on kyllä tukiverkostoa joka mahdollistaisi yö- ja viikonloppu työt, mutta haluan viettää sen ajan mieluummin lasteni ja mieheni kanssa.

Aloitin hoitajana parikymmentä vuotta sitten ja muutos tässä ajassa on todella suuri! Työn määrä ja vastuu on kasvanut valtavasti. Potilasmäärät (olen lasten psykiatrialla) ovat kasvaneet räjähdysmäisesti ja sama suunta jatkuu. Hoitajat tekevät omien töiden lisäksi yhä enenevässä määrin myös lääkäreiden töitä. Tilanne alkaa oikeasti olla kestämätön.

Ihmettelen kyllä hoitoalalla pärjääviä - ja ihailenkin.

Varsinkin vuorotyössä pääni ja kroppani ihan oikeasti hajoaisivat ennen pitkää, koska unettomuuteni vaatii päivästä toiseen identtistä vuorokausirytmiä. Lisäksi minulla on hyvin vähän luontaista "hoivaviettiä" tai auttamiskutsumusta, joka on varmaankin välttämättömyys työssä jaksamiseen. Stressinsietokykyni on myös hyvin heikko (saan ihan fyysisiä oireita). Varmaan päätyisin psykoosissa ruiskuttamaan yliannoksen morfiinia jonkun viattoman vanhusparan suoneen. :(

Hatunnosto teille!

m42

Valittettavasti se on monessa paikassa niin, että lastenhoitajat ovat todella kovilla. Nyt ollaan viime vuonna oltu muutama kk ilman lastentarhanopettajaa, hänelle saatiin kuukaudeksi sijaiseksi lähihoitaja. Koko aika ollut ihan paskaa, osa työkavereista ei lainkaan ulkoile iltapäivisin ja koittavat päästä helpommalla kuin muut. Työt eivät mene tasan todellakaan ja väkeä on viikottain poissa. Sitten työkaverit muuttuu, sijaisia jatkuvasti. SIinä sitten koitat tehdä laadukasta varhaiskasvatusta, kun hyvä kun riittää aika perus arkeen. Ihan hullun hommaa ja nälkäpalkalla vielä.

Sitten noita erityislapsia ängetään ja integroidaan samoihin päiväkoteihin kiljumaan ja sekoittamaan arkea vielä entisestään.  Retket pitää suunnitella, että erityisen tuen lapset pääsevät mukaan ja aina saa pelätä, että karkaavat yms. Lelut lentävät, kiljumisen taso on korkeaa, puremia ja lyöntejä tulee jne.

Eipä se vanhustyö dementoituneiden, kiroilevien ja huutavien asiakkaiden kanssa sen häävinpää ole. Toistavat samoja asioita kuin papukaijat, moneen kertaan. Tai just kalastella jotain vaippoja wc-pöntöstä, kun dementikko on niitä koittanut huuhtoa sieltä alas. Siivota paskaa seiniltä ja lattioilta. Syöttää vanhusta, joka on saattohoidossa ja ei enää suostu edes hyvä kun nielaisemaan.

Sitten just moniongelmaiset lapset koulussa, joiden ei ikinä kuuluisi olla erityiskouluisa, vaan sairaalakoulussa. Eivät ole koulukuntoisia ja päivät menee siihen, että näitä yritetään laittaa kuosiin. Mutta kun ovat niin sekaisin, etteivät pysty ihan oikeasti tekemään siellä koulussa yhtikäs mitään. Päivät menee siihen, että vain häiritsevät oppitunteja. Alan olla nähnyt kaiken. On ollut lapsia, jotka ovat seksuaalisen hyväksikäytön uhreja tai perheväkivaltaa kokeneita, oon itsenyt silmät punaiseksi heidän takiaan jne.

Vammaistyötäkin kokeillut, on purtu, raavittu ja työkaverit monet saaneet ihan kunnon tällejä. Miksi näistä opiskelijoita valitessa hiljetään? Miksi ei ihmisille aluksi kerrota mitä tämä työ on. Ei sitä moni kiltti- opiskelija voi ajatellakaan, että mihin joutuu. Kuinka saattaa saada turpiinsa joltain miehen kokoiselta jätkältä jne. OOn todellakin täynnä tätä!!! EIkä mitään hajua mitä seuraavaksi. Nämä kaikki siis ovat omia kokemuksiani, että pitänytkin tuollaisia paskatöitä kasautua noin paljon.

Nuoret ei enää lähde alalle? Hoitoala on amk:n halutuin ala aja hakijoita on vuosittain ihan hirveästi.

Inhoan tota "hoitaja" - sanaa? MIKÄ hoitaja?!?!? Hoitajia on paljon erilaisia ja työnkuvat ja koulutukset on erit!

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ei enää lähde alalle? Hoitoala on amk:n halutuin ala aja hakijoita on vuosittain ihan hirveästi.

No varmaan paljon on hakijoita, mutta ehkäpä sitten lähtevät muihin opintoihin, kun näkevät mitä tämä on. En todellakaan suosittele hoitoalaa kenellekään. Ihan hirveää työtä. Jos on mahdollisuus opiskella vaikka toimintaterapeutuksi tai fysioterapeutiksi, niin valitse herranjumala mieluummin se kuin esim. lähihoitaja-lapset ja nuoret. SUlla on terapiassa asiakas kerrallaan, kun taas lähärinä joudut koko ryhmän huutoa ja melskaamista kuuntelemaan.

Sipilän hallitus sai alan tulemaan suorastaan vastenmieliseksi. Työn yleensä. Miksi tehdä mitään, kun maan ulkopuolelta voi tulla siipeilemään helposti ja maksumiehiksi pakotetaan työläiset. Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtää hyvin. Kuka haluaa pienellä palkalla maksimaalisen raskaaseen työhön?

Itsekin opiskelin lastenhoitajaksi ja olin töissä vain puoli vuotta.

Vuorotöissä pääsee lisillä lähes maaherran ansioihin! 4000€ kuussa lapaan kun vähän pusertaa 👍

Mun mielestä vuorotyölisiä hehkutetaan aivan turhaan. Kuka haluaa olla illalla, yöllä tai pyhinä töissä?

Kyllä minä haluan olla vapaalla illat ja viikonloput kuten normaalit ihmiset, sosiaalinen elämä kärsii valtavasti 3vuorotyöstä.

Minä haluan. Päihteet ja bailaaminen eivät kuulu elämäntapaani, joten ei ole mikään uhraus. Työpaikalla on paljon rauhallisempaa öisin ja viikonloppuisin, tykkään olla.

Päihteet ja bailaaminen eivät kuulu minunkaan elämääni ja tuskin kovin suuressa määrin monen muunkaan aikuisen ihmisen. Sen sijaan lapset ja aviomies kuuluvat. Ja he ovat kotona iltaisin ja viikonloppuisin.

Minä inhoan tätä lähihoitajan työtä. Jatkuvaa melua ja kiljumista, lyöntejä, purevia lapsia ja ainaista stressiä.  Lapset heittävät leluja, sotkevat ulosteilla, saavat raivareita ties mistä. Työt eivät päiväkodissa jakaudu todellakaan tasan työntekijöiden kesken. Sijaisista monet puhuvat, että eivät enää halua meidän integroituun päiväkotiin tulla. Kaikki työkaverini lähes puhuvat ammativaihdosta ja moni meistä on todella uupuneita. Tässä sitä on taas puoli vuotta mennyt, koko ajan koitan päästä muualle töihin. Nyt on alanvaihto mielessä, mutta sekään ei tapahdu sormia napsauttamalla. En tiedä mihin lähtisin opiskelmaan, se opiskelu ei tuota ansiota, on siis kallista, ahdistaa aloittaa taas työelämä ihan alusta, ehkäpä.¨Työ aiheuttaa isoa masennusta ja ahdistusta. Ihan karmea tilanne ja en ole enää kovin nuorikaan, niin ei voi ajatella että elämä on edessä ja aikaa tehdä vaikka mitä. :(

Sama homma tänäkin vuonna

hyvä nuoret kenenkään ei kannata opiskella lähihoitajaksi!

Vierailija kirjoitti:

Inhoan tota "hoitaja" - sanaa? MIKÄ hoitaja?!?!? Hoitajia on paljon erilaisia ja työnkuvat ja koulutukset on erit!

Mitkä hiton erit?

Hoitaisin kyllä vanhuksia mielelläni, he ovat ihania, mutta kun gakka tulee niille housuun niille,niin se on ehdoton EI, EI , EI. pac gaan EN koske enkä haistele.  Eikö tohon voisi keksiä jonkun robotin tai linjaston tai ihan mitä tahansaa.   Muuten työ olisi kyllä ihan ok.

Koko hoitoala on mennyt ihan sekaisin. Hoidettavia on aivan väärissä paikoissa. Muistisairaita vanhuksia akuuttihoidon paikoissa, psykiatrista hoitoa tarvitsevia lapsia päiväkodeissa. Hoitoalan opinnoissa valitaan suuntautumisvaihtoehto ja sen pitäisi edes jollain tasolla taata, että pääset tekemään juuri sitä työtä eikä jotain ihan muun suuntautumisvaihtoehdon työtä. Valmistumisen jälkeen hoitajat parin vuoden työssä olon jälkeen toteavat, että ei tämä ole sitä mihin opiskelin.