Perustelkaa, miksi olette hankkineet monta lasta

Tykkään lapsista. Meille ”tehtiin” yksi lapsi, joka oli aivan valloittavan hurmaava. En ollut tiennyt niin syvää rakkautta olevan olemassakaan. Olin siis hyvin skeptinen ja sanoin jo etukäteen, että meille tulee korkeintaan yksi lapsi. Kun ensimmäinen kokemus oli niin vahva, halusin ehdottomasti toisen. Sain 2 keskenmenoa. Siitä vain vahvistui tunne, että haluan monta lasta. Mieheni oli samaa mieltä. Vasta 3,5 vuotta esikoisen syntymästä sain toisen lapsen. Sen jälkeen ei ehkäisystä edes keskusteltu. Saatiin niin täydellinen vauva, että ajateltiin myös pikkusisarusten mahdollisuutta. Tulee jos on tullakseen, sanoi mieheni. Sain vielä 2 keskenmenoa ja sitten syntyi meidän ”iltatähti”., joka on nyt jo 5 vuotta. Meillä voisi olla 7 lasta ilman keskenmenoja, mutta on vain 3. Kaikki yhtä rakkaita. Vanhin kohta lentämässä pesästä. Joillakin on vanhemman rakkautta annettavana niin paljon, että lasten hankinta tuntuu oikealta. Meillä on myös ihanat, huumorintajuiset ja hassuttelevat lapset. He ovat avanneet minullekin täysin uuden maailman, josta en tiennyt. Olen itse ollut ainoa lapsi, joten luulin, että ainoana lapsena kaikki on paremmin. Kun katsoo noiden omien lasten sisaruussuhteita ja keskinäistä yhteyttä, voi vain todeta olleensa väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tarvii sulle sitä perustella ja rautalangasta vääntää?

Perustele sä tuo eka mulle ja väännä ihan rautalangasta niin mä voin sitten harkita oat perustelut.

Kas nyt vedetäänkin herneet nekkuun, kun lapsien hankkimista pyydetään perustelemaan. Lapsettomuutta kyllä pitää olla perustelemassa puolituntemattomillekin kaiken aikaa.

En tiedä, millaisia puolituttuja sinullekin on kertynyt, mutta minulta ei ole ikinä, siis ikinä, kysytty syytä lapsettomuuteen. Ei edes vanhemmat kysyneet. Olisin tahtonut lapsia, eikä sitäkään kukaan kysynyt, ikinä.

Varmaan lapsilisät houkuttaa.

Toisaalta lapset ovat elämän suola ja ainoa tarkoitus.

Ei keksitty muuta elämänsisältöä. En minä valita mutta vituttaahan se.

Vierailija kirjoitti:

Oon huomannu, että perheet, joissa on neljä lasta kuin enemmän, eivät oikeastaan keskity yhteenkään niistä lapsistaan ihan kunnolla. Se on enemmän sellaista organisointia ja ryhmänhallintaa, kuin intensiivistä, kehittävää yhdessä ajattelua ja tutkimista, mitä yksi tai kaksilapsisissa perheissä on. Lapset on yleensä kovia tappelemaan ja yrittävät nopeudellaan pärjätä ja kahmia itselleen oikeuksia ja etuja. Mutta ihan normaaleja aikuisia isoistakin perheistä yleensä tulee. Jos vanhemmat on normaaleja. Itselleni ehkä sopii paremmin kuitenkin läheinen, kasvattava vanhemmuus kuin joku lauman ohjaajana toimiminen ja erotuomarina ja huoltajana oleminen.

Inhoan tällaisia yleistyksiä. Aina kun lapsiperheessä on vieras, dynamiikka on eri kuin perheen ollessa keskenään, joten ainoastaan perheenjäsenet itse voivat sanoa jotain yksilöllisestä kohtaamisesta vanhempien kanssa. Tiesitkö muuten, että useamman lapsen perheessä voidaan käydä kehittäviä keskusteluja yhdessä? Sen ei tarvitse aina olla yksi lapsi ja vanhempi - keskustelu ollakseen kehittävä ja intensiivinen.

On hirveän tavallista, että meitä säälitään lapsiluvun (4) takia. Ymmärrän näitä säälijöitä, olen itsekin ollut joskus lähes lapsivastainen, mutta ei silti ole kohteliasta puhua minusta raukkana, tai toivottaa kestämistä. En minäkään tuputa omia elämänarvojani muille, esimerkiksi voivottele naapurin autoverovelvollisuutta, kun itselläni autoa ei ole. Minä tykkään elämästä näin, omien pienten lasteni kanssa. Ilman heitä mulla ei olisi elämää.

Itsellä on sisaruksia ja parhaat lapsuusmuistot liittyvätkin juuri heihin. Nyt itsellä kolme lasta, ja vaikka melua, sotkua ja tappelua riittää, niin lapset yleensä tulevat keskenään ihan mahtavasti toimeen ja keksivät seikkailuita, joiden satumaailmaan en edes minä äärimmäisen vilkkaalla mielikuvituksella varustettuna osaa sukeltaa mukaan. Eikä mua miksikään leikkiseuraksi kaivattaisikaan, äidin rooli on enemmän tarjota tarvittessa tukea, turvaa ja syliä sekä vastata kimurantteihin kysymyksiin, muuten saan jo aina vapaasti puuhailla omia juttujani lasten (ikähaarukka 4-8) painellessa pitkin taloa. Toisinaan on kiva puuhastella yhden lapsen kanssa kaksistaan jotakin, silloin keskenään jäänyt parivaljakko viihdyttää toinen toistaan. Ikävä kyllä tämä ”idyli” ei ole se, jota me edustetaan ulkomaailmassa esimerkiksi siellä pahamaineisessa prismassa, tällöin lähinnä saan huutaa kolmelle eri suuntaan juoksevalle muksulle kuin kenraali, jolloin kaikki vähempilapsiset vanhemmat pääsevät päivittelemään, että jos se on aina tuollaista sirkusta, niin luojan kiitos meidän lapsiluku jäi tähän.

Haluttiin, että lapsilla olisi useampi kuin yksi sisarus. 

Mulla oli vain yksi, ja lähes 10 vuotta vanhempi kuin minä, joten käytännössä kasvoin aika yksin.  siksi haluttiin että lapset olisivat iän suhteen lähellä toisiaan ja kasvaisivat toivottavasti läheisiksi.

Neljä lasta olisi toisaalta vaatinut kaiken isommaksi: auton, talon etunenässä, ja minulle olisi tullut pidempi aika pois työelämästä.

Siksi kolme lasta 3,5 vuoden sisään. Nyt aikuisinakin he ovat erinomaisissa väleissä keskenään ja myös meidän vanhempien kanssa.  Ehdottomasti tekisin kaiken samoin jos nyt pitäisi valita - ja ehkä sitten kuitenkin myös sen neljännen lapsen.

Lapsilisien takia.

Minä hankin 4 lasta ihan vain sen takia, että pidän lapsista. Olin koko nuoruuteni todella lapsivastainen ja sitä mieltä, etten halua lapsia. Sanoin miehellekin aina, että jos tulen raskaaksi, teetän abortin.  Säälin kaikkia naisia, jotka oli lasten kanssa kotona ja ajattelin, miten tylsää heillä mahtoi lasten kanssa olla. No, kun olin jo reilusti yli 30v tulin raskaaksi ja synnytin lapsen. Silloin tajusin, miten ihania lapset ovat ja hankin niitä heti enemmänkin. Rakastan lapsia ja siksi niitä on meillä nämä neljä.

Olen ainoa lapsi, enkä halua omilleni sitä samaa. Nyt on kolme lasta, nuorinkin jo teini-iän kynnyksellä. Ja neljäs tulossa 😊 Monet ovat kauhistelleet kuinka jaksamme ryhtyä tähän uudelleen, mutta on pakko sanoa ettei lasten kanssa ole missään vaiheessa ollut oikeasti rankkaa, vaikka olivatkin pienillä ikäeroilla. Uskon, että meillä on tällekin tulokkaalle paljon tarjottavaa.

Meillä kolme lasta. Itselläni ei ole sisaruksia ja halusin omille lapsilleni sisaruksia. Meille lapsiperhe-elämä on luonnollinen ja oikealta tuntuva valinta, ja vaikka välllä on raskasta niin nautin siitä huolimatta elämästäni kolmen pienen lapsen äitinä enemmän kuin koskaan aiemmin.

Meillä neljä lasta.

Ei tämä nyt ole kovin rankkaa vaikka erityislapsia (autismi,adhd) onkin kaksi. Heidän erityisyydet on niin lievät että hankalaa on vain ajoittain.

Silloin kun olivat pienempiä (silloin lapsia oli vain kolme) niin oli rankempaa.

Nyt meillä on täällä isot koululaiset ja yksi helppo ja rauhallinen taapero.

Meillä on tälläkin hetkellä hiirenhiljaista kun kaikki vielä nukkuu. Itse makaan sohvalla peiton alla.

Haluttiin neljäs lapsi kun tuntui siltä että yksi vielä puuttuu ja elämäntilanne oli sellainen että minua tarvittiin kotona enemmän kuin työelämässä. Nämä oli ne perustelut ja vuosi mietittiin ennen kuin tähän lähdettiin.

Meillä riittää aikaa joka lapselle. Eilen olin kauppareissulla yhden kanssa, tänään mennään kahden kanssa museoon ja huomenna kolmen kanssa kylpylään. Taaperon kanssa (1,5-v) olen päivät kahdestaan ja hän saa muutenkin koko perheen jakamattoman huomion ja hänen kanssaan käyn kerhossa ja jumpassa.

Kolmen isomman kanssa pelaillaan, katsellaan elokuvia ja sarjoja, tehdään jotain spesiaalia kuten leffaan tai kylpylään tai ihan vaan ollaan ja jutellaan.

Meillä on tiivis ja onnellinen perhe ja lasten kaveritkin viihtyy meillä. Nytkin on taas yksi meillä yökylässä ja istuivat pitkään meidän kanssa alakerrassa illalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen ainoa lapsi, enkä halua omilleni sitä samaa. Nyt on kolme lasta, nuorinkin jo teini-iän kynnyksellä. Ja neljäs tulossa 😊 Monet ovat kauhistelleet kuinka jaksamme ryhtyä tähän uudelleen, mutta on pakko sanoa ettei lasten kanssa ole missään vaiheessa ollut oikeasti rankkaa, vaikka olivatkin pienillä ikäeroilla. Uskon, että meillä on tällekin tulokkaalle paljon tarjottavaa.

Onnea neljännestä ☺

Kirjoitin tuon vikan eli meillä on neljä lasta ja kolme heistä jo isompia koululasia.

On tästä nautittu kyllä niin paljon! Vain yksi pikkuinen ja muut jo niin isoja että he ovat omatoimisia ja heidän kanssaan voi tehdä jo ihan erilaisia juttuja kuin silloin kun oli pieniä.

He myös mielellään leikkii kuopuksen kanssa ja haluaa viedä huoneisiinsa ja syöttää ym. Tosin nyt kuopus haluaa syödä itse 😅

Nyt meillä porukka alkaa heräillä. Teinit katsoo täällä mun ja taaperon kanssa Hermanni-hiirtä 😂

Tai yksi pelaa puhelimella nojatuolissa ja kaksi muuta nojaa muhun ja katsoo telkkaa.

Mukavaa.

Olen suuresta perheestä ja meillä on sisaruksien kanssa todella läheiset välit. Aina on ollut leikkikaveria, harrastuskaveria eikä leireillekään toiselle puolen Suomea ole ollut vaikea mennä kun on ollut sisko kenen kanssa istua bussissa ja ottaa huone, aina joku tuttu mukana.

Meillä ollut 1 ja 2 vuoden ikäerot, ja nuoruusvuosina on ollut hauska olla esim. ulkomailla porukalla kun iät samannäköisillä siskoksilla 17, 18, 20 ja 21. Sisareni ovat olleet ehdottomasti parhaimmat ystäväni läpi elämän vaikka muitakin hyviä ystäviä on.

Autamme aina toisiamme ja aina löytyy joku auttamaan esim. lasten hoidossa, häiden järjestelyssä ja onpa talommekin rakennettu aika pitkälle talkoilla veljieni ja sisarieni toimesta. Kaikki eri aloilla ja aina on sähkömies, putkimies, kirvesmies tai autonkorjaaja omasta piiristä. Samoin aina jonkun nurkista löytyy työkoneita johonkin pihaprojektiin.

Olemme todella perhekeskeinen perhe, vanhemmat mukaan lukien ja teemme edelleen vähintään kerran vuodessa perheloman jonnekin. Nykyään se tarkoittaa vielä isompaa porukkaa koska meidän lapset ovat myös todella läheisiä keskenään, olemme sen verran paljon tekemisissä. Kun teemme laskettelureissun, on aina lastenvahdit pienille, eli pääsemme myös viettämään mieheni kanssa parisuhdeaikaa.

Meillä on koko sakilla todella hauskaa keskenään.

Tähän on kasvanut ja todennut että tämä on hyvä. Me olemme myös halunneet iso perheen ja lapsia nyt 6, eikä kaikki ole välttämättä tässä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se arki sellaista. Klo 7.00 heräät pienten kanssa aamupesuille ja aamupalalle. Herätät koululaiset aamuun ja hypit kuin sirkusapina: oletko pessyt hampaat? Harjaa hiukset? Aamupalalle! Oliko teillä tänään uintia koulussa? Onko uimakamppeet varmasti repussa? Onko sinulla luistimet mukana? 8.00 aloitetaan pukeminen ja kaikki aina hukassa. "Mää en löydä mun hanskoja ja mulla on pipo hukassa." 2 ja 3v tuplarattaisiin ja saattelemaan 6.v esikouluun 3km päähän. 6km kävely joka aamu, ja takaisin tullessa kestää tunti kun muksut ei enää jaksa istua vaan pitää kävellä itse ja hyppiä joka lumipenkkaan. Kotona 9.30 ja silloin laitan tv:stä lasten ohjelmaa ja on mun aamukahvin aika. Siitä saakin nousta ruoanlaitto puuhiin ja työleiri jatkuu sinne iltaan 21.00 saakka. 7x vk. Ei tarvitse miettiä mitä tekisi tai harrastaisi. Oma "työura" on haudattu aikapäiviä sitten ja ammattitaito unohdettu, eikä sen puoleen, 10.v kotona niin ei tarvitse edes pelätä että kukaan palkkaisi.

Arjessa saa kituuttaa 450€ kotihoidontuella/Kk. Miehen palkasta jää 1600€/Kk ja lapsilisät 650€. Huimat 2700€ koko talouden kk tulot! Kyllähän tällä rahalla jaksaa. Oletteko kuulleet sanonnan: "Lapsi tuo leivän tullessaan!".

Sitä leipää odotellessa...

Kutsutaan elämäksi. Kuulut valittajien sarjaan, toiset osaa senkin ajan toimia. Sitä voi leipää odotella ihan rauhassa sitten. Joku toinen voisi olla onnellinen pienistä sirkusapinoista. Oletko tietoinen, että elämä on valintoja täynnä, jotka itse teet. Voi olla, että tämänkin kirjoittaja istuu netissä yksinäisenä ilman lapsia ja haaveilee tästä mitä kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se arki sellaista. Klo 7.00 heräät pienten kanssa aamupesuille ja aamupalalle. Herätät koululaiset aamuun ja hypit kuin sirkusapina: oletko pessyt hampaat? Harjaa hiukset? Aamupalalle! Oliko teillä tänään uintia koulussa? Onko uimakamppeet varmasti repussa? Onko sinulla luistimet mukana? 8.00 aloitetaan pukeminen ja kaikki aina hukassa. "Mää en löydä mun hanskoja ja mulla on pipo hukassa." 2 ja 3v tuplarattaisiin ja saattelemaan 6.v esikouluun 3km päähän. 6km kävely joka aamu, ja takaisin tullessa kestää tunti kun muksut ei enää jaksa istua vaan pitää kävellä itse ja hyppiä joka lumipenkkaan. Kotona 9.30 ja silloin laitan tv:stä lasten ohjelmaa ja on mun aamukahvin aika. Siitä saakin nousta ruoanlaitto puuhiin ja työleiri jatkuu sinne iltaan 21.00 saakka. 7x vk. Ei tarvitse miettiä mitä tekisi tai harrastaisi. Oma "työura" on haudattu aikapäiviä sitten ja ammattitaito unohdettu, eikä sen puoleen, 10.v kotona niin ei tarvitse edes pelätä että kukaan palkkaisi.

Arjessa saa kituuttaa 450€ kotihoidontuella/Kk. Miehen palkasta jää 1600€/Kk ja lapsilisät 650€. Huimat 2700€ koko talouden kk tulot! Kyllähän tällä rahalla jaksaa. Oletteko kuulleet sanonnan: "Lapsi tuo leivän tullessaan!".

Sitä leipää odotellessa...

Kutsutaan elämäksi. Kuulut valittajien sarjaan, toiset osaa senkin ajan toimia. Sitä voi leipää odotella ihan rauhassa sitten. Joku toinen voisi olla onnellinen pienistä sirkusapinoista. Oletko tietoinen, että elämä on valintoja täynnä, jotka itse teet. Voi olla, että tämänkin kirjoittaja istuu netissä yksinäisenä ilman lapsia ja haaveilee tästä mitä kirjoittaa.

Eikö tuon kirjoittaja juuri toimi, aamusta iltaan hän näyttää touhuavan?

Ja miksi väität että hän ei ole onnellinen lapsistaan?

Rankalta ja elämäntäyteiseltä ja ehkä onnelliseltakin vaikka rahahuolien täyttämältä arjelta tuo minusta

Lapsi tuo leivän tullessaan sitten kun sinä olet vanha.

Jo nyt nuoret kolmekymppiset kirjoittelevat kuinka joutuvat pienillä tuloillaan elättämään eläkeläisiä. No eihän ne pysty kaikkia eläkeläisiä elättämään kun jotkut tekevät liian vähän tai ei ollenkaan lapsia.

Kuka sinut elättää kun olet vanha, jonkun toisen lapsetko?

Minustakin useamman kuin kahden lapsen hankkimista on näinä aikoina ihan syytä jo perustella muullakin kuin että haluaa, edes itselleen. Viittaan siis juurikin maapallon liikakansoitukseen ja ilmastonmuutokseen. Miksi juuri minulla olisi oikeus tehdä niin monta lasta, että osaltani lisään väestömäärää? Minulla on vasta yksi lapsi, toinen voisi olla vielä toiveissa. Ja ehkä kolmaskin, mutta se aiheuttaisi kyllä jo vakavaa edeltävää pohdintaa, ja olen ajatellut rajan menevän kahdessa juuri siksi, ettemme mieheni kanssa jätä jälkeemme itseämme enempää ihmisiä. Tuskinpa siis kolmatta tulisi haluamisesta huolimatta.

On turha vedota siihen, että Suomessa ei ole liikaväestöä, vaan itse asiassa päinvastoin. Kyllä näitä asioita pitää katsoa globaalista, ei Suomen, näkökulmasta. Ja tunnetustihan yksi länsimaiden hyvinvoiva kansalainenhan se vasta maapallon resursseja kuluttaakin.

Money!