Miesten empatiakyvyttömyys
Varmasti joku muukin kuin minä on törmännyt mieheen, joka on tosi mukava ja hyvää seuraa, jopa todella vahvasti kumppni, mutta tiukan paikan tullen on pakko tajuta, että homma sujuu vain myötämäessä. Miehellä ei ole kykyä asettua toisen asemaan vaikeuksien kohdatessa, ei vaikka miten yrittäisi selittää miten itse koen asiat.
Onko tämä asia, joka pitää vain oppia hyväksymään (miten) vai pitääkö siirtyä seuraavaan?
Kommentit (437)
Miten empatiaa pitäisi osoittaa? Mikä on oikea tapa?
Pystyn osoittamaan helposti lapselle empatiaa. Muutan äänensävyäni, korostan ilmeitäni, pehmennän puhettani, hoivaan ja lepertelen ja eläydyn tilanteeseen.
Mutta miten naiselle osoitetaan empatiaa? Jos suhtaudun naiseen kuin lapseen, minusta tuntuu, että jollain tavoin alennan naista. Siksi ratkaisuni on usein ratkaisukeskeisyys.
Minä olen kokenut sen, kun kipuni (etenevä sairaus) ei hetkauttaneet naista mitenkään.
Ja nainen on aivan kylmä, ei koskaan itse hae läheisyyttä tai lämpöä.
Tykkää kyllä kun häntä pidetään hyvänä.
Joten naiset ne vasta empatiakyvyttömiä ovatkin.
Käyttäjä12242 kirjoitti:
Miten empatiaa pitäisi osoittaa? Mikä on oikea tapa?
Pystyn osoittamaan helposti lapselle empatiaa. Muutan äänensävyäni, korostan ilmeitäni, pehmennän puhettani, hoivaan ja lepertelen ja eläydyn tilanteeseen.
Mutta miten naiselle osoitetaan empatiaa? Jos suhtaudun naiseen kuin lapseen, minusta tuntuu, että jollain tavoin alennan naista. Siksi ratkaisuni on usein ratkaisukeskeisyys.
No ihan ensimmäinen askel on kuunnella. Ei tarvii joka väliin sanoa jotain. Sitten voit kysyä tarkentavia kysymyksiä tilanteesta, tai vaan sanoa, että kurjaa/tosi hankala tilanne/olen pahoillani. Tai vaan halata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on joskus liiankin empaattisia, eli eivät kestä negatiivisia kokemuksia.
Se mikä miehiltä puuttuu, on psykologinen silmä sen suhteen mikä on syy, ja mikä on seuraus. Jos mies tekee jotain loukkaavaa, se on aina yhtä suuri yllätys, että nainen kehtaa loukkaantua siitä.
-No et kai tuosta loukkaantunut?
-Mitä minä muka sanoin?
-Etkö vitsiä ymmärrä?Naiset nyt loukkaantuu keskimäärin mitättömimistäkin asioista, jotka miehet ohittaa olankohautuksella. Näkee parhaiten työelämässä varsinkin.
Olet väärässä 😉 suurin osa kaikista suomalaisista väkivaltarikoksista on kahden mieshenkilön välisestä viattoman oloisesta sanailusta alkaneita. Usein miehet noissa ovat entuudestaan pintapuolisesti tuttuja keskenään. Seuraukset ovat hyvinkin vakavia, tappoja, vammantuottamuksia.
Miesten nahka on paljon ohuempi kuin naisilla keskimäärin ja pinna paljon lyhyempi.
Lukekaahan taas uutisia vklopun jälkeen.
t. vanhempi konstaapeli
Suomalaisten miesten väliset väkivaltatapaukset ovat yleensä tehty tukevassa humalassa. Alkoholi vähentää estoja, varsinkin aggressiivisen käytöksen suhteen. Nuo tapaukset eivät kerro mitään käyttäytymisestä selvinpäin.
Vierailija kirjoitti:
No ihan ensimmäinen askel on kuunnella.
Entäs kun ei tiedä, miten suhtautuisi kuulemaansa.
Jos vaimoni esimerkiksi kertoo jostain työpaikkakähinöistä ja syyttää jotakuta toista, niin minusta tuntuu epäoikeudenmukaiselta asettua vaimoni puolelle, koska vastapuolen tarina on kuulematta. Tunnen empatiaa ikään kuin kumpaakin osapuolta kohtaan, enkä tahdo valita puoltani kattavien tietojen puutteessa.
Kun eihän se, että vaimoni on vaimoni, tarkoita, etteikö hän voisi tulkita asioita nurinkurisesti tai tehdä itse väärin. Eihän avioliitto ole mikään peruste osoittaa empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on joskus liiankin empaattisia, eli eivät kestä negatiivisia kokemuksia.
Se mikä miehiltä puuttuu, on psykologinen silmä sen suhteen mikä on syy, ja mikä on seuraus. Jos mies tekee jotain loukkaavaa, se on aina yhtä suuri yllätys, että nainen kehtaa loukkaantua siitä.
-No et kai tuosta loukkaantunut?
-Mitä minä muka sanoin?
-Etkö vitsiä ymmärrä?Naiset nyt loukkaantuu keskimäärin mitättömimistäkin asioista, jotka miehet ohittaa olankohautuksella. Näkee parhaiten työelämässä varsinkin.
Olet väärässä 😉 suurin osa kaikista suomalaisista väkivaltarikoksista on kahden mieshenkilön välisestä viattoman oloisesta sanailusta alkaneita. Usein miehet noissa ovat entuudestaan pintapuolisesti tuttuja keskenään. Seuraukset ovat hyvinkin vakavia, tappoja, vammantuottamuksia.
Miesten nahka on paljon ohuempi kuin naisilla keskimäärin ja pinna paljon lyhyempi.
Lukekaahan taas uutisia vklopun jälkeen.
t. vanhempi konstaapeliTässä mistään väkivaltarikoksista puhuttu, kaikki sitä pääseekin poliisiksi nykyään.
Loukkaantumisesta/mielensäpahoittamisesta puhuttiin. Jolloin on hyvinkin olennaista, että suomalaiset väkivaltarikokset johtuvat hyvin paljon (miesten) herkkänahkaisuudesta. Naiset eivät tyypillisesti tapa esim exiään, koska nämä ovat jättäneet, tai kaveriaan, koska tämä on juonut viimeiset viinat.
Juuri näin. Joku ohitti pointin tahallaan.
Tuttu mies sai surmansa sanottuaan rauhallisesti (tälle oli lukuisia todistajia) taksitolpalla sanat 'äläpäs etuile'. Siitä seurasi nyrkinisku päähän ja kaatuminen rotvallin reunaan. Lyöjä oli jonottamisesta hermostunut mies, jolla ei ollut aiempaa rikostaustaa.
Miehet elävät paljon useammin ns. oma napa edellä. Sen vuoksi myös lastenhoito- ja vanhojen omaisten hoitovastuu jää useimmin naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei tosiaan ole kykyä asettua toisen asemaan.
Tuo on kyllä kovasti naisten piirre. Siksi puhutaan naisten solipsismista. Täälläkin saa jatkuvasti lukea mm, miten naiset uskoo, että miehet viehättyvät samoista asioista kuin naiset. Koska nimenomaan naiset, eivät kykene asettumaan toisen asemaan.
Ei nyt olet väärässä, tämä on nimenomaan miesten ominaisuus. Syntyy jo ihan siitä miten sukupuolet nykyäänkin kasvatetaan eri lailla.
Naisten empatiakyky huokuu tässäkin ketjussa, sekä koko tällä palstalla.
Pelkkää riidanhaastamista, haukkumista, mollaamista ja vänkäämistä.
Aina siitä omasta puolisosta ja sukulaisista kaikkiin julkkiksiin, varsinkin naisiin.
Naisvaltaisilla aloilla esiintyy eniten työpaikkakiusaamista, siinä se naisten todellinen luonto nähdään.
Naiset ovat parisuhteissa yhtä väkivaltaisia kuin miehetkin (THL) ja vaarallisimpia ihmisiä kaikista omille lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on joskus liiankin empaattisia, eli eivät kestä negatiivisia kokemuksia.
Se mikä miehiltä puuttuu, on psykologinen silmä sen suhteen mikä on syy, ja mikä on seuraus. Jos mies tekee jotain loukkaavaa, se on aina yhtä suuri yllätys, että nainen kehtaa loukkaantua siitä.
-No et kai tuosta loukkaantunut?
-Mitä minä muka sanoin?
-Etkö vitsiä ymmärrä?Naiset nyt loukkaantuu keskimäärin mitättömimistäkin asioista, jotka miehet ohittaa olankohautuksella. Näkee parhaiten työelämässä varsinkin.
Olet väärässä 😉 suurin osa kaikista suomalaisista väkivaltarikoksista on kahden mieshenkilön välisestä viattoman oloisesta sanailusta alkaneita. Usein miehet noissa ovat entuudestaan pintapuolisesti tuttuja keskenään. Seuraukset ovat hyvinkin vakavia, tappoja, vammantuottamuksia.
Miesten nahka on paljon ohuempi kuin naisilla keskimäärin ja pinna paljon lyhyempi.
Lukekaahan taas uutisia vklopun jälkeen.
t. vanhempi konstaapeliSuomalaisten miesten väliset väkivaltatapaukset ovat yleensä tehty tukevassa humalassa. Alkoholi vähentää estoja, varsinkin aggressiivisen käytöksen suhteen. Nuo tapaukset eivät kerro mitään käyttäytymisestä selvinpäin.
Kyllä kertovat. Lähes kaikki järjestäytynyt rikollinen toiminta, jengiytyminen ja urheiluhuliganismi on miestyypillistä käytöstä. Testosteronit pistävät raivoamaan ja sotimaan. Ne myös vähentävät empatian tuntemista. Miehet saavat siksi enemmän tyydytystä purkaessaan aggressioitaan kuin huolehtiessaan muista.
Käyttäjä12242 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan ensimmäinen askel on kuunnella.
Entäs kun ei tiedä, miten suhtautuisi kuulemaansa.
Jos vaimoni esimerkiksi kertoo jostain työpaikkakähinöistä ja syyttää jotakuta toista, niin minusta tuntuu epäoikeudenmukaiselta asettua vaimoni puolelle, koska vastapuolen tarina on kuulematta. Tunnen empatiaa ikään kuin kumpaakin osapuolta kohtaan, enkä tahdo valita puoltani kattavien tietojen puutteessa.
Kun eihän se, että vaimoni on vaimoni, tarkoita, etteikö hän voisi tulkita asioita nurinkurisesti tai tehdä itse väärin. Eihän avioliitto ole mikään peruste osoittaa empatiaa.
Usein pelkkä kuunteleminen riittää. Voi sanoa, että tilanne kuulostaa hankalalta, tarvitsematta ottaa sen enempää kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on joskus liiankin empaattisia, eli eivät kestä negatiivisia kokemuksia.
Se mikä miehiltä puuttuu, on psykologinen silmä sen suhteen mikä on syy, ja mikä on seuraus. Jos mies tekee jotain loukkaavaa, se on aina yhtä suuri yllätys, että nainen kehtaa loukkaantua siitä.
-No et kai tuosta loukkaantunut?
-Mitä minä muka sanoin?
-Etkö vitsiä ymmärrä?Naiset nyt loukkaantuu keskimäärin mitättömimistäkin asioista, jotka miehet ohittaa olankohautuksella. Näkee parhaiten työelämässä varsinkin.
Olet väärässä 😉 suurin osa kaikista suomalaisista väkivaltarikoksista on kahden mieshenkilön välisestä viattoman oloisesta sanailusta alkaneita. Usein miehet noissa ovat entuudestaan pintapuolisesti tuttuja keskenään. Seuraukset ovat hyvinkin vakavia, tappoja, vammantuottamuksia.
Miesten nahka on paljon ohuempi kuin naisilla keskimäärin ja pinna paljon lyhyempi.
Lukekaahan taas uutisia vklopun jälkeen.
t. vanhempi konstaapeliSuomalaisten miesten väliset väkivaltatapaukset ovat yleensä tehty tukevassa humalassa. Alkoholi vähentää estoja, varsinkin aggressiivisen käytöksen suhteen. Nuo tapaukset eivät kerro mitään käyttäytymisestä selvinpäin.
Kyllä kertovat. Lähes kaikki järjestäytynyt rikollinen toiminta, jengiytyminen ja urheiluhuliganismi on miestyypillistä käytöstä. Testosteronit pistävät raivoamaan ja sotimaan. Ne myös vähentävät empatian tuntemista. Miehet saavat siksi enemmän tyydytystä purkaessaan aggressioitaan kuin huolehtiessaan muista.
Ja puhut nyt vain marginaalisista ongelmaryhmistä joille kaikki tuo kasaantuu, yleistäen sen koskemaan kaikkia miehiä.
Hyvää työtä, Hermiina.
Kaikki naisetkin surmaavat lapsiaan.
Ei tartte kuin hieman vertailla tätä palstaa ja yl1lautaa niin se riittää toteamaan kumpi sukupuoli on raaempi...Täällä ei retostella kidutus-, raiskaus- ja pedofiliafantasioilla. Joskus kun joku yl1lautalainen on yrittänyt tänne tarjota jotain vastaavaa sairasta tekstiä muka naisena, ei siihen kukaan tartu tai reagoi.
Naisten olis hyvä päästä eroon tosta liiallisesta empatialässytyksestä. Saattais avautua tie johtoportaaseen eikä tarviis ulista lasikatoista ja kiintiöistä. Nykyään nainen haluais olla empaattinen kiva ihminen ja samalla kuitenkin päästää duuniin, jossa pärjätäkseen pitää olla häikäilemätön BEAST. Siksi naisalojen palkatkin laahaa, koska naiset eivät osaa vaan ottaa sitä mikä niille kuuluu.
Tämä ei nyt perustu mihinkään tieteellisiin tutkimuksiin vaan ihan vaan omiin havantoihini joten en väitä että olisi mikään absoluuttinen totuus. Olen itse 24v ja tuntuu että monet (ei kaikki) ikäryhmäni miehet ovat huomattavasti itsekkäämpiä ja vähemmän empaattisia kun naiset. Useimmissa suhteissa tämä tuntuu olevan ns. ydinongelma (itse olen ollut sinkku pitkän aikaa). Olen miettinyt että tämä voisi johtua siitä että tyttöjä pienestä asti kasvatetaan enemmän ottamaan muut huomioon ja miettiä itseään suhteissa muihin poikiin verrattuna. Tai ei edes välttämättä kasvateta vaan se on yhteiskunnan tarjoama malli joka sisäistetään.
En siis pidä miehiä mitenkään pahoina eikä tietenkään voi yleistää yksilötasolla mutta näin olen kokenut. Kaikki me ollaan ympäristömme tuotoksia.
Minä en usko empatiaeroon käytännön tasolla. Jos vertaillaan, mitä miehet ja naiset käytännössä tekevät, niin eivätköhän nuo auta toisiaan aivan yhtä paljon. Saattaa jopa olla, että miehet auttavat enemmän.
Verbaalinen taso on sitten eri asia. Naiset ovat keskimäärin puheliaampia luonnostaan, joten kaipa sanallisen tason empatian osoittaminenkin on heille luontevampaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse huomannut, että miehillä jolla on hyvä äitisuhde tai edes läheinen sisko, niin osaavat paremmin puhua tunteista ja näyttääkin niitä. Useasti miehillä, jotka ovat olleet enemmän ns. äijien seurassa on vaikeuksia näyttää tunteita tai eivät osaa näyttää niitä. He harrastavat penkkiurheilua mielummin, kun lähtevät itse urheilemaan ja juovat kaljaa, kun eivät ymmärrä muusta esim. ruokaviineistä jne. Opittua asiaa vaikuttaisi olevan, mutta toki persoonallisuuskin vaikuttaa eli geenien ja ympäristön yhteisvaikutus.
Olen itse mies ja samaa mieltä.
Itse olen kasvanut lapsuuteni äitini ja isosikoni kanssa, isäni kuoli, kun olin 2 vuoden vanha. Nyt aikuisena olen luonteeltani sellainen, että en häpeä ollenkaan jos vaikka itkettää, ja itseasiassa tyykkään kovasti puhua esim. tunteista.
Sen olen huomannut, että miesporukoissa tällaisista asioista ei kovin yleisesti puhuta (paitsi ehkä muutaman olutlasillisen jälkeen, jos silloinkaan), ja siksi minulla on tapana käydä kaikki tunteisiin ja sydänsuruihin liittyvät keskustelut enimmäkseen naispuoleisten ystävien kanssa, koska he ovat yleensä avoimempia tällaisissa keskusteluissa. Miesten kanssa sitten voi hoitaa sen kevyen ja humoristisen "sonnanjauhannan".
Veikkaan, että ainakin osittain tuo lapsuuteni ympäristö on tehnyt minusta tällaisen. Mikä ei minua sinänsä haittaa ollenkaan.
Käyttäjä12242 kirjoitti:
Miten empatiaa pitäisi osoittaa? Mikä on oikea tapa?
Pystyn osoittamaan helposti lapselle empatiaa. Muutan äänensävyäni, korostan ilmeitäni, pehmennän puhettani, hoivaan ja lepertelen ja eläydyn tilanteeseen.
Mutta miten naiselle osoitetaan empatiaa? Jos suhtaudun naiseen kuin lapseen, minusta tuntuu, että jollain tavoin alennan naista. Siksi ratkaisuni on usein ratkaisukeskeisyys.
Kaikki ihmiset eivät tee omaa empatian kohteena olemistaan kovin helpoksi. On harhaanjohtavaa väittää, että tyypillinen nainen kuin nainen kykenisi tuntemaan empatiaa tyypillistä miestä kuin miestä kohtaa. Yksilöiden väliset erot ovat olennaisesti sukupuolieroja suurempia. Tämä koskien etenkin aikuisia ihmisiä.
Eiköhän jokainen surullinen kaipaa halausta ja syliä jne. Jokainen tolaltaan oleva rauhoittelua. Ihan universaaleja asioita, joita ei tarvitse jotenkin erikseen pohtia ja kokea jotenkin toista "säälitteleviksi" tai alentaviksi. Ja jos kumppanisi tuntee, että maailma potkii päähän, olisi erittäin tervetullutta saada edes puolisoltaan hyväksyntää ja vakautta.
No alkakaa sitten oleen niiden neitimiesten kanssa jotka itkee aina kun aurinko laskee, pakkoko niitä urahtelevia luolamiehiä ottaa.
Loukkaantumisesta/mielensäpahoittamisesta puhuttiin. Jolloin on hyvinkin olennaista, että suomalaiset väkivaltarikokset johtuvat hyvin paljon (miesten) herkkänahkaisuudesta. Naiset eivät tyypillisesti tapa esim exiään, koska nämä ovat jättäneet, tai kaveriaan, koska tämä on juonut viimeiset viinat.