Kadun toista lastani..
Kaduttaa, että olen tehnyt tuon lapsen. Viime aikoina katumuksen tunne on vain syventynyt ja nyt näen lapsessa enää riesan ja ärsykkeen. Tuo lapsi vain huutaa ja riehuu, huutaa päivästä toiseen. Aamusta iltaan. Kipua ei itke, se on varmistettu lääkärissä, kunhan vain huutaa elämiseen tyytymättömyyttä. Vieläkään ei ole kertynyt yhtään täyttä nukuttua yötä, vaikka lapsi on kohta 2v. Herää joka yö pullolle, vaikka yösyömisiä on kokeiltu lopettaa monta kertaa, turhaan. Aamulla ensimmäisenä alkaa ulvomaan ja ulvoo läpi päivän. Ruokapöydässä sylkee ruoan pois suustaan ja lyö lusikkaan. Kaikki pitää saada syödä pöydältä, muuten ei onnistu. Tänäkin aamuna heräsi klo 6.30 ja valvoo vieläkin. Mölyää tuolla sängyssään, kun en saa millään keinolla nukkumaankaan. Esikoinen ei saa unta, kun pienempi sisarus valvottaa. Tästä kärsii kaikki.
Minulla ei ole pakopaikkaa minnekkään, en tunne ketään kenen luo voisin mennä ilman lapsia ja minulla ei ole sukuakaan jonne voisin mennä itsekseni hengittämään ja keskustelemaan aikuisten kesken. Olen aivan romuna, tämä elämä tuntuu tosi paskalle, vankilalle. Mies on hermoraunio, koska tämä jatkuva huutamisen kuuntelu töiden lisäksi rasittaa häntäkin. Olen itse nykyään aina pahalla päällä, koska tuntuu etten kestä tätä enää. Pelkään, että lyön tuota huutavaa pentua nyrkillä, että pitäisi suunsa kiinni edes hetken. Väsyttää, mutta päiväunille ei voi rueta, kun ei tuokaan lapsi nuku. Meillä ei ole ketään, joka voisi ottaa nuo lapset hoitoon, ei isovanhempia eikä muita sukulaisia, jotka tulisi toimeen noin pienten lasten kanssa. Yksi sukulainen hoitaa nuita lapsia ehkä kerran pari vuoteen kokonaisen viikonlopu. Minua ahdistaa, kun täällä kotona ei voi nykyään keskustella mistään, kun mitään ei kuule tuon turhan huutamisen yli. Minnekkään ei voi mennä kylään, kun tuo pentu aloittaa huutamisen sielläkin, kiipeilee ja käyttäytyy niin, ettei yksinkertaisesti enää huvita lähteä mihinkään. Viimeksi kylässä lapsi repi pöytäliinasta niin, että kaatoi kahvikupin ja kermakon pöydälle. Häpesin silmät päästäni.
Kaduttaa tuo lapsi, ei olisi pitänyt koskaan sitä tehdä. Nyt voisin kenties elää elämää, jossa olisi yksi lapsi, joka iällisesti on jo sen verran viisas, että tietää miten käyttäytyä ja on aina ollut kiltti muutenkin, ei mikään turhan ulvoja.
Kommentit (69)
Olen pahoillani puolestasi. Ja ehkä vähän lapsenkin. Ei hän kiusallaan huuda, joku ongelmahan hänellä on, vaikkapa sitten vaikeus käsitellä omia tunteitaan. Tai ehkä on neurologisesti poikkeava ja hänellä on siksi vaikeaa? Minkä ikäinen esikoinen on?
Äkkiä ne kasvaa! Päivä kerrallaan! Kysy saatko neuvolan kautta perhetyöntekijän tms.
Huutaako sylissäkin? Jos yritätte sylitellä mahdollisimman paljon.
Kotipalvelu tai perhetyö. Vaikka lastensuojelun kautta, jos ei onnistu muuten. Tarvitsette apua. Miettisin myös, miten muuten lasta voisi tutkia. Kysy vaikka neuvolasta. Ei kuulosta siltä, että hänkään voi hyvin.
Ton ikäinen ei vielä leiki yksin. Lue sille, vie metsään, uimaan tai leikkipuiston, ole aktiivinen. Väsytä se päivällä, niin nukkuu yöt.
Eli ei videoita tai tablettia käteen vaan ulkoilua!
Ed
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi. Ja ehkä vähän lapsenkin. Ei hän kiusallaan huuda, joku ongelmahan hänellä on, vaikkapa sitten vaikeus käsitellä omia tunteitaan. Tai ehkä on neurologisesti poikkeava ja hänellä on siksi vaikeaa? Minkä ikäinen esikoinen on?
Esikoinen kohta 4,5v.
Tiedän, että ei tahallaan huuda tai ainakin toivon niin. Ahdistaa, kun mikään ei tunnu menevän mieliksi ja sitten huudetaan. Kohta huudetaan kaikki.
- Ap
Kun lapsi riehuu, niin kokeile ottaa syliin ja pidät vain tiukasti sylissä, näin annat lapselle viestin että on turvassa vaikka riehuukin, mutta sinä olet auktoriteetti.
Lapsi varmaankin vaistoaa että olet väsynyt hänen käytökseensä ja on osittain myös siksi levoton, myös tuo kahden vuoden uhma taitaa olla päällä.
Ulkoiletteko paljon? Suosittelen, sillä fyysinen rasitus auttaa iltaisin saamaannunen päästä kiinni. Jaksamista sinulle!
Tarvitset apua, lapsi vaistoaa tunteesi ja hänellä on joku hätänä, jos koko ajan huutaa. Kerro neuvolassa ongelmistasi.
Vierailija kirjoitti:
Ton ikäinen ei vielä leiki yksin. Lue sille, vie metsään, uimaan tai leikkipuiston, ole aktiivinen. Väsytä se päivällä, niin nukkuu yöt.
Meillä ei ole lapsilla tietokoneita, eikä tabletteja. Esikoinen katsoo joskus pyytäessään youtubesta jotain lastenohjelmia ja telkkarista pikku kakkosen. Ulkona ollaan joka päivä, heti aamulla mennään ja oltais pidempäänkin, jos ei tuo lapsi alkaisi huutamaan sielläkin. Kiukuttelee.. Ei viihdy vaunuissa, eikä viihdy leikkimässäkään kuin hetken.
Minulla jää itselläni kaikki pihatyöt tekemättä, kun ei tuolla ulkona voi mitään tehdä ilman, että kakkonen huutaa heti jos jää vaille huomioo. Mies hoitaa lapsia silloin kun on kotona, että saan edes hetken tehdä ulkotöitä mitkä olisi minulle tärkeitä ja mitkä nyt on pakko tehdä. Ei auta väsyttää, on kokeiltu. On käyty uimassa ja leikkipuistoissa jne, mutta yöt on silti ihan yhtä hankalia.
-Ap
Onpa rasittava pentu. Anna adoptioon.
Kiitos varoituksesta. Aika monella nuo kersat tahtoo nykyään olla sellaisia pikkuperkeleitä että jätän suosiolla väliin.
Minua itkettää tuon esikoisenkin puolesta, kun kaikki huomio menee tuohon toiseen lapseen. Esikoinen on ikäisekseen fiksu, tosi teräväpäinen ja neuvolassakin kehuttu miten on kehityksessä edellä ikäisiään. Hän ymmärtää enemmän kuin me tiedetäänkään ymmärtävän ja raastaa sydäntä, kun ajattelenkaan, että hän kokee itsensä jotenkin hylätyksi. Minä käyn ja mies käy säännöllisesti esikoisen kanssa kahdestaan ulkona ja leikitään sisäleikkejä yhdessä niin, että esikoinen tuntisi olevansa rakastettu ja tärkeä. Itse hän rakastaa sisarustaan ihan hirveän paljon, kertoo useasti päivässä miten paljon rakastaa.
Leikitään tietenkin myös niin, että kakkonen on mukana leikeissä, joskin ne leikit menee useimmiten siihen, että esikoinen ärsyyntyy, kun sisarus sotkee leikit.
Miehen kanssa kahdenkeskinen aika on jäänyt täysin nollaan. Edes saunaan ei viitsi yhdessä lähteä, kun kuitenkin tuo lapsi herää sillä välin ja huutaa sitten yksinään. Tätäkin on kokeiltu ja aina sama lopputulos. Tarvitsis varmaan mennä vuorotellen hotelliin yöksi, että saisi edes toinen nukkua kokonaisen yön. Pidemmän päälle sekin on aika kallis vaihtoehto... :(
-Ap
Kyllä helpottaa parinkymmenen vuoden päästä. Itse taas kaipaan niitä aikoja jos ne saisin niin elää uudelleen. Aika menee nopeasti.
Mäkin meinasin tulla sanomaan, että neurologille. Tuo on varmasti kaikille raskasta, että ei pysy yhtään tyytyväisenä keskittyen mitään asiaa tekemään, mutta voisi auttaa sopeutumaan, jos syy selviää.
Muistattehan Mannerheimin lastensuojel. tai jonkun muun lafkan lastenhoitajapalvelut, niin edes muutaman tunnin voisi saada vapaata - tukiperhe sitten myös yksi mahis, mutta yhteudenotto lastensuojeluun voi johtaa ongelmiinkin...
Onko mietitty lapselle päivähoitomahdollisuutta?
Mutta ajattele, että tuo käytös on kohta ohi, kun ikää tulee lisää. Jotkut vaan hankalempia pienenä kuin toiset.
Tietysti jos on jotain kovin häiritsevää käytöstä, niin voi hakeutua tutkimuksiinkin varmistamaan asian, että kyseessä terve lapsi.
Meillä esikoinen nukkui ensimmäisen kokonaisen yön vähän päälle kaksivuotiaana ja sittemmin hoksasimme hänen olevan herkkä laktoosille. Yöhuudot loppuivat kuin seinään. Onko lapselta tutkittu allergiat?
Mites on hampaat? Joko kaikki tulleet vai voisko ne vaivata? Viimäset poskihampaat saattaa kauankin tehdä tuloaan.
Lapsi saattaa myös aistia väsymyksenne ja turhautumisenne, halunne paeta muualle. Tuollainen saa lapsen helposti olemaan ihan kamala riesa ja känkkäränkkä. Toisaalta hän saattaisi kaivata enemmän läsnäoloa ja läheisyyttä, kuin mitä teiltä saa. Muistan miten oma esikoinen oli siinä 2v-synttäriensä tienoilla ihan kamala takiainen (on aina ollut takiainen mutta tuo oli ihan ultimaattinen vaihe) ja koko ajan olisi pitänyt kantaa ja auttaa ja leikittää ja ja ja. Jos päivä oli tappelua ja minun jaksamattomuuttani, heräili ja huusi lapsi seuraavana yönä ja sitten oltiin taas päivä väsyneitä ja kiukkusia - ikävä kierre.
Ota nyt ihmeessä puheeksi neuvolassa ja pyydä apua ennen kuin kuppisi kaatuu nurin. Tai kai ne siellä neuvolassakin ovat huomanneet lapsen käyttäytyvän kuin riivattu? Miten siellä ei ole asiaan puututtu?
Vierailija kirjoitti:
Kakkonen kaduttaa.. kirjoitti:
.
Minulla jää itselläni kaikki pihatyöt tekemättä, kun ei tuolla ulkona voi mitään tehdä ilman, että kakkonen huutaa heti jos jää vaille huomioo. Mies hoitaa lapsia silloin kun on kotona, että saan edes hetken tehdä ulkotöitä mitkä olisi minulle tärkeitä ja mitkä nyt on pakko tehdä. Ei auta väsyttää, on kokeiltu. On käyty uimassa ja leikkipuistoissa jne, mutta yöt on silti ihan yhtä hankalia.
-Ap
Oletko kokeillut mitään kurinpito toimenpiteitä? Joka vitsaa säästää se vihaa lastaan.
En ole, koska en usko sen hyödyttävän mitään. En usko, että kurittaminen auttaa tilanteeseen, jolle ei ole mitään syytä. Lapsi ei ole tuhma, ei tee mitään kiellettyä, itkeskelee ja esittää tyytymättömyyttään asioihin... Saa hirvittävän "mielensäpahoitus" -kohtauksen, jos kiellän tekemästä jotain tuhmaa ja sitä huutamista sitten riittää.
Nukahtamistilanteet on ihan hirveitä, ei vaan suostu nukkumaan, vaikka kuinka väsyttää. Nousee pystyyn sängyssä, kaatuilee ja kolauttelee itseään kun ei enää väsymykseltään pysy pystyssä.
-Ap
Palauta se. Tai myy eteenpäin kirppiksellä.