Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsellinen mies - JSS?
mieslapsenäiti
02.07.2018 |
Alkaa usko loppua. Olen seurustellut n. 3 vuotta kolmekymppisen mieheni kanssa. Ongelmana on se, että hän on aivan järjettömän lapsellinen ja ei hyvällä tavalla. Hän on perheensä ainoa lapsi ja äitinsä hemmotellut pilalle josta varmaan nämäkin jutut johtuu.
- Ei osaa käyttää rahaa. On ulosotossa, käyttää rahaa miten sattuu (on ollut myös pitkiä jaksoja työttömänä ja syyllisti minua kun en pystynyt pitämään varsin kulurikasta elämäntyyliämme yllä yhdellä palkalla) eikä ymmärrä että jos tilillä on vaikka 300e, se ei ole tuhlattavaksi vaan sillä pitäisi pärjätä koko loppukuu. Saattaa käyttää sen salaa nettikasinoille tai muualle.
- Valehtelee. Yllä mainitsemani rahan käyttö on isoin ongelma, tulojen pienuuden takia meillä ei ole "omia rahoja" vaan kaikki menee kuluihin lähestulkoon mitä saamme. Hän ei ymmärrä vaan käyttää rahaa mitä ihmeellisimpiin kohteisiin (lahjoittaa joillekkin pelistreamaajille???) ja pelaa nettikasinolla ja luulee etten osaa päässäni laskea paljon rahaa pitäisi vielä olla jäljellä. Valehdellut myös suhteen alussa nostaakseen omaa imagoaan. Saattaa valehdella ihan pienistäkin asioista joka taas syö luottamusta.
- Kiukuttelee ja purkaa kaiken minuun. Kaikki on aina minun vikani ja jos asiat eivät mene hänen haluamallaan tavalla, hän suuttuu. Asia saattaa olla ihan todella pieni, esimerkiksi hän saattaa suuttua kun en halua mennä citymarkettiin koska asiat saa lidlistä halvemmalla. Hän heittäytyy aivan järjettömän raivon valtaan ja ei suostu enää lähtemään ollenkaan. Tämä voi olla too much information MUTTA hänellä oli nivusessa joku ihme mätivä patti (naurattaa melkein kirjottaa tätä) ja hän ei itse yltänyt sorkkimaan sitä. Sanoin että sen kanssa pitää mennä lääkäriin enkä halunnut koskea siihen niin hän sitten uhkaili että käyttää viimeiset ruokarahamme siihen että menee yksityiselle lääkäriasemalle, koska HÄNHÄN EI JONOTA ja ala tuhlaamaan arvokasta työttömän aikaansa istumalla terveyskeskuksessa ja se on kuulemma minun vikani kun en suostu auttamaan häntä.
- On tekopyhä. Esimerkiksi hän jaksaa aina toitottaa kuinka maailman ärsyttävin asia on typerät ihmiset, mutta hän ei kyllä itse ole todellakaan siunattu millään einsteinin hoksottimilla. Normaalit loogista päättelykykyä ja ohjeiden seuraamista vaativat asiat saattavat olla hänelle aivan liian vaikeita (esim huonekalujen kokoaminen) ja hän alkaa ensin tekemään ja sitten vasta katsomaan ohjeita. Ei siinä mitään mutta tuo tekopyhyys raivostuttaa.
- Ylimielisyys. Jos hän sattuu saamaan jostain töitä (on parempipalkkaisissa hommissa kuin minä), hänestä tulee suoraan sanottuna aivan helvetin ylimielinen. Rahaa on yhtäkkiä kuin roskaa ja kaikki muut ihmiset on pelkkää saastaa jos he sattuvat tienaamaan häntä vähemmän. Riidoissa kiristää minua sillä ettei maksukykyni ole yhtä hyvä kuin hänellä, ja saattaa heitellä jotain "tuu sitte puhumaan ku sun vuositulot on yhtä hyvät kun mulla" vaikkei se liity asiaan mitenkään.
Haluaisin lapsia, ja hänkin haluaa. Haluaisin saada taloudellisen tilanteen siihen kuntoon että voisimme alkaa säästämään omaan asuntoon. Haluaisin naimisiin. Hänkin haluaa näitä kaikkia asioita, mutta ei ymmärrä että minulla on jo yksi lapsi ja se on hän. Hän osaa olla aivan ihana, huomioi minua, on todella hauska ja saa minut nauramaan ja oloni turvalliseksi MUTTA kun on huono päivä, se todella on huono.
Onko kellään kokemusta että mies onkin kasvanut aikuiseksi vai tuhlaanko vain aikaani? En haluaisi millään erota hänestä mutta nyt kun noita huonoja päiviä on tullut viime aikoina monta viikkoon, alkaa usko pikkuhiljaa horjua. Haluaisin saada juttumme toimimaan mutta tandempyörän polkeminen yksin ylämäkeen alkaa verottaa voimia kovasti.
Kommentit (110)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vauva. Ei se niin vaikeaa ole. Kaikissa on pikkuvikoja.
Jos mies on lapsellinen, niin ehkä hän innostuu lapsen kanssa olemisesta, ja sehän on vaan hyvä asia.
Lue itse juttusi läpi ja jos sinun vielä tarvitsee kysyä onko järkevä jatkaa, niin sitten varmaan on.
Joo kilttimies olis ainoa mitä haluan tällä hetkellä. alkaa nää pahat pojat olla jo näköjään nähty... NO SIIS. Tuosta lapsiasiasta. Yleensähän sanotaan, että lapsen saanti kasvattaa ihmistä mutta en jostain syystä näe syytä sille, miksi minun pitäisi alkaa työntämään lasta maailmaan sillä syyllä, että hän saisi syytä kasvaa aikuiseksi. Sen pitäisi tulla jostain ihan muualta :D Ymmärsin kyllä että oli provoja mutta oli pakko käännellä ajatusta.
Meillä on myös kaksi koiraa (toinen ollut kaksi vuotta ja toinen puoli vuotta) ja hän on nyt päättänyt että uusi koira on ihan perseestä koska se on tuhonnut yhden meidän maton ja vanha koirahan ei koskaan tekisi sellaista mussun mussun. Hän eristää uutta koiraa eli ei anna sille huomiota ja lellii vanhaa koiraa. Jo tuo saa minut raivon valtaan että viatonta eläintä joka ei ymmärrä tehneensä väärin eikä todellakaan vittuillessaan ole mattoa tuhonnut, saa kärsiä. Varmaan tekisi lapsellekkin niin, että jos se erehtyisi piirtämään seinään, olisi samantien kieltämässä isyyttä ja myymässä sipulikanavalla vauvaa jollekkin venäläisille.
Tuolla oottaa joku, joka haluaa ne lapset ja naimisiin ja talon ja pystyy oikeasti käyttäytymäänkin sen mukaisesti. Mietippä sitä seuraavan kerran kun kuuntelet turhaa jupinaa ja ihmettelet mihin rahat on taas kadonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä nähdään, ettei k'ilt-timieh^en todellakaan ole mahdotonta löytää itselleen naista, niin kuin palstalla yleensä väitetään.
mitä kilttiä tuossa nyt oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen tekeminen pelottaa myös senkin takia, että hänellä on eläimistämmekin tapana ollut valita se "suosikki" ja muista pitää päästä eroon tai ne ärsyttää muuten vaan. Kun muutettiin yhteen, mulla oli tosi vanha koira ja otettiin sille kaveri. Vanha koira oli hänen suosikki ja uutta piti aina uhkailla antavansa pois kun se ärsytti häntä, sitä myös hyljeksittiin eli ei silitetty ja puhuttu ollenkaan ja vanhaa koiraa lellittiin ylipaljon. Vanha koirani kuoli ja uuden jäädessä yksin, otettiin sille sitten pieni kaveri josta mies oli alkuun ihan innoissaan. NOH Kuten arvata saattaa, nuori pentu innostuksissaan on vähän kerrallaan (ilmeisesti öisin) tuhonnut mattoamme. Mies sitten on päättänyt että uusi koira on ihan perseestä kun se tuhoaa kaikkea ja tuo aiemmin hyljeksitty koira onkin hänen uusi suosikkinsa. Uutta pentua "ajetaan laumasta" samalla tavalla kuin ennen vanhaan tätä hänen nykyistä suosikkia.
Varmaan lapsikin olisi hänelle niin kauan rakas, kunnes sattuisi vaikka piirtämään seinään tai tekemään jotain muuta.
En osaa kuvitella elämää kenenkään muunkaan kanssa. Kyllä minulla on suurimman osan ajasta hänen kanssaan hyvä olla, mutta tuo kontrasti hyvän ja pahan välillä alkaa vaan verottamaan voimia ihan liikaa... En koskaan tiedä mitä uskaltaa sanoa / mistä se raivo taas tällä kertaa repeää. En tiedä kauan olisi reilua "antaa aikaa" kasvamiselle. Pelottaa jos lähden liian aikaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ollut liian kauan aikaa hänen kanssaan ja sokeutunut sille, mikä on normaalia käytöstä ja mikä ei. Tuo ei ole normaalia. Ota itseäsi niskasta kiinni, kerää rohkeutta ja lähde. Tuon ikäisellä käyttäytyminen on jo selkäytimessä asti, ei se siitä mihinkään muutu. Ja asenne. Haluatko vielä lapsenkin siihen pelkäämään, mistä raivo jälleen repeää ja ihmettelemään, mistä ruokaa kun rahat on nettikasinossa?
Mistä ihmeestä te oikein löydätte noita tampioita? Tarkoituksellako te kaivatte jostain räkälästä sen vammaisimman macho-maken vai miten tuollaisen juustopään katselu oikein selittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet sokeutunut tilanteelle, tuo ei ole terve parisuhde! Älä tee lapsia tuohon suhteeseen! Mies ei vaikuta kovin muuttumiskykyiseltä, vaan projisoi vikansa muihin. Tuo toisten syytteleminen on järkyttävän näännyttävää. Koita saada hänet terapiaan, kunhan olet ensin jutellut miehelle ja kertonut mikä kaipaa muutosta. Jos ei löydy halua korjata asioita ja ottaa ryhtiliikettä, niin suuntaa katse muualle, omaan elämään. Parisuhde ei ole mikään hoitosuhde hankalalle aikuislapselle. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde ei ole mikään hoitosuhde hankalalle aikuislapselle. Voimia!
Aivan loistavasti sanottu!
Ei yhteisiä rahoja peliongelmaisen ja ulosotossa olevan kanssa! Joudut itsekin pulaan vielä. Järki käteen ja omat rahat ja oma asunto jos välttämättä tuota helvettiä haluat jatkaa.
Etpä ole näköjään itsekään mikään järjen jättiläinen eli tuohan on match made on heaven. Toinen on peliriippuvainen ja toinen antaa rahansa hänen käyttöönsä. Juuri noin. Nyt vaan muutama lapsi tuohon, kyllä herra hulluistaan huolen pitää ja jos ei pidä, niin kyllä me veronmaksajat sitten.
No huhhuh taas kerran! Toivottavasti olet keksinyt koko jutun ap - kuinka kukaan nainen ihan oikeassa
elämässä tuollaista katselisi? Ja vielä haaveilee lapsista tuohon kuvioon ja naimisiin menoa! Älä nyt sitä
lasta ainakaan tee, nyt pilaat ainoastaan oman elämäsi. Avaa silmäsi ja yritä katsoa tilannetta ulkopuolisen
silmin. Suosittelisitko tuollaista suhdetta parhaalle ystävällesi tai siskollesi?
Tämän on pakko olla provo.
Jos olet kuitenkin tosissasi, ap, haluaisin todellakin tietää mitä niin hyvää miehessä on, että olet hänen kanssaan noinkin kauan viihtynyt?
Alue: Aihe vapaa
Tässä nähdään, ettei k'ilt-timieh^en todellakaan ole mahdotonta löytää itselleen naista, niin kuin palstalla yleensä väitetään.