Kertokaa te muutkin kauhukertomuksia teinipoikien nälästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko niillä oikeasti niin kova nälkä?

Opit jotain, jos saat poikia. Niillä on aina nälkä. Ne on täysin pohjattomia kaivoja.

Odota ja näe.

Meillä on neljä. Aikusia jo kaksi ja nuo kotona asuvat 15 ja 17 vuotiaat. Ei niillä kellään ole ollut aina nälkä. Isoja annoksia syövät ruoka-aikaan, käyvät itsekin kaupassa kumpikin ja laittavat yhtenä päivä viikossa ruuan. Meillä syödään laadukasta ja monipuolista kasvis- ja luomupainnotteista ruokaa, kumpikin harrastaa joukkueurheilua ja siltikään eivät ole mitään pohjattomia kaivoja. Eivät olleet isoveljensäkään.[/quote

Uskon, ruuan laadun sijaan suuremman merkityksen olevan nuoren pituuskasvulla. Jos nuori kasvaa yli 190cm samassa suhteessa kasvavat myös raajat ja kengän koko saattaa olla 48 ja kåmmenet on kuin lapiot, niin kyllä siihen on energiaa tarvittu valtavat määrät, oli sitten luomua tai ei.

Nuoren pituus on geeneissä ja jos vanhemmat ovat pieni kokoisia, usein myös on lapset, niin eihän sitä ruokaa kulu, jos nuoren pituuskasvu jää lyhyeksi. Onhan noita miehiä, jotka ovat jopa alle 175cm.

Usko vaan. Me vanhemmat ollaan 178 ja 191, todennäköisesti nuorinkin lapsista kasvaa vähintään isänsä pituuteen, todennäköisesti pidemmäksi, kuten isoveljetkin. Eli kyllä sillä ruuan laadulla täytyy olla väliä. Meillä ei esimerkiksi koskaan ole vaaleaa leipää tai muuta höttöä, joka ei pidä mitään nälkää kellään eikä siinä ole niitä rakennusaineitakaan keholle, siksi sitä varmaan joutuu syömään niin älyttömiä määriä.

En tiiä onks tää mainittu jo, mut yks teki iltapalaksi lämpimiä voileipiä. Uunissa paistoi. Pellillisen :'D

Meillä pyritään syömään lähinnä ruoka-aikoina, myös teinit (16v poika, 13v tyttö). Silloin ruokaa kyllä menee paljon, teinit syövät ainakin tuplat mitä itse syön.

Toki nyt jotain leipää, puuroa, hedelmiä, jugurttia+marjoja, kananmunia, edellisen päivän tähteitä tms saavat (mitä nyt sattuu olemaan kaapissa) ottaa välipaloina, mutta harvemmin haluavat. Varsinaiseen ruuanlaittoon varattuja aineksia ei ole lupaa syödä tai sitten käyvät hakemassa uudet tilalle. Joskus käyvät itse lähikaupasta hakemassa jotain akuuttiin nälkään (yleensä omilla rahoillaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on  jotakin säälittävän ja kammottavan välimaastosta. Jotenkin tulee mieleen, että keskustelussa voittaa se, jonka "Pojat" syö eniten ja joiden ruokaan menee viimeisetkin hilut. Siinä hieman kauhistellaan että on se mahotonta, mutta rivien välistä paistaa joku kummallinen ylpeys - ehkä siitä, että se meijän poika vielä tarvitsee mammaa! Kun ei tietenkään itse osaa tai ehdi laittaa ruokaa.

Entäpäs tytöt sitten? Suhteessa samalla vauhdilla hekin  kasvavat, eikä 175-senttinen tyttö ole edes harvinaisuus. Mutta hitot siitä, kunhan pojille riittää sitä paistettua broileria, tytöille voi sulattaa pakastimesta jotakin jyviä, kuten yksi mamma täällä tarinoi.

Mun sisaruskatras kasvoi maatilalla 80-luvulla ja kyllä sitä ruokaa oli ja sitä meni, mutta ei huvikseen mättämällä. Perunoita omasta maasta, itse tehtyä leipää, navetassa lehmiä. Kaikki tehtiin kykyjen ja voimien mukaan raskaita maataloustöitä ja loput ajat juostiin kesällä pitkin metsiä, uitiin, pyöräiltiin, talvella hiihdettiin. Ei mitään pellehyppelyä salibändykentällä vaan normaalia työtä ja liikuntaa omaksi iloksi.

Ja kyllä meille, sekä tytöille että pojille, opetettiin tiukasti että kukaan ei syö parhaita paloja toisten nokan edestä vaan ensin kaikki ottaa reilusti ja katotaan, mitä jää sen jälkeen, kun pieniruokaiset on täynnä. Ei olis tullut kuuloonkaan, että mamma pyöräyttää lihamurekkeen per lärvi! Ja jos oli nälkä illalla, siitä vaan tekemään ihan itse sitä pannaria tai lämpimiä voileipiä. Ja tarjottiin kyllä muillekin perheenjäsenille, ei ahmittu yksin.

Milloins te ajattelitte opettaa lapsukaisillenne toisten huomioonottamista ja pientä itsekuria?

Kaikista meistä tuli pitkiä ja lihaksikkaita ilman, että koko ajan oli ranskanpulla kädessä.

Nimimerkillä voi jeesus taas.

Kyllä se on lääketiett.fakta, kuinka energiantarve lisääntyy jopa moninkertaisesti kun on voimakas kasvukausi meneillään.

Joka tasaantuu ja päättyy, kun kasvukausi on ohi, usein viimeistään 20-ikävuoden jälkeen.

Tietysti energiantarve on korkeampi myös paljon liikkuvilla.

Ei tässä ole kysymys itsekurista tai toisen huomioonottamisesta, vaan luonnollisesta lisääntyvästä energiantarpeesta ihmiskehityksessä, sama ilmiö on myös eläinpennuilla.

No tokihan se lisääntyy, mutta syöminen on myös osittain opittu tapa. Syön energiapitoista ja terveellistä ruokaa kohtuudella, eikä mitään "syön kaapista kaiken".

Keskimääräinen teinin energiantarve on tytöillä noin 2200kcal ja pojilla 2500kcal kasvuvaiheessa. (lähde Terve.fi). Ei se loppujen lopuksi ole ruokamäärissä kuin pari leipää päällisillä enemmän kuin aikuisella. Nuorella vaan aineenvaihdunta toimii niin tehokkaasti, että vaikka söisi ylikaloreitakin, ei välttämättä liho.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun veli teininä paistoi itselleen ilta/välipalaksi (eli normiruokailujen lisäksi) usein paketillisen jauhelihaa, söi sen kanssa paketillisen leipää ja kyytipojaksi litra maitoa.

Kuvittavia ruokatottumuksia teillä. Meillä ei tuollaista suvaita. Ruokaa syödään silloin kun sitä tarjotaan, mitään jättimättöjä omin luvin lapset eivät meillä kyhää. Maito on meillä pannassa, sillä ei ihminen rintaruokinnan jälkeen tee mitään. Meillä ei syödä myöskään punaista lihaa, sen vaarat tuntevat kaikki.

Lapsille ja nuorille voi tulla nälkä muulloinkin kuin varsinaisina ruoka-aikoina. Teillä ilmeisesti joutuu olemaan nälissään. Ikäviä ihmisiä. 

Ihminen ei nälkään kuole muutamassa tunnissa. Oikeastaan kyse on syömähimosta. Ei Suomessa kukaan oikeasti näe nälkää.

Sulla ei varmaan ole teinipoikaa, vieläpä sellaista, joka urheilee. Kyse ei ole syömähimosta vaan nälästä. Oma poikani on kuin pohjaton kaivo. Ja on hoikka. Koulussakin on aina syönyt hyvin. Koulussakaan ei ole koskaan ollut pahaa ruokaa hänen mielestään. Ja vaikka söisi kotona välipalan niin ruoka maittaa silti hyvin. Ja meillä syödään ihan perusruokaa, harvemmin hampurilaisia, karkkia tai muuta vastaavaa. Ja meillä saa käydä jääkaapilla  silloin kun on nälkä. En ymmärrä, miksi lapset eivät saisi syödä muulloin kuin ruoka-aikana. Varsinkin, jos se ruoka maittaa ihan hyvin ruoka-aikanakin.

Eilen oli grillattua kaslerinpihviä päivälliseksi. 16v söi 2 kpl 200g pihviä + ranskalaisia + maissi + fetasalaattia. Puolen tunnin päästä ronklasi kuivakaapilla sipsipussia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun veli teininä paistoi itselleen ilta/välipalaksi (eli normiruokailujen lisäksi) usein paketillisen jauhelihaa, söi sen kanssa paketillisen leipää ja kyytipojaksi litra maitoa.

Kuvittavia ruokatottumuksia teillä. Meillä ei tuollaista suvaita. Ruokaa syödään silloin kun sitä tarjotaan, mitään jättimättöjä omin luvin lapset eivät meillä kyhää. Maito on meillä pannassa, sillä ei ihminen rintaruokinnan jälkeen tee mitään. Meillä ei syödä myöskään punaista lihaa, sen vaarat tuntevat kaikki.

Pidätkö itseäsi hyvänäkin vanhempana? Sairas pska olet.

Itse asiassa olen hyvä vanhempi. Lapseni ovat tottuneet säännölliseen ruokailurytmiin. Meillä syödään hyvin ja terveellisesti. En tiedä mitä nälkää pitämättömiä hiilarihöttöjä ja eineksiä syötät lapsillesi, mutta minun lapseni ovat terveitä ja hyvinvoivia.

T.9

Urheillessa kun niitä hiilareitakin tarvitaan, proteiinin lisäksi.. Ja tämä on ihan valmentajan ohjeistus. Tämä nyt ei tarkoita karkkeja, vaan ihan leipää ja maitoa.

Se että opettelee jo nuorena syömään pääsääntöisesti ruoka-aikoina on kyllä aikuisuutta ajatellen ihan hyvä asia. Se kasvanut energiantarve on muutamia vuosia ja moni lihoo paljonkin, kun murrosikä ja pituuskasvu loppuvat. Oleellista on oppia tunnistamaan nälkä ja mieliteot.

Ja kyllä meillä saa nälkäänsä syödä, ruoka-aikojen ulkopuolellakin, ihan kaikenikäiset. Toinen lapsi jo aikuinen, toinen täytti juuri 16v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko niillä oikeasti niin kova nälkä?

Opit jotain, jos saat poikia. Niillä on aina nälkä. Ne on täysin pohjattomia kaivoja.

Odota ja näe.

Meillä on neljä. Aikusia jo kaksi ja nuo kotona asuvat 15 ja 17 vuotiaat. Ei niillä kellään ole ollut aina nälkä. Isoja annoksia syövät ruoka-aikaan, käyvät itsekin kaupassa kumpikin ja laittavat yhtenä päivä viikossa ruuan. Meillä syödään laadukasta ja monipuolista kasvis- ja luomupainnotteista ruokaa, kumpikin harrastaa joukkueurheilua ja siltikään eivät ole mitään pohjattomia kaivoja. Eivät olleet isoveljensäkään.[/quote

Uskon, ruuan laadun sijaan suuremman merkityksen olevan nuoren pituuskasvulla. Jos nuori kasvaa yli 190cm samassa suhteessa kasvavat myös raajat ja kengän koko saattaa olla 48 ja kåmmenet on kuin lapiot, niin kyllä siihen on energiaa tarvittu valtavat määrät, oli sitten luomua tai ei.

Nuoren pituus on geeneissä ja jos vanhemmat ovat pieni kokoisia, usein myös on lapset, niin eihän sitä ruokaa kulu, jos nuoren pituuskasvu jää lyhyeksi. Onhan noita miehiä, jotka ovat jopa alle 175cm.

Usko vaan. Me vanhemmat ollaan 178 ja 191, todennäköisesti nuorinkin lapsista kasvaa vähintään isänsä pituuteen, todennäköisesti pidemmäksi, kuten isoveljetkin. Eli kyllä sillä ruuan laadulla täytyy olla väliä. Meillä ei esimerkiksi koskaan ole vaaleaa leipää tai muuta höttöä, joka ei pidä mitään nälkää kellään eikä siinä ole niitä rakennusaineitakaan keholle, siksi sitä varmaan joutuu syömään niin älyttömiä määriä.

 

Koitas tattarihapanleipää. Ei ole höttöä.

Nojoo mitä hittoa.

Muistan kyllä kun oma veli veti koulun jälkeen kebabin naamaan ja sitten kotona kaks lautasellista ruokaa ja leipää saattoi vetää pussillisen päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on  jotakin säälittävän ja kammottavan välimaastosta. Jotenkin tulee mieleen, että keskustelussa voittaa se, jonka "Pojat" syö eniten ja joiden ruokaan menee viimeisetkin hilut. Siinä hieman kauhistellaan että on se mahotonta, mutta rivien välistä paistaa joku kummallinen ylpeys - ehkä siitä, että se meijän poika vielä tarvitsee mammaa! Kun ei tietenkään itse osaa tai ehdi laittaa ruokaa.

Entäpäs tytöt sitten? Suhteessa samalla vauhdilla hekin  kasvavat, eikä 175-senttinen tyttö ole edes harvinaisuus. Mutta hitot siitä, kunhan pojille riittää sitä paistettua broileria, tytöille voi sulattaa pakastimesta jotakin jyviä, kuten yksi mamma täällä tarinoi.

Mun sisaruskatras kasvoi maatilalla 80-luvulla ja kyllä sitä ruokaa oli ja sitä meni, mutta ei huvikseen mättämällä. Perunoita omasta maasta, itse tehtyä leipää, navetassa lehmiä. Kaikki tehtiin kykyjen ja voimien mukaan raskaita maataloustöitä ja loput ajat juostiin kesällä pitkin metsiä, uitiin, pyöräiltiin, talvella hiihdettiin. Ei mitään pellehyppelyä salibändykentällä vaan normaalia työtä ja liikuntaa omaksi iloksi.

Ja kyllä meille, sekä tytöille että pojille, opetettiin tiukasti että kukaan ei syö parhaita paloja toisten nokan edestä vaan ensin kaikki ottaa reilusti ja katotaan, mitä jää sen jälkeen, kun pieniruokaiset on täynnä. Ei olis tullut kuuloonkaan, että mamma pyöräyttää lihamurekkeen per lärvi! Ja jos oli nälkä illalla, siitä vaan tekemään ihan itse sitä pannaria tai lämpimiä voileipiä. Ja tarjottiin kyllä muillekin perheenjäsenille, ei ahmittu yksin.

Milloins te ajattelitte opettaa lapsukaisillenne toisten huomioonottamista ja pientä itsekuria?

Kaikista meistä tuli pitkiä ja lihaksikkaita ilman, että koko ajan oli ranskanpulla kädessä.

Nimimerkillä voi jeesus taas.

NIIN 80-luvulla maalla.

Meinaatko, että 80-luvun maalla asuva nuori kulutti jotenkin vähemmän kuin nykypäivän kaupunkilaisnuori?

Huhhuh, paljonkoha teillä oikein menee ruokaan rahaa :( kyllä kauhuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun veli teininä paistoi itselleen ilta/välipalaksi (eli normiruokailujen lisäksi) usein paketillisen jauhelihaa, söi sen kanssa paketillisen leipää ja kyytipojaksi litra maitoa.

Kuvittavia ruokatottumuksia teillä. Meillä ei tuollaista suvaita. Ruokaa syödään silloin kun sitä tarjotaan, mitään jättimättöjä omin luvin lapset eivät meillä kyhää. Maito on meillä pannassa, sillä ei ihminen rintaruokinnan jälkeen tee mitään. Meillä ei syödä myöskään punaista lihaa, sen vaarat tuntevat kaikki.

Ai mitkä punaisen lihan vaarat? Ja ei kai kukaan lihaa raakana syö, kyllä se ruskeaksi paistetaan!

Oma poikani on 15v ja syö kyllä ruoka-aikoina (aamiainen, lounas, päivällinen, iltapala) isoja annoksia, mutta ihan kohtuudella kuitenkin. Välipalaa syö joskus, ei mitenkään päivittäin. Urheilee ja liikkuu muutenkin paljon. On hoikka ja lihaksikas. Pituutta nyt 185cm, ennuste noin 195cm. Karkkeja yms ei harrasta ollenkaan, on tarkka muutenkin ruuan laadusta ja ravintosisällöistä.

Että enpä tiedä, vähän ihmetellen näitä teidän kuvauksianne luen. Toisaalta jos mietin ihan omaakin painon- ja nälänhallintaa, aika vaihtelevilla kokonaiskaloreilla paino pysyy samassa, suht paljon yli tai ali tarpeen saa syödä, jotta paino alkaa nousta tai laskea. Ja nälkäkin on tunne, joka laadukkaalla ruualla pysyy aika lailla kurissa.

Vierailija kirjoitti:

Teinipoikia on ollut läpi maailman sivu, muttei ne ennen syöneet näin paljon. Nykyään ei kestetä nälän tunnetta, vaan pitää tunkea maha täyteen joka käänteessä.

Nämä teinipojat kasvavat nykyään 12 senttiä pidemmiksi kuin ennen. Ravinto ja ympäristötekijät vaikuttavat voimakkaasti ihmisten pituuteen. Hyvinravitut lapset ja nuoret, jotka elävät paremmissa olosuhteissa, ovat yleensä pidempiä.

Meillä 15-vuotias, joka päivä treenaava poika. Hoikka mutta ikäisekseen lihaksikas. Ei napostele eikä yleensä syö jälkiruokiakaan mutta voi sitä lounaan määrää!! Jos on "hyvää ruokaa" (hänelle tarkoittaa paljon kasviksia, kunnon lihaa, ei vehnäjauhoja eli pastaa, vaan mielummin perunaa tai riisiä..) hän syö niin paljon kuin saa. Tein hiljattain karjalanpaistia perunoiden kanssa. Lihaa oli n. kilo ja se kaikki oli tyhjänä kun tulin töistä (saikin olla, oli muuta ruokaa illaksi). Olen sanaton. Pikkusiskonsa saa pienen murto-osan siitä alas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on  jotakin säälittävän ja kammottavan välimaastosta. Jotenkin tulee mieleen, että keskustelussa voittaa se, jonka "Pojat" syö eniten ja joiden ruokaan menee viimeisetkin hilut. Siinä hieman kauhistellaan että on se mahotonta, mutta rivien välistä paistaa joku kummallinen ylpeys - ehkä siitä, että se meijän poika vielä tarvitsee mammaa! Kun ei tietenkään itse osaa tai ehdi laittaa ruokaa.

Entäpäs tytöt sitten? Suhteessa samalla vauhdilla hekin  kasvavat, eikä 175-senttinen tyttö ole edes harvinaisuus. Mutta hitot siitä, kunhan pojille riittää sitä paistettua broileria, tytöille voi sulattaa pakastimesta jotakin jyviä, kuten yksi mamma täällä tarinoi.

Mun sisaruskatras kasvoi maatilalla 80-luvulla ja kyllä sitä ruokaa oli ja sitä meni, mutta ei huvikseen mättämällä. Perunoita omasta maasta, itse tehtyä leipää, navetassa lehmiä. Kaikki tehtiin kykyjen ja voimien mukaan raskaita maataloustöitä ja loput ajat juostiin kesällä pitkin metsiä, uitiin, pyöräiltiin, talvella hiihdettiin. Ei mitään pellehyppelyä salibändykentällä vaan normaalia työtä ja liikuntaa omaksi iloksi.

Ja kyllä meille, sekä tytöille että pojille, opetettiin tiukasti että kukaan ei syö parhaita paloja toisten nokan edestä vaan ensin kaikki ottaa reilusti ja katotaan, mitä jää sen jälkeen, kun pieniruokaiset on täynnä. Ei olis tullut kuuloonkaan, että mamma pyöräyttää lihamurekkeen per lärvi! Ja jos oli nälkä illalla, siitä vaan tekemään ihan itse sitä pannaria tai lämpimiä voileipiä. Ja tarjottiin kyllä muillekin perheenjäsenille, ei ahmittu yksin.

Milloins te ajattelitte opettaa lapsukaisillenne toisten huomioonottamista ja pientä itsekuria?

Kaikista meistä tuli pitkiä ja lihaksikkaita ilman, että koko ajan oli ranskanpulla kädessä.

Nimimerkillä voi jeesus taas.

NIIN 80-luvulla maalla.

Meinaatko, että 80-luvun maalla asuva nuori kulutti jotenkin vähemmän kuin nykypäivän kaupunkilaisnuori?

Enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun veli teininä paistoi itselleen ilta/välipalaksi (eli normiruokailujen lisäksi) usein paketillisen jauhelihaa, söi sen kanssa paketillisen leipää ja kyytipojaksi litra maitoa.

Kuvittavia ruokatottumuksia teillä. Meillä ei tuollaista suvaita. Ruokaa syödään silloin kun sitä tarjotaan, mitään jättimättöjä omin luvin lapset eivät meillä kyhää. Maito on meillä pannassa, sillä ei ihminen rintaruokinnan jälkeen tee mitään. Meillä ei syödä myöskään punaista lihaa, sen vaarat tuntevat kaikki.

Pidätkö itseäsi hyvänäkin vanhempana? Sairas pska olet.

Itse asiassa olen hyvä vanhempi. Lapseni ovat tottuneet säännölliseen ruokailurytmiin. Meillä syödään hyvin ja terveellisesti. En tiedä mitä nälkää pitämättömiä hiilarihöttöjä ja eineksiä syötät lapsillesi, mutta minun lapseni ovat terveitä ja hyvinvoivia.

T.9

Minäkin ihmettelen näitä muita kirjoittajia. Antavat lapsensa syödä! Ei meilläkään tuollaista harrasteta. Itse syön 2 kertaa päivässä pienen annoksen, etten lihoa, ja lapset saa siinä samalla ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teinipoikia on ollut läpi maailman sivu, muttei ne ennen syöneet näin paljon. Nykyään ei kestetä nälän tunnetta, vaan pitää tunkea maha täyteen joka käänteessä.

Nämä teinipojat kasvavat nykyään 12 senttiä pidemmiksi kuin ennen. Ravinto ja ympäristötekijät vaikuttavat voimakkaasti ihmisten pituuteen. Hyvinravitut lapset ja nuoret, jotka elävät paremmissa olosuhteissa, ovat yleensä pidempiä.

Itse asiassa elinajan odote pojilla on jopa hieman kääntynyt laskuun viime vuosina. Pienistä luvuista toki puhutaan, mutta veikkaan, että yksi selittävä tekijä jos sama jatkuu pitkällä aikavälillä on liiallinen ruuansaanti.

https://findikaattori.fi/fi/46

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on  jotakin säälittävän ja kammottavan välimaastosta. Jotenkin tulee mieleen, että keskustelussa voittaa se, jonka "Pojat" syö eniten ja joiden ruokaan menee viimeisetkin hilut. Siinä hieman kauhistellaan että on se mahotonta, mutta rivien välistä paistaa joku kummallinen ylpeys - ehkä siitä, että se meijän poika vielä tarvitsee mammaa! Kun ei tietenkään itse osaa tai ehdi laittaa ruokaa.

Entäpäs tytöt sitten? Suhteessa samalla vauhdilla hekin  kasvavat, eikä 175-senttinen tyttö ole edes harvinaisuus. Mutta hitot siitä, kunhan pojille riittää sitä paistettua broileria, tytöille voi sulattaa pakastimesta jotakin jyviä, kuten yksi mamma täällä tarinoi.

Mun sisaruskatras kasvoi maatilalla 80-luvulla ja kyllä sitä ruokaa oli ja sitä meni, mutta ei huvikseen mättämällä. Perunoita omasta maasta, itse tehtyä leipää, navetassa lehmiä. Kaikki tehtiin kykyjen ja voimien mukaan raskaita maataloustöitä ja loput ajat juostiin kesällä pitkin metsiä, uitiin, pyöräiltiin, talvella hiihdettiin. Ei mitään pellehyppelyä salibändykentällä vaan normaalia työtä ja liikuntaa omaksi iloksi.

Ja kyllä meille, sekä tytöille että pojille, opetettiin tiukasti että kukaan ei syö parhaita paloja toisten nokan edestä vaan ensin kaikki ottaa reilusti ja katotaan, mitä jää sen jälkeen, kun pieniruokaiset on täynnä. Ei olis tullut kuuloonkaan, että mamma pyöräyttää lihamurekkeen per lärvi! Ja jos oli nälkä illalla, siitä vaan tekemään ihan itse sitä pannaria tai lämpimiä voileipiä. Ja tarjottiin kyllä muillekin perheenjäsenille, ei ahmittu yksin.

Milloins te ajattelitte opettaa lapsukaisillenne toisten huomioonottamista ja pientä itsekuria?

Kaikista meistä tuli pitkiä ja lihaksikkaita ilman, että koko ajan oli ranskanpulla kädessä.

Nimimerkillä voi jeesus taas.

NIIN 80-luvulla maalla.

Meinaatko, että 80-luvun maalla asuva nuori kulutti jotenkin vähemmän kuin nykypäivän kaupunkilaisnuori?

Voisiko prosessoitu ruoka olla yksi selittävä tekijä? Kaikenmaailman keinotekoiset ruuan puhdistukset, veden pumppaaminen lihaan, lisäaineiden runsas käyttö jne? Että näläntunne ei kunnolla tyydyty perusruuasta, vaikka kaloreita olisikin ihan riittämiin?