Lue keskustelun säännöt.
Perustelkaa, miksi olette hankkineet monta lasta
Ja kertokaa, miten kestätte sitä. Ihan rautalangasta perustelkaa.
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta hankittiin, jotta heistä olisi leikkiseuraa toisistaan. Eikä lapsen tarvitse jäädä yksin tähän maailmaan, kun me vanhemmat kuollaan.
Siis toi on aivan typerä peruste.
Tiedän liikaa sisaruksia jotka eivät ole missään tekemisissä toistensa kanssa enää aikuisina.
Tuottavat jopa toisilleen kärsimystä.
Minäpä taas tiedän sisaruksia, jotka ovat erinomaisissa väleissä myös aikuisina ja ovat lähentyneet entisestään mm. vanhempiensa kuoltua. Kyllähän maailmaan kaikenlaisia tallaajia mahtuu, mutta kyllä useasti veri on vettä sakeampaa. Sisarussuhde on jotain niin erityistä, ettei sitä voi ainoa lapsi ymmärtää.
Ei siinä kyllä mitään erityistä ole. Emme ole koskaan olleet yhtään läheisiä.
Itsesi perusteella sitten tuomitset kaikki maailman sisarussuhteet? Kuten sanoin, niin kyllä maailmaan kaikenlaisia tallaajia mahtuu. Tuohonkin voi kyllä kasvatuksella vaikuttaa, että millainen suhde sisaruksille kehittyy. Että ne, jotka nyt monta lasta haluavat, niin varmasti myös panostavat siihen perheen ja sisarusten dynamiikkaan.
Olen viisi lapsisesta perheestä keskimmäinen. En todellakaan voi sanoa, että kaikki sisarukset olisimme "rakkaita" toisillemme tai pistäisimme edes yhteyttä toisiimme. Joskus yritin soitella, mutta minulle päin soittoja ei tullut, ajattelin, että mitä suotta. Emme ole kiinnostuneet toisistamme, eikä äiti ole juuri pitänyt yhteyttä, kun kotoa 17 vuotiaana lähdin. Se siitä suurperheen ihanuudesta. Äiti oli yh ja himo uskovainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan näin sinulla on. Mutta se nuoruuden sinkkuaika ei ole verrattavissa vanhemman ihmisen sinkkuaikaan. Kun jotain valitsee, valitsee myös jotain pois, eikä sitä jotain voi kodkaan täysin ymmärtää. Ohiksena tähän.
Tämä on täysin totta. Samoin vapaaehtoisen lapsettomuuden valinnut ei voi koskaan täysin ymmärtää, miksi perhe-elämä on useimmille ihanaa ja antoisaa.
Halusin useamman lapsen, meidän perheen. Kaikki 6 ovat jo täysi-ikäisiä. Olemme edelleen tiiviisti monta kertaa viikossa yhteydessä kaikki toisiimme. Syömme yhdessä,autamme arjen jutuissa toisiamme. Itselläni ei ole sukua ja se tuntui ikävältä jo lapsena. Meidän perheellä on toisemme, huumoria, yhdessäoloa, vaihtotaloutta. Vanhemmille saa tulla milloin vaan. Olen työelämässä ja opiskelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta hankittiin, jotta heistä olisi leikkiseuraa toisistaan. Eikä lapsen tarvitse jäädä yksin tähän maailmaan, kun me vanhemmat kuollaan.
Siis toi on aivan typerä peruste.
Tiedän liikaa sisaruksia jotka eivät ole missään tekemisissä toistensa kanssa enää aikuisina.
Tuottavat jopa toisilleen kärsimystä.
Minäpä taas tiedän sisaruksia, jotka ovat erinomaisissa väleissä myös aikuisina ja ovat lähentyneet entisestään mm. vanhempiensa kuoltua. Kyllähän maailmaan kaikenlaisia tallaajia mahtuu, mutta kyllä useasti veri on vettä sakeampaa. Sisarussuhde on jotain niin erityistä, ettei sitä voi ainoa lapsi ymmärtää.
Ei siinä kyllä mitään erityistä ole. Emme ole koskaan olleet yhtään läheisiä.
Itsesi perusteella sitten tuomitset kaikki maailman sisarussuhteet? Kuten sanoin, niin kyllä maailmaan kaikenlaisia tallaajia mahtuu. Tuohonkin voi kyllä kasvatuksella vaikuttaa, että millainen suhde sisaruksille kehittyy. Että ne, jotka nyt monta lasta haluavat, niin varmasti myös panostavat siihen perheen ja sisarusten dynamiikkaan.
Olen viisi lapsisesta perheestä keskimmäinen. En todellakaan voi sanoa, että kaikki sisarukset olisimme "rakkaita" toisillemme tai pistäisimme edes yhteyttä toisiimme. Joskus yritin soitella, mutta minulle päin soittoja ei tullut, ajattelin, että mitä suotta. Emme ole kiinnostuneet toisistamme, eikä äiti ole juuri pitänyt yhteyttä, kun kotoa 17 vuotiaana lähdin. Se siitä suurperheen ihanuudesta. Äiti oli yh ja himo uskovainen.
Kuulostaa surulliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedossa oli, että on suuri riski saada useampi kerralla, kun molemmat miehen kanssa toinen kaksosista, plus molempien suvuissa kaksosia.
Saatiin kolmoset ja kaksoset, rankkaa on ollut, mutta päivääkään en vaihtais pois tai jättäis esim. kaksosia tekemättä, jos ois mahdollista perua.
En sen enempää jaksa perustella, oltiin aina haluttu suurperhe, joka onneks saatiin ennen kun multa jouduttiin poistamaan kohtu ja munasarjat kasvainten takia.
Muuten ei olisi itselleni mitään väliä sillä, millaisen perhekoon kukin haluaa. On niin tapauskohtaista ettei kannata paljon arvostella. Jenkeissähän täällä pyöritetyt luvut on ihan nappipeliä, sieltä löytyy 20-henkisiä lapsikatraita, joiden kanssa pärjätään.
Mutta minulla on ongelma sen kanssa, että maailman väkiluku on jo liian suuri ja kasvaa vain. En pystyisi tästä syystä perustelemaan itselleni rajatonta määrää jälkikasvua. Varsinkaan länsimaissa, joissa jokainen lapsi ja jokaisen lapsen jälkikasvu poikii paljon kuormitusta. Älkää käykö kimppuun tästä syystä. Totean vain tosiasian. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ettenkö ymmärtäisi joidenkin ihmisten haluavan paljon lapsia rakastettavaksi. On vain kaikenlaisia tekijöitä, joita on vaikeaa sovittaa yhteen kokonaisuuden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen yh-tuki? Joku täysin tietämätön ja kateellinen väsätä nyt tämän..
No olisko lapsilisän yh-korotus? Tai millä nimellä nyt haluatkaan sitä kutsua. Yh-tuki, lisä, bonus, extra, apuraha, bonarimassi, työnlaistamisraha jne.
Lapsilisä mainittiin erikseen. Ja se 50 e suurempi lapsilisä onkin ainoa tuki, jonka moni yh saa. Esim minä en en ole saanut ikinä muuta tukea, vaikka olin neljän alaikäisen yh. Yksinhuoltajien saamat valtavat tuet ovat totta vain kateellisten mielikuvituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on neljä lasta. Paljaalle vedeltiin ja sitten tuumattiin että nyt riittää niin johdot poikki. Ihania ovat, auttavat toisiaan läksyissä ja sydänsuruissa. Laittavat paljon ruokaa meille kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kertokaa, miten kestätte sitä. Ihan rautalangasta perustelkaa.
Panetti. Ihan saatanasti. Vahingossa lens rojut ränniin.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta hankittiin, jotta heistä olisi leikkiseuraa toisistaan. Eikä lapsen tarvitse jäädä yksin tähän maailmaan, kun me vanhemmat kuollaan.
Tämä. Perhe tuntui kokonaiselta vasta toisen lapsen jälkeen. Kaikki retket ja muut ovat paljon kivempia kun lapsilla on toisensa, sisarus on suurin rikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina rakastanut lapsia. Jo seitsemän vanhana hoidin vauvaserkkuani hyvin innokkaasti. Ja kaikille selitin kuinka aikuisena haluan ison perheen. Hakeuduin töihin myös lastenhoitoalalle siltä varalta jos en koskaan tapaisi miestä joka haluaisi ison perheen niin ainakin saisin hoitaa toisten lapsia. Ja nyt minulla on viisi aivan mahtavan ihanaa lasta, joita rakastan mielettömästi ja joiden vuoksi tekisin ihan mitä tahansa. Ja miehen kanssa koemme että iso perhe oli meidän unelmien täyttymys. Haluaisin varmasti vielä lisääkin lapsia, mutta koska kummankaan palkka ei ole mikään super hyvä ja iso talo ja lasten harrastukset on kalliita, on pakko ajatella lasten parasta ja jättää lapsiluku tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan näin sinulla on. Mutta se nuoruuden sinkkuaika ei ole verrattavissa vanhemman ihmisen sinkkuaikaan. Kun jotain valitsee, valitsee myös jotain pois, eikä sitä jotain voi kodkaan täysin ymmärtää. Ohiksena tähän.
Tämä on täysin totta. Samoin vapaaehtoisen lapsettomuuden valinnut ei voi koskaan täysin ymmärtää, miksi perhe-elämä on useimmille ihanaa ja antoisaa.
Ensiksikin "useimmille" ei ehkä ihan pidä paikkaansa. Toisekseen: kyllä tiedetään lapsen vinkkelistä, ja, minkälaista on olla lapsiperheessä. Sehän se onkin, minkä tästäkin ketjusta näkee, että suurperheissä kasvaneet eivät ole niin ihastuneita suurperheisiin ja tekevät eri ratkaisut aikuisina.
Lapsen kokemus on tärkein, ja se on kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta hankittiin, jotta heistä olisi leikkiseuraa toisistaan. Eikä lapsen tarvitse jäädä yksin tähän maailmaan, kun me vanhemmat kuollaan.
Tämä. Perhe tuntui kokonaiselta vasta toisen lapsen jälkeen. Kaikki retket ja muut ovat paljon kivempia kun lapsilla on toisensa, sisarus on suurin rikkaus.
Aikuisen näkökulma. Kun hyvin menee, on se toki lapsillekin tärkeä ja voi olla ihanakin asia. Jos taas sisarukset eivät tule luonteidensa takia juttuun, ei se ole todellakaan mitään kivaa lapsena.
Aikuisina sisarusten on muodostettava uusi suhde toisiinsa, jos haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta hankittiin, jotta heistä olisi leikkiseuraa toisistaan. Eikä lapsen tarvitse jäädä yksin tähän maailmaan, kun me vanhemmat kuollaan.
Siis toi on aivan typerä peruste.
Tiedän liikaa sisaruksia jotka eivät ole missään tekemisissä toistensa kanssa enää aikuisina.
Tuottavat jopa toisilleen kärsimystä.
Minäpä taas tiedän sisaruksia, jotka ovat erinomaisissa väleissä myös aikuisina ja ovat lähentyneet entisestään mm. vanhempiensa kuoltua. Kyllähän maailmaan kaikenlaisia tallaajia mahtuu, mutta kyllä useasti veri on vettä sakeampaa. Sisarussuhde on jotain niin erityistä, ettei sitä voi ainoa lapsi ymmärtää.
Ei siinä kyllä mitään erityistä ole. Emme ole koskaan olleet yhtään läheisiä.
Itsesi perusteella sitten tuomitset kaikki maailman sisarussuhteet? Kuten sanoin, niin kyllä maailmaan kaikenlaisia tallaajia mahtuu. Tuohonkin voi kyllä kasvatuksella vaikuttaa, että millainen suhde sisaruksille kehittyy. Että ne, jotka nyt monta lasta haluavat, niin varmasti myös panostavat siihen perheen ja sisarusten dynamiikkaan.
Olen viisi lapsisesta perheestä keskimmäinen. En todellakaan voi sanoa, että kaikki sisarukset olisimme "rakkaita" toisillemme tai pistäisimme edes yhteyttä toisiimme. Joskus yritin soitella, mutta minulle päin soittoja ei tullut, ajattelin, että mitä suotta. Emme ole kiinnostuneet toisistamme, eikä äiti ole juuri pitänyt yhteyttä, kun kotoa 17 vuotiaana lähdin. Se siitä suurperheen ihanuudesta. Äiti oli yh ja himo uskovainen.
Kuulostaa surulliselta.
Ei mitenkään kuitenkaan epätavallista...
Täällä 24 wee 8kk ikäisen äiti. Ennen halusin monta lasta mutta nyt tuntuu että kyllä yksi saa riittää mutta se on vain minun kanta ja se mitä minä haluan. Ihanaa jos jotkut haluaa ja jaksaa enemmän lapsia. Onhan niistä seuraa tai sitten ei, kuka tietää. On okei tehdä yksi tai viisi lasta. Minulla oli vaikea synnytys ja vauva-aika ollut todella kivikkoinen joten yhteen jäädään. Mies samaa mieltä. Mutta mä oon mä ja sä oot sä
Synnyin lestaperheeseen ja minut aivopestiin.
Rankkaa on ollut, kolmannen jälkeen lopetin. Nyt tarvitsisin pitkän terapian koska minulta vietiin itsemääräämisoikeus. Koen että olen huono äiti ihanille lapsille.
Minkä tekivät.
Raskasta on.