Lue keskustelun säännöt.
Vauvakuume ja mieheni traumaattinen kokemus vauva-arjessa edeltävässä suhteessa
26.06.2018 |
Miehelläni on edeltävästä suhteesta pian kuusi vuotta täyttävä lapsi. Lapsen äidistä mieheni erosi, kun lapsi oli 2 vuotias. Arki silloisen uuden tulokkaan kanssa oli täynnä riitoja ja eri näkökulmia sekä arvoja. Miehen edeltävä nainen kielsi mieheltäni vauvan syntymän jälkeen kaikki yhteiset illanvietot, kalareissut, harrastukset jne. Itse hän piti kiinni omista kauneudenhoitokäynneistä, jumpista ja kahvittelusta ystävien kanssa. Mentaliteetti oli se, että hän synnytti lapsen ja mies saisi ottaa päävastuun kaikesta muusta. Yhteistyö ei toiminut.
Nyt me olemme olleet yhdessä 3 vuotta ja minulla on vauvakuume jo lähes sietämätön. Vähitellen myös mies alkaa lämpeämään ajatukseen lapsesta, joita on aina tiennyt kanssani haluavan. Esille hän tuo ainoastaan pelkonsa siitä, että tuo kuuden vuoden takainen, ensimmäisen lapsen kanssa koettu, toistuisi. Olen lähes vastakohta miehen entiselle ja pystynyt muutkin traumaattiset muistot edeltävästä parisuhteesta kumoamaan. Miten nyt vakuuttaa mies siitä, ettei hän todellakaan tule kokemaan mitään samanlaista, mitä koki esikoisensa kanssa?
Kommentit (166)
Epäuskottavaa. Periaatteessa tuollainen asetelma, jossa naisen asenne olisi täysin kohtuuton, on mahdollista. Mutta silloin hän olisi todennäköisesti ollut hyvin vaativa muutenkin. Ja tällöinhän miehen pitäisi jo tietää, että olet hyvin erilainen ihminen..ja kenellä lapsi nyt on?
Jos hän jotenkin muuttui lapsen syntymön jälkeen, niin no, mikä siihen voisi olla syynä? Jos hän olisi yrittänyt jonkinlaisen shokkireaktiona paeta äitiyttä, niin onko lapsi siis nyt isällään?
Lapsen saaminen on hyvin hyvin kokonaisvaltaista...jos esim. äiti hoitaa yöt ja isä saa nukkua rauhassa, niin mikä sinusta olisi reilua kun mietitään äidin kahvittelua kaverin kanssa vs. isän kalastusreissua?
Isä voi helposti kokea, että johan hän tekee paljon kun on arkisin töiden jälkeen illat on kotona. Mutta kun se äiti on siinä vauvassa kiinni koko ajan, ihan koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, eka ajatus oli kans sekin, että ap tuskin osaa ajatella nyt eksää muuna kuin hankalana. Tämäkin asetelma valkenisi heti kun saa sen oman ja jonkun muun kuin tämän miehen kanssa..
Tarinasta ei tosiaan ole olemassa kuin miehen versio. Toisaalta on paljon äitejä, jotka oikeasti kieltävät isältä kaiken elämön lapsen syntymän jälkeen. Siitä taas seuraa jatkuvia riitoja ja eroja ellei mies satu olemaan ns.hyväluontoinen ja ”tyydy” kohtaloonsa. Ja en sano tätä puolueellisesti kumpaakaan vanhempaa kohtaan, mutta niin se vaan usein on. Äidin pitäis saada säilyttää kaveri-illat, baari-illat yms., mutta mies samassa yhtälössä menettää ne, koska miehen tekemänä ne on jotenkin paljon pahempia, aina. Baari-illat karmeita ryyppyreissuja, samoin kuin kaveri-illat, vaikka niin ei olisikaan. Tai entä jos ottaisikin muutaman silloin harvoin, tuskin mitään kamalaa tapahtuisi. Säännöllisenä eri juttu.
Mutta se, jos ja kun yhteinen lapsi teille tulee niin et pysty edes itse ennustamaan millainen äiti sinusta tulee. Et sitä, miten synnytys ja sen jälkeinen hormonimyrsky sinuun tulee vaikuttamaan ja millaiseksi sinut tekee. Samoin kuin ei miehen reaktiota, jos jo yksi haastava kokemus taustalla. Nouseeko vanhat tunteet liikaa pintaan. Ettekä sitä, millainen vauva syntyy. Onko hän itkuinen ja mahakipuinen vai rauhallinen ja tyytyväinen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Toivottavasti olette käyneet kaikki vaihtoehdot viimeiseen saakka läpi ennenkuin päädytte lasta tekemään, myös sen ”entä jos” vaihtoehdon. Koska täysin helppoa vauva- ja pikkulapsiarki ei ole varmaan koskaan.
Ehkä kannattaisi puhua miehelle totta. Entä jos sanot, että todennäköisesti vauvan myötä teidän elämään tulee muutoksia mutta että et ainakaan tahallasi halua aiheuttaa hänelle samaa kuin mitä aiemmin koki. Sano jopa se, että miehellä varmasti aktivoituu se sama, paska fiilis kuin edelliselläkin kerralla mutta että teidän yhteinen tehtävä on pitää koko ajan kirkkaana mielessä että sinä olet eri nainen, tilanne on eri ja syytä paniikkiin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Pitihän se arvata, että miehen syyttelyksi tämä(kin) ketju menee. Olen tavannut miehen eksän useita kertoja mm.perheneuvolassa ja lastenvalvojalla. Heittämällä hankalin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Toki asetelma jo luo alunperin haastavan tilanteen kaikille.
Mieheni lapsi asuu meillä puolet kuusta, joten yllättävää kyllä, olen tavannut hänetkin. Toiminut kasvattajana, kehityksen tukijana ja turvallisena aikuisena.
Edelleen isänä mieheni on sitoutuva ja rakastava, lapsensa etua ajava. Jospa nyt siis keskitytään alkuperäiseen kysymykseeni ja lopetetaan miehen lynkkaus.
Ap
Kannattaa myös ajatella, että meillä ihmisillä joilla on jo lapsia on hieman erilainen näkemys kuin siniulla. Sinun kuuluukin ajatella ja pitää miehen puolia, jos olet rakastunut, mutta toisaalta et osaa ajatella pakan ulkopuolelta. Se valkenee sinulle aikanaan, miksi kommentoimme miten kommentoimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla ei ollut mitään järkevää kysymystä mihin vastata.
Sä et ole äiti. Teillä ei ole lasta. On mahdotonta tietää etukäteen miten siinä käy.
Olen kuullut lukuisia kuvauksia tapaamisista eron jälkeen viranomaisten kanssa lapsen asioista riidellen.
Arvaa mitä? Kaikki exät on vaikeimpia tyyppejä mitä maa päällään kantaa.
Sinä et ollut kärpäsenä katossa näkemässä miehesi ja tän ekan vaimon arkea.
Oletko koskaan miettinyt, miksi miehesi tulikin ottaneeksi niin hirveän ykkösvaimon?
Olisiko kenties niin, että ykkösvaimosta tuli hankala ja kiukkuinen siksi, että mies tuotti jatkuvia pettymyksiä?
Miksi mä haistan tässä jutussa sen, että mies ei halua enempiä lapsia? Ap haluaa, ja nyt hän miettii päänsä puhki sanoja, joilla saisi miehen suostumaan.
Olen aina varautunut kuullessani kakkosen kuvailevan ykköstä 'ihan hirveän hankalaksi'.
Aiemmin uskoin nämä jutut, mutta en enää.
Riidoissa ja erossa on kaksi osapuolta, aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi mä haistan tässä jutussa sen, että mies ei halua enempiä lapsia? Ap haluaa, ja nyt hän miettii päänsä puhki sanoja, joilla saisi miehen suostumaan.
Olen aina varautunut kuullessani kakkosen kuvailevan ykköstä 'ihan hirveän hankalaksi'.
Aiemmin uskoin nämä jutut, mutta en enää.
Riidoissa ja erossa on kaksi osapuolta, aina.
Ei varmaan haluakaan, mutta ymmärsin, että se oli tuon "trauman" syytä?
Mä en tykkää ap susta ton txtn perusteella.
En vaikuttaa ihan normaalilta. Kuluttava vauva-arki, kai nyt äiti haluaa vähän pitää itsestä huolta.
Ja toi kun kuvailet itteeni vastakohdaksi. Noitten asioitten perusteella vaan huono homma. Ja toi on miehen versio. Ihan varmasti on mennyt kavereiden kanssa ja päävastuu vauvasta on ollut äidillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en tykkää ap susta ton txtn perusteella.
En vaikuttaa ihan normaalilta. Kuluttava vauva-arki, kai nyt äiti haluaa vähän pitää itsestä huolta.
Ja toi kun kuvailet itteeni vastakohdaksi. Noitten asioitten perusteella vaan huono homma. Ja toi on miehen versio. Ihan varmasti on mennyt kavereiden kanssa ja päävastuu vauvasta on ollut äidillä.
En=ex*
Sen verran itsekin kalastavana tiedän, että ne reissut vie lyhimmilläänkin aikaa tuntitolkulla, jos lähdetään kauemmas, niin päiviä. Siihen päälle varusteiden kanssa näpräys, niiden huolto, saaliin käsittely ym. Kalastukseen uppoaa ihan toiseen malliin aikaa kuin kahvilla, kosmetologilla tai jumpassa piipahtamiseen.
Tulee mieleen myös oma riitaisa avioliiton loppuaika, ero ja joukkojen värvääminen omalle puolelle. Kun rakkaus on loppu, käyttäydytään rumasti. En mene yksityiskohtiin, mutta hirveää se oli vaikkei ollut edes lasta. Siinä oli sitten exän uudenuutukainen nainen mustasukkaisena ja huolissaan omasta asemastaan. Hänellä oli kovasti paljon näkemyksiä meidän parinkymmenen vuoden yhteiselosta ja minusta, jota hän ei ollut ikinä nähnytkään.
Jos ei olisi ollut itse kaulaansa myöten siinä tuskassa, olisi ehkä naurattanut kun ex suitsutti miten helppoa on tän uuden naisen kanssa, jonka hän poimi matkaansa heti eron jälkeen ekoista bileistä ja oli tuntenut kokonaiset kaksi kuukautta!
Mutta et sä tällaista halua kuulla.
Haluat kuulla, että sinusta tulee jalomielinen superäiti jonka kanssa perheen perustaminen sujuu kuin tanssi. Olet kaikessa erilainen (lue: parempi) kuin miehen ex.
Montakohan vakuuttelua olen kuullut siitä, miten etukäteen luullaan tietävän millaista vauva-arki on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitihän se arvata, että miehen syyttelyksi tämä(kin) ketju menee. Olen tavannut miehen eksän useita kertoja mm.perheneuvolassa ja lastenvalvojalla. Heittämällä hankalin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Toki asetelma jo luo alunperin haastavan tilanteen kaikille.
Mieheni lapsi asuu meillä puolet kuusta, joten yllättävää kyllä, olen tavannut hänetkin. Toiminut kasvattajana, kehityksen tukijana ja turvallisena aikuisena.
Edelleen isänä mieheni on sitoutuva ja rakastava, lapsensa etua ajava. Jospa nyt siis keskitytään alkuperäiseen kysymykseeni ja lopetetaan miehen lynkkaus.
Ap
No, olisit kirjoittanut em faktat ensimmäiseen kysymykseen. Luultavasti olet jo päättänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mä haistan tässä jutussa sen, että mies ei halua enempiä lapsia? Ap haluaa, ja nyt hän miettii päänsä puhki sanoja, joilla saisi miehen suostumaan.
Olen aina varautunut kuullessani kakkosen kuvailevan ykköstä 'ihan hirveän hankalaksi'.
Aiemmin uskoin nämä jutut, mutta en enää.
Riidoissa ja erossa on kaksi osapuolta, aina.Ei varmaan haluakaan, mutta ymmärsin, että se oli tuon "trauman" syytä?
No ehkä "trauma" oli sitä, että lapsenhoito osoittautuikin rankemmaksi kuin mies arvasi?
Ei siinä mitään, inhimillistä. Mutta sen sijaan että pari olisi yhteistuumin kasvanut vanhemmuuteen, he riitelivät ja erosivat.
Ei tossa pysty antamaan aplodeja kummallekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mä haistan tässä jutussa sen, että mies ei halua enempiä lapsia? Ap haluaa, ja nyt hän miettii päänsä puhki sanoja, joilla saisi miehen suostumaan.
Olen aina varautunut kuullessani kakkosen kuvailevan ykköstä 'ihan hirveän hankalaksi'.
Aiemmin uskoin nämä jutut, mutta en enää.
Riidoissa ja erossa on kaksi osapuolta, aina.Ei varmaan haluakaan, mutta ymmärsin, että se oli tuon "trauman" syytä?
No ehkä "trauma" oli sitä, että lapsenhoito osoittautuikin rankemmaksi kuin mies arvasi?
Ei siinä mitään, inhimillistä. Mutta sen sijaan että pari olisi yhteistuumin kasvanut vanhemmuuteen, he riitelivät ja erosivat.
Ei tossa pysty antamaan aplodeja kummallekaan.
Kasvamaan vanhemmuuteen yhdessä, miten, jos oli rankempaa kuin arvasi? Kärsimäänkö siinä ois yhdessä pitänyt ryhtyä? Riidellä ja huutaa asioista jatkuvasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mä haistan tässä jutussa sen, että mies ei halua enempiä lapsia? Ap haluaa, ja nyt hän miettii päänsä puhki sanoja, joilla saisi miehen suostumaan.
Olen aina varautunut kuullessani kakkosen kuvailevan ykköstä 'ihan hirveän hankalaksi'.
Aiemmin uskoin nämä jutut, mutta en enää.
Riidoissa ja erossa on kaksi osapuolta, aina.Ei varmaan haluakaan, mutta ymmärsin, että se oli tuon "trauman" syytä?
No ehkä "trauma" oli sitä, että lapsenhoito osoittautuikin rankemmaksi kuin mies arvasi?
Ei siinä mitään, inhimillistä. Mutta sen sijaan että pari olisi yhteistuumin kasvanut vanhemmuuteen, he riitelivät ja erosivat.
Ei tossa pysty antamaan aplodeja kummallekaan.Kasvamaan vanhemmuuteen yhdessä, miten, jos oli rankempaa kuin arvasi? Kärsimäänkö siinä ois yhdessä pitänyt ryhtyä? Riidellä ja huutaa asioista jatkuvasti?
Onko kasvaminen sinulle riitaa ja huutoja?
Voi hyvää päivää. ”Trauma”?
Ikää on?
Outoa, että se exö hoidatti lapsen miehellä, mutta eron jälkeen otti kuitenkin noinkin runsaasti vastuuta. Miksi ihmeessä se lapsi ei ole 100 % ap:n ja miehen kanssa ja äidillä vain viikonloppuisin?
Kun luin avausta, odotin koko ajan että missä vaiheessa päästään siihen traumaan.
Olin varma että kyse on kuole mantapauksesta tai vakavasta sairaudesta.
Mutta onhan jokaisen saatava tehdä omat virheensä.
Silti mua aina huvittaa nämä jutut kamalista (mieluiten narsistisista) existä, jotka ovat silkkaa kauheuttaan pilanneet putipuhtoisen nyxän elämän. No, onneksi on löytynyt kakkonen. Hänen kanssaan kaikki sujuu kuin wienervalssi.
Ei ap tarvitse kenenkään neuvoja. Hän tietää kaiken paremmin kuin muut.
Rakastuneen vaaleanpunaiset silmälasit on pultattu päähän.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. ”Trauma”?
Ikää on?
Ihan ohiksena, mun entinen työkaveri oli just tämmönen trauman saanut mies. Bongasi neikymppisenä jostain 20 vuotta nuoremman naisen. Saivat nopeesti vauvan ja tää miesraasu traumatisoitui, kun ei saanutkaan elää enää villiä ja vapaata sinkkumiehen elämää, vaan ois pitäny ottaa vastuuta yhteisen kodin ja lapsen hoidosta. Sitä vinkumisen määrää... Asiahan ratkes toki nopeesti ja helposti, lapsi ei ehtiny täyttää puolta vuotta, kun tää sankari otti ja lähti :(
Onko miehesi näitä pojat on poikia miehiä, joilla omat menot menevät kaiken edelle? Äiti hoitaa vauvaa 24/7 huonoilla yöunilla, kun iskän pitää päästä rentoutumaan ja nollaamaan? Jos ei pääse niin traumatisoituu 😁