Lue keskustelun säännöt.
Miesten empatiakyvyttömyys
20.06.2018 |
Varmasti joku muukin kuin minä on törmännyt mieheen, joka on tosi mukava ja hyvää seuraa, jopa todella vahvasti kumppni, mutta tiukan paikan tullen on pakko tajuta, että homma sujuu vain myötämäessä. Miehellä ei ole kykyä asettua toisen asemaan vaikeuksien kohdatessa, ei vaikka miten yrittäisi selittää miten itse koen asiat.
Onko tämä asia, joka pitää vain oppia hyväksymään (miten) vai pitääkö siirtyä seuraavaan?
Kommentit (437)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Insinöörimiehissä on paljon tällaisia, ei vain yksinkertaisesti osata puhua mistään muuten kuin heittämll kevyttä läppää. Se on niin outoa ja raivostuttavaa
No miksi ette sano suoraan miltä teistä tuntuu tai mistä haluatte keskustella. Minusta taas on kaikista raovistuttavinta kun naiset kuvittelee, että heidän ajatuksiaan pitäisi pystyä lukemaan. Jos joku teistä kehtaa valittaa tässä maassa, niin terve menoa muualle. Täällä on näköjään liian hyvät oltavat eräillä.
Luuletko ettei olla yritetty? Moni insinöörimies yksinkertaisesti kävelee pois paikalta kun yrität puhua tunteista, edes niistä positiivisista. Naamalle nousee sellainen vahamainen, kärsivä ilme, aivan kun joku puhisi vierasta kieltä mitä ei voi ymmärtää.
Tajuat varmaan ettei tunteista puhuminen ole miehelle luontaista käytöstä. Oletko yrittänyt kompromissa siten että niistä tunteista puhutaan vain tiettynä hetkenä niin että mies pystyy valmistautumaan henkisesti siihen tyyliin xx.xx. on parisuhdepäivä ja silloin puhutaan tunteista, muulloin eletään arkielämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa valittaminen ja levittäkää miehille sitä reikäänne kotona ja kaupungilla. Housut kinttuun ja kalua sisään. Sitähän varten te olette olemassa.
No okei! Näin me teemme sitten.
Vierailija kirjoitti:
Perfect Future kirjoitti:
Hmm. Ketäkäs ne muuten tappoivat ja pieksivät omia lapsiaan eniten? Varmaan miehet, koska eihän empaattinen nainen tuollainen ole. Mukavasti taas mammat täällä noukkivat vain ne itselleen sopivat "faktat" ja toivovat, ettei tutkimuksia totuuksista tehtäisi tai ainakaan muistettaisi.
Perheväkivallasta noin puolet on naisten tekemää. Lapsiin kohdistuvasta suurin osa. Kovin on empaattista parisuhde-elämä sukupuoliin katsomatta. Saman sukupuolten välisistä suhteista huolestuttavia tutkimuksia myös.
Olet taas ihan väärässä.
Naiset tappavat eniten sylivauvoja johtuen lapsivuodepsykoosista, vanhempia lapsia tappaa eniten taas jälleen kerran miehet, isät ja isäpuolet. Isäpuoli on tilastollisesti vaarallisin ihminen, jonka lapsi voi kohdata.
Samoin perheväkivallasta suurin osa on miesten tekemää, myös poikien kokema perheväkivalta tapahtuu suurimmaksi osaksi toisten miesten tekemänä.
Samoin tuo teidän viljelemä lesbosuhdeväkivalta on myytti, siitä oli juuri ketju redditissa, jossa etsittiin sitä tutkimusta, sitä ei löytynyt. Löytyi vain yksi tutkimus, jonka mukaan lesbotkin olivat kokeneet paljon väkivaltaa, jos olivat aikaisemmin olleet miesten kanssa.
Ja suurimmassa osassa miesten tekemän väkivallan taustalla on päihde- ja mielenterveysongelmia. Poistaako se jotenkin miesten syyllisyyden tekemäänsä väkivaltaan? Ei minusta sen enempää kuin naisten sairaudet poistaa naisten syyllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa valittaminen ja levittäkää miehille sitä reikäänne kotona ja kaupungilla. Housut kinttuun ja kalua sisään. Sitähän varten te olette olemassa.
Ja itse olet sitä varten olemassa, että viestisi poistetaan jopa vauvalta, koska et vaan osaa edes trollata.
Noob.
Miten täältä poistetaan 6. b ä n n i jo tänään. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perfect Future kirjoitti:
Hmm. Ketäkäs ne muuten tappoivat ja pieksivät omia lapsiaan eniten? Varmaan miehet, koska eihän empaattinen nainen tuollainen ole. Mukavasti taas mammat täällä noukkivat vain ne itselleen sopivat "faktat" ja toivovat, ettei tutkimuksia totuuksista tehtäisi tai ainakaan muistettaisi.
Perheväkivallasta noin puolet on naisten tekemää. Lapsiin kohdistuvasta suurin osa. Kovin on empaattista parisuhde-elämä sukupuoliin katsomatta. Saman sukupuolten välisistä suhteista huolestuttavia tutkimuksia myös.
Olet taas ihan väärässä.
Naiset tappavat eniten sylivauvoja johtuen lapsivuodepsykoosista, vanhempia lapsia tappaa eniten taas jälleen kerran miehet, isät ja isäpuolet. Isäpuoli on tilastollisesti vaarallisin ihminen, jonka lapsi voi kohdata.
Samoin perheväkivallasta suurin osa on miesten tekemää, myös poikien kokema perheväkivalta tapahtuu suurimmaksi osaksi toisten miesten tekemänä.
Samoin tuo teidän viljelemä lesbosuhdeväkivalta on myytti, siitä oli juuri ketju redditissa, jossa etsittiin sitä tutkimusta, sitä ei löytynyt. Löytyi vain yksi tutkimus, jonka mukaan lesbotkin olivat kokeneet paljon väkivaltaa, jos olivat aikaisemmin olleet miesten kanssa.
Ja suurimmassa osassa miesten tekemän väkivallan taustalla on päihde- ja mielenterveysongelmia. Poistaako se jotenkin miesten syyllisyyden tekemäänsä väkivaltaan? Ei minusta sen enempää kuin naisten sairaudet poistaa naisten syyllisyyttä.
Opettele lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, en minä juurikaan miehelle kerro tunteista. Jos olen surullinen, niin annan asian olla. Mieheni ei osaa käsitellä tunteita ja ahdistuu joka kerta. Tämän takia en juuri auvaudu, en kerro vaikeista työpäivistä, en kerro kun ahdistaa joku asia. Olen oppinut pitämään suurin osa sisällä. En myöskään vaadi mitään mieheltä, ja juuri viikonloppuna hän kertoi kuinka hän rakastaa minua kun en aiheuta mitään draamaa. No, enhän minä, laitoin vaan tänään avioeropaperit sisään ja kerroin hänelle eilen, että ero tulee. Kyllä yhtäkkiä alkoi kiinnostaa miksi. Tuumasin, että yhtä hyvin voin olla täysin yksin, koska olen jo yksinäinen.
Ei se ole miehen vika, mutta kukaan ei myöskään voi vaatia, että en ikinä saa tuoda omia tunteita esille. Eli, pitää olla komero joka vaan ottaa vastaan ja sitten sulkea oven. Kukaan ei ota mitään komerosta pois, ja nyt minulla on komero aivan täysi ja lähden sen itse purkamaan ihan omassa asunnossa.
Todella ikävää.
Onko mitään mahdollisuutta yrittää vielä esim. terapiaa, jossa kävisitte läpi toistenne kannalta tuota asiaa?
Tunnistan tuosta paljon omasta avioliitosta, mutta meillä auttoi se, että opettelimme näkemään sen toisen näkökannan. Tunnistan myös tuon yksinäisyyden tunteen, kun toinen on täysin sulkeutunut.
En tiedä, voi se varmaan auttaa. Mutta en tiedä haluanko yrittää. Tästä tulisi romaani, jos kaiken kirjoittaisin ja koska olen pitänyt tunteita hyvin kurissa, en tiedä mitä tapahtuu, kun lasken irti. Siitä voi tulla pahaa jälkeä sanallisesti. Siksi en sano mitään. Sanoin kerran miehelleni, sitten kun muutun hiljaiseksi niin sitten minulla vaan ei ole mitään sanottavaa ja se on lopun merkki. Kai mieheni sen huomasi, kun kerran viikonloppuna yritti jotain. Se on vaan liian vaikea, ja en todella tiedä haluanko edes. Juuri nyt haluan olla yksin, ihan omassa olossa ja vaikka itkeä niin että kukaan ei ahdistu, että minulla on tunteita
Vierailija kirjoitti:
naisten hömpötyksiä kirjoitti:
Suoraan sanottuna empatia ei ole auttanut tässä elämässä yhtään mitään. Mitä se purkautuminen edes auttaa, jos ongelma ei ratkea sillä? Muutenkaan minua ei kiinnosta tapahtumat, jotka eivät kosketa minua tai joihin en edes voi mitenkään vaikuttaa.
Minäminäminä. Narsismin aakkoset.
Narsisteja ovat nimenomaan sinun kaltaisesi naiset, jotka osaavat kyllä esittää empaattista joka suuntaan, mutta siellä naamarin alla ei ole muuta kuin kylmä ydin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa valittaminen ja levittäkää miehille sitä reikäänne kotona ja kaupungilla. Housut kinttuun ja kalua sisään. Sitähän varten te olette olemassa.
Ja itse olet sitä varten olemassa, että viestisi poistetaan jopa vauvalta, koska et vaan osaa edes trollata.
Noob.
Miten täältä poistetaan 6. b ä n n i jo tänään. :D
Hurjaa, not.
Naisten itsemurhaluvut ovat nousseet viime vuosina ja miesten vastaavasti pienentyneet. Yksi syy miesten suureen itsemurhakuolleisuuteen oli ysärin lama. Lukemat ovat aika tasan tällä hetkellä eli aikamoista paskapuhetta se, että Suomessa miehet muka olisi nykyään itsemurha-alttiimpia kuin naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä toivoisin miehiltä empatiakykyä esimerkiksi naisten kokemaa väkivaltaa kohtaan. Toivoisin mieheni jyrkästi tuomitsevan esimerkiksi r aiskaukset.
Löytyykö sinulta empatiakykyä miesten kokemaa väkivaltaa kohtaan?
Niinpä. Useimmiten naiset ovat sitä mieltä, että väkivaltaisen toisen miehen uhriksi joutuminen oli miehen omaa syytä. Jos väkivallan tekijä on nainen, miehen kohtalo on suorastaan huvittaa.
Kylmät naiset haluavat sitä empatiaa osakseen, että edes vähän lämpenesivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä toivoisin miehiltä empatiakykyä esimerkiksi naisten kokemaa väkivaltaa kohtaan. Toivoisin mieheni jyrkästi tuomitsevan esimerkiksi r aiskaukset.
Mitä se yksilön oma tuomitseminen auttaa? Empatiakyky ja raiskausten tuomitseminen yleisesti, miten ne liittyvät toisiinsa? Kenelle olisin empaattinen? Savolaiselle Pirkolle? Siskolleni? Miksi pitäisi osoittaa empaattisuutta naisille joilla ei ole kytköksiä raiskauksiin, vain etukäteistä uhriutumista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoituskaan että mies suhtautuisi kovin tunteellisesti muiden asioihin. Mies tirauttaa sitten kyyneleen kun sen aika on. Hän itse määrää tämän tahdin. Hän voi itkeä vaikka raivosta tai pettymyksestä kun homma menee monkään.
Tämän takia on olemassa naisverkostot että naiset tukee toisiaan ja miehet tekee omia juttujaan.
Mies.
Miten niin tarkoituskaan? Sinäkö sen päätät? Oletko narsisti?
Sen päättää perimä. Mies on muovaantunut sellaiseksi mistä ihmiselle on ollut enemmän etua ja sitä etua ei välttämättä ole yltiöpäisestä empatiasta kun vaimo ja lapset on pitänyt ruokkia.
MIES.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kohdannut miehiä, jotka alkavat vaikeiksi ja suorastaan ilkeiksi, kun heille koettaa puhua negatiivisista tunteista. Vaikkeivät nämä tunteet siis edes kohdistuisi mieheen itseensä, vaan esim. "oli tänään vaikeaa töissä". Ainakin yksi tällainen "epäempaattinen" mies sai lopulta selitettyä, että hän kokee minun valitukseni niin, että hänen pitäisi jotenkin ratkaista asia ja että kun avaudun ongelmasta, hän kokee, että ongelma on jotenkin hänen syynsä. Miehet eivät kai useinkaan ymmärrä puhumisen voimaa. Että nainen puhuu keventääkseen mieltään, eikä siksi, että hän kippaa asian miehen ratkaistavaksi.
Olen ihan shokissa ja ällikällä lyöty. Meillä on ollut kymmenen vuotta todella hyvä suhde, jossa molemmat ovat käyttäytyneet kunnioittavasti toisiaan kohtaan, ei koskaan mitäään vyönallelyöntejä riidoissa tai nimittelyä tai syyttelyä tms.
Nyt, kun minulla on vaikeaa ja itken tai menen tolaltani, mies joko pakenee, vähättelee, jopa tekee vitsiä tai ilkeilee. En olisi koskaan kuvitellut hänen käyttäytyvän niin ketään kohtaan ja etenkään minua ja juuri silloin, kun olisin kaikista eniten turvan ja lohdutuksen tarpeessa.
Olen äärimmäisen pettynyt ja surullinen enkä tiedä, onko tässä mitään mahdollisuutta korjata tilannetta.
Ap
Tietenkin on mahdollisuus korjata tilanne, paitsi että sinä olet liian suuri pässi siihen hommaan.
Täälläkin odotat vain myötätuntoa, sympatiaa, rohkaisevia ääniä, yhtämielisyyttä eli tukea tunteillesi.
Et mahdollisuutta korjata tilannetta.
Et ratkaisua.
Ratkaisun toteuttamiseen tarvitaan muun muassa emotionaalisia resursseja, ja niitä saadaan purkamalla asiaa myötämielisen kuuntelijan kanssa keskustellen.
Ratkaisu ilman tarvittavia resursseja sen toteuttamiseen ei ole mikään ratkaisu.
Eli kukas tässä nyt se pässi olikaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kohdannut miehiä, jotka alkavat vaikeiksi ja suorastaan ilkeiksi, kun heille koettaa puhua negatiivisista tunteista. Vaikkeivät nämä tunteet siis edes kohdistuisi mieheen itseensä, vaan esim. "oli tänään vaikeaa töissä". Ainakin yksi tällainen "epäempaattinen" mies sai lopulta selitettyä, että hän kokee minun valitukseni niin, että hänen pitäisi jotenkin ratkaista asia ja että kun avaudun ongelmasta, hän kokee, että ongelma on jotenkin hänen syynsä. Miehet eivät kai useinkaan ymmärrä puhumisen voimaa. Että nainen puhuu keventääkseen mieltään, eikä siksi, että hän kippaa asian miehen ratkaistavaksi.
Luin vajaa 20 vuotta sitten kirjan, jossa käsiteltiin sukupuolten välisiä eroja ja niiden aiheuttamia ongelmia. Siinä puhuttiin juuri tuosta, kuinka miehet yleensä ahdistuvat, kun nainen kertoo ongelmistaan, koska heillä on vahva tarve auttaa naista ja kokevat alitajuisesti naisen pyytävän apua ja tuntevat voimattomuutta, kun eivät voi naisen työongelmille mitään, nainen taas ihmettelee miksi mies hermostui, kun halusi vaan keventää sydäntään kumppanilleen.
Sitä voidaan sitten pohtia miksi juuri miehen tapa reagoida on se väärä ja naisen oikea.
Se miehen on väärä, koska se kertoo sosiaalisesta kyvyttömyydestä.
Samasta asiasta kertoo muutkin miesten ongelmat, väkivaltaisuus, päihdeongelmat, yksinäisyys.
Ei ole niin vaikeaa ymmärtää. Jos et osaa ottaa vain keskustelun kannalta ongelmasta puhumista, olet sosiaalisesti vajaa, mahdollisesti joku autisti, et se normaali osapuoli.
Naisen autismiin kuuluu kyvyttömyys hahmottaa sitä, mistä asioista ja millä voimakkuudella on normaalia purkautua ja odottaa toisen ottavan kantaa asioihin, joilla monesti ei ole edes mitään suoranaista tekemistä pariskunnan kesken.
Jospa miesten päihdeongelmat ja yksinäisyys johtuvatkin naisten empatiakyvyttömyydestä, heillä kun on tapana jättää leikki kesken heti kun ei ole "oikea fiilis" yhtenä päivänä. Mies nakataan pellolle ja uusi on jo katsottuna.
Mikään ei ole niin kylmä ja epäempaattinen kuin nainen, oikein naurattaa koko tämä aloitus.
Millaisia miehiä ap mahtaa tarkoittaa?
Usein sen tyyppiset miehet joista naiset pitävät, eivät ole tunteellisimpia ja empaattisimpia. He ovat vahvoja ja rohkeita ratkaisijatyyppejä. Tämän luonteen huono puoli on että kun ei pystykään hoitamaan asiaa käyttämällä älyä/voimaa/tms, puuttuukin kyky käsitellä sitä tunnetasolla.
Miehet ovat realisteja ja voi vaan tuntua siltä että ovat epäempaattisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun mies joutuu siihen tilanteeseen, että tarvitsisi empatiaa ja tukea, sitä ei pyydetä. Mies lähtee kapakkaan ja vetää perskännit, hakkaa jonkun ja joutuu putkaan.
Tai vetää itsensä hirteen.
Sitten katkerana vuodatetaan baaritiskillä miten kaikki naiset on h.ria ja pitäis raiskata ja tappaa. Että siihen malliin.
Ehkä siihen on syynsä. Itse ainakin olen huomannut, että naiset hakevat miehestä turvaa. Miehen pitää olla heitä tukemassa, mutta annas olla kun mies olisi tuen tarpeessa. Mies nähdään heikkona ja raskaana eikä hän enää kiinnosta.. Tuen sijaan vinoillaan päin naamaa tai näytellään kiireistä. Jatkossa puhunkin ongelmani kavereille tai pidän sisälläni.
Unohdit sen, että salaperäisesti "kemia kuoli ja pimppi kuivui" kun mies alkoi pillittää ongelmistaan.
Toki miehen pitää osata puhua vakavasti ja ongelmasta. Mutta ei omistaan koska sellaisia ei saa olla!
fghdfghdfghfgh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kohdannut miehiä, jotka alkavat vaikeiksi ja suorastaan ilkeiksi, kun heille koettaa puhua negatiivisista tunteista. Vaikkeivät nämä tunteet siis edes kohdistuisi mieheen itseensä, vaan esim. "oli tänään vaikeaa töissä". Ainakin yksi tällainen "epäempaattinen" mies sai lopulta selitettyä, että hän kokee minun valitukseni niin, että hänen pitäisi jotenkin ratkaista asia ja että kun avaudun ongelmasta, hän kokee, että ongelma on jotenkin hänen syynsä. Miehet eivät kai useinkaan ymmärrä puhumisen voimaa. Että nainen puhuu keventääkseen mieltään, eikä siksi, että hän kippaa asian miehen ratkaistavaksi.
Luin vajaa 20 vuotta sitten kirjan, jossa käsiteltiin sukupuolten välisiä eroja ja niiden aiheuttamia ongelmia. Siinä puhuttiin juuri tuosta, kuinka miehet yleensä ahdistuvat, kun nainen kertoo ongelmistaan, koska heillä on vahva tarve auttaa naista ja kokevat alitajuisesti naisen pyytävän apua ja tuntevat voimattomuutta, kun eivät voi naisen työongelmille mitään, nainen taas ihmettelee miksi mies hermostui, kun halusi vaan keventää sydäntään kumppanilleen.
Sitä voidaan sitten pohtia miksi juuri miehen tapa reagoida on se väärä ja naisen oikea.
Se miehen on väärä, koska se kertoo sosiaalisesta kyvyttömyydestä.
Samasta asiasta kertoo muutkin miesten ongelmat, väkivaltaisuus, päihdeongelmat, yksinäisyys.
Ei ole niin vaikeaa ymmärtää. Jos et osaa ottaa vain keskustelun kannalta ongelmasta puhumista, olet sosiaalisesti vajaa, mahdollisesti joku autisti, et se normaali osapuoli.
Naisen autismiin kuuluu kyvyttömyys hahmottaa sitä, mistä asioista ja millä voimakkuudella on normaalia purkautua ja odottaa toisen ottavan kantaa asioihin, joilla monesti ei ole edes mitään suoranaista tekemistä pariskunnan kesken.
Jospa miesten päihdeongelmat ja yksinäisyys johtuvatkin naisten empatiakyvyttömyydestä, heillä kun on tapana jättää leikki kesken heti kun ei ole "oikea fiilis" yhtenä päivänä. Mies nakataan pellolle ja uusi on jo katsottuna.
Mikään ei ole niin kylmä ja epäempaattinen kuin nainen, oikein naurattaa koko tämä aloitus.
Jokainen on vastuussa omasta elämästään, jopa miesvauvat.
Voit vaikka toistella sitä itsellesi.
No minä ainakin. En etsi parisuhdetta ja syy oli...