Lue keskustelun säännöt.
Kadun toista lastani..
Kakkonen kaduttaa
18.06.2018 |
Kaduttaa, että olen tehnyt tuon lapsen. Viime aikoina katumuksen tunne on vain syventynyt ja nyt näen lapsessa enää riesan ja ärsykkeen. Tuo lapsi vain huutaa ja riehuu, huutaa päivästä toiseen. Aamusta iltaan. Kipua ei itke, se on varmistettu lääkärissä, kunhan vain huutaa elämiseen tyytymättömyyttä. Vieläkään ei ole kertynyt yhtään täyttä nukuttua yötä, vaikka lapsi on kohta 2v. Herää joka yö pullolle, vaikka yösyömisiä on kokeiltu lopettaa monta kertaa, turhaan. Aamulla ensimmäisenä alkaa ulvomaan ja ulvoo läpi päivän. Ruokapöydässä sylkee ruoan pois suustaan ja lyö lusikkaan. Kaikki pitää saada syödä pöydältä, muuten ei onnistu. Tänäkin aamuna heräsi klo 6.30 ja valvoo vieläkin. Mölyää tuolla sängyssään, kun en saa millään keinolla nukkumaankaan. Esikoinen ei saa unta, kun pienempi sisarus valvottaa. Tästä kärsii kaikki.
Minulla ei ole pakopaikkaa minnekkään, en tunne ketään kenen luo voisin mennä ilman lapsia ja minulla ei ole sukuakaan jonne voisin mennä itsekseni hengittämään ja keskustelemaan aikuisten kesken. Olen aivan romuna, tämä elämä tuntuu tosi paskalle, vankilalle. Mies on hermoraunio, koska tämä jatkuva huutamisen kuuntelu töiden lisäksi rasittaa häntäkin. Olen itse nykyään aina pahalla päällä, koska tuntuu etten kestä tätä enää. Pelkään, että lyön tuota huutavaa pentua nyrkillä, että pitäisi suunsa kiinni edes hetken. Väsyttää, mutta päiväunille ei voi rueta, kun ei tuokaan lapsi nuku. Meillä ei ole ketään, joka voisi ottaa nuo lapset hoitoon, ei isovanhempia eikä muita sukulaisia, jotka tulisi toimeen noin pienten lasten kanssa. Yksi sukulainen hoitaa nuita lapsia ehkä kerran pari vuoteen kokonaisen viikonlopu. Minua ahdistaa, kun täällä kotona ei voi nykyään keskustella mistään, kun mitään ei kuule tuon turhan huutamisen yli. Minnekkään ei voi mennä kylään, kun tuo pentu aloittaa huutamisen sielläkin, kiipeilee ja käyttäytyy niin, ettei yksinkertaisesti enää huvita lähteä mihinkään. Viimeksi kylässä lapsi repi pöytäliinasta niin, että kaatoi kahvikupin ja kermakon pöydälle. Häpesin silmät päästäni.
Kaduttaa tuo lapsi, ei olisi pitänyt koskaan sitä tehdä. Nyt voisin kenties elää elämää, jossa olisi yksi lapsi, joka iällisesti on jo sen verran viisas, että tietää miten käyttäytyä ja on aina ollut kiltti muutenkin, ei mikään turhan ulvoja.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Et voi olla tosissas..en ikinä voisi sanoa lapsestani noin! En vaikka kuinka olen ollut väsynyt ja vittuuntunut suomeksi sanottuna. Lapsi jos joku on niin arvokas ainutlaatuinen lahja.
Tuollaista ei saa täällä palstalla sanoa, häpeäisit! Jokaisen äidin (tai ainakin av-mammulin) kuuluu nykypäivänä katua lapsiaan, tai muuten on valehteleva marttyyri!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä äiti saa rehellisesti purkaa tuntojaan.
Voin sanoa suoraan että minullakin on päiviä kun ajattelen että tuon toisen kaksosista voisi jättää tuonne tienpenkkaan huutamaan.
Eheytyminen alkaa kun uskaltaa puhua.
Vie se pentu uudelleen lääkäriin, ja johki psykiatrille, neurologille jne.
Perhetyöstä apua, saatte olla muutaman tunnin päivässä ilman sitä huutoa.
Voimia.
Jännä miten täällä sympataan. Voisin kuvitella mitä tapahtuis jos mies kirjottais samaa.
Mua oksettaa vanhemmat joilla on noin sairaita väkivaltafantasioita lastaan kohtaan. Äidit eivät ole missään pyhimyksen asemassa.
Sääliksi käy lasta
Vierailija kirjoitti:
Kyllä äiti saa rehellisesti purkaa tuntojaan.
Voin sanoa suoraan että minullakin on päiviä kun ajattelen että tuon toisen kaksosista voisi jättää tuonne tienpenkkaan huutamaan.
Eheytyminen alkaa kun uskaltaa puhua.
Vie se pentu uudelleen lääkäriin, ja johki psykiatrille, neurologille jne.
Perhetyöstä apua, saatte olla muutaman tunnin päivässä ilman sitä huutoa.
Voimia.
Joo äidit näyttää tosiaan saavan vaikka mitä! Koskeeko myös isiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä äiti saa rehellisesti purkaa tuntojaan.
Voin sanoa suoraan että minullakin on päiviä kun ajattelen että tuon toisen kaksosista voisi jättää tuonne tienpenkkaan huutamaan.
Eheytyminen alkaa kun uskaltaa puhua.
Vie se pentu uudelleen lääkäriin, ja johki psykiatrille, neurologille jne.
Perhetyöstä apua, saatte olla muutaman tunnin päivässä ilman sitä huutoa.
Voimia.Joo äidit näyttää tosiaan saavan vaikka mitä! Koskeeko myös isiä?
Tule vain tänne purkamaan vanhemmuutta koskevia tuntojasi (siis sikäli kun teet niitä vanhemmuusjuttuja, vink vink) ja vertaisryhmiin myös. Kaikki tunteet ovat ihan ok, toiminta on vasta se, mikä ratkaisee. Kotiväen niskaan et kuitenkaan saa niitä tunteenpurkauksia kaataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten täällä sympataan. Voisin kuvitella mitä tapahtuis jos mies kirjottais samaa.
Mua oksettaa vanhemmat joilla on noin sairaita väkivaltafantasioita lastaan kohtaan. Äidit eivät ole missään pyhimyksen asemassa.
Sääliksi käy lasta
Tottakai sympataan, kun palsta on mt-ongelmaisten ihmisten suosiossa. Terveitä ja heidän juttujaan ei katsota hyvällä. Palstan sisältö antaa hyvin vääristyneen kuvan ihmisistä, täällä kun sisällöstä suurin osa on muutaman sekopäisen vakikirjoittajan näppäimiltä...
Mitä pahemmat ongelmat, sitä normaalimpi ja parempi, aito ihminen.
-av:n väki
Lapsella ei selvästi ole nyt kaikki kunnossa. Refluksitauti voisi aiheuttaa juuri nuo oireet. Samoin suolisto-oireiset allergiat tai neurologiset pulmat. Refluksiin on olemassa lääkkeet, joita voisitte hyvin kokeilla neuvolalääkärin ohjeiden mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä äiti saa rehellisesti purkaa tuntojaan.
Voin sanoa suoraan että minullakin on päiviä kun ajattelen että tuon toisen kaksosista voisi jättää tuonne tienpenkkaan huutamaan.
Eheytyminen alkaa kun uskaltaa puhua.
Vie se pentu uudelleen lääkäriin, ja johki psykiatrille, neurologille jne.
Perhetyöstä apua, saatte olla muutaman tunnin päivässä ilman sitä huutoa.
Voimia.Joo äidit näyttää tosiaan saavan vaikka mitä! Koskeeko myös isiä?
Tule vain tänne purkamaan vanhemmuutta koskevia tuntojasi (siis sikäli kun teet niitä vanhemmuusjuttuja, vink vink) ja vertaisryhmiin myös. Kaikki tunteet ovat ihan ok, toiminta on vasta se, mikä ratkaisee. Kotiväen niskaan et kuitenkaan saa niitä tunteenpurkauksia kaataa.
Kelle kuvittelet puhuvasi? Vaikuttaa siltä, että sulle on muodostunut joku kuva minusta. Ei taida ihan pitää kutinsa tällä kertaa...
Se pitää tutkituttaa. Ja ainahan sen voi sijoittaa muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tuollainen lapsi, olin ihan helisemässä mutta vedin tiukkaa mut lempeää linjaa.
Nyt on maailman mukavin lapsi, helppo ja älykäs. Okei, vahvatahtoinen, mutta sopivasti.
Voimia.
Onks joku sanonu ettei isät saa purkaa?
Bring it on baby
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan rehellisesti sanottuna, kyllä vaikean 2-vuotiaan kanssa käy hetkittäin itse kullakin vanhemmalla mielessä, että kohta tukistan/nippasen. Se on jokin alitajuntainen reaktio, koska niin itselle (kyllä, hyvin isolle osalle meistä 70-80-luvuilla syntyneistä) on tehty samassa iässä. Sitä sanotaan että uhmaikäinen kaivaa itsestä sen oman sisäisen uhmaikäisen, ja se on kyllä totta. Jos on vähänkin tunne, ettei itseä pysty hillitsemään niin kannattaa hankkia apua. On myös matalan kynnyksen anonyymejä puhelinpalveluita, aloittaa vaikka niistä, koska aihehan on juurikin häpeän vuoksi niin vaikea ottaa puheeksi neuvolassa tmv. Kun anonyymisti ensin uskaltaa puhua, niin on helpompaa puhua myöhemmin ihan avoimestikin jollekin auttavalle taholle. Rehellisesti sanottuna minullakaan ei ole yhtään ystävää, joka ei olisi joskus avautunut, kuinka välillä tuntuu niin vaikealta, kun tekisi mieli vastata vihaan vihalla. Niinhän meillekin on vastattu aikanaan. Eikä se sukupolvien kierre kyllä lopu, jos edes keskustelupalstalla ei saa avautua tunteistaan..
Tuntuu, että suomalaisilta keskutelupalstoilta on vaikea saada tukea ja ymmärrystä kun kyse on lapsen katumisesta ja niihin viittaavista tunteista. Linkkaan tähän Redditissä olevan keskustelupalstan, jossa katuvat vanhemmat puhuvat suoraan omista tunteistaan, tilanteistaan ja saavat siellä vertaistukea, eivätkä vittuilua tai paheksuntaa. Palsta on englanninkielinen, mutta jos englanti sujuu niin suosittelen käydä tutustumassa. https://www.reddit.com/r/regretfulparents/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutaako ja ulvooko lapsi edelleen?
Adoptio voisi olla ääritapauksessa ihan hyvä vaihtoehto. Nyt teillä menee tuon toisen lapsen elämä pilalle. T. Näkymätön kiltti lapsi, jonka riehuva ja manipuloiva sosiopaattiveli vei kaiken huomion.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tutkimuksiin neuvolaan, sairaalaan unikouluun ja osa-aikaisesti päiväkotiin, ja teet sen aikaa kotihommia, nukut päikkäreitä ja olet esikoisen kanssa rauhassa. Välillä voitte käydä miehen kanssa nukkumassa vuorotellen jossain air-b-n-bssä niin tulee hotellia halvemmaksi. Tukiperhe tai vähintään MLL:n lastenhoitaja ja siksi aikaa miehen kanssa pois kotoa yhdessä.
Voimia, olet varmasti jo pelkän 2 vuoden univelan vuoksi aivan lopussa. Ei ole mikään ihme että pinnasi on kireällä ja sinulla on tuollaisia ajatuksia.
olen niin tämän kirjoittajan kanssa samaa mieltä! Itse tuntui että sekoan pimeyteen lapsen kanssa kun en saanut nukuttua ja tietyllä tapaa kannan varjoa edelleen mukanani vaikka lapsi jo 7v ja hän nukkunut jo pitkään hyvin.
Jos on mitenkään taloudellisesti mahdollista, niin välillä air bnb yö tai pari vuorotellen. Lapsi osa-aikaisesti päiväkotiin jne. Jos et saa unta, hae unilääkkeet millä saat tilanteen tasoitettua aluksi. Kaikki kortit käyttöön ja riippumatta siitä mitä muut ajattelee / miten muut perheet tekee. Oma terveys nyt etusijalle. Puhun todella kokemuksesta. Jaksamista!
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi. Ja ehkä vähän lapsenkin. Ei hän kiusallaan huuda, joku ongelmahan hänellä on, vaikkapa sitten vaikeus käsitellä omia tunteitaan. Tai ehkä on neurologisesti poikkeava ja hänellä on siksi vaikeaa? Minkä ikäinen esikoinen on?
itse taas kadun esikoistani ja kyllä se tahallaan 6v. mätäkakara ja koittaa vielä saastuttaa ton nuoremmankin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi olla tosissas..en ikinä voisi sanoa lapsestani noin! En vaikka kuinka olen ollut väsynyt ja vittuuntunut suomeksi sanottuna. Lapsi jos joku on niin arvokas ainutlaatuinen lahja.
Tuollaista ei saa täällä palstalla sanoa, häpeäisit! Jokaisen äidin (tai ainakin av-mammulin) kuuluu nykypäivänä katua lapsiaan, tai muuten on valehteleva marttyyri!
eikö ne voi olla molemmat totta samaan aikaan? niinku hommais antiikkiauton kauhee vaiva mutta onhan sitä kiva kattella ja ajaa
Sijaisvanhemmat tulisi kyseeseen, otappa selvää.
Mulla tulee mieleen jokin neuropsykiatrinen ongelma. Minun poikani oli jo vauvana hyvin itkuinen ja vaikea tyynnytellä. Ei hänen kanssaan voinut minnekään perhekerhoihin mennä kun hän oli aina kärttyinen ja itkuinen. Pikkulapsivaihe hänen kanssaan oli hyvin raskas. Kouluun mennessä hänellä alkoi muitakin ongelmia; aggressiivisuutta ja ahdistuneisuutta. Pari vuotta ihmeteltiin mikä hänellä on kunnes hän sai Tourette diagnoosin. Lasten psykiatri kertoi meille, että neuropsykiatriset ongelmat ilmenevät jo vauva- ja pikkulapsi vaiheessa juurikin itkuisuutena ja tyytymättömyytenä.