Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, joiden ei tarvitse tehdä ruokaa miehelleen ja pestä tämän pyykkejä?
30.06.2018 |
Minun mieheni hoita itse pääosin ruokansa, käy itsenäisesti kaupassa ja ostaa sitä mitä tykkää syödä. Samoin teen minä. Ruokamakumme poikkeavat jonkin verran toisistaan. Toki välillä syömme koko perhe yhteistä ruokaa tai grillataan kaikille, mutta pääosa arjesta menee niin, ettei kumpikaan vanhemmista ole päävastuussa ruoanlaitosta. Samoin mies pesee itse pyykkinsä ja osittain lastenkin.
Tämä tyyli sopii meille oikein mainiosti. On ihanaa, ettei kummankaan tarvitse uhrata elämäänsä hellan vieressä, kun kumpikaan ei sitä halua tehdä. Eikä ole koskaan tullut riitaa asian tiimoilta. Olenkohan poikkeuksellisen onnekas, kun olen löytänyt näin sopivan puolison itselleni.
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä em. asioita.
Olen tehnyt nuo erittäin mielelläni, ilman minkäänlaista pakkoa.
En minäkään ole koskaan pakottanut miestäni korjaamaan esim. kenkieni korkolappuja, silti mieheni on ne korjannut, kun olen näyttänyt korkolappujen kehnoa tilaa hänelle.
Kun toista rakastaa, asiat eivät tunnu koskaan pakolta. Hyvin on näillä eväillä menty jo 36 vuotta.
Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Minä rakastan miestäni, mutta varmasti tuntuisi minusta pakolta, jos pitäisi tehdä hänelle ruoka joka päivä. ap
Entäs kun teille tulee lapsi, tekeekö sekin itselleen ruuat ja pesee pyykkinsä?
Meillä on lapsia. Me vanhemmat pesemme heidän pyykkinsä, mutta ruokaa osaavat tehdä jo jonkin verran itse, jos mitään ei satu olemaan valmiina. ap
Eli te ette huolehdi että lapsille on tehty ruokaa. Kumpi ostaa lapsille että he itse tekevät?
Hyvin outoa
Samoin tuo pyykki. Peset omadi. Haet samalla lasten. Muttet miehen
Mies ei halua minun pesevän hänen pyykkejään ja siksi hänellä on oma pyykkikori. Tässä järjestelyssä ei ole mitään hankalaa. En minä pyykkejä mistään hae, vaan nakkaan ne koneeseen vieressä olevasta elfa-korista. Samoin tekee mies.
Jos meillä menee myöhään töissä, lapset osaavat lämmittää itselleen aikaisemmin valmistettua ruokaa tai paistaa vaikkapa jotain jauhelihapihvejä. Onko siinä nyt muka jotain ihmeellistä, että työssäkäyvissä perheissä käytetään myös eineksiä itse alusta asti valmistetun ruoan lisäksi. Ruokaa on aina riittävästi sekä itselle että lapsille. Usein lapsilla on varaa jopa valita useammasta vaihtoehdosta, mitä haluavat syödä. En ymmärrä, mikä tässä on niin vaikeaa joillekin ymmärtää. Erittäin toimiva ja näppärä systeemi. Kaikki ovat tyytyväisiä. ap
Kuka huolehtii että lapsile on ostettu ruokaa mitä tekevät itselleen?
Yleensä perheessä tehdään ruokaa ja syödään yhdessä. Huolehditaan että lapset syö säännöllisesti
Teillä lapset kaivaa kaapista jotain... eikä ole kenenkään vastuulla mitä
Aikaisemmin sanoit että ellei ole ruokaa, lapset tekevät itse. Mutta se ei ole vanhempien vastuulla. Hyvin erikoista
Onpa vaikeaa joillekin käsittää näinkin yksinkertaista asiaa. Jos siis kumpikaan vanhemmista ei ole tekemässä ruokaa, niin lapset osaavat itse lämmittää joko edellispäivan ruokaa tai eineksiä, joita löytyy joko jääkaapista tai pakkasesta. Tottakai ruokahuollon päävastuu on meillä vanhemmilla ja tämä systeemi on toiminut hyvin. Meilläkin syödään yleensä ruoka yhdessä töiden jälkeen. Mikä tässä nyt niin erikoista on? Näköjään aika monissa muissakin perheissä miehet kokkaavat yhtä paljon kuin naiset. ap
Mä en vaan jotenkin tajua, miksi työläästi tehdä kolmekin eri ruokaa (lapset kokkaa itselleen, mies itselleen ja sinä itsellesi).
Ymmärrän erilaiset ruokavaliot ja muut, meilläkin esim. yksi kasvissyöjä. Viime viikolla käytettiin juhannukselta jääneitä juttuja ja esim. alkuviikosta minä kokkasin samaan vaivaan kaksi eri ruokaa; kylmäsavulohesta tein pasta carbonaran lohiversion ja avocadoista avocadopastaa kasvissyöjälle. Samaa pastaa, kaksi eri ruokaa oikeastaan ihan samalla vaivalla. Jotenkin järjetöntä, että minä olisin ensin tehnyt lohipastan, siivonnut keittiön jne. ja sitten kasvissyöjäteini olisi tullut ja keittänyt samaa pastaa ja tehnyt siihen avocadosoosin erikseen.
Mutta meillä mies tekee ruokaa vähintään yhtä paljon kuin minäkin, eli ei todellakaan ole ongelma työnjaollisesti. Lähinnä enemmän työtä olis tehdä ruoka erikseen. KÄytetään mielummin se aika johonkin kivaan.
Ei me tehdä kolmea eri ruokaa joka päivä. Kuinka vaikeaa tätä on ymmärtää? Riittää, että toinen meistä tekee ruokaa 1-2 kertaa viikossa. Kerralla tehdään sellainen satsi, että sitä riittää seuraaviksikin päiviksi ja/tai pakkaseen. ap
Toinen tekee 1-2 kertaa viikossa. Siis milemmat tekee myös toiselle ja lapsille? Vai vain itselleen ja lapsille. Sovitteko tästä jotenkin?
Ei mitään tarvitse sopia. Jos omaan makuun oleva ruoka on loppunut, niin sitten sitä voi tehdä lisää. Mikään ruoka ei ole kiellettyä keneltäkään, joten kaikille sopivaa ruokaa on aina löytynyt. ap
Itsestään sitä ruokaa löytyy ja saa syödä myös sinun ostamia ruokia. Eli kuitenkin ruokahuolto on yhteinen
Ei tarvitse sopia. Joko molemmat menee kauppaan ja tekee kaikille ruokaa tai sitten kumpikaan ei käy. Ja lapset on ilman ruokaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin työttömänä ollessani hoidin suurimman osan kotitöistä, ja asia oli minulle suht ok vaikka joskus kotitöiden määrä väsyttikin.
Saatuani työpaikan toisesta kaupungista, mieheni lupasi tehdä puolet kotitöistä. No joo, kiva idea mutta toteutus on kussut totaalisesti. Kahden viime viikon aikana mies on tehnyt ruokaa kerran, pyyhkinyt pölyt kerran ja huuhdellut tiskatut astiat kerran (minä tiskasin). Kun otan esille tämän kotitöiden teon epäsuhdan, mies useimmiten vetoaa käyneensä kaupassa! Kaupassakäyntikertoja on tällä viikolla tullut kaksi: ensimmäisellä kerralla hän haki minulle suklaalevyn, toisella kerralla saunaoluet meille, margariinia ja ruisleipäpussin sekä hillomunkit iltapäiväkahvin kaveriksi. Melkein suuttui, kun kysyin että noistako meinasit meille työeväät pieraista alkuviikolle :D
Ei siis ota huomioon, että A) jostain kunnon aineksista pitää se ruoka tehdä B) kaupasta voi ostaa kerralla isomman satsin aineksia, ettei tarvitse lähes päivittäin käydä kaupassa. Toiminta on muutenkin aika lyhytjänteistä, mutta en vain voi ymmärtää, miten aikuinen ihminen ei osaa suunnitella kauppalistaa. "Hmm, jos ostan ison paketin nakkeja, jauhoisia perunoita ja keittojuureksia, saa tehtyä sekä muusia ja nakkikastiketta, että nakkikeittoa." Vaan ei, ostetaan purkki maitoa ja yksi kanasuikalepaketti ja mietitään sitten kotona, mitä ruokaa siitä voisi valmistaa.
T-paidat ja bokserit löytävät tiensä pyykkinarulta kaappiin vasta sitten, kun heitän ne hänen tyynynsä päälle. Pyykkihuolto on muutenkin 99% minun heiniäni: jos miehen pitäisi pyykätä tavan puuvillapyykkiä, puolet pyykkikorin sisällöstä jää sinne koriin kun mies ei "ole varma, voiko vaatekappaletta x pestä sillä ohjelmalla, jos se menee pilalle tai värjääntyy". Eikä ota kuuleviin korviinsa, vaikka kehotan katsomaan pesulapusta, tarpeen vaatiessa googlaamaan tai soittamaan vaikka äidilleen. Nimenomaan äidilleen, sillä en ole nähnyt appiukon tekevän mitään kotonaan. Tai no kerran taisi kattaa pöydän minun nähteni ja vie päivittäin koiran ulos. Ärsyttää, kun minun pitäisi saada kumppanini päästämään irti näistä vanhoista tottumuksistaan jos haluaisin jonkun sortin tasa-arvoa suhteeseemme kotityöasioissa. Anoppi on muuten todella mukava, mutta tehnyt todellisen karhunpalveluksen pojalleen.
Onko se perhe ja yhteiselämä jos kumpikin hoitaa yksin oman osuutensa. Tekeekö lapsetkin perheessä nykyisin niin?
Vierasta minulle, täysin .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa monikaan nainen tekee yksin kaiken. Ainakaan työssäkäyvä. Jos tekee, niin omaa tyhmyyttä tai pätemistä. Mutta eri ruokia ei tehdä ja syömme joka päivä yhteisen aterian. Se tekee, jota huvittaa sillä kertaa.
Ei meilläkään tehdä eri ruokia samana päivänä ja yhteinen ateria syödään (jokainen vain valitsee sitä ruokaa, mistä tykkää), jos kaikki ovat kotona samaan aikaan töiden ja harrastusten puolesta. ap
Eli te teette kuitenkin koko perheelle ruuan
Totta ihmeessä koko perheelle löytyy ruokaa joka päivä, mutta syömme miehen kanssa yleensä eri ruokia ja ovat varmaan myös eri päivinä tehtyjä. Pointtina oli se, ettei minun tarvitse tehdä miehelleni ruokaa joka päivä. ap
Vierailija kirjoitti:
Onko se perhe ja yhteiselämä jos kumpikin hoitaa yksin oman osuutensa. Tekeekö lapsetkin perheessä nykyisin niin?
Vierasta minulle, täysin .
Sitähän se perhe-elämä on, että jokainen hoitaa oman osuutensa. Kun työnjaosta ei tarvitse riidellä ja systeemi toimii jouhevasti, niin silloin asiat on hyvällä tolalla. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa monikaan nainen tekee yksin kaiken. Ainakaan työssäkäyvä. Jos tekee, niin omaa tyhmyyttä tai pätemistä. Mutta eri ruokia ei tehdä ja syömme joka päivä yhteisen aterian. Se tekee, jota huvittaa sillä kertaa.
Ei meilläkään tehdä eri ruokia samana päivänä ja yhteinen ateria syödään (jokainen vain valitsee sitä ruokaa, mistä tykkää), jos kaikki ovat kotona samaan aikaan töiden ja harrastusten puolesta. ap
Eli te teette kuitenkin koko perheelle ruuan
Totta ihmeessä koko perheelle löytyy ruokaa joka päivä, mutta syömme miehen kanssa yleensä eri ruokia ja ovat varmaan myös eri päivinä tehtyjä. Pointtina oli se, ettei minun tarvitse tehdä miehelleni ruokaa joka päivä. ap
Miten tämä käytännössä toimii? Käyt kaupassa ja ajattelet että Liisa ja Leevi tarvitsee ruokaa. Teen meille kolmelle lasagnea.
Mies saa syödä omaa eilistä nakkikeittoa.
Ostat myös lapsille leipää ja omenoita sekä juustoa. Mies syököön omiaan.
Menet kotiin. Teet lasagnea. Syötte yhdessä. Mies lämmittää eilistä nakkikeittoa.
Seuraavana päivänä on vähän jäljellä lasagnea. Mutta ei riitä kaikille. Kumpikaan teistä ei käy kaupassa tai tee ruokaa. Lapset jakaa lasagnen
Seuraavana päivänä menet taas kauppaan. Ostat ruuaksi broileria. Mies menee kauppaan. Ostaa lihapullatarvikkeet. Molemmat ostaa lapsille välipalaa. Molemmat tekeevruuan ja lapset valitsee kumman ruokaa ottais....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä em. asioita.
Olen tehnyt nuo erittäin mielelläni, ilman minkäänlaista pakkoa.
En minäkään ole koskaan pakottanut miestäni korjaamaan esim. kenkieni korkolappuja, silti mieheni on ne korjannut, kun olen näyttänyt korkolappujen kehnoa tilaa hänelle.
Kun toista rakastaa, asiat eivät tunnu koskaan pakolta. Hyvin on näillä eväillä menty jo 36 vuotta.
Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Minä rakastan miestäni, mutta varmasti tuntuisi minusta pakolta, jos pitäisi tehdä hänelle ruoka joka päivä. ap
Entäs kun teille tulee lapsi, tekeekö sekin itselleen ruuat ja pesee pyykkinsä?
Meillä on lapsia. Me vanhemmat pesemme heidän pyykkinsä, mutta ruokaa osaavat tehdä jo jonkin verran itse, jos mitään ei satu olemaan valmiina. ap
Eli te ette huolehdi että lapsille on tehty ruokaa. Kumpi ostaa lapsille että he itse tekevät?
Hyvin outoa
Samoin tuo pyykki. Peset omadi. Haet samalla lasten. Muttet miehen
Mies ei halua minun pesevän hänen pyykkejään ja siksi hänellä on oma pyykkikori. Tässä järjestelyssä ei ole mitään hankalaa. En minä pyykkejä mistään hae, vaan nakkaan ne koneeseen vieressä olevasta elfa-korista. Samoin tekee mies.
Jos meillä menee myöhään töissä, lapset osaavat lämmittää itselleen aikaisemmin valmistettua ruokaa tai paistaa vaikkapa jotain jauhelihapihvejä. Onko siinä nyt muka jotain ihmeellistä, että työssäkäyvissä perheissä käytetään myös eineksiä itse alusta asti valmistetun ruoan lisäksi. Ruokaa on aina riittävästi sekä itselle että lapsille. Usein lapsilla on varaa jopa valita useammasta vaihtoehdosta, mitä haluavat syödä. En ymmärrä, mikä tässä on niin vaikeaa joillekin ymmärtää. Erittäin toimiva ja näppärä systeemi. Kaikki ovat tyytyväisiä. ap
Kuka huolehtii että lapsile on ostettu ruokaa mitä tekevät itselleen?
Yleensä perheessä tehdään ruokaa ja syödään yhdessä. Huolehditaan että lapset syö säännöllisesti
Teillä lapset kaivaa kaapista jotain... eikä ole kenenkään vastuulla mitä
Aikaisemmin sanoit että ellei ole ruokaa, lapset tekevät itse. Mutta se ei ole vanhempien vastuulla. Hyvin erikoista
Onpa vaikeaa joillekin käsittää näinkin yksinkertaista asiaa. Jos siis kumpikaan vanhemmista ei ole tekemässä ruokaa, niin lapset osaavat itse lämmittää joko edellispäivan ruokaa tai eineksiä, joita löytyy joko jääkaapista tai pakkasesta. Tottakai ruokahuollon päävastuu on meillä vanhemmilla ja tämä systeemi on toiminut hyvin. Meilläkin syödään yleensä ruoka yhdessä töiden jälkeen. Mikä tässä nyt niin erikoista on? Näköjään aika monissa muissakin perheissä miehet kokkaavat yhtä paljon kuin naiset. ap
Mä en vaan jotenkin tajua, miksi työläästi tehdä kolmekin eri ruokaa (lapset kokkaa itselleen, mies itselleen ja sinä itsellesi).
Ymmärrän erilaiset ruokavaliot ja muut, meilläkin esim. yksi kasvissyöjä. Viime viikolla käytettiin juhannukselta jääneitä juttuja ja esim. alkuviikosta minä kokkasin samaan vaivaan kaksi eri ruokaa; kylmäsavulohesta tein pasta carbonaran lohiversion ja avocadoista avocadopastaa kasvissyöjälle. Samaa pastaa, kaksi eri ruokaa oikeastaan ihan samalla vaivalla. Jotenkin järjetöntä, että minä olisin ensin tehnyt lohipastan, siivonnut keittiön jne. ja sitten kasvissyöjäteini olisi tullut ja keittänyt samaa pastaa ja tehnyt siihen avocadosoosin erikseen.
Mutta meillä mies tekee ruokaa vähintään yhtä paljon kuin minäkin, eli ei todellakaan ole ongelma työnjaollisesti. Lähinnä enemmän työtä olis tehdä ruoka erikseen. KÄytetään mielummin se aika johonkin kivaan.
Ei me tehdä kolmea eri ruokaa joka päivä. Kuinka vaikeaa tätä on ymmärtää? Riittää, että toinen meistä tekee ruokaa 1-2 kertaa viikossa. Kerralla tehdään sellainen satsi, että sitä riittää seuraaviksikin päiviksi ja/tai pakkaseen. ap
Toinen tekee 1-2 kertaa viikossa. Siis milemmat tekee myös toiselle ja lapsille? Vai vain itselleen ja lapsille. Sovitteko tästä jotenkin?
Ei mitään tarvitse sopia. Jos omaan makuun oleva ruoka on loppunut, niin sitten sitä voi tehdä lisää. Mikään ruoka ei ole kiellettyä keneltäkään, joten kaikille sopivaa ruokaa on aina löytynyt. ap
Itsestään sitä ruokaa löytyy ja saa syödä myös sinun ostamia ruokia. Eli kuitenkin ruokahuolto on yhteinen
Ei tarvitse sopia. Joko molemmat menee kauppaan ja tekee kaikille ruokaa tai sitten kumpikaan ei käy. Ja lapset on ilman ruokaa
Melkoisia järjen jättiläisiä täällä. Jatka vain miehesi piikana ja perheesi orjana olemista. Meillä ei ole kenenkään koskaan tarvinnut olla ilman ruokaa, vaikka molemmat vanhemmat osaavatkin käydä itsenäisesti kaupassa ja tehdä itsenäisesti ruokaa. Ilmeisesti vaatii korkeampaa älykkyyttä, kun on saanut tällaisen systeemin toimimaan hyvin.
Miehelle harvemmin maistuu minun tekemäni sapuskat, enkä minäkään välitä aina miehen tekemistä tulislemmista ruoista. Lapset syövät sitä, mikä maistuu heille parhaiten. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa monikaan nainen tekee yksin kaiken. Ainakaan työssäkäyvä. Jos tekee, niin omaa tyhmyyttä tai pätemistä. Mutta eri ruokia ei tehdä ja syömme joka päivä yhteisen aterian. Se tekee, jota huvittaa sillä kertaa.
Ei meilläkään tehdä eri ruokia samana päivänä ja yhteinen ateria syödään (jokainen vain valitsee sitä ruokaa, mistä tykkää), jos kaikki ovat kotona samaan aikaan töiden ja harrastusten puolesta. ap
Eli te teette kuitenkin koko perheelle ruuan
Totta ihmeessä koko perheelle löytyy ruokaa joka päivä, mutta syömme miehen kanssa yleensä eri ruokia ja ovat varmaan myös eri päivinä tehtyjä. Pointtina oli se, ettei minun tarvitse tehdä miehelleni ruokaa joka päivä. ap
Miten tämä käytännössä toimii? Käyt kaupassa ja ajattelet että Liisa ja Leevi tarvitsee ruokaa. Teen meille kolmelle lasagnea.
Mies saa syödä omaa eilistä nakkikeittoa.
Ostat myös lapsille leipää ja omenoita sekä juustoa. Mies syököön omiaan.Menet kotiin. Teet lasagnea. Syötte yhdessä. Mies lämmittää eilistä nakkikeittoa.
Seuraavana päivänä on vähän jäljellä lasagnea. Mutta ei riitä kaikille. Kumpikaan teistä ei käy kaupassa tai tee ruokaa. Lapset jakaa lasagnen
Seuraavana päivänä menet taas kauppaan. Ostat ruuaksi broileria. Mies menee kauppaan. Ostaa lihapullatarvikkeet. Molemmat ostaa lapsille välipalaa. Molemmat tekeevruuan ja lapset valitsee kumman ruokaa ottais....
Meillä ei ole ruoka koskaan loppunut kesken. Sitä on aina vähintäänkin pakastimessa lisää. Toiset osaavat suunnitella kahta päivää pidemmälle. Ehkä sinun tyyliisi kuuluu ostaa kaupasta aineita vain yhtä ateriaa varten, minun ei. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä em. asioita.
Olen tehnyt nuo erittäin mielelläni, ilman minkäänlaista pakkoa.
En minäkään ole koskaan pakottanut miestäni korjaamaan esim. kenkieni korkolappuja, silti mieheni on ne korjannut, kun olen näyttänyt korkolappujen kehnoa tilaa hänelle.
Kun toista rakastaa, asiat eivät tunnu koskaan pakolta. Hyvin on näillä eväillä menty jo 36 vuotta.
Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Minä rakastan miestäni, mutta varmasti tuntuisi minusta pakolta, jos pitäisi tehdä hänelle ruoka joka päivä. ap
Onko teillä jääkaapissa nimilapulla ruuat, vai miten tiedätte omat ruokanne? Entä kenen sapuskoita lapset syö?
Kyllä me omat ostoksemme erotetaan. Taisin jo mainitakin, että ruokamakumme poikkeavat toisistaan. Lapset syövät sitä, mitä sattuu olemaan tarjolla ja mistä tykkäävät. ap
Ostokset erotetaan. Onko molemmilla omat jauhot ja mausteetkin? Mitä lapset sattuu löytämään? Saa ottaa kumman tahansa hyllyltä? Vai onko heille oma hylly?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä em. asioita.
Olen tehnyt nuo erittäin mielelläni, ilman minkäänlaista pakkoa.
En minäkään ole koskaan pakottanut miestäni korjaamaan esim. kenkieni korkolappuja, silti mieheni on ne korjannut, kun olen näyttänyt korkolappujen kehnoa tilaa hänelle.
Kun toista rakastaa, asiat eivät tunnu koskaan pakolta. Hyvin on näillä eväillä menty jo 36 vuotta.
Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Minä rakastan miestäni, mutta varmasti tuntuisi minusta pakolta, jos pitäisi tehdä hänelle ruoka joka päivä. ap
Entäs kun teille tulee lapsi, tekeekö sekin itselleen ruuat ja pesee pyykkinsä?
Meillä on lapsia. Me vanhemmat pesemme heidän pyykkinsä, mutta ruokaa osaavat tehdä jo jonkin verran itse, jos mitään ei satu olemaan valmiina. ap
Eli te ette huolehdi että lapsille on tehty ruokaa. Kumpi ostaa lapsille että he itse tekevät?
Hyvin outoa
Samoin tuo pyykki. Peset omadi. Haet samalla lasten. Muttet miehen
Mies ei halua minun pesevän hänen pyykkejään ja siksi hänellä on oma pyykkikori. Tässä järjestelyssä ei ole mitään hankalaa. En minä pyykkejä mistään hae, vaan nakkaan ne koneeseen vieressä olevasta elfa-korista. Samoin tekee mies.
Jos meillä menee myöhään töissä, lapset osaavat lämmittää itselleen aikaisemmin valmistettua ruokaa tai paistaa vaikkapa jotain jauhelihapihvejä. Onko siinä nyt muka jotain ihmeellistä, että työssäkäyvissä perheissä käytetään myös eineksiä itse alusta asti valmistetun ruoan lisäksi. Ruokaa on aina riittävästi sekä itselle että lapsille. Usein lapsilla on varaa jopa valita useammasta vaihtoehdosta, mitä haluavat syödä. En ymmärrä, mikä tässä on niin vaikeaa joillekin ymmärtää. Erittäin toimiva ja näppärä systeemi. Kaikki ovat tyytyväisiä. ap
Kuka huolehtii että lapsile on ostettu ruokaa mitä tekevät itselleen?
Yleensä perheessä tehdään ruokaa ja syödään yhdessä. Huolehditaan että lapset syö säännöllisesti
Teillä lapset kaivaa kaapista jotain... eikä ole kenenkään vastuulla mitä
Aikaisemmin sanoit että ellei ole ruokaa, lapset tekevät itse. Mutta se ei ole vanhempien vastuulla. Hyvin erikoista
Onpa vaikeaa joillekin käsittää näinkin yksinkertaista asiaa. Jos siis kumpikaan vanhemmista ei ole tekemässä ruokaa, niin lapset osaavat itse lämmittää joko edellispäivan ruokaa tai eineksiä, joita löytyy joko jääkaapista tai pakkasesta. Tottakai ruokahuollon päävastuu on meillä vanhemmilla ja tämä systeemi on toiminut hyvin. Meilläkin syödään yleensä ruoka yhdessä töiden jälkeen. Mikä tässä nyt niin erikoista on? Näköjään aika monissa muissakin perheissä miehet kokkaavat yhtä paljon kuin naiset. ap
Mä en vaan jotenkin tajua, miksi työläästi tehdä kolmekin eri ruokaa (lapset kokkaa itselleen, mies itselleen ja sinä itsellesi).
Ymmärrän erilaiset ruokavaliot ja muut, meilläkin esim. yksi kasvissyöjä. Viime viikolla käytettiin juhannukselta jääneitä juttuja ja esim. alkuviikosta minä kokkasin samaan vaivaan kaksi eri ruokaa; kylmäsavulohesta tein pasta carbonaran lohiversion ja avocadoista avocadopastaa kasvissyöjälle. Samaa pastaa, kaksi eri ruokaa oikeastaan ihan samalla vaivalla. Jotenkin järjetöntä, että minä olisin ensin tehnyt lohipastan, siivonnut keittiön jne. ja sitten kasvissyöjäteini olisi tullut ja keittänyt samaa pastaa ja tehnyt siihen avocadosoosin erikseen.
Mutta meillä mies tekee ruokaa vähintään yhtä paljon kuin minäkin, eli ei todellakaan ole ongelma työnjaollisesti. Lähinnä enemmän työtä olis tehdä ruoka erikseen. KÄytetään mielummin se aika johonkin kivaan.
Ei me tehdä kolmea eri ruokaa joka päivä. Kuinka vaikeaa tätä on ymmärtää? Riittää, että toinen meistä tekee ruokaa 1-2 kertaa viikossa. Kerralla tehdään sellainen satsi, että sitä riittää seuraaviksikin päiviksi ja/tai pakkaseen. ap
Toinen tekee 1-2 kertaa viikossa. Siis milemmat tekee myös toiselle ja lapsille? Vai vain itselleen ja lapsille. Sovitteko tästä jotenkin?
Ei mitään tarvitse sopia. Jos omaan makuun oleva ruoka on loppunut, niin sitten sitä voi tehdä lisää. Mikään ruoka ei ole kiellettyä keneltäkään, joten kaikille sopivaa ruokaa on aina löytynyt. ap
Itsestään sitä ruokaa löytyy ja saa syödä myös sinun ostamia ruokia. Eli kuitenkin ruokahuolto on yhteinen
Ei tarvitse sopia. Joko molemmat menee kauppaan ja tekee kaikille ruokaa tai sitten kumpikaan ei käy. Ja lapset on ilman ruokaa
Melkoisia järjen jättiläisiä täällä. Jatka vain miehesi piikana ja perheesi orjana olemista. Meillä ei ole kenenkään koskaan tarvinnut olla ilman ruokaa, vaikka molemmat vanhemmat osaavatkin käydä itsenäisesti kaupassa ja tehdä itsenäisesti ruokaa. Ilmeisesti vaatii korkeampaa älykkyyttä, kun on saanut tällaisen systeemin toimimaan hyvin.
Miehelle harvemmin maistuu minun tekemäni sapuskat, enkä minäkään välitä aina miehen tekemistä tulislemmista ruoista. Lapset syövät sitä, mikä maistuu heille parhaiten. ap
Varaudutteko molemmat myös lasten ruokiin?
En m8nä voi jatkaa miehen piikana olemistä. Hän käy kaupassa ja tekee meillä aina ruuat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa monikaan nainen tekee yksin kaiken. Ainakaan työssäkäyvä. Jos tekee, niin omaa tyhmyyttä tai pätemistä. Mutta eri ruokia ei tehdä ja syömme joka päivä yhteisen aterian. Se tekee, jota huvittaa sillä kertaa.
Ei meilläkään tehdä eri ruokia samana päivänä ja yhteinen ateria syödään (jokainen vain valitsee sitä ruokaa, mistä tykkää), jos kaikki ovat kotona samaan aikaan töiden ja harrastusten puolesta. ap
Eli te teette kuitenkin koko perheelle ruuan
Totta ihmeessä koko perheelle löytyy ruokaa joka päivä, mutta syömme miehen kanssa yleensä eri ruokia ja ovat varmaan myös eri päivinä tehtyjä. Pointtina oli se, ettei minun tarvitse tehdä miehelleni ruokaa joka päivä. ap
Miten tämä käytännössä toimii? Käyt kaupassa ja ajattelet että Liisa ja Leevi tarvitsee ruokaa. Teen meille kolmelle lasagnea.
Mies saa syödä omaa eilistä nakkikeittoa.
Ostat myös lapsille leipää ja omenoita sekä juustoa. Mies syököön omiaan.Menet kotiin. Teet lasagnea. Syötte yhdessä. Mies lämmittää eilistä nakkikeittoa.
Seuraavana päivänä on vähän jäljellä lasagnea. Mutta ei riitä kaikille. Kumpikaan teistä ei käy kaupassa tai tee ruokaa. Lapset jakaa lasagnen
Seuraavana päivänä menet taas kauppaan. Ostat ruuaksi broileria. Mies menee kauppaan. Ostaa lihapullatarvikkeet. Molemmat ostaa lapsille välipalaa. Molemmat tekeevruuan ja lapset valitsee kumman ruokaa ottais....Meillä ei ole ruoka koskaan loppunut kesken. Sitä on aina vähintäänkin pakastimessa lisää. Toiset osaavat suunnitella kahta päivää pidemmälle. Ehkä sinun tyyliisi kuuluu ostaa kaupasta aineita vain yhtä ateriaa varten, minun ei. ap
Kerro nyt käytännössä. Suunnitteletko kolmelle ne ruuat moneksi päiväksi? Suunnitteleeko myös mies kolmelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa monikaan nainen tekee yksin kaiken. Ainakaan työssäkäyvä. Jos tekee, niin omaa tyhmyyttä tai pätemistä. Mutta eri ruokia ei tehdä ja syömme joka päivä yhteisen aterian. Se tekee, jota huvittaa sillä kertaa.
Ei meilläkään tehdä eri ruokia samana päivänä ja yhteinen ateria syödään (jokainen vain valitsee sitä ruokaa, mistä tykkää), jos kaikki ovat kotona samaan aikaan töiden ja harrastusten puolesta. ap
Eli te teette kuitenkin koko perheelle ruuan
Totta ihmeessä koko perheelle löytyy ruokaa joka päivä, mutta syömme miehen kanssa yleensä eri ruokia ja ovat varmaan myös eri päivinä tehtyjä. Pointtina oli se, ettei minun tarvitse tehdä miehelleni ruokaa joka päivä. ap
Miten tämä käytännössä toimii? Käyt kaupassa ja ajattelet että Liisa ja Leevi tarvitsee ruokaa. Teen meille kolmelle lasagnea.
Mies saa syödä omaa eilistä nakkikeittoa.
Ostat myös lapsille leipää ja omenoita sekä juustoa. Mies syököön omiaan.Menet kotiin. Teet lasagnea. Syötte yhdessä. Mies lämmittää eilistä nakkikeittoa.
Seuraavana päivänä on vähän jäljellä lasagnea. Mutta ei riitä kaikille. Kumpikaan teistä ei käy kaupassa tai tee ruokaa. Lapset jakaa lasagnen
Seuraavana päivänä menet taas kauppaan. Ostat ruuaksi broileria. Mies menee kauppaan. Ostaa lihapullatarvikkeet. Molemmat ostaa lapsille välipalaa. Molemmat tekeevruuan ja lapset valitsee kumman ruokaa ottais....Meillä ei ole ruoka koskaan loppunut kesken. Sitä on aina vähintäänkin pakastimessa lisää. Toiset osaavat suunnitella kahta päivää pidemmälle. Ehkä sinun tyyliisi kuuluu ostaa kaupasta aineita vain yhtä ateriaa varten, minun ei. ap
Lapset katsoo jääkaappia. Ei ole äidin ruokaa. Ei isän ruokaa. Oliskohan pakastimessa jotain....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä em. asioita.
Olen tehnyt nuo erittäin mielelläni, ilman minkäänlaista pakkoa.
En minäkään ole koskaan pakottanut miestäni korjaamaan esim. kenkieni korkolappuja, silti mieheni on ne korjannut, kun olen näyttänyt korkolappujen kehnoa tilaa hänelle.
Kun toista rakastaa, asiat eivät tunnu koskaan pakolta. Hyvin on näillä eväillä menty jo 36 vuotta.
Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Minä rakastan miestäni, mutta varmasti tuntuisi minusta pakolta, jos pitäisi tehdä hänelle ruoka joka päivä. ap
Entäs kun teille tulee lapsi, tekeekö sekin itselleen ruuat ja pesee pyykkinsä?
Meillä on lapsia. Me vanhemmat pesemme heidän pyykkinsä, mutta ruokaa osaavat tehdä jo jonkin verran itse, jos mitään ei satu olemaan valmiina. ap
Eli te ette huolehdi että lapsille on tehty ruokaa. Kumpi ostaa lapsille että he itse tekevät?
Hyvin outoa
Samoin tuo pyykki. Peset omadi. Haet samalla lasten. Muttet miehen
Mies ei halua minun pesevän hänen pyykkejään ja siksi hänellä on oma pyykkikori. Tässä järjestelyssä ei ole mitään hankalaa. En minä pyykkejä mistään hae, vaan nakkaan ne koneeseen vieressä olevasta elfa-korista. Samoin tekee mies.
Jos meillä menee myöhään töissä, lapset osaavat lämmittää itselleen aikaisemmin valmistettua ruokaa tai paistaa vaikkapa jotain jauhelihapihvejä. Onko siinä nyt muka jotain ihmeellistä, että työssäkäyvissä perheissä käytetään myös eineksiä itse alusta asti valmistetun ruoan lisäksi. Ruokaa on aina riittävästi sekä itselle että lapsille. Usein lapsilla on varaa jopa valita useammasta vaihtoehdosta, mitä haluavat syödä. En ymmärrä, mikä tässä on niin vaikeaa joillekin ymmärtää. Erittäin toimiva ja näppärä systeemi. Kaikki ovat tyytyväisiä. ap
Kuka huolehtii että lapsile on ostettu ruokaa mitä tekevät itselleen?
Yleensä perheessä tehdään ruokaa ja syödään yhdessä. Huolehditaan että lapset syö säännöllisesti
Teillä lapset kaivaa kaapista jotain... eikä ole kenenkään vastuulla mitä
Aikaisemmin sanoit että ellei ole ruokaa, lapset tekevät itse. Mutta se ei ole vanhempien vastuulla. Hyvin erikoista
Onpa vaikeaa joillekin käsittää näinkin yksinkertaista asiaa. Jos siis kumpikaan vanhemmista ei ole tekemässä ruokaa, niin lapset osaavat itse lämmittää joko edellispäivan ruokaa tai eineksiä, joita löytyy joko jääkaapista tai pakkasesta. Tottakai ruokahuollon päävastuu on meillä vanhemmilla ja tämä systeemi on toiminut hyvin. Meilläkin syödään yleensä ruoka yhdessä töiden jälkeen. Mikä tässä nyt niin erikoista on? Näköjään aika monissa muissakin perheissä miehet kokkaavat yhtä paljon kuin naiset. ap
Mä en vaan jotenkin tajua, miksi työläästi tehdä kolmekin eri ruokaa (lapset kokkaa itselleen, mies itselleen ja sinä itsellesi).
Ymmärrän erilaiset ruokavaliot ja muut, meilläkin esim. yksi kasvissyöjä. Viime viikolla käytettiin juhannukselta jääneitä juttuja ja esim. alkuviikosta minä kokkasin samaan vaivaan kaksi eri ruokaa; kylmäsavulohesta tein pasta carbonaran lohiversion ja avocadoista avocadopastaa kasvissyöjälle. Samaa pastaa, kaksi eri ruokaa oikeastaan ihan samalla vaivalla. Jotenkin järjetöntä, että minä olisin ensin tehnyt lohipastan, siivonnut keittiön jne. ja sitten kasvissyöjäteini olisi tullut ja keittänyt samaa pastaa ja tehnyt siihen avocadosoosin erikseen.
Mutta meillä mies tekee ruokaa vähintään yhtä paljon kuin minäkin, eli ei todellakaan ole ongelma työnjaollisesti. Lähinnä enemmän työtä olis tehdä ruoka erikseen. KÄytetään mielummin se aika johonkin kivaan.
Ei me tehdä kolmea eri ruokaa joka päivä. Kuinka vaikeaa tätä on ymmärtää? Riittää, että toinen meistä tekee ruokaa 1-2 kertaa viikossa. Kerralla tehdään sellainen satsi, että sitä riittää seuraaviksikin päiviksi ja/tai pakkaseen. ap
Toinen tekee 1-2 kertaa viikossa. Siis milemmat tekee myös toiselle ja lapsille? Vai vain itselleen ja lapsille. Sovitteko tästä jotenkin?
Ei mitään tarvitse sopia. Jos omaan makuun oleva ruoka on loppunut, niin sitten sitä voi tehdä lisää. Mikään ruoka ei ole kiellettyä keneltäkään, joten kaikille sopivaa ruokaa on aina löytynyt. ap
Itsestään sitä ruokaa löytyy ja saa syödä myös sinun ostamia ruokia. Eli kuitenkin ruokahuolto on yhteinen
Ei tarvitse sopia. Joko molemmat menee kauppaan ja tekee kaikille ruokaa tai sitten kumpikaan ei käy. Ja lapset on ilman ruokaa
Melkoisia järjen jättiläisiä täällä. Jatka vain miehesi piikana ja perheesi orjana olemista. Meillä ei ole kenenkään koskaan tarvinnut olla ilman ruokaa, vaikka molemmat vanhemmat osaavatkin käydä itsenäisesti kaupassa ja tehdä itsenäisesti ruokaa. Ilmeisesti vaatii korkeampaa älykkyyttä, kun on saanut tällaisen systeemin toimimaan hyvin.
Miehelle harvemmin maistuu minun tekemäni sapuskat, enkä minäkään välitä aina miehen tekemistä tulislemmista ruoista. Lapset syövät sitä, mikä maistuu heille parhaiten. ap
Varaudutteko molemmat myös lasten ruokiin?
En m8nä voi jatkaa miehen piikana olemistä. Hän käy kaupassa ja tekee meillä aina ruuat
Ei varauduta lasten ruokiin. He elävät syömättä. Haloo....ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa monikaan nainen tekee yksin kaiken. Ainakaan työssäkäyvä. Jos tekee, niin omaa tyhmyyttä tai pätemistä. Mutta eri ruokia ei tehdä ja syömme joka päivä yhteisen aterian. Se tekee, jota huvittaa sillä kertaa.
Ei meilläkään tehdä eri ruokia samana päivänä ja yhteinen ateria syödään (jokainen vain valitsee sitä ruokaa, mistä tykkää), jos kaikki ovat kotona samaan aikaan töiden ja harrastusten puolesta. ap
Eli te teette kuitenkin koko perheelle ruuan
Totta ihmeessä koko perheelle löytyy ruokaa joka päivä, mutta syömme miehen kanssa yleensä eri ruokia ja ovat varmaan myös eri päivinä tehtyjä. Pointtina oli se, ettei minun tarvitse tehdä miehelleni ruokaa joka päivä. ap
Miten tämä käytännössä toimii? Käyt kaupassa ja ajattelet että Liisa ja Leevi tarvitsee ruokaa. Teen meille kolmelle lasagnea.
Mies saa syödä omaa eilistä nakkikeittoa.
Ostat myös lapsille leipää ja omenoita sekä juustoa. Mies syököön omiaan.Menet kotiin. Teet lasagnea. Syötte yhdessä. Mies lämmittää eilistä nakkikeittoa.
Seuraavana päivänä on vähän jäljellä lasagnea. Mutta ei riitä kaikille. Kumpikaan teistä ei käy kaupassa tai tee ruokaa. Lapset jakaa lasagnen
Seuraavana päivänä menet taas kauppaan. Ostat ruuaksi broileria. Mies menee kauppaan. Ostaa lihapullatarvikkeet. Molemmat ostaa lapsille välipalaa. Molemmat tekeevruuan ja lapset valitsee kumman ruokaa ottais....Meillä ei ole ruoka koskaan loppunut kesken. Sitä on aina vähintäänkin pakastimessa lisää. Toiset osaavat suunnitella kahta päivää pidemmälle. Ehkä sinun tyyliisi kuuluu ostaa kaupasta aineita vain yhtä ateriaa varten, minun ei. ap
Kerro nyt käytännössä. Suunnitteletko kolmelle ne ruuat moneksi päiväksi? Suunnitteleeko myös mies kolmelle?
Kerroin jo, että ruokaa tehdään kerralla sen verran iso satsi, että sitä riittää moneksi päiväksi ja/tai pakkaseen. Ei tarvitse laskea lukumääriä. Samoin ruokatarvikkeita ostan aina tarjouksesta isommat määrät kerralla, joten aina löytyy aineita ruoan valmistamiseen tai valmista ruokaa pakkasesta tai eineksiä. Vieläkö lisää rautalankaa? ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä em. asioita.
Olen tehnyt nuo erittäin mielelläni, ilman minkäänlaista pakkoa.
En minäkään ole koskaan pakottanut miestäni korjaamaan esim. kenkieni korkolappuja, silti mieheni on ne korjannut, kun olen näyttänyt korkolappujen kehnoa tilaa hänelle.
Kun toista rakastaa, asiat eivät tunnu koskaan pakolta. Hyvin on näillä eväillä menty jo 36 vuotta.
Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Minä rakastan miestäni, mutta varmasti tuntuisi minusta pakolta, jos pitäisi tehdä hänelle ruoka joka päivä. ap
Onko teillä jääkaapissa nimilapulla ruuat, vai miten tiedätte omat ruokanne? Entä kenen sapuskoita lapset syö?
Kyllä me omat ostoksemme erotetaan. Taisin jo mainitakin, että ruokamakumme poikkeavat toisistaan. Lapset syövät sitä, mitä sattuu olemaan tarjolla ja mistä tykkäävät. ap
Ostokset erotetaan. Onko molemmilla omat jauhot ja mausteetkin? Mitä lapset sattuu löytämään? Saa ottaa kumman tahansa hyllyltä? Vai onko heille oma hylly?
Erottaminen tarkoittaa tunnistamista, jos et sitä tajunnut. Ei meillä ole mitään omia hyllyjä. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä em. asioita.
Olen tehnyt nuo erittäin mielelläni, ilman minkäänlaista pakkoa.
En minäkään ole koskaan pakottanut miestäni korjaamaan esim. kenkieni korkolappuja, silti mieheni on ne korjannut, kun olen näyttänyt korkolappujen kehnoa tilaa hänelle.
Kun toista rakastaa, asiat eivät tunnu koskaan pakolta. Hyvin on näillä eväillä menty jo 36 vuotta.
Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Minä rakastan miestäni, mutta varmasti tuntuisi minusta pakolta, jos pitäisi tehdä hänelle ruoka joka päivä. ap
Entäs kun teille tulee lapsi, tekeekö sekin itselleen ruuat ja pesee pyykkinsä?
Meillä on lapsia. Me vanhemmat pesemme heidän pyykkinsä, mutta ruokaa osaavat tehdä jo jonkin verran itse, jos mitään ei satu olemaan valmiina. ap
Eli te ette huolehdi että lapsille on tehty ruokaa. Kumpi ostaa lapsille että he itse tekevät?
Hyvin outoa
Samoin tuo pyykki. Peset omadi. Haet samalla lasten. Muttet miehen
Mies ei halua minun pesevän hänen pyykkejään ja siksi hänellä on oma pyykkikori. Tässä järjestelyssä ei ole mitään hankalaa. En minä pyykkejä mistään hae, vaan nakkaan ne koneeseen vieressä olevasta elfa-korista. Samoin tekee mies.
Jos meillä menee myöhään töissä, lapset osaavat lämmittää itselleen aikaisemmin valmistettua ruokaa tai paistaa vaikkapa jotain jauhelihapihvejä. Onko siinä nyt muka jotain ihmeellistä, että työssäkäyvissä perheissä käytetään myös eineksiä itse alusta asti valmistetun ruoan lisäksi. Ruokaa on aina riittävästi sekä itselle että lapsille. Usein lapsilla on varaa jopa valita useammasta vaihtoehdosta, mitä haluavat syödä. En ymmärrä, mikä tässä on niin vaikeaa joillekin ymmärtää. Erittäin toimiva ja näppärä systeemi. Kaikki ovat tyytyväisiä. ap
Kuka huolehtii että lapsile on ostettu ruokaa mitä tekevät itselleen?
Yleensä perheessä tehdään ruokaa ja syödään yhdessä. Huolehditaan että lapset syö säännöllisesti
Teillä lapset kaivaa kaapista jotain... eikä ole kenenkään vastuulla mitä
Aikaisemmin sanoit että ellei ole ruokaa, lapset tekevät itse. Mutta se ei ole vanhempien vastuulla. Hyvin erikoista
Onpa vaikeaa joillekin käsittää näinkin yksinkertaista asiaa. Jos siis kumpikaan vanhemmista ei ole tekemässä ruokaa, niin lapset osaavat itse lämmittää joko edellispäivan ruokaa tai eineksiä, joita löytyy joko jääkaapista tai pakkasesta. Tottakai ruokahuollon päävastuu on meillä vanhemmilla ja tämä systeemi on toiminut hyvin. Meilläkin syödään yleensä ruoka yhdessä töiden jälkeen. Mikä tässä nyt niin erikoista on? Näköjään aika monissa muissakin perheissä miehet kokkaavat yhtä paljon kuin naiset. ap
Mä en vaan jotenkin tajua, miksi työläästi tehdä kolmekin eri ruokaa (lapset kokkaa itselleen, mies itselleen ja sinä itsellesi).
Ymmärrän erilaiset ruokavaliot ja muut, meilläkin esim. yksi kasvissyöjä. Viime viikolla käytettiin juhannukselta jääneitä juttuja ja esim. alkuviikosta minä kokkasin samaan vaivaan kaksi eri ruokaa; kylmäsavulohesta tein pasta carbonaran lohiversion ja avocadoista avocadopastaa kasvissyöjälle. Samaa pastaa, kaksi eri ruokaa oikeastaan ihan samalla vaivalla. Jotenkin järjetöntä, että minä olisin ensin tehnyt lohipastan, siivonnut keittiön jne. ja sitten kasvissyöjäteini olisi tullut ja keittänyt samaa pastaa ja tehnyt siihen avocadosoosin erikseen.
Mutta meillä mies tekee ruokaa vähintään yhtä paljon kuin minäkin, eli ei todellakaan ole ongelma työnjaollisesti. Lähinnä enemmän työtä olis tehdä ruoka erikseen. KÄytetään mielummin se aika johonkin kivaan.
Ei me tehdä kolmea eri ruokaa joka päivä. Kuinka vaikeaa tätä on ymmärtää? Riittää, että toinen meistä tekee ruokaa 1-2 kertaa viikossa. Kerralla tehdään sellainen satsi, että sitä riittää seuraaviksikin päiviksi ja/tai pakkaseen. ap
Toinen tekee 1-2 kertaa viikossa. Siis milemmat tekee myös toiselle ja lapsille? Vai vain itselleen ja lapsille. Sovitteko tästä jotenkin?
Ei mitään tarvitse sopia. Jos omaan makuun oleva ruoka on loppunut, niin sitten sitä voi tehdä lisää. Mikään ruoka ei ole kiellettyä keneltäkään, joten kaikille sopivaa ruokaa on aina löytynyt. ap
Itsestään sitä ruokaa löytyy ja saa syödä myös sinun ostamia ruokia. Eli kuitenkin ruokahuolto on yhteinen
Ei tarvitse sopia. Joko molemmat menee kauppaan ja tekee kaikille ruokaa tai sitten kumpikaan ei käy. Ja lapset on ilman ruokaa
Melkoisia järjen jättiläisiä täällä. Jatka vain miehesi piikana ja perheesi orjana olemista. Meillä ei ole kenenkään koskaan tarvinnut olla ilman ruokaa, vaikka molemmat vanhemmat osaavatkin käydä itsenäisesti kaupassa ja tehdä itsenäisesti ruokaa. Ilmeisesti vaatii korkeampaa älykkyyttä, kun on saanut tällaisen systeemin toimimaan hyvin.
Miehelle harvemmin maistuu minun tekemäni sapuskat, enkä minäkään välitä aina miehen tekemistä tulislemmista ruoista. Lapset syövät sitä, mikä maistuu heille parhaiten. ap
Varaudutteko molemmat myös lasten ruokiin?
En m8nä voi jatkaa miehen piikana olemistä. Hän käy kaupassa ja tekee meillä aina ruuat
Ei varauduta lasten ruokiin. He elävät syömättä. Haloo....ap
Kumpi varautuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa monikaan nainen tekee yksin kaiken. Ainakaan työssäkäyvä. Jos tekee, niin omaa tyhmyyttä tai pätemistä. Mutta eri ruokia ei tehdä ja syömme joka päivä yhteisen aterian. Se tekee, jota huvittaa sillä kertaa.
Ei meilläkään tehdä eri ruokia samana päivänä ja yhteinen ateria syödään (jokainen vain valitsee sitä ruokaa, mistä tykkää), jos kaikki ovat kotona samaan aikaan töiden ja harrastusten puolesta. ap
Eli te teette kuitenkin koko perheelle ruuan
Totta ihmeessä koko perheelle löytyy ruokaa joka päivä, mutta syömme miehen kanssa yleensä eri ruokia ja ovat varmaan myös eri päivinä tehtyjä. Pointtina oli se, ettei minun tarvitse tehdä miehelleni ruokaa joka päivä. ap
Miten tämä käytännössä toimii? Käyt kaupassa ja ajattelet että Liisa ja Leevi tarvitsee ruokaa. Teen meille kolmelle lasagnea.
Mies saa syödä omaa eilistä nakkikeittoa.
Ostat myös lapsille leipää ja omenoita sekä juustoa. Mies syököön omiaan.Menet kotiin. Teet lasagnea. Syötte yhdessä. Mies lämmittää eilistä nakkikeittoa.
Seuraavana päivänä on vähän jäljellä lasagnea. Mutta ei riitä kaikille. Kumpikaan teistä ei käy kaupassa tai tee ruokaa. Lapset jakaa lasagnen
Seuraavana päivänä menet taas kauppaan. Ostat ruuaksi broileria. Mies menee kauppaan. Ostaa lihapullatarvikkeet. Molemmat ostaa lapsille välipalaa. Molemmat tekeevruuan ja lapset valitsee kumman ruokaa ottais....Meillä ei ole ruoka koskaan loppunut kesken. Sitä on aina vähintäänkin pakastimessa lisää. Toiset osaavat suunnitella kahta päivää pidemmälle. Ehkä sinun tyyliisi kuuluu ostaa kaupasta aineita vain yhtä ateriaa varten, minun ei. ap
Kerro nyt käytännössä. Suunnitteletko kolmelle ne ruuat moneksi päiväksi? Suunnitteleeko myös mies kolmelle?
Kerroin jo, että ruokaa tehdään kerralla sen verran iso satsi, että sitä riittää moneksi päiväksi ja/tai pakkaseen. Ei tarvitse laskea lukumääriä. Samoin ruokatarvikkeita ostan aina tarjouksesta isommat määrät kerralla, joten aina löytyy aineita ruoan valmistamiseen tai valmista ruokaa pakkasesta tai eineksiä. Vieläkö lisää rautalankaa? ap
Kumpi teistä on vastuussa lasten ruokahuollosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä em. asioita.
Olen tehnyt nuo erittäin mielelläni, ilman minkäänlaista pakkoa.
En minäkään ole koskaan pakottanut miestäni korjaamaan esim. kenkieni korkolappuja, silti mieheni on ne korjannut, kun olen näyttänyt korkolappujen kehnoa tilaa hänelle.
Kun toista rakastaa, asiat eivät tunnu koskaan pakolta. Hyvin on näillä eväillä menty jo 36 vuotta.
Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Minä rakastan miestäni, mutta varmasti tuntuisi minusta pakolta, jos pitäisi tehdä hänelle ruoka joka päivä. ap
Onko teillä jääkaapissa nimilapulla ruuat, vai miten tiedätte omat ruokanne? Entä kenen sapuskoita lapset syö?
Kyllä me omat ostoksemme erotetaan. Taisin jo mainitakin, että ruokamakumme poikkeavat toisistaan. Lapset syövät sitä, mitä sattuu olemaan tarjolla ja mistä tykkäävät. ap
Ostokset erotetaan. Onko molemmilla omat jauhot ja mausteetkin? Mitä lapset sattuu löytämään? Saa ottaa kumman tahansa hyllyltä? Vai onko heille oma hylly?
Erottaminen tarkoittaa tunnistamista, jos et sitä tajunnut. Ei meillä ole mitään omia hyllyjä. ap
Miten te tunnistatte omat jauhot?
Mä mielelläni pesen pyykkiä, ei tartte ku nakata koneeseen ja koneesta kaappiin 😊 mies meillä tekee pääasiassa ruoan, joskus minäkin 😊
Lapseton kotiäiti puolikkaan asunnon omistaja, onnea!