Lue keskustelun säännöt.
Vauvakuume ja mieheni traumaattinen kokemus vauva-arjessa edeltävässä suhteessa
26.06.2018 |
Miehelläni on edeltävästä suhteesta pian kuusi vuotta täyttävä lapsi. Lapsen äidistä mieheni erosi, kun lapsi oli 2 vuotias. Arki silloisen uuden tulokkaan kanssa oli täynnä riitoja ja eri näkökulmia sekä arvoja. Miehen edeltävä nainen kielsi mieheltäni vauvan syntymän jälkeen kaikki yhteiset illanvietot, kalareissut, harrastukset jne. Itse hän piti kiinni omista kauneudenhoitokäynneistä, jumpista ja kahvittelusta ystävien kanssa. Mentaliteetti oli se, että hän synnytti lapsen ja mies saisi ottaa päävastuun kaikesta muusta. Yhteistyö ei toiminut.
Nyt me olemme olleet yhdessä 3 vuotta ja minulla on vauvakuume jo lähes sietämätön. Vähitellen myös mies alkaa lämpeämään ajatukseen lapsesta, joita on aina tiennyt kanssani haluavan. Esille hän tuo ainoastaan pelkonsa siitä, että tuo kuuden vuoden takainen, ensimmäisen lapsen kanssa koettu, toistuisi. Olen lähes vastakohta miehen entiselle ja pystynyt muutkin traumaattiset muistot edeltävästä parisuhteesta kumoamaan. Miten nyt vakuuttaa mies siitä, ettei hän todellakaan tule kokemaan mitään samanlaista, mitä koki esikoisensa kanssa?
Kommentit (166)
Miksi olet ollut mukana perheneuvolassa ja lastenvalvojalla? Miksi yleensä teillä on tarvetta käydä perheneuvolassa? Ja lisää lapsia tähän soppaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai on miesparka vallan traumatisoitunut! Kauheaa mitä on ressukka joutunut kokemaan. Ja vielä hoitamaan omaa lastaan!
Mukavuuden halu se on joka siellä houkuttelee. Ei olisi miehestä isäksi. Paljastuihan munkin ex sarjamurhaajaksi naisten kidttajaksi ja raiskaajaksi. Siksi en uskalla enää koskaan sitoutua. Korin vain kermat päältä. Ihan totta!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mä haistan tässä jutussa sen, että mies ei halua enempiä lapsia? Ap haluaa, ja nyt hän miettii päänsä puhki sanoja, joilla saisi miehen suostumaan.
Olen aina varautunut kuullessani kakkosen kuvailevan ykköstä 'ihan hirveän hankalaksi'.
Aiemmin uskoin nämä jutut, mutta en enää.
Riidoissa ja erossa on kaksi osapuolta, aina.Ei varmaan haluakaan, mutta ymmärsin, että se oli tuon "trauman" syytä?
No ehkä "trauma" oli sitä, että lapsenhoito osoittautuikin rankemmaksi kuin mies arvasi?
Ei siinä mitään, inhimillistä. Mutta sen sijaan että pari olisi yhteistuumin kasvanut vanhemmuuteen, he riitelivät ja erosivat.
Ei tossa pysty antamaan aplodeja kummallekaan.Kasvamaan vanhemmuuteen yhdessä, miten, jos oli rankempaa kuin arvasi? Kärsimäänkö siinä ois yhdessä pitänyt ryhtyä? Riidellä ja huutaa asioista jatkuvasti?
Onko kasvaminen sinulle riitaa ja huutoja?
On ollut joo. Sellainen oli kotini. Aika monen muunkin on ollut. Ottitko sinun äitisi sinua kädestä kiinni ja opasti? Voi hellan lettas sentään.
Tutustuin eroseminaarissa naiseen, jonka kanssa ystävystyimme. Hänellä oli takanaan 2 avioliittoa. Kumpikin mies oli osoittautunut huonoksi puolisoksi. Nyt hänellä oli miesystävä, mutta tämäkin oli niin raivostuttava, että nainen jätti hänet kerran kuussa. Kitkuttivat kuitenkin yhdessä. Miehellä oli exä, joka oli täysin sairas hirviö. Lisäksi naisella oli hirveä äiti, sadistinen pomo, moraalittomia kavereita, ja muutama muu ihminen, joiden kanssa hän oli verisesti riitaantunut.
On kummallista, miten sokeasti uskoin kaiken. Säälin häntä, kun elämä oli potkinut viatonta ihmistä jatkuvasti päähän tuoden toistuvasti huonoja ihmissuhteita.
Kunnes eräänä päivänä jouduin itse heitetyksi "ihanasta ystävästä" hirviöksi. Sain sellaisen täyslaidallisen p*skaa päälleni ja kuulin että kaikki tekoni, ajatukseni, motiivini ja aikeeni olivatkin yhtäkkiä kieroutuneita ja pahoja, että olin psykologin palvelujen kiireellisessä tarpeessa. Tämä entinen ystävä jatkoi levittelemällä perättömiä juttuja minusta, vainosi, uhkaili kuukausia, jätti maksamatta velkansa ym ym. Katkaisin tietysti välit. Aloin kummasti nähdä eri valossa, mikä saattaa olla syynä hänen ihmissuhdeongelmiinsa. Myöhemmin hän riitaantui niidenkin kanssa, joille oli mua solvannut. Huomattuaan että kaverit alkaa olla kaikonneet, hän otti muhun yhteyttä kertoen kaipaavansa mua ja hyviä keskustelujamme.
Viimeistään siitä ymmärsin, että ei ole hänellä kaikki kupit kaapissa.
Tästä olen oppinut, että huonoissa ja riitaisissa ihmissuhteissa rypevät ovat itse 100% varmuudella kyvyttömiä sopuisaan elämään ja ongelmien sovitteluun.
Jäitä hattuun naiset. Hulluja ihmisiä on olemassa. Ja osa niistä on ihmisten exiä. Toiset on nyxiä. Ap:lle en osaa sanoa neuvoja, mutta tunnistan tuon kuvion omassa ja muutaman tuttavan elämässä. Minulla on puoliso jonka ex harjoittaa vieraannuttamista ja on siinä niin kieron taitava, ettei uskoisikaan miten ihminen voi toiselle olla paska lapsen kustannuksella. Toisessa tilanteessa taas kaheli vanhempi hankaloittaa elämää jatkuvilla ls-ilmoituksilla ja jopa haasteella oikeuteen. Ja siinä keskellä kasvaa lapsi, joka on todella sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin eroseminaarissa naiseen, jonka kanssa ystävystyimme. Hänellä oli takanaan 2 avioliittoa. Kumpikin mies oli osoittautunut huonoksi puolisoksi. Nyt hänellä oli miesystävä, mutta tämäkin oli niin raivostuttava, että nainen jätti hänet kerran kuussa. Kitkuttivat kuitenkin yhdessä. Miehellä oli exä, joka oli täysin sairas hirviö. Lisäksi naisella oli hirveä äiti, sadistinen pomo, moraalittomia kavereita, ja muutama muu ihminen, joiden kanssa hän oli verisesti riitaantunut.
On kummallista, miten sokeasti uskoin kaiken. Säälin häntä, kun elämä oli potkinut viatonta ihmistä jatkuvasti päähän tuoden toistuvasti huonoja ihmissuhteita.
Kunnes eräänä päivänä jouduin itse heitetyksi "ihanasta ystävästä" hirviöksi. Sain sellaisen täyslaidallisen p*skaa päälleni ja kuulin että kaikki tekoni, ajatukseni, motiivini ja aikeeni olivatkin yhtäkkiä kieroutuneita ja pahoja, että olin psykologin palvelujen kiireellisessä tarpeessa. Tämä entinen ystävä jatkoi levittelemällä perättömiä juttuja minusta, vainosi, uhkaili kuukausia, jätti maksamatta velkansa ym ym. Katkaisin tietysti välit. Aloin kummasti nähdä eri valossa, mikä saattaa olla syynä hänen ihmissuhdeongelmiinsa. Myöhemmin hän riitaantui niidenkin kanssa, joille oli mua solvannut. Huomattuaan että kaverit alkaa olla kaikonneet, hän otti muhun yhteyttä kertoen kaipaavansa mua ja hyviä keskustelujamme.
Viimeistään siitä ymmärsin, että ei ole hänellä kaikki kupit kaapissa.Tästä olen oppinut, että huonoissa ja riitaisissa ihmissuhteissa rypevät ovat itse 100% varmuudella kyvyttömiä sopuisaan elämään ja ongelmien sovitteluun.
Niinpä. Tämänpä takia on aika lapsellisen naurettavaa nyyhkyttää jostain yhdessä vanhemmiksi kasvamisesta. Se vauva ei tiedä mitään, joka sen sanoi. Se ois just tuollaista sitten. Mutta ei, lapsellisia olivat kun erosivat. Ois pitänyt vaan yhdessä KASVAA 😂😂😂😂😂
Tää av-palstan meininki on kyllä niin omaa luokkaansa. Uskokaa tai älkääkä on olemassa itsekeskeisiä äitejä, jotka itsekkäästi ajavat omaa etua lapsensa edun sijaan. Tästä ei nyt sen enempää. Toivottavasti te ette näiden äitien kanssa tekemisiin joudu.
Tottakai näkökantani asiaan on puolueellinen. Tiedän silti, että ongelmat edellisessä parisuhteessa ja perhe-elämässä ovat olleet sekä kumppanini että hänen entisensä vastuulla. Olen kuitenkin myös täysin varma siitä, että äitinä eksään verrattuna olemme kuin yö ja päivä.
Toisin kuin viimeksi, minä haluan aloittaa lapsen yrittämisen, kun molemmat ovat varmoja ja valmiita. En lopeta salaa pillereitä ja tekeydy sitä kautta raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja yllä oleva kommentti siis ap:n..
Älä. Tee. Lapsia.
Tämä on perseestä.
Mies alkaa huidella kaiken maailman kissanristiäisissä ja sinä leikit onnellista kotia aivan yksinäsi. Ja kulissit pidettävä kunnossa sossujen takia. Sinulla ei ole aikaa omille harrastuksille eikä kavereillekaan. Olet yksin lapsen kanssa 24/7. Jos jonkun pyydät kahville, mies suuttuu, kuinka ei tykkää vieraista kotona. Ja itsellään tietenkin on täysi vapaus tehdä mitä lystää.
Vauva huutaa ja kuulet vain miehen sanat ilman tämä tekisi mitään itse "tee jotain" vaikka olet jo kaikki keinot käyttänyt. Mies painelee saunailtaan, ja olet yksin koko yön vauvan kanssa. Seuraavana päivänä yrität pitää huushollin hiljaisena, jotta toinen saa nukkua ja kerätä voimia kertoakseen kuinka hauskaa hänellä oli ollut. Sinulla kun ei ole muuta elämää kuin se koti ja vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää av-palstan meininki on kyllä niin omaa luokkaansa. Uskokaa tai älkääkä on olemassa itsekeskeisiä äitejä, jotka itsekkäästi ajavat omaa etua lapsensa edun sijaan. Tästä ei nyt sen enempää. Toivottavasti te ette näiden äitien kanssa tekemisiin joudu.
Tottakai näkökantani asiaan on puolueellinen. Tiedän silti, että ongelmat edellisessä parisuhteessa ja perhe-elämässä ovat olleet sekä kumppanini että hänen entisensä vastuulla. Olen kuitenkin myös täysin varma siitä, että äitinä eksään verrattuna olemme kuin yö ja päivä.
Toisin kuin viimeksi, minä haluan aloittaa lapsen yrittämisen, kun molemmat ovat varmoja ja valmiita. En lopeta salaa pillereitä ja tekeydy sitä kautta raskaaksi.
Voi hyvää päivää.
Toistat klassisesti aivan kaikki kliseet mitä ikinä lastensaantiin ja eksän hirveyteen voi ikinä keksiä liittää.
Mutta onnea, kyllä se totuus sitten sinullekin alkaa valjeta.
Vierailija kirjoitti:
Pitihän se arvata, että miehen syyttelyksi tämä(kin) ketju menee. Olen tavannut miehen eksän useita kertoja mm.perheneuvolassa ja lastenvalvojalla. Heittämällä hankalin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Toki asetelma jo luo alunperin haastavan tilanteen kaikille.
Mieheni lapsi asuu meillä puolet kuusta, joten yllättävää kyllä, olen tavannut hänetkin. Toiminut kasvattajana, kehityksen tukijana ja turvallisena aikuisena.
Edelleen isänä mieheni on sitoutuva ja rakastava, lapsensa etua ajava. Jospa nyt siis keskitytään alkuperäiseen kysymykseeni ja lopetetaan miehen lynkkaus.
Ap
Mitä sinä siellä perheneuvolassa ja lastenvalvojalla olet tehnyt? Eikö noi ole vanhempien välisiä asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä. Tee. Lapsia.
Tämä on perseestä.Mies alkaa huidella kaiken maailman kissanristiäisissä ja sinä leikit onnellista kotia aivan yksinäsi. Ja kulissit pidettävä kunnossa sossujen takia. Sinulla ei ole aikaa omille harrastuksille eikä kavereillekaan. Olet yksin lapsen kanssa 24/7. Jos jonkun pyydät kahville, mies suuttuu, kuinka ei tykkää vieraista kotona. Ja itsellään tietenkin on täysi vapaus tehdä mitä lystää.
Vauva huutaa ja kuulet vain miehen sanat ilman tämä tekisi mitään itse "tee jotain" vaikka olet jo kaikki keinot käyttänyt. Mies painelee saunailtaan, ja olet yksin koko yön vauvan kanssa. Seuraavana päivänä yrität pitää huushollin hiljaisena, jotta toinen saa nukkua ja kerätä voimia kertoakseen kuinka hauskaa hänellä oli ollut. Sinulla kun ei ole muuta elämää kuin se koti ja vauva.
Miksi jäät tuohon asemaan? Kun mies tulee sieltä hauskasta riennoistaan, niin koppaat vauvan miehen syliin ja lähdet itse ulos samalla ovenavauksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitihän se arvata, että miehen syyttelyksi tämä(kin) ketju menee. Olen tavannut miehen eksän useita kertoja mm.perheneuvolassa ja lastenvalvojalla. Heittämällä hankalin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Toki asetelma jo luo alunperin haastavan tilanteen kaikille.
Mieheni lapsi asuu meillä puolet kuusta, joten yllättävää kyllä, olen tavannut hänetkin. Toiminut kasvattajana, kehityksen tukijana ja turvallisena aikuisena.
Edelleen isänä mieheni on sitoutuva ja rakastava, lapsensa etua ajava. Jospa nyt siis keskitytään alkuperäiseen kysymykseeni ja lopetetaan miehen lynkkaus.
ApMitä sinä siellä perheneuvolassa ja lastenvalvojalla olet tehnyt? Eikö noi ole vanhempien välisiä asioita?
Se tieto ei kuulu tähän ketjuun..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun et ole vielä äiti, et voi sanoa millainen olisit äitinä. Tämä on fakta, tätä et voi tietää ennen kuin oikeasti olet äiti.
Tiedät millainen olet ihmisenä, tunnet eksän vain hänen äitipersoonassaan. Et tiedä millainen hän on ollut ennen lasta tai millainen hän on esim. Töissä.
Monia vauva-arki yllättää. Moni äitiydestä pitkään haaveillut kokeekin arjen todella rankkana ja saattaa jopa katua lasten hankintaa. Moni raskausaikana tulevaa äitiyttä pelännyt onkin oikein supermamma, vastoin omia odotuksiaan.
Mutta niin kauan kun et ole äiti, et voi tietää millainen äiti olisit ja miten kaipaisitkin omaa aikaa eikä miehen menot enää naurattaisikaan.
Viisaimpia ja itsevarmimpia ovat ne äidit, joiden lapsi on vielä munasoluna.
Odotan edelleen kommenttiasi siihen, miksi loistava miehesi valitsi vaimon, joka oli "heittämällä hirvein ihminen jonka olet tavannut".
Mun mies ei kertakaikkiaan edelleenkään tajua esim sitä, miltä tuntuu olla pitkiä aikoja yksin ja täysin kiinni lapsissa.
Kun esim pelkkä koiranulkoilutus muuttuu extremeksi kun kotona on vilkas leikki-ikäinen ja kuumeinen astmaa sairastava taapero.
Nyt nämä on jo teinejä ja edelleen tulee tilanteita jollin mies suvereenisti alkaa neuvoa ja opastaa. Ja muistella miten kamala olin kun lapset oli pieniä. Tätä muistoa oikein vaalii. Miten hirveää hänellä oli kun huusin hänelle.
Eikä tajua sitä että ihminen joka ei kuuteen vuoteen nuku ei välttis vaan ole ihana.
Helposti uskon miehesi tarinan. Nykyisin monet nuoret äidit luulevat tehneensä suurenkin uroteon, kun ovat pyöräyttäneet yhden pallopään ja miehen pitäisi siitä hyvästä kontata naisen edessä joka asiassa lupaa kysymässä.
Saa nähdä, uskaltaako sinun kanssasi. Peukut pystyyn vaan.
Kuinka pian miehen ja exän erosta aloitte seurustelemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitihän se arvata, että miehen syyttelyksi tämä(kin) ketju menee. Olen tavannut miehen eksän useita kertoja mm.perheneuvolassa ja lastenvalvojalla. Heittämällä hankalin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Toki asetelma jo luo alunperin haastavan tilanteen kaikille.
Mieheni lapsi asuu meillä puolet kuusta, joten yllättävää kyllä, olen tavannut hänetkin. Toiminut kasvattajana, kehityksen tukijana ja turvallisena aikuisena.
Edelleen isänä mieheni on sitoutuva ja rakastava, lapsensa etua ajava. Jospa nyt siis keskitytään alkuperäiseen kysymykseeni ja lopetetaan miehen lynkkaus.
ApMitä sinä siellä perheneuvolassa ja lastenvalvojalla olet tehnyt? Eikö noi ole vanhempien välisiä asioita?
Se tieto ei kuulu tähän ketjuun..
Ap
Ei.
Tähän ketjuun kuuluu mustavalkoinen vuodatus sinusta loistavana äitinä ja miehesi exästä surkeana äitinä.
Tosin sinä et ole äiti, mutta mitäs tuollaisilla pikkuseikoilla on väliä. Nyx-miehesi meni naimisiin ja lisääntyi naisen kanssa. Lapsen synnyttyä ilmeni, että heillä törmäsivät arvot, näkökulmat ja asenteet niin mojovasti yhteen, että riideltiin ja huudettiin, kunnes erottiin. Tuolloin lapsi oli 2. Mahtoi olla lapsella turvallinen ja harmoninen koti.
Mutta ei hätää. Sinä olet korjannut tämän helmen talteen, ja kuten kaikki rakastuneet, luulet tekeväsi isyyden traumatisoimasta miehestä nyt loistoisän. Lapsellekin olet turvallinen, tukeva ja läheinen aikuinen.
Lycka till! Sääliksi käy lapsia. Sekä sitä, joka tulee uudelleen sivuutetuksi että sitä joka on traumatisoituneen isän yritys n:o 2.
Mikäli nyt onnistut suostuttelemaan miehen rooliin, johon hän ei halua.
Koeta nyt tyttöhyvä jotenkin varmistaa ennenkuin ryhdyt miehen kanssa lisääntymään, että hän on tunnistanut ensimmäisessä perheessään tekemänsä virheet ja kehittynyt.
Tarina jossa lapsen äiti on tyranni ei yksinkertaisesti ole tosi.