Onko 25 ikävuosi ns. parasta ennen päiväys ja sen jälkeen mahdollisuudet parisuhdemarkkinoilla alkavat harventua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhä enemmän näkee lausahduksia kuten "If she won't give you her best years, why would you be there for her worst?" ja kyllä niissä on ihan järkeäkin.

Tuo lausahdus tarkoittaa sitä, että mies on ihastunut naiseen nuorena rimpulana, mutta nainen on ylenkatsonut häntä silloin, ja pyörinyt "paremmassa" seurassa. Myöhemmin tämä mies kelpaisi naiselle, naiselle joka on saanut takkiinsa näiltä miehiltä jotka aiemmin kelpuutti, mutta mies muistaa nuorena hylätyksi tulemisen, eikä lähde enää matkaan.

Ei tarkoita. Se tarkoittaa, että miesten silmissä 20-24 vuotias nainen on kauneimmillaan, seksikkäin ja haluttavin. Oli mies sitten 23 tai 80v. Tämä on niin fakta kuin yleinen mieltymys voi olla.

Sinun ajatusta kuvaa lause "If the kitten didn't want me, I don't want the cat". Se on eri asia.

Ei tarkoita. Olet auttamattomasti väärässä. Mutta kyllä se siitä iän mukana.

Kyllä tarkoittaa. Ensimmäinen lausahdus on yleinen, ja koskee nimenomaan 30+ naisia, joita ei edes tuntenut nuorempana. Toinen lause on henkilökohtainen, koskee yksilöä.

Saatan hyvin olla vanhempi kuin sinä. Tässä aiheessa on selvästi viisaampikin. Oletkohan edes mies?

Ei tarkoita. Eikä sinun inttämisesi muuta sitä tosiasiaa miksikään.

Ok, eli et ole edes mies, ja silti kerrot miehelle, mitä hän tarkoittaa käyttämänsä lauseella. Koska et vaan ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää miehet olko huolissanne. Vaikka kyky vähenee iän myötä, taito ja kokemus kasvaa. Ja vaikka tulee ryppyjä ja tukka lähtee, niin persoona ja karisma toivottavasti lisääntyy.

Oman kokemuksen mukaan jopa paljon yli 50-vuotias mies voi olla kiinnostava ja haluttava, kunhan pitää itsestään huolta, kuntoilee ja pyrkii terveellisiin elämäntapoihin, alkoholia kohtuudella.

N50

Kiitos rohkaisusta, mutta en minä ole tippaakaan huolissani, kelpaanko ikäisilleni. Tiedän että kelpaan. En vaan enää kelpaa 25v naisille, enkä tiedä haluanko oikeasti 40+ naista. Toistaiseksi treffailen lähinnä 35-40v naisia.

Aloitukseen vastaus on, että 25v on naisille rajun laskun alku. Aika monelle ero 25v ja 27v välillä on valtava ulkonäössä, ja ero kolmekymppiseen on kuin yö ja päivä. Jotkut säilyvät vähän pitempään, he ovat poikkeuksia. Vaikka kolmekymppinen voi vielä näyttää hyvältä, ei tosiaankaan pelata samassa divisioonassa nuorempien kanssa enää. Siksi naisten parasta ennen päiväys on tosiaan siinä 25v tienoilla.

Miesten ulkonäkö rapistuu hitaammin, mutta menee sekin. Lisäksi, suhteita ja avioliittoja ajatellen, mies voi kompensoida statuksella ja varallisuudella, nainen ei voi. Joten miehen parasta ennen päiväys on useimmilla 30-35v, huippumiehillä vielä paljon myöhempään.

Miten ihmiset jaksaa sitten olla sen ihanan elämänrakkauden kanssa ihailtavat 50 vuotta, jos 25 v ikävuoden jälkeen katsellaan vain rypistyvää rusinaa ja runkataan teineille?

Rakkaudella.

Rakkaus on valinta, ei tunne.

No one falls in love by choice, it is by chance. No one stays in love by chance, it is by work. And no one falls out of love by chance it is by choice.

Suomeksi voisi sanoa, että rakastuminen on tunne, jonka päälle rakkaus rakennetaan. Eikä jälkimmäinen kestä, ilman jatkuvaa, tauotonta ylläpitoa.

Nuoruuden hehkeys voidaan käyttää irtoseksiin itseään komeimpien miesten kanssa. Tai sitten löytääkseen elämänkumppanin. Ei jälkimmäinen helppoa ole, voi mennä metsään vaikka luulisi olevansa fiksu, ja toki löytäminen on mahdollista vielä vanhempanakin. Se vaan ei ole yhtä todennäköistä, ja mieskandidaattien taso tietenkin laskee siinä missä oma haluttavuuskin.

Miehen näkökulmasta ajateltuna, ollaan tietenkin aivan eri tilanteessa, jos nainen valitsee hänet jo silloin, kuin kauneus on huipussaan. Verrattuna siihen, että havahtuu kumppanin valintaan vasta sitten kun ei enää kelpaa panoksi komistuksille. Aiemmassa tapauksessa voi jopa uskoa että on naiselle ykkösvaihtoehto. Jälkimmäisessä tietää varmuudella, että nainen tyytyy. Kuten todennäköisesti mieskin tyytyy. Silloin mies on elättäjä, eikä rakastaja.

Yhä enemmän näkee lausahduksia kuten "If she won't give you her best years, why would you be there for her worst?" ja kyllä niissä on ihan järkeäkin.

Jos tarkoitat tasolla ikääntymistä, niin mitä väliä sillä on, että "mieskandidaattien taso laskee"? Minä ainakin haluan oman ikäisen kumppanin enkä mitään kakaraa. Olin 4 vuotta sinkkuna ja deittailin jopa yli 10 vuotta nuorempia miehiä ja todellakaan näiden kanssa ei olisi parisuhteesta tullut yhtään mitään. Puoli vuotta sitten tapasin itseni ikäisen miehen, jonka kanssa kemiat ja elämäntilanteet kohtaavat täysin. Miten minulle oli siis huono juttu, että niiden "tasokkaampien" miesten kanssa ei tullut parisuhdetta ja "jouduin tyytymään" mieheen, jonka "taso on laskenut" niistä hänen nuoruusvuosistaaan? 

Onko tässä joku väärinkäsitys?

Sinun taso on laskenut, joten sinulle tarjolla olevien miesten taso on alhaisempi.

Taso on haluttavuus, ja silloin pitäisi oikeastaan vielä tarkentaa, puhutaanko tastosta suhteeseen vai seksiin. Jälkimmäinen on osa ensimmäistä, mutta ne ovat hyvinkin erilaisia naisilla.

Suhteita ajatellen, miesten taso ei laske nuoruusvuosista, kuten naisten. Miesten huippu on 28-35, naisten 20-25. Oikeasti, tai historiallisesti naisten huippu olisi pikemminkin 17-23v, mutta kulttuurimme työntää sitä vähän ylöspäin.

On jokin väärinkäsitys, jos et ymmärtänyt selvää kysymystä. Kysyin, miksi minua haittaisi,... 

Se on ihan yks hailee, haittaako joku sinua vai ei. Tai haittaako joku minua vai ei. Kunhan ymmärrät mitä on sanottu, kunhan ymmärrät miten asiat objektiivisesti toimii. Selvästi et ymmärtänyt yhtä asiaa, joten korjasin kohdan, missä menit raiteilta.

Minulle tässä on kyse tiedosta, niitten mekanismien ymmärtämisestä, jotka ohjaavat ihmisten käyttäytymistä. Mitä kukin tekee sillä tiedolla, on heidän oma asiansa.

Jos puhut ihmisistä parempitasoisina ja huonompitasoisina, oletan, että ne sanat myös tarkoittavat jotain. Mutta nytkö olemme siis yhtä mieltä siitä, että kun käytät noita sanoja, ne eivät oikeastaan kerro mitään esim minun mieltymyksistäni, vaan pelkästään sinun? Herää vain kysymys, mihin noita sanoja tarvitaan kun käytännössä ne eivät tarkoita yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää miehet olko huolissanne. Vaikka kyky vähenee iän myötä, taito ja kokemus kasvaa. Ja vaikka tulee ryppyjä ja tukka lähtee, niin persoona ja karisma toivottavasti lisääntyy.

Oman kokemuksen mukaan jopa paljon yli 50-vuotias mies voi olla kiinnostava ja haluttava, kunhan pitää itsestään huolta, kuntoilee ja pyrkii terveellisiin elämäntapoihin, alkoholia kohtuudella.

N50

Kiitos rohkaisusta, mutta en minä ole tippaakaan huolissani, kelpaanko ikäisilleni. Tiedän että kelpaan. En vaan enää kelpaa 25v naisille, enkä tiedä haluanko oikeasti 40+ naista. Toistaiseksi treffailen lähinnä 35-40v naisia.

Aloitukseen vastaus on, että 25v on naisille rajun laskun alku. Aika monelle ero 25v ja 27v välillä on valtava ulkonäössä, ja ero kolmekymppiseen on kuin yö ja päivä. Jotkut säilyvät vähän pitempään, he ovat poikkeuksia. Vaikka kolmekymppinen voi vielä näyttää hyvältä, ei tosiaankaan pelata samassa divisioonassa nuorempien kanssa enää. Siksi naisten parasta ennen päiväys on tosiaan siinä 25v tienoilla.

Miesten ulkonäkö rapistuu hitaammin, mutta menee sekin. Lisäksi, suhteita ja avioliittoja ajatellen, mies voi kompensoida statuksella ja varallisuudella, nainen ei voi. Joten miehen parasta ennen päiväys on useimmilla 30-35v, huippumiehillä vielä paljon myöhempään.

Miten ihmiset jaksaa sitten olla sen ihanan elämänrakkauden kanssa ihailtavat 50 vuotta, jos 25 v ikävuoden jälkeen katsellaan vain rypistyvää rusinaa ja runkataan teineille?

Rakkaudella.

Rakkaus on valinta, ei tunne.

No one falls in love by choice, it is by chance. No one stays in love by chance, it is by work. And no one falls out of love by chance it is by choice.

Suomeksi voisi sanoa, että rakastuminen on tunne, jonka päälle rakkaus rakennetaan. Eikä jälkimmäinen kestä, ilman jatkuvaa, tauotonta ylläpitoa.

Nuoruuden hehkeys voidaan käyttää irtoseksiin itseään komeimpien miesten kanssa. Tai sitten löytääkseen elämänkumppanin. Ei jälkimmäinen helppoa ole, voi mennä metsään vaikka luulisi olevansa fiksu, ja toki löytäminen on mahdollista vielä vanhempanakin. Se vaan ei ole yhtä todennäköistä, ja mieskandidaattien taso tietenkin laskee siinä missä oma haluttavuuskin.

Miehen näkökulmasta ajateltuna, ollaan tietenkin aivan eri tilanteessa, jos nainen valitsee hänet jo silloin, kuin kauneus on huipussaan. Verrattuna siihen, että havahtuu kumppanin valintaan vasta sitten kun ei enää kelpaa panoksi komistuksille. Aiemmassa tapauksessa voi jopa uskoa että on naiselle ykkösvaihtoehto. Jälkimmäisessä tietää varmuudella, että nainen tyytyy. Kuten todennäköisesti mieskin tyytyy. Silloin mies on elättäjä, eikä rakastaja.

Yhä enemmän näkee lausahduksia kuten "If she won't give you her best years, why would you be there for her worst?" ja kyllä niissä on ihan järkeäkin.

Jos tarkoitat tasolla ikääntymistä, niin mitä väliä sillä on, että "mieskandidaattien taso laskee"? Minä ainakin haluan oman ikäisen kumppanin enkä mitään kakaraa. Olin 4 vuotta sinkkuna ja deittailin jopa yli 10 vuotta nuorempia miehiä ja todellakaan näiden kanssa ei olisi parisuhteesta tullut yhtään mitään. Puoli vuotta sitten tapasin itseni ikäisen miehen, jonka kanssa kemiat ja elämäntilanteet kohtaavat täysin. Miten minulle oli siis huono juttu, että niiden "tasokkaampien" miesten kanssa ei tullut parisuhdetta ja "jouduin tyytymään" mieheen, jonka "taso on laskenut" niistä hänen nuoruusvuosistaaan? 

Onko tässä joku väärinkäsitys?

Sinun taso on laskenut, joten sinulle tarjolla olevien miesten taso on alhaisempi.

Taso on haluttavuus, ja silloin pitäisi oikeastaan vielä tarkentaa, puhutaanko tastosta suhteeseen vai seksiin. Jälkimmäinen on osa ensimmäistä, mutta ne ovat hyvinkin erilaisia naisilla.

Suhteita ajatellen, miesten taso ei laske nuoruusvuosista, kuten naisten. Miesten huippu on 28-35, naisten 20-25. Oikeasti, tai historiallisesti naisten huippu olisi pikemminkin 17-23v, mutta kulttuurimme työntää sitä vähän ylöspäin.

On jokin väärinkäsitys, jos et ymmärtänyt selvää kysymystä. Kysyin, miksi minua haittaisi,... 

Se on ihan yks hailee, haittaako joku sinua vai ei. Tai haittaako joku minua vai ei. Kunhan ymmärrät mitä on sanottu, kunhan ymmärrät miten asiat objektiivisesti toimii. Selvästi et ymmärtänyt yhtä asiaa, joten korjasin kohdan, missä menit raiteilta.

Minulle tässä on kyse tiedosta, niitten mekanismien ymmärtämisestä, jotka ohjaavat ihmisten käyttäytymistä. Mitä kukin tekee sillä tiedolla, on heidän oma asiansa.

Jos puhut ihmisistä parempitasoisina ja huonompitasoisina, oletan, että ne sanat myös tarkoittavat jotain. Mutta nytkö olemme siis yhtä mieltä siitä, että kun käytät noita sanoja, ne eivät oikeastaan kerro mitään esim minun mieltymyksistäni, vaan pelkästään sinun? Herää vain kysymys, mihin noita sanoja tarvitaan kun käytännössä ne eivät tarkoita yhtään mitään. 

Huoh. Ei tietenkään pelkästään minun, eikä pelkästään sinun, vaan kaikkien kohderyhmässä olevien.

Eiku niin, sinun maku onkin niin uniikki, ja mies on yhtä aintulaatuinen lumihiutale kuin sinäkin olet. Melkein unohdin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25-vuotiaina ei ala mennä naimisiin muut ku kouluttamattomat wt:t

Kaikki yliopistoajoilta tutut kaverini sekä akateemiset sukulaiseni (tohtoreita myöten) ovat tutustuneet tuleviin puolisoihinsa opiskeluaikoina alle 25 v. Kyllä ne ’parhaat’ on tuossa vaiheessa varattu, ja kaikkein parhaat eivät koskaan tule toiselle kierrokselle.

Sama kokemus pitkälti. Ei useimmat mene tuossa iässä vielä naimisiin, mutta viimeistään noita aikoja usein tavataan se kumppani, jonka kanssa tullaan sitten kolmenkympin tienoilla avioitumaan ja hankkimaan lapsia. Eli ollaan jo pois markkinoilta pitkäaikaisesti tai pysyvästi. Ja minun tuttavani ovat pääasiassa TKK:lta, oikiksesta ja lääkiksestä valmistuneita, ei ihan vastaa omaa käsitystäni kouluttamattomasta wt:stä.

Noin 50-70 % tuttavistasi tulee eroamaan viimeistään nelikymppisenä. Siitä sitten uusille kierroksille eronneena. Good luck!

Ensimmäiset liitot hajoavat alle 40% todennäköisyydellä. Ja fiksuilla koulutetuilla ihmisillä liitot kestävät tutkitusti vielä tätäkin paremmin. Joten valitettavasti oikeasti iso osa hyvistä kumppaneista on 25 ikävuoden kohdalla jo varattuja, eivätkä he vapaudu.

Eikä se tarkoita, etteikö sen jälkeen enää voisi löytää kumppania. Mutta fakta on, että sekä miehille että naisille valinnanvaraa on sen jälkeen vähemmän. Ja lisäksi niihin harvoihin sinkkuihin ei tutustu enää luontevasti opuskelijaporukoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25-vuotiaina ei ala mennä naimisiin muut ku kouluttamattomat wt:t

Kaikki yliopistoajoilta tutut kaverini sekä akateemiset sukulaiseni (tohtoreita myöten) ovat tutustuneet tuleviin puolisoihinsa opiskeluaikoina alle 25 v. Kyllä ne ’parhaat’ on tuossa vaiheessa varattu, ja kaikkein parhaat eivät koskaan tule toiselle kierrokselle.

Tutustua toki voi siinä iässä mutta naimisiin mennään yleensä vasta kun on opiskelut valmiina ja työpaikka hankittu

Minä olin 23 kun olin maisteri ja koulutusta vastaavassa työssä. Mies oli 23v maisteri ja 25 v tohtori, ja erittäin hyvän uran alussa. Eivät kaikki akateemiset ole hitaita opiskelijoita.

Vierailija kirjoitti:

M29 kirjoitti:

n29 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25-vuotiaina ei ala mennä naimisiin muut ku kouluttamattomat wt:t

Kaikki yliopistoajoilta tutut kaverini sekä akateemiset sukulaiseni (tohtoreita myöten) ovat tutustuneet tuleviin puolisoihinsa opiskeluaikoina alle 25 v. Kyllä ne ’parhaat’ on tuossa vaiheessa varattu, ja kaikkein parhaat eivät koskaan tule toiselle kierrokselle.

Höpöhöpö. Se että ollaan yhdessä ei ensinnäkään kerro suhteen toimivuudesta vielä yhtään mitään. Minä olen noissa piireissä nähnyt sen sata ja yksi kulissiliittoa, että se siitä parhaudesta. Noissa piireissä se on usein vain iso asuntolaina mikä pitää parin yhdessä. 

Ei edes ole mitään "parhaita". On vaan kaksi ihmistä jotka joko sopii toisilleen tai sitten ei. Ja nuorena valinnat monesti tehdään aivan vääristä lähtökohdista.

Itse olen yliopiston käynyt eikä tuttavapiirissäni ole yhtään "kulissiavioliittoa". Ymmärrän etteivät kaikki kolmekymppiset sinkut halua sitä myöntää, mutta "markkinat" ovat ehdottomasti kaventuneet. Kun täytetään 30 niin monet samanikäiset ystävät ovat menneet naimisiin tai kihloihin. Jollain jo ensimmäinen lapsi tulossa.

Omasta laajasta tuttavapiiristä voin sanoa, että suurin osa on jo varattuja. Tottakai tilastojen mukaan puolet näistä liitoista voi päättyä jossain vaiheessa eroon. Sinkuiksi ovat jääneet ne henkilöt, jotka arvelin jo 5-10 vuotta sitten jäävän sinkuiksi.  Miespuoliset ovat juuri näitä pettäjiä ja lähtevät heti kun tulee ensimmäisiä ongelmia/riitoja parisuhteessa. Naispuoliset ovat näitä, ketkä etsivät Disneyn piirretyistä tuttua unelmien prinssiä, mutta eivät ole itse valmiita kompromisseihin, koska kokevat olevansa täydellisiä.

Tottakai kolmekymppiset ja vanhemmat voivat rakastua ja löytää unelmiensa kumppanin, MUTTA skaala hyviin ehdokkaisiin on ehdottomasti PIENENTYNYT kun täytetään 30. En ymmärrä miksi tämän myöntäminen on niin vaikeaa ;)

Ei ole skaala hyviin ehdokkaisiin pienentynyt. Ei ole olemassa mitään tietyn ikäistä, täydellistä pariutumismassaa, vain yksilöitä jotka sopii toisilleen. Mulle ei olisi koskaan kelvannut alle 30-vuotias mies, koska pidän vasta yli 30-vuotiaita edes mahdollisesti aikuisina ja vakavastiotettavina kumppaneina. ALLE 30-vuotiaana on suurempi todennäköisyys iskeä kätensä sontaan, vaikka vapaata materiaalia sinänsä enemmän olisikin tarjolla. Tästä suuremmasta porukasta vain isompi prosentti on vielä itsensä etsijöitä ja haahuilijoita.

Skaala on ehdottomasti pienentynyt :) Suurin osa esimerkiksi 23-vuotiaista naisista ja miehistä ei halua 40-vuotiasta kumppania, vaikka olisivatkin saman henkisiä. Tottakai jotkut haluvat, eikä ikä ole kaikille este, mutta nämä ihmiset EIVÄT ole enemmistönä. Näät sen ihan kun kävelet kaupungin kaduilla ja katselet pariskuntia ja teet havaintoja ympäröivästä maailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Miehillä että naisilla.

Naisilla se on.

Miehillä 5+ vuotta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää miehet olko huolissanne. Vaikka kyky vähenee iän myötä, taito ja kokemus kasvaa. Ja vaikka tulee ryppyjä ja tukka lähtee, niin persoona ja karisma toivottavasti lisääntyy.

Oman kokemuksen mukaan jopa paljon yli 50-vuotias mies voi olla kiinnostava ja haluttava, kunhan pitää itsestään huolta, kuntoilee ja pyrkii terveellisiin elämäntapoihin, alkoholia kohtuudella.

N50

Kiitos rohkaisusta, mutta en minä ole tippaakaan huolissani, kelpaanko ikäisilleni. Tiedän että kelpaan. En vaan enää kelpaa 25v naisille, enkä tiedä haluanko oikeasti 40+ naista. Toistaiseksi treffailen lähinnä 35-40v naisia.

Aloitukseen vastaus on, että 25v on naisille rajun laskun alku. Aika monelle ero 25v ja 27v välillä on valtava ulkonäössä, ja ero kolmekymppiseen on kuin yö ja päivä. Jotkut säilyvät vähän pitempään, he ovat poikkeuksia. Vaikka kolmekymppinen voi vielä näyttää hyvältä, ei tosiaankaan pelata samassa divisioonassa nuorempien kanssa enää. Siksi naisten parasta ennen päiväys on tosiaan siinä 25v tienoilla.

Miesten ulkonäkö rapistuu hitaammin, mutta menee sekin. Lisäksi, suhteita ja avioliittoja ajatellen, mies voi kompensoida statuksella ja varallisuudella, nainen ei voi. Joten miehen parasta ennen päiväys on useimmilla 30-35v, huippumiehillä vielä paljon myöhempään.

Miten ihmiset jaksaa sitten olla sen ihanan elämänrakkauden kanssa ihailtavat 50 vuotta, jos 25 v ikävuoden jälkeen katsellaan vain rypistyvää rusinaa ja runkataan teineille?

Rakkaudella.

Rakkaus on valinta, ei tunne.

No one falls in love by choice, it is by chance. No one stays in love by chance, it is by work. And no one falls out of love by chance it is by choice.

Suomeksi voisi sanoa, että rakastuminen on tunne, jonka päälle rakkaus rakennetaan. Eikä jälkimmäinen kestä, ilman jatkuvaa, tauotonta ylläpitoa.

Nuoruuden hehkeys voidaan käyttää irtoseksiin itseään komeimpien miesten kanssa. Tai sitten löytääkseen elämänkumppanin. Ei jälkimmäinen helppoa ole, voi mennä metsään vaikka luulisi olevansa fiksu, ja toki löytäminen on mahdollista vielä vanhempanakin. Se vaan ei ole yhtä todennäköistä, ja mieskandidaattien taso tietenkin laskee siinä missä oma haluttavuuskin.

Miehen näkökulmasta ajateltuna, ollaan tietenkin aivan eri tilanteessa, jos nainen valitsee hänet jo silloin, kuin kauneus on huipussaan. Verrattuna siihen, että havahtuu kumppanin valintaan vasta sitten kun ei enää kelpaa panoksi komistuksille. Aiemmassa tapauksessa voi jopa uskoa että on naiselle ykkösvaihtoehto. Jälkimmäisessä tietää varmuudella, että nainen tyytyy. Kuten todennäköisesti mieskin tyytyy. Silloin mies on elättäjä, eikä rakastaja.

Yhä enemmän näkee lausahduksia kuten "If she won't give you her best years, why would you be there for her worst?" ja kyllä niissä on ihan järkeäkin.

Jos tarkoitat tasolla ikääntymistä, niin mitä väliä sillä on, että "mieskandidaattien taso laskee"? Minä ainakin haluan oman ikäisen kumppanin enkä mitään kakaraa. Olin 4 vuotta sinkkuna ja deittailin jopa yli 10 vuotta nuorempia miehiä ja todellakaan näiden kanssa ei olisi parisuhteesta tullut yhtään mitään. Puoli vuotta sitten tapasin itseni ikäisen miehen, jonka kanssa kemiat ja elämäntilanteet kohtaavat täysin. Miten minulle oli siis huono juttu, että niiden "tasokkaampien" miesten kanssa ei tullut parisuhdetta ja "jouduin tyytymään" mieheen, jonka "taso on laskenut" niistä hänen nuoruusvuosistaaan? 

Onko tässä joku väärinkäsitys?

Sinun taso on laskenut, joten sinulle tarjolla olevien miesten taso on alhaisempi.

Taso on haluttavuus, ja silloin pitäisi oikeastaan vielä tarkentaa, puhutaanko tastosta suhteeseen vai seksiin. Jälkimmäinen on osa ensimmäistä, mutta ne ovat hyvinkin erilaisia naisilla.

Suhteita ajatellen, miesten taso ei laske nuoruusvuosista, kuten naisten. Miesten huippu on 28-35, naisten 20-25. Oikeasti, tai historiallisesti naisten huippu olisi pikemminkin 17-23v, mutta kulttuurimme työntää sitä vähän ylöspäin.

On jokin väärinkäsitys, jos et ymmärtänyt selvää kysymystä. Kysyin, miksi minua haittaisi,... 

Se on ihan yks hailee, haittaako joku sinua vai ei. Tai haittaako joku minua vai ei. Kunhan ymmärrät mitä on sanottu, kunhan ymmärrät miten asiat objektiivisesti toimii. Selvästi et ymmärtänyt yhtä asiaa, joten korjasin kohdan, missä menit raiteilta.

Minulle tässä on kyse tiedosta, niitten mekanismien ymmärtämisestä, jotka ohjaavat ihmisten käyttäytymistä. Mitä kukin tekee sillä tiedolla, on heidän oma asiansa.

Jos puhut ihmisistä parempitasoisina ja huonompitasoisina, oletan, että ne sanat myös tarkoittavat jotain. Mutta nytkö olemme siis yhtä mieltä siitä, että kun käytät noita sanoja, ne eivät oikeastaan kerro mitään esim minun mieltymyksistäni, vaan pelkästään sinun? Herää vain kysymys, mihin noita sanoja tarvitaan kun käytännössä ne eivät tarkoita yhtään mitään. 

Huoh. Ei tietenkään pelkästään minun, eikä pelkästään sinun, vaan kaikkien kohderyhmässä olevien.

Eiku niin, sinun maku onkin niin uniikki, ja mies on yhtä aintulaatuinen lumihiutale kuin sinäkin olet. Melkein unohdin.

Nimenomaan päinvastoin. En oleta olevani mitenkään uniikki sen ajatuksen kanssa, että minulle paras on nimenomaan sellainen, joka on suunnilleen saman ikäinen ja samassa elämäntilanteessa kuin itsekin olen. Miten sinä voisit siis tämän sivuuttaa selittämällä, että sinun standardisi ovat jokin yleinen mekanismi? Sinä taas rajaat nämä kohderyhmäsi ihan mielivaltaisesti olettaen, että kaikki 40- vuotiaat naiset haluavat parikymppisen kollin ja yrität sen kautta haukkua heitä, kun parikymmpiset kollit eivät ole heistä kiinnostuneita.

En tiedä, mutta sen tiedän, etten todellakaan haluaisi enää olla 25, ja että sen ikäiset ovat teinejäkin rasittavampia kakaroita. Teinit itse asiassa eivät edes ole rasittavia, mutta aina niistä puhutaan siihen sävyyn. 

Vierailija kirjoitti:

M29 kirjoitti:

n29 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25-vuotiaina ei ala mennä naimisiin muut ku kouluttamattomat wt:t

Kaikki yliopistoajoilta tutut kaverini sekä akateemiset sukulaiseni (tohtoreita myöten) ovat tutustuneet tuleviin puolisoihinsa opiskeluaikoina alle 25 v. Kyllä ne ’parhaat’ on tuossa vaiheessa varattu, ja kaikkein parhaat eivät koskaan tule toiselle kierrokselle.

Höpöhöpö. Se että ollaan yhdessä ei ensinnäkään kerro suhteen toimivuudesta vielä yhtään mitään. Minä olen noissa piireissä nähnyt sen sata ja yksi kulissiliittoa, että se siitä parhaudesta. Noissa piireissä se on usein vain iso asuntolaina mikä pitää parin yhdessä. 

Ei edes ole mitään "parhaita". On vaan kaksi ihmistä jotka joko sopii toisilleen tai sitten ei. Ja nuorena valinnat monesti tehdään aivan vääristä lähtökohdista.

Itse olen yliopiston käynyt eikä tuttavapiirissäni ole yhtään "kulissiavioliittoa". Ymmärrän etteivät kaikki kolmekymppiset sinkut halua sitä myöntää, mutta "markkinat" ovat ehdottomasti kaventuneet. Kun täytetään 30 niin monet samanikäiset ystävät ovat menneet naimisiin tai kihloihin. Jollain jo ensimmäinen lapsi tulossa.

Omasta laajasta tuttavapiiristä voin sanoa, että suurin osa on jo varattuja. Tottakai tilastojen mukaan puolet näistä liitoista voi päättyä jossain vaiheessa eroon. Sinkuiksi ovat jääneet ne henkilöt, jotka arvelin jo 5-10 vuotta sitten jäävän sinkuiksi.  Miespuoliset ovat juuri näitä pettäjiä ja lähtevät heti kun tulee ensimmäisiä ongelmia/riitoja parisuhteessa. Naispuoliset ovat näitä, ketkä etsivät Disneyn piirretyistä tuttua unelmien prinssiä, mutta eivät ole itse valmiita kompromisseihin, koska kokevat olevansa täydellisiä.

Tottakai kolmekymppiset ja vanhemmat voivat rakastua ja löytää unelmiensa kumppanin, MUTTA skaala hyviin ehdokkaisiin on ehdottomasti PIENENTYNYT kun täytetään 30. En ymmärrä miksi tämän myöntäminen on niin vaikeaa ;)

Ei ole skaala hyviin ehdokkaisiin pienentynyt. Ei ole olemassa mitään tietyn ikäistä, täydellistä pariutumismassaa, vain yksilöitä jotka sopii toisilleen. Mulle ei olisi koskaan kelvannut alle 30-vuotias mies, koska pidän vasta yli 30-vuotiaita edes mahdollisesti aikuisina ja vakavastiotettavina kumppaneina. ALLE 30-vuotiaana on suurempi todennäköisyys iskeä kätensä sontaan, vaikka vapaata materiaalia sinänsä enemmän olisikin tarjolla. Tästä suuremmasta porukasta vain isompi prosentti on vielä itsensä etsijöitä ja haahuilijoita.

Mihin perustuu väite, että alle 30-vuotiaana on suurempi todennököisyys iskeä kätensä sontaan? Se on täysin päinvastoin. Mielestäsi siis esimerkiksi 28-vuotias on täysin lapsi, joka ei pysty kypsään suhteeseen?

Onnea vain yli 30-vuotiaiden kypsien miesten etsintään. Asia on vähän kuin ruokakaupassa. Maanantaina tulleesta omenalastista on viikon päästä ne parhaat jäljellä eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä että naisilla.

Naisilla se on.

Miehillä 5+ vuotta myöhemmin.

Ei ole totta. Muistan edelleen opiskeluajat, ja kyllä ne 27v sinkut miehet opiskelijapiireissä olivat vähän oudon ja säälittävän oloisia parikymppisen tytön silmissä. Eikä todellakaan kumppaniehdokkaita. Potentiaalisia kumppaneita nuorille naisille ovat oman ikäiset +- 2v. Sitä isompi ikäero on jo harvinaisempi.

Ja miehilläkin valinnanvara iän myötä pienenee, koska kyllä sekä naisista että miehistä parhaat vakiintuvat ensin. Noin keskimäärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää miehet olko huolissanne. Vaikka kyky vähenee iän myötä, taito ja kokemus kasvaa. Ja vaikka tulee ryppyjä ja tukka lähtee, niin persoona ja karisma toivottavasti lisääntyy.

Oman kokemuksen mukaan jopa paljon yli 50-vuotias mies voi olla kiinnostava ja haluttava, kunhan pitää itsestään huolta, kuntoilee ja pyrkii terveellisiin elämäntapoihin, alkoholia kohtuudella.

N50

Kiitos rohkaisusta, mutta en minä ole tippaakaan huolissani, kelpaanko ikäisilleni. Tiedän että kelpaan. En vaan enää kelpaa 25v naisille, enkä tiedä haluanko oikeasti 40+ naista. Toistaiseksi treffailen lähinnä 35-40v naisia.

Aloitukseen vastaus on, että 25v on naisille rajun laskun alku. Aika monelle ero 25v ja 27v välillä on valtava ulkonäössä, ja ero kolmekymppiseen on kuin yö ja päivä. Jotkut säilyvät vähän pitempään, he ovat poikkeuksia. Vaikka kolmekymppinen voi vielä näyttää hyvältä, ei tosiaankaan pelata samassa divisioonassa nuorempien kanssa enää. Siksi naisten parasta ennen päiväys on tosiaan siinä 25v tienoilla.

Miesten ulkonäkö rapistuu hitaammin, mutta menee sekin. Lisäksi, suhteita ja avioliittoja ajatellen, mies voi kompensoida statuksella ja varallisuudella, nainen ei voi. Joten miehen parasta ennen päiväys on useimmilla 30-35v, huippumiehillä vielä paljon myöhempään.

Miten ihmiset jaksaa sitten olla sen ihanan elämänrakkauden kanssa ihailtavat 50 vuotta, jos 25 v ikävuoden jälkeen katsellaan vain rypistyvää rusinaa ja runkataan teineille?

Rakkaudella.

Rakkaus on valinta, ei tunne.

No one falls in love by choice, it is by chance. No one stays in love by chance, it is by work. And no one falls out of love by chance it is by choice.

Suomeksi voisi sanoa, että rakastuminen on tunne, jonka päälle rakkaus rakennetaan. Eikä jälkimmäinen kestä, ilman jatkuvaa, tauotonta ylläpitoa.

Nuoruuden hehkeys voidaan käyttää irtoseksiin itseään komeimpien miesten kanssa. Tai sitten löytääkseen elämänkumppanin. Ei jälkimmäinen helppoa ole, voi mennä metsään vaikka luulisi olevansa fiksu, ja toki löytäminen on mahdollista vielä vanhempanakin. Se vaan ei ole yhtä todennäköistä, ja mieskandidaattien taso tietenkin laskee siinä missä oma haluttavuuskin.

Miehen näkökulmasta ajateltuna, ollaan tietenkin aivan eri tilanteessa, jos nainen valitsee hänet jo silloin, kuin kauneus on huipussaan. Verrattuna siihen, että havahtuu kumppanin valintaan vasta sitten kun ei enää kelpaa panoksi komistuksille. Aiemmassa tapauksessa voi jopa uskoa että on naiselle ykkösvaihtoehto. Jälkimmäisessä tietää varmuudella, että nainen tyytyy. Kuten todennäköisesti mieskin tyytyy. Silloin mies on elättäjä, eikä rakastaja.

Yhä enemmän näkee lausahduksia kuten "If she won't give you her best years, why would you be there for her worst?" ja kyllä niissä on ihan järkeäkin.

Jos tarkoitat tasolla ikääntymistä, niin mitä väliä sillä on, että "mieskandidaattien taso laskee"? Minä ainakin haluan oman ikäisen kumppanin enkä mitään kakaraa. Olin 4 vuotta sinkkuna ja deittailin jopa yli 10 vuotta nuorempia miehiä ja todellakaan näiden kanssa ei olisi parisuhteesta tullut yhtään mitään. Puoli vuotta sitten tapasin itseni ikäisen miehen, jonka kanssa kemiat ja elämäntilanteet kohtaavat täysin. Miten minulle oli siis huono juttu, että niiden "tasokkaampien" miesten kanssa ei tullut parisuhdetta ja "jouduin tyytymään" mieheen, jonka "taso on laskenut" niistä hänen nuoruusvuosistaaan? 

Onko tässä joku väärinkäsitys?

Sinun taso on laskenut, joten sinulle tarjolla olevien miesten taso on alhaisempi.

Taso on haluttavuus, ja silloin pitäisi oikeastaan vielä tarkentaa, puhutaanko tastosta suhteeseen vai seksiin. Jälkimmäinen on osa ensimmäistä, mutta ne ovat hyvinkin erilaisia naisilla.

Suhteita ajatellen, miesten taso ei laske nuoruusvuosista, kuten naisten. Miesten huippu on 28-35, naisten 20-25. Oikeasti, tai historiallisesti naisten huippu olisi pikemminkin 17-23v, mutta kulttuurimme työntää sitä vähän ylöspäin.

On jokin väärinkäsitys, jos et ymmärtänyt selvää kysymystä. Kysyin, miksi minua haittaisi,... 

Se on ihan yks hailee, haittaako joku sinua vai ei. Tai haittaako joku minua vai ei. Kunhan ymmärrät mitä on sanottu, kunhan ymmärrät miten asiat objektiivisesti toimii. Selvästi et ymmärtänyt yhtä asiaa, joten korjasin kohdan, missä menit raiteilta.

Minulle tässä on kyse tiedosta, niitten mekanismien ymmärtämisestä, jotka ohjaavat ihmisten käyttäytymistä. Mitä kukin tekee sillä tiedolla, on heidän oma asiansa.

Jos puhut ihmisistä parempitasoisina ja huonompitasoisina, oletan, että ne sanat myös tarkoittavat jotain. Mutta nytkö olemme siis yhtä mieltä siitä, että kun käytät noita sanoja, ne eivät oikeastaan kerro mitään esim minun mieltymyksistäni, vaan pelkästään sinun? Herää vain kysymys, mihin noita sanoja tarvitaan kun käytännössä ne eivät tarkoita yhtään mitään. 

Huoh. Ei tietenkään pelkästään minun, eikä pelkästään sinun, vaan kaikkien kohderyhmässä olevien.

Eiku niin, sinun maku onkin niin uniikki, ja mies on yhtä aintulaatuinen lumihiutale kuin sinäkin olet. Melkein unohdin.

Nimenomaan päinvastoin. En oleta olevani mitenkään uniikki sen ajatuksen kanssa, että minulle paras on nimenomaan sellainen, joka on suunnilleen saman ikäinen ja samassa elämäntilanteessa kuin itsekin olen. Miten sinä voisit siis tämän sivuuttaa selittämällä, että sinun standardisi ovat jokin yleinen mekanismi? Sinä taas rajaat nämä kohderyhmäsi ihan mielivaltaisesti olettaen, että kaikki 40- vuotiaat naiset haluavat parikymppisen kollin ja yrität sen kautta haukkua heitä, kun parikymmpiset kollit eivät ole heistä kiinnostuneita.

Kun se nyt vaan ei toimi samalla tavalla molempiin suuntiin.

http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2014/09/10/1410381550258_wps_8_Dating_Gr…

Täällä te puhutte omista mieltymyksistänne, kun aiheesta on ihan kelpo dataa olemassa.

Kuten esim tässä

https://thesocietypages.org/socimages/files/2010/02/8.png

https://thesocietypages.org/socimages/2015/07/03/ok-cupid-data-on-sex-d…

Match.com poisti ne vanhat, kiinnostavat OKC blogit, maksoi jopa archive.org:ille, että poistaisi kopiot sieltäkin. Mutta Rudderin kirja on vielä olemassa, ja osa blogeista on taltioitu muuallekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää miehet olko huolissanne. Vaikka kyky vähenee iän myötä, taito ja kokemus kasvaa. Ja vaikka tulee ryppyjä ja tukka lähtee, niin persoona ja karisma toivottavasti lisääntyy.

Oman kokemuksen mukaan jopa paljon yli 50-vuotias mies voi olla kiinnostava ja haluttava, kunhan pitää itsestään huolta, kuntoilee ja pyrkii terveellisiin elämäntapoihin, alkoholia kohtuudella.

N50

Kiitos rohkaisusta, mutta en minä ole tippaakaan huolissani, kelpaanko ikäisilleni. Tiedän että kelpaan. En vaan enää kelpaa 25v naisille, enkä tiedä haluanko oikeasti 40+ naista. Toistaiseksi treffailen lähinnä 35-40v naisia.

Aloitukseen vastaus on, että 25v on naisille rajun laskun alku. Aika monelle ero 25v ja 27v välillä on valtava ulkonäössä, ja ero kolmekymppiseen on kuin yö ja päivä. Jotkut säilyvät vähän pitempään, he ovat poikkeuksia. Vaikka kolmekymppinen voi vielä näyttää hyvältä, ei tosiaankaan pelata samassa divisioonassa nuorempien kanssa enää. Siksi naisten parasta ennen päiväys on tosiaan siinä 25v tienoilla.

Miesten ulkonäkö rapistuu hitaammin, mutta menee sekin. Lisäksi, suhteita ja avioliittoja ajatellen, mies voi kompensoida statuksella ja varallisuudella, nainen ei voi. Joten miehen parasta ennen päiväys on useimmilla 30-35v, huippumiehillä vielä paljon myöhempään.

Miten ihmiset jaksaa sitten olla sen ihanan elämänrakkauden kanssa ihailtavat 50 vuotta, jos 25 v ikävuoden jälkeen katsellaan vain rypistyvää rusinaa ja runkataan teineille?

Rakkaudella.

Rakkaus on valinta, ei tunne.

No one falls in love by choice, it is by chance. No one stays in love by chance, it is by work. And no one falls out of love by chance it is by choice.

Suomeksi voisi sanoa, että rakastuminen on tunne, jonka päälle rakkaus rakennetaan. Eikä jälkimmäinen kestä, ilman jatkuvaa, tauotonta ylläpitoa.

Nuoruuden hehkeys voidaan käyttää irtoseksiin itseään komeimpien miesten kanssa. Tai sitten löytääkseen elämänkumppanin. Ei jälkimmäinen helppoa ole, voi mennä metsään vaikka luulisi olevansa fiksu, ja toki löytäminen on mahdollista vielä vanhempanakin. Se vaan ei ole yhtä todennäköistä, ja mieskandidaattien taso tietenkin laskee siinä missä oma haluttavuuskin.

Miehen näkökulmasta ajateltuna, ollaan tietenkin aivan eri tilanteessa, jos nainen valitsee hänet jo silloin, kuin kauneus on huipussaan. Verrattuna siihen, että havahtuu kumppanin valintaan vasta sitten kun ei enää kelpaa panoksi komistuksille. Aiemmassa tapauksessa voi jopa uskoa että on naiselle ykkösvaihtoehto. Jälkimmäisessä tietää varmuudella, että nainen tyytyy. Kuten todennäköisesti mieskin tyytyy. Silloin mies on elättäjä, eikä rakastaja.

Yhä enemmän näkee lausahduksia kuten "If she won't give you her best years, why would you be there for her worst?" ja kyllä niissä on ihan järkeäkin.

Jos tarkoitat tasolla ikääntymistä, niin mitä väliä sillä on, että "mieskandidaattien taso laskee"? Minä ainakin haluan oman ikäisen kumppanin enkä mitään kakaraa. Olin 4 vuotta sinkkuna ja deittailin jopa yli 10 vuotta nuorempia miehiä ja todellakaan näiden kanssa ei olisi parisuhteesta tullut yhtään mitään. Puoli vuotta sitten tapasin itseni ikäisen miehen, jonka kanssa kemiat ja elämäntilanteet kohtaavat täysin. Miten minulle oli siis huono juttu, että niiden "tasokkaampien" miesten kanssa ei tullut parisuhdetta ja "jouduin tyytymään" mieheen, jonka "taso on laskenut" niistä hänen nuoruusvuosistaaan? 

Onko tässä joku väärinkäsitys?

Sinun taso on laskenut, joten sinulle tarjolla olevien miesten taso on alhaisempi.

Taso on haluttavuus, ja silloin pitäisi oikeastaan vielä tarkentaa, puhutaanko tastosta suhteeseen vai seksiin. Jälkimmäinen on osa ensimmäistä, mutta ne ovat hyvinkin erilaisia naisilla.

Suhteita ajatellen, miesten taso ei laske nuoruusvuosista, kuten naisten. Miesten huippu on 28-35, naisten 20-25. Oikeasti, tai historiallisesti naisten huippu olisi pikemminkin 17-23v, mutta kulttuurimme työntää sitä vähän ylöspäin.

On jokin väärinkäsitys, jos et ymmärtänyt selvää kysymystä. Kysyin, miksi minua haittaisi,... 

Se on ihan yks hailee, haittaako joku sinua vai ei. Tai haittaako joku minua vai ei. Kunhan ymmärrät mitä on sanottu, kunhan ymmärrät miten asiat objektiivisesti toimii. Selvästi et ymmärtänyt yhtä asiaa, joten korjasin kohdan, missä menit raiteilta.

Minulle tässä on kyse tiedosta, niitten mekanismien ymmärtämisestä, jotka ohjaavat ihmisten käyttäytymistä. Mitä kukin tekee sillä tiedolla, on heidän oma asiansa.

Jos puhut ihmisistä parempitasoisina ja huonompitasoisina, oletan, että ne sanat myös tarkoittavat jotain. Mutta nytkö olemme siis yhtä mieltä siitä, että kun käytät noita sanoja, ne eivät oikeastaan kerro mitään esim minun mieltymyksistäni, vaan pelkästään sinun? Herää vain kysymys, mihin noita sanoja tarvitaan kun käytännössä ne eivät tarkoita yhtään mitään. 

Huoh. Ei tietenkään pelkästään minun, eikä pelkästään sinun, vaan kaikkien kohderyhmässä olevien.

Eiku niin, sinun maku onkin niin uniikki, ja mies on yhtä aintulaatuinen lumihiutale kuin sinäkin olet. Melkein unohdin.

Nimenomaan päinvastoin. En oleta olevani mitenkään uniikki sen ajatuksen kanssa, että minulle paras on nimenomaan sellainen, joka on suunnilleen saman ikäinen ja samassa elämäntilanteessa kuin itsekin olen. Miten sinä voisit siis tämän sivuuttaa selittämällä, että sinun standardisi ovat jokin yleinen mekanismi? Sinä taas rajaat nämä kohderyhmäsi ihan mielivaltaisesti olettaen, että kaikki 40- vuotiaat naiset haluavat parikymppisen kollin ja yrität sen kautta haukkua heitä, kun parikymmpiset kollit eivät ole heistä kiinnostuneita.

Kun se nyt vaan ei toimi samalla tavalla molempiin suuntiin.

http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2014/09/10/1410381550258_wps_8_Dating_Gr…

Täällä te puhutte omista mieltymyksistänne, kun aiheesta on ihan kelpo dataa olemassa.

Kuten esim tässä

https://thesocietypages.org/socimages/files/2010/02/8.png

https://thesocietypages.org/socimages/2015/07/03/ok-cupid-data-on-sex-d…

Match.com poisti ne vanhat, kiinnostavat OKC blogit, maksoi jopa archive.org:ille, että poistaisi kopiot sieltäkin. Mutta Rudderin kirja on vielä olemassa, ja osa blogeista on taltioitu muuallekin.

Itse asiassa ainakin osa on tuotu takaisin. Ehkä Match huomasivat, että data on kahdeksassa vuodessa jo levinnyt niin laajasti, ettei siitä päsee enää eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää miehet olko huolissanne. Vaikka kyky vähenee iän myötä, taito ja kokemus kasvaa. Ja vaikka tulee ryppyjä ja tukka lähtee, niin persoona ja karisma toivottavasti lisääntyy.

Oman kokemuksen mukaan jopa paljon yli 50-vuotias mies voi olla kiinnostava ja haluttava, kunhan pitää itsestään huolta, kuntoilee ja pyrkii terveellisiin elämäntapoihin, alkoholia kohtuudella.

N50

Kiitos rohkaisusta, mutta en minä ole tippaakaan huolissani, kelpaanko ikäisilleni. Tiedän että kelpaan. En vaan enää kelpaa 25v naisille, enkä tiedä haluanko oikeasti 40+ naista. Toistaiseksi treffailen lähinnä 35-40v naisia.

Aloitukseen vastaus on, että 25v on naisille rajun laskun alku. Aika monelle ero 25v ja 27v välillä on valtava ulkonäössä, ja ero kolmekymppiseen on kuin yö ja päivä. Jotkut säilyvät vähän pitempään, he ovat poikkeuksia. Vaikka kolmekymppinen voi vielä näyttää hyvältä, ei tosiaankaan pelata samassa divisioonassa nuorempien kanssa enää. Siksi naisten parasta ennen päiväys on tosiaan siinä 25v tienoilla.

Miesten ulkonäkö rapistuu hitaammin, mutta menee sekin. Lisäksi, suhteita ja avioliittoja ajatellen, mies voi kompensoida statuksella ja varallisuudella, nainen ei voi. Joten miehen parasta ennen päiväys on useimmilla 30-35v, huippumiehillä vielä paljon myöhempään.

Miten ihmiset jaksaa sitten olla sen ihanan elämänrakkauden kanssa ihailtavat 50 vuotta, jos 25 v ikävuoden jälkeen katsellaan vain rypistyvää rusinaa ja runkataan teineille?

Rakkaudella.

Rakkaus on valinta, ei tunne.

No one falls in love by choice, it is by chance. No one stays in love by chance, it is by work. And no one falls out of love by chance it is by choice.

Suomeksi voisi sanoa, että rakastuminen on tunne, jonka päälle rakkaus rakennetaan. Eikä jälkimmäinen kestä, ilman jatkuvaa, tauotonta ylläpitoa.

Nuoruuden hehkeys voidaan käyttää irtoseksiin itseään komeimpien miesten kanssa. Tai sitten löytääkseen elämänkumppanin. Ei jälkimmäinen helppoa ole, voi mennä metsään vaikka luulisi olevansa fiksu, ja toki löytäminen on mahdollista vielä vanhempanakin. Se vaan ei ole yhtä todennäköistä, ja mieskandidaattien taso tietenkin laskee siinä missä oma haluttavuuskin.

Miehen näkökulmasta ajateltuna, ollaan tietenkin aivan eri tilanteessa, jos nainen valitsee hänet jo silloin, kuin kauneus on huipussaan. Verrattuna siihen, että havahtuu kumppanin valintaan vasta sitten kun ei enää kelpaa panoksi komistuksille. Aiemmassa tapauksessa voi jopa uskoa että on naiselle ykkösvaihtoehto. Jälkimmäisessä tietää varmuudella, että nainen tyytyy. Kuten todennäköisesti mieskin tyytyy. Silloin mies on elättäjä, eikä rakastaja.

Yhä enemmän näkee lausahduksia kuten "If she won't give you her best years, why would you be there for her worst?" ja kyllä niissä on ihan järkeäkin.

Jos tarkoitat tasolla ikääntymistä, niin mitä väliä sillä on, että "mieskandidaattien taso laskee"? Minä ainakin haluan oman ikäisen kumppanin enkä mitään kakaraa. Olin 4 vuotta sinkkuna ja deittailin jopa yli 10 vuotta nuorempia miehiä ja todellakaan näiden kanssa ei olisi parisuhteesta tullut yhtään mitään. Puoli vuotta sitten tapasin itseni ikäisen miehen, jonka kanssa kemiat ja elämäntilanteet kohtaavat täysin. Miten minulle oli siis huono juttu, että niiden "tasokkaampien" miesten kanssa ei tullut parisuhdetta ja "jouduin tyytymään" mieheen, jonka "taso on laskenut" niistä hänen nuoruusvuosistaaan? 

Onko tässä joku väärinkäsitys?

Sinun taso on laskenut, joten sinulle tarjolla olevien miesten taso on alhaisempi.

Taso on haluttavuus, ja silloin pitäisi oikeastaan vielä tarkentaa, puhutaanko tastosta suhteeseen vai seksiin. Jälkimmäinen on osa ensimmäistä, mutta ne ovat hyvinkin erilaisia naisilla.

Suhteita ajatellen, miesten taso ei laske nuoruusvuosista, kuten naisten. Miesten huippu on 28-35, naisten 20-25. Oikeasti, tai historiallisesti naisten huippu olisi pikemminkin 17-23v, mutta kulttuurimme työntää sitä vähän ylöspäin.

On jokin väärinkäsitys, jos et ymmärtänyt selvää kysymystä. Kysyin, miksi minua haittaisi,... 

Se on ihan yks hailee, haittaako joku sinua vai ei. Tai haittaako joku minua vai ei. Kunhan ymmärrät mitä on sanottu, kunhan ymmärrät miten asiat objektiivisesti toimii. Selvästi et ymmärtänyt yhtä asiaa, joten korjasin kohdan, missä menit raiteilta.

Minulle tässä on kyse tiedosta, niitten mekanismien ymmärtämisestä, jotka ohjaavat ihmisten käyttäytymistä. Mitä kukin tekee sillä tiedolla, on heidän oma asiansa.

Jos puhut ihmisistä parempitasoisina ja huonompitasoisina, oletan, että ne sanat myös tarkoittavat jotain. Mutta nytkö olemme siis yhtä mieltä siitä, että kun käytät noita sanoja, ne eivät oikeastaan kerro mitään esim minun mieltymyksistäni, vaan pelkästään sinun? Herää vain kysymys, mihin noita sanoja tarvitaan kun käytännössä ne eivät tarkoita yhtään mitään. 

Huoh. Ei tietenkään pelkästään minun, eikä pelkästään sinun, vaan kaikkien kohderyhmässä olevien.

Eiku niin, sinun maku onkin niin uniikki, ja mies on yhtä aintulaatuinen lumihiutale kuin sinäkin olet. Melkein unohdin.

Nimenomaan päinvastoin. En oleta olevani mitenkään uniikki sen ajatuksen kanssa, että minulle paras on nimenomaan sellainen, joka on suunnilleen saman ikäinen ja samassa elämäntilanteessa kuin itsekin olen. Miten sinä voisit siis tämän sivuuttaa selittämällä, että sinun standardisi ovat jokin yleinen mekanismi? Sinä taas rajaat nämä kohderyhmäsi ihan mielivaltaisesti olettaen, että kaikki 40- vuotiaat naiset haluavat parikymppisen kollin ja yrität sen kautta haukkua heitä, kun parikymmpiset kollit eivät ole heistä kiinnostuneita.

Kun se nyt vaan ei toimi samalla tavalla molempiin suuntiin.

http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2014/09/10/1410381550258_wps_8_Dating_Gr…

Täällä te puhutte omista mieltymyksistänne, kun aiheesta on ihan kelpo dataa olemassa.

Kuten esim tässä

https://thesocietypages.org/socimages/files/2010/02/8.png

https://thesocietypages.org/socimages/2015/07/03/ok-cupid-data-on-sex-d…

Match.com poisti ne vanhat, kiinnostavat OKC blogit, maksoi jopa archive.org:ille, että poistaisi kopiot sieltäkin. Mutta Rudderin kirja on vielä olemassa, ja osa blogeista on taltioitu muuallekin.

Hienot ’tieteelliset’ lähteet, mutta tuosta Daily Mailin (!!!) kuvaajastakin näkee, että nuori nainen haluaa max 3v itseään vanhemman miehen, ja yli 30 v jo itseään nuoremman. Niillä vanhoilla miehillä ei ole menekkiä itseään nuorempien kanssa, ja kun parhaat oman ikäiset ovat varattuja, jää vanhempi sinkkumieskin kaapimaan laarin pohjia. Ihan sama, miten paljon viisikymppinen ihailee kaksikymppisiä, ei hän sellaista saa.

Vierailija kirjoitti:

Miehen näkökulmasta ajateltuna, ollaan tietenkin aivan eri tilanteessa, jos nainen valitsee hänet jo silloin, kuin kauneus on huipussaan. Verrattuna siihen, että havahtuu kumppanin valintaan vasta sitten kun ei enää kelpaa panoksi komistuksille. Aiemmassa tapauksessa voi jopa uskoa että on naiselle ykkösvaihtoehto. Jälkimmäisessä tietää varmuudella, että nainen tyytyy. Kuten todennäköisesti mieskin tyytyy. Silloin mies on elättäjä, eikä rakastaja.

Bingo!

kaksvitosille polttoleima arseen että ohi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä että naisilla.

Naisilla se on.

Miehillä 5+ vuotta myöhemmin.

Ei ole totta. Muistan edelleen opiskeluajat, ja kyllä ne 27v sinkut miehet opiskelijapiireissä olivat vähän oudon ja säälittävän oloisia parikymppisen tytön silmissä. Eikä todellakaan kumppaniehdokkaita. Potentiaalisia kumppaneita nuorille naisille ovat oman ikäiset +- 2v. Sitä isompi ikäero on jo harvinaisempi.

Ja miehilläkin valinnanvara iän myötä pienenee, koska kyllä sekä naisista että miehistä parhaat vakiintuvat ensin. Noin keskimäärin.

Miksi outoja ja säälittäviä? Johtuiko se puhtaasti iästä vai kenties käyttäytymisestä tai muusta? 

ohis

Me akateemiset mentiin naimisiin kun minä olin 22 ja mies 24. Siitä onkin aikaa jo reilut 29 vuotta 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää miehet olko huolissanne. Vaikka kyky vähenee iän myötä, taito ja kokemus kasvaa. Ja vaikka tulee ryppyjä ja tukka lähtee, niin persoona ja karisma toivottavasti lisääntyy.

Oman kokemuksen mukaan jopa paljon yli 50-vuotias mies voi olla kiinnostava ja haluttava, kunhan pitää itsestään huolta, kuntoilee ja pyrkii terveellisiin elämäntapoihin, alkoholia kohtuudella.

N50

Kiitos rohkaisusta, mutta en minä ole tippaakaan huolissani, kelpaanko ikäisilleni. Tiedän että kelpaan. En vaan enää kelpaa 25v naisille, enkä tiedä haluanko oikeasti 40+ naista. Toistaiseksi treffailen lähinnä 35-40v naisia.

Aloitukseen vastaus on, että 25v on naisille rajun laskun alku. Aika monelle ero 25v ja 27v välillä on valtava ulkonäössä, ja ero kolmekymppiseen on kuin yö ja päivä. Jotkut säilyvät vähän pitempään, he ovat poikkeuksia. Vaikka kolmekymppinen voi vielä näyttää hyvältä, ei tosiaankaan pelata samassa divisioonassa nuorempien kanssa enää. Siksi naisten parasta ennen päiväys on tosiaan siinä 25v tienoilla.

Miesten ulkonäkö rapistuu hitaammin, mutta menee sekin. Lisäksi, suhteita ja avioliittoja ajatellen, mies voi kompensoida statuksella ja varallisuudella, nainen ei voi. Joten miehen parasta ennen päiväys on useimmilla 30-35v, huippumiehillä vielä paljon myöhempään.

Miten ihmiset jaksaa sitten olla sen ihanan elämänrakkauden kanssa ihailtavat 50 vuotta, jos 25 v ikävuoden jälkeen katsellaan vain rypistyvää rusinaa ja runkataan teineille?

Rakkaudella.

Rakkaus on valinta, ei tunne.

No one falls in love by choice, it is by chance. No one stays in love by chance, it is by work. And no one falls out of love by chance it is by choice.

Suomeksi voisi sanoa, että rakastuminen on tunne, jonka päälle rakkaus rakennetaan. Eikä jälkimmäinen kestä, ilman jatkuvaa, tauotonta ylläpitoa.

Nuoruuden hehkeys voidaan käyttää irtoseksiin itseään komeimpien miesten kanssa. Tai sitten löytääkseen elämänkumppanin. Ei jälkimmäinen helppoa ole, voi mennä metsään vaikka luulisi olevansa fiksu, ja toki löytäminen on mahdollista vielä vanhempanakin. Se vaan ei ole yhtä todennäköistä, ja mieskandidaattien taso tietenkin laskee siinä missä oma haluttavuuskin.

Miehen näkökulmasta ajateltuna, ollaan tietenkin aivan eri tilanteessa, jos nainen valitsee hänet jo silloin, kuin kauneus on huipussaan. Verrattuna siihen, että havahtuu kumppanin valintaan vasta sitten kun ei enää kelpaa panoksi komistuksille. Aiemmassa tapauksessa voi jopa uskoa että on naiselle ykkösvaihtoehto. Jälkimmäisessä tietää varmuudella, että nainen tyytyy. Kuten todennäköisesti mieskin tyytyy. Silloin mies on elättäjä, eikä rakastaja.

Yhä enemmän näkee lausahduksia kuten "If she won't give you her best years, why would you be there for her worst?" ja kyllä niissä on ihan järkeäkin.

Jos tarkoitat tasolla ikääntymistä, niin mitä väliä sillä on, että "mieskandidaattien taso laskee"? Minä ainakin haluan oman ikäisen kumppanin enkä mitään kakaraa. Olin 4 vuotta sinkkuna ja deittailin jopa yli 10 vuotta nuorempia miehiä ja todellakaan näiden kanssa ei olisi parisuhteesta tullut yhtään mitään. Puoli vuotta sitten tapasin itseni ikäisen miehen, jonka kanssa kemiat ja elämäntilanteet kohtaavat täysin. Miten minulle oli siis huono juttu, että niiden "tasokkaampien" miesten kanssa ei tullut parisuhdetta ja "jouduin tyytymään" mieheen, jonka "taso on laskenut" niistä hänen nuoruusvuosistaaan? 

Onko tässä joku väärinkäsitys?

Sinun taso on laskenut, joten sinulle tarjolla olevien miesten taso on alhaisempi.

Taso on haluttavuus, ja silloin pitäisi oikeastaan vielä tarkentaa, puhutaanko tastosta suhteeseen vai seksiin. Jälkimmäinen on osa ensimmäistä, mutta ne ovat hyvinkin erilaisia naisilla.

Suhteita ajatellen, miesten taso ei laske nuoruusvuosista, kuten naisten. Miesten huippu on 28-35, naisten 20-25. Oikeasti, tai historiallisesti naisten huippu olisi pikemminkin 17-23v, mutta kulttuurimme työntää sitä vähän ylöspäin.

On jokin väärinkäsitys, jos et ymmärtänyt selvää kysymystä. Kysyin, miksi minua haittaisi,... 

Se on ihan yks hailee, haittaako joku sinua vai ei. Tai haittaako joku minua vai ei. Kunhan ymmärrät mitä on sanottu, kunhan ymmärrät miten asiat objektiivisesti toimii. Selvästi et ymmärtänyt yhtä asiaa, joten korjasin kohdan, missä menit raiteilta.

Minulle tässä on kyse tiedosta, niitten mekanismien ymmärtämisestä, jotka ohjaavat ihmisten käyttäytymistä. Mitä kukin tekee sillä tiedolla, on heidän oma asiansa.

Jos puhut ihmisistä parempitasoisina ja huonompitasoisina, oletan, että ne sanat myös tarkoittavat jotain. Mutta nytkö olemme siis yhtä mieltä siitä, että kun käytät noita sanoja, ne eivät oikeastaan kerro mitään esim minun mieltymyksistäni, vaan pelkästään sinun? Herää vain kysymys, mihin noita sanoja tarvitaan kun käytännössä ne eivät tarkoita yhtään mitään. 

Huoh. Ei tietenkään pelkästään minun, eikä pelkästään sinun, vaan kaikkien kohderyhmässä olevien.

Eiku niin, sinun maku onkin niin uniikki, ja mies on yhtä aintulaatuinen lumihiutale kuin sinäkin olet. Melkein unohdin.

Nimenomaan päinvastoin. En oleta olevani mitenkään uniikki sen ajatuksen kanssa, että minulle paras on nimenomaan sellainen, joka on suunnilleen saman ikäinen ja samassa elämäntilanteessa kuin itsekin olen. Miten sinä voisit siis tämän sivuuttaa selittämällä, että sinun standardisi ovat jokin yleinen mekanismi? Sinä taas rajaat nämä kohderyhmäsi ihan mielivaltaisesti olettaen, että kaikki 40- vuotiaat naiset haluavat parikymppisen kollin ja yrität sen kautta haukkua heitä, kun parikymmpiset kollit eivät ole heistä kiinnostuneita.

Kun se nyt vaan ei toimi samalla tavalla molempiin suuntiin.

http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2014/09/10/1410381550258_wps_8_Dating_Gr…

Täällä te puhutte omista mieltymyksistänne, kun aiheesta on ihan kelpo dataa olemassa.

Kuten esim tässä

https://thesocietypages.org/socimages/files/2010/02/8.png

https://thesocietypages.org/socimages/2015/07/03/ok-cupid-data-on-sex-d…

Match.com poisti ne vanhat, kiinnostavat OKC blogit, maksoi jopa archive.org:ille, että poistaisi kopiot sieltäkin. Mutta Rudderin kirja on vielä olemassa, ja osa blogeista on taltioitu muuallekin.

Hienot ’tieteelliset’ lähteet, mutta tuosta Daily Mailin (!!!) kuvaajastakin näkee, että nuori nainen haluaa max 3v itseään vanhemman miehen, ja yli 30 v jo itseään nuoremman. Niillä vanhoilla miehillä ei ole menekkiä itseään nuorempien kanssa, ja kun parhaat oman ikäiset ovat varattuja, jää vanhempi sinkkumieskin kaapimaan laarin pohjia. Ihan sama, miten paljon viisikymppinen ihailee kaksikymppisiä, ei hän sellaista saa.

Eikä kukaan ole toisin väittänytkään, ainakaan tässä ketjussa.

Tuossa on otsikko kylläkin 'näyttää parhaimmalta', lähde taitaa olla silläkin Rudder, eli okc. Tässä on naisten lähettämät viestit https://cdn-images-1.medium.com/max/800/0*YjBiIY3l8t2K2Q0j.png

Niin paljon mahtavaa tietoa noissa blogeissa. 

Ehkä sinä tykkäisit tästä

https://theblog.okcupid.com/the-case-for-an-older-woman-99d8cabacdf5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä että naisilla.

Naisilla se on.

Miehillä 5+ vuotta myöhemmin.

Ei ole totta. Muistan edelleen opiskeluajat, ja kyllä ne 27v sinkut miehet opiskelijapiireissä olivat vähän oudon ja säälittävän oloisia parikymppisen tytön silmissä. Eikä todellakaan kumppaniehdokkaita. Potentiaalisia kumppaneita nuorille naisille ovat oman ikäiset +- 2v. Sitä isompi ikäero on jo harvinaisempi.

Ja miehilläkin valinnanvara iän myötä pienenee, koska kyllä sekä naisista että miehistä parhaat vakiintuvat ensin. Noin keskimäärin.

Miksi outoja ja säälittäviä? Johtuiko se puhtaasti iästä vai kenties käyttäytymisestä tai muusta? 

ohis

Iästä eniten. 20-vuotiaan silmissä 27v on jo aika vanha, ja jotenkin se, ettei sellainen ’vanhus’ ole siirtynyt elämässä vielä eteenpäin näytti nuoren ihmisen silmissä surkealta. Tietysti näin vanhemmiten asian näkee monipuolisemmin, ja ymmärtää, ettei kaikille elämä mene niin helposti sormia naksauttamalla, mutta kaksikymppinen ei osaa ajatella samalla tavalla.

Ja joka tapauksessa 27v on vanha, eikä tosiaankaan sellainen, jota 20 v katselisi ’sillä silmällä’.