Perustelkaa, miksi olette hankkineet monta lasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiselle lapselle tehtiin sisarus että hänellä olisi meidän kuoltua edes joku sukulainen elossa 😊

Lapset voi kolla ennen vanhempiaan. Tai toinen lapsi ja vanhemmat kuolee ja yksi lapsi jää eloon.

Ensin miksi. Pidämme lapsista ja nuorista, omat lapset ovat parhaita ja kaikista rakkaimpia. Miksi monta? Ei se tuntunut ihan välttämättömältä, että olisi monta, mutta niin nyt vaan kävi kun vauvakuume yllätti useampaan kertaan. Itselleni sisarukset ovat aina olleet tärkeitä ja superrakkaita. Jotenkin halusin, että lapsilla olisi toisensa. Minulla itselläni, äidillä, oli osin turvaton lapsuus ja olen kiitollinen siitä, että minulla on sisaria. Olemme jakaneet samat lapsuuden kokemukset, hyvät ja huonot, huolehdimme yhä toisistamme ja vanhemmistamme, he ovat perheeni. Heidän kanssaan on hyvä olla, useimmiten, erityisesti lapsena oli ja vähän vanhempana aikuisena kun olemme paremmin sinut itsemme ja toistemme kanssa. Ei meitä niin kovin montaa ole, oikean verran ja melko samanikäisiä vaikka eriluonteisia. Halusin ja halusimme, että lapsemme saisivat kasvaa perheessä, jossa on näitä hienoja asioita. Ei se itse lapsiluku niin oleellinen ollut vaan perhe. Ja jaksettu on vaikka välillä on kaivannut enemmän lepoa ja omaa aikaa. Kun nuorin täyttää sen 3 v niin tuleminen ja meneminen on jo helppoa taaperovaiheeseen verrattuna. Ainahan tästä voisi lähteä jos ei enää huvittaisi, mutta en tiedä mikä voisi olla parempaa kuin oma perhe.

Nykymaailmassa jossa on muutenkin liikaa ylikansoitusta on suorastaan järkyttävää miten kukaan voi olla niin typerä ja itsekäs että alkaa tekemään kahta lasta enempää. "Koska halusin" kertoo paljon miten typerää porukkaa maailmassa on.

1) hetken mielijohteesta

2) heikosti. mielenterveys on heikentynyt merkittävästi, toisaalta on onnenhetkiä jotka ovat jotenkin ihmeellisempiä kuin ennen lapsia. Myös vapaudentunne on mieletön niinä kertoina kun pääsen pois kotoa johonkin ilman lapsia.

En suosittele suurta perhettä, jos tukiverkosto lasten pikkulapsiaikana ei ole sitoutunutta, luotettavaa ja LÄHELLÄ. Yksin ei jaksa.

Aika harva neljän lapsen vanhempi on oikeasti hyvä kasvattaja. On niitäkin perheitä, joissa toimeentulo on hyvä, kaikilla neljällä on harrastukset, tuki koulutyölle ja terve tunnekasvatus ja kohtaaminen on päivittäistä. Suurin osa isoista perheistä on kokemukseni mukaan kuitenkin köyhyysrajalla eläviä ja moniongelmaisia. Tämä siis vain kokemustietoa, voin olla väärässäkin. Valitettavasti omaan sukuun on sattunut kaksi nelilapsista perhettä, joissa molemmissa on köyhyyttä, huonoa kasvatusta, epäterveellisiä elämäntapoja ja muuta ikävää.

En tiedä. Jos olisin tiennyt 26v sitten mitä tuleman pitää niin lapsia ei olisi yhtään. Siunaantunut 5 ja lastenlapsia 2

Teki mieli, oli varaa.

Toistaiseksi on selvitty ja jaksettu, olin kotiäiti 12 vuotta.

Mut kasvatettiin niin, että toinen ihminen on positiivinen asia, energiaa ja iloa tuova juttu. Siksi raskastan lapsiamme ja nautin heistä. Ensimmäisen lapsen saaminen ei tuntunut isolta jutulta vaan siltä, että näin kaiken piti mennä. En ole kovinkaan individualistinen tai ns. markkinatalouden raatelema ihmisraunio, niin helpostin jaksan näitä viittä lastamme. He ovat minun tosi-tv:ni ja minun henkireikäni. 

T: Mies 44v

Itse olen ainoa lapsi ja lapsuudessa olin luokkani ainoa,jolla ei ollut sisaruksia. Minun oletettiin olevan ns. lellipentu,joka saa kaiken. Kattia kanssa,esim. kesätyörahoilla ostin itselleni vaihdepyörän. Ja kyse ei ollut siitä,etteikö meillä olisi ollut varaa. Se.mitä olisin halunnut,olisi ollut se sisarus. Nyt aikuisena itsellä on kolme lasta ja en todellakaan koe olevani pöljä,joka haluaa ylikansoittaa maailman ja minusta tuntuu oudolta,että lapset olisivat joku riesa.

Rakastan suurta perhettä. On ollut mahdollisuus siihen. Talous on kunnossa,olin pitkään kotiäitinä, lapset sai kasvaa kiireettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lasta hankittiin, jotta heistä olisi leikkiseuraa toisistaan. Eikä lapsen tarvitse jäädä yksin tähän maailmaan, kun me vanhemmat kuollaan.

Siis toi on aivan typerä peruste.

Tiedän liikaa sisaruksia jotka eivät ole missään tekemisissä toistensa kanssa enää aikuisina.

Tuottavat jopa toisilleen kärsimystä.

Todella hullu perustelu, etteivät jää yksin. Entäpä jos toinen heistä kuolee ennen vanhempia?

Tämä. Ainoa sisarukseni kuoli jo lapsena. Olisiko vanhempieni pitänyt varautua tähän ja hankkia kolmas lapsi? Olisi hänkin voinut jo kuolla. Naiivia ajatella, että ihmiset kuolevat jotenkin tietyssä ja oikeassa järjestyksessä.

Simsis vaimo halus

Koska lapset ja heidän kanssaan vietetty aika on suuri rikkaus ja lisä elämään. Ei ole mitään sen parempaa kuin omat lapset ja heidän kanssaan vietetty aika. Iskä x 3