Miehen omistamaan asuntoon muutto ja sen vuokranmaksu

Vierailija kirjoitti:

Tuo toisen omistamaan asuntoon muuttaminen on vähän hankala tilanne koska tuo talouspuoli yleensä tuntuu epäreilulta aina jommasta kummasta ja periaatteessa ihan perustellusti.

Jos toinen maksaa vuokraa niin hän tulee tavallaan lyhentäneeksi toisen asuntolainaa saamatta asunnosta vastaavaa osuutta, mikä sinänsä vastaa sitä tilannetta että asuisi muutenkin vuokralla, mutta tuntuu epäreilulta kun kyse on kumppanista.

Jos taas toinen maksaa pelkästään puolet asumiskuluista (vastike, lainan korot) niin asuntoon sidotun pääoman "tuotosta" puolet meneekin kumppanille. Tämä on helpoin ymmärtää jos ajatellaan tilannetta että molemmilla on oma samanlainen asunto, joista toiseen muutetaan ja joista toinen laitetaan vuokralle - kovinkaan moni ei varmaankaan tuossa tilanteessa näkisi reiluna että toinen pitäisi vuokratulot yksin.

Tuotosta ei mene kumppanille mitään vaikka hän mahdollisesti hyötyykin tilanteesta jos kulut ovat vähemmän kuin sellaisen asunnon vuokra jossa hän muutoin asuisi. Omistava osapuoli ei menetä mitään tässä tilanteessa.

Minusta jo se, että mies ei anna kumppanin tuoda asuntoon tavaroitaan on ehdoton ei. Ja vielä markkinavuokra, ilman oikeutta pitää tavaroita asunnossa, aika törkeä mies.

Jos muutetaan yhteen, tehdään kalusteiden suhteen kompromissi. Molemmat saavat päättää, ja molemmat joutuvat jostain luopumaan. Ja taloudellisesti pitää molemmille olla hyötyä yhteenmuutosta, ei vain toiselle.

Nyt mies saa asunnostaan sijoitusasunnon samalla kun pitää kaikki oikeudet itsellään. Harvinaisen törkeää. Tuskin tuollainen tyyppi verojakaan maksaisi. Ja kun suhde päättyy, onko kuuden kuukauden aika etsiä uusi koti, kuten markkinavuokralla pitää olla?

Vierailija kirjoitti:

Itse maksaisin puolet juoksevista kuluista, mukaanlukien lainan korko eli summa jäisi alle puolikkaan markkinavuokran mutta olisi molemmille win-wim verrattuna erillään asumiseen.

Tuo on kyllä aika epätasainen win-win, jossa sinä hyötyisit huomattavasti enemmän kuin se toinen.

Tottakai maksat asumisesta. Eikä tuo summa edes riitä. Joillakin meillä naisista on vieläkin se outo käsitys, että miehen rahat on meidän rahoja ja, että miehen pitää maksaa meidänkin elämä, mutta toisin päin se ei käy. Kuten jo itsekin myönnät niin olisit rahoja mieheltä vaatimassa. Niin miksei hän myös sinulta??

Vierailija kirjoitti:

Tottakai maksat asumisesta. Eikä tuo summa edes riitä. Joillakin meillä naisista on vieläkin se outo käsitys, että miehen rahat on meidän rahoja ja, että miehen pitää maksaa meidänkin elämä, mutta toisin päin se ei käy. Kuten jo itsekin myönnät niin olisit rahoja mieheltä vaatimassa. Niin miksei hän myös sinulta??

Hassu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo toisen omistamaan asuntoon muuttaminen on vähän hankala tilanne koska tuo talouspuoli yleensä tuntuu epäreilulta aina jommasta kummasta ja periaatteessa ihan perustellusti.

Jos toinen maksaa vuokraa niin hän tulee tavallaan lyhentäneeksi toisen asuntolainaa saamatta asunnosta vastaavaa osuutta, mikä sinänsä vastaa sitä tilannetta että asuisi muutenkin vuokralla, mutta tuntuu epäreilulta kun kyse on kumppanista.

Jos taas toinen maksaa pelkästään puolet asumiskuluista (vastike, lainan korot) niin asuntoon sidotun pääoman "tuotosta" puolet meneekin kumppanille. Tämä on helpoin ymmärtää jos ajatellaan tilannetta että molemmilla on oma samanlainen asunto, joista toiseen muutetaan ja joista toinen laitetaan vuokralle - kovinkaan moni ei varmaankaan tuossa tilanteessa näkisi reiluna että toinen pitäisi vuokratulot yksin.

Tuotosta ei mene kumppanille mitään vaikka hän mahdollisesti hyötyykin tilanteesta jos kulut ovat vähemmän kuin sellaisen asunnon vuokra jossa hän muutoin asuisi. Omistava osapuoli ei menetä mitään tässä tilanteessa.

Asuinneliöt / henkilö puolittuvat joten asunnon vaihtoehtoiskustannus laskee. Itseasiassa on hyvin mahdollista että hänen olisi jopa kannattavampaa asua vuokralla (josta kumppanisi tietenkin maksaisi puolet) kuin pitää pääoma seiniin sidottuna ja jakaa siitä koituva hyöty toiselle vastikkeetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse maksaisin puolet juoksevista kuluista, mukaanlukien lainan korko eli summa jäisi alle puolikkaan markkinavuokran mutta olisi molemmille win-wim verrattuna erillään asumiseen.

Tuo on kyllä aika epätasainen win-win, jossa sinä hyötyisit huomattavasti enemmän kuin se toinen.

No ottaen huomioon, että ap ei saa tuoda edes tavaroita asuntoon, on ihan selvä, että miehen pitää maksaa enemmän.

Jos kodista tulisi oikeasti yhtä paljon aloittajan kuin miehen koti, voitaisiin laskea homma niin, että molempien asumiskulut laskisivat yhtä paljon. Mutta nyt aloittaja ei saa tasavertaisia oikeuksia, joten ei missään tapauksesa maksa vuokraa.

Tosin ei minusta tuollainen suhde kannata ylipäätään.

Apn mies haluaa vaan rahottajan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä suostuisit maksamaan miehesi asuntolainaa ja sen korkoja?

Suostut maksamaan todellisista asumiskustannuksista puolet, etkä tietenkään ala kartuttamaan miehesi pääomaa. Jos miehellesi tämä ei käy niin parempi että molemmat pysyvät omissa asunnoissaan.

ps. onko miehesi tietoinen että joutuu maksamaan veroa vuokratuloista?

Tämä on se kohta, mitä vuokra-asujat eivät oikein hahmota: todelliset asumiskustannukset. Yhtiövastikkeen ja sähkön ymmärtävät kaikki, samaten asuntolainan koron. Mutta vuokra-asukit eivät ymmärrä pääoman vaihtoehtoiskustannusta.

Asia on helpoin hahmottaa tilanteessa, jossa asunto on ostettu 100% lainalla. Asunnon hinta 200000€, yhtiövastike 200€/kk ja asuntolainan korko 1%. Tästä saadaan helposti ymmärrettäviksi kuluiksi 267€/kk.

Mutta se vaihtoehtoiskustannus. Jos se 200000€ ei olisi seinissä kiinni, se voitaisiin sijoittaa osakkeisiin, joista kohtuudella voidaan odottaa vähintään 4% brutto-osinkoja. Jos asunnon omistajalla ei olisi rahat asunnossa kiinni ja sijoituslaina asuntolainaa vastaavalla korolla, hän saisi vähennettyä lainan korot täysimääräisesti, kun asuntolainan koroista saa vähennettyä vain pienen osan. Säästän teidät monimutkaisilta verokuvioilta, mutta lopputulos on, että sijoittaja saisi tuolle 200000€ pääomalle korkojen ja verojen jälkeen peräti 550€/kk nettona. Tämä on ihan todellinen asumiskustannus. Toki se vaihtelee korkotason mukaan, korkean koron ympäristössä se hyöty jää pienemmäksi. Mutta ei tätä komponenttia myöskään voi jättää kokonaan huomioimatta, niin kuin vuokra-asukkailla on tapana.

Vaihtoehtoiskustannusten laskeminen ei ole tässä yhteydessä järkevää. Ihmisen täytyy joka tapauksessa asua jossain ja siitä on kustannuksia. Vaihtoehtoiskustannusta voidaan laskea siinä tilanteessa kun olet puhtaasti sijoittamassa sen 200000 euroa ja mietit sijoitatko sen osakkaisiin vain sijoitusasuntoon. Tässä sinun skenaariossasi unohdat myös näppärästi huomioida asunnon arvonnousun ja huomioit vaan kulut.

Vaihtoehtoiskustannuksia voi laskea myös siltä kantilta että kun asunnon omistaja asuu asunnossaan yksin niin vaihtoehtoiskustannus omassa asumiselle olisi maksaa vuokraa yksin jolloin omistaja hyötyy seiniin sidotusta pääomasta markkinavuokran ja omistusasunnon kulujen erotuksen verran.

Jos taas hän asuu siinä jonkun kanssa kaksin niin hän hyötyy samasta pääomasta enää puolen markkinavuokran ja kulujen erotuksen verran. Loppu hyöty ohjautuu toiselle asunnossa asuvalle joka hänkin hyötyy puolen markkinavuokran ja maksamiensa kulujen erotuksen verran. Mikäli jälkimmäinen ei maksa omistajalle mitään hyvitystä asumisestaan (esim sitä puolikasta markkinavuokrasta) niin kyllähän hän tuossa omistajan kustannuksella vaurastuu.

Todellisuudessa ap:n mies kuitenkin asuu omistamassaan asunnossa. Puhut hypoteettisista tilanteista. Ap:n tilanteessa itselläni ei olisi mitään sitä vastaan jos mies laittaisi asuntonsa vuokralle ja yhdessä vuokraisimme molempia miellyttävän asunnon puolittaen kulut.

Mies maksaa asunnon maksut. Ruoka,sähkö,vesi on yhteisiä kuluja,joihin sinäkin osallistut.

Puolikas markkinavuokra on sinänsä kohtuullinen pyyntö, mutta sillä edellytyksellä että asunnossa asuttaisiin tasavertaisina kumppaneina eli koti olisi yhteinen vaikkei asunto olisikaan. Tämä ei nähdäkseni ap:n tapauksessa kuitenkaan tule toteutumaan. Voi olla että mies ei vain tajua tätä ja keskustelulla tuokin saataisiin korjattua.

Lisäksi parempi lähtökohta olisi puolikas markkinavuokra - verot, jolloin myös verohyödyn voisi jakaa molemmille. Käytännössä tämä kannattaisi hoitaa niin että toinen maksaisi yhteisistä menoista sen verran enemmän, jolloin verottajallakaan ei olisi asiaan nokan koputtamista toisin kuin nimenomaan vuokraa maksaessa.

AP:n tapauksessa kuitenkin kuulostaa siltä että kannattaisi vain odotella yhteenmuuton kanssa sen aikaa että 2v sääntö miehellä täyttyy ja sen jälkeen joko ostaa yhteinen asunto tai sitten muuttaa yhdessä vuokralle jolloin mies voisi jättää nykyisen asuntonsa vuokralle. Silloin yhteisestä asunnosta tulisi luonnostaan myös yhteinen koti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo toisen omistamaan asuntoon muuttaminen on vähän hankala tilanne koska tuo talouspuoli yleensä tuntuu epäreilulta aina jommasta kummasta ja periaatteessa ihan perustellusti.

Jos toinen maksaa vuokraa niin hän tulee tavallaan lyhentäneeksi toisen asuntolainaa saamatta asunnosta vastaavaa osuutta, mikä sinänsä vastaa sitä tilannetta että asuisi muutenkin vuokralla, mutta tuntuu epäreilulta kun kyse on kumppanista.

Jos taas toinen maksaa pelkästään puolet asumiskuluista (vastike, lainan korot) niin asuntoon sidotun pääoman "tuotosta" puolet meneekin kumppanille. Tämä on helpoin ymmärtää jos ajatellaan tilannetta että molemmilla on oma samanlainen asunto, joista toiseen muutetaan ja joista toinen laitetaan vuokralle - kovinkaan moni ei varmaankaan tuossa tilanteessa näkisi reiluna että toinen pitäisi vuokratulot yksin.

Tuotosta ei mene kumppanille mitään vaikka hän mahdollisesti hyötyykin tilanteesta jos kulut ovat vähemmän kuin sellaisen asunnon vuokra jossa hän muutoin asuisi. Omistava osapuoli ei menetä mitään tässä tilanteessa.

Asuinneliöt / henkilö puolittuvat joten asunnon vaihtoehtoiskustannus laskee. Itseasiassa on hyvin mahdollista että hänen olisi jopa kannattavampaa asua vuokralla (josta kumppanisi tietenkin maksaisi puolet) kuin pitää pääoma seiniin sidottuna ja jakaa siitä koituva hyöty toiselle vastikkeetta.

Millä tavalla neliöt puolittuvat, kun aloittaja ei saa tuoda tavaroitaan? Saa olla aika iso nainen joka itse vie niin paljon tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo toisen omistamaan asuntoon muuttaminen on vähän hankala tilanne koska tuo talouspuoli yleensä tuntuu epäreilulta aina jommasta kummasta ja periaatteessa ihan perustellusti.

Jos toinen maksaa vuokraa niin hän tulee tavallaan lyhentäneeksi toisen asuntolainaa saamatta asunnosta vastaavaa osuutta, mikä sinänsä vastaa sitä tilannetta että asuisi muutenkin vuokralla, mutta tuntuu epäreilulta kun kyse on kumppanista.

Jos taas toinen maksaa pelkästään puolet asumiskuluista (vastike, lainan korot) niin asuntoon sidotun pääoman "tuotosta" puolet meneekin kumppanille. Tämä on helpoin ymmärtää jos ajatellaan tilannetta että molemmilla on oma samanlainen asunto, joista toiseen muutetaan ja joista toinen laitetaan vuokralle - kovinkaan moni ei varmaankaan tuossa tilanteessa näkisi reiluna että toinen pitäisi vuokratulot yksin.

Tuotosta ei mene kumppanille mitään vaikka hän mahdollisesti hyötyykin tilanteesta jos kulut ovat vähemmän kuin sellaisen asunnon vuokra jossa hän muutoin asuisi. Omistava osapuoli ei menetä mitään tässä tilanteessa.

Asuinneliöt / henkilö puolittuvat joten asunnon vaihtoehtoiskustannus laskee. Itseasiassa on hyvin mahdollista että hänen olisi jopa kannattavampaa asua vuokralla (josta kumppanisi tietenkin maksaisi puolet) kuin pitää pääoma seiniin sidottuna ja jakaa siitä koituva hyöty toiselle vastikkeetta.

Millä tavalla neliöt puolittuvat, kun aloittaja ei saa tuoda tavaroitaan? Saa olla aika iso nainen joka itse vie niin paljon tilaa.

Asunnossa on 50 neliötä ja yksi asukas - asunnossa on 50 neliötä / asukas.

Asunnossa on 50 neliötä ja kaksi asukasta - asunnossa on 25 neliötä / asukas.

Sillä tavalla ne puolittuvat. Kysymyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo toisen omistamaan asuntoon muuttaminen on vähän hankala tilanne koska tuo talouspuoli yleensä tuntuu epäreilulta aina jommasta kummasta ja periaatteessa ihan perustellusti.

Jos toinen maksaa vuokraa niin hän tulee tavallaan lyhentäneeksi toisen asuntolainaa saamatta asunnosta vastaavaa osuutta, mikä sinänsä vastaa sitä tilannetta että asuisi muutenkin vuokralla, mutta tuntuu epäreilulta kun kyse on kumppanista.

Jos taas toinen maksaa pelkästään puolet asumiskuluista (vastike, lainan korot) niin asuntoon sidotun pääoman "tuotosta" puolet meneekin kumppanille. Tämä on helpoin ymmärtää jos ajatellaan tilannetta että molemmilla on oma samanlainen asunto, joista toiseen muutetaan ja joista toinen laitetaan vuokralle - kovinkaan moni ei varmaankaan tuossa tilanteessa näkisi reiluna että toinen pitäisi vuokratulot yksin.

Tuotosta ei mene kumppanille mitään vaikka hän mahdollisesti hyötyykin tilanteesta jos kulut ovat vähemmän kuin sellaisen asunnon vuokra jossa hän muutoin asuisi. Omistava osapuoli ei menetä mitään tässä tilanteessa.

Asuinneliöt / henkilö puolittuvat joten asunnon vaihtoehtoiskustannus laskee. Itseasiassa on hyvin mahdollista että hänen olisi jopa kannattavampaa asua vuokralla (josta kumppanisi tietenkin maksaisi puolet) kuin pitää pääoma seiniin sidottuna ja jakaa siitä koituva hyöty toiselle vastikkeetta.

Millä tavalla neliöt puolittuvat, kun aloittaja ei saa tuoda tavaroitaan? Saa olla aika iso nainen joka itse vie niin paljon tilaa.

Asunnossa on 50 neliötä ja yksi asukas - asunnossa on 50 neliötä / asukas.

Asunnossa on 50 neliötä ja kaksi asukasta - asunnossa on 25 neliötä / asukas.

Sillä tavalla ne puolittuvat. Kysymyksiä?

Miksi mies tyhjentäisi ne 25 neliötä omista jutuistaan, eikä silti salli naisen tuoda omia tavaroita tilalle? Minusta vaikuttaa, että mies pitää neliöt itsellään.

Yks jätkä kerran pyysi bensasta kun kävimme parinsadan kilsan päässä. Pyys 50e. No maksoin. Paljo mieti. Sama jätkä pölli mun Korkkarit. Unohdin sen autoon. En saanut takas. Hölmö jätin vielä tavaroita sille säilöön. En saanut koskaan takas. Varas ja petturi.

Jos mies pyytää rahaa siinä on aina joku vika.

Aviomiehen kanssa kun muutettiin yhteen en maksanut vuokraa enkä sähköä enkä vettä. Enkä edes ruokaa tai lomamatkoja. Elämä on yhteinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo toisen omistamaan asuntoon muuttaminen on vähän hankala tilanne koska tuo talouspuoli yleensä tuntuu epäreilulta aina jommasta kummasta ja periaatteessa ihan perustellusti.

Jos toinen maksaa vuokraa niin hän tulee tavallaan lyhentäneeksi toisen asuntolainaa saamatta asunnosta vastaavaa osuutta, mikä sinänsä vastaa sitä tilannetta että asuisi muutenkin vuokralla, mutta tuntuu epäreilulta kun kyse on kumppanista.

Jos taas toinen maksaa pelkästään puolet asumiskuluista (vastike, lainan korot) niin asuntoon sidotun pääoman "tuotosta" puolet meneekin kumppanille. Tämä on helpoin ymmärtää jos ajatellaan tilannetta että molemmilla on oma samanlainen asunto, joista toiseen muutetaan ja joista toinen laitetaan vuokralle - kovinkaan moni ei varmaankaan tuossa tilanteessa näkisi reiluna että toinen pitäisi vuokratulot yksin.

Tuotosta ei mene kumppanille mitään vaikka hän mahdollisesti hyötyykin tilanteesta jos kulut ovat vähemmän kuin sellaisen asunnon vuokra jossa hän muutoin asuisi. Omistava osapuoli ei menetä mitään tässä tilanteessa.

Olisitko samaa mieltä jos mies asuisikin vuokralla?

Eihän miehen vuokra siitä mihinkään nousisi vaikka ap hänen vuokraamaansa asuntoon muuttaisi, joten olisi kohtuutonta pyytää ap:ta maksamaan puolet vuokrasta koska mies ei kutenkaan menettäisi mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo toisen omistamaan asuntoon muuttaminen on vähän hankala tilanne koska tuo talouspuoli yleensä tuntuu epäreilulta aina jommasta kummasta ja periaatteessa ihan perustellusti.

Jos toinen maksaa vuokraa niin hän tulee tavallaan lyhentäneeksi toisen asuntolainaa saamatta asunnosta vastaavaa osuutta, mikä sinänsä vastaa sitä tilannetta että asuisi muutenkin vuokralla, mutta tuntuu epäreilulta kun kyse on kumppanista.

Jos taas toinen maksaa pelkästään puolet asumiskuluista (vastike, lainan korot) niin asuntoon sidotun pääoman "tuotosta" puolet meneekin kumppanille. Tämä on helpoin ymmärtää jos ajatellaan tilannetta että molemmilla on oma samanlainen asunto, joista toiseen muutetaan ja joista toinen laitetaan vuokralle - kovinkaan moni ei varmaankaan tuossa tilanteessa näkisi reiluna että toinen pitäisi vuokratulot yksin.

Tuotosta ei mene kumppanille mitään vaikka hän mahdollisesti hyötyykin tilanteesta jos kulut ovat vähemmän kuin sellaisen asunnon vuokra jossa hän muutoin asuisi. Omistava osapuoli ei menetä mitään tässä tilanteessa.

Olisitko samaa mieltä jos mies asuisikin vuokralla?

Eihän miehen vuokra siitä mihinkään nousisi vaikka ap hänen vuokraamaansa asuntoon muuttaisi, joten olisi kohtuutonta pyytää ap:ta maksamaan puolet vuokrasta koska mies ei kutenkaan menettäisi mitään?

Tottakai se olisi kohtuutonta, jos mies ei aidosti jakaisi asuntoa, mikä on siis aloittajan tilanne.

KANNATTAA UNOHAA MUUTTO:KUMMALLAKIN OMAT ASUNNOT PAREMPI.Tässä tapauksessa. Mies kerryttää omaisuuttaan ja sinä eron tultua olet lähtötilanteessa,vittuilut ja riidat päälle. No no ei hyvä.  Jos jo alussa näin vaativaa,mitä tulee jatkossa vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi maksamaan miehen lainaa.

Asun mieheni omistamassa (tai ni pankin myös :D) asunnossa ja emme ole naimisissa. Maksan puolet vastikkeesta, sähköstä, vedestä, netistä... eli siis asumisesta, mutta en hänen omaisuuden kartoittamisia.

Älä suostu tuollaiseen, käyttää sinua hyväkseen.

Sillä puolikkaalla vastikkeella et asuisi yksinäsi edes halvimmassa vuokramurjuyksiössäkään.

Sähkön ja netinkin joutuisit kokonaan yksin maksamaan. Kukahan tässä on hyväksikäyttäjä?

Ei miehen puolikas riitä noihin mainittuihin kuluihin eli mies säästää myös. Tämä on ainut reilu järjestely jos haluaa asua yhdessä mutta ei halua jakaa omistusta.

Lisään vielä, että tällaista järjestelyä ei muutenkaan voi verrata asunnon vuokraamiseen jo mainituista syistä (vuokraisäntä nurkissa, omat tavarat varastoon, ei saa valita asuntoa taikka sijaintia yms.)

Tämä on juuri se pääpointti. Tuo ”vuokrasuhde” ei olisi miltään kantilta katsottuna normaalin vuokrasopimuksen kaltainen, paitsi siltä, että ap:n mies haluaisi mitoittaa ”vuokran” määrän käypän markkinahinnan mukaisesti.

Tuollaisissa tilanteissa pitäisi asia menetellä niin, että kummatkin hyötyvät. Sinä saat halvempaa vuokraa, hän saa pienen osan takaisin kuluihin, jotka meinisi hänen pussista kokonaan jos asuisi yksin. 50/50 ei toimi, jos toinen omistaa asunnon.  Mielestäni 70/30 on parempi.