Mikä on pelottavin kauhuleffa?

Vierailija kirjoitti:

Paukkuperse ja psykopaatti. Tosi jännä. 

 

Mistä kertoo? 😆

Hohto 

Semmoiset, missä joku haudataan elävältä. 

En pysty kattoon.

Se suomalainen Bodom oli aika hullu.

Pekka ja pätkä n eekereinä.

Between worlds, en ole varma onko edes kauhuelokuva mutta vihasin sitä :D seksikohtaukset, ja muutenkin traumatisoiduin. Jäin seuraamaan sitä koska olin liian utelias ja halusin tietää mitä käy, mutta on kyllä yksi kaikkien aikojen vittumaisimmista leffoista mitä oon nähny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saw -elokuvasarja on ehkä brutaalein, mutta samaan aikaan juoni on niin mielenkiintoinen ja monitahoinen, että jo pelkästään senkin vuoksi niitä katsoisi. Gore-näkökulmasta suosittelen näitä kyllä myös katsomaan, erityisesti kymmenes osa, joka tarinankerronnallisesti sijoittuu koko Saw -leffojen alkuaikoihin, on tosi rajua katsottavaa, mutta samaan aikaan juoni on todella koskettava ja on saanut minut jopa kyynelehtimäänkin.

Jos ei halua niin kovasti yhdistää tunnepuolta asiaan, niin Hostel -trilogia on oikein hyvää settiä.

Viimeisimpänä itse katsoin Tokyo gore policen, joka lähinnä nauratti :D Mutta siitä huolimatta suosittelen kyllä sitäkin, toimisi varmasti paremmin jollain pienellä kaveriporukalla katsottuna.

 

SAW ei kylläkään ole kauhuleffa.

On se trillerikauhua. Elokuvat menevät sadismin puolelle ja sadismi lasketaan kauhuksi.

Eri

Event Horizont

Pekka ja Pätkä lumimiehinä

Fasistisen perskokkare-hallituksen tiedonannot... HUU...! 

katsottiin 10 vuotiaina naapurin saman ikäisen kaverin kanssa manaaja.

kyllä muuten kotimatkalla pelotti!

nyt ei mikään elokuva pelota koska nykyinen muijani on paljon pelottavampi kuin se hernekeittoa oksentava tyttö manaajassa oli.

Smurffit

Ei suinkaan pelottavin, mutta koska kauhuleffojen kategoriassa on paljon kuraa, niin pakko tuoda esille positiivinen yllätys viime vuosilta, It Follows. Pienen budjetin indietuotannoksi mielestäni varsin katsottava. 

Kirppiksillä tuli kierreltyä ja paljon elokuvia löytyi joista kauhua:

Apartment 1303 (2012), Afflicted (2013), Night of the Living Dead (1968) ja Day of the Dead (1985). 

Nyt mulla on trilogia koossa, kun ennestään itseltäni löytyy Dawn of the Dead (1978). Tämän trilogian saaminen sai hymyn huulille :)

Ohis löytöni: 

Mon oncle d'Amérique (1980), Inside Llewyn Davis (2013), Project Almanac (2015), The Man Who Killed Don Quixote (2018), Taxi 2 (2000), Taxi 3 (2003). Lötyypä multa ennestään 1998 vuoden Taxi elokuvakin :)

Eniten olen innoissani noista zombie-elokuvista.

Hassu juttu kävi, kun viime yönä haaveilin kasarikauhuista. Mä halusin niitä niin kovasti ja netissä hirveitä hintapyyntöjä niistä. Tänään menin kirppiksille ja harmittelin, kun joku oli löytänyt joitain kauhuja mua aikaisemmin. Toisella kirppiksellä kävi munkki, sillä Deadly Blessing (1981) tarttui matkaani. Tuo löytö piristi, kun Wes Cravenin kasarikauhua on :)

Kannet sisältä vähän rikki ja 6e, mutta erittäin mielissäni oon, kun kasarikauhua on.

Elokuviin näyttäisi tulevan kuukauden lopulla Send Help ja ohjaajana Sam Raimi. Pakko nähdä! Aikaisemmatkaan näkemäni Raimin elokuvat eivät ole tehneet itselleni pettymystä. Bruce Campbell näyttäisi olevan mukana leffassa. Ihan kuin olisivat paita ja peppu toisillensa.

Tämän vuoden yksi mielenkiintoisimmista kauhuista tulee olemaan Clayface. On tummanpuhuvaa bodyhorroria, DC:n supersankaria pahisroolista ja ikäraja R eli ei perheen nuorimmille. Tulee varmaan Suomessa olemaan K16 leffa. Mä niin toivon tuon sisältävän shokeeraavia elementtejä. On tarina Batmanin arkkivihollisesta. On itsenäinen tarina, mutta on kytköksissä 2025 vuoden Supermaniin. On yksi mun odotetuimmista elokuvista, joka näillä näkymin näyttäisi tulevan syksyllä.

Uutiset, joissa mainitaan Trump, Venezuela ja Grölanti. Demokratian ja Naton loppu, Venäjän lopullinen voitto. Siinä kauhua kerrakseen. Mikään fiktiivinen elokuva ei vie yöunia yhtä tehokkaasti.

Mä en enää jaksa kauhuleffoja. Ne splatterit eivät ole kauhua nähneetkään eikä nää manaajan kaltaiset niksunnaksun leffat, jossa vähän niveliä laitetaan vinksinvonksin ja huudetaan. Boring. 

Alieneista ja zombiejutuista tykkään, mutten mä ole niitä koskaan kauhuna ymmärtänyt. Niissä se apocalyptisuus kiehtoo enemmän kuin se kuolema ja lopullisuus. Se ajatus, että maailma on nyt tyhjempi. Aloitetaan alusta pienemmällä porukalla yritetään olla viisaampia tällä kertaa. Se toivo paremmasta.

Thillerit ovat monesti paljon kamalampia kuin verimäiskeleffat.  Tai eräskin oli joutunut keskellä valtamerta ja siellä sitten pari tuntisen ajan polki vettä paikallaan. Aivan kamala paikka. Tai japanilaiset kyllä osaa sekoittaa mielen toisinaan. Miten pelaavat äänillä ja kohtauksilla missä ei ole mitään mieltä. Mutta se on piirtynyt jo verkkokalvolle, eikä pois saa.

Todella pahoillani, mutta nimet ei ole muistissa. Pitäs etsiä ja laittaa ylös.

1993 vuoden Hobitit elokuva!