Lue keskustelun säännöt.
Perustelkaa, miksi olette hankkineet monta lasta
Ja kertokaa, miten kestätte sitä. Ihan rautalangasta perustelkaa.
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä tarvii sulle sitä perustella ja rautalangasta vääntää?
Perustele sä tuo eka mulle ja väännä ihan rautalangasta niin mä voin sitten harkita oat perustelut.Kun en ymmärrä, miten monilapsiset voivat jaksaa monen lapsen kanssa.
Se riippuu ihan lapsista kuinka niiden kanssa jaksaa . Toiset on luonnevikaisia ja toiset ei.
En ole koskaan osannut kasvattaa lapsia en edes ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan.
Olen ruokkinut vaatettanut jne..kyllä ne ovat siinä kasvanee t . Toiset no rauhallisempia kuin toiset . En suosittele 1 lasta enempää hankkimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 4 lasta 0-7 ikä välillä. Me rakastetaan lapsia ja jos lottovoitto tulis niin yritettääis ehdottomasti saada lisää lapsia. Näillä tuloilla enempää ei tule koska halutaan että lapsilta ei puutu mitään eikä jouduta rahan takia sanomaan ei esim. Harrastuksille, autokoululle, puhelimille yms. Mielestämme lapset pitää pysyä itse elättämään eikä olla pelkkien tukien varassa.
Hyvin löytyy aikaa kaikille lapsille ja heidän kanssa leikkimiseen jos vaan viitsii sitä aikaa järjestää. Pienestä pitäen kun ottaa lapset mukaan kotitöitä tekemään niin pysyy kotikin siistinä. Myös kahdenkeskistä aikaa jokaisen lapsen kanssa molemmat vanhemmat saa joka kuukausi. Esim. Shoppailua ja kahvilassa käynti tai metsäretki höpötellen kahdestaan.
Näistä tavoista meillä ei tingitty silloinkaan kun itsekkin olin töissä ennen kuopusta ja näin jatketaan kun palaan töihin.
Asiaa ei tarvitse perustella.
Jos lapsia pitää "kestää" ja pukata heitä mahdollisimman paljon isovanhemmille, viettää lomat ilman lapsia jne., ei niitä kannata hankkia. Lapset ovat osa elämää ja muuttavat elämän kokonaan toisenlaiseksi. Ei tarvitse väkisin yrittää keksiä sisältöä ja kuluttaa aikaa.
Minä halusin kolme lasta, ja ne sain. Ei minun tarvitse sitä sen kummemmin kenellekään perustella.
Päivääkään en vaihtaisi pois - minusta on ihanaa, kun on lapsia. Kaikkein parasta on, kun lasten kaveritkin pyörivät meillä jatkuvasti, koska meillä on kivempaa kuin kotona.
Haluttiin neljä lasta ja mulla on aika heikko koulutustausta jne, joten en töissäkään tienaisi enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannu, että perheet, joissa on neljä lasta kuin enemmän, eivät oikeastaan keskity yhteenkään niistä lapsistaan ihan kunnolla. Se on enemmän sellaista organisointia ja ryhmänhallintaa, kuin intensiivistä, kehittävää yhdessä ajattelua ja tutkimista, mitä yksi tai kaksilapsisissa perheissä on. Lapset on yleensä kovia tappelemaan ja yrittävät nopeudellaan pärjätä ja kahmia itselleen oikeuksia ja etuja. Mutta ihan normaaleja aikuisia isoistakin perheistä yleensä tulee. Jos vanhemmat on normaaleja. Itselleni ehkä sopii paremmin kuitenkin läheinen, kasvattava vanhemmuus kuin joku lauman ohjaajana toimiminen ja erotuomarina ja huoltajana oleminen.
Kun joutuu lapsuutensa pärjäämään isossa joukossa, eivätkä aikuiset ehdi huolehtimaan kuin perustarpeista, ei ole äitinäkään helppoa ymmärtää, minkälaista hoivaa lapsi tarvitsee perustarpeiden lisäksi.
Koska ymmärsimme raamatun käskyn täyttää tämä maa aivan liian kirjaimellisesti. Myöhemmin tajusimme, että sehän oikeati tarkoittaa Jlan lapsien lisäämistä, eli uskonnon levittämistä. Ei kirjaimellisesti lasten ulos puskemista. Hupsista keikkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta hankittiin, jotta heistä olisi leikkiseuraa toisistaan. Eikä lapsen tarvitse jäädä yksin tähän maailmaan, kun me vanhemmat kuollaan.
Siis toi on aivan typerä peruste.
Tiedän liikaa sisaruksia jotka eivät ole missään tekemisissä toistensa kanssa enää aikuisina.
Tuottavat jopa toisilleen kärsimystä.
Minäpä taas tiedän sisaruksia, jotka ovat erinomaisissa väleissä myös aikuisina ja ovat lähentyneet entisestään mm. vanhempiensa kuoltua. Kyllähän maailmaan kaikenlaisia tallaajia mahtuu, mutta kyllä useasti veri on vettä sakeampaa. Sisarussuhde on jotain niin erityistä, ettei sitä voi ainoa lapsi ymmärtää.
Ei siinä kyllä mitään erityistä ole. Emme ole koskaan olleet yhtään läheisiä.
Itsesi perusteella sitten tuomitset kaikki maailman sisarussuhteet? Kuten sanoin, niin kyllä maailmaan kaikenlaisia tallaajia mahtuu. Tuohonkin voi kyllä kasvatuksella vaikuttaa, että millainen suhde sisaruksille kehittyy. Että ne, jotka nyt monta lasta haluavat, niin varmasti myös panostavat siihen perheen ja sisarusten dynamiikkaan.
Ei isossa perheessä ehdi dynamiikkaan perehtyä, hyvä kun kaikki selviävät päivästä toiseen toisiaan kasvattaen ja kurittaen. Ja vanhemmat huolehtivat perustarpeista.
Olen itse ainokainen ja aina halunnut sisaruksia. Kadehdin lapsena luokkakavereita, joilla oli sisko tai veli. Heillä oli siten aina kaveri matkalla ja mökillä mukana. Anoin vanhempiani adoptoimaan minullekin sellaisen, mutta ei ne innostuneet.
Siispä aikuisena on ollut itsestään selvää, että hankin vähintään kaksi lasta. Meille tuli tyttö ja parin vuoden päästä poika, jotka ovat aina olleet mitä parhaimmat kaverukset. Leikkineet pieninä yhdessä ja pitävät toisistaan edelleen teini-ikäisinäkin, mitä nyt välillä nahistellaankin.
Pelkään vanhempieni vanhuutta. Silloin minä olen heistä vastuussa. Toivottavasti he eivät päädy aivan hoitopotilaiksi, sillä se olisi raskasta minullekin käydä heitä hoitamassa, kun ei ole ketään jakamassa sitä taakkaa.
Pelkään myös vanhempieni kuolemaa, sillä silloin olen yksin maailmassa. Perintökään ei siinä asiassa lohduta.
Olisi kiva jutella siskon tai veljen kanssa puhelimessa, mennä yhdessä matkoille, tehdä perheinä jotakin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska ymmärsimme raamatun käskyn täyttää tämä maa aivan liian kirjaimellisesti. Myöhemmin tajusimme, että sehän oikeati tarkoittaa Jlan lapsien lisäämistä, eli uskonnon levittämistä. Ei kirjaimellisesti lasten ulos puskemista. Hupsista keikkaa!
Kerropa tuo kehitysmaalaisille ja jaa niille kondomeita tai katkaise miehiltä piuhat.
Suomalaisten taas soisi lisääntyvän urakalla, ovat fiksua ja kaunista kansaa. Jos sulla on ongelmia lasten saamisen kanssa, niin ei ole pakko sitäkään tehdä. Anna muiden tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta minusta 4 ei ole monta, mutta neljä olen hankkinut koska olen itse ainokainen ja ollut lapsena todella yksinäinen kun vanhemmat eivät oikein ole perheihmisiä. Omasta mielestäni olen kestänyt aika hyvin paitsi joskus kun on ollut 4 tyyppiä joista vanhin on ollut 10 ja nuorin vauva ja siihen on vielä lisätty 1 bonus lapsi 9 v ja mies oli viikot töissä ruotsissa, silloin kiristi koska niitä tukiverkkoja ei ole. Puolison vanhempia on aina kiinnostanut vaan tyttärien lapset ja kuten sanoin omani eivät ole perheihmisiä olleet ( tosin nykyisin äitini on lasteni kanssa erittäin hyvissä väleissä lapset nyt 16-26) . Mutta kaikesta on selvitty ,. Mun elämän piiriin kuuluu omat 4 kpl ( 16,20,22,26) ex:n 25v ja nykyisen mieheni puoliorvot 15 ja 19 ja hänen ekasta liitsotaan 31 ja 33 v aikuiset miehet. Lisäksi pidän suorastaan kunniana että mieheni kuolleen ex-puolison tytär pieninen poikineen on hyväksynyt minut elämäänsä. Meillä on ollut myös hoidossa ex:ni nykyisen vaimon 9 v tytär. Minusta on vaan hyvä että on porukkaa ympärillä!
Tämä on juuri sellaista elämää, josta en ymmärrä mitään. Juttukin oli niin pitkä ja miehiä paljon, että putosin. Miten aina löytyy heti se uusi parisuhde ja aletaan tehtailla jokaisen kanssa niitä lapsia?
No, hyvä ihminen varmaan olet, kun välität noin lähimmäisistäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ainokainen ja aina halunnut sisaruksia. Kadehdin lapsena luokkakavereita, joilla oli sisko tai veli. Heillä oli siten aina kaveri matkalla ja mökillä mukana. Anoin vanhempiani adoptoimaan minullekin sellaisen, mutta ei ne innostuneet.
Siispä aikuisena on ollut itsestään selvää, että hankin vähintään kaksi lasta. Meille tuli tyttö ja parin vuoden päästä poika, jotka ovat aina olleet mitä parhaimmat kaverukset. Leikkineet pieninä yhdessä ja pitävät toisistaan edelleen teini-ikäisinäkin, mitä nyt välillä nahistellaankin.
Pelkään vanhempieni vanhuutta. Silloin minä olen heistä vastuussa. Toivottavasti he eivät päädy aivan hoitopotilaiksi, sillä se olisi raskasta minullekin käydä heitä hoitamassa, kun ei ole ketään jakamassa sitä taakkaa.
Pelkään myös vanhempieni kuolemaa, sillä silloin olen yksin maailmassa. Perintökään ei siinä asiassa lohduta.
Olisi kiva jutella siskon tai veljen kanssa puhelimessa, mennä yhdessä matkoille, tehdä perheinä jotakin jne.
Käytännössä voi toimia tai sitten ei. Lapset ovat ysilöitä, eikä kaikkien siskosta tule ystävää. Itsellä sisko ja lapsina oltiin hyviä kavereita, aikuisina valitettavasti ei, yrityksistä huolimatta.
Olisihan se kivaa... :/
Vierailija kirjoitti:
Onhan se arki sellaista. Klo 7.00 heräät pienten kanssa aamupesuille ja aamupalalle. Herätät koululaiset aamuun ja hypit kuin sirkusapina: oletko pessyt hampaat? Harjaa hiukset? Aamupalalle! Oliko teillä tänään uintia koulussa? Onko uimakamppeet varmasti repussa? Onko sinulla luistimet mukana? 8.00 aloitetaan pukeminen ja kaikki aina hukassa. "Mää en löydä mun hanskoja ja mulla on pipo hukassa." 2 ja 3v tuplarattaisiin ja saattelemaan 6.v esikouluun 3km päähän. 6km kävely joka aamu, ja takaisin tullessa kestää tunti kun muksut ei enää jaksa istua vaan pitää kävellä itse ja hyppiä joka lumipenkkaan. Kotona 9.30 ja silloin laitan tv:stä lasten ohjelmaa ja on mun aamukahvin aika. Siitä saakin nousta ruoanlaitto puuhiin ja työleiri jatkuu sinne iltaan 21.00 saakka. 7x vk. Ei tarvitse miettiä mitä tekisi tai harrastaisi. Oma "työura" on haudattu aikapäiviä sitten ja ammattitaito unohdettu, eikä sen puoleen, 10.v kotona niin ei tarvitse edes pelätä että kukaan palkkaisi.
Arjessa saa kituuttaa 450€ kotihoidontuella/Kk. Miehen palkasta jää 1600€/Kk ja lapsilisät 650€. Huimat 2700€ koko talouden kk tulot! Kyllähän tällä rahalla jaksaa. Oletteko kuulleet sanonnan: "Lapsi tuo leivän tullessaan!".
Sitä leipää odotellessa...
Miksi siis niin monta lasta? Et kuulosta kovin tyytyväiseltä... Ehkä vaan peität onneasi kaiken tuon luetteloinnin alle...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen ja toinen tehtiin, kolmas ja neljäs vaan tuli. Pahin on ohi, tai tulossa, murkkuiässä olevista kun ei ole vielä kokemusta. Ihan hyvin on jaksettu, miksi ei jaksettaisi?
Haikarako toi?
Samasta syystä kun juon kännit keskellä päivää tai aamulla avaan oluen.
Siis yksilönvapaudet. Teen mitä haluan elämälläni ja lisäännyn jos siltä tuntuu.
Harvemmin pantaessa tulee mieleen ettää öö hmm teen vauvaa ja suunnittelen elämääni anaalin tarkkaan laskelmoidusti. Haluan vain orkut.
Haistakaa pasca.
Teen mitä haluan elämässäni ja suosittelen teille samaa urpot.
Miten vidun tyhmiä voi olla että suunnittelee elämäänsä tai kuvittelee laskelmoivansa asioita. Mun mies kuoli syöpään viime keväänä nuorena. Ei me sitä suunniteltu ja ei tässä mitään muutakaan kannata suunnitella.
Jäin lapsettomaksi ja kesällä tuli keskenmeno surun takia.
Jotenkin kuvottaa tuollainen asenne että elämää voi suunnitella ja laskelmoida. Kyllä tekin vielä tajuatte totuuden ja sitähän te pellet pelkäätte.
No, eläkää illuusiossanne.
Moni ei kestä yhdenkään kanssa ja itse kestän suht hyvin 6:n kanssa..sanon suht hyvin, koska rankkoja hetkiä voi ihmisillä olla vaikka ei ois lapsiakaan😊Ei olla uskossa eikä eletä sossun rahoilla niin kai tämä on ihan sallittua..kauheelta kuulostaa tuo, että jotkut sanoo että tehtiin toinen lapsi että on seuraa kun me kuollaan😳Huonolla tuurilla sisarus voi kuolla ennen vanhempiaan jos ruvetaan pahinta miettimään👎Me ollaan onnekkaita, että saatiin iso perhe..sanon että saatiin, koska lisää lapsia ei enää toivota😊
Mulla ei ole vielä lapsia enkä ole varma haluanko niitä myöhemminkään, mutta itselleni tuntuisi oudolta hankkia vain yksi ihan vain siitä syystä, että minulla on sisko joka on aina ollut paras ystäväni ja elämäni läheisin ihminen. Vanhempani ovat mahtavia myös, mutta on mahdotonta kuvitellakaan millaista elämäni olisi/olisi ollut ilman sisarusta.
Sinänsähän tämä on täysin irrationaalinen juttu, koska ei koskaan voi tietää miten lapset tulevat toimeen ja tuleeko heistä läheisiä ollenkaan. Jotenkin silti haluaisin, että se mahdollisuus olisi.
Enempää kuin kahta en taas usko itse jaksavani.
Meillä on yksi lapsi, koska halusimme hänelle hyvän lapsuuden. Ei rahahuolia. Ei olisi ollut varaa moneen tenavaan. Olemme kohtuupalkkaisia akateemisia ja halusimme itse elättää lapsemme. Olemme matkustelleet, perhesuhteemme ovat sopivan tiiviit. Emme roiku lapsessa eikä hän meissä.
P.s. Lapsi on nyt nuori aikuinen. Ystäviä riittää, empaattinen lapsi, valmistuu yliopistosta arvostettuun ammattiin. Menikö joku mönkään?
Suomi tarvitsee lisää sotilaita tulevaan sotaan. Lisääntykää oi lisääntykää te Suomen neidot.