Lue keskustelun säännöt.
Miesten empatiakyvyttömyys
20.06.2018 |
Varmasti joku muukin kuin minä on törmännyt mieheen, joka on tosi mukava ja hyvää seuraa, jopa todella vahvasti kumppni, mutta tiukan paikan tullen on pakko tajuta, että homma sujuu vain myötämäessä. Miehellä ei ole kykyä asettua toisen asemaan vaikeuksien kohdatessa, ei vaikka miten yrittäisi selittää miten itse koen asiat.
Onko tämä asia, joka pitää vain oppia hyväksymään (miten) vai pitääkö siirtyä seuraavaan?
Kommentit (437)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kohdannut miehiä, jotka alkavat vaikeiksi ja suorastaan ilkeiksi, kun heille koettaa puhua negatiivisista tunteista. Vaikkeivät nämä tunteet siis edes kohdistuisi mieheen itseensä, vaan esim. "oli tänään vaikeaa töissä". Ainakin yksi tällainen "epäempaattinen" mies sai lopulta selitettyä, että hän kokee minun valitukseni niin, että hänen pitäisi jotenkin ratkaista asia ja että kun avaudun ongelmasta, hän kokee, että ongelma on jotenkin hänen syynsä. Miehet eivät kai useinkaan ymmärrä puhumisen voimaa. Että nainen puhuu keventääkseen mieltään, eikä siksi, että hän kippaa asian miehen ratkaistavaksi.
Luin vajaa 20 vuotta sitten kirjan, jossa käsiteltiin sukupuolten välisiä eroja ja niiden aiheuttamia ongelmia. Siinä puhuttiin juuri tuosta, kuinka miehet yleensä ahdistuvat, kun nainen kertoo ongelmistaan, koska heillä on vahva tarve auttaa naista ja kokevat alitajuisesti naisen pyytävän apua ja tuntevat voimattomuutta, kun eivät voi naisen työongelmille mitään, nainen taas ihmettelee miksi mies hermostui, kun halusi vaan keventää sydäntään kumppanilleen.
Sitä voidaan sitten pohtia miksi juuri miehen tapa reagoida on se väärä ja naisen oikea.
Se miehen on väärä, koska se kertoo sosiaalisesta kyvyttömyydestä.
Samasta asiasta kertoo muutkin miesten ongelmat, väkivaltaisuus, päihdeongelmat, yksinäisyys.
Ei ole niin vaikeaa ymmärtää. Jos et osaa ottaa vain keskustelun kannalta ongelmasta puhumista, olet sosiaalisesti vajaa, mahdollisesti joku autisti, et se normaali osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olen sinkku, niin ei tartte kuunnella naisten vttuilua päivät pitkät. Tuntuu että naiset ovat niitä kotityranneja ja vttuilijoita mitä täällä lukee naisten kommentteista. Aina on joku asia huonosti ja mies on aina syyllinen. :DDD
Vierailija kirjoitti:
Mies ei vain kestä ongelmia ja naisen tunteita.
Miehet ei tosiaan yleensäkään kestä kortisolin nousua hyvin (ykkösstressihormoni).
Esim. on havaittu, että jos äidillä on korkea kortisoli ja se odottaa poikaa, niin tapahtuu keskenmeno, koska poikien elimistö ei edes kohdussa kestä korkeaa kortisolia.
Kyllähän se hivelee egoa, jos nainen turvautuu työmurheissaankin mieheen. Kertoo lähinnä siitä, että nainen pitää miestä yli-ihmisenä, joka osaa ratkaista myös sille kuulumattomat ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyse ole empatian puutteesta, vaan siitä ettei jaksa kuunnella paskaa.
Silloin on täysin väärän ihmisen kanssa tai voi miettiä, onko ylipäätään soveltuva parisuhteeseen tai ihmisten välisiin suhteisiin ylipäätään. Jos siis muka rakkaan ihmisen tukeminen on paskan kuuntelemista.
Monelle miehelle on ylivoimaista käsittää, ettei elämä kulke vain sitä pintaleveliä, vaan ihmisissä on myös muita tasoja. Siinä vaiheessa kun elämää on takana 50+, yhä tärkeintä on omaisuus ja moottoripyörän rassaus ja elämän ”helppous” ja keskustelutaidon taso tätä ”paskan kuuntelemista”, on ihan hyvä ettei elämää ole jäljellä kuin abouttia se 20 vuotta. Säälittävää.
Tämä! Ja näitä riittää!
Toimiiko puhe ja kommunikointi kuitenkin mielestänne toisinpäin. Jos miehellä on vaikeaa niin jaksatteko? Tai siis toki te jaksatte mutta jaksavatko (muka) naiset yhtään sen paremmin keskimäärin.
Niin tai postiviinen tekeminen toisinpäin. Miten usein vaimo menee miehen kanssa autotalliin rassaamaan moottoripyörää ja sitten hyppää tarakalle ja ajetaan yhdessä kaljalle rantaterassille, aidosti nauttien? Ei, katsos kun miehen eläminen ja tekeminen on lapsellista ja täysin väärin "aikuiselle miehelle". Ainoa oikea tapa elää on naisen tapa eli märehtiä ja vinkua miten vaikeaa on töissä tai Marjatalla "jolla nytkin se syöpä uusi." Ei se mies siitä asioita vatvovaksi analyytikoksi muutu vaikka kuinka itkisitte. Ette tekään muutu miestä ja hänen tekemisiään arvostavaksi aidoksi kumppaniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omakohtainen kokemukseni on se että naiset eivät halua empaattista miestä.
Ja myöskään naiset tuskin haluavat miestä jota kohtaan he pääsevät osoittamaan alituista empatiaa.
Kyllä naisenkin pitäisi joskus pystyä asettumaan miehen asemaan ja pitää se naamansa kiinnin eikä kuormittaa miestä kaikenmaailman turhalla informaatiohötöllä. Jos maailman tapahtumat vaivaavat niin suosittelen laittaan töllön ja tabletin kiinni ja meneen ulos lenkkeileen. Ei tuu ahdistuttua kaikesta turhasta. Ei se miehesikään vaivaa sinua sillä että Toyotan jarruissa on taas ongelmia ja pelkää että ne hajoo seuraavaan risteykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, en minä juurikaan miehelle kerro tunteista. Jos olen surullinen, niin annan asian olla. Mieheni ei osaa käsitellä tunteita ja ahdistuu joka kerta. Tämän takia en juuri auvaudu, en kerro vaikeista työpäivistä, en kerro kun ahdistaa joku asia. Olen oppinut pitämään suurin osa sisällä. En myöskään vaadi mitään mieheltä, ja juuri viikonloppuna hän kertoi kuinka hän rakastaa minua kun en aiheuta mitään draamaa. No, enhän minä, laitoin vaan tänään avioeropaperit sisään ja kerroin hänelle eilen, että ero tulee. Kyllä yhtäkkiä alkoi kiinnostaa miksi. Tuumasin, että yhtä hyvin voin olla täysin yksin, koska olen jo yksinäinen.
Ei se ole miehen vika, mutta kukaan ei myöskään voi vaatia, että en ikinä saa tuoda omia tunteita esille. Eli, pitää olla komero joka vaan ottaa vastaan ja sitten sulkea oven. Kukaan ei ota mitään komerosta pois, ja nyt minulla on komero aivan täysi ja lähden sen itse purkamaan ihan omassa asunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naisenkin pitäisi joskus pystyä asettumaan miehen asemaan ja pitää se naamansa kiinnin eikä kuormittaa miestä kaikenmaailman turhalla informaatiohötöllä. Jos maailman tapahtumat vaivaavat niin suosittelen laittaan töllön ja tabletin kiinni ja meneen ulos lenkkeileen. Ei tuu ahdistuttua kaikesta turhasta. Ei se miehesikään vaivaa sinua sillä että Toyotan jarruissa on taas ongelmia ja pelkää että ne hajoo seuraavaan risteykseen.
Kyllä mies yleensä Toyota korjauksesta avautuu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin kuulee miesporukoissa puhuttavan vaimoistaan negatiivissävytteisesti vaikka olisi kyllä aihetta. Onko naisporukoissa kuinka tavallista puhua miehistä negatiivissävytteisesti?
Vierailija kirjoitti:
No, en minä juurikaan miehelle kerro tunteista. Jos olen surullinen, niin annan asian olla. Mieheni ei osaa käsitellä tunteita ja ahdistuu joka kerta. Tämän takia en juuri auvaudu, en kerro vaikeista työpäivistä, en kerro kun ahdistaa joku asia. Olen oppinut pitämään suurin osa sisällä. En myöskään vaadi mitään mieheltä, ja juuri viikonloppuna hän kertoi kuinka hän rakastaa minua kun en aiheuta mitään draamaa. No, enhän minä, laitoin vaan tänään avioeropaperit sisään ja kerroin hänelle eilen, että ero tulee. Kyllä yhtäkkiä alkoi kiinnostaa miksi. Tuumasin, että yhtä hyvin voin olla täysin yksin, koska olen jo yksinäinen.
Ei se ole miehen vika, mutta kukaan ei myöskään voi vaatia, että en ikinä saa tuoda omia tunteita esille. Eli, pitää olla komero joka vaan ottaa vastaan ja sitten sulkea oven. Kukaan ei ota mitään komerosta pois, ja nyt minulla on komero aivan täysi ja lähden sen itse purkamaan ihan omassa asunnossa.
Todella ikävää.
Onko mitään mahdollisuutta yrittää vielä esim. terapiaa, jossa kävisitte läpi toistenne kannalta tuota asiaa?
Tunnistan tuosta paljon omasta avioliitosta, mutta meillä auttoi se, että opettelimme näkemään sen toisen näkökannan. Tunnistan myös tuon yksinäisyyden tunteen, kun toinen on täysin sulkeutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naisten hömpötyksiä kirjoitti:
Suoraan sanottuna empatia ei ole auttanut tässä elämässä yhtään mitään. Mitä se purkautuminen edes auttaa, jos ongelma ei ratkea sillä? Muutenkaan minua ei kiinnosta tapahtumat, jotka eivät kosketa minua tai joihin en edes voi mitenkään vaikuttaa.
Suoraan sanottuna miesten orgasmi ei ole auttanut tässä elämässä yhtään mitään. Mitä se kassien purkaminen edes auttaa, kun himo ei poistu ikuisiksi ajoiksi sillä? Muutenkaan minua ei kiinnosta tapahtumat, jotka eivät kosketa minua tai joihin en voi mitenkään vaikuttaa.
(oli pakko...)
Vierailija kirjoitti:
Harvoin kuulee miesporukoissa puhuttavan vaimoistaan negatiivissävytteisesti vaikka olisi kyllä aihetta. Onko naisporukoissa kuinka tavallista puhua miehistä negatiivissävytteisesti?
Juuri luin uutisen ruotsista, jossa tavalliset perheenisät olivat ottaneet luvattomia alastonkuvia vaimoistaan ja jakaneet niitä toisilleen faceryhmässä runkkaamistarkoitukseen. Siitä on tulossa oikeusjuttu.
Mutta siis en ole koskaan törmännyt naisporukassa miesten haukkumiseen, ja olen ollut usealla naisvaltaisella työpaikallakin, en usko sen olevan tavallista, enemmän urbaanilegendaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten ongelmat on yleensä sellaisia jotka ei kiinnosta miehiä ns v#ttuakaan. Toki mukaempaattinen osaa vastailla että voivoi ja harmi, mutta ei ne silti kiinnosta tai koske. Sitten jos [b]tuntuu[/b] että nainen syyttää miestä jostain kummallisesta, kuten että töissä vituttaa niin meneehän siitä puolustuskannalle.
Avautukaa niille tyttökavereillenne.
Jos menet olettamuksien ja perstuntuman perusteella aina puolustuskannalle, niin suosittelen että et hommaudu parisuhteeseen ainakaan naisen kanssa. Mieluummin pysy kotona yksin muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Harvoin kuulee miesporukoissa puhuttavan vaimoistaan negatiivissävytteisesti vaikka olisi kyllä aihetta. Onko naisporukoissa kuinka tavallista puhua miehistä positiivissävytteisesti?
Korjasin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvoin kuulee miesporukoissa puhuttavan vaimoistaan negatiivissävytteisesti vaikka olisi kyllä aihetta. Onko naisporukoissa kuinka tavallista puhua miehistä negatiivissävytteisesti?
Juuri luin uutisen ruotsista, jossa tavalliset perheenisät olivat ottaneet luvattomia alastonkuvia vaimoistaan ja jakaneet niitä toisilleen faceryhmässä runkkaamistarkoitukseen. Siitä on tulossa oikeusjuttu.
Mutta siis en ole koskaan törmännyt naisporukassa miesten haukkumiseen, ja olen ollut usealla naisvaltaisella työpaikallakin, en usko sen olevan tavallista, enemmän urbaanilegendaa.
Ensimmäisen uskon ruotsalaismiehistä, mutta tuo 2. väite on kyllä ihan shaisea osittain. Työpaikoilla ei yleensä puhuta yksityiselämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvoin kuulee miesporukoissa puhuttavan vaimoistaan negatiivissävytteisesti vaikka olisi kyllä aihetta. Onko naisporukoissa kuinka tavallista puhua miehistä positiivissävytteisesti?
Korjasin.
Joo käyhän se näinkin, kiitos korjausavusta.
Tämän palstan ongelma on se, että jaotellaan miehet ja naiset. Miehet sitä ja miehet tätä... jne tai naiset sitä ja tätä.. Kyse on kuitenkin persoonista, eikä homogeenisestä ryhmästä nimeltä miehet tai naiset.
Olen 51v nainen ja minulla on elämäni aikana ollut neljä pidempää suhdetta, mukaan lukien viimeisin avioliitto joka on kestänyt 18 vuotta. Lyhyempiä suhteita on takana kolme.
Nämä neljäpidempää suhdetta ovat olleet sellaisia, että mies on ollut itselleni sopiva mies; rehellinen, kunnollinen, tunteellinen ja naista arvostava. Elämä on vain ajanut erilleen. Kolme lyhyempää suhdetta ovat taasen sellaisia, että mies on osoittautunut vähemmän lämpimäksi ja siksi suhteet ovat jääneet lyhyiksi.
Voit itse päättää kenen kanssa haluat elää. Toista ei voi muuttaa mieleisekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvoin kuulee miesporukoissa puhuttavan vaimoistaan negatiivissävytteisesti vaikka olisi kyllä aihetta. Onko naisporukoissa kuinka tavallista puhua miehistä negatiivissävytteisesti?
Juuri luin uutisen ruotsista, jossa tavalliset perheenisät olivat ottaneet luvattomia alastonkuvia vaimoistaan ja jakaneet niitä toisilleen faceryhmässä runkkaamistarkoitukseen. Siitä on tulossa oikeusjuttu.
Mutta siis en ole koskaan törmännyt naisporukassa miesten haukkumiseen, ja olen ollut usealla naisvaltaisella työpaikallakin, en usko sen olevan tavallista, enemmän urbaanilegendaa.
Ensimmäisen uskon ruotsalaismiehistä, mutta tuo 2. väite on kyllä ihan shaisea osittain. Työpaikoilla ei yleensä puhuta yksityiselämästä.
Tässä juuri näkee esimerkin siitä miten et ole sosialisoitunut normaalisti, etkä osaa kommunikoida, ihan vain vinkkinä.
Jos toinen kertoo omasta elämästään kokemuksen, josta olet erikseen kysynyt, siihen ei voi vastata sen olevan sontaa, koska se on havainto omasta elämästä, ymmärrätkö.
On eri asia puhua yleisellä tasolla ja tyrmätä toisen väärä mielipide, jos itsellä on oikeaa faktatietoa, mutta keskustelussa ei voi tyrmätä toisten havaintoja.
Suosittelen kehittämään sosiaalisuutta, jotta pystyt keskustelemaan edes normaalisti.
Myös tämä!
Olen nettideiteissä tavannut ison kasan miehiä, jotka elävät ns prinsessaharhoissa. Etsivät täydellistä kumppania, jonka kanssa elämä vaaleanpunaista hattaraa. Koska entisessä/entississä suhteissa ei ollut. Oli ongelmia ja "nainen oli hankala".
Mies ei vain kestä ongelmia ja naisen tunteita.