Miksi joillain on asenne, että eivät aio jättää perintöä?

Aloittaja on pissi pöksyssä, että jääkö häneltä vanhempien rahat ja omaisuus saamatta. Onhan se törkeää käyttää omat rahansa itseensä, toisille ne pitää jättää! Mullekaikkitännehetiiii!

Kovin on suuren sukupolven edustajavanhemmilta joltain unohtunut, miten saivat henkistä ja rahallista tukea omilta vanhemmiltaan. Myös mökit, tilat ja talot perintönä. Sitten eletään kuin kroisokset ja varsinkaan omille lapsille ei anneta yhtikäs mitään, ei edes henkistä tukea. Raha on mennyt päähän ja ahneus on ottanut elämästä vallan. Ahneat suuret sukupolvelaiset tulevat viettämään elämän ilman lapsiaan ja lapsenlapsiaan, rahaa halaten.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut että kun minusta aika jättää niin haluan että jälkeen jää vain velkaa.

Miksikö ?

Koska en halua että jälkipolvet käynnistävät massiivisen tappelun turhasta.

Voihan sitä noinkin valehdella itselleen. Ja olla noin mestarillinen kääntämään oma itsekkyys joksikin absurdiksi muka-huoleksi lastensa keskinäisistä väleistä.

Tuollaiselle selittelylle voisi jo melkein nauraa. Sääliksi vaan käy jälkikasvua, koska tuo itsekkyys ja valheellinen selittely varmaan pätee muillekin elämänalueille.

Tämä pätee varmaan lähinnä köyhiin perheisiin. Rikkaat perheet kyllä kartuttavat sitä omaisuutta sukupolvesta toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä, miksi pitäisi jättää. Oikein toivon, että vanhempani käyttäisivät vähät rahansa itseensä. Kyllä minä selviän ilman perintöä.

Mieheni taas on vastakohta. Aidosti kauhistui, kun isänsä osti kalliin auton 74-vuotiaana. Perinnöstä pois nekin rahat ihan turhaan. Siskonsa kanssa keskustelee, kuinka paljon tulevat nettoamaan, kun isä kuolee. Toivon, että appiukko testamenttaa kaiken omaisuutensa jollekin kissatalolle! (Asuu maassa, jossa ei ole rintaperillisille lakisääteistä osaa.)

Ne sivut jotka jättävät perintöä , eivät keskustele siitä että mitä nettoavat kun vanhemmat kuolevat koska he itse aikanaan toimivat samoin. Eli jättävät perintöä omille lapsilleen.

Ei noissa " vanhoissa" suvuissakaan jätetä kelvottimalle perilliselle eikä toisaalta ajatella ettei saisi vanhoilla päivillään hankkia voi vaikkapa uutta autoa.

Jos siihen autoon menee koko perintö, niin ei sitten puhutakaan kovin kummoisista omaisuuksta .

Ei vähän paremmankaan uuden auton hinnalla montaa perillisiä muutenkaan pitkään rällästäisi.

Vierailija kirjoitti:

Kovin on suuren sukupolven edustajavanhemmilta joltain unohtunut, miten saivat henkistä ja rahallista tukea omilta vanhemmiltaan. Myös mökit, tilat ja talot perintönä. Sitten eletään kuin kroisokset ja varsinkaan omille lapsille ei anneta yhtikäs mitään, ei edes henkistä tukea. Raha on mennyt päähän ja ahneus on ottanut elämästä vallan. Ahneat suuret sukupolvelaiset tulevat viettämään elämän ilman lapsiaan ja lapsenlapsiaan, rahaa halaten.

Juuri näin!

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut että kun minusta aika jättää niin haluan että jälkeen jää vain velkaa.

Miksikö ?

Koska en halua että jälkipolvet käynnistävät massiivisen tappelun turhasta.

Kokemus ja tilastot kyll osoittavat, kaksi asiaa. Ensimmäinen niistä on, että mitä vähemmän perittävää, sitä suuremmat riidat siitä tulevat. Ja toinen asia on, että mitä vähemmän markityksellisiä asioita perinnössä on, sitä turhemmasta ne riidat tulevat.

 Niinpä sinun ei kannata kuvitella, että tämä on hyvä keino estää jälkipolvien tappeluita. Siihen on parempi keino: jätä selkeä ja mahdollisimman tasapuolinen testamentti, jonka sisällöistä ja perusteluista olet keskustellut kaikkien perillistesi kanssa etukäteen, niin että kukaan ei ylläty. Kirjoita perustelut myös testamenttiin tai sen lisäosaan, ettei keneltäkään pääse unohtumaan.

Toki voit kuluttaa koko omaisuutesi ennen kuolemaasi, mutta tee se ihan itsesi takia, äläkä kuvittele, että se jotenkin vähentää perillistesi kiistoja.  Ja älä jätä kuollessasi velkoja, niistä kärsii aina joku. Ei sinustakaan ole kiva, ku joku jättää velkansa sinukle maksamatta.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan rakennettu oma elämämme ilman apuja ja ollaan ylpeitä siitä. Haluaisin kasvattaa omat lapseni ajattelemaan samoin, tähtäämään korkealle ja pärjäämään omilla saavutuksillaan. Jos näin ei lapsesta riippumattomasta syystä tapahdu, niin toki tuetaan rahallisesti minkä pystytään, mutta jos lapsi mieluummin lähtee rantapummiksi Bahamalle kuin kouluttautuu ja etenee työelämässä, niin en minä ymmärrä miksi meidän pitäisi kitsastella eläkepäivistä jotta hänen ei tarvitsisi ottaa vastuuta omasta elämästään.

Joku ylempänä mainitsi, että keski-iän jälkeen talous pysyy kunnossa säästämättäkin. Ehkä, mutta tulevaisuudesta on paha sanoa. Minä en laskisi sokeasti sen varaan että meidän sukupolvi saa enää eläkkeitä, tai että meillä olisi ilmainen laadukas terveyden- ja vanhustenhuolto. Jälkimmäinenhän on nytkin paikoin ala-arvoista. Minä en ajatellut maata viimeisiä vuosiani likaisissa vaipoissa vain siksi ettei jonkun muun tarvitsisi tehdä töitä - en edes vaikka se joku muu olisi oma lapsi.

Eli sinulla on oltava säästöjä ja omaisuutta siinä vaiheessa kun alat tarvita niitä vaippoja uudestaan.

Jos siis tähtäät siihen että tarvittaessa voit itse kustantaa hoitoa itsellesi, et voi kaikkea panna menemään eläkkeellä, vaippavaihe voi kestää pitkäänkin.

Jos sitten käykin niin että kuolla kupsahdat yhtäkkiä juuri kun pääset eläkkeelle, niin sinulla on kaikki säästöt ja omaisuus tallella perittäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut että kun minusta aika jättää niin haluan että jälkeen jää vain velkaa.

Miksikö ?

Koska en halua että jälkipolvet käynnistävät massiivisen tappelun turhasta.

Kokemus ja tilastot kyll osoittavat, kaksi asiaa. Ensimmäinen niistä on, että mitä vähemmän perittävää, sitä suuremmat riidat siitä tulevat. Ja toinen asia on, että mitä vähemmän markityksellisiä asioita perinnössä on, sitä turhemmasta ne riidat tulevat.

 Niinpä sinun ei kannata kuvitella, että tämä on hyvä keino estää jälkipolvien tappeluita. Siihen on parempi keino: jätä selkeä ja mahdollisimman tasapuolinen testamentti, jonka sisällöistä ja perusteluista olet keskustellut kaikkien perillistesi kanssa etukäteen, niin että kukaan ei ylläty. Kirjoita perustelut myös testamenttiin tai sen lisäosaan, ettei keneltäkään pääse unohtumaan.

Toki voit kuluttaa koko omaisuutesi ennen kuolemaasi, mutta tee se ihan itsesi takia, äläkä kuvittele, että se jotenkin vähentää perillistesi kiistoja.  Ja älä jätä kuollessasi velkoja, niistä kärsii aina joku. Ei sinustakaan ole kiva, ku joku jättää velkansa sinulle maksamatta.

En aio jäädä velkaa kenellekään ihmiselle vaan pankeille ja rahalaitoksille. Ja kun ei ole mitään jaettavaa niin ei ole myöskään riitaa siitä mitä kukakin saa.

Vierailija kirjoitti:

Vallalla on, kuten jo ensimmäisistä kommenteista näkyy, käsitys että säästäminen on jatkuvaa kaikesta tarpeellisesta ja mukavasta kieltäytymistä ja siksi aivan karmeaa. Kuvitellaan että siinä jotenkin uhraa itsensä muiden hyväksi. Fakta kuitenkin on että jos on hoitanut asiansa suhteellisen asiallisesti niin keski-iässä omaisuutta alkaa olla jonkun verran eikä välttämättä halua kuluttaa hampaat irvessä vain sen takia että saisi kulutettua. Jemmaan jää ilman sen kummempaa kärsimistä ja jos ei vanhoilla päivillään sairastu ja mene/joudu kalliisiin hoitoihin niin kyllä jäkipolville jää ihan kohtalaisesti.

Se ei kaikilla vain mene niin. Tilanteita on monia. Jos vielä elää loppuelämänsä pienellä eläkkeellä, todennäköisesti sitä varallisuutta kuluttaa juuri silloin niihin reissuihin ym, eikä kärvistele eläkeikäänsä pelkällä eläkkeellä. Joo keski-ikäisenä tilanne on hyvä useimmiten. Mutta kuinka moni haluaa radikaalisti alentaa elintasoaan eläkkeelle jäämisen jälkeen? Silloin kannattaa käyttää sitä varallisuuttaan hyväkseen. Eikä kenenkään velvollisuus ole säästellä omia rahojaan toisia varten. Vaan käyttää sen eläessään siihen, että voi elää mielekästä elämää myös eläkkeellä.

Yleensä he ovat tätä porukkaa, jolta ei muutenkaan mitään jäisi. Hyvillä eläkkeillä rahaa jää väkisinkin säästöön, asunto, sijoitusasunnot ja mökit on jo kauan olleet velattomia. Lisäksi olen itse perinyt. Käyttelen perinnön tuottoja sekä eläkettä, väkisinkin tästä jää huomattava perintö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ajatellut että kun minusta aika jättää niin haluan että jälkeen jää vain velkaa.

Miksikö ?

Koska en halua että jälkipolvet käynnistävät massiivisen tappelun turhasta.

Kokemus ja tilastot kyll osoittavat, kaksi asiaa. Ensimmäinen niistä on, että mitä vähemmän perittävää, sitä suuremmat riidat siitä tulevat. Ja toinen asia on, että mitä vähemmän markityksellisiä asioita perinnössä on, sitä turhemmasta ne riidat tulevat.

 Niinpä sinun ei kannata kuvitella, että tämä on hyvä keino estää jälkipolvien tappeluita. Siihen on parempi keino: jätä selkeä ja mahdollisimman tasapuolinen testamentti, jonka sisällöistä ja perusteluista olet keskustellut kaikkien perillistesi kanssa etukäteen, niin että kukaan ei ylläty. Kirjoita perustelut myös testamenttiin tai sen lisäosaan, ettei keneltäkään pääse unohtumaan.

Toki voit kuluttaa koko omaisuutesi ennen kuolemaasi, mutta tee se ihan itsesi takia, äläkä kuvittele, että se jotenkin vähentää perillistesi kiistoja.  Ja älä jätä kuollessasi velkoja, niistä kärsii aina joku. Ei sinustakaan ole kiva, ku joku jättää velkansa sinulle maksamatta.

En aio jäädä velkaa kenellekään ihmiselle vaan pankeille ja rahalaitoksille. Ja kun ei ole mitään jaettavaa niin ei ole myöskään riitaa siitä mitä kukakin saa.

Onpa lyhytnäköistä. Ensinnäkin, kenen luulet maksavan pankkien ja rahalaitosten tappiot? Tappio ei suinkaa jää pankille, vaan senmaksavat sitten muut velalliset ja tilisäästäjät marginaalikorkoina ja tilikorkoina ja jos kaltaisiasi on paljon, se näkyy myös markkinakorkoina. Eli käytännössä minä joudun maksamaan sinun velkasi. Ja sinä maksat jonkun samalla lailla ajatelleen ääliön velkoja...

Ja se, että perittävää ei ole, ei poista perillisten riitoja, vaikka kuinka luulet niin. Riita tulee sitten siitä, miten perunkirjoitus ja ne velat hoidetaan, kuka joutuu kärräämään romusi kaatikselle ja mihin katosi se sohva, joka oli uusi ja kallis silloin kun Sirkka-täti kävi viimeksi sulla kylässä 1990-luvulla - ei kai vain joku ole vaihtanut sitä tuohon kahvitahraiseen keltaiseen ysäriplyyshihirvitykseen?

Vierailija kirjoitti:

Kovin on suuren sukupolven edustajavanhemmilta joltain unohtunut, miten saivat henkistä ja rahallista tukea omilta vanhemmiltaan. Myös mökit, tilat ja talot perintönä. Sitten eletään kuin kroisokset ja varsinkaan omille lapsille ei anneta yhtikäs mitään, ei edes henkistä tukea. Raha on mennyt päähän ja ahneus on ottanut elämästä vallan. Ahneat suuret sukupolvelaiset tulevat viettämään elämän ilman lapsiaan ja lapsenlapsiaan, rahaa halaten.

Tämä on tietysti vaikea ymmärtää teidän, joiden elämä pyörii vaan muiden ihmisten hankkimien rahojen ympärillä, mutta kaikki eivät ole saaneet taloja, mökkejä, tiloja, mitään. Omatkin vanhempani ovat ilmoittaneet, että kun loppumetrit häämöttää niin saattavat lähteä viimeisillä rahoillaan vaikka luksusmaailmanympärysmatkalle. Minä olen heitä siihen pelkästään kannustanut. Ovat läheisiä, rakastettuja ja tapaavat lapsenlapsiaan viikottain. Katsos kun meillä ei rakkautta ja perhettä tarvitse ostaa rahalla. Toivon todella, että saan kasvatettua omat arvoni myös jälkeläisiini, eikä heistä tule tuollaisia ahneita korppikotkia kuin sinusta.

Mulla ei ainakaan ole mitään tarvetta jättää perintöä enkä odota kielipitkällä omien vanhempienikaan perintöä. Minusta optimaalinen tilanne on, että he käyttävät kaikki rahansa itse juuri siihen, mihin tykkäävät.

Itselläni ei ole aikomustakaan jättää perintöä ja optimaalinen tilanne olisikin, että kuollessani kuolinpesällä olisi rahaa hautajaiskuluihin ja perukirjaan ja that´s it. Ei tarvitse perillisten tapella.

Btw... perinnöstä riiteleminen on niin tolkuttoman kallista, että kyllä ne on ne rikkaat, jotka siitä oikeasti oikeudessa taistelevat.

Yleensä oikeudenkäyntikulut on huomattavan paljon suuremmat, kuin se osuus, mistä tapellaan.

Olen varma, että sekä isäni, että äitini jättää aikanaan perintöä. Mutta en minä sen varaan mitään laske. Voihan olla, että he tarvitsevat rahansa hoivapalveluihin viimeisinä vuosinaan.

Parikymppisenä minä olisin niitä rahoja tarvinnut, mutta niitä ei minulle tietenkään annettu. Siksi toisekseen olen jo lähes 50 ja vanhempani voivat elää vielä vaikka 20 vuotta. Kyllä minä olen jo ehtinyt kerätä ihan oman omaisuuden oman vanhenemisen varalle. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ainakaan ole mitään tarvetta jättää perintöä enkä odota kielipitkällä omien vanhempienikaan perintöä. Minusta optimaalinen tilanne on, että he käyttävät kaikki rahansa itse juuri siihen, mihin tykkäävät.

Itselläni ei ole aikomustakaan jättää perintöä ja optimaalinen tilanne olisikin, että kuollessani kuolinpesällä olisi rahaa hautajaiskuluihin ja perukirjaan ja that´s it. Ei tarvitse perillisten tapella.

Btw... perinnöstä riiteleminen on niin tolkuttoman kallista, että kyllä ne on ne rikkaat, jotka siitä oikeasti oikeudessa taistelevat.

Yleensä oikeudenkäyntikulut on huomattavan paljon suuremmat, kuin se osuus, mistä tapellaan.

Suurinta osaa näistä riidoista ei edes viedä oikeuteen. Niitä riidellään ihan keskenään vuosikymmenten ajan sukujuhlissa, kyräillessä, kampitetaan toista aina tilaisuuden sattuessa pienillä ja isoilla paikkakunnilla esim kun toinen on ehdolla valtuustoon tms. Käydään muutaman vuoden välein polttamassa toisen kesämökki tai talo, asettamassa naula autonrenkaan alle, jne. Suomi on täynnä näitä. Omassakin suvussani on, vaikka mitään haluamisen arvoista perittävää ei ole ollut sukupolviin.

Vierailija kirjoitti:

Kovin on suuren sukupolven edustajavanhemmilta joltain unohtunut, miten saivat henkistä ja rahallista tukea omilta vanhemmiltaan. Myös mökit, tilat ja talot perintönä. Sitten eletään kuin kroisokset ja varsinkaan omille lapsille ei anneta yhtikäs mitään, ei edes henkistä tukea. Raha on mennyt päähän ja ahneus on ottanut elämästä vallan. Ahneat suuret sukupolvelaiset tulevat viettämään elämän ilman lapsiaan ja lapsenlapsiaan, rahaa halaten.

Ei tullut mieleen, että on hippasen ajat muuttuneet? Varallisuutta on jossain vaiheessa ollut huomattavasti helpompi kerätä ja hyvällä tuurilla asunnonkin arvo on kasvanut tai pysynyt edes samana. Nyt suurimmassa osassa kunnista arvo laskee jatkuvasti, eikä perinnöksi asti jää niistä enää kummoisia summia. Toki sitä varallisuutta voisi kerätä muinkin tavoin, mutta usein sitä joutuu myös kuluttamaan eläkeiässä. Usein edessä on uuden asunnon hankinta tai muutostöitä vanhaan, että siellä pystyy liikkumaan vanhempanakin. Tai että voi elää elämäänsä mielekkäästi, eikä kituutella pienellä eläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin on suuren sukupolven edustajavanhemmilta joltain unohtunut, miten saivat henkistä ja rahallista tukea omilta vanhemmiltaan. Myös mökit, tilat ja talot perintönä. Sitten eletään kuin kroisokset ja varsinkaan omille lapsille ei anneta yhtikäs mitään, ei edes henkistä tukea. Raha on mennyt päähän ja ahneus on ottanut elämästä vallan. Ahneat suuret sukupolvelaiset tulevat viettämään elämän ilman lapsiaan ja lapsenlapsiaan, rahaa halaten.

Tämä on tietysti vaikea ymmärtää teidän, joiden elämä pyörii vaan muiden ihmisten hankkimien rahojen ympärillä, mutta kaikki eivät ole saaneet taloja, mökkejä, tiloja, mitään. Omatkin vanhempani ovat ilmoittaneet, että kun loppumetrit häämöttää niin saattavat lähteä viimeisillä rahoillaan vaikka luksusmaailmanympärysmatkalle. Minä olen heitä siihen pelkästään kannustanut. Ovat läheisiä, rakastettuja ja tapaavat lapsenlapsiaan viikottain. Katsos kun meillä ei rakkautta ja perhettä tarvitse ostaa rahalla. Toivon todella, että saan kasvatettua omat arvoni myös jälkeläisiini, eikä heistä tule tuollaisia ahneita korppikotkia kuin sinusta.

Erona ahneissa vanhemmissani on, etteivät he ole koskaan lapsistaan välittäneet vaan ovat lapsia kohdelleet aina henkisesti sekä fyysisesti väkivalloin. Että mietipä vielä kuka yhtälössä kukin on. Jos itse saisin valita vanhempani, haluaisin mieluummin rutiköyhän ja aidosti rakastavan sekä välittävän vanhemman kuin ökyrikkaan, väkivaltaisen narsistin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan rakennettu oma elämämme ilman apuja ja ollaan ylpeitä siitä. Haluaisin kasvattaa omat lapseni ajattelemaan samoin, tähtäämään korkealle ja pärjäämään omilla saavutuksillaan. Jos näin ei lapsesta riippumattomasta syystä tapahdu, niin toki tuetaan rahallisesti minkä pystytään, mutta jos lapsi mieluummin lähtee rantapummiksi Bahamalle kuin kouluttautuu ja etenee työelämässä, niin en minä ymmärrä miksi meidän pitäisi kitsastella eläkepäivistä jotta hänen ei tarvitsisi ottaa vastuuta omasta elämästään.

Joku ylempänä mainitsi, että keski-iän jälkeen talous pysyy kunnossa säästämättäkin. Ehkä, mutta tulevaisuudesta on paha sanoa. Minä en laskisi sokeasti sen varaan että meidän sukupolvi saa enää eläkkeitä, tai että meillä olisi ilmainen laadukas terveyden- ja vanhustenhuolto. Jälkimmäinenhän on nytkin paikoin ala-arvoista. Minä en ajatellut maata viimeisiä vuosiani likaisissa vaipoissa vain siksi ettei jonkun muun tarvitsisi tehdä töitä - en edes vaikka se joku muu olisi oma lapsi.

Eli sinulla on oltava säästöjä ja omaisuutta siinä vaiheessa kun alat tarvita niitä vaippoja uudestaan.

Jos siis tähtäät siihen että tarvittaessa voit itse kustantaa hoitoa itsellesi, et voi kaikkea panna menemään eläkkeellä, vaippavaihe voi kestää pitkäänkin.

Jos sitten käykin niin että kuolla kupsahdat yhtäkkiä juuri kun pääset eläkkeelle, niin sinulla on kaikki säästöt ja omaisuus tallella perittäväksi.

Miten niin en voi? Eläkeikäähän se vaippavaihekin on. Eikä minua tietenkään millään tavoin haittaa se jos lapseni saavat perintöä, päinvastoin. Mutta ensisijaisesti meillä säästetään siihen, että on eläkkeellä varaa matkustella vielä kun voidaan hyvin, ja rahaa hoidattaa itsemme sitten kun ei enää voida. Ei siihen, että aikuisen ihmisen pitäisi saada enemmän kuin minkä eteen hän on itse valmis tekemään työtä.

Ja ehkä sitä vaippavaihetta ei tule. Ehkä tuleekin kuolemantuomio lyhyellä varoitusajalla, esimerkiksi levinnyt syöpä ja puoli vuotta elinaikaa. Jos silloin on hyvä vointi, niin kyllä viimeisinä kuukausina aion nauttia elämästä enkä miettiä perintöä.

Olemme sisareni kanssa sanoneet vanhemmillemme, että nyt, kun he jäävät eläkkeelle, on vihdoin aika nauttia elämästä. Tähän asti ovat vain tehneet töitä pienyrittäjinä. He ovatkin vukranneet ensi talveksi asunnon Madeiralta, jossa ovat muutaman kerran lomailleet ja tykästyneet paikkaan. Sisarellani ja minulla on jo nyt enemmän omaisuutta ja paremmat tulot kuin vanhemmillamme, niin että emme tarvitse mitään perintöjä.