Perustelkaa, miksi olette hankkineet monta lasta

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lasta hankittiin, jotta heistä olisi leikkiseuraa toisistaan. Eikä lapsen tarvitse jäädä yksin tähän maailmaan, kun me vanhemmat kuollaan.

Oletko oikeasti noin naiivi? Kyllä kuule ihminen voi kuolla ihan milloin tahansa.

Itse haluan vähintään kaksi lasta, koska oma sisarukseni on niin tärkeä minulle. Lapsina meistä oli seuraa toisillemme, kun ikäeroa on vaan kaksi vuotta, ja nyt nuorina aikuisina ollaan hyviä ystäviä keskenämme. 

Ei hankittu, Jumala antoi. Hyvä niin. Arvosteluun kyllä törmää jokapuolella, mutta kun elää miten itse parhaaksi näkee, niin ei omat valinnat mietitytä. Ainut mitä mietin, miten joku kehtaa arvostella? 

Koska afrikkalaistaustainen mieheni halusi suuren perheen. Viidennen lapsen syntymän jälkeen hän katosi kuvioista, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. 

Koska tiesin, että meille tulee erityisen kauniita ja älykkäitä lapsia. Ja näin kävikin. En tiedä ketään toista perhettä, jossa näin ihanat lapset. Harmi ettei saatu vielä yhtä.

Meillä kolme lasta ja hankittiin koska haluttiin. Ei kai siinä muuta perustetta tarvitse.

Koska perhe on tärkein ♥️

Kun toinen lapsi syntyi niin 7 kk sisällä kuoli myös minun molemmat vanhemmat. Ainut mihin pystyi vaikuttamaan oli seuraavaan sukupolveen.

Vaikka jaksaminen vähissään niin "iso" perhe oli haavena.. 5 vuoden jälkeen vielä kolmas lapsi. ♥️ Hyvä näin., sopiva.

Nyt toivon että isompana minulla iso porukka ruokapöydässa, ainakin silloin tällöin.

Ja jos ei riitä niin toimitaan tukiperheena jollekin.

Mut vielä tällä hetkellä me ollaan ne jotka joskus tarvitsevat tukiperheen, koska oma tukiverkosto hävisi.

En oo hankkinut, enkä tuu hankkiin!

Kansalaisvelvollisuuden tajusta.

Tajusin, että 2 on minimi.

Ja plussan puolella ollaan.

Koska halusimme ja voimme.

Jep. Perustella ei tarvitse kuin itselleen. Muille asia ei edes kuulu millään tavalla. 

On niin hauskaa, kun on elämää talossa! Joka päivä! Monilapsisessa perheessä on ihana asua. Perhe on elämän perusta kaikenlaisina aikoina. (Toki joskus on murheitakin ja rasittavia hetkiä, mutta hyvät puolet voittavat selkeesti!)

En ole hankkinut yhtäkään, mutta joka kerta vierailtuani Gambiassa olen tullut raskaaksi.

Jumala antaa niin paljon tehdään, nyt 8lasta.ikää meillä 32vuotta.

Lapset on parasta, siksi <3

Jokaiselle miehelle yksi lapsi ettei mies heti karkaa.

Lesta suku, kaksi lasta kerkeis tulla ennen kuin herättiin. Silti ympärillä isoja perheitä, luonnollinen suhtautuminen lapsiin. Myöhemmin halusimme yhden lisää.... Ja vielä neljännen. Näissä useamman vuoden välit.

Nyt olen iloinen lapsistani vaikka en omilleni enää halua opettaa lesta-kulttuuria. Rahaa palaa 5500e kk eikä sillä edes pääse etelään lomalle. Pahinta se että pakko tehdä töissä rahaa, lapsiperheen elättämiseksi.

Siis miksi? Uskonnollinen ja kulttuurillinen opetus, tottumus lapsiin. Kaksi viimeisintä on hellitty piloille "pienimpänä ja viimeisenä". Nuo on haluttu koska lapset on ihania ja pitäskö meidän vielä.... No nyt ei enää!

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lasta hankittiin, jotta heistä olisi leikkiseuraa toisistaan. Eikä lapsen tarvitse jäädä yksin tähän maailmaan, kun me vanhemmat kuollaan.

Kaunis ajatus. Itselläni oli kaksi sisarusta, toinen vaikeasti kehitysvammainen, todennäköisesti kuolee ennen kuin tulee keski-ikään ja toinen kuoli huumeisiin päälle 30v. Eiväthän sisarukset tietty edes välttämättä tule toimeen, etenkin kun lapsia vain kaksi niin voi olla kovaa kilpailua keskenään koko ikä, kun vanhemmat vertailee jne. Kyllä pitäisi useampi lapsi tehdä jos motiivi tuo...

No meillä kolme lasta, joka kai tänä päivänä jo paljon. Kovasti mietimme kolmatta, että yritämmekö vai ei, lähinnä ajatukseni oli että voimmeko tähän maailmaan tehdä enää kolmatta, en niinkää epäillyt omaa jaksamistani, koska en halunnut hankkia lapsia missään nimessä vuoden parin välein .

Lapset syntyneet kohtalaisen suurilla ikäerolla, esikoisen ja toisen lapsen välillä on 3v ja toisen ja kolmannen 5,5v. Joten koen että olen päässyt tosi helpolla, ja että olemme myös jaksaneet keskittyä ja huomioida jokaista lasta erikseen. Myös esikoinen on saanut olla pieni ja saanut vielä

vanhempanakin huomiota. Isä myös viettänyt paljon aikaa lasten kanssa. Koen että perhe-elämä sopii meille tosi hyvin, ja että elämäni olisi ollut vajaata ilman kolmea lasta.

Meillä on neljä lasta. Kolme ekaa syntyi ihan suunnitellusti ns. putkessa viidessä vuodessa. Mieheni oli ainoa lapsi, ja halusi lapsia ja minä halusin alunperin kuusi lasta, tykkään lapsista.

No kolmessa alle kouluikäisessä kyllä oli työtä ja rahanmenoa sen verran, että hautasin ajatuksen kuudesta ja tietyt pääkaupunkiseudun ongelmat, kuten asumisen kalleus mietityttivät. Mies olisi halunnut lisää silloin. Hän piti hoitovapaitakin, mä en oikein viihdy hiekkalaatikon reunalla.

Neljäs oli ylläri, ja selvisi gynekäynnillä, kun olin 42 v. Menkat oli epäsäännölliset ja kummalliset ja pelkäsin kohtusyöpää, pyysin ultrausta. "Kasvain" oli kuudennella kuulla. Olin alkuun itse paljon järkyttyneempi kuin mieheni. Elin kiireistä elämää enkä ollut tullut ajatelleeksi edes, että ehkäisy olisi voinut pettää. Vauvan synnyttyä rakastuin häneen heti.

Isompaan asuntoon vaihdettiin neljä vuotta sitten. Meidän aikaisempi sarja oli poika ja kaksi tyttöä, joten luonnollisestikaan eivät suostuneet jakamaan huonetta kauaa pikkusiskon kanssa ja miehen työajan vuoksi olkkarissa nukkuminen ei ollut vaihtoehto. Neljän makkarin rivarissa asutaan, omakotitalo ei meille sovi. Ylläri tarkoitti uutta asuntolainaa.

Vanhin poikamme on jo täysi-ikäinen ja menossa armeijaan, ja sai juuri kortin ja osti auton. Nuorempien kanssa eletään lukio-elämää ja nuorimman kanssa ekaluokka. Lasten mukana elämään on tullut paljon uusia ihmisiä ja kavereita. Koen että elämä olisi ollut ehkä köyhempää ilman lapsia. Ainakin jos mietin sinkkuvuosiani, niin en vaihtaisi takaisin.