Mummu ja pappa, mummi ja vaari, fami ja fafa

Äidin vanhemmat = mummu ja mofa tai vaari

Isän äiti = famu. Isän isä oli kuollut ennen meidän lapsemme syntymää

Olemme ruotsinkielisiä joten "pappa" tai "mamma" sanoja ei voi käyttää isovanhemmasta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut mummu, pappa, vanhavaari (isäni isoisä) ja mummi, vielä elossa on vaari ja mummo, mummo on siis kaverin isoäiti ja oma "adoptioisoäitini" kun mummu ja mummi kuoli niin kauan sitten. Edelleen puhutaan kuolleista isovanhemmista näillä nimillä. Ennen syntymääni kuolleilla isoisovanhemmilla sanotaan esim. Olga-mummoksi tai *asuinpaikka*:n pappa. Nyt vanhempani ovat tulossa isovanhemmiksi ja nimitykset alkaa loppua kesken :D Sanon itseäni jo mammaksi, eli äitini ei voi olla mamma. Ehkä hän on mumma. Isästäni tulkoon ukki. Miehen vanhemmat ovat ulkomaalaisia, eli heitä varmaan kutsutaan mummoksi ja papaksi omalla kielellään. 

Kaverini lapsilla on kaksi mummoa, jotka erotetaan toisistaan etunimellä. Lisäksi lasten puheissa seikkailee kolmas mummo, joka on siis (toivottavasti) heidän yhteinen mielikuvitushahmonsa. Viimeksi sunnuntaina istuskelin toisen lapsen kanssa ulkona, kun hän sanoi että tämä mielikuvitusmummo istuu meidän vieressä. Kylmäsi vähän selkäpiitä.

Amerikassa vastaava tapaus on diagnosoitu lapsuusiän skitsoksi ja pantu lääkitykselle johon vanhemmat uskoo. Älkää tehkö samaa virhettä.

Minun vanhempani ovat mummi ja vaari. Isän vanhempia lapset kutsuvat etunimillään, koska he olisivat halunneet olla mamma ja pappa ja minä olen lapsille (jotka puhuvat myös ruotsia) jo mamma. Lapset itse ovat kutsuneet aina heitä näin. Yritettiin alusta asti sanoa, että isän vanhempien toivomat nimitykset tuskin toimivat, koska lapset tulevat puhumaan myös ruotsia. Meilläkään isän vanhemmille ei kelpaa myöskään lasten nimet. Erik on suomeksi kuulemma Eerikki ja näin. Tätä nimitystä sitten käytetään, vaikka Erik itkee. On tietty etäisyys ja epäluottamus, jota ei tarvitsisi olla.

Ukki on ukki koska heillä ollut suvussa aina niin. Samasta syystä pappa on pappa.

Äidin vanhemmat ovat mummi ja taata. Olivat niitä jo lastemme isommille serkuille. Itse ovat päättäneet aikanaan miksi lapsenlapset heitä kutsuvat.

Isän puolelta mummi ja ukki. Itse päättäneet nämä jo ennen meidän lasten syntymää, lasten serkkujen syntyessä. Isän jo edesmennyt isä on vaari, vaikka lapsemme eivät ole häntä koskaan tavannut. Tämä nimitys tullut lasten isältä.

Todellakin isovanhemmat itse päättää.

Voihan siitä jotenkin keskustella, mutta ei toista nyt kutsuta semmoisella nimellä, minkä itse kokee vieraaksi!

Mieti omalle kohdallesi tämä asia.

Tuleva miniä tai pojan kloppi sanoo, "me kutsutaan sua nyt mufasaksi". Mitäs sanoisit??

Vierailija kirjoitti:

tollaset fabut ja famit kuulostaa ihan homolta.

Et sitten lukenut koulussa ruotsia? Sieltä ne on; farfar lyhennettynä fafa eli isänisä ja farmor eli famo, isänäiti jne. Vaikea niistä on mielestäni homoa saada.

Vierailija kirjoitti:

Mummo ja vaari (elossa) sekä isoisä & isoäiti (toisen tapasin vain kerran ja toinen kuoli ennen kuin synnyin).

Kaverini joka on suomenruotsalainen kutsuu isoäitiään famuksi (sanasta farmur).

Ei tainnut olla farmur vaan farmor, isänäiti :) on se famo.

Mummo ja pappa

Gran and papa

Meillä oli äidin puolelta Mummo ja Tuffa sekä isän puolelta isoäiti ja x-vaari. Nykyisin oma äitini halusi ehdottomasti olla mummi, koska mummo on hänen mielestään "myös yleisnimitys ikälopulle naiselle ja isoäiti aivan liian virallinen". Isä puolestaan haluaa itseään kutsuttavan mufaksi (vaikkei ole suomenruotsalaista nähnytkään muuten kuin nykyisen puolisonsa muodossa). Vähän huvittaa tämä, mutta minkäs teet kun toinen tahtoo. Mielestäni jokaisella tulee olla oikeus päättää viimeistään se oma isovanhempi-nimensä, oma kutsumanimikin kun on kuitenkin useimmiten jonkun muun käsialaa. :)

Eikö kellään ole enää tuffaa? Satakunnassa vielä 60 vuotta sitten sellainen oli monella.

Mumma ja paappa.

Mummi ja mummo sekä mummin pappa ja mummon pappa

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhempani ovat mummi ja vaari. Isän vanhempia lapset kutsuvat etunimillään, koska he olisivat halunneet olla mamma ja pappa ja minä olen lapsille (jotka puhuvat myös ruotsia) jo mamma. Lapset itse ovat kutsuneet aina heitä näin. Yritettiin alusta asti sanoa, että isän vanhempien toivomat nimitykset tuskin toimivat, koska lapset tulevat puhumaan myös ruotsia. Meilläkään isän vanhemmille ei kelpaa myöskään lasten nimet. Erik on suomeksi kuulemma Eerikki ja näin. Tätä nimitystä sitten käytetään, vaikka Erik itkee. On tietty etäisyys ja epäluottamus, jota ei tarvitsisi olla.

Miksi se Erik itkee? Tottakai lapsilla on aina kaikenlaisia lempinimiä, eikä niistä mikään hellittelynimi saa lasta itkemään. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Erik ja Eerikki on ihan sama asia, lausuttuna vaan vähän eri tavalla kuten eri murteissa on tapana, myös ruotsalaiset puhuvat erilaisia murteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni loppupeleissä lapsi päättää, mutta useinhan lapsi tietty oppii kutsumaan isovanhempia samoin miten vanhemmat heitä kutsuu.

Käly teki samoin äitini kanssa eli ei hyväksynyt nimitystä mamma. Niinpä lapsenlapsi kutsuu mammaa mummaksi ja äitini lapsenlasta Petteriksi (oikea nimensä on Leo, mutta koska äitini mielestä Leo on vanha mies, niin hän ei suostu moista nimeä käyttämään.)

Wtf? Petteri 😂

Vanha mummu ja uusi mummu. Minä heidät olen lapsena nimennyt, tiedä sitten lapsen logiikasta. Todellisuudessa ensin mainittu oli iältään kuitenkin jälkimmäistä nuorempi. 😁

Mulla itellä äidiäiti ei halua että häntä kutsutaan isoäidiks vaan kutsutaan etunimellä ja äidinisä on vaari, isän puolelta on mummi ja pappa.

Omalle lapselle mun vanhemmat on nonna ja papa ja miehen vanhemmat mummo ja vaari.

Isovanhemmat itse ovat päättäneet miksi heitä kutsutaan

Vierailija kirjoitti:

Miksi se Erik itkee? Tottakai lapsilla on aina kaikenlaisia lempinimiä, eikä niistä mikään hellittelynimi saa lasta itkemään. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Erik ja Eerikki on ihan sama asia, lausuttuna vaan vähän eri tavalla kuten eri murteissa on tapana, myös ruotsalaiset puhuvat erilaisia murteita.

Hän joskus itkee, koska on vuosia tuloksetra yrittänyt kertoa, miten toivoisi nimensä lausuttavan. Ei ole mitään rakastavaa hellittelyä tässä takana. Halutaan olla eri mieltä kuin minä, lapsen kustannuksella. Erikillä on suomalainen lempinimikin, josta pitää itse. Tätäkään ei käytetä. Myös toisen lapsen nimi lausutaan samoin "suomalaisittain" mutta hän ei loukkaannu siitä niin näkyvästi. Sulle on ihan ok vuosia sivuuttaa sun toive kutsumanimestä?

Isovanhemmat päättävät itse.

Minulla on ollut mummi ja vaari, lapsellani on mummi sekä mummo ja vaari.

Tämä naurettava nimillä pelleily on kyllä niin lapsellista. Aikuiset ihmiset käyttäytyy kuin hiekkalaatikolka oltais. Kuka ei suostu kutsumaan miksi ja ketä ja vedetään vielä lapsetnkin mukaan siihen pelleilyyn. Säälittävää.

Lapsellani on molemmilla puolilla mummu ja pappa. Heistä puhuttaessa voidaan täsmentää etunimillä, esim. Olavi-pappa. Jotenkin luontevasti nuo kutsumanimet valikoituivat, vaikka toinen mummu ilmaisi ensin, että haluaisi olla mummi. Se ei vaan jäänyt käyttöön, ja onkin nykyään aivan tyytyväinen mummu.

Kummallakin puolella on isoisoäidit, joista toinen haluaa olla isomummu, ja toinen muori. Itse valittuja nimiä nämä. Etenkin muori on tarkka siitä, että lapsenlapsenlapset eivät kutsu häntä mummuksi, kun kaikilla on omat mummut.

Omat isovanhempani olivat toisella puolella mummu ja pappa, toisella ukko ja muori.

Keskipohjanmaalla (korjatkaa, jos paikannan väärin) olen kuullut kutsuttavan isovanhempia nimillä tummu ja tuora.