Miksi joillain on asenne, että eivät aio jättää perintöä?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut että kun minusta aika jättää niin haluan että jälkeen jää vain velkaa.

Miksikö ?

Koska en halua että jälkipolvet käynnistävät massiivisen tappelun turhasta.

Eli aiot elää yli varojesi, jos pelkkää velkaa meinaat jättää? Sekö sitten on reilua?

Miksi et tähtää +-0 saldoon?

Piensijoittaja kirjoitti:

Olen varma, että sekä isäni, että äitini jättää aikanaan perintöä. Mutta en minä sen varaan mitään laske. Voihan olla, että he tarvitsevat rahansa hoivapalveluihin viimeisinä vuosinaan.

Parikymppisenä minä olisin niitä rahoja tarvinnut, mutta niitä ei minulle tietenkään annettu. Siksi toisekseen olen jo lähes 50 ja vanhempani voivat elää vielä vaikka 20 vuotta. Kyllä minä olen jo ehtinyt kerätä ihan oman omaisuuden oman vanhenemisen varalle. 

Tämä on juuri se juttu. On fiksumpaa tukea niitä omia lapsia aikuisuuden alkuvaiheessa, että he pääsevät kunnolla omilleen. Auttaa opiskelujen aikana, auttaa ensiasunnon ostossa. Kun tuossa alkuvaiheessa auttaa, niin lasten talous on paljon paremmissa kantimissa ja siinä kohtaa kun perintö alkaisi olla ajankohtainen, eivät he ole enää mitään vailla. 

Mitä joku vakavarainen kuusikymppinen enää perinnöllä tekee? Sitä rahaa tarvitaan nuorempana.

Jos vanhemmat ovat hankkineet varallisuutensa kovalla työllä, kouluttaneet lapsensa, maksaneet näiden häät ja auttaneet asunnon hankinnassa niin mihin se raja pitäisi laittaa, että saisi itse käyttää OMIA rahojaan? Nyt on lasten vuoro hankkia itselleen varallisuutta, jos sitä haluavat. Mutta kun se vaatisi kovaa työtä ja monia se taas ei kiinnosta.

Itseltä ei tule jäämään suuria omaisuuksia, mutta lapset ovat kouluttautuneet ja tehneet itse kovasti töitä ja elävät sen mukaan, mihin heillä on varaa. Minä todella arvostan lapsiani siitä, että heille on mennyt perille se kodin oppi, että jos haluat jotain, sen eteen on tehtävä töitä. Ja kannattaa miettiä myös onko vaiva sen arvoista. Kun laskee kuinka monta tuntia pitää tehdä töitä jonkin asian/tavaran ostamiseksi, se ei ehkä olekaan sen arvoinen.

Täytyy myöntää että en kyllä ymmärrä, vaikka en tosin omassa tilanteessa odota perintöä enkä myöskään aio perillisiä eli lapsia hankkia. Tosin tämä johtuu siitä että en erityisemmin pidä vanhemmistani joten saavat minun puolesta pitää rahansa ja lapsettomuus on sitten oma juttunsa. Jos minulla olisi lapsia niin totta kai jättäisin perintöä. Olen itse aikalailla tyhjästä kaiken nyhjäissyt ja voin sanoa että se on karua elämää. Rahan avulla myös saa enemmän liikkumavaraa erityisesti omassa terveydenhuollossa liittyvissä asioissa kuten yksityiselle lääkärille menossa tarvittaessa. Ne jotka kuvittelevat että omat lapset ovat kielipitkällä kärkkymässä sitä omaisuutta, niin pakko sanoa että joko meni kasvatus pieleen tai ylipäätään suhde lapsiin on vähän vinossa. Yleensä siihen suuntaan halutaan antaa tukea eikä laskemassa pennejä. Ehkäpä tuo asenne sitten on periytynyt.

Olen aina tehnyt omat rahani, enkä todellakaan aio ottaa mitään almuja vastaan jatkossakaan. Kyllä nolottaisi aikuisena ihmisenä, jos vanhemmat olisivat työntämässä rahaa tai omaisuutta käteen.

Nimim. 19-vuotiaana omavarainen

No ei meillä ainakaan mummu kituutellut perintöä ajatellen. Matkusteli paljon kun oli hyväkuntoinen ja laitettiin vielä yksityiseen vanhainkotiin ja silti jäi hyvin perittävää.

Kyllä itse mieluusti jättäisin perintöä jos lapsia joskus tulee. Tällä hetkellä mietin kyllä testamentin tekoa ahneen siskon vuoksi. Mietimme mieheni kanssa talon ostoa ja koska emme ole naimisissa puhuin siskoille testamentin teosta että jos talo ostetaan niin haluaisin että mies siinä saa asua jos kuolen. Toiselle sisarukselle oli täysin ok ja sanoi että noinhan se pitääkin kun taas toinen sanoi tylysti että kyllä hän ainakin omansa pitää ja vaatii. Ihan kiusallaankin tekisi mieli tehdä testamentti toiselle sisarukselle tai vaikka johonkin muuhun.

Tunnen monia, jotka ovat eläkkeellä ottaneet negatiivisen asuntolainan, aikovat nauttia elämästä oikein kunnolla.

Olen isovanhempieni jälkeen näitä perimysriitoja tätien ja setien välillä seurannut, omien sisarusten kanssa olemme todenneet, että ei voisi vähempää perinnöt kiinnostaa - laitetaan sitten tasan se vähä, mitä jää.

Molempia vanhempiamme olemme kannustaneet kuluttamaan rahansa ja pitämään hauskaa, ei me niitä roposia tarvita. Äiti jakelee nyt ennakkoperintöä viemällä yhteisille matkoille ja tekemällä kaikkea muuta kivaa kulttuuriaktiviteettia.

Kuka edes kehtaa kieli pitkällä odottaa perintöä? Törkeää ajatella, että ihmiset eivät saisi tehdä omilla rahoillaan mitä lystäävät.

Mä ajattelen, että jokaisen sukupolven pitää jättää ainakin sen verran perinnöksi kuin on itse saanut. Poikkeuksia tietysti on, mutta tämä on mielestäni perusperiaate.

Olen maatalosta kotoisin ja se ehkä vaikuttaa ajatuksiini. Maatila kun on aina siirtynyt eteenpäin sukupolvelta seuraavalle ja vain poikkeustapauksissa on esim. peltoja myyty. Jokainen sukupolvi vuorollaan huolehtii maasta ja siirtää sen sitten seuraaville.

Itse olen saanut 30 tuhatta euroa ennakkoperintöä ollessani 25 v. Nyt kun isäni kuoli, siirsin osuuteni suoraan lapsilleni kieltäytymällä perinnöstä. Säästimme tässä perintöveroissa ja molemmilla lapsilla on nyt n. 30 00 euron omaisuus (yhteinen metsäpalsta).

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monia, jotka ovat eläkkeellä ottaneet negatiivisen asuntolainan, aikovat nauttia elämästä oikein kunnolla.

Olen isovanhempieni jälkeen näitä perimysriitoja tätien ja setien välillä seurannut, omien sisarusten kanssa olemme todenneet, että ei voisi vähempää perinnöt kiinnostaa - laitetaan sitten tasan se vähä, mitä jää.

Molempia vanhempiamme olemme kannustaneet kuluttamaan rahansa ja pitämään hauskaa, ei me niitä roposia tarvita. Äiti jakelee nyt ennakkoperintöä viemällä yhteisille matkoille ja tekemällä kaikkea muuta kivaa kulttuuriaktiviteettia.

Kuka edes kehtaa kieli pitkällä odottaa perintöä? Törkeää ajatella, että ihmiset eivät saisi tehdä omilla rahoillaan mitä lystäävät.

Ehkäpä jotkut ovat kateellisia siitä että jotkut vanhemmat tosiaan haluavat omasta tahdostaan jättää sitä perintöä ajatellen seuraavia sukupolvia, kun taas toiset joutuvat itse taas kasaamaan sen saman potin alusta asti. 

Sen verran tilille jää että saavat hautajaiskulut katettua.

Oon tehnyt peräsuoli pitkänä duunia että oon saanut lapsikatraan kunnialla kasvatettua aikuiseksi. Vieläkö pitäisi jatkaa säästölinjalla että niillä olisi kuolemani jälkeenkin hyvät oltavat? Nyt on aika ajatella omaakin elämää ja nauttia siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin on suuren sukupolven edustajavanhemmilta joltain unohtunut, miten saivat henkistä ja rahallista tukea omilta vanhemmiltaan. Myös mökit, tilat ja talot perintönä. Sitten eletään kuin kroisokset ja varsinkaan omille lapsille ei anneta yhtikäs mitään, ei edes henkistä tukea. Raha on mennyt päähän ja ahneus on ottanut elämästä vallan. Ahneat suuret sukupolvelaiset tulevat viettämään elämän ilman lapsiaan ja lapsenlapsiaan, rahaa halaten.

Tämä on tietysti vaikea ymmärtää teidän, joiden elämä pyörii vaan muiden ihmisten hankkimien rahojen ympärillä, mutta kaikki eivät ole saaneet taloja, mökkejä, tiloja, mitään. Omatkin vanhempani ovat ilmoittaneet, että kun loppumetrit häämöttää niin saattavat lähteä viimeisillä rahoillaan vaikka luksusmaailmanympärysmatkalle. Minä olen heitä siihen pelkästään kannustanut. Ovat läheisiä, rakastettuja ja tapaavat lapsenlapsiaan viikottain. Katsos kun meillä ei rakkautta ja perhettä tarvitse ostaa rahalla. Toivon todella, että saan kasvatettua omat arvoni myös jälkeläisiini, eikä heistä tule tuollaisia ahneita korppikotkia kuin sinusta.

Korppikotkia löytyy niin perittävistä kuin perijöistäkin.

Kyllä kai ihan jokainen ajattelee että jälkikasvu lähtökohtaisesti hankkii rahansa itse.

Ei nämä keskivertoperinnöt ketään koko elämää edes elätä.

Mutta eläkeikä nousee ja nykypolvi saattaa olla tiukoilla vielä omassa vanhuudessaan kun huoltosuhde huononee.

Toisaalta itse olen paljon esim. matkustellut ja se on alkanut tuntua niin nähdyltä.

Minä saan tyydytystä siitä että näen oman jälkikasvuni pärjäävän eikä minua todellakaan haittaa että heille jotain jää.

Eihän se ole mustavalkoista. Aion itsekin nauttia eläkeiästä jos terveys sallii.

Yksi ryhmä on ainakin ne, joilla ei ole mitä jättää. Uhotaan, että minä en perintöä jätä ja totuus on se ettei ole mitä edes jättää.

Jättävät vastuuttomasti velkaisen talon, jota ei saa myytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan rakennettu oma elämämme ilman apuja ja ollaan ylpeitä siitä. Haluaisin kasvattaa omat lapseni ajattelemaan samoin, tähtäämään korkealle ja pärjäämään omilla saavutuksillaan. Jos näin ei lapsesta riippumattomasta syystä tapahdu, niin toki tuetaan rahallisesti minkä pystytään, mutta jos lapsi mieluummin lähtee rantapummiksi Bahamalle kuin kouluttautuu ja etenee työelämässä, niin en minä ymmärrä miksi meidän pitäisi kitsastella eläkepäivistä jotta hänen ei tarvitsisi ottaa vastuuta omasta elämästään.

Joku ylempänä mainitsi, että keski-iän jälkeen talous pysyy kunnossa säästämättäkin. Ehkä, mutta tulevaisuudesta on paha sanoa. Minä en laskisi sokeasti sen varaan että meidän sukupolvi saa enää eläkkeitä, tai että meillä olisi ilmainen laadukas terveyden- ja vanhustenhuolto. Jälkimmäinenhän on nytkin paikoin ala-arvoista. Minä en ajatellut maata viimeisiä vuosiani likaisissa vaipoissa vain siksi ettei jonkun muun tarvitsisi tehdä töitä - en edes vaikka se joku muu olisi oma lapsi.

Eli sinulla on oltava säästöjä ja omaisuutta siinä vaiheessa kun alat tarvita niitä vaippoja uudestaan.

Jos siis tähtäät siihen että tarvittaessa voit itse kustantaa hoitoa itsellesi, et voi kaikkea panna menemään eläkkeellä, vaippavaihe voi kestää pitkäänkin.

Jos sitten käykin niin että kuolla kupsahdat yhtäkkiä juuri kun pääset eläkkeelle, niin sinulla on kaikki säästöt ja omaisuus tallella perittäväksi.

Miten niin en voi? Eläkeikäähän se vaippavaihekin on. Eikä minua tietenkään millään tavoin haittaa se jos lapseni saavat perintöä, päinvastoin. Mutta ensisijaisesti meillä säästetään siihen, että on eläkkeellä varaa matkustella vielä kun voidaan hyvin, ja rahaa hoidattaa itsemme sitten kun ei enää voida. Ei siihen, että aikuisen ihmisen pitäisi saada enemmän kuin minkä eteen hän on itse valmis tekemään työtä.

Ja ehkä sitä vaippavaihetta ei tule. Ehkä tuleekin kuolemantuomio lyhyellä varoitusajalla, esimerkiksi levinnyt syöpä ja puoli vuotta elinaikaa. Jos silloin on hyvä vointi, niin kyllä viimeisinä kuukausina aion nauttia elämästä enkä miettiä perintöä.

Sinähän sanoit ettet aio maata likaisissa vaipoissa. Jotta voit varmistaa tuon, on sinulla oltava säästöjä ja ihan kunnolla.

Tai tehtävä sitten ajoissa ihan toisenlainen ratkaisu...

Miksi kaikki ajattelevat, että perinnön jättäminen on jotenkin pois omasta elintasosta tai tarkoittaa sitä, ettei lapsiaan auta heidän ollessa nuoria? Onko kaikki niin pa? Lapseni on vasta 4 vuotias, mutta minulla ja puolisollani on varallisuutta lapsen ollessa parikymppinen, ettö voimme vaikka ostaa hänelle ensiasunnon jos on tarve. Emmekä joudu tinkimään elintasosta. Mieheni tai minä emme tule saamaan juurikaan perintöä, mutta tavoitteena on jättää ainakin puolen miljoonan perintö jälkeen ilman että eläkepäivillä täytyy pihistellä. Näin varallisuus kasvaa sukupolvi sukupolvelta. Säästäkää ja sijoittakaa hyvät ihmiset. Mekin olemme vain keskituloinen perhe ja hyvin jää sijoitettavaa rahaa lomareissujen ja muitten kivojen juttujen jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

No ei meillä ainakaan mummu kituutellut perintöä ajatellen. Matkusteli paljon kun oli hyväkuntoinen ja laitettiin vielä yksityiseen vanhainkotiin ja silti jäi hyvin perittävää.

Kyllä itse mieluusti jättäisin perintöä jos lapsia joskus tulee. Tällä hetkellä mietin kyllä testamentin tekoa ahneen siskon vuoksi. Mietimme mieheni kanssa talon ostoa ja koska emme ole naimisissa puhuin siskoille testamentin teosta että jos talo ostetaan niin haluaisin että mies siinä saa asua jos kuolen. Toiselle sisarukselle oli täysin ok ja sanoi että noinhan se pitääkin kun taas toinen sanoi tylysti että kyllä hän ainakin omansa pitää ja vaatii. Ihan kiusallaankin tekisi mieli tehdä testamentti toiselle sisarukselle tai vaikka johonkin muuhun.

Sinuna menisin naimisiin pikimmiten. Näin mieskin välttyisi suuremmalta perintöverolta ja siskosi ei pääsisi perintöön käsiksi. On tilanteita ettei kannata mennä naimisiin esim. Uusi suhde ja omaisuutta, jonka haluaa jättää vain lapsilleen,mutta sinun tilanteessa ehdottomasti kannattaa mennä.

Pien ihminen kirjoitti:

Hö? Jos minulla rahaa olisi, siis vähänkään ylimääräistä, niin totta hemmetissä käyttäisin sen oman elämäni iloksi, enkä pihtaisi hankintojani ja säästelisi sitä rahaa lapsille. Mitä ihmeen järkeä moisessa "uhrautuvuudessa" on? Paljonko ne lapset sitä jättäjää kiitollisuudella muistelee? Laittavat rahat menemään ja vinkuvat palstoilla kun kaikki meni jo.

Jos on tuo asenne, että jos on ylimääräistä, niin käytän sen heti, niin eihän sitä ylimääräistä koskaan jää, ei itselle, eikä perinnöksi.

Jos kuitenkin säästää omaisuutta (esim. pörssiosakkeiden muodossa tai sijoitusasunto(i)na) sillä mielellä, että on sitten vanhuuden turvaa, niin sitä koko omaisuutta ei oikeastaan koskaan pääsekään käyttämään. Jos jää eläkkeelle esim. 65-vuotiaana ja omaisuuden pitäisi riittää vielä vuosikymmeniksi. Eli voi käyttää vain osinkoja tai vuokratuloja. Ja 85-vuotiaanakaan ei oikein kannata "ottaa loppukiriä" omaisuuden tuhlaamisessa, koska hyvässä lykyssä sen pitäisi riittää vielä 15 vuotta. Eli lopulta kun kuolee, perillisillekin jää jotain, ihan ilman "uhrautumista", pelkästään järkisyistä.

Vierailija kirjoitti:

Koska toivon, etteivät lapseni kuuskymppisinä ole niin pahassa taloudellisessa jamassa, että kuola valuen odottaisivat kuolemaani. Tätä tilannetta ehkäistäkseni olen tukenut lapsiani taloudellisesti ja myös antanut  lahjaverovapaasti heille rahaa jo vuosia. Lisäksi olen ostanut molemmille ensiasunnon, josta tietenkin joutuivat maksamaan lahjaveron. Mieluummin siis tuen ja lahjoitan jo elinaikanani, jolloin lapsillani on ollut paremmat mahdollisuudet vaurastua itsekin eikä heidän tarvitse odottaa, että minä kuolla kupsahdan. Meidän suvussa kun on varsin tavallista elää yli 90-vuotiaksi. 

Voiko olettaa että yhä useampi nuorempi ei odota kuola suussa perintöjä vanhemmiltaan kuten olen kuullut muutamusta lähipiirin tapauksista.

Tuttuni antoi rahaa lahjana kahdelle lapselle ja toinen heistä ei olisi millään ottanut vastaan kun eivät tarvitse. Ovat akateemisia ja hyvätuloisia. Poika oli sanonut että alapa käyttämään itseesi kaikki eikä pidä antaa lapsille. Perustelu antamisessa oli että kummankin tulee ottaa vastaan tasapuolisuuddn vuoksi.

Toinen stoori toisen henkilön kohdalla. Hän mieshenkilö jäi eläkkeelle ja eläke onkin aika pieni vaikka töitä liki 40v takana. Pieni eläke tarkoittaa sitä, on alettava kuluttamaan säästöjä. Kaksi lasta joilla perheet ja lapset ehdottomasti sitä mieltä, ettei heille pidä perintöä jättää. Kuluta itse kaikki. Oli tehnyt laskelmia mille ajalle säästöt riittävät kun niistä pitää alkaa ottaa elintason jatkeeksi.

Oikea meininki. Kukin tuhlatkoon elinaikanaan omaisuuttaan niin paljon kuin suinkin voi. On myös otettava huomioon että vanhuus, kun voimat ja sairaudet vaikeuttavat elämistä voi viedä ison osan omia varoja. Vanhusten hoito on retuperällä ja valoa ei ole näkyvissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan rakennettu oma elämämme ilman apuja ja ollaan ylpeitä siitä. Haluaisin kasvattaa omat lapseni ajattelemaan samoin, tähtäämään korkealle ja pärjäämään omilla saavutuksillaan. Jos näin ei lapsesta riippumattomasta syystä tapahdu, niin toki tuetaan rahallisesti minkä pystytään, mutta jos lapsi mieluummin lähtee rantapummiksi Bahamalle kuin kouluttautuu ja etenee työelämässä, niin en minä ymmärrä miksi meidän pitäisi kitsastella eläkepäivistä jotta hänen ei tarvitsisi ottaa vastuuta omasta elämästään.

Joku ylempänä mainitsi, että keski-iän jälkeen talous pysyy kunnossa säästämättäkin. Ehkä, mutta tulevaisuudesta on paha sanoa. Minä en laskisi sokeasti sen varaan että meidän sukupolvi saa enää eläkkeitä, tai että meillä olisi ilmainen laadukas terveyden- ja vanhustenhuolto. Jälkimmäinenhän on nytkin paikoin ala-arvoista. Minä en ajatellut maata viimeisiä vuosiani likaisissa vaipoissa vain siksi ettei jonkun muun tarvitsisi tehdä töitä - en edes vaikka se joku muu olisi oma lapsi.

Eli sinulla on oltava säästöjä ja omaisuutta siinä vaiheessa kun alat tarvita niitä vaippoja uudestaan.

Jos siis tähtäät siihen että tarvittaessa voit itse kustantaa hoitoa itsellesi, et voi kaikkea panna menemään eläkkeellä, vaippavaihe voi kestää pitkäänkin.

Jos sitten käykin niin että kuolla kupsahdat yhtäkkiä juuri kun pääset eläkkeelle, niin sinulla on kaikki säästöt ja omaisuus tallella perittäväksi.

Miten niin en voi? Eläkeikäähän se vaippavaihekin on. Eikä minua tietenkään millään tavoin haittaa se jos lapseni saavat perintöä, päinvastoin. Mutta ensisijaisesti meillä säästetään siihen, että on eläkkeellä varaa matkustella vielä kun voidaan hyvin, ja rahaa hoidattaa itsemme sitten kun ei enää voida. Ei siihen, että aikuisen ihmisen pitäisi saada enemmän kuin minkä eteen hän on itse valmis tekemään työtä.

Ja ehkä sitä vaippavaihetta ei tule. Ehkä tuleekin kuolemantuomio lyhyellä varoitusajalla, esimerkiksi levinnyt syöpä ja puoli vuotta elinaikaa. Jos silloin on hyvä vointi, niin kyllä viimeisinä kuukausina aion nauttia elämästä enkä miettiä perintöä.

Sinähän sanoit ettet aio maata likaisissa vaipoissa. Jotta voit varmistaa tuon, on sinulla oltava säästöjä ja ihan kunnolla.

Tai tehtävä sitten ajoissa ihan toisenlainen ratkaisu...

Koska en itsekään saa perintöä - meidän suvussa kaikki menee omillaan ja hyvä niin...

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Olen varma, että sekä isäni, että äitini jättää aikanaan perintöä. Mutta en minä sen varaan mitään laske. Voihan olla, että he tarvitsevat rahansa hoivapalveluihin viimeisinä vuosinaan.

Parikymppisenä minä olisin niitä rahoja tarvinnut, mutta niitä ei minulle tietenkään annettu. Siksi toisekseen olen jo lähes 50 ja vanhempani voivat elää vielä vaikka 20 vuotta. Kyllä minä olen jo ehtinyt kerätä ihan oman omaisuuden oman vanhenemisen varalle. 

Tämä on juuri se juttu. On fiksumpaa tukea niitä omia lapsia aikuisuuden alkuvaiheessa, että he pääsevät kunnolla omilleen. Auttaa opiskelujen aikana, auttaa ensiasunnon ostossa. Kun tuossa alkuvaiheessa auttaa, niin lasten talous on paljon paremmissa kantimissa ja siinä kohtaa kun perintö alkaisi olla ajankohtainen, eivät he ole enää mitään vailla. 

Mitä joku vakavarainen kuusikymppinen enää perinnöllä tekee? Sitä rahaa tarvitaan nuorempana.

No se vakavarainen kuusikymppinen voi autella lapsiaan tai lapsenlapsiaan vaikka niillä saamillaan perintörahoillaan.