Perustelkaa, miksi olette hankkineet monta lasta

Lapset ovat rakkaita ihmisiä. Niitä voi olla monta.

Tarvitseeko sitä perustella?

Lisääntyminen on eliöille luonteenomaista.

Esikoiselle hankittiin tarkoituksella kaveri, mutta tulikin kaksoset.

Sittetti ehkäisy, ja neljäs lapsi sai alkunsa.

Sitten olimmekin vähän aikaa kyllä rikki kun sattui sairauksia ja muita vastoinkäymisiä.

Siinä sekamelskassa sai alkunsa viides.

Nyt on mennyt monta vuotta paremmin, lapset ovat nyt ilo ja rikkaus.

Iloinen pulina käy nytkin tuvassa lasten kotiuduttua koulusta.

"Sitten petti" piti kirjoittaa....

Vierailija kirjoitti:

Miksi se tarvitsee perustella? Mä vain nautin lapsista. Tekemisestä ja olemisesta heidän kanssaan.

Ihan vaikka siksi, vapaaehtoisesti lapsettomilta tivataan perusteluja valintaansa tämän tästä, eikä mikään vastaus tunnu olevan riittävän pätevä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lasta hankittiin, jotta heistä olisi leikkiseuraa toisistaan. Eikä lapsen tarvitse jäädä yksin tähän maailmaan, kun me vanhemmat kuollaan.

Siis toi on aivan typerä peruste.

Tiedän liikaa sisaruksia jotka eivät ole missään tekemisissä toistensa kanssa enää aikuisina.

Tuottavat jopa toisilleen kärsimystä.

No, kyllä meilläkin tuo oli osittain perusteena. Toivon, että voisin itsekin vaikuttaa sisarusten väliseen suhteeseen olemalla oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen ja opettamalla lapsille empatiaa. Kyllä minä oon nyt jo huomannut, että heistä on ollut toisilleen paljonkin seuraa vaikka välillä kinastelevatkin aika paljon.

Lisääntyminen ja täten elämän jatkaminen on kaiken elollisen perusta, siinä syy.

Käyttäjä26295 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsia hankita. Niitä saadaan. Meillä ei ole yhtään.

Lapset nimenomaan hankitaan. Ei niitä haikara tuo.

Ei niitä lapsia kaikille valitettavasti suoda vaikka yritys olisi kuinka kova. Ei niitä siis noin vain hankita.

Ei niitä lapsia myöskään "saada", niinkuin tuossa aiemmassa lainatussa kommentissa väitetään. Lapset tehdään ja hankitaan. Ei niitä haikara tuo.

Miksikö hankin enemmän kuin yhden lapsen? Siksi että mulla oli jo lapsi kun menin yhteen aviomieheni kanssa, ja halusin antaa hänellekin sen kokemuksen että minkälaista on kun saa oman lapsen. Ja niitä tuli sitten loppujen lopuksi kaksi yhtäaikaa. 

Ja oikein hyvin on pärjätty, ihan normaalia elämää, ne lapsetkin kun on ihmisiä. 

Suurin virhe lasten tekemisessä on liian pieni ikäero, kaksosetkin on helppoja verrattuna parin vuoden sisään syntyneisiin sisaruksiin.

Eipä meitä ketään olisi olemassa enää jos ihmiset olisivat aina tehneet korkeintaan yhden lapsen. Olis se muuten aika ankeaa jos kellään ei koskaan olisi sisaruksia.

1. Eka, koska haluttiin, toka koska haluttiin ja eälmäntilanne ja varat mahdollisti isomman asunnon, jonne sitten sovittii. Kolmas, koska vaimo ruinas ja ruinas.

2. Jaksaminen... hammasta purren...

Neuvoisin jättämään yhteen tai kahteen.

Vaikka toki kaikki kolme omaa kivoja ja rakkaita on.

Siinähän niitä nyt vaan tuli ihan seittemä kappaletta. Ei kyllä kiinnosta mua eikä vaimoo mut minkäs teet.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tarvii sulle sitä perustella ja rautalangasta vääntää?

Perustele sä tuo eka mulle ja väännä ihan rautalangasta niin mä voin sitten harkita oat perustelut.

Kas nyt vedetäänkin herneet nekkuun, kun lapsien hankkimista pyydetään perustelemaan. Lapsettomuutta kyllä pitää olla perustelemassa puolituntemattomillekin kaiken aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Siinähän niitä nyt vaan tuli ihan seittemä kappaletta. Ei kyllä kiinnosta mua eikä vaimoo mut minkäs teet.

Isävainaa..? Oletko se sinä? Kuulostat ainakin juuri samalta 🤔

Miksi yleensä vastaatte noinkin typerään aloitukseen. Oikeinko rautalangasta vääntää typerykselle.

Pidän lapsista todella paljon, ja aivan erityisen paljon tykkään meidän omista lapsista, joita on kolme. Oikein hyvin jaksamme, kiitos kysymästä.

Asiallinen kysymys, sillä lapsen tekeminen on luonnolle suurin rasitus, mitä voi keksiä. Ja monen tekeminen on moninkertainen. Ihmisiä kun on aivan liikaa, siis 50% ainakin. Olemme huonoja vieraita, ihmiskunta.

Joten vain haluaminen ei tietenkään riitä, joku suunnitelma pitää olla, miten aikoo tehdä niistä hyviä ihmisiä, jos tekee monta.

Lapseton voisi käytännössä pitää Hummerinsa käynnissä loppuelämänsä hyvällä omatunnolla, tai käydä Thaimaassa viikonloppuisin. Mutta ei sitä varmaan tee, jos on valinnut lapsettomuuden ekologisesta syystä.

Jo 15v:nä tiesin, että haluan kuusi lasta. Ne viimein sain ja tyytyväinen/rikas olen.  

Enää kaksi nuorinta asuu kotona.  Koskaan en ole katunut.  

Vierailija kirjoitti:

Pidän lapsista todella paljon, ja aivan erityisen paljon tykkään meidän omista lapsista, joita on kolme. Oikein hyvin jaksamme, kiitos kysymästä.

Kolme :D   Kyse oli useammasta lapsesta.  Ei kolmesta. 

Vierailija kirjoitti:

Asiaa ei tarvitse perustella.

Jos lapsia pitää "kestää" ja pukata heitä mahdollisimman paljon isovanhemmille, viettää lomat ilman lapsia jne., ei niitä kannata hankkia. Lapset ovat osa elämää ja muuttavat elämän kokonaan toisenlaiseksi. Ei tarvitse väkisin yrittää keksiä sisältöä ja kuluttaa aikaa.

Väkisin keksiä sisältöä? Tämä tuntuu toistuvan useinkin lapsia hankkivien perusteluissa. En tule ikinä ymmärtämään, miten joku ei keksi elämäänsä sisältöä ilman lapsia. Siis kuinka henkisesti köyhä ja mielikuvitukseton pitää olla, ettei keksi ollenkaan tai vain väkisin?

Lapsista puheen ollen; oli kaupassa tänään ja siinä ympärillä pyöri nuori äiti ja lapsi joka juuri ja juuri oli oppinut kävelemään ja jotakin ymmärtämään, mutta osasi vastata kun äiti kysyy 

: mitä sinä tahtoisit, juu kyllä saat jäätelön, vaikka onkin talviaika, saat jäätelön. Ajattelin, että äiti parka mihin liemeen itsensä laittaa kun jo tuon ikäseltä kyselee mitä lapsi tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa ei tarvitse perustella.

Jos lapsia pitää "kestää" ja pukata heitä mahdollisimman paljon isovanhemmille, viettää lomat ilman lapsia jne., ei niitä kannata hankkia. Lapset ovat osa elämää ja muuttavat elämän kokonaan toisenlaiseksi. Ei tarvitse väkisin yrittää keksiä sisältöä ja kuluttaa aikaa.

Väkisin keksiä sisältöä? Tämä tuntuu toistuvan useinkin lapsia hankkivien perusteluissa. En tule ikinä ymmärtämään, miten joku ei keksi elämäänsä sisältöä ilman lapsia. Siis kuinka henkisesti köyhä ja mielikuvitukseton pitää olla, ettei keksi ollenkaan tai vain väkisin?

Minkä sille mahtaa jos tuo äitiyden vietti ei herää ja tahtoo elää itsellisesti ja kokea kaikenlaista mukava ilman vaativia lapsia.

Ja toisaalta, ei kai niitä lapsia tehdä isovanhemmille. Ihminen on nyt vaan niin rakennettu, että hänellä on sellainen vietti ja halu nähdä miltähän minun lapseni näyttää, millaisia taipumuksia hän vanhemmilta ja suvulta perii. Ja tekotapakin on niin kovin mukava. Ja lapsi tuo leivän tullessaan, sehän nyt nykyaikana pitää hyvin paikkansa.