Lue keskustelun säännöt.
Miesten empatiakyvyttömyys
20.06.2018 |
Varmasti joku muukin kuin minä on törmännyt mieheen, joka on tosi mukava ja hyvää seuraa, jopa todella vahvasti kumppni, mutta tiukan paikan tullen on pakko tajuta, että homma sujuu vain myötämäessä. Miehellä ei ole kykyä asettua toisen asemaan vaikeuksien kohdatessa, ei vaikka miten yrittäisi selittää miten itse koen asiat.
Onko tämä asia, joka pitää vain oppia hyväksymään (miten) vai pitääkö siirtyä seuraavaan?
Kommentit (437)
Tämä nykyaikainen paskanjauhanta siitä, että miehet ja naiset olisivat samanlaisia, johtaa juuri tällaisiin ongelmiin. Kun ei suostuta ymmärtämään perustavanlaatuisia eroavaisuuksia ajatusmaailmassa eri sukupuolten välillä, kuvitellaan et toinen tekee pahuuttaan/välinpitämättömyyttään asioita, joilla toinen toteuttaa vain omaa käsitystä siitä, miten tilanteessa kuuluu toimia.
Ei yllätä yhtään, et nämä sukupuolieroja häivyttävät eivät kykene sitoutumaan parisuhteessa, vaan eroavat tuon tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Empatiakyky on tärkeä taito, oli sitten nainen tai mies. Mieheni sanoi törkeästi sukulaiseni kuolemasta ja ulkonäöstäni. Kostinkin hänelle pitämällä salarakasta miehen reissun ajan. Salarakas ihanasti kehui.
Mies täällä.
Muutin viimeaikoina takaisin Suomeen ja olen huomannut että monet suomalaiset vanhat kaverini ovat hyvin empatiakyvyttömiä aikuisia, tuli shokkina.
Esim. juttelimme niitä näitä, ja aihe meni toisen tietämämme tutun yrityksen vaikeuksiin ja siihen että hänen pitää raataa tosi kovaa päivää ilman vapaa-aikaa kun on yrittäjä, yksi kaverini vain tölväisi "no se on sen valinta olla yrittäjä" ja siirtyi seuraavaan aiheeseen. Minusta tuo tuntui kovin omituiselta.
En ole vuosikausiin suomalaisten kanssa paljoa puhunut, onkohan tuo Suomessa ihan normaalia kommunikointia?
Monet miehet ovat tunne-elämältään kehittymättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ap:n väite pitää sinänsä paikkansa että miehet ovat empatiakyvyttömämpiä, toisaalta taas sitten naiset ovat rationaalisessa päätöksen teossa paljon huonompia ja jäävät vatvomaan päätöksen teon kannalta täysin epäolennaisia asioita. Varmaan evoluutiolla ja ylipäätään naisen ja miehen tehtävien jaolla on ollut asuutta asiaan. Jos kivikautinen mies metsästysreissulla olisi jäänyt osoittamaan saaliille empatiaa niin se kivikautinen perhe olisi jäänyt ruoatta.
Tutkimusten mukaan tosiaan naiset ovat keskimäärin empaattisenpia ja vastuuntuntoisempia (en pysty puhelimella linkittämään mutta löytyy esim googlaamalla empathy gender differences ja conscientiousness gender differences). Älykkyydessä tai päätöksentekokyvyssä en sijaan ei ole tutkimisten mukaan sukupuolieroja. Riskinotossa taas on, miehet ottavat enemmän riskejä. Eli tilanteessa jossa riski kannattaa, miehet tekevät keskimäärin parempia päätöksiä, ja naiset taas tilanteissa, joissa varovaisuus kannattaa. Eli tasoissa ollaan, koska kummankin kaltaisia tilanteita tulee eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ylläpidolla taas homma hanskassa ja hanska anaalissa?
Eipä yllätä miesvihapalstalla.
Mistä edes löydätte näitä heikkoja "miehiä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä pilaa heikot ja tyhmät miehet. Eivät kykene enää pitämään itseään positiivisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sitä tapahtunut jo kuukausia. Se alkoi syksyllä ensin pienemmästä ja on pahentunut ja pahentunut miehen kaadettua bensaa liekkeihin.
Nyt olen siinä pisteessä, etten halua enää yhtään kertaa kokea sitä uudelleen. Jos mies ei ala ymmärtää, ainoa vaihtoehto on lähteä.
Olen käyttäytynyt ihan normaalisti ja hyvin nämä kymmenen vuotta, joten tiedän olevani ihan ihminen silloin, kun minua ei muutenkin vaikeassa tilanteessa provosoida yli sietokykyni.
Ap
Ehkä mies kokee samoin kuin sinä? Miksi olisi vain sinun etuoikeus olla ihana silloin kun kaikki menee hyvin? Millä tavalla sinun vaikeutesi vaikuttavat parisuhteeseen? Osaatko olla rakentava itse vai käyttäydytkö kuin pieni lapsi, jonka toinen voi oikeutetusti kokea epäreiluna käytöksenä? En mitenkään suostu uskomaan, et vika on pelkästään miehessä. Kyllä hänkin taitaa nyt reagoids johonkin. Ei kukaan muutu yhtäkkiä 10 vuoden jälkeen epäempaattiseksi. Kyllä sellainen taipumus näkyisi jo aiemmin ja muitakin ihmisiä kohtaan.
Menkää parisuhdeterapiaan.
Onpa tämä keskustelu vellonut. Pahoitteluni loukkaantuneille miehille otsikkovalinnasta, mutta kyllähän tässä asiassa on keskimääräinen sukupuoliero.
Joo, en kuvittele olevani parasta seuraa, mutta siitä perusongelmasta (joka ei liity mieheen), olen pitänyt mölyt mahassani mutta osittain sen vuoksi miehen uusi toiminto x on sellainen, että kuppi menee vain nurin eikä luultavasti menisi, jos elämäni olisi muuten mennyt toisin. Mies on sinällään oikeassa, mutta ongelma on se, että hän ikään kuin tahattomasti itkettää minua ja hänen reaktionsa siihen on se mitä kutsun empatiavajeeksi ja se saa minut tolaltaan, olemaan luottamatta häneen, ihmettelemään kuka hän on jne. Kuka suhtautuu toisen itkuun noin? Se itku ei siis ole mitään normaalia vaan traumasta johtuva ahdistuskohtaus.
Jos osaisin ratkaista asian yksin, olisin toki jo sen tehnyt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex on empatiakyvytön puolisoa mutta ei niin paljon lapsia kohtaan: tai ainakin lapsia osaa lohduttaa ym, tosin ei niinkään ennakoida heidän tarpeita. Monella kaverilla puolisoiden kanssa vähän samaa. Mikä yhdistää näitä vähemmän empaattisia miehiä? Heistä jokainen paitsi yksi on insinööri! Se yksi sitten raksaduunari.
Onko insinöörin aivoissa jokin rakenteellinen juttu sitten, en tiedä. Muut vahvuudet kuin herkkyys toisen tunteille.
Ei exänikään mikään ihan kamala ihminen ole. Mutta empatian puute kyllä oli iso puute.
Nykyään olen upeassa parisuhteessa ja mieheni on hyvin empaattinen. Kaikkia miehiä ei voi leimata. Hän ei hoida kaikkea niin insinöörimäisen tarkasti. Vaan kuka mitäkin piirrettä arvostaa, kaikkea ei voi koskaan saada.
Siirry seuraavaan. Ei ole mikään kaikkien miesten piirre. Olen myös itse tavannut tuollaisen miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet on joskus liiankin empaattisia, eli eivät kestä negatiivisia kokemuksia.
Se mikä miehiltä puuttuu, on psykologinen silmä sen suhteen mikä on syy, ja mikä on seuraus. Jos mies tekee jotain loukkaavaa, se on aina yhtä suuri yllätys, että nainen kehtaa loukkaantua siitä.
-No et kai tuosta loukkaantunut?
-Mitä minä muka sanoin?
-Etkö vitsiä ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Miehet on joskus liiankin empaattisia, eli eivät kestä negatiivisia kokemuksia.
Se mikä miehiltä puuttuu, on psykologinen silmä sen suhteen mikä on syy, ja mikä on seuraus. Jos mies tekee jotain loukkaavaa, se on aina yhtä suuri yllätys, että nainen kehtaa loukkaantua siitä.
-No et kai tuosta loukkaantunut?
-Mitä minä muka sanoin?
-Etkö vitsiä ymmärrä?
Naiset nyt loukkaantuu keskimäärin mitättömimistäkin asioista, jotka miehet ohittaa olankohautuksella. Näkee parhaiten työelämässä varsinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on joskus liiankin empaattisia, eli eivät kestä negatiivisia kokemuksia.
Se mikä miehiltä puuttuu, on psykologinen silmä sen suhteen mikä on syy, ja mikä on seuraus. Jos mies tekee jotain loukkaavaa, se on aina yhtä suuri yllätys, että nainen kehtaa loukkaantua siitä.
-No et kai tuosta loukkaantunut?
-Mitä minä muka sanoin?
-Etkö vitsiä ymmärrä?Naiset nyt loukkaantuu keskimäärin mitättömimistäkin asioista, jotka miehet ohittaa olankohautuksella. Näkee parhaiten työelämässä varsinkin.
Olet väärässä 😉 suurin osa kaikista suomalaisista väkivaltarikoksista on kahden mieshenkilön välisestä viattoman oloisesta sanailusta alkaneita. Usein miehet noissa ovat entuudestaan pintapuolisesti tuttuja keskenään. Seuraukset ovat hyvinkin vakavia, tappoja, vammantuottamuksia.
Miesten nahka on paljon ohuempi kuin naisilla keskimäärin ja pinna paljon lyhyempi.
Lukekaahan taas uutisia vklopun jälkeen.
t. vanhempi konstaapeli
Ehkä keskimääräinen mies ei koe, että muija tarvii kriisitukea jos rakennekynsi nuljahtaa poikki tiskatessa. Naisia pitäisi lohduttaa kuin jäätelötötterön pudottanutta keskenkasvuista mukulaa. Mitättömistä asioista ulisemista puhtaasti huomionhakutarkoituksessa en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on joskus liiankin empaattisia, eli eivät kestä negatiivisia kokemuksia.
Se mikä miehiltä puuttuu, on psykologinen silmä sen suhteen mikä on syy, ja mikä on seuraus. Jos mies tekee jotain loukkaavaa, se on aina yhtä suuri yllätys, että nainen kehtaa loukkaantua siitä.
-No et kai tuosta loukkaantunut?
-Mitä minä muka sanoin?
-Etkö vitsiä ymmärrä?Naiset nyt loukkaantuu keskimäärin mitättömimistäkin asioista, jotka miehet ohittaa olankohautuksella. Näkee parhaiten työelämässä varsinkin.
Olet väärässä 😉 suurin osa kaikista suomalaisista väkivaltarikoksista on kahden mieshenkilön välisestä viattoman oloisesta sanailusta alkaneita. Usein miehet noissa ovat entuudestaan pintapuolisesti tuttuja keskenään. Seuraukset ovat hyvinkin vakavia, tappoja, vammantuottamuksia.
Miesten nahka on paljon ohuempi kuin naisilla keskimäärin ja pinna paljon lyhyempi.
Lukekaahan taas uutisia vklopun jälkeen.
t. vanhempi konstaapeli
Tässä mistään väkivaltarikoksista puhuttu, kaikki sitä pääseekin poliisiksi nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä toivoisin miehiltä empatiakykyä esimerkiksi naisten kokemaa väkivaltaa kohtaan. Toivoisin mieheni jyrkästi tuomitsevan esimerkiksi r aiskaukset.
Mitä se yksilön oma tuomitseminen auttaa? Empatiakyky ja raiskausten tuomitseminen yleisesti, miten ne liittyvät toisiinsa? Kenelle olisin empaattinen? Savolaiselle Pirkolle? Siskolleni? Miksi pitäisi osoittaa empaattisuutta naisille joilla ei ole kytköksiä raiskauksiin, vain etukäteistä uhriutumista?
Minun exäni oli kyllä empaattinen raiskauksista puhuttaessa, mutta yllättäen sitä tekijää kohtaan. "Huo*a varmasti kerjäsi kull*a, tuollaisia kaksinaamaisia lumppuja te naiset olette".
Vierailija kirjoitti:
Ehkä keskimääräinen mies ei koe, että muija tarvii kriisitukea jos rakennekynsi nuljahtaa poikki tiskatessa. Naisia pitäisi lohduttaa kuin jäätelötötterön pudottanutta keskenkasvuista mukulaa. Mitättömistä asioista ulisemista puhtaasti huomionhakutarkoituksessa en ymmärrä.
Minä olen kokenut sen, kun kipuni (etenevä sairaus) ei hetkauttaneet miestä mitenkään. Sain kohdata henkistä hylkäämistä, pilkkaa, kaikkea mahdollista vit*tuilun muotoa. Jokin minussa napsahti pysyvästi rikki. Usko ihmisyyteen. Että se rakennekynsistä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä keskimääräinen mies ei koe, että muija tarvii kriisitukea jos rakennekynsi nuljahtaa poikki tiskatessa. Naisia pitäisi lohduttaa kuin jäätelötötterön pudottanutta keskenkasvuista mukulaa. Mitättömistä asioista ulisemista puhtaasti huomionhakutarkoituksessa en ymmärrä.
Ja yhtä kärjistäen miehelle syöpä ja rakennekynsi ovat yhtä mitättömät vastoinkäymiset.
Tuolla asenteella ja ajatuksella kommentoija ei tule antamaan pojalle mitään mahdollisuuksia...