Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa te muutkin kauhukertomuksia teinipoikien nälästä
Kommentit (230)
Meidän 13-V. urheilevalla pojalla on aina nälkä. Arkisin asia on ratkaistu niin, että ennen treenejä ei syö välipalaa vaan ihan kunnonlämpimän ruuan. Yritän mitoittaa illallisen aina siten, että siitä jäisi vielä reilu satsi pojalle seuraavaksi päiväksi. Jos ei onnistu, niin jääkaapissa on varalla valmisruokia. Tällä hetkellä parhaiten nälkää pitää poissa Saarioisten palapaistia ja perunamuussia. Siihen lisäksi pari ruisleipää juustolla ja kasviksilla sekä porkkanaa tms. juuresta. Sillä pärjää treenit, jonka jälkeen syö taas. Murot, jugurtti yms. on ihan höttöä. Kolme lämmintä ateriaa toimii paremmin. Lisäksi tietysti aamu-ja iltapala sekä joku palauttava juttu (usein banaani) heti treenien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niillä oikeasti niin kova nälkä?
Opit jotain, jos saat poikia. Niillä on aina nälkä. Ne on täysin pohjattomia kaivoja.
Odota ja näe.
Meillä on neljä. Aikusia jo kaksi ja nuo kotona asuvat 15 ja 17 vuotiaat. Ei niillä kellään ole ollut aina nälkä. Isoja annoksia syövät ruoka-aikaan, käyvät itsekin kaupassa kumpikin ja laittavat yhtenä päivä viikossa ruuan. Meillä syödään laadukasta ja monipuolista kasvis- ja luomupainnotteista ruokaa, kumpikin harrastaa joukkueurheilua ja siltikään eivät ole mitään pohjattomia kaivoja. Eivät olleet isoveljensäkään.
Ai jaa. Meidän kauhutarina on se, että istuu tietokoneen ääressä huoneessaan eikä muista tai kerkeä syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun veli teininä paistoi itselleen ilta/välipalaksi (eli normiruokailujen lisäksi) usein paketillisen jauhelihaa, söi sen kanssa paketillisen leipää ja kyytipojaksi litra maitoa.
Kuvittavia ruokatottumuksia teillä. Meillä ei tuollaista suvaita. Ruokaa syödään silloin kun sitä tarjotaan, mitään jättimättöjä omin luvin lapset eivät meillä kyhää. Maito on meillä pannassa, sillä ei ihminen rintaruokinnan jälkeen tee mitään. Meillä ei syödä myöskään punaista lihaa, sen vaarat tuntevat kaikki.
Isäs tunsi lihan vaarat, kun sua teki.
Itsellä on kuusi veljeä, ja puolet on ollut hirveitä suursyömäreitä, kaksi nirsoja ja pieniruokaisia ja yhdellä on murrosikä vielä edessä. Kaksi sai koulussakin keittäjien erityisluvalla annostella ruokansa pizzalautaselle. Pannukakkua jos joku teki, niin meni koko pellillinen, samoin makaronia koko pussillinen. Elävimmin on on jäänyt mieleen nuorimman veljen (silloin 3-4v) hätäinen "Riittää jo!" -huudahdus, kun 16-vuotias velipoika lappasi molempien lempiruokaa lautaselle hirveän kasan, ja näytti siltä, ettei hänelle jäisi lainkaan.
Eipä kyseisen veljen ruokahalu hirveästi ole aikuisenakaan vähentynyt; kun törmättiin yliopiston ruokalassa, oli molemmilla lautasellinen ruokaa, mutta hänen annoksensa muistutti lähinnä vuorta, jonka vain joku korkeampi voima piti lautasen reunojen sisäpuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien jälkeläisten teiniaikoina muistan jääkaapista hävinneen illan ja yön aikana sinne seuraavaa päivää varten valmiiksi tehdyt noin 40 lihapullaa. Opetukseksi seuraavana päivänä oli ruoaksi pelkkiä perunoita. Isompi pakkaus (700 tai 800 g) eineskinkkukiusausta meni välipalaksi, jopa kaurapuuroa teini keitti itseään varten 5-7,5 dl. Kolmea nuorta miestä varten perunamuusiin meni 2 kg perunoita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niillä oikeasti niin kova nälkä?
Opit jotain, jos saat poikia. Niillä on aina nälkä. Ne on täysin pohjattomia kaivoja.
Odota ja näe.Meillä on neljä. Aikusia jo kaksi ja nuo kotona asuvat 15 ja 17 vuotiaat. Ei niillä kellään ole ollut aina nälkä. Isoja annoksia syövät ruoka-aikaan, käyvät itsekin kaupassa kumpikin ja laittavat yhtenä päivä viikossa ruuan. Meillä syödään laadukasta ja monipuolista kasvis- ja luomupainnotteista ruokaa, kumpikin harrastaa joukkueurheilua ja siltikään eivät ole mitään pohjattomia kaivoja. Eivät olleet isoveljensäkään.[/quote
Uskon, ruuan laadun sijaan suuremman merkityksen olevan nuoren pituuskasvulla. Jos nuori kasvaa yli 190cm samassa suhteessa kasvavat myös raajat ja kengän koko saattaa olla 48 ja kåmmenet on kuin lapiot, niin kyllä siihen on energiaa tarvittu valtavat määrät, oli sitten luomua tai ei.
Nuoren pituus on geeneissä ja jos vanhemmat ovat pieni kokoisia, usein myös on lapset, niin eihän sitä ruokaa kulu, jos nuoren pituuskasvu jää lyhyeksi. Onhan noita miehiä, jotka ovat jopa alle 175cm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään nakkeja tai makkaroita ei voi koskaan pitää jääkaapissa. Ne menee parempiin suihin ennen ruoanlaittoa.
Multa hävisi kerran 400g jauhelihaa. Poika oli paistanut sen ja syönyt!
Jos lapsi söisi minun ruuanlaittoon varaamia raaka-aineita, hän menisi kauppaan ostamaan omilla rahoillaan vastaavat ainekset. En antaisi hänelle myöskään tekemääni ruokaa, sillä minusta tuollainen ahneus on ärsyttävää ja siitä tulee rangaista.
Toivottavasti olette pienikokoista ja heiveröistö sukua, jossa miehetkin ovat vain 170cm ja jalkakin vain 40 numeroinen.
Muuten poikalapsille käy köpelösti, jos kasvavat pari metriseksi ja jalka 49 numeroinen, niin höttöä on hampaat ja luut, noilla ruuilla.
Vierailija kirjoitti:
Kuvittavia ruokatottumuksia teillä. Meillä ei tuollaista suvaita. Ruokaa syödään silloin kun sitä tarjotaan, mitään jättimättöjä omin luvin lapset eivät meillä kyhää. Maito on meillä pannassa, sillä ei ihminen rintaruokinnan jälkeen tee mitään. Meillä ei syödä myöskään punaista lihaa, sen vaarat tuntevat kaikki.
Meillä. Meillä. Niin, TEILLÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokonainen ranskanleipä ja leikkelepaketti hävisi. Lihapullia saa tehdä armeijalle suunnatun määrän, jos tahtoo että muullekin perheelle riittää! Poika on siis 14 v ja maha kuin pohjaton kaivo.
Vierailija kirjoitti:
12 munan paketin pojat söi kahdessa päivässä koulun jälkeen.
Oho, oikein 3 kananmunaa per kaksi poikaa kerralla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun veli teininä paistoi itselleen ilta/välipalaksi (eli normiruokailujen lisäksi) usein paketillisen jauhelihaa, söi sen kanssa paketillisen leipää ja kyytipojaksi litra maitoa.
Kuvittavia ruokatottumuksia teillä. Meillä ei tuollaista suvaita. Ruokaa syödään silloin kun sitä tarjotaan, mitään jättimättöjä omin luvin lapset eivät meillä kyhää. Maito on meillä pannassa, sillä ei ihminen rintaruokinnan jälkeen tee mitään. Meillä ei syödä myöskään punaista lihaa, sen vaarat tuntevat kaikki.
Lapsille ja nuorille voi tulla nälkä muulloinkin kuin varsinaisina ruoka-aikoina. Teillä ilmeisesti joutuu olemaan nälissään. Ikäviä ihmisiä.
Ihminen ei nälkään kuole muutamassa tunnissa. Oikeastaan kyse on syömähimosta. Ei Suomessa kukaan oikeasti näe nälkää.
Kummallisinta on se miksi niin monet naiset syövät kuin hevoset vaikka heillä ei sellaista tarvetta olekaan kuin miehillä joilla on helposti 1000 kCal suurempi tarve per vuorokausi. Miksi nainen syö tunneperäisesti?
Tämä ketju on jotakin säälittävän ja kammottavan välimaastosta. Jotenkin tulee mieleen, että keskustelussa voittaa se, jonka "Pojat" syö eniten ja joiden ruokaan menee viimeisetkin hilut. Siinä hieman kauhistellaan että on se mahotonta, mutta rivien välistä paistaa joku kummallinen ylpeys - ehkä siitä, että se meijän poika vielä tarvitsee mammaa! Kun ei tietenkään itse osaa tai ehdi laittaa ruokaa.
Entäpäs tytöt sitten? Suhteessa samalla vauhdilla hekin kasvavat, eikä 175-senttinen tyttö ole edes harvinaisuus. Mutta hitot siitä, kunhan pojille riittää sitä paistettua broileria, tytöille voi sulattaa pakastimesta jotakin jyviä, kuten yksi mamma täällä tarinoi.
Mun sisaruskatras kasvoi maatilalla 80-luvulla ja kyllä sitä ruokaa oli ja sitä meni, mutta ei huvikseen mättämällä. Perunoita omasta maasta, itse tehtyä leipää, navetassa lehmiä. Kaikki tehtiin kykyjen ja voimien mukaan raskaita maataloustöitä ja loput ajat juostiin kesällä pitkin metsiä, uitiin, pyöräiltiin, talvella hiihdettiin. Ei mitään pellehyppelyä salibändykentällä vaan normaalia työtä ja liikuntaa omaksi iloksi.
Ja kyllä meille, sekä tytöille että pojille, opetettiin tiukasti että kukaan ei syö parhaita paloja toisten nokan edestä vaan ensin kaikki ottaa reilusti ja katotaan, mitä jää sen jälkeen, kun pieniruokaiset on täynnä. Ei olis tullut kuuloonkaan, että mamma pyöräyttää lihamurekkeen per lärvi! Ja jos oli nälkä illalla, siitä vaan tekemään ihan itse sitä pannaria tai lämpimiä voileipiä. Ja tarjottiin kyllä muillekin perheenjäsenille, ei ahmittu yksin.
Milloins te ajattelitte opettaa lapsukaisillenne toisten huomioonottamista ja pientä itsekuria?
Kaikista meistä tuli pitkiä ja lihaksikkaita ilman, että koko ajan oli ranskanpulla kädessä.
Nimimerkillä voi jeesus taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en muista että veli olisi ollut erityisen kova syömään mutta herkkuja se veti paljon. Saattoi ostaa Tokmannilta (Maxi makasiinissa) puolen kilon Kitkat-laatikon ja tuumata, että tästä riittää pariksi päiväksi iloa. Vetikin sen yleensä alle kahdessa päivässä.
Olin se minäkin kova syömään karkkia. Nykyään onneksi riittää vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on jotakin säälittävän ja kammottavan välimaastosta. Jotenkin tulee mieleen, että keskustelussa voittaa se, jonka "Pojat" syö eniten ja joiden ruokaan menee viimeisetkin hilut. Siinä hieman kauhistellaan että on se mahotonta, mutta rivien välistä paistaa joku kummallinen ylpeys - ehkä siitä, että se meijän poika vielä tarvitsee mammaa! Kun ei tietenkään itse osaa tai ehdi laittaa ruokaa.
Entäpäs tytöt sitten? Suhteessa samalla vauhdilla hekin kasvavat, eikä 175-senttinen tyttö ole edes harvinaisuus. Mutta hitot siitä, kunhan pojille riittää sitä paistettua broileria, tytöille voi sulattaa pakastimesta jotakin jyviä, kuten yksi mamma täällä tarinoi.
Mun sisaruskatras kasvoi maatilalla 80-luvulla ja kyllä sitä ruokaa oli ja sitä meni, mutta ei huvikseen mättämällä. Perunoita omasta maasta, itse tehtyä leipää, navetassa lehmiä. Kaikki tehtiin kykyjen ja voimien mukaan raskaita maataloustöitä ja loput ajat juostiin kesällä pitkin metsiä, uitiin, pyöräiltiin, talvella hiihdettiin. Ei mitään pellehyppelyä salibändykentällä vaan normaalia työtä ja liikuntaa omaksi iloksi.
Ja kyllä meille, sekä tytöille että pojille, opetettiin tiukasti että kukaan ei syö parhaita paloja toisten nokan edestä vaan ensin kaikki ottaa reilusti ja katotaan, mitä jää sen jälkeen, kun pieniruokaiset on täynnä. Ei olis tullut kuuloonkaan, että mamma pyöräyttää lihamurekkeen per lärvi! Ja jos oli nälkä illalla, siitä vaan tekemään ihan itse sitä pannaria tai lämpimiä voileipiä. Ja tarjottiin kyllä muillekin perheenjäsenille, ei ahmittu yksin.
Milloins te ajattelitte opettaa lapsukaisillenne toisten huomioonottamista ja pientä itsekuria?
Kaikista meistä tuli pitkiä ja lihaksikkaita ilman, että koko ajan oli ranskanpulla kädessä.
Nimimerkillä voi jeesus taas.
NIIN 80-luvulla maalla.
Ei edes pahimmasta päästä, mutta sattui sopivasti. Ostin eilen neljä smoothiepulloa pikkuveljelle ja hänen kavereilleen. Kun kaverit sitten saapuivat, vain yksi pulloista oli jäljellä. Isoveikka oli pistellyt kolme smoothieta alle tunnissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on jotakin säälittävän ja kammottavan välimaastosta. Jotenkin tulee mieleen, että keskustelussa voittaa se, jonka "Pojat" syö eniten ja joiden ruokaan menee viimeisetkin hilut. Siinä hieman kauhistellaan että on se mahotonta, mutta rivien välistä paistaa joku kummallinen ylpeys - ehkä siitä, että se meijän poika vielä tarvitsee mammaa! Kun ei tietenkään itse osaa tai ehdi laittaa ruokaa.
Entäpäs tytöt sitten? Suhteessa samalla vauhdilla hekin kasvavat, eikä 175-senttinen tyttö ole edes harvinaisuus. Mutta hitot siitä, kunhan pojille riittää sitä paistettua broileria, tytöille voi sulattaa pakastimesta jotakin jyviä, kuten yksi mamma täällä tarinoi.
Mun sisaruskatras kasvoi maatilalla 80-luvulla ja kyllä sitä ruokaa oli ja sitä meni, mutta ei huvikseen mättämällä. Perunoita omasta maasta, itse tehtyä leipää, navetassa lehmiä. Kaikki tehtiin kykyjen ja voimien mukaan raskaita maataloustöitä ja loput ajat juostiin kesällä pitkin metsiä, uitiin, pyöräiltiin, talvella hiihdettiin. Ei mitään pellehyppelyä salibändykentällä vaan normaalia työtä ja liikuntaa omaksi iloksi.
Ja kyllä meille, sekä tytöille että pojille, opetettiin tiukasti että kukaan ei syö parhaita paloja toisten nokan edestä vaan ensin kaikki ottaa reilusti ja katotaan, mitä jää sen jälkeen, kun pieniruokaiset on täynnä. Ei olis tullut kuuloonkaan, että mamma pyöräyttää lihamurekkeen per lärvi! Ja jos oli nälkä illalla, siitä vaan tekemään ihan itse sitä pannaria tai lämpimiä voileipiä. Ja tarjottiin kyllä muillekin perheenjäsenille, ei ahmittu yksin.
Milloins te ajattelitte opettaa lapsukaisillenne toisten huomioonottamista ja pientä itsekuria?
Kaikista meistä tuli pitkiä ja lihaksikkaita ilman, että koko ajan oli ranskanpulla kädessä.
Nimimerkillä voi jeesus taas.
NIIN 80-luvulla maalla.
Osaatko lukea? Kyllä siellä enemmän energiaa kaikenlaiseen fyysiseen puuhailuun meni kuin se kaks tuntia ohjattua sählyä jossakin hikisessä hallissa? No, jos tuo oli ainoa, mitä keksit sanottavaa, muu sisältö kai sitten pitää paikkansa. Lopettaisitte nyt isojen poikien syöttämisen, lähtee ne kotoa kuitenkin parin vuoden sisään ja ketäs sitten palluutatte?
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on jotakin säälittävän ja kammottavan välimaastosta. Jotenkin tulee mieleen, että keskustelussa voittaa se, jonka "Pojat" syö eniten ja joiden ruokaan menee viimeisetkin hilut. Siinä hieman kauhistellaan että on se mahotonta, mutta rivien välistä paistaa joku kummallinen ylpeys - ehkä siitä, että se meijän poika vielä tarvitsee mammaa! Kun ei tietenkään itse osaa tai ehdi laittaa ruokaa.
Entäpäs tytöt sitten? Suhteessa samalla vauhdilla hekin kasvavat, eikä 175-senttinen tyttö ole edes harvinaisuus. Mutta hitot siitä, kunhan pojille riittää sitä paistettua broileria, tytöille voi sulattaa pakastimesta jotakin jyviä, kuten yksi mamma täällä tarinoi.
Mun sisaruskatras kasvoi maatilalla 80-luvulla ja kyllä sitä ruokaa oli ja sitä meni, mutta ei huvikseen mättämällä. Perunoita omasta maasta, itse tehtyä leipää, navetassa lehmiä. Kaikki tehtiin kykyjen ja voimien mukaan raskaita maataloustöitä ja loput ajat juostiin kesällä pitkin metsiä, uitiin, pyöräiltiin, talvella hiihdettiin. Ei mitään pellehyppelyä salibändykentällä vaan normaalia työtä ja liikuntaa omaksi iloksi.
Ja kyllä meille, sekä tytöille että pojille, opetettiin tiukasti että kukaan ei syö parhaita paloja toisten nokan edestä vaan ensin kaikki ottaa reilusti ja katotaan, mitä jää sen jälkeen, kun pieniruokaiset on täynnä. Ei olis tullut kuuloonkaan, että mamma pyöräyttää lihamurekkeen per lärvi! Ja jos oli nälkä illalla, siitä vaan tekemään ihan itse sitä pannaria tai lämpimiä voileipiä. Ja tarjottiin kyllä muillekin perheenjäsenille, ei ahmittu yksin.
Milloins te ajattelitte opettaa lapsukaisillenne toisten huomioonottamista ja pientä itsekuria?
Kaikista meistä tuli pitkiä ja lihaksikkaita ilman, että koko ajan oli ranskanpulla kädessä.
Nimimerkillä voi jeesus taas.
Kyllä se on lääketiett.fakta, kuinka energiantarve lisääntyy jopa moninkertaisesti kun on voimakas kasvukausi meneillään.
Joka tasaantuu ja päättyy, kun kasvukausi on ohi, usein viimeistään 20-ikävuoden jälkeen.
Tietysti energiantarve on korkeampi myös paljon liikkuvilla.
Ei tässä ole kysymys itsekurista tai toisen huomioonottamisesta, vaan luonnollisesta lisääntyvästä energiantarpeesta ihmiskehityksessä, sama ilmiö on myös eläinpennuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun veli teininä paistoi itselleen ilta/välipalaksi (eli normiruokailujen lisäksi) usein paketillisen jauhelihaa, söi sen kanssa paketillisen leipää ja kyytipojaksi litra maitoa.
Kuvittavia ruokatottumuksia teillä. Meillä ei tuollaista suvaita. Ruokaa syödään silloin kun sitä tarjotaan, mitään jättimättöjä omin luvin lapset eivät meillä kyhää. Maito on meillä pannassa, sillä ei ihminen rintaruokinnan jälkeen tee mitään. Meillä ei syödä myöskään punaista lihaa, sen vaarat tuntevat kaikki.
Lapsille ja nuorille voi tulla nälkä muulloinkin kuin varsinaisina ruoka-aikoina. Teillä ilmeisesti joutuu olemaan nälissään. Ikäviä ihmisiä.
Ihminen ei nälkään kuole muutamassa tunnissa. Oikeastaan kyse on syömähimosta. Ei Suomessa kukaan oikeasti näe nälkää.
Huonolla huolenpidolla olevat lapset ja nuoret ovat Suomessakin nälissään. Kaikkihan tietävät, että kouluissa menee enemmän ruokaa maanantaina, kun oppilaat palaavat kotoa nälissään. Jotkut sairaat vanhemmat edelleen voivat jopa käyttää ruoan säännöstelyä rangaistuksena. Toiset eivät taas ymmärrä, että teinipojan energiantarve on ihan eri luokkaa kuin keski-ikäisen äidin ja varaavat lapselle saman verran ruokaa kuin itselleen.
Maanantaina menee ruokaa enemmän, sillä viikonloppuna on syöty tavallista paremin.
Minullakin on aina maanantaina nälkä, sillä viikonloppuna olen tottunut runsaampaan ruokailuun.
Tiistaina siihen kevyempään arkiruokailuun on jo tottunut.
Voisin kyllä minäkin usein paastoavana väittää että mitä enemmän syö, niin sitä useammin on nälkä.
Ja noissa jutuissa mitä lehdissä on ollut, kerrotaan että maanantaisin kouluissa voi olla tarjolla paremmin maistuvaa ruokaa. Kumpi sitten syy ja kumpi seuraus...
Meillä on kotona teinipojat 17 v ja 15 v, sekä isoruokainen mies.
Aterialle pitää ostaa aina lihaa/kanaa 1-1,2 kg. Vähintään.
Olimme juuri Espanjassa, jossa pihviliha oli edullista. Ostimme sitä paljon, ja nuo saivat syödä niin paljon kuin halusivat. Aterialla meni salaatin ohella lihaa vajaa 2 kiloa... ja minun osuuteni oli 100-250 grammaa.