Onko 25 ikävuosi ns. parasta ennen päiväys ja sen jälkeen mahdollisuudet parisuhdemarkkinoilla alkavat harventua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25-vuotiaina ei ala mennä naimisiin muut ku kouluttamattomat wt:t

Kaikki yliopistoajoilta tutut kaverini sekä akateemiset sukulaiseni (tohtoreita myöten) ovat tutustuneet tuleviin puolisoihinsa opiskeluaikoina alle 25 v. Kyllä ne ’parhaat’ on tuossa vaiheessa varattu, ja kaikkein parhaat eivät koskaan tule toiselle kierrokselle.

Sama kokemus pitkälti. Ei useimmat mene tuossa iässä vielä naimisiin, mutta viimeistään noita aikoja usein tavataan se kumppani, jonka kanssa tullaan sitten kolmenkympin tienoilla avioitumaan ja hankkimaan lapsia. Eli ollaan jo pois markkinoilta pitkäaikaisesti tai pysyvästi. Ja minun tuttavani ovat pääasiassa TKK:lta, oikiksesta ja lääkiksestä valmistuneita, ei ihan vastaa omaa käsitystäni kouluttamattomasta wt:stä.

Noin 50-70 % tuttavistasi tulee eroamaan viimeistään nelikymppisenä. Siitä sitten uusille kierroksille eronneena. Good luck!

N27, naimisissa kirjoitti:

Siinä mielessä varmaan joo että ikätoverit alkaa mennä naimisiin ja perustaa perheitä, joten sinkkumarkkinat kapenee.

Hm. Minulla on tiivis kymmenen hengen ystäväpiiri, sekä miehiä että naisia.Olemme tunteneet parikymmentä vuotta, kaikki suunnilleen saman ikäisiä. Ensimmäinen avioliiton satamaan purjehtinut oli tuolloin 30-vuotias ja ensimmäinen joka sai lapsen, 32-vuotias. Tunnen todella harvoja alle 25-vuotiaana perheen perustaneita, pl. serkkuni, joka sai esikoisensa 18-vuotiaana ja 25-vuotiaana olikin jo kolme lasta kolmelle eri miehelle... hyvä meininki. Not.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää miehet olko huolissanne. Vaikka kyky vähenee iän myötä, taito ja kokemus kasvaa. Ja vaikka tulee ryppyjä ja tukka lähtee, niin persoona ja karisma toivottavasti lisääntyy.

Oman kokemuksen mukaan jopa paljon yli 50-vuotias mies voi olla kiinnostava ja haluttava, kunhan pitää itsestään huolta, kuntoilee ja pyrkii terveellisiin elämäntapoihin, alkoholia kohtuudella.

N50

Kiitos rohkaisusta, mutta en minä ole tippaakaan huolissani, kelpaanko ikäisilleni. Tiedän että kelpaan. En vaan enää kelpaa 25v naisille, enkä tiedä haluanko oikeasti 40+ naista. Toistaiseksi treffailen lähinnä 35-40v naisia.

Aloitukseen vastaus on, että 25v on naisille rajun laskun alku. Aika monelle ero 25v ja 27v välillä on valtava ulkonäössä, ja ero kolmekymppiseen on kuin yö ja päivä. Jotkut säilyvät vähän pitempään, he ovat poikkeuksia. Vaikka kolmekymppinen voi vielä näyttää hyvältä, ei tosiaankaan pelata samassa divisioonassa nuorempien kanssa enää. Siksi naisten parasta ennen päiväys on tosiaan siinä 25v tienoilla.

Miesten ulkonäkö rapistuu hitaammin, mutta menee sekin. Lisäksi, suhteita ja avioliittoja ajatellen, mies voi kompensoida statuksella ja varallisuudella, nainen ei voi. Joten miehen parasta ennen päiväys on useimmilla 30-35v, huippumiehillä vielä paljon myöhempään.

Miksi ihmeessä sinun pitäisi kelvata yhtään kenellekään, kun et selvästikään halua oikeaa parisuhdetta? Mitä iloa sinulle olisi saada parisuhteeseen se 25-vuotias, kun 5 vuoden kuluttua hän ei enää sinulle kuitenkaan kelpaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää miehet olko huolissanne. Vaikka kyky vähenee iän myötä, taito ja kokemus kasvaa. Ja vaikka tulee ryppyjä ja tukka lähtee, niin persoona ja karisma toivottavasti lisääntyy.

Oman kokemuksen mukaan jopa paljon yli 50-vuotias mies voi olla kiinnostava ja haluttava, kunhan pitää itsestään huolta, kuntoilee ja pyrkii terveellisiin elämäntapoihin, alkoholia kohtuudella.

N50

Kiitos rohkaisusta, mutta en minä ole tippaakaan huolissani, kelpaanko ikäisilleni. Tiedän että kelpaan. En vaan enää kelpaa 25v naisille, enkä tiedä haluanko oikeasti 40+ naista. Toistaiseksi treffailen lähinnä 35-40v naisia.

Aloitukseen vastaus on, että 25v on naisille rajun laskun alku. Aika monelle ero 25v ja 27v välillä on valtava ulkonäössä, ja ero kolmekymppiseen on kuin yö ja päivä. Jotkut säilyvät vähän pitempään, he ovat poikkeuksia. Vaikka kolmekymppinen voi vielä näyttää hyvältä, ei tosiaankaan pelata samassa divisioonassa nuorempien kanssa enää. Siksi naisten parasta ennen päiväys on tosiaan siinä 25v tienoilla.

Miesten ulkonäkö rapistuu hitaammin, mutta menee sekin. Lisäksi, suhteita ja avioliittoja ajatellen, mies voi kompensoida statuksella ja varallisuudella, nainen ei voi. Joten miehen parasta ennen päiväys on useimmilla 30-35v, huippumiehillä vielä paljon myöhempään.

Miten ihmiset jaksaa sitten olla sen ihanan elämänrakkauden kanssa ihailtavat 50 vuotta, jos 25 v ikävuoden jälkeen katsellaan vain rypistyvää rusinaa ja runkataan teineille?

Rakkaudella.

Rakkaus on valinta, ei tunne.

No one falls in love by choice, it is by chance. No one stays in love by chance, it is by work. And no one falls out of love by chance it is by choice.

Suomeksi voisi sanoa, että rakastuminen on tunne, jonka päälle rakkaus rakennetaan. Eikä jälkimmäinen kestä, ilman jatkuvaa, tauotonta ylläpitoa.

Nuoruuden hehkeys voidaan käyttää irtoseksiin itseään komeimpien miesten kanssa. Tai sitten löytääkseen elämänkumppanin. Ei jälkimmäinen helppoa ole, voi mennä metsään vaikka luulisi olevansa fiksu, ja toki löytäminen on mahdollista vielä vanhempanakin. Se vaan ei ole yhtä todennäköistä, ja mieskandidaattien taso tietenkin laskee siinä missä oma haluttavuuskin.

Miehen näkökulmasta ajateltuna, ollaan tietenkin aivan eri tilanteessa, jos nainen valitsee hänet jo silloin, kuin kauneus on huipussaan. Verrattuna siihen, että havahtuu kumppanin valintaan vasta sitten kun ei enää kelpaa panoksi komistuksille. Aiemmassa tapauksessa voi jopa uskoa että on naiselle ykkösvaihtoehto. Jälkimmäisessä tietää varmuudella, että nainen tyytyy. Kuten todennäköisesti mieskin tyytyy. Silloin mies on elättäjä, eikä rakastaja.

Yhä enemmän näkee lausahduksia kuten "If she won't give you her best years, why would you be there for her worst?" ja kyllä niissä on ihan järkeäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää miehet olko huolissanne. Vaikka kyky vähenee iän myötä, taito ja kokemus kasvaa. Ja vaikka tulee ryppyjä ja tukka lähtee, niin persoona ja karisma toivottavasti lisääntyy.

Oman kokemuksen mukaan jopa paljon yli 50-vuotias mies voi olla kiinnostava ja haluttava, kunhan pitää itsestään huolta, kuntoilee ja pyrkii terveellisiin elämäntapoihin, alkoholia kohtuudella.

N50

Kiitos rohkaisusta, mutta en minä ole tippaakaan huolissani, kelpaanko ikäisilleni. Tiedän että kelpaan. En vaan enää kelpaa 25v naisille, enkä tiedä haluanko oikeasti 40+ naista. Toistaiseksi treffailen lähinnä 35-40v naisia.

Aloitukseen vastaus on, että 25v on naisille rajun laskun alku. Aika monelle ero 25v ja 27v välillä on valtava ulkonäössä, ja ero kolmekymppiseen on kuin yö ja päivä. Jotkut säilyvät vähän pitempään, he ovat poikkeuksia. Vaikka kolmekymppinen voi vielä näyttää hyvältä, ei tosiaankaan pelata samassa divisioonassa nuorempien kanssa enää. Siksi naisten parasta ennen päiväys on tosiaan siinä 25v tienoilla.

Miesten ulkonäkö rapistuu hitaammin, mutta menee sekin. Lisäksi, suhteita ja avioliittoja ajatellen, mies voi kompensoida statuksella ja varallisuudella, nainen ei voi. Joten miehen parasta ennen päiväys on useimmilla 30-35v, huippumiehillä vielä paljon myöhempään.

Miten ihmiset jaksaa sitten olla sen ihanan elämänrakkauden kanssa ihailtavat 50 vuotta, jos 25 v ikävuoden jälkeen katsellaan vain rypistyvää rusinaa ja runkataan teineille?

Rakkaudella.

Rakkaus on valinta, ei tunne.

No one falls in love by choice, it is by chance. No one stays in love by chance, it is by work. And no one falls out of love by chance it is by choice.

Suomeksi voisi sanoa, että rakastuminen on tunne, jonka päälle rakkaus rakennetaan. Eikä jälkimmäinen kestä, ilman jatkuvaa, tauotonta ylläpitoa.

Nuoruuden hehkeys voidaan käyttää irtoseksiin itseään komeimpien miesten kanssa. Tai sitten löytääkseen elämänkumppanin. Ei jälkimmäinen helppoa ole, voi mennä metsään vaikka luulisi olevansa fiksu, ja toki löytäminen on mahdollista vielä vanhempanakin. Se vaan ei ole yhtä todennäköistä, ja mieskandidaattien taso tietenkin laskee siinä missä oma haluttavuuskin.

Miehen näkökulmasta ajateltuna, ollaan tietenkin aivan eri tilanteessa, jos nainen valitsee hänet jo silloin, kuin kauneus on huipussaan. Verrattuna siihen, että havahtuu kumppanin valintaan vasta sitten kun ei enää kelpaa panoksi komistuksille. Aiemmassa tapauksessa voi jopa uskoa että on naiselle ykkösvaihtoehto. Jälkimmäisessä tietää varmuudella, että nainen tyytyy. Kuten todennäköisesti mieskin tyytyy. Silloin mies on elättäjä, eikä rakastaja.

Yhä enemmän näkee lausahduksia kuten "If she won't give you her best years, why would you be there for her worst?" ja kyllä niissä on ihan järkeäkin.

Jos tarkoitat tasolla ikääntymistä, niin mitä väliä sillä on, että "mieskandidaattien taso laskee"? Minä ainakin haluan oman ikäisen kumppanin enkä mitään kakaraa. Olin 4 vuotta sinkkuna ja deittailin jopa yli 10 vuotta nuorempia miehiä ja todellakaan näiden kanssa ei olisi parisuhteesta tullut yhtään mitään. Puoli vuotta sitten tapasin itseni ikäisen miehen, jonka kanssa kemiat ja elämäntilanteet kohtaavat täysin. Miten minulle oli siis huono juttu, että niiden "tasokkaampien" miesten kanssa ei tullut parisuhdetta ja "jouduin tyytymään" mieheen, jonka "taso on laskenut" niistä hänen nuoruusvuosistaaan? 

Ikävuosina 17-34 olen harrastanut niin paljon irtosuhteita kuin sielu on sietänyt, välissä muutama vakavampi yritelmä, että tiedän mitä se on. En nyt parisuhteessa muistele tuon taivaallista näitä ihania miehiä joita käsieni kautta on virrannut, olen elänyt ne hetket silloin, ja nyt elän tämän, ja mahdolliset tulevat sitten siinä aikataulussa kuin tulevat. Jokaisen kannattaisi miettiä kohdaltaan mitä se parisuhde itselle on, mitä siltä itse haluaa, mitä on valmis itse tekemään sen eteen, ja sitten katsoa sitä puolisoa sen mukaan. Minä en pidä ikäkriteeriä tärkeänä parisuhteenmuodostukseen, enkä näe sellaista peliä edes parisuhteena, vaan jonkinlaisena persoonallisuushäiriöisten huomiohyorien pakonomaisena toimintana ja asiasta puhumisena. Meitä, pariutuneita, onnellisia ihmisiä ei kiinnosta tuon taivaallista sinkkumarkkinoiden ulinat. Mutta jos olisin sinkku, niin toivoisin löytäväni hengenheimolaisen, oli ikää sitten 20, 30, tai vaikka 60 vuotta. Kannattaa muistaa että suurin osa netissä meukkaavista yleistyksien viljeliöistä on itsensa kanssa vielä ihan lapsenkengissä, ja se oma epävarmuus ja huomionkaipuu ajaa ääneen vauvapaltoilla. Kokemusta ei ole vielä kertynyt elämästä ollenkaan, mutta halutaan mielellään esiintyä asiantuntijana aiheeseen kuin aiheeseen.

Ei, vanhemmista miehistä ehdottomasti suurin osa ei ole valmis vaihtamaan rakastettuaan kehenkään, sillä ihmistä, henkilöä, ei voi vaihtaa toiseen. Ulkonäön tai iän voi vaihtaa, mutta persoonaa ei. Jokainen aikuiseksi kasvanut tietää että parisuhteessa on kaksi ihmistä, pikkupojat ja tytöt sitten "tietää" että parisuhteessa on pylly ja hauis. Kyllä ne siitä kasvaa vielä, ei tosin kaikki, mutta riittävän suuri osa.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää miehet olko huolissanne. Vaikka kyky vähenee iän myötä, taito ja kokemus kasvaa. Ja vaikka tulee ryppyjä ja tukka lähtee, niin persoona ja karisma toivottavasti lisääntyy.

Oman kokemuksen mukaan jopa paljon yli 50-vuotias mies voi olla kiinnostava ja haluttava, kunhan pitää itsestään huolta, kuntoilee ja pyrkii terveellisiin elämäntapoihin, alkoholia kohtuudella.

N50

Kiitos rohkaisusta, mutta en minä ole tippaakaan huolissani, kelpaanko ikäisilleni. Tiedän että kelpaan. En vaan enää kelpaa 25v naisille, enkä tiedä haluanko oikeasti 40+ naista. Toistaiseksi treffailen lähinnä 35-40v naisia.

Aloitukseen vastaus on, että 25v on naisille rajun laskun alku. Aika monelle ero 25v ja 27v välillä on valtava ulkonäössä, ja ero kolmekymppiseen on kuin yö ja päivä. Jotkut säilyvät vähän pitempään, he ovat poikkeuksia. Vaikka kolmekymppinen voi vielä näyttää hyvältä, ei tosiaankaan pelata samassa divisioonassa nuorempien kanssa enää. Siksi naisten parasta ennen päiväys on tosiaan siinä 25v tienoilla.

Miesten ulkonäkö rapistuu hitaammin, mutta menee sekin. Lisäksi, suhteita ja avioliittoja ajatellen, mies voi kompensoida statuksella ja varallisuudella, nainen ei voi. Joten miehen parasta ennen päiväys on useimmilla 30-35v, huippumiehillä vielä paljon myöhempään.

Ei voi olla todellista millaset luulot sulla on itseltäs.. elät jotain haavemaailmaa missä 5-kymppisillä papoilla on 14-vuotiaat tyttöystävät... huhhu.. voin näin 18-vuotiaana sanoa, että sun ikäsillä NAISILLA on paljon enemmän varaa vaatia kun teillä rumilla rupsahtaneilla sedillä. Eihän teillä oo testosterooniakaan enää.

Vierailija kirjoitti:

Yhä enemmän näkee lausahduksia kuten "If she won't give you her best years, why would you be there for her worst?" ja kyllä niissä on ihan järkeäkin.

Tuo lausahdus tarkoittaa sitä, että mies on ihastunut naiseen nuorena rimpulana, mutta nainen on ylenkatsonut häntä silloin, ja pyörinyt "paremmassa" seurassa. Myöhemmin tämä mies kelpaisi naiselle, naiselle joka on saanut takkiinsa näiltä miehiltä jotka aiemmin kelpuutti, mutta mies muistaa nuorena hylätyksi tulemisen, eikä lähde enää matkaan.

Tämä toimiikin henkilökohtaisella tasolla, ihminen-ihminen-välillä, mutta ei laajemmassa mittakaavassa, koska tällaista katkeraa miestä ei kukaan nainen haluakaan. 

Itse en todellakaan ollut 18 täytettyäni mikään valmis paketti, vaan ihan kakara vielä, enkä olisi vilkaissutkaan nykyistä miestäni silloin. Ei lapsoset vielä tiedä mitä he haluavat, mutta luulevat kovasti tietävänsä. Minun piti tallailla tätä palloa yli 30-vuotiaaksi, ennen kuin kasvoin siihen mittaan, että kestävä parisuhde tuli kohdallani mahdolliseksi. Piti karistaa kärsimättömyys, impulssikontrollia piti harjoitella, piti opetella olemaan hiljaa, ja kertomaan sydämen syvimmät murheet ilman suojamuuria. Piti kasvattaa itsetunto kestämään se että joskus tulee takkiin. Piti opetella uskaltamaan olla oma itse, täytyi opetella antamaan toiselle tilaa. Sitten piti hoksata se, että en ole vieläkään valmis, enkä koskaan tule olemaan, mutta muutun ja kehityn pikkuhiljaa, ja voin itse vaikuttaa siihen mitä minusta vielä kehkeytyy.

Näitä taitoja minulla ei ollut 25-vuotiaana, ehei, mutta nyt on. Ja onneksi vierelle samaa polkua kulkemaan liittyi maailman ihanin ja minulle sopiva mies, samaa vuosikertaakin vielä, ja hänellä oli ihan samat aatokset elämästä kuin minulla. Kuinka mahtavaa onkaan löytää kumppani, joka tykönään on valmistunut samanlaiseksi kuin itsekin olen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää miehet olko huolissanne. Vaikka kyky vähenee iän myötä, taito ja kokemus kasvaa. Ja vaikka tulee ryppyjä ja tukka lähtee, niin persoona ja karisma toivottavasti lisääntyy.

Oman kokemuksen mukaan jopa paljon yli 50-vuotias mies voi olla kiinnostava ja haluttava, kunhan pitää itsestään huolta, kuntoilee ja pyrkii terveellisiin elämäntapoihin, alkoholia kohtuudella.

N50

Kiitos rohkaisusta, mutta en minä ole tippaakaan huolissani, kelpaanko ikäisilleni. Tiedän että kelpaan. En vaan enää kelpaa 25v naisille, enkä tiedä haluanko oikeasti 40+ naista. Toistaiseksi treffailen lähinnä 35-40v naisia.

Aloitukseen vastaus on, että 25v on naisille rajun laskun alku. Aika monelle ero 25v ja 27v välillä on valtava ulkonäössä, ja ero kolmekymppiseen on kuin yö ja päivä. Jotkut säilyvät vähän pitempään, he ovat poikkeuksia. Vaikka kolmekymppinen voi vielä näyttää hyvältä, ei tosiaankaan pelata samassa divisioonassa nuorempien kanssa enää. Siksi naisten parasta ennen päiväys on tosiaan siinä 25v tienoilla.

Miesten ulkonäkö rapistuu hitaammin, mutta menee sekin. Lisäksi, suhteita ja avioliittoja ajatellen, mies voi kompensoida statuksella ja varallisuudella, nainen ei voi. Joten miehen parasta ennen päiväys on useimmilla 30-35v, huippumiehillä vielä paljon myöhempään.

Miten ihmiset jaksaa sitten olla sen ihanan elämänrakkauden kanssa ihailtavat 50 vuotta, jos 25 v ikävuoden jälkeen katsellaan vain rypistyvää rusinaa ja runkataan teineille?

Rakkaudella.

Rakkaus on valinta, ei tunne.

No one falls in love by choice, it is by chance. No one stays in love by chance, it is by work. And no one falls out of love by chance it is by choice.

Suomeksi voisi sanoa, että rakastuminen on tunne, jonka päälle rakkaus rakennetaan. Eikä jälkimmäinen kestä, ilman jatkuvaa, tauotonta ylläpitoa.

Nuoruuden hehkeys voidaan käyttää irtoseksiin itseään komeimpien miesten kanssa. Tai sitten löytääkseen elämänkumppanin. Ei jälkimmäinen helppoa ole, voi mennä metsään vaikka luulisi olevansa fiksu, ja toki löytäminen on mahdollista vielä vanhempanakin. Se vaan ei ole yhtä todennäköistä, ja mieskandidaattien taso tietenkin laskee siinä missä oma haluttavuuskin.

Miehen näkökulmasta ajateltuna, ollaan tietenkin aivan eri tilanteessa, jos nainen valitsee hänet jo silloin, kuin kauneus on huipussaan. Verrattuna siihen, että havahtuu kumppanin valintaan vasta sitten kun ei enää kelpaa panoksi komistuksille. Aiemmassa tapauksessa voi jopa uskoa että on naiselle ykkösvaihtoehto. Jälkimmäisessä tietää varmuudella, että nainen tyytyy. Kuten todennäköisesti mieskin tyytyy. Silloin mies on elättäjä, eikä rakastaja.

Yhä enemmän näkee lausahduksia kuten "If she won't give you her best years, why would you be there for her worst?" ja kyllä niissä on ihan järkeäkin.

Jos tarkoitat tasolla ikääntymistä, niin mitä väliä sillä on, että "mieskandidaattien taso laskee"? Minä ainakin haluan oman ikäisen kumppanin enkä mitään kakaraa. Olin 4 vuotta sinkkuna ja deittailin jopa yli 10 vuotta nuorempia miehiä ja todellakaan näiden kanssa ei olisi parisuhteesta tullut yhtään mitään. Puoli vuotta sitten tapasin itseni ikäisen miehen, jonka kanssa kemiat ja elämäntilanteet kohtaavat täysin. Miten minulle oli siis huono juttu, että niiden "tasokkaampien" miesten kanssa ei tullut parisuhdetta ja "jouduin tyytymään" mieheen, jonka "taso on laskenut" niistä hänen nuoruusvuosistaaan? 

Onko tässä joku väärinkäsitys?

Sinun taso on laskenut, joten sinulle tarjolla olevien miesten taso on alhaisempi.

Taso on haluttavuus, ja silloin pitäisi oikeastaan vielä tarkentaa, puhutaanko tastosta suhteeseen vai seksiin. Jälkimmäinen on osa ensimmäistä, mutta ne ovat hyvinkin erilaisia naisilla.

Suhteita ajatellen, miesten taso ei laske nuoruusvuosista, kuten naisten. Miesten huippu on 28-35, naisten 20-25. Oikeasti, tai historiallisesti naisten huippu olisi pikemminkin 17-23v, mutta kulttuurimme työntää sitä vähän ylöspäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhä enemmän näkee lausahduksia kuten "If she won't give you her best years, why would you be there for her worst?" ja kyllä niissä on ihan järkeäkin.

Tuo lausahdus tarkoittaa sitä, että mies on ihastunut naiseen nuorena rimpulana, mutta nainen on ylenkatsonut häntä silloin, ja pyörinyt "paremmassa" seurassa. Myöhemmin tämä mies kelpaisi naiselle, naiselle joka on saanut takkiinsa näiltä miehiltä jotka aiemmin kelpuutti, mutta mies muistaa nuorena hylätyksi tulemisen, eikä lähde enää matkaan.

Ei tarkoita. Se tarkoittaa, että miesten silmissä 20-24 vuotias nainen on kauneimmillaan, seksikkäin ja haluttavin. Oli mies sitten 23 tai 80v. Tämä on niin fakta kuin yleinen mieltymys voi olla.

Sinun ajatusta kuvaa lause "If the kitten didn't want me, I don't want the cat". Se on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää miehet olko huolissanne. Vaikka kyky vähenee iän myötä, taito ja kokemus kasvaa. Ja vaikka tulee ryppyjä ja tukka lähtee, niin persoona ja karisma toivottavasti lisääntyy.

Oman kokemuksen mukaan jopa paljon yli 50-vuotias mies voi olla kiinnostava ja haluttava, kunhan pitää itsestään huolta, kuntoilee ja pyrkii terveellisiin elämäntapoihin, alkoholia kohtuudella.

N50

Kiitos rohkaisusta, mutta en minä ole tippaakaan huolissani, kelpaanko ikäisilleni. Tiedän että kelpaan. En vaan enää kelpaa 25v naisille, enkä tiedä haluanko oikeasti 40+ naista. Toistaiseksi treffailen lähinnä 35-40v naisia.

Aloitukseen vastaus on, että 25v on naisille rajun laskun alku. Aika monelle ero 25v ja 27v välillä on valtava ulkonäössä, ja ero kolmekymppiseen on kuin yö ja päivä. Jotkut säilyvät vähän pitempään, he ovat poikkeuksia. Vaikka kolmekymppinen voi vielä näyttää hyvältä, ei tosiaankaan pelata samassa divisioonassa nuorempien kanssa enää. Siksi naisten parasta ennen päiväys on tosiaan siinä 25v tienoilla.

Miesten ulkonäkö rapistuu hitaammin, mutta menee sekin. Lisäksi, suhteita ja avioliittoja ajatellen, mies voi kompensoida statuksella ja varallisuudella, nainen ei voi. Joten miehen parasta ennen päiväys on useimmilla 30-35v, huippumiehillä vielä paljon myöhempään.

Miten ihmiset jaksaa sitten olla sen ihanan elämänrakkauden kanssa ihailtavat 50 vuotta, jos 25 v ikävuoden jälkeen katsellaan vain rypistyvää rusinaa ja runkataan teineille?

Rakkaudella.

Rakkaus on valinta, ei tunne.

No one falls in love by choice, it is by chance. No one stays in love by chance, it is by work. And no one falls out of love by chance it is by choice.

Suomeksi voisi sanoa, että rakastuminen on tunne, jonka päälle rakkaus rakennetaan. Eikä jälkimmäinen kestä, ilman jatkuvaa, tauotonta ylläpitoa.

Nuoruuden hehkeys voidaan käyttää irtoseksiin itseään komeimpien miesten kanssa. Tai sitten löytääkseen elämänkumppanin. Ei jälkimmäinen helppoa ole, voi mennä metsään vaikka luulisi olevansa fiksu, ja toki löytäminen on mahdollista vielä vanhempanakin. Se vaan ei ole yhtä todennäköistä, ja mieskandidaattien taso tietenkin laskee siinä missä oma haluttavuuskin.

Miehen näkökulmasta ajateltuna, ollaan tietenkin aivan eri tilanteessa, jos nainen valitsee hänet jo silloin, kuin kauneus on huipussaan. Verrattuna siihen, että havahtuu kumppanin valintaan vasta sitten kun ei enää kelpaa panoksi komistuksille. Aiemmassa tapauksessa voi jopa uskoa että on naiselle ykkösvaihtoehto. Jälkimmäisessä tietää varmuudella, että nainen tyytyy. Kuten todennäköisesti mieskin tyytyy. Silloin mies on elättäjä, eikä rakastaja.

Yhä enemmän näkee lausahduksia kuten "If she won't give you her best years, why would you be there for her worst?" ja kyllä niissä on ihan järkeäkin.

Jos tarkoitat tasolla ikääntymistä, niin mitä väliä sillä on, että "mieskandidaattien taso laskee"? Minä ainakin haluan oman ikäisen kumppanin enkä mitään kakaraa. Olin 4 vuotta sinkkuna ja deittailin jopa yli 10 vuotta nuorempia miehiä ja todellakaan näiden kanssa ei olisi parisuhteesta tullut yhtään mitään. Puoli vuotta sitten tapasin itseni ikäisen miehen, jonka kanssa kemiat ja elämäntilanteet kohtaavat täysin. Miten minulle oli siis huono juttu, että niiden "tasokkaampien" miesten kanssa ei tullut parisuhdetta ja "jouduin tyytymään" mieheen, jonka "taso on laskenut" niistä hänen nuoruusvuosistaaan? 

Onko tässä joku väärinkäsitys?

Sinun taso on laskenut, joten sinulle tarjolla olevien miesten taso on alhaisempi.

Taso on haluttavuus, ja silloin pitäisi oikeastaan vielä tarkentaa, puhutaanko tastosta suhteeseen vai seksiin. Jälkimmäinen on osa ensimmäistä, mutta ne ovat hyvinkin erilaisia naisilla.

Suhteita ajatellen, miesten taso ei laske nuoruusvuosista, kuten naisten. Miesten huippu on 28-35, naisten 20-25. Oikeasti, tai historiallisesti naisten huippu olisi pikemminkin 17-23v, mutta kulttuurimme työntää sitä vähän ylöspäin.

Taso on haluttavuus joka on se mitä sinä et määrää kenenkään toisen puolesta. Kun ihminen pariutuu, hän pariutuu omien kriteeriensä mukaan, ei sinun, tai nettijumalan kriteereiden perusteella. Suhteita ajatellen niissä on kaksi henkilöä jotka rakastavat toisiaan. Kun kysyt onnelliselta 5-kymppiseltä 2-kymppisenä pariutuneelta pariskunnalta minkä he kokevat suhteessaan tärkeimmäksi, ja parhaimmaksi asiaksi, niin kumpikaan ei vastaa että sen muiston kun puoliso oli 20 ja sen ja tämän näköinen.  Kun sinä kasvat isoksi pojaksi, niin ehkä huomaat ja ymmärrät itsekin tämän. Toisaalta saatat myös olla tyhmä, jolloin et sitä huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhä enemmän näkee lausahduksia kuten "If she won't give you her best years, why would you be there for her worst?" ja kyllä niissä on ihan järkeäkin.

Tuo lausahdus tarkoittaa sitä, että mies on ihastunut naiseen nuorena rimpulana, mutta nainen on ylenkatsonut häntä silloin, ja pyörinyt "paremmassa" seurassa. Myöhemmin tämä mies kelpaisi naiselle, naiselle joka on saanut takkiinsa näiltä miehiltä jotka aiemmin kelpuutti, mutta mies muistaa nuorena hylätyksi tulemisen, eikä lähde enää matkaan.

Ei tarkoita. Se tarkoittaa, että miesten silmissä 20-24 vuotias nainen on kauneimmillaan, seksikkäin ja haluttavin. Oli mies sitten 23 tai 80v. Tämä on niin fakta kuin yleinen mieltymys voi olla.

Sinun ajatusta kuvaa lause "If the kitten didn't want me, I don't want the cat". Se on eri asia.

Ei tarkoita. Olet auttamattomasti väärässä. Mutta kyllä se siitä iän mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää miehet olko huolissanne. Vaikka kyky vähenee iän myötä, taito ja kokemus kasvaa. Ja vaikka tulee ryppyjä ja tukka lähtee, niin persoona ja karisma toivottavasti lisääntyy.

Oman kokemuksen mukaan jopa paljon yli 50-vuotias mies voi olla kiinnostava ja haluttava, kunhan pitää itsestään huolta, kuntoilee ja pyrkii terveellisiin elämäntapoihin, alkoholia kohtuudella.

N50

Kiitos rohkaisusta, mutta en minä ole tippaakaan huolissani, kelpaanko ikäisilleni. Tiedän että kelpaan. En vaan enää kelpaa 25v naisille, enkä tiedä haluanko oikeasti 40+ naista. Toistaiseksi treffailen lähinnä 35-40v naisia.

Aloitukseen vastaus on, että 25v on naisille rajun laskun alku. Aika monelle ero 25v ja 27v välillä on valtava ulkonäössä, ja ero kolmekymppiseen on kuin yö ja päivä. Jotkut säilyvät vähän pitempään, he ovat poikkeuksia. Vaikka kolmekymppinen voi vielä näyttää hyvältä, ei tosiaankaan pelata samassa divisioonassa nuorempien kanssa enää. Siksi naisten parasta ennen päiväys on tosiaan siinä 25v tienoilla.

Miesten ulkonäkö rapistuu hitaammin, mutta menee sekin. Lisäksi, suhteita ja avioliittoja ajatellen, mies voi kompensoida statuksella ja varallisuudella, nainen ei voi. Joten miehen parasta ennen päiväys on useimmilla 30-35v, huippumiehillä vielä paljon myöhempään.

Miten ihmiset jaksaa sitten olla sen ihanan elämänrakkauden kanssa ihailtavat 50 vuotta, jos 25 v ikävuoden jälkeen katsellaan vain rypistyvää rusinaa ja runkataan teineille?

Rakkaudella.

Rakkaus on valinta, ei tunne.

No one falls in love by choice, it is by chance. No one stays in love by chance, it is by work. And no one falls out of love by chance it is by choice.

Suomeksi voisi sanoa, että rakastuminen on tunne, jonka päälle rakkaus rakennetaan. Eikä jälkimmäinen kestä, ilman jatkuvaa, tauotonta ylläpitoa.

Nuoruuden hehkeys voidaan käyttää irtoseksiin itseään komeimpien miesten kanssa. Tai sitten löytääkseen elämänkumppanin. Ei jälkimmäinen helppoa ole, voi mennä metsään vaikka luulisi olevansa fiksu, ja toki löytäminen on mahdollista vielä vanhempanakin. Se vaan ei ole yhtä todennäköistä, ja mieskandidaattien taso tietenkin laskee siinä missä oma haluttavuuskin.

Miehen näkökulmasta ajateltuna, ollaan tietenkin aivan eri tilanteessa, jos nainen valitsee hänet jo silloin, kuin kauneus on huipussaan. Verrattuna siihen, että havahtuu kumppanin valintaan vasta sitten kun ei enää kelpaa panoksi komistuksille. Aiemmassa tapauksessa voi jopa uskoa että on naiselle ykkösvaihtoehto. Jälkimmäisessä tietää varmuudella, että nainen tyytyy. Kuten todennäköisesti mieskin tyytyy. Silloin mies on elättäjä, eikä rakastaja.

Yhä enemmän näkee lausahduksia kuten "If she won't give you her best years, why would you be there for her worst?" ja kyllä niissä on ihan järkeäkin.

Jos tarkoitat tasolla ikääntymistä, niin mitä väliä sillä on, että "mieskandidaattien taso laskee"? Minä ainakin haluan oman ikäisen kumppanin enkä mitään kakaraa. Olin 4 vuotta sinkkuna ja deittailin jopa yli 10 vuotta nuorempia miehiä ja todellakaan näiden kanssa ei olisi parisuhteesta tullut yhtään mitään. Puoli vuotta sitten tapasin itseni ikäisen miehen, jonka kanssa kemiat ja elämäntilanteet kohtaavat täysin. Miten minulle oli siis huono juttu, että niiden "tasokkaampien" miesten kanssa ei tullut parisuhdetta ja "jouduin tyytymään" mieheen, jonka "taso on laskenut" niistä hänen nuoruusvuosistaaan? 

Onko tässä joku väärinkäsitys?

Sinun taso on laskenut, joten sinulle tarjolla olevien miesten taso on alhaisempi.

Taso on haluttavuus, ja silloin pitäisi oikeastaan vielä tarkentaa, puhutaanko tastosta suhteeseen vai seksiin. Jälkimmäinen on osa ensimmäistä, mutta ne ovat hyvinkin erilaisia naisilla.

Suhteita ajatellen, miesten taso ei laske nuoruusvuosista, kuten naisten. Miesten huippu on 28-35, naisten 20-25. Oikeasti, tai historiallisesti naisten huippu olisi pikemminkin 17-23v, mutta kulttuurimme työntää sitä vähän ylöspäin.

On jokin väärinkäsitys, jos et ymmärtänyt selvää kysymystä. Kysyin, miksi minua haittaisi, että sinun mittareillasi minulle on tarjolla alempitasoisia miehiä, jos itse en halua niitä sinun mielestäsi ylempitasoisia miehiä, vaan pidän heitä kakaroina? Se, mitä sinä käsität hyvällä tasolla, ei tuo minulle mitään lisäarvoa, joten miksi minua häiritsisi se, että sinä pidät minun miestäni alempitasoisena?

Olen siis 38-vuotias, sinkkuna deittailin myös lapsettomia 26-30 -vuotiaita, mutta he olivat kakaroita ja nyt minulla on 36-vuotias lapselline mies, joka on minusta täydellinen. Sinun mittareillasi minulla on huonotasoinen mies, mutta minusta hän on parempitasoinen kuin ne kakarat. Mitä kohtaa tässä et ymmärrä? 

n29 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25-vuotiaina ei ala mennä naimisiin muut ku kouluttamattomat wt:t

Kaikki yliopistoajoilta tutut kaverini sekä akateemiset sukulaiseni (tohtoreita myöten) ovat tutustuneet tuleviin puolisoihinsa opiskeluaikoina alle 25 v. Kyllä ne ’parhaat’ on tuossa vaiheessa varattu, ja kaikkein parhaat eivät koskaan tule toiselle kierrokselle.

Höpöhöpö. Se että ollaan yhdessä ei ensinnäkään kerro suhteen toimivuudesta vielä yhtään mitään. Minä olen noissa piireissä nähnyt sen sata ja yksi kulissiliittoa, että se siitä parhaudesta. Noissa piireissä se on usein vain iso asuntolaina mikä pitää parin yhdessä. 

Ei edes ole mitään "parhaita". On vaan kaksi ihmistä jotka joko sopii toisilleen tai sitten ei. Ja nuorena valinnat monesti tehdään aivan vääristä lähtökohdista.

Itse olen yliopiston käynyt eikä tuttavapiirissäni ole yhtään "kulissiavioliittoa". Ymmärrän etteivät kaikki kolmekymppiset sinkut halua sitä myöntää, mutta "markkinat" ovat ehdottomasti kaventuneet. Kun täytetään 30 niin monet samanikäiset ystävät ovat menneet naimisiin tai kihloihin. Jollain jo ensimmäinen lapsi tulossa.

Omasta laajasta tuttavapiiristä voin sanoa, että suurin osa on jo varattuja. Tottakai tilastojen mukaan puolet näistä liitoista voi päättyä jossain vaiheessa eroon. Sinkuiksi ovat jääneet ne henkilöt, jotka arvelin jo 5-10 vuotta sitten jäävän sinkuiksi.  Miespuoliset ovat juuri näitä pettäjiä ja lähtevät heti kun tulee ensimmäisiä ongelmia/riitoja parisuhteessa. Naispuoliset ovat näitä, ketkä etsivät Disneyn piirretyistä tuttua unelmien prinssiä, mutta eivät ole itse valmiita kompromisseihin, koska kokevat olevansa täydellisiä.

Tottakai kolmekymppiset ja vanhemmat voivat rakastua ja löytää unelmiensa kumppanin, MUTTA skaala hyviin ehdokkaisiin on ehdottomasti PIENENTYNYT kun täytetään 30. En ymmärrä miksi tämän myöntäminen on niin vaikeaa ;)

Kuka siinä iässä nyt edes tietää vielä mitä elämältään haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää miehet olko huolissanne. Vaikka kyky vähenee iän myötä, taito ja kokemus kasvaa. Ja vaikka tulee ryppyjä ja tukka lähtee, niin persoona ja karisma toivottavasti lisääntyy.

Oman kokemuksen mukaan jopa paljon yli 50-vuotias mies voi olla kiinnostava ja haluttava, kunhan pitää itsestään huolta, kuntoilee ja pyrkii terveellisiin elämäntapoihin, alkoholia kohtuudella.

N50

Kiitos rohkaisusta, mutta en minä ole tippaakaan huolissani, kelpaanko ikäisilleni. Tiedän että kelpaan. En vaan enää kelpaa 25v naisille, enkä tiedä haluanko oikeasti 40+ naista. Toistaiseksi treffailen lähinnä 35-40v naisia.

Aloitukseen vastaus on, että 25v on naisille rajun laskun alku. Aika monelle ero 25v ja 27v välillä on valtava ulkonäössä, ja ero kolmekymppiseen on kuin yö ja päivä. Jotkut säilyvät vähän pitempään, he ovat poikkeuksia. Vaikka kolmekymppinen voi vielä näyttää hyvältä, ei tosiaankaan pelata samassa divisioonassa nuorempien kanssa enää. Siksi naisten parasta ennen päiväys on tosiaan siinä 25v tienoilla.

Miesten ulkonäkö rapistuu hitaammin, mutta menee sekin. Lisäksi, suhteita ja avioliittoja ajatellen, mies voi kompensoida statuksella ja varallisuudella, nainen ei voi. Joten miehen parasta ennen päiväys on useimmilla 30-35v, huippumiehillä vielä paljon myöhempään.

Miten ihmiset jaksaa sitten olla sen ihanan elämänrakkauden kanssa ihailtavat 50 vuotta, jos 25 v ikävuoden jälkeen katsellaan vain rypistyvää rusinaa ja runkataan teineille?

Rakkaudella.

Rakkaus on valinta, ei tunne.

No one falls in love by choice, it is by chance. No one stays in love by chance, it is by work. And no one falls out of love by chance it is by choice.

Suomeksi voisi sanoa, että rakastuminen on tunne, jonka päälle rakkaus rakennetaan. Eikä jälkimmäinen kestä, ilman jatkuvaa, tauotonta ylläpitoa.

Nuoruuden hehkeys voidaan käyttää irtoseksiin itseään komeimpien miesten kanssa. Tai sitten löytääkseen elämänkumppanin. Ei jälkimmäinen helppoa ole, voi mennä metsään vaikka luulisi olevansa fiksu, ja toki löytäminen on mahdollista vielä vanhempanakin. Se vaan ei ole yhtä todennäköistä, ja mieskandidaattien taso tietenkin laskee siinä missä oma haluttavuuskin.

Miehen näkökulmasta ajateltuna, ollaan tietenkin aivan eri tilanteessa, jos nainen valitsee hänet jo silloin, kuin kauneus on huipussaan. Verrattuna siihen, että havahtuu kumppanin valintaan vasta sitten kun ei enää kelpaa panoksi komistuksille. Aiemmassa tapauksessa voi jopa uskoa että on naiselle ykkösvaihtoehto. Jälkimmäisessä tietää varmuudella, että nainen tyytyy. Kuten todennäköisesti mieskin tyytyy. Silloin mies on elättäjä, eikä rakastaja.

Yhä enemmän näkee lausahduksia kuten "If she won't give you her best years, why would you be there for her worst?" ja kyllä niissä on ihan järkeäkin.

Jos tarkoitat tasolla ikääntymistä, niin mitä väliä sillä on, että "mieskandidaattien taso laskee"? Minä ainakin haluan oman ikäisen kumppanin enkä mitään kakaraa. Olin 4 vuotta sinkkuna ja deittailin jopa yli 10 vuotta nuorempia miehiä ja todellakaan näiden kanssa ei olisi parisuhteesta tullut yhtään mitään. Puoli vuotta sitten tapasin itseni ikäisen miehen, jonka kanssa kemiat ja elämäntilanteet kohtaavat täysin. Miten minulle oli siis huono juttu, että niiden "tasokkaampien" miesten kanssa ei tullut parisuhdetta ja "jouduin tyytymään" mieheen, jonka "taso on laskenut" niistä hänen nuoruusvuosistaaan? 

Onko tässä joku väärinkäsitys?

Sinun taso on laskenut, joten sinulle tarjolla olevien miesten taso on alhaisempi.

Taso on haluttavuus, ja silloin pitäisi oikeastaan vielä tarkentaa, puhutaanko tastosta suhteeseen vai seksiin. Jälkimmäinen on osa ensimmäistä, mutta ne ovat hyvinkin erilaisia naisilla.

Suhteita ajatellen, miesten taso ei laske nuoruusvuosista, kuten naisten. Miesten huippu on 28-35, naisten 20-25. Oikeasti, tai historiallisesti naisten huippu olisi pikemminkin 17-23v, mutta kulttuurimme työntää sitä vähän ylöspäin.

On jokin väärinkäsitys, jos et ymmärtänyt selvää kysymystä. Kysyin, miksi minua haittaisi,... 

Se on ihan yks hailee, haittaako joku sinua vai ei. Tai haittaako joku minua vai ei. Kunhan ymmärrät mitä on sanottu, kunhan ymmärrät miten asiat objektiivisesti toimii. Selvästi et ymmärtänyt yhtä asiaa, joten korjasin kohdan, missä menit raiteilta.

Minulle tässä on kyse tiedosta, niitten mekanismien ymmärtämisestä, jotka ohjaavat ihmisten käyttäytymistä. Mitä kukin tekee sillä tiedolla, on heidän oma asiansa.

M29 kirjoitti:

n29 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25-vuotiaina ei ala mennä naimisiin muut ku kouluttamattomat wt:t

Kaikki yliopistoajoilta tutut kaverini sekä akateemiset sukulaiseni (tohtoreita myöten) ovat tutustuneet tuleviin puolisoihinsa opiskeluaikoina alle 25 v. Kyllä ne ’parhaat’ on tuossa vaiheessa varattu, ja kaikkein parhaat eivät koskaan tule toiselle kierrokselle.

Höpöhöpö. Se että ollaan yhdessä ei ensinnäkään kerro suhteen toimivuudesta vielä yhtään mitään. Minä olen noissa piireissä nähnyt sen sata ja yksi kulissiliittoa, että se siitä parhaudesta. Noissa piireissä se on usein vain iso asuntolaina mikä pitää parin yhdessä. 

Ei edes ole mitään "parhaita". On vaan kaksi ihmistä jotka joko sopii toisilleen tai sitten ei. Ja nuorena valinnat monesti tehdään aivan vääristä lähtökohdista.

Itse olen yliopiston käynyt eikä tuttavapiirissäni ole yhtään "kulissiavioliittoa". Ymmärrän etteivät kaikki kolmekymppiset sinkut halua sitä myöntää, mutta "markkinat" ovat ehdottomasti kaventuneet. Kun täytetään 30 niin monet samanikäiset ystävät ovat menneet naimisiin tai kihloihin. Jollain jo ensimmäinen lapsi tulossa.

Omasta laajasta tuttavapiiristä voin sanoa, että suurin osa on jo varattuja. Tottakai tilastojen mukaan puolet näistä liitoista voi päättyä jossain vaiheessa eroon. Sinkuiksi ovat jääneet ne henkilöt, jotka arvelin jo 5-10 vuotta sitten jäävän sinkuiksi.  Miespuoliset ovat juuri näitä pettäjiä ja lähtevät heti kun tulee ensimmäisiä ongelmia/riitoja parisuhteessa. Naispuoliset ovat näitä, ketkä etsivät Disneyn piirretyistä tuttua unelmien prinssiä, mutta eivät ole itse valmiita kompromisseihin, koska kokevat olevansa täydellisiä.

Tottakai kolmekymppiset ja vanhemmat voivat rakastua ja löytää unelmiensa kumppanin, MUTTA skaala hyviin ehdokkaisiin on ehdottomasti PIENENTYNYT kun täytetään 30. En ymmärrä miksi tämän myöntäminen on niin vaikeaa ;)

Ei ole skaala hyviin ehdokkaisiin pienentynyt. Ei ole olemassa mitään tietyn ikäistä, täydellistä pariutumismassaa, vain yksilöitä jotka sopii toisilleen. Mulle ei olisi koskaan kelvannut alle 30-vuotias mies, koska pidän vasta yli 30-vuotiaita edes mahdollisesti aikuisina ja vakavastiotettavina kumppaneina. ALLE 30-vuotiaana on suurempi todennäköisyys iskeä kätensä sontaan, vaikka vapaata materiaalia sinänsä enemmän olisikin tarjolla. Tästä suuremmasta porukasta vain isompi prosentti on vielä itsensä etsijöitä ja haahuilijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää miehet olko huolissanne. Vaikka kyky vähenee iän myötä, taito ja kokemus kasvaa. Ja vaikka tulee ryppyjä ja tukka lähtee, niin persoona ja karisma toivottavasti lisääntyy.

Oman kokemuksen mukaan jopa paljon yli 50-vuotias mies voi olla kiinnostava ja haluttava, kunhan pitää itsestään huolta, kuntoilee ja pyrkii terveellisiin elämäntapoihin, alkoholia kohtuudella.

N50

Kiitos rohkaisusta, mutta en minä ole tippaakaan huolissani, kelpaanko ikäisilleni. Tiedän että kelpaan. En vaan enää kelpaa 25v naisille, enkä tiedä haluanko oikeasti 40+ naista. Toistaiseksi treffailen lähinnä 35-40v naisia.

Aloitukseen vastaus on, että 25v on naisille rajun laskun alku. Aika monelle ero 25v ja 27v välillä on valtava ulkonäössä, ja ero kolmekymppiseen on kuin yö ja päivä. Jotkut säilyvät vähän pitempään, he ovat poikkeuksia. Vaikka kolmekymppinen voi vielä näyttää hyvältä, ei tosiaankaan pelata samassa divisioonassa nuorempien kanssa enää. Siksi naisten parasta ennen päiväys on tosiaan siinä 25v tienoilla.

Miesten ulkonäkö rapistuu hitaammin, mutta menee sekin. Lisäksi, suhteita ja avioliittoja ajatellen, mies voi kompensoida statuksella ja varallisuudella, nainen ei voi. Joten miehen parasta ennen päiväys on useimmilla 30-35v, huippumiehillä vielä paljon myöhempään.

Miten ihmiset jaksaa sitten olla sen ihanan elämänrakkauden kanssa ihailtavat 50 vuotta, jos 25 v ikävuoden jälkeen katsellaan vain rypistyvää rusinaa ja runkataan teineille?

No kyllähän miehistä valtaosa vaihtaisi aina nuorempaan, jos se vain olisi mahdollista. Harmi kyllä se ei useimmille sitä ole. Vaimo on kätevä kodinhoitaja, joskus hyvä ystäväkin ja seura yksinäisiin hetkiin. Itsepetosta on kuvitella, ettäkö "rakkaus" voittaisi nuoren kaunottaren kaipuun. Ja tätähän ei saa ääneen sanoa.

Toisaalta lohdullista ajatella, että jokainen nuori kaunotarkin rapistuu hetkessä.

Mikä 50v miehessä enää kiiltää kuin kalju päälaki. Tulot putoo puoleen eläkkeellä ja omaisuus jaetaan vaimon kanssa. Nuorella miehellä on kaikki, mitä vanhalta mieheltä puuttuu. Naisilla on hyvät tulot nykyään. Ns karisma on puhkikulunut keksintö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhä enemmän näkee lausahduksia kuten "If she won't give you her best years, why would you be there for her worst?" ja kyllä niissä on ihan järkeäkin.

Tuo lausahdus tarkoittaa sitä, että mies on ihastunut naiseen nuorena rimpulana, mutta nainen on ylenkatsonut häntä silloin, ja pyörinyt "paremmassa" seurassa. Myöhemmin tämä mies kelpaisi naiselle, naiselle joka on saanut takkiinsa näiltä miehiltä jotka aiemmin kelpuutti, mutta mies muistaa nuorena hylätyksi tulemisen, eikä lähde enää matkaan.

Ei tarkoita. Se tarkoittaa, että miesten silmissä 20-24 vuotias nainen on kauneimmillaan, seksikkäin ja haluttavin. Oli mies sitten 23 tai 80v. Tämä on niin fakta kuin yleinen mieltymys voi olla.

Sinun ajatusta kuvaa lause "If the kitten didn't want me, I don't want the cat". Se on eri asia.

Ei tarkoita. Olet auttamattomasti väärässä. Mutta kyllä se siitä iän mukana.

Kyllä tarkoittaa. Ensimmäinen lausahdus on yleinen, ja koskee nimenomaan 30+ naisia, joita ei edes tuntenut nuorempana. Toinen lause on henkilökohtainen, koskee yksilöä.

Saatan hyvin olla vanhempi kuin sinä. Tässä aiheessa on selvästi viisaampikin. Oletkohan edes mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhä enemmän näkee lausahduksia kuten "If she won't give you her best years, why would you be there for her worst?" ja kyllä niissä on ihan järkeäkin.

Tuo lausahdus tarkoittaa sitä, että mies on ihastunut naiseen nuorena rimpulana, mutta nainen on ylenkatsonut häntä silloin, ja pyörinyt "paremmassa" seurassa. Myöhemmin tämä mies kelpaisi naiselle, naiselle joka on saanut takkiinsa näiltä miehiltä jotka aiemmin kelpuutti, mutta mies muistaa nuorena hylätyksi tulemisen, eikä lähde enää matkaan.

Ei tarkoita. Se tarkoittaa, että miesten silmissä 20-24 vuotias nainen on kauneimmillaan, seksikkäin ja haluttavin. Oli mies sitten 23 tai 80v. Tämä on niin fakta kuin yleinen mieltymys voi olla.

Sinun ajatusta kuvaa lause "If the kitten didn't want me, I don't want the cat". Se on eri asia.

Ei tarkoita. Olet auttamattomasti väärässä. Mutta kyllä se siitä iän mukana.

Kyllä tarkoittaa. Ensimmäinen lausahdus on yleinen, ja koskee nimenomaan 30+ naisia, joita ei edes tuntenut nuorempana. Toinen lause on henkilökohtainen, koskee yksilöä.

Saatan hyvin olla vanhempi kuin sinä. Tässä aiheessa on selvästi viisaampikin. Oletkohan edes mies?

Ei tarkoita. Eikä sinun inttämisesi muuta sitä tosiasiaa miksikään.