Miksi joillain on asenne, että eivät aio jättää perintöä?

En itse tule perimään senttiäkään vanhemmiltanu. Äitini on juonut oma perintönsä (puhutaan kymmenistä tuhansista euroista), ja isäni asuu uuden vaimonsa kanssa vuokralla ja heillä on molemmilla pienet eläkkeet.

Luultavasti se menee niin, että äitipuoli sukunsa kanssa tulee vaatimaan minulta hautajaiskulujen maksamista. Omia lapsuudentavaroitani en myöskään saa itselleni, kun ne on jo kauan sitten heitetty pois. Äitini kulujen maksajaksi en ryhdy.

Jos mahdollista, jätän omille lapsilleni edes jotain. Minusta se on oikeus ja kohtuus.

Ei kenelläkään ole velvollisuutta säästellä itse tienattuja rahoja jälkipolville. Mutta itse ainakin pidän ajatuksesta, että voin jättää pojalleni jotain helpotusta elämään, haluan että hän pärjää tietenkin. Lienee ihan luonnollista suojella jälkikasvuaan. Olen kyllä elämäntyyliltänikin sellainen, etten saa kaikkea menemään joten en viitsi väkisinkään kaikkea pistää haisemaan, mikä järki siinä olisi?

Velipoika oli pitkään jyrkästi sitä mieltä, että hän ei ainakaan jätä mitään kenellekään. Hänelläkin kummasti muuttui mieli, kun sai pojan :)

Minä olen sanonut omille vanhemmilleni, että mitään perintöä en tarvitse, käyttäkää itseenne kaikki mahdollinen niin kauan kuin jaksatte.

Jättäkää nyt edes sen verran, että saa hautajaiset maksettua ja perunkirjoitukset tehtyä. Miksi lasten pitäisi omasta pussistaan kustantaa teidän hautajaiset, kun eivät ole itsekään teiltä mitään saaneet?

Ennemmin polttaisin rahan kuin jättäisin tuolle lapselle mitään. Kaikki on annettu, rakastettu, toivottu, ohjattu, opastettu, annettu tilaa, tarjottu apua, vaadittu, huollettu, hoidettu hellästi rakkaudella, mutta tenava se vain jatkaa 13-kesäisen uhmaa, vaikka täyttää seuraavaksi 18. Mikäli hän ei koskaan aio kasvaa isoksi ja alkaa kohtelemaan muita ihmisiä hyvin, niin hautaan rahani metsään enkä kerro paikasta kenellekkään. Mieluummin hautaan iäksi, kuin annan tuolle jälkikasvulle mitään, ellei ala järkevä elämä maistumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin polttaisin rahan kuin jättäisin tuolle lapselle mitään. Kaikki on annettu, rakastettu, toivottu, ohjattu, opastettu, annettu tilaa, tarjottu apua, vaadittu, huollettu, hoidettu hellästi rakkaudella, mutta tenava se vain jatkaa 13-kesäisen uhmaa, vaikka täyttää seuraavaksi 18. Mikäli hän ei koskaan aio kasvaa isoksi ja alkaa kohtelemaan muita ihmisiä hyvin, niin hautaan rahani metsään enkä kerro paikasta kenellekkään. Mieluummin hautaan iäksi, kuin annan tuolle jälkikasvulle mitään, ellei ala järkevä elämä maistumaan. 

Se piti vielä lisäämäni, että mikäli lapsen käytös olisi parempaa, niin hakisin vaikka kuun taivaalta, mutta nyt hänen joko täytyy oppia itse, tai sitten perintö on byebye.

Sellaisissa suvuissa ei ole mitään omaisuutta, joka siirtyisi sukupolvelta toiselle. Minä olen perinyt kiinteistöomaisuutta isoisovanhempieni sukupolvelta asti ja näen velvollisuudekseni siirtää sen omille lapsilleni. Tällainen omaisuus on minulla ikään kuin lainassa.

Jotkut suvut siis vaurastuvat ja joissaan vain köyhyys periytyy.

Vierailija kirjoitti:

No ei meillä ainakaan mummu kituutellut perintöä ajatellen. Matkusteli paljon kun oli hyväkuntoinen ja laitettiin vielä yksityiseen vanhainkotiin ja silti jäi hyvin perittävää.

Kyllä itse mieluusti jättäisin perintöä jos lapsia joskus tulee. Tällä hetkellä mietin kyllä testamentin tekoa ahneen siskon vuoksi. Mietimme mieheni kanssa talon ostoa ja koska emme ole naimisissa puhuin siskoille testamentin teosta että jos talo ostetaan niin haluaisin että mies siinä saa asua jos kuolen. Toiselle sisarukselle oli täysin ok ja sanoi että noinhan se pitääkin kun taas toinen sanoi tylysti että kyllä hän ainakin omansa pitää ja vaatii. Ihan kiusallaankin tekisi mieli tehdä testamentti toiselle sisarukselle tai vaikka johonkin muuhun.

Sisarus ei voi vaatia "omaansa" sillä lakiosa koskee vain omia lapsia ja näiden jälkeläisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut että kun minusta aika jättää niin haluan että jälkeen jää vain velkaa.

Miksikö ?

Koska en halua että jälkipolvet käynnistävät massiivisen tappelun turhasta.

Kokemus ja tilastot kyll osoittavat, kaksi asiaa. Ensimmäinen niistä on, että mitä vähemmän perittävää, sitä suuremmat riidat siitä tulevat. Ja toinen asia on, että mitä vähemmän markityksellisiä asioita perinnössä on, sitä turhemmasta ne riidat tulevat.

 Niinpä sinun ei kannata kuvitella, että tämä on hyvä keino estää jälkipolvien tappeluita. Siihen on parempi keino: jätä selkeä ja mahdollisimman tasapuolinen testamentti, jonka sisällöistä ja perusteluista olet keskustellut kaikkien perillistesi kanssa etukäteen, niin että kukaan ei ylläty. Kirjoita perustelut myös testamenttiin tai sen lisäosaan, ettei keneltäkään pääse unohtumaan.

Toki voit kuluttaa koko omaisuutesi ennen kuolemaasi, mutta tee se ihan itsesi takia, äläkä kuvittele, että se jotenkin vähentää perillistesi kiistoja.  Ja älä jätä kuollessasi velkoja, niistä kärsii aina joku. Ei sinustakaan ole kiva, ku joku jättää velkansa sinulle maksamatta.

En aio jäädä velkaa kenellekään ihmiselle vaan pankeille ja rahalaitoksille. Ja kun ei ole mitään jaettavaa niin ei ole myöskään riitaa siitä mitä kukakin saa.

Onpa lyhytnäköistä. Ensinnäkin, kenen luulet maksavan pankkien ja rahalaitosten tappiot? Tappio ei suinkaa jää pankille, vaan senmaksavat sitten muut velalliset ja tilisäästäjät marginaalikorkoina ja tilikorkoina ja jos kaltaisiasi on paljon, se näkyy myös markkinakorkoina. Eli käytännössä minä joudun maksamaan sinun velkasi. Ja sinä maksat jonkun samalla lailla ajatelleen ääliön velkoja...

Ja se, että perittävää ei ole, ei poista perillisten riitoja, vaikka kuinka luulet niin. Riita tulee sitten siitä, miten perunkirjoitus ja ne velat hoidetaan, kuka joutuu kärräämään romusi kaatikselle ja mihin katosi se sohva, joka oli uusi ja kallis silloin kun Sirkka-täti kävi viimeksi sulla kylässä 1990-luvulla - ei kai vain joku ole vaihtanut sitä tuohon kahvitahraiseen keltaiseen ysäriplyyshihirvitykseen?

Ja jonkun täytyy maksaa hautajaisetkin, jos sinulta jää vain velkaa. Se joku on joko omaiset tai yhteiskunta. Halvimman mukaankin hautajaiset maksaa pari tonnia. Minä en veronmaksajan niitä halua ainakaan maksaa.

Minulla on hyvät suhteet vanhempiini ja todella toivon että käyttävät omaisuutensa tarvitsemaansa hoitoon sitten kun se aika tulee. He ovat säästäväisiä ja haluavat jättää perintöä, ja vähän huolestuneena odotan tuleeko sitä vaihetta että perusturva ei riitä ihmisarvoiseen hoitoon vaan heidän omaisuuttaan pitäisi myydä jotta voidaan maksaa tarvittavasta hyvästä hoidosta. Tiedän että vanhempani ovat sitä vastaan, mutta en kestäisi nähdä heitä jossain laitoksessa likaisissa vaipoissa jne. Siinä vaiheessa on jollain keinolla saatava heidät käyttämään omaisuuttaan omaan hoitoonsa sen sijaan että säästäisivät sitä minulle ja veljelleni.

Minulla on hyvät suhteet vanhempiini ja todella toivon että käyttävät omaisuutensa tarvitsemaansa hoitoon sitten kun se aika tulee. He ovat säästäväisiä ja haluavat jättää perintöä, ja vähän huolestuneena odotan tuleeko sitä vaihetta että perusturva ei riitä ihmisarvoiseen hoitoon vaan heidän omaisuuttaan pitäisi myydä jotta voidaan maksaa tarvittavasta hyvästä hoidosta. Tiedän että vanhempani ovat sitä vastaan, mutta en kestäisi nähdä heitä jossain laitoksessa likaisissa vaipoissa jne. Siinä vaiheessa on jollain keinolla saatava heidät käyttämään omaisuuttaan omaan hoitoonsa sen sijaan että säästäisivät sitä minulle ja veljelleni.

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Olen varma, että sekä isäni, että äitini jättää aikanaan perintöä. Mutta en minä sen varaan mitään laske. Voihan olla, että he tarvitsevat rahansa hoivapalveluihin viimeisinä vuosinaan.

Parikymppisenä minä olisin niitä rahoja tarvinnut, mutta niitä ei minulle tietenkään annettu. Siksi toisekseen olen jo lähes 50 ja vanhempani voivat elää vielä vaikka 20 vuotta. Kyllä minä olen jo ehtinyt kerätä ihan oman omaisuuden oman vanhenemisen varalle. 

Tämä on juuri se juttu. On fiksumpaa tukea niitä omia lapsia aikuisuuden alkuvaiheessa, että he pääsevät kunnolla omilleen. Auttaa opiskelujen aikana, auttaa ensiasunnon ostossa. Kun tuossa alkuvaiheessa auttaa, niin lasten talous on paljon paremmissa kantimissa ja siinä kohtaa kun perintö alkaisi olla ajankohtainen, eivät he ole enää mitään vailla. 

Mitä joku vakavarainen kuusikymppinen enää perinnöllä tekee? Sitä rahaa tarvitaan nuorempana.

Ex mieheni sai ennakkoperintöä asunnon ostoon. Mutta hänellä on varakkaat vanhemmat. Nyt hänellä on jo hyvät sijoitukset, kun ei ole tarvinnut asuntolainaa maksaa. 

Vierailija kirjoitti:

No ei meillä ainakaan mummu kituutellut perintöä ajatellen. Matkusteli paljon kun oli hyväkuntoinen ja laitettiin vielä yksityiseen vanhainkotiin ja silti jäi hyvin perittävää.

Kyllä itse mieluusti jättäisin perintöä jos lapsia joskus tulee. Tällä hetkellä mietin kyllä testamentin tekoa ahneen siskon vuoksi. Mietimme mieheni kanssa talon ostoa ja koska emme ole naimisissa puhuin siskoille testamentin teosta että jos talo ostetaan niin haluaisin että mies siinä saa asua jos kuolen. Toiselle sisarukselle oli täysin ok ja sanoi että noinhan se pitääkin kun taas toinen sanoi tylysti että kyllä hän ainakin omansa pitää ja vaatii. Ihan kiusallaankin tekisi mieli tehdä testamentti toiselle sisarukselle tai vaikka johonkin muuhun.

Eikö tuo ole ihan itsestäänselvyys, että teette keskinäisen testamentin. Siis miksi tuosta edes tarvii sisaruksille puhua. 

Helpompaa on elää niin, että odottaa saavansa omilta vanhemmiltaan isot perinnöt ja sitten muuttaa ajatusta niin, että totta helvetissä en jätä lapsille mitään, vaan käytän kaikki itseeni.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina tehnyt omat rahani, enkä todellakaan aio ottaa mitään almuja vastaan jatkossakaan. Kyllä nolottaisi aikuisena ihmisenä, jos vanhemmat olisivat työntämässä rahaa tai omaisuutta käteen.

Nimim. 19-vuotiaana omavarainen

Ylpeä voi olla, mutta ei kannata olla tyhmän ylpeä. 

Vierailija kirjoitti:

Kovin on suuren sukupolven edustajavanhemmilta joltain unohtunut, miten saivat henkistä ja rahallista tukea omilta vanhemmiltaan. Myös mökit, tilat ja talot perintönä. Sitten eletään kuin kroisokset ja varsinkaan omille lapsille ei anneta yhtikäs mitään, ei edes henkistä tukea. Raha on mennyt päähän ja ahneus on ottanut elämästä vallan. Ahneat suuret sukupolvelaiset tulevat viettämään elämän ilman lapsiaan ja lapsenlapsiaan, rahaa halaten.

Sä olet niin väärässä. Sotien jälkeen Suomi asutti  yli  400 000 ihmistä joiden koko  omaisuus jäi rajan taakseni.Sen lisäksi että  sä olet tyhmä ja uskot sokeasti  kaiken mitä sulle on suurista  ikäluokista selitetty, olet vielä  laiska etkä tarkasta asioita.Ei  siltä ekan maailmansodan jälkeen syntyneiltä eli  nykyisten suurten ikäluokkien vanhemmilta mitään suuria perintöjä jäänyt  koska kaikki eivät suinkaan ole mitään kultalusikka ahterissa syntyneitä maalaisliittolaisia tilanomistjia vaan kaupungissa hellahuoneista kerrostaloasuntoihin ja rintamamiestaloihin ponnistanutta väkeä. Mahdolliset tilat ja talot ovat maan sisäisen muuttoliikkeen seurauksena menettäneet arvonsa eikä niistä pääse eroon edes rahalla. Suuret ikäluokat laittavat roponsa joko palvelutaloyksiön vuokraan ja hoitomaksuihin tai  tekonivellelleikkauksiin yksityisellä puolella (ne joilla on varaa) koska  julkinen puoli ei ehdi  heitä hoitaa. Valtaosa vanhuksista on pienituloisia, toisin kuin luulet.

Huomaa todella että mitä nuoremmasta kirjoittajasta on kyse, sen tyhmempi ja tietämättömämpi hän on.Että myötähävettää.

Koska jokaisen pitää ansaita itse oma elantonsa. Perintövero 100% tarvitaan.

Itse taas toivoisin, että vanhempani käyttäisivät minulle tarkoitetun perinnön ennen kuin aika heistä jättää. Ovat uhranneet niin paljon elämästään meille lapsille ja pärjättäisiin kyllä ilman perintöäkin.

Olen sitä sukupolvea joka on itse kerännyt säästämällä itselleen omaisuutta.En ole luottanut siihen että saan vanhenpani maksamaan elämiseni.Niin pitäisi elää monien muidenkin eikä elää perintöä odotellessa niin kuin Kummelit.