Kotiäidiksi/ -rouvaksi jääminen? Kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?

No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.

Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.

Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.

Mitä hyötyä sinulle on kielitaidostasi ja monen alueen osaamisestasi, jos vain makaat kotona?

Että on jollakin kapea maailmankuva! Vastaan, vaikka suorastaan hämmästyttää, miten joku voi olla noin yksioikoinen ja yksinkertainen ajatusmaailmaltaan. Koulutuksesta ja kielitaidosta ei ole koskaan haittaa! Olen muuttanut maasta toiseen useamman kertaa ja aina pitänyt itsestään selvänä, että opettelen uuden maan kielen. Pidän myös itsestään selvänä, että seuraan aktiivisesti sitä, mitä maailmalla tapahtuu, useilla eri kielillä ja useiden eri maiden uutisia lukemalla ja katsomalla. 

Miksi ihmeessä minä makaisin kotona, kun maailmalla on niin paljon tarjottavaa? Niinkö sinä teet silloin, kun olet kotona? Ei veikkonen, minä harrastan monipuolisesti, minä matkustelen ympäri maailmaa, minä seuraan miestäni työmatkoilla ja osallistun erilaisiin tilaisuuksiin, joissa on mukana sinun katsantokannaltasi todennäköisesti varsin tärkeitä ja nimekkäitä ihmisiä. Pidän itsestään selvänä, että minulla on silloin velvollisuus pystyä osallistumaan keskusteluihin heidän tasollaan, joka taas ei olisi mahdollista, jos vain makaisin kotona.

Nyt on kyllä niin, että suorastaan häpeän sitä, että eksyin tänne vauva-palstalle ja minun on parasta poistua täältä takavasemmalle vähän äkkiä. Tänne kirjoittavat ovat niin eri maailmasta kuin minä eikä näköjään monen resurssit riitä muuhun kuin toisten (kotiäitien/-rouvien) haukkumiseen ja ivaamiseen, eikä ymmärryskään kovin pitkälle, jos tosiaan luulevat, että kotona vaan maataan. Tällä hetkellä tosin makaan uima-altaalla ja vietän siestaa sillä välin, kun siivooja siivoaa taloa. Ja ihan hyvällä omallatunnolla; olen aamupäivällä hoitanut kaiken kirjeenvaihdon mieheni puolesta mm. Ukrainaan, Espanjaan ja Tanskaan. Illalla meillä on yhteistä ohjelmaa. Että revi siitä sitä kotona makaamista.

Nyt putosin kärryiltä. Teillä käy siis siivooja? Mitä ihmeen virkaa sinun kotona olemisellasi siis on? Minä käsitin, että olet jäänyt kotiin juurikin hoitamaan kotitöitä, ettei miehen tarvitsisi osallistua niihin eikä palkata ulkopuolista apua. Tuo on jo aivan käsittämätöntä laiskuutta. Ymmärrän siivoojan palkkaamisen siinä tapauksessa, että molemmat tekevät pitkää päivää töissä eivätkä halua kuluttaa vapaa-aikaansa kyseiseen hommaan. Mutta että toinen on varta vasten jäänyt työelämästä pois kotityöt hoitaakseen, eikä sitten kuitenkaan edes hoida niitä! Tuossa putosi nyt pohja kaikilta perusteluiltasi, joilla olet yrittänyt todistella tärkeyttäsi. Eipä sinusta ole miehellesikään mitään iloa, jos hän on joka tapauksessa joutunut palkkaamaan ulkopuolisen apulaisen niihin hommiin, jotka sinä olit luvannut ottaa hoitaaksesi perheen sisäisessä työnjaossa.

No helpostipa sinä putoat kärryiltä. Kyllä, meillä käy siivooja. Meillä käy myös ikkunanpesijä. Meillä on myös kokki ja tarjoilija silloin, kun järjestämme isommat illalliskutsut. Loma-asunnollamme käy puutarhuri ja uima-altaan hoitaja. Lapsiakaan ei tarvitse enää hoitaa, koska ovat jo lentäneet pesästä.

Meillä molemmilla on muita mielenkiinnon aiheita elämässämme kuin siivous, ikkunanpesu jne. ja meillä on varaa palkata ulkopuolisia ja työllistää heitä. 

Ilmeisesti miehelläni on minusta paljonkin iloa, koska hän pitää tätä järjestelyä hyvänä, ei koskaan ole halunnut siihen muutosta ja meillä on edelleen kivaa yhdessä vaikka avioliitto on jo pitkä.

Kertoisitko nyt sitten oikein rautalangasta vääntäen, mikä on sinun vastuualueesi teidän perheenne työnjaossa? Sanot, että et elä miehesi siivellä vaan sinullakin on tärkeitä tehtäviä. Lapset ovat kuitenkin muuttaneet jo pois, palkolliset tekevät kotityöt, miehesi tuo leivän pöytään... Mitä ihmettä sinä sitten teet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?

No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.

Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.

Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.

Mitä hyötyä sinulle on kielitaidostasi ja monen alueen osaamisestasi, jos vain makaat kotona?

Että on jollakin kapea maailmankuva! Vastaan, vaikka suorastaan hämmästyttää, miten joku voi olla noin yksioikoinen ja yksinkertainen ajatusmaailmaltaan. Koulutuksesta ja kielitaidosta ei ole koskaan haittaa! Olen muuttanut maasta toiseen useamman kertaa ja aina pitänyt itsestään selvänä, että opettelen uuden maan kielen. Pidän myös itsestään selvänä, että seuraan aktiivisesti sitä, mitä maailmalla tapahtuu, useilla eri kielillä ja useiden eri maiden uutisia lukemalla ja katsomalla. 

Miksi ihmeessä minä makaisin kotona, kun maailmalla on niin paljon tarjottavaa? Niinkö sinä teet silloin, kun olet kotona? Ei veikkonen, minä harrastan monipuolisesti, minä matkustelen ympäri maailmaa, minä seuraan miestäni työmatkoilla ja osallistun erilaisiin tilaisuuksiin, joissa on mukana sinun katsantokannaltasi todennäköisesti varsin tärkeitä ja nimekkäitä ihmisiä. Pidän itsestään selvänä, että minulla on silloin velvollisuus pystyä osallistumaan keskusteluihin heidän tasollaan, joka taas ei olisi mahdollista, jos vain makaisin kotona.

Nyt on kyllä niin, että suorastaan häpeän sitä, että eksyin tänne vauva-palstalle ja minun on parasta poistua täältä takavasemmalle vähän äkkiä. Tänne kirjoittavat ovat niin eri maailmasta kuin minä eikä näköjään monen resurssit riitä muuhun kuin toisten (kotiäitien/-rouvien) haukkumiseen ja ivaamiseen, eikä ymmärryskään kovin pitkälle, jos tosiaan luulevat, että kotona vaan maataan. Tällä hetkellä tosin makaan uima-altaalla ja vietän siestaa sillä välin, kun siivooja siivoaa taloa. Ja ihan hyvällä omallatunnolla; olen aamupäivällä hoitanut kaiken kirjeenvaihdon mieheni puolesta mm. Ukrainaan, Espanjaan ja Tanskaan. Illalla meillä on yhteistä ohjelmaa. Että revi siitä sitä kotona makaamista.

Nyt putosin kärryiltä. Teillä käy siis siivooja? Mitä ihmeen virkaa sinun kotona olemisellasi siis on? Minä käsitin, että olet jäänyt kotiin juurikin hoitamaan kotitöitä, ettei miehen tarvitsisi osallistua niihin eikä palkata ulkopuolista apua. Tuo on jo aivan käsittämätöntä laiskuutta. Ymmärrän siivoojan palkkaamisen siinä tapauksessa, että molemmat tekevät pitkää päivää töissä eivätkä halua kuluttaa vapaa-aikaansa kyseiseen hommaan. Mutta että toinen on varta vasten jäänyt työelämästä pois kotityöt hoitaakseen, eikä sitten kuitenkaan edes hoida niitä! Tuossa putosi nyt pohja kaikilta perusteluiltasi, joilla olet yrittänyt todistella tärkeyttäsi. Eipä sinusta ole miehellesikään mitään iloa, jos hän on joka tapauksessa joutunut palkkaamaan ulkopuolisen apulaisen niihin hommiin, jotka sinä olit luvannut ottaa hoitaaksesi perheen sisäisessä työnjaossa.

No helpostipa sinä putoat kärryiltä. Kyllä, meillä käy siivooja. Meillä käy myös ikkunanpesijä. Meillä on myös kokki ja tarjoilija silloin, kun järjestämme isommat illalliskutsut. Loma-asunnollamme käy puutarhuri ja uima-altaan hoitaja. Lapsiakaan ei tarvitse enää hoitaa, koska ovat jo lentäneet pesästä.

Meillä molemmilla on muita mielenkiinnon aiheita elämässämme kuin siivous, ikkunanpesu jne. ja meillä on varaa palkata ulkopuolisia ja työllistää heitä. 

Ilmeisesti miehelläni on minusta paljonkin iloa, koska hän pitää tätä järjestelyä hyvänä, ei koskaan ole halunnut siihen muutosta ja meillä on edelleen kivaa yhdessä vaikka avioliitto on jo pitkä.

Monilla tuntemillani kotirouvilla (kotirouva itsekin) käy siivoojat ja puutarhatyöntekijät ja uima-altaanhoitajat. Ovat kyllä aktiivisia naisia monella tasolla kodin ulkopuolella, enkä usko, että heillä on kovinkaan intoa ja jaksamista enää kotitöihin, eikä varmasti ole aikaakaan. Kaikki vapaa-aika on heillä perheen keskeistä aikaa, mitä olen ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?

No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.

Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.

Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.

Mitä hyötyä sinulle on kielitaidostasi ja monen alueen osaamisestasi, jos vain makaat kotona?

Että on jollakin kapea maailmankuva! Vastaan, vaikka suorastaan hämmästyttää, miten joku voi olla noin yksioikoinen ja yksinkertainen ajatusmaailmaltaan. Koulutuksesta ja kielitaidosta ei ole koskaan haittaa! Olen muuttanut maasta toiseen useamman kertaa ja aina pitänyt itsestään selvänä, että opettelen uuden maan kielen. Pidän myös itsestään selvänä, että seuraan aktiivisesti sitä, mitä maailmalla tapahtuu, useilla eri kielillä ja useiden eri maiden uutisia lukemalla ja katsomalla. 

Miksi ihmeessä minä makaisin kotona, kun maailmalla on niin paljon tarjottavaa? Niinkö sinä teet silloin, kun olet kotona? Ei veikkonen, minä harrastan monipuolisesti, minä matkustelen ympäri maailmaa, minä seuraan miestäni työmatkoilla ja osallistun erilaisiin tilaisuuksiin, joissa on mukana sinun katsantokannaltasi todennäköisesti varsin tärkeitä ja nimekkäitä ihmisiä. Pidän itsestään selvänä, että minulla on silloin velvollisuus pystyä osallistumaan keskusteluihin heidän tasollaan, joka taas ei olisi mahdollista, jos vain makaisin kotona.

Nyt on kyllä niin, että suorastaan häpeän sitä, että eksyin tänne vauva-palstalle ja minun on parasta poistua täältä takavasemmalle vähän äkkiä. Tänne kirjoittavat ovat niin eri maailmasta kuin minä eikä näköjään monen resurssit riitä muuhun kuin toisten (kotiäitien/-rouvien) haukkumiseen ja ivaamiseen, eikä ymmärryskään kovin pitkälle, jos tosiaan luulevat, että kotona vaan maataan. Tällä hetkellä tosin makaan uima-altaalla ja vietän siestaa sillä välin, kun siivooja siivoaa taloa. Ja ihan hyvällä omallatunnolla; olen aamupäivällä hoitanut kaiken kirjeenvaihdon mieheni puolesta mm. Ukrainaan, Espanjaan ja Tanskaan. Illalla meillä on yhteistä ohjelmaa. Että revi siitä sitä kotona makaamista.

Nyt putosin kärryiltä. Teillä käy siis siivooja? Mitä ihmeen virkaa sinun kotona olemisellasi siis on? Minä käsitin, että olet jäänyt kotiin juurikin hoitamaan kotitöitä, ettei miehen tarvitsisi osallistua niihin eikä palkata ulkopuolista apua. Tuo on jo aivan käsittämätöntä laiskuutta. Ymmärrän siivoojan palkkaamisen siinä tapauksessa, että molemmat tekevät pitkää päivää töissä eivätkä halua kuluttaa vapaa-aikaansa kyseiseen hommaan. Mutta että toinen on varta vasten jäänyt työelämästä pois kotityöt hoitaakseen, eikä sitten kuitenkaan edes hoida niitä! Tuossa putosi nyt pohja kaikilta perusteluiltasi, joilla olet yrittänyt todistella tärkeyttäsi. Eipä sinusta ole miehellesikään mitään iloa, jos hän on joka tapauksessa joutunut palkkaamaan ulkopuolisen apulaisen niihin hommiin, jotka sinä olit luvannut ottaa hoitaaksesi perheen sisäisessä työnjaossa.

Ei ole totta. Voi kamalaa kun meilläkin käy siivooja! En todellakaan jäänyt kotiin siivoamisen takia., vaan about tuhannen muun syyn takia. 

-toinen, joka tekee töitä 12 h viikossa ja on muut ajat kotiäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei maininnut asuvansa ulkomailla. Miksi väkisin pitää jankuttaa ulkomaista? Kun asutaan Suomessa, ei kotirouvaa hyödytä pätkääkään muiden maiden asiat.

Okei. Minä asun nyt kotirouvana ulkomailla, mutta olin kotiäiti ja -rouva myös Suomessa asuessamme. Minä en ymmärrä, miksi täällä niin kauheasti yritetään lytätä tämän vaihtoehdon valinneita? Parantaako se jotenkin omaa oloa?

Meillä siis mies on tienannut kaikki rahat tähän perheeseen, joten palstalaisten mielestä ne ovat miehen rahoja. Mieheni mielestä ne ovat MEIDÄN rahojamme, koska tämä perheemme on yhteinen ”yritys” ja minun kotiin jäämiseni yhteinen valintamme. Jos joskus erehdyn sanomaan vaikka että ”osta pois, sinun rahojasihan ne ovat”, tulee välitön korjaus: ”MEIDÄN rahojamme”. Mies on aina korostanut sitä, että tämä valintamme on mahdollistanut hänen huimaavan urakehityksensä, jonka vuoksi meillä on kaikki yhteistä. Oli jo silloin, kun rahaa ja omaisuutta ei vielä paljon ollut. Ja sen vuoksi hän on maksanut minulle yksityisen eläkkeen, kaikki omaisuus, osakkeet, asunnot jne. on yhdessä hankittu ja yhteisiin nimiin kirjattu.

Kun tekee valinnan jäädä kotiin, pitää käyttää tervettä järkeä ja harkita etukäteen kaikki mahdolliset skenaariot. Ei pidä olla tyhmä ja sinisilmäinen. Niinpä me teimme jo silloin kauan sitten lakimiehen avustamana ja todustajien alkekirjoittamana paperit, jotka takaisivat minulle mukavan elämän myös ikävien asioiden tapahtuessa. Niitä on korjattu tulotason muuttumisten ja maastamuuton yhteyksissä. En ole koskaan tuntenut olevani nyrkin ja hellan välissä. Päinvastoin minulla on ollut loistava mahdollisuus tehdä sitä, mitä itse olen halunnut ja milloin olen halunnut.

Nämä paperit eivät meitä kuitenkaan yhdessä pidä, miehellä olisi hyvin varaa erota halutessaan, niin myös minulla. Meitä pitää yhdessä yhteiseen hiileen puhaltaminen, mukava ja onnellinen elämä, mahdollisuus toteuttaa sekä haaveitaan että itseään, ja kaiken perustana syvä rakkaus.

Tällä halusin sanoa, että hyvin voi jäädä kotiin, jos molemmat sitä haluavat, mutta kotiin jäävän ei pidä heittäytyä tyhmäksi vaan turvata selustansa joka tapauksessa tavalla tai toisella.

Miten niin sinä olet mahdollistanut miehesi urakehityksen? Meinaatko, että jos sinua ja lapsia ei olisi, mies ei olisi pystynyt panostamaan uraansa samalla tavalla kuin nyt? Öööh, miten niin? Eiköhän hänellä olisi jäänyt enemmänkin aikaa työlleen, jos perhettä ei olisi. Tällöin hän olisi myös saanut pitää kovalla työllä ansaitsemansa rahat itse ilman että joku työtä vieroksuva luuseri loisii hänen lompakollaan. Enemmän sinusta on haittaa ollut kuin hyötyä.

Tämä on aina jotenki outoa, että sanotaan, että mies voisi rauhassa tienata enemmän ja saisi pitää kaikki rahat, jos sillä ei olisi sitä vaimoa loisimassa ja lapsia.  Ihan niin kuin se mies olisi ilman omaa tahtoa saanut sen  vaimon ja lapsen. Perhe vaan on pudonnut taivaasta miehen asuntoon ja miehen kuuluu se sitten elättää halusi tai ei. Ehkä se mies on halunnut sen perheen ja haluaa laittaa tienaamansa rahat juuri näihin rakkaisiin ihmisiin. Ehkä perhe on miehelle juuri sitä mitä hän elämältä odottaa ja haluaa. 

Näin juuri, miksiköhän niin monen suomalaisen naisen on vaikea uskoa, että mies tahtoo perheen, vaimon ja lapset ja tahtoo tehdä heidät onnellisiksi ja itsensä siinä samalla?

Meillä mies on monesti ihmetellyt, että minkä vuoksi hän työtänsä tekisi ja uhraisi paljon omaa aikaansa sille, ellei perheen eteen, sillä perhe on hänelle kaikki kaikessa ja hänen sanojensa mukaan lapset se, mitä hänestä joskus jäljelle jää. 

Tätä on tietysti vaikea uskoa, jos jääkaapissa on suurinpiirtein omat hyllyt ja siellä enemmän tienaavalla sisäfilettä ja vähemmän tienaavalla tai kotona olevalla lauantaimakkaraa.

Jos mies oikeasti välittäisi perheestään, niin eiköhän hän tuolloin osallistuisi myös kotiasioihin ja lastensa hoitamiseen. Tässä keskusteluketjussa on ainakin esitelty vain sellaisia kotiäitijärjestelyjä, että mies paiskii kaikki päivät töitä, kun taas nainen hoitaa kokonaan kodin ja lapset. Mitä iloa lapsille on isästä, joka ei osallistu heidän elämäänsä millään tavalla? Jos he saisivat valita, eivätköhän he ottaisi mieluummin sellaisen järjestelyn, että molemmat vanhemmat ovat yhtä lailla läsnä heidän elämässään. Ja mitä mieheen tulee, miksi hän on ylipäätään hankkinut lapsia, jos ei halua osallistua näiden elämään millään tavalla?

Onko se nyt niin vaikea ymmärtää, että jos toinen kotona (useinmiten äiti), hän ehtii hoitaa päivän aikana hoitaa kaikki kotiin liittyvät asiat ja kun isä tulee töistä kotiin, on hänellä aikaa viettää laatuaikaa lasten kanssa. Sitä laatuaikaa ei tarvitse viettää K-marketissa töiden jälkeen tai viikonloppuna koko perheen voimin ruokaostoksia tekemässä. Eli isä on läsnä yhtälailla lapsen elämässä, äiti vaan hiukan enemmän.

Entä kun jotkut työt vaativat maailmalla matkustamista? Niitäkö ei pidä kenenkään tehdä, ei vaikka perheellä on silloin varaa järjestää asiat niin, että kotona oleva vanhempi hoitaa kotiin liittyvät asiat ja lapset? Ja taas isä voi viettää laatuaikaa, kun hän kotiutuu matkoiltaan.

Kaikki siis pitää jakaa täsmälleen tasan ja missään tapauksessa ei kannata joustaa. Jos on isän vuoron viedä roskapussi, niin sehän vie, vaikka äiti olisi juuri menossa ulos. Lapsi on sairas, niin johan saadaan kiista aikaiseksi, kumpi viimeksi hoiti, nyt on sun vuoro, viis siitä, että olisi juuri työmatka käsillä. Pitäähän molempien olla YHTÄ LAILLA läsnä lapsen elämässä.

En yhtään ihmettele, että Suomi on avierojen luvattu maa.

Tiesitkö sinä, että kaikissa kyselyissä lapset kertovat parhaaksi ajaksi sen, jolloin ollaan kotona ja tehdään ihan tavallisia asioita? Haluatko muuten opettaa lapsillesi, että ruokakaupassa käynti on inha velvollisuus, joka pitää hoitaa pois alta, että pääsee viettämään laatuaikaa?

Minä haluan opettaa lapsilleni, että arki on kivaa, eikä koko ajan tarvita mitään extraa. Että isi ei ole mikään palkinto, vaan arjessa läsnä oleva veikkonen. Semmoinen, jonka kanssa on ihan kivaa tehdä tavallisia asioita, kuten käydä kaupassa, siivota tai muuten vaan hoitaa yhteisen, kaikille rakkaan  kodin hommeleita.

Näin minut on kasvatettu ja uskon, että siitä johtuu, että olen elänyt tasapainoisen, iloisen elämän ilman turhia kriiseilyjä ja draamailuja, koska olen oppinut, että arki on arvokas asia, eikä sen sijaan tarvita mitään laatuaikoja ja extrahippuhappuja.

Se sinun läsnäoleva veikkonen on ehkä luokanopettaja tai sosiaalityöntekijä mutta ei taatusti tee vastaavaa uraa kuin omani.

-en ollut tuo jolle vastasit mutta kuitenkin

No on ihan tavallinen päällikkötason kaveri. Ja juuri sen vuoksi valittu, tämä oli erittäin tärkeä pointti valintaa tehdessäni.

Jätin hänen vuokseen sellaisen kaverin, joka taatusti tekee vastaavaa tai todennäköisesti "parempaa" uraa kuin sinun omasi. Syy: aina, kun odotin oikeasti jotain yhdessä tehtävää innolla, sain pettyä, koska aina, ihan saatana aina, tuli jotain tärkeämpää. Joskus suunnitelmat peruuntuivat kokonaan, joskus siirtyivät, mutta vähintään muutamalla tunnilla myöhästyivät.

Sukuani tai kavereitani tämä silloinen omani tapasi häthätää kännykkää ja kelloa vilkuillen, milloin meni jonnekin sönköttämään pisneksiään kesken kaiken.

Olisin oikein hyvin kelvannut hänelle rouvaksi ja mielellään olisin saanut kuvioon pari penskaa pyöräyttää. Näyttäisi paremmalta perheellinen mies urakisassa. Eihän sitä minulle suoraan sanottu, mutta enhän minäkään ihan tyhmä ole. Lisäksi olin ihan edustuskelpoinen, kivan- ellen hyvännäköinen, hyvä ammatti ja koulutus minullakin.

Vaan kiitos omasta mielestäni tervehenkisen kasvatukseni ymmärsin todeta, että arvomaailmamme ovat aika kaukana toisistaan. Että minusta ei ole sinulle uran mahdollistavaa kotona kärkkyjää. Tiesin, ettät en olisi kestänyt sitä henkistä yksinäisyyttä ja juuri sitä, että lässytyksistä huolimatta se tärkeys ei näy missään arjessa.

Toivottavasti sinä olet omasi kanssa onnellinen, tai ainakin tyytyväinen.

En minä sitä epäilekään, ettetkö olisi kelvannut kelle vain :)   Toisaalta ei sinullakaan ole aavistusta mieheni urasta. Ei mittavaa uraa luova tarkoita parhevastaista eikä väärää arvomaailmaa tai henkistä yksinäisyyttä. Miehen loman aikana pyöritetään yhdessä tätä härdelliä kotitöineen ja vietetään aikaa yhdessä. Mutta kyllä siinä ne yhteiset arkikauppareissut jäävät tekemättä.

Niin mutta kun just tätä tarkoitin.  Tiesin, että (toivottavasti, mistäänhän ei voi tietää) elämänikäiseen parisuhteeseen ja perhe-elämään minulle ei riitä loma-ajat ja niiden odottelu. Minä halusin itselleni ja lapsille juuri kokemuksen yhteisistä arkikauppareissuista. Minä olisin kokenut olevani nimenomaan henkisesti yksin, jos toisen seuraa saisi vain loma-aikoina. Lapsille pidän sitä suoraan sanottuna julmana.

Ja rehellisesti: ovatko ne loma-ajat kokonaan perheelle pyhitetyt ilman sposteja, soittoja, "ihan nopeasti yhden palaverin skypessä pidän"- mainintoja? Herääkö mies muuta perhettä aiemmin tai vastaavasti valvooko, onko rytmi vähän eri koko ajan, koska yks juttu hei vaan?

En halua tässä nyt miesten "menestyvyydellä" kilpailla, mutta omasta puolestani sanon, että ennätin sitä tarpeekseni katsomaan. Se todella "menestyvä" mies on menestyksensä vanki 24/7, siitä vaan ei pääse mihinkään. Menestys hipsuissa, sillä aika yksin henkisesti usein on se mieskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei maininnut asuvansa ulkomailla. Miksi väkisin pitää jankuttaa ulkomaista? Kun asutaan Suomessa, ei kotirouvaa hyödytä pätkääkään muiden maiden asiat.

Okei. Minä asun nyt kotirouvana ulkomailla, mutta olin kotiäiti ja -rouva myös Suomessa asuessamme. Minä en ymmärrä, miksi täällä niin kauheasti yritetään lytätä tämän vaihtoehdon valinneita? Parantaako se jotenkin omaa oloa?

Meillä siis mies on tienannut kaikki rahat tähän perheeseen, joten palstalaisten mielestä ne ovat miehen rahoja. Mieheni mielestä ne ovat MEIDÄN rahojamme, koska tämä perheemme on yhteinen ”yritys” ja minun kotiin jäämiseni yhteinen valintamme. Jos joskus erehdyn sanomaan vaikka että ”osta pois, sinun rahojasihan ne ovat”, tulee välitön korjaus: ”MEIDÄN rahojamme”. Mies on aina korostanut sitä, että tämä valintamme on mahdollistanut hänen huimaavan urakehityksensä, jonka vuoksi meillä on kaikki yhteistä. Oli jo silloin, kun rahaa ja omaisuutta ei vielä paljon ollut. Ja sen vuoksi hän on maksanut minulle yksityisen eläkkeen, kaikki omaisuus, osakkeet, asunnot jne. on yhdessä hankittu ja yhteisiin nimiin kirjattu.

Kun tekee valinnan jäädä kotiin, pitää käyttää tervettä järkeä ja harkita etukäteen kaikki mahdolliset skenaariot. Ei pidä olla tyhmä ja sinisilmäinen. Niinpä me teimme jo silloin kauan sitten lakimiehen avustamana ja todustajien alkekirjoittamana paperit, jotka takaisivat minulle mukavan elämän myös ikävien asioiden tapahtuessa. Niitä on korjattu tulotason muuttumisten ja maastamuuton yhteyksissä. En ole koskaan tuntenut olevani nyrkin ja hellan välissä. Päinvastoin minulla on ollut loistava mahdollisuus tehdä sitä, mitä itse olen halunnut ja milloin olen halunnut.

Nämä paperit eivät meitä kuitenkaan yhdessä pidä, miehellä olisi hyvin varaa erota halutessaan, niin myös minulla. Meitä pitää yhdessä yhteiseen hiileen puhaltaminen, mukava ja onnellinen elämä, mahdollisuus toteuttaa sekä haaveitaan että itseään, ja kaiken perustana syvä rakkaus.

Tällä halusin sanoa, että hyvin voi jäädä kotiin, jos molemmat sitä haluavat, mutta kotiin jäävän ei pidä heittäytyä tyhmäksi vaan turvata selustansa joka tapauksessa tavalla tai toisella.

Miten niin sinä olet mahdollistanut miehesi urakehityksen? Meinaatko, että jos sinua ja lapsia ei olisi, mies ei olisi pystynyt panostamaan uraansa samalla tavalla kuin nyt? Öööh, miten niin? Eiköhän hänellä olisi jäänyt enemmänkin aikaa työlleen, jos perhettä ei olisi. Tällöin hän olisi myös saanut pitää kovalla työllä ansaitsemansa rahat itse ilman että joku työtä vieroksuva luuseri loisii hänen lompakollaan. Enemmän sinusta on haittaa ollut kuin hyötyä.

Tämä on aina jotenki outoa, että sanotaan, että mies voisi rauhassa tienata enemmän ja saisi pitää kaikki rahat, jos sillä ei olisi sitä vaimoa loisimassa ja lapsia.  Ihan niin kuin se mies olisi ilman omaa tahtoa saanut sen  vaimon ja lapsen. Perhe vaan on pudonnut taivaasta miehen asuntoon ja miehen kuuluu se sitten elättää halusi tai ei. Ehkä se mies on halunnut sen perheen ja haluaa laittaa tienaamansa rahat juuri näihin rakkaisiin ihmisiin. Ehkä perhe on miehelle juuri sitä mitä hän elämältä odottaa ja haluaa. 

Näin juuri, miksiköhän niin monen suomalaisen naisen on vaikea uskoa, että mies tahtoo perheen, vaimon ja lapset ja tahtoo tehdä heidät onnellisiksi ja itsensä siinä samalla?

Meillä mies on monesti ihmetellyt, että minkä vuoksi hän työtänsä tekisi ja uhraisi paljon omaa aikaansa sille, ellei perheen eteen, sillä perhe on hänelle kaikki kaikessa ja hänen sanojensa mukaan lapset se, mitä hänestä joskus jäljelle jää. 

Tätä on tietysti vaikea uskoa, jos jääkaapissa on suurinpiirtein omat hyllyt ja siellä enemmän tienaavalla sisäfilettä ja vähemmän tienaavalla tai kotona olevalla lauantaimakkaraa.

Jos mies oikeasti välittäisi perheestään, niin eiköhän hän tuolloin osallistuisi myös kotiasioihin ja lastensa hoitamiseen. Tässä keskusteluketjussa on ainakin esitelty vain sellaisia kotiäitijärjestelyjä, että mies paiskii kaikki päivät töitä, kun taas nainen hoitaa kokonaan kodin ja lapset. Mitä iloa lapsille on isästä, joka ei osallistu heidän elämäänsä millään tavalla? Jos he saisivat valita, eivätköhän he ottaisi mieluummin sellaisen järjestelyn, että molemmat vanhemmat ovat yhtä lailla läsnä heidän elämässään. Ja mitä mieheen tulee, miksi hän on ylipäätään hankkinut lapsia, jos ei halua osallistua näiden elämään millään tavalla?

Onko se nyt niin vaikea ymmärtää, että jos toinen kotona (useinmiten äiti), hän ehtii hoitaa päivän aikana hoitaa kaikki kotiin liittyvät asiat ja kun isä tulee töistä kotiin, on hänellä aikaa viettää laatuaikaa lasten kanssa. Sitä laatuaikaa ei tarvitse viettää K-marketissa töiden jälkeen tai viikonloppuna koko perheen voimin ruokaostoksia tekemässä. Eli isä on läsnä yhtälailla lapsen elämässä, äiti vaan hiukan enemmän.

Entä kun jotkut työt vaativat maailmalla matkustamista? Niitäkö ei pidä kenenkään tehdä, ei vaikka perheellä on silloin varaa järjestää asiat niin, että kotona oleva vanhempi hoitaa kotiin liittyvät asiat ja lapset? Ja taas isä voi viettää laatuaikaa, kun hän kotiutuu matkoiltaan.

Kaikki siis pitää jakaa täsmälleen tasan ja missään tapauksessa ei kannata joustaa. Jos on isän vuoron viedä roskapussi, niin sehän vie, vaikka äiti olisi juuri menossa ulos. Lapsi on sairas, niin johan saadaan kiista aikaiseksi, kumpi viimeksi hoiti, nyt on sun vuoro, viis siitä, että olisi juuri työmatka käsillä. Pitäähän molempien olla YHTÄ LAILLA läsnä lapsen elämässä.

En yhtään ihmettele, että Suomi on avierojen luvattu maa.

Tiesitkö sinä, että kaikissa kyselyissä lapset kertovat parhaaksi ajaksi sen, jolloin ollaan kotona ja tehdään ihan tavallisia asioita? Haluatko muuten opettaa lapsillesi, että ruokakaupassa käynti on inha velvollisuus, joka pitää hoitaa pois alta, että pääsee viettämään laatuaikaa?

Minä haluan opettaa lapsilleni, että arki on kivaa, eikä koko ajan tarvita mitään extraa. Että isi ei ole mikään palkinto, vaan arjessa läsnä oleva veikkonen. Semmoinen, jonka kanssa on ihan kivaa tehdä tavallisia asioita, kuten käydä kaupassa, siivota tai muuten vaan hoitaa yhteisen, kaikille rakkaan  kodin hommeleita.

Näin minut on kasvatettu ja uskon, että siitä johtuu, että olen elänyt tasapainoisen, iloisen elämän ilman turhia kriiseilyjä ja draamailuja, koska olen oppinut, että arki on arvokas asia, eikä sen sijaan tarvita mitään laatuaikoja ja extrahippuhappuja.

Se sinun läsnäoleva veikkonen on ehkä luokanopettaja tai sosiaalityöntekijä mutta ei taatusti tee vastaavaa uraa kuin omani.

-en ollut tuo jolle vastasit mutta kuitenkin

No on ihan tavallinen päällikkötason kaveri. Ja juuri sen vuoksi valittu, tämä oli erittäin tärkeä pointti valintaa tehdessäni.

Jätin hänen vuokseen sellaisen kaverin, joka taatusti tekee vastaavaa tai todennäköisesti "parempaa" uraa kuin sinun omasi. Syy: aina, kun odotin oikeasti jotain yhdessä tehtävää innolla, sain pettyä, koska aina, ihan saatana aina, tuli jotain tärkeämpää. Joskus suunnitelmat peruuntuivat kokonaan, joskus siirtyivät, mutta vähintään muutamalla tunnilla myöhästyivät.

Sukuani tai kavereitani tämä silloinen omani tapasi häthätää kännykkää ja kelloa vilkuillen, milloin meni jonnekin sönköttämään pisneksiään kesken kaiken.

Olisin oikein hyvin kelvannut hänelle rouvaksi ja mielellään olisin saanut kuvioon pari penskaa pyöräyttää. Näyttäisi paremmalta perheellinen mies urakisassa. Eihän sitä minulle suoraan sanottu, mutta enhän minäkään ihan tyhmä ole. Lisäksi olin ihan edustuskelpoinen, kivan- ellen hyvännäköinen, hyvä ammatti ja koulutus minullakin.

Vaan kiitos omasta mielestäni tervehenkisen kasvatukseni ymmärsin todeta, että arvomaailmamme ovat aika kaukana toisistaan. Että minusta ei ole sinulle uran mahdollistavaa kotona kärkkyjää. Tiesin, ettät en olisi kestänyt sitä henkistä yksinäisyyttä ja juuri sitä, että lässytyksistä huolimatta se tärkeys ei näy missään arjessa.

Toivottavasti sinä olet omasi kanssa onnellinen, tai ainakin tyytyväinen.

En minä sitä epäilekään, ettetkö olisi kelvannut kelle vain :)   Toisaalta ei sinullakaan ole aavistusta mieheni urasta. Ei mittavaa uraa luova tarkoita parhevastaista eikä väärää arvomaailmaa tai henkistä yksinäisyyttä. Miehen loman aikana pyöritetään yhdessä tätä härdelliä kotitöineen ja vietetään aikaa yhdessä. Mutta kyllä siinä ne yhteiset arkikauppareissut jäävät tekemättä.

Niin mutta kun just tätä tarkoitin.  Tiesin, että (toivottavasti, mistäänhän ei voi tietää) elämänikäiseen parisuhteeseen ja perhe-elämään minulle ei riitä loma-ajat ja niiden odottelu. Minä halusin itselleni ja lapsille juuri kokemuksen yhteisistä arkikauppareissuista. Minä olisin kokenut olevani nimenomaan henkisesti yksin, jos toisen seuraa saisi vain loma-aikoina. Lapsille pidän sitä suoraan sanottuna julmana.

Ja rehellisesti: ovatko ne loma-ajat kokonaan perheelle pyhitetyt ilman sposteja, soittoja, "ihan nopeasti yhden palaverin skypessä pidän"- mainintoja? Herääkö mies muuta perhettä aiemmin tai vastaavasti valvooko, onko rytmi vähän eri koko ajan, koska yks juttu hei vaan?

En halua tässä nyt miesten "menestyvyydellä" kilpailla, mutta omasta puolestani sanon, että ennätin sitä tarpeekseni katsomaan. Se todella "menestyvä" mies on menestyksensä vanki 24/7, siitä vaan ei pääse mihinkään. Menestys hipsuissa, sillä aika yksin henkisesti usein on se mieskin.

Seurustelimme jo yliopiston alkuajoista lähtien. Ura tullut vasta huomattavasti myöhemmin, eikä se nyt mielestäni enää siinä vaiheessa olisi ollut syy avioeroon :). Eikä se menestys vesitä yhteisiä arvoja. Lomaa saatamme viettää matkustelemalla lasten kanssa pitkin maailmaa tai vaikka seurakunnan järjestämällä perheleirillä. Eivät kaikki menestyjät ole mitään kylmiä bisnesmiehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?

No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.

Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.

Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.

Mitä hyötyä sinulle on kielitaidostasi ja monen alueen osaamisestasi, jos vain makaat kotona?

Että on jollakin kapea maailmankuva! Vastaan, vaikka suorastaan hämmästyttää, miten joku voi olla noin yksioikoinen ja yksinkertainen ajatusmaailmaltaan. Koulutuksesta ja kielitaidosta ei ole koskaan haittaa! Olen muuttanut maasta toiseen useamman kertaa ja aina pitänyt itsestään selvänä, että opettelen uuden maan kielen. Pidän myös itsestään selvänä, että seuraan aktiivisesti sitä, mitä maailmalla tapahtuu, useilla eri kielillä ja useiden eri maiden uutisia lukemalla ja katsomalla. 

Miksi ihmeessä minä makaisin kotona, kun maailmalla on niin paljon tarjottavaa? Niinkö sinä teet silloin, kun olet kotona? Ei veikkonen, minä harrastan monipuolisesti, minä matkustelen ympäri maailmaa, minä seuraan miestäni työmatkoilla ja osallistun erilaisiin tilaisuuksiin, joissa on mukana sinun katsantokannaltasi todennäköisesti varsin tärkeitä ja nimekkäitä ihmisiä. Pidän itsestään selvänä, että minulla on silloin velvollisuus pystyä osallistumaan keskusteluihin heidän tasollaan, joka taas ei olisi mahdollista, jos vain makaisin kotona.

Nyt on kyllä niin, että suorastaan häpeän sitä, että eksyin tänne vauva-palstalle ja minun on parasta poistua täältä takavasemmalle vähän äkkiä. Tänne kirjoittavat ovat niin eri maailmasta kuin minä eikä näköjään monen resurssit riitä muuhun kuin toisten (kotiäitien/-rouvien) haukkumiseen ja ivaamiseen, eikä ymmärryskään kovin pitkälle, jos tosiaan luulevat, että kotona vaan maataan. Tällä hetkellä tosin makaan uima-altaalla ja vietän siestaa sillä välin, kun siivooja siivoaa taloa. Ja ihan hyvällä omallatunnolla; olen aamupäivällä hoitanut kaiken kirjeenvaihdon mieheni puolesta mm. Ukrainaan, Espanjaan ja Tanskaan. Illalla meillä on yhteistä ohjelmaa. Että revi siitä sitä kotona makaamista.

Nyt putosin kärryiltä. Teillä käy siis siivooja? Mitä ihmeen virkaa sinun kotona olemisellasi siis on? Minä käsitin, että olet jäänyt kotiin juurikin hoitamaan kotitöitä, ettei miehen tarvitsisi osallistua niihin eikä palkata ulkopuolista apua. Tuo on jo aivan käsittämätöntä laiskuutta. Ymmärrän siivoojan palkkaamisen siinä tapauksessa, että molemmat tekevät pitkää päivää töissä eivätkä halua kuluttaa vapaa-aikaansa kyseiseen hommaan. Mutta että toinen on varta vasten jäänyt työelämästä pois kotityöt hoitaakseen, eikä sitten kuitenkaan edes hoida niitä! Tuossa putosi nyt pohja kaikilta perusteluiltasi, joilla olet yrittänyt todistella tärkeyttäsi. Eipä sinusta ole miehellesikään mitään iloa, jos hän on joka tapauksessa joutunut palkkaamaan ulkopuolisen apulaisen niihin hommiin, jotka sinä olit luvannut ottaa hoitaaksesi perheen sisäisessä työnjaossa.

No helpostipa sinä putoat kärryiltä. Kyllä, meillä käy siivooja. Meillä käy myös ikkunanpesijä. Meillä on myös kokki ja tarjoilija silloin, kun järjestämme isommat illalliskutsut. Loma-asunnollamme käy puutarhuri ja uima-altaan hoitaja. Lapsiakaan ei tarvitse enää hoitaa, koska ovat jo lentäneet pesästä.

Meillä molemmilla on muita mielenkiinnon aiheita elämässämme kuin siivous, ikkunanpesu jne. ja meillä on varaa palkata ulkopuolisia ja työllistää heitä. 

Ilmeisesti miehelläni on minusta paljonkin iloa, koska hän pitää tätä järjestelyä hyvänä, ei koskaan ole halunnut siihen muutosta ja meillä on edelleen kivaa yhdessä vaikka avioliitto on jo pitkä.

Kertoisitko nyt sitten oikein rautalangasta vääntäen, mikä on sinun vastuualueesi teidän perheenne työnjaossa? Sanot, että et elä miehesi siivellä vaan sinullakin on tärkeitä tehtäviä. Lapset ovat kuitenkin muuttaneet jo pois, palkolliset tekevät kotityöt, miehesi tuo leivän pöytään... Mitä ihmettä sinä sitten teet?

Älä yritä lukea rivien välistä, jos et muuta lukemaasi ole ymmärtänyt. Minä teen juuri sitä mitä itse haluan ja mieheni haluaa. Ei minulla ole aikaa maata kotona, jos se oli kysymyksesi. Kuten sanoin, maailmalla on niin paljon mielenkiintoista tarjottavaa, etten minä edes töihin ehtisi! Tätä nykyä myös mieheni keskittyy entistä enemmän vain nauttimaan elämästä, yhdessä minun kanssani. Eläkeikään on vielä matkaa, mutta hänellä on ollut jo mahdollisuus löysätä. Ennen Suomesta pois muuttoa ehdimme molemmat maksaa veroja enemmän kuin moni muu suomalainen yhteensä, joten eiköhän siinä jo tullut omaakin koulutustamme maksettua.

Meillä on asiat hyvin ja elämä hymyilee. Ikipäivänä emme ole mitään avustuksia pyytäneet Suomesta tai muualta ja lapsetkin on hoidettu kotona ja koulutettu ulkomailla, privaatisti, joten en ymmärrä, mitä meidän elämisemme sinua harmittaa? Sinä et meidän elatukseemme ole osallistunut.

607 vielä jatkaa: olen itsekin, kuten miehenikin, ihan perusvaativissa tehtävissä, mutta kuitenkin sellaisissa, että koko maailma ei seiso tai kävele meidän perässämme. Eli ihan voimme suunnitella työpäivämme normisti, tietty aina yllätyksiäkin on, mutta ei sellaisia kuin näillä menestyjillä.

Kahden aikuisen kesken se vielä jotenkin toimi, oppi, aikuinen ihminen, nielemään pettymyksensä ja ymmärtämään, miten tärkeää toisen nyt olla jossain muualla kuin missä lupasi olla. Mutta ymmärsin yht'äkkiä, kun asiasta tuli ajankohtainen, että todellakaan sitä samaa pettymysten, nielemisen, järkeilyn, odota kun mulla on loma niin hyvitän kaiken-fiilistä en lapsilleni halua. En halua, että edes kuvittelevat, että heidän semmoiseen täytyy tyytyä tai oppia. Tai vastaavasti, että isänsä tapaa menestyä tavoitella.

Tämä siis oma mielipiteeni vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?

No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.

Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.

Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.

Mitä hyötyä sinulle on kielitaidostasi ja monen alueen osaamisestasi, jos vain makaat kotona?

Että on jollakin kapea maailmankuva! Vastaan, vaikka suorastaan hämmästyttää, miten joku voi olla noin yksioikoinen ja yksinkertainen ajatusmaailmaltaan. Koulutuksesta ja kielitaidosta ei ole koskaan haittaa! Olen muuttanut maasta toiseen useamman kertaa ja aina pitänyt itsestään selvänä, että opettelen uuden maan kielen. Pidän myös itsestään selvänä, että seuraan aktiivisesti sitä, mitä maailmalla tapahtuu, useilla eri kielillä ja useiden eri maiden uutisia lukemalla ja katsomalla. 

Miksi ihmeessä minä makaisin kotona, kun maailmalla on niin paljon tarjottavaa? Niinkö sinä teet silloin, kun olet kotona? Ei veikkonen, minä harrastan monipuolisesti, minä matkustelen ympäri maailmaa, minä seuraan miestäni työmatkoilla ja osallistun erilaisiin tilaisuuksiin, joissa on mukana sinun katsantokannaltasi todennäköisesti varsin tärkeitä ja nimekkäitä ihmisiä. Pidän itsestään selvänä, että minulla on silloin velvollisuus pystyä osallistumaan keskusteluihin heidän tasollaan, joka taas ei olisi mahdollista, jos vain makaisin kotona.

Nyt on kyllä niin, että suorastaan häpeän sitä, että eksyin tänne vauva-palstalle ja minun on parasta poistua täältä takavasemmalle vähän äkkiä. Tänne kirjoittavat ovat niin eri maailmasta kuin minä eikä näköjään monen resurssit riitä muuhun kuin toisten (kotiäitien/-rouvien) haukkumiseen ja ivaamiseen, eikä ymmärryskään kovin pitkälle, jos tosiaan luulevat, että kotona vaan maataan. Tällä hetkellä tosin makaan uima-altaalla ja vietän siestaa sillä välin, kun siivooja siivoaa taloa. Ja ihan hyvällä omallatunnolla; olen aamupäivällä hoitanut kaiken kirjeenvaihdon mieheni puolesta mm. Ukrainaan, Espanjaan ja Tanskaan. Illalla meillä on yhteistä ohjelmaa. Että revi siitä sitä kotona makaamista.

Nyt putosin kärryiltä. Teillä käy siis siivooja? Mitä ihmeen virkaa sinun kotona olemisellasi siis on? Minä käsitin, että olet jäänyt kotiin juurikin hoitamaan kotitöitä, ettei miehen tarvitsisi osallistua niihin eikä palkata ulkopuolista apua. Tuo on jo aivan käsittämätöntä laiskuutta. Ymmärrän siivoojan palkkaamisen siinä tapauksessa, että molemmat tekevät pitkää päivää töissä eivätkä halua kuluttaa vapaa-aikaansa kyseiseen hommaan. Mutta että toinen on varta vasten jäänyt työelämästä pois kotityöt hoitaakseen, eikä sitten kuitenkaan edes hoida niitä! Tuossa putosi nyt pohja kaikilta perusteluiltasi, joilla olet yrittänyt todistella tärkeyttäsi. Eipä sinusta ole miehellesikään mitään iloa, jos hän on joka tapauksessa joutunut palkkaamaan ulkopuolisen apulaisen niihin hommiin, jotka sinä olit luvannut ottaa hoitaaksesi perheen sisäisessä työnjaossa.

Ei ole totta. Voi kamalaa kun meilläkin käy siivooja! En todellakaan jäänyt kotiin siivoamisen takia., vaan about tuhannen muun syyn takia. 

-toinen, joka tekee töitä 12 h viikossa ja on muut ajat kotiäiti

Mutta tuolla lainaamallani kirjoittajalla ei ole enää kotona asuvia lapsia, ja heillä on palkatut apulaiset kaikkia muitakin kotitöitä varten. Hieman ihmetyttää, mitä hyödyllistä hän sitten tekee päivät pitkät, kun hän kuitenkin väittää kantavansa kortensa kekoon heidän perheessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?

No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.

Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.

Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.

Mitä hyötyä sinulle on kielitaidostasi ja monen alueen osaamisestasi, jos vain makaat kotona?

Että on jollakin kapea maailmankuva! Vastaan, vaikka suorastaan hämmästyttää, miten joku voi olla noin yksioikoinen ja yksinkertainen ajatusmaailmaltaan. Koulutuksesta ja kielitaidosta ei ole koskaan haittaa! Olen muuttanut maasta toiseen useamman kertaa ja aina pitänyt itsestään selvänä, että opettelen uuden maan kielen. Pidän myös itsestään selvänä, että seuraan aktiivisesti sitä, mitä maailmalla tapahtuu, useilla eri kielillä ja useiden eri maiden uutisia lukemalla ja katsomalla. 

Miksi ihmeessä minä makaisin kotona, kun maailmalla on niin paljon tarjottavaa? Niinkö sinä teet silloin, kun olet kotona? Ei veikkonen, minä harrastan monipuolisesti, minä matkustelen ympäri maailmaa, minä seuraan miestäni työmatkoilla ja osallistun erilaisiin tilaisuuksiin, joissa on mukana sinun katsantokannaltasi todennäköisesti varsin tärkeitä ja nimekkäitä ihmisiä. Pidän itsestään selvänä, että minulla on silloin velvollisuus pystyä osallistumaan keskusteluihin heidän tasollaan, joka taas ei olisi mahdollista, jos vain makaisin kotona.

Nyt on kyllä niin, että suorastaan häpeän sitä, että eksyin tänne vauva-palstalle ja minun on parasta poistua täältä takavasemmalle vähän äkkiä. Tänne kirjoittavat ovat niin eri maailmasta kuin minä eikä näköjään monen resurssit riitä muuhun kuin toisten (kotiäitien/-rouvien) haukkumiseen ja ivaamiseen, eikä ymmärryskään kovin pitkälle, jos tosiaan luulevat, että kotona vaan maataan. Tällä hetkellä tosin makaan uima-altaalla ja vietän siestaa sillä välin, kun siivooja siivoaa taloa. Ja ihan hyvällä omallatunnolla; olen aamupäivällä hoitanut kaiken kirjeenvaihdon mieheni puolesta mm. Ukrainaan, Espanjaan ja Tanskaan. Illalla meillä on yhteistä ohjelmaa. Että revi siitä sitä kotona makaamista.

Nyt putosin kärryiltä. Teillä käy siis siivooja? Mitä ihmeen virkaa sinun kotona olemisellasi siis on? Minä käsitin, että olet jäänyt kotiin juurikin hoitamaan kotitöitä, ettei miehen tarvitsisi osallistua niihin eikä palkata ulkopuolista apua. Tuo on jo aivan käsittämätöntä laiskuutta. Ymmärrän siivoojan palkkaamisen siinä tapauksessa, että molemmat tekevät pitkää päivää töissä eivätkä halua kuluttaa vapaa-aikaansa kyseiseen hommaan. Mutta että toinen on varta vasten jäänyt työelämästä pois kotityöt hoitaakseen, eikä sitten kuitenkaan edes hoida niitä! Tuossa putosi nyt pohja kaikilta perusteluiltasi, joilla olet yrittänyt todistella tärkeyttäsi. Eipä sinusta ole miehellesikään mitään iloa, jos hän on joka tapauksessa joutunut palkkaamaan ulkopuolisen apulaisen niihin hommiin, jotka sinä olit luvannut ottaa hoitaaksesi perheen sisäisessä työnjaossa.

No helpostipa sinä putoat kärryiltä. Kyllä, meillä käy siivooja. Meillä käy myös ikkunanpesijä. Meillä on myös kokki ja tarjoilija silloin, kun järjestämme isommat illalliskutsut. Loma-asunnollamme käy puutarhuri ja uima-altaan hoitaja. Lapsiakaan ei tarvitse enää hoitaa, koska ovat jo lentäneet pesästä.

Meillä molemmilla on muita mielenkiinnon aiheita elämässämme kuin siivous, ikkunanpesu jne. ja meillä on varaa palkata ulkopuolisia ja työllistää heitä. 

Ilmeisesti miehelläni on minusta paljonkin iloa, koska hän pitää tätä järjestelyä hyvänä, ei koskaan ole halunnut siihen muutosta ja meillä on edelleen kivaa yhdessä vaikka avioliitto on jo pitkä.

Kertoisitko nyt sitten oikein rautalangasta vääntäen, mikä on sinun vastuualueesi teidän perheenne työnjaossa? Sanot, että et elä miehesi siivellä vaan sinullakin on tärkeitä tehtäviä. Lapset ovat kuitenkin muuttaneet jo pois, palkolliset tekevät kotityöt, miehesi tuo leivän pöytään... Mitä ihmettä sinä sitten teet?

Älä yritä lukea rivien välistä, jos et muuta lukemaasi ole ymmärtänyt. Minä teen juuri sitä mitä itse haluan ja mieheni haluaa. Ei minulla ole aikaa maata kotona, jos se oli kysymyksesi. Kuten sanoin, maailmalla on niin paljon mielenkiintoista tarjottavaa, etten minä edes töihin ehtisi! Tätä nykyä myös mieheni keskittyy entistä enemmän vain nauttimaan elämästä, yhdessä minun kanssani. Eläkeikään on vielä matkaa, mutta hänellä on ollut jo mahdollisuus löysätä. Ennen Suomesta pois muuttoa ehdimme molemmat maksaa veroja enemmän kuin moni muu suomalainen yhteensä, joten eiköhän siinä jo tullut omaakin koulutustamme maksettua.

Meillä on asiat hyvin ja elämä hymyilee. Ikipäivänä emme ole mitään avustuksia pyytäneet Suomesta tai muualta ja lapsetkin on hoidettu kotona ja koulutettu ulkomailla, privaatisti, joten en ymmärrä, mitä meidän elämisemme sinua harmittaa? Sinä et meidän elatukseemme ole osallistunut.

Ei minua harmita muuten kuin miehesi puolesta, kun tuo työnjakonne on niin epäreilu häntä kohtaan. Hän kun joutuu tekemään kaiken työn etkä sinä anna mitään vastineeksi. Uskon kyllä, että sinulla on harrastuksia eikä aikasi käy pitkäksi. Siitä ei nyt ollut kyse. Harrastuksista on kuitenkin iloa vain sinulle itsellesi. Et ole vieläkään kertonut, millä lailla sinä kannat kortesi kekoon teidän perheenne talouden ja hyvinvoinnin eteen? Teetkö yhtä paljon kuin miehesi? Teetkö ylipäätään mitään vai loisitko vain hänen lompakollaan?

Minun tapani elää on se ainoa oikea. Piste.

Mitä se ketään työssä käyvää haittaa joku toinen ei käy? Nyt ei puhuta työttömistä. Jos kyseessä on aito huoli toisen puolesta niin ei silti tarvitse lytätä toisen elämäntapaa. jos kyseessä on kateus niin sen voisi vaikka anonyyminä täällä netissä tunnustaa.

(En ole yksi näistä luksus rouvista vaan ihan perus kotiäiti hyvin toimeentulevassa perheessä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?

No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.

Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.

Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.

Mitä hyötyä sinulle on kielitaidostasi ja monen alueen osaamisestasi, jos vain makaat kotona?

Että on jollakin kapea maailmankuva! Vastaan, vaikka suorastaan hämmästyttää, miten joku voi olla noin yksioikoinen ja yksinkertainen ajatusmaailmaltaan. Koulutuksesta ja kielitaidosta ei ole koskaan haittaa! Olen muuttanut maasta toiseen useamman kertaa ja aina pitänyt itsestään selvänä, että opettelen uuden maan kielen. Pidän myös itsestään selvänä, että seuraan aktiivisesti sitä, mitä maailmalla tapahtuu, useilla eri kielillä ja useiden eri maiden uutisia lukemalla ja katsomalla. 

Miksi ihmeessä minä makaisin kotona, kun maailmalla on niin paljon tarjottavaa? Niinkö sinä teet silloin, kun olet kotona? Ei veikkonen, minä harrastan monipuolisesti, minä matkustelen ympäri maailmaa, minä seuraan miestäni työmatkoilla ja osallistun erilaisiin tilaisuuksiin, joissa on mukana sinun katsantokannaltasi todennäköisesti varsin tärkeitä ja nimekkäitä ihmisiä. Pidän itsestään selvänä, että minulla on silloin velvollisuus pystyä osallistumaan keskusteluihin heidän tasollaan, joka taas ei olisi mahdollista, jos vain makaisin kotona.

Nyt on kyllä niin, että suorastaan häpeän sitä, että eksyin tänne vauva-palstalle ja minun on parasta poistua täältä takavasemmalle vähän äkkiä. Tänne kirjoittavat ovat niin eri maailmasta kuin minä eikä näköjään monen resurssit riitä muuhun kuin toisten (kotiäitien/-rouvien) haukkumiseen ja ivaamiseen, eikä ymmärryskään kovin pitkälle, jos tosiaan luulevat, että kotona vaan maataan. Tällä hetkellä tosin makaan uima-altaalla ja vietän siestaa sillä välin, kun siivooja siivoaa taloa. Ja ihan hyvällä omallatunnolla; olen aamupäivällä hoitanut kaiken kirjeenvaihdon mieheni puolesta mm. Ukrainaan, Espanjaan ja Tanskaan. Illalla meillä on yhteistä ohjelmaa. Että revi siitä sitä kotona makaamista.

Nyt putosin kärryiltä. Teillä käy siis siivooja? Mitä ihmeen virkaa sinun kotona olemisellasi siis on? Minä käsitin, että olet jäänyt kotiin juurikin hoitamaan kotitöitä, ettei miehen tarvitsisi osallistua niihin eikä palkata ulkopuolista apua. Tuo on jo aivan käsittämätöntä laiskuutta. Ymmärrän siivoojan palkkaamisen siinä tapauksessa, että molemmat tekevät pitkää päivää töissä eivätkä halua kuluttaa vapaa-aikaansa kyseiseen hommaan. Mutta että toinen on varta vasten jäänyt työelämästä pois kotityöt hoitaakseen, eikä sitten kuitenkaan edes hoida niitä! Tuossa putosi nyt pohja kaikilta perusteluiltasi, joilla olet yrittänyt todistella tärkeyttäsi. Eipä sinusta ole miehellesikään mitään iloa, jos hän on joka tapauksessa joutunut palkkaamaan ulkopuolisen apulaisen niihin hommiin, jotka sinä olit luvannut ottaa hoitaaksesi perheen sisäisessä työnjaossa.

Ei ole totta. Voi kamalaa kun meilläkin käy siivooja! En todellakaan jäänyt kotiin siivoamisen takia., vaan about tuhannen muun syyn takia. 

-toinen, joka tekee töitä 12 h viikossa ja on muut ajat kotiäiti

Mutta tuolla lainaamallani kirjoittajalla ei ole enää kotona asuvia lapsia, ja heillä on palkatut apulaiset kaikkia muitakin kotitöitä varten. Hieman ihmetyttää, mitä hyödyllistä hän sitten tekee päivät pitkät, kun hän kuitenkin väittää kantavansa kortensa kekoon heidän perheessään.

En ole tuo lainaamasi kirjoittaja mutta joillakin on varaa tehdä mitä tykkäävät ja näin näyttää heillä olevan. Mies ehkä tekee töitä koska se tuottaa hänelle iloa ja naiselle sitten nämä muut jutut. Mitä ne ovat, en minäkään lähtisi erittelemään. Ilmeisesti hoitaa sitä kirjeenvaihtoa tms. Tai on vain kotihengettärenä tms. Ja onhan sekin ok jos on siihen varaa.

Mulla on tuttuja, joista mies on yksi suuren firman tärkeimmistä tyypeistä maailmanlaajuisesti. He eivät luonnollisestikaan asu Suomessa ja siellä missä he asuvat, nainen ei voi toimia koulutustaan vastaavissa tehtävissä. Nyt lapset jo isoja ja hän harrastelee hevosia, taidetta yms. Vai pitäisikö hänen huolehtia kotona siivoamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?

No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.

Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.

Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.

Mitä hyötyä sinulle on kielitaidostasi ja monen alueen osaamisestasi, jos vain makaat kotona?

Että on jollakin kapea maailmankuva! Vastaan, vaikka suorastaan hämmästyttää, miten joku voi olla noin yksioikoinen ja yksinkertainen ajatusmaailmaltaan. Koulutuksesta ja kielitaidosta ei ole koskaan haittaa! Olen muuttanut maasta toiseen useamman kertaa ja aina pitänyt itsestään selvänä, että opettelen uuden maan kielen. Pidän myös itsestään selvänä, että seuraan aktiivisesti sitä, mitä maailmalla tapahtuu, useilla eri kielillä ja useiden eri maiden uutisia lukemalla ja katsomalla. 

Miksi ihmeessä minä makaisin kotona, kun maailmalla on niin paljon tarjottavaa? Niinkö sinä teet silloin, kun olet kotona? Ei veikkonen, minä harrastan monipuolisesti, minä matkustelen ympäri maailmaa, minä seuraan miestäni työmatkoilla ja osallistun erilaisiin tilaisuuksiin, joissa on mukana sinun katsantokannaltasi todennäköisesti varsin tärkeitä ja nimekkäitä ihmisiä. Pidän itsestään selvänä, että minulla on silloin velvollisuus pystyä osallistumaan keskusteluihin heidän tasollaan, joka taas ei olisi mahdollista, jos vain makaisin kotona.

Nyt on kyllä niin, että suorastaan häpeän sitä, että eksyin tänne vauva-palstalle ja minun on parasta poistua täältä takavasemmalle vähän äkkiä. Tänne kirjoittavat ovat niin eri maailmasta kuin minä eikä näköjään monen resurssit riitä muuhun kuin toisten (kotiäitien/-rouvien) haukkumiseen ja ivaamiseen, eikä ymmärryskään kovin pitkälle, jos tosiaan luulevat, että kotona vaan maataan. Tällä hetkellä tosin makaan uima-altaalla ja vietän siestaa sillä välin, kun siivooja siivoaa taloa. Ja ihan hyvällä omallatunnolla; olen aamupäivällä hoitanut kaiken kirjeenvaihdon mieheni puolesta mm. Ukrainaan, Espanjaan ja Tanskaan. Illalla meillä on yhteistä ohjelmaa. Että revi siitä sitä kotona makaamista.

Nyt putosin kärryiltä. Teillä käy siis siivooja? Mitä ihmeen virkaa sinun kotona olemisellasi siis on? Minä käsitin, että olet jäänyt kotiin juurikin hoitamaan kotitöitä, ettei miehen tarvitsisi osallistua niihin eikä palkata ulkopuolista apua. Tuo on jo aivan käsittämätöntä laiskuutta. Ymmärrän siivoojan palkkaamisen siinä tapauksessa, että molemmat tekevät pitkää päivää töissä eivätkä halua kuluttaa vapaa-aikaansa kyseiseen hommaan. Mutta että toinen on varta vasten jäänyt työelämästä pois kotityöt hoitaakseen, eikä sitten kuitenkaan edes hoida niitä! Tuossa putosi nyt pohja kaikilta perusteluiltasi, joilla olet yrittänyt todistella tärkeyttäsi. Eipä sinusta ole miehellesikään mitään iloa, jos hän on joka tapauksessa joutunut palkkaamaan ulkopuolisen apulaisen niihin hommiin, jotka sinä olit luvannut ottaa hoitaaksesi perheen sisäisessä työnjaossa.

No helpostipa sinä putoat kärryiltä. Kyllä, meillä käy siivooja. Meillä käy myös ikkunanpesijä. Meillä on myös kokki ja tarjoilija silloin, kun järjestämme isommat illalliskutsut. Loma-asunnollamme käy puutarhuri ja uima-altaan hoitaja. Lapsiakaan ei tarvitse enää hoitaa, koska ovat jo lentäneet pesästä.

Meillä molemmilla on muita mielenkiinnon aiheita elämässämme kuin siivous, ikkunanpesu jne. ja meillä on varaa palkata ulkopuolisia ja työllistää heitä. 

Ilmeisesti miehelläni on minusta paljonkin iloa, koska hän pitää tätä järjestelyä hyvänä, ei koskaan ole halunnut siihen muutosta ja meillä on edelleen kivaa yhdessä vaikka avioliitto on jo pitkä.

Kertoisitko nyt sitten oikein rautalangasta vääntäen, mikä on sinun vastuualueesi teidän perheenne työnjaossa? Sanot, että et elä miehesi siivellä vaan sinullakin on tärkeitä tehtäviä. Lapset ovat kuitenkin muuttaneet jo pois, palkolliset tekevät kotityöt, miehesi tuo leivän pöytään... Mitä ihmettä sinä sitten teet?

Minulla ainakin on sellainen vaihe elämässä, että nyt ei enää tarvitse tehdä oikein mitään, laiskotella vaan. En ole eläkkeellä, vaan olen kotirouva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?

No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.

Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.

Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.

Mitä hyötyä sinulle on kielitaidostasi ja monen alueen osaamisestasi, jos vain makaat kotona?

Että on jollakin kapea maailmankuva! Vastaan, vaikka suorastaan hämmästyttää, miten joku voi olla noin yksioikoinen ja yksinkertainen ajatusmaailmaltaan. Koulutuksesta ja kielitaidosta ei ole koskaan haittaa! Olen muuttanut maasta toiseen useamman kertaa ja aina pitänyt itsestään selvänä, että opettelen uuden maan kielen. Pidän myös itsestään selvänä, että seuraan aktiivisesti sitä, mitä maailmalla tapahtuu, useilla eri kielillä ja useiden eri maiden uutisia lukemalla ja katsomalla. 

Miksi ihmeessä minä makaisin kotona, kun maailmalla on niin paljon tarjottavaa? Niinkö sinä teet silloin, kun olet kotona? Ei veikkonen, minä harrastan monipuolisesti, minä matkustelen ympäri maailmaa, minä seuraan miestäni työmatkoilla ja osallistun erilaisiin tilaisuuksiin, joissa on mukana sinun katsantokannaltasi todennäköisesti varsin tärkeitä ja nimekkäitä ihmisiä. Pidän itsestään selvänä, että minulla on silloin velvollisuus pystyä osallistumaan keskusteluihin heidän tasollaan, joka taas ei olisi mahdollista, jos vain makaisin kotona.

Nyt on kyllä niin, että suorastaan häpeän sitä, että eksyin tänne vauva-palstalle ja minun on parasta poistua täältä takavasemmalle vähän äkkiä. Tänne kirjoittavat ovat niin eri maailmasta kuin minä eikä näköjään monen resurssit riitä muuhun kuin toisten (kotiäitien/-rouvien) haukkumiseen ja ivaamiseen, eikä ymmärryskään kovin pitkälle, jos tosiaan luulevat, että kotona vaan maataan. Tällä hetkellä tosin makaan uima-altaalla ja vietän siestaa sillä välin, kun siivooja siivoaa taloa. Ja ihan hyvällä omallatunnolla; olen aamupäivällä hoitanut kaiken kirjeenvaihdon mieheni puolesta mm. Ukrainaan, Espanjaan ja Tanskaan. Illalla meillä on yhteistä ohjelmaa. Että revi siitä sitä kotona makaamista.

Nyt putosin kärryiltä. Teillä käy siis siivooja? Mitä ihmeen virkaa sinun kotona olemisellasi siis on? Minä käsitin, että olet jäänyt kotiin juurikin hoitamaan kotitöitä, ettei miehen tarvitsisi osallistua niihin eikä palkata ulkopuolista apua. Tuo on jo aivan käsittämätöntä laiskuutta. Ymmärrän siivoojan palkkaamisen siinä tapauksessa, että molemmat tekevät pitkää päivää töissä eivätkä halua kuluttaa vapaa-aikaansa kyseiseen hommaan. Mutta että toinen on varta vasten jäänyt työelämästä pois kotityöt hoitaakseen, eikä sitten kuitenkaan edes hoida niitä! Tuossa putosi nyt pohja kaikilta perusteluiltasi, joilla olet yrittänyt todistella tärkeyttäsi. Eipä sinusta ole miehellesikään mitään iloa, jos hän on joka tapauksessa joutunut palkkaamaan ulkopuolisen apulaisen niihin hommiin, jotka sinä olit luvannut ottaa hoitaaksesi perheen sisäisessä työnjaossa.

Ei ole totta. Voi kamalaa kun meilläkin käy siivooja! En todellakaan jäänyt kotiin siivoamisen takia., vaan about tuhannen muun syyn takia. 

-toinen, joka tekee töitä 12 h viikossa ja on muut ajat kotiäiti

Mutta tuolla lainaamallani kirjoittajalla ei ole enää kotona asuvia lapsia, ja heillä on palkatut apulaiset kaikkia muitakin kotitöitä varten. Hieman ihmetyttää, mitä hyödyllistä hän sitten tekee päivät pitkät, kun hän kuitenkin väittää kantavansa kortensa kekoon heidän perheessään.

En ole tuo lainaamasi kirjoittaja mutta joillakin on varaa tehdä mitä tykkäävät ja näin näyttää heillä olevan. Mies ehkä tekee töitä koska se tuottaa hänelle iloa ja naiselle sitten nämä muut jutut. Mitä ne ovat, en minäkään lähtisi erittelemään. Ilmeisesti hoitaa sitä kirjeenvaihtoa tms. Tai on vain kotihengettärenä tms. Ja onhan sekin ok jos on siihen varaa.

Mulla on tuttuja, joista mies on yksi suuren firman tärkeimmistä tyypeistä maailmanlaajuisesti. He eivät luonnollisestikaan asu Suomessa ja siellä missä he asuvat, nainen ei voi toimia koulutustaan vastaavissa tehtävissä. Nyt lapset jo isoja ja hän harrastelee hevosia, taidetta yms. Vai pitäisikö hänen huolehtia kotona siivoamisesta?

Näköjään edes yksi, joka ymmärtää tilanteen.

"Ei minua harmita muuten kuin miehesi puolesta, kun tuo työnjakonne on niin epäreilu häntä kohtaan. Hän kun joutuu tekemään kaiken työn etkä sinä anna mitään vastineeksi."

- Mistä sinä tiedät, mitä mieheni saa vastineeksi ;)? Äläkä ihmeessä harmittele mieheni puolesta. Eikö sinulle ole selvinnyt, että tämä on meidän perheemme yhteinen päätös ja hän on tätä yhtälailla halunnut!

Siis näin kotiäitinä ollessa saa kyllä olla paksu nahka että kestää kaikki kitkerät kommentit työssäkäyviltä naisilta. Onneksi minulla on sellainen ja osaan myös nauraa itselleni. En ehkä kolmen pienen lapsen äitinä ole vielä kunnon kotirouva vaikka jo seitsemän vuotta kotona olenkin ollut.

Jatkuvasti kuulee näitä kommentteja että "voi kun en tuohon mitenkään kykenisi tuohon kun tarvitsen aivoilleni muutakin kuin lapsia ". Eihän se kotona olo estä ajattelua. Varmaan eläkeikä pelottaa näitä aivollisia erityisen paljon. Eivät ne Excel taulukot minua niin suuresti inspiroineet että niitä huvikseni täyttelisin. Ihan rahan eteen sitä ennen tein ja jos ei ole pakko niin mieluummin vietän aikaa perheeni kanssa.

En usko että kukaan, joka työtään rakastaa, jää pysyvästi kotiin ja työelämän ulkopuolelle. Vaikka kuinka rakastaa myös perhettään. Tällainen henkilö etsii varmasti myös ulkomailla mahdollisuuksia toteuttaa ammattiaan. Osittainen työviikko on myös mahdollinen. Osapuolten on varmasti siksi hankalaa ymmärtää toisiaan. Kateudesta on ihan turha jauhaa, tuskin kukaan on tässä toiselle kateellinen.

Kotirouvaksi jääminen on ollut aivan ihanaa! Elämänlaatu parani hetkessä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?

No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.

Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.

Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.

Mitä hyötyä sinulle on kielitaidostasi ja monen alueen osaamisestasi, jos vain makaat kotona?

Että on jollakin kapea maailmankuva! Vastaan, vaikka suorastaan hämmästyttää, miten joku voi olla noin yksioikoinen ja yksinkertainen ajatusmaailmaltaan. Koulutuksesta ja kielitaidosta ei ole koskaan haittaa! Olen muuttanut maasta toiseen useamman kertaa ja aina pitänyt itsestään selvänä, että opettelen uuden maan kielen. Pidän myös itsestään selvänä, että seuraan aktiivisesti sitä, mitä maailmalla tapahtuu, useilla eri kielillä ja useiden eri maiden uutisia lukemalla ja katsomalla. 

Miksi ihmeessä minä makaisin kotona, kun maailmalla on niin paljon tarjottavaa? Niinkö sinä teet silloin, kun olet kotona? Ei veikkonen, minä harrastan monipuolisesti, minä matkustelen ympäri maailmaa, minä seuraan miestäni työmatkoilla ja osallistun erilaisiin tilaisuuksiin, joissa on mukana sinun katsantokannaltasi todennäköisesti varsin tärkeitä ja nimekkäitä ihmisiä. Pidän itsestään selvänä, että minulla on silloin velvollisuus pystyä osallistumaan keskusteluihin heidän tasollaan, joka taas ei olisi mahdollista, jos vain makaisin kotona.

Nyt on kyllä niin, että suorastaan häpeän sitä, että eksyin tänne vauva-palstalle ja minun on parasta poistua täältä takavasemmalle vähän äkkiä. Tänne kirjoittavat ovat niin eri maailmasta kuin minä eikä näköjään monen resurssit riitä muuhun kuin toisten (kotiäitien/-rouvien) haukkumiseen ja ivaamiseen, eikä ymmärryskään kovin pitkälle, jos tosiaan luulevat, että kotona vaan maataan. Tällä hetkellä tosin makaan uima-altaalla ja vietän siestaa sillä välin, kun siivooja siivoaa taloa. Ja ihan hyvällä omallatunnolla; olen aamupäivällä hoitanut kaiken kirjeenvaihdon mieheni puolesta mm. Ukrainaan, Espanjaan ja Tanskaan. Illalla meillä on yhteistä ohjelmaa. Että revi siitä sitä kotona makaamista.

Nyt putosin kärryiltä. Teillä käy siis siivooja? Mitä ihmeen virkaa sinun kotona olemisellasi siis on? Minä käsitin, että olet jäänyt kotiin juurikin hoitamaan kotitöitä, ettei miehen tarvitsisi osallistua niihin eikä palkata ulkopuolista apua. Tuo on jo aivan käsittämätöntä laiskuutta. Ymmärrän siivoojan palkkaamisen siinä tapauksessa, että molemmat tekevät pitkää päivää töissä eivätkä halua kuluttaa vapaa-aikaansa kyseiseen hommaan. Mutta että toinen on varta vasten jäänyt työelämästä pois kotityöt hoitaakseen, eikä sitten kuitenkaan edes hoida niitä! Tuossa putosi nyt pohja kaikilta perusteluiltasi, joilla olet yrittänyt todistella tärkeyttäsi. Eipä sinusta ole miehellesikään mitään iloa, jos hän on joka tapauksessa joutunut palkkaamaan ulkopuolisen apulaisen niihin hommiin, jotka sinä olit luvannut ottaa hoitaaksesi perheen sisäisessä työnjaossa.

No helpostipa sinä putoat kärryiltä. Kyllä, meillä käy siivooja. Meillä käy myös ikkunanpesijä. Meillä on myös kokki ja tarjoilija silloin, kun järjestämme isommat illalliskutsut. Loma-asunnollamme käy puutarhuri ja uima-altaan hoitaja. Lapsiakaan ei tarvitse enää hoitaa, koska ovat jo lentäneet pesästä.

Meillä molemmilla on muita mielenkiinnon aiheita elämässämme kuin siivous, ikkunanpesu jne. ja meillä on varaa palkata ulkopuolisia ja työllistää heitä. 

Ilmeisesti miehelläni on minusta paljonkin iloa, koska hän pitää tätä järjestelyä hyvänä, ei koskaan ole halunnut siihen muutosta ja meillä on edelleen kivaa yhdessä vaikka avioliitto on jo pitkä.

Kertoisitko nyt sitten oikein rautalangasta vääntäen, mikä on sinun vastuualueesi teidän perheenne työnjaossa? Sanot, että et elä miehesi siivellä vaan sinullakin on tärkeitä tehtäviä. Lapset ovat kuitenkin muuttaneet jo pois, palkolliset tekevät kotityöt, miehesi tuo leivän pöytään... Mitä ihmettä sinä sitten teet?

Minulla ainakin on sellainen vaihe elämässä, että nyt ei enää tarvitse tehdä oikein mitään, laiskotella vaan. En ole eläkkeellä, vaan olen kotirouva.

Miehesi kuitenkin joutuu ilmeisesti vieläkin käymään töissä ja elättämään kotona makoilevaa sinua ilman että saisi mitään vastineeksi. Onko mielestäsi oikeudenmukainen työnjako häntä kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?

No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.

Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.

Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.

Mitä hyötyä sinulle on kielitaidostasi ja monen alueen osaamisestasi, jos vain makaat kotona?

Että on jollakin kapea maailmankuva! Vastaan, vaikka suorastaan hämmästyttää, miten joku voi olla noin yksioikoinen ja yksinkertainen ajatusmaailmaltaan. Koulutuksesta ja kielitaidosta ei ole koskaan haittaa! Olen muuttanut maasta toiseen useamman kertaa ja aina pitänyt itsestään selvänä, että opettelen uuden maan kielen. Pidän myös itsestään selvänä, että seuraan aktiivisesti sitä, mitä maailmalla tapahtuu, useilla eri kielillä ja useiden eri maiden uutisia lukemalla ja katsomalla. 

Miksi ihmeessä minä makaisin kotona, kun maailmalla on niin paljon tarjottavaa? Niinkö sinä teet silloin, kun olet kotona? Ei veikkonen, minä harrastan monipuolisesti, minä matkustelen ympäri maailmaa, minä seuraan miestäni työmatkoilla ja osallistun erilaisiin tilaisuuksiin, joissa on mukana sinun katsantokannaltasi todennäköisesti varsin tärkeitä ja nimekkäitä ihmisiä. Pidän itsestään selvänä, että minulla on silloin velvollisuus pystyä osallistumaan keskusteluihin heidän tasollaan, joka taas ei olisi mahdollista, jos vain makaisin kotona.

Nyt on kyllä niin, että suorastaan häpeän sitä, että eksyin tänne vauva-palstalle ja minun on parasta poistua täältä takavasemmalle vähän äkkiä. Tänne kirjoittavat ovat niin eri maailmasta kuin minä eikä näköjään monen resurssit riitä muuhun kuin toisten (kotiäitien/-rouvien) haukkumiseen ja ivaamiseen, eikä ymmärryskään kovin pitkälle, jos tosiaan luulevat, että kotona vaan maataan. Tällä hetkellä tosin makaan uima-altaalla ja vietän siestaa sillä välin, kun siivooja siivoaa taloa. Ja ihan hyvällä omallatunnolla; olen aamupäivällä hoitanut kaiken kirjeenvaihdon mieheni puolesta mm. Ukrainaan, Espanjaan ja Tanskaan. Illalla meillä on yhteistä ohjelmaa. Että revi siitä sitä kotona makaamista.

Nyt putosin kärryiltä. Teillä käy siis siivooja? Mitä ihmeen virkaa sinun kotona olemisellasi siis on? Minä käsitin, että olet jäänyt kotiin juurikin hoitamaan kotitöitä, ettei miehen tarvitsisi osallistua niihin eikä palkata ulkopuolista apua. Tuo on jo aivan käsittämätöntä laiskuutta. Ymmärrän siivoojan palkkaamisen siinä tapauksessa, että molemmat tekevät pitkää päivää töissä eivätkä halua kuluttaa vapaa-aikaansa kyseiseen hommaan. Mutta että toinen on varta vasten jäänyt työelämästä pois kotityöt hoitaakseen, eikä sitten kuitenkaan edes hoida niitä! Tuossa putosi nyt pohja kaikilta perusteluiltasi, joilla olet yrittänyt todistella tärkeyttäsi. Eipä sinusta ole miehellesikään mitään iloa, jos hän on joka tapauksessa joutunut palkkaamaan ulkopuolisen apulaisen niihin hommiin, jotka sinä olit luvannut ottaa hoitaaksesi perheen sisäisessä työnjaossa.

Ei ole totta. Voi kamalaa kun meilläkin käy siivooja! En todellakaan jäänyt kotiin siivoamisen takia., vaan about tuhannen muun syyn takia. 

-toinen, joka tekee töitä 12 h viikossa ja on muut ajat kotiäiti

Mutta tuolla lainaamallani kirjoittajalla ei ole enää kotona asuvia lapsia, ja heillä on palkatut apulaiset kaikkia muitakin kotitöitä varten. Hieman ihmetyttää, mitä hyödyllistä hän sitten tekee päivät pitkät, kun hän kuitenkin väittää kantavansa kortensa kekoon heidän perheessään.

En ole tuo lainaamasi kirjoittaja mutta joillakin on varaa tehdä mitä tykkäävät ja näin näyttää heillä olevan. Mies ehkä tekee töitä koska se tuottaa hänelle iloa ja naiselle sitten nämä muut jutut. Mitä ne ovat, en minäkään lähtisi erittelemään. Ilmeisesti hoitaa sitä kirjeenvaihtoa tms. Tai on vain kotihengettärenä tms. Ja onhan sekin ok jos on siihen varaa.

Mulla on tuttuja, joista mies on yksi suuren firman tärkeimmistä tyypeistä maailmanlaajuisesti. He eivät luonnollisestikaan asu Suomessa ja siellä missä he asuvat, nainen ei voi toimia koulutustaan vastaavissa tehtävissä. Nyt lapset jo isoja ja hän harrastelee hevosia, taidetta yms. Vai pitäisikö hänen huolehtia kotona siivoamisesta?

Näköjään edes yksi, joka ymmärtää tilanteen.

"Ei minua harmita muuten kuin miehesi puolesta, kun tuo työnjakonne on niin epäreilu häntä kohtaan. Hän kun joutuu tekemään kaiken työn etkä sinä anna mitään vastineeksi."

- Mistä sinä tiedät, mitä mieheni saa vastineeksi ;)? Äläkä ihmeessä harmittele mieheni puolesta. Eikö sinulle ole selvinnyt, että tämä on meidän perheemme yhteinen päätös ja hän on tätä yhtälailla halunnut!

Toivottavasti et sentään tarkoita, että mies saa sinulta seksiä vastineeksi. Jos tarkoitat, kaltaisellesi naiselle on olemassa nimityskin, eikä se ole kovin mairitteleva.

Eikö sinulla ole minkäänlaista itsekunnioitusta? Varmasti sinustakin olisi muuhunkin, jos viitsisit edes yrittää! Elättinä loikoileminen ei ole ihmisarvoista elämää.

Tämä oli mauton. Ei enää tällaista. Hyväksy, että joillakin vaan on varaa tehdä toisenlaisia päätöksiä kuin sinun kuvitelmissasi olisi edes mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?

No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.

Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.

Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.

Mitä hyötyä sinulle on kielitaidostasi ja monen alueen osaamisestasi, jos vain makaat kotona?

Että on jollakin kapea maailmankuva! Vastaan, vaikka suorastaan hämmästyttää, miten joku voi olla noin yksioikoinen ja yksinkertainen ajatusmaailmaltaan. Koulutuksesta ja kielitaidosta ei ole koskaan haittaa! Olen muuttanut maasta toiseen useamman kertaa ja aina pitänyt itsestään selvänä, että opettelen uuden maan kielen. Pidän myös itsestään selvänä, että seuraan aktiivisesti sitä, mitä maailmalla tapahtuu, useilla eri kielillä ja useiden eri maiden uutisia lukemalla ja katsomalla. 

Miksi ihmeessä minä makaisin kotona, kun maailmalla on niin paljon tarjottavaa? Niinkö sinä teet silloin, kun olet kotona? Ei veikkonen, minä harrastan monipuolisesti, minä matkustelen ympäri maailmaa, minä seuraan miestäni työmatkoilla ja osallistun erilaisiin tilaisuuksiin, joissa on mukana sinun katsantokannaltasi todennäköisesti varsin tärkeitä ja nimekkäitä ihmisiä. Pidän itsestään selvänä, että minulla on silloin velvollisuus pystyä osallistumaan keskusteluihin heidän tasollaan, joka taas ei olisi mahdollista, jos vain makaisin kotona.

Nyt on kyllä niin, että suorastaan häpeän sitä, että eksyin tänne vauva-palstalle ja minun on parasta poistua täältä takavasemmalle vähän äkkiä. Tänne kirjoittavat ovat niin eri maailmasta kuin minä eikä näköjään monen resurssit riitä muuhun kuin toisten (kotiäitien/-rouvien) haukkumiseen ja ivaamiseen, eikä ymmärryskään kovin pitkälle, jos tosiaan luulevat, että kotona vaan maataan. Tällä hetkellä tosin makaan uima-altaalla ja vietän siestaa sillä välin, kun siivooja siivoaa taloa. Ja ihan hyvällä omallatunnolla; olen aamupäivällä hoitanut kaiken kirjeenvaihdon mieheni puolesta mm. Ukrainaan, Espanjaan ja Tanskaan. Illalla meillä on yhteistä ohjelmaa. Että revi siitä sitä kotona makaamista.

Nyt putosin kärryiltä. Teillä käy siis siivooja? Mitä ihmeen virkaa sinun kotona olemisellasi siis on? Minä käsitin, että olet jäänyt kotiin juurikin hoitamaan kotitöitä, ettei miehen tarvitsisi osallistua niihin eikä palkata ulkopuolista apua. Tuo on jo aivan käsittämätöntä laiskuutta. Ymmärrän siivoojan palkkaamisen siinä tapauksessa, että molemmat tekevät pitkää päivää töissä eivätkä halua kuluttaa vapaa-aikaansa kyseiseen hommaan. Mutta että toinen on varta vasten jäänyt työelämästä pois kotityöt hoitaakseen, eikä sitten kuitenkaan edes hoida niitä! Tuossa putosi nyt pohja kaikilta perusteluiltasi, joilla olet yrittänyt todistella tärkeyttäsi. Eipä sinusta ole miehellesikään mitään iloa, jos hän on joka tapauksessa joutunut palkkaamaan ulkopuolisen apulaisen niihin hommiin, jotka sinä olit luvannut ottaa hoitaaksesi perheen sisäisessä työnjaossa.

No helpostipa sinä putoat kärryiltä. Kyllä, meillä käy siivooja. Meillä käy myös ikkunanpesijä. Meillä on myös kokki ja tarjoilija silloin, kun järjestämme isommat illalliskutsut. Loma-asunnollamme käy puutarhuri ja uima-altaan hoitaja. Lapsiakaan ei tarvitse enää hoitaa, koska ovat jo lentäneet pesästä.

Meillä molemmilla on muita mielenkiinnon aiheita elämässämme kuin siivous, ikkunanpesu jne. ja meillä on varaa palkata ulkopuolisia ja työllistää heitä. 

Ilmeisesti miehelläni on minusta paljonkin iloa, koska hän pitää tätä järjestelyä hyvänä, ei koskaan ole halunnut siihen muutosta ja meillä on edelleen kivaa yhdessä vaikka avioliitto on jo pitkä.

Kertoisitko nyt sitten oikein rautalangasta vääntäen, mikä on sinun vastuualueesi teidän perheenne työnjaossa? Sanot, että et elä miehesi siivellä vaan sinullakin on tärkeitä tehtäviä. Lapset ovat kuitenkin muuttaneet jo pois, palkolliset tekevät kotityöt, miehesi tuo leivän pöytään... Mitä ihmettä sinä sitten teet?

Minulla ainakin on sellainen vaihe elämässä, että nyt ei enää tarvitse tehdä oikein mitään, laiskotella vaan. En ole eläkkeellä, vaan olen kotirouva.

Miehesi kuitenkin joutuu ilmeisesti vieläkin käymään töissä ja elättämään kotona makoilevaa sinua ilman että saisi mitään vastineeksi. Onko mielestäsi oikeudenmukainen työnjako häntä kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?

No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.

Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.

Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.

Mitä hyötyä sinulle on kielitaidostasi ja monen alueen osaamisestasi, jos vain makaat kotona?

Että on jollakin kapea maailmankuva! Vastaan, vaikka suorastaan hämmästyttää, miten joku voi olla noin yksioikoinen ja yksinkertainen ajatusmaailmaltaan. Koulutuksesta ja kielitaidosta ei ole koskaan haittaa! Olen muuttanut maasta toiseen useamman kertaa ja aina pitänyt itsestään selvänä, että opettelen uuden maan kielen. Pidän myös itsestään selvänä, että seuraan aktiivisesti sitä, mitä maailmalla tapahtuu, useilla eri kielillä ja useiden eri maiden uutisia lukemalla ja katsomalla. 

Miksi ihmeessä minä makaisin kotona, kun maailmalla on niin paljon tarjottavaa? Niinkö sinä teet silloin, kun olet kotona? Ei veikkonen, minä harrastan monipuolisesti, minä matkustelen ympäri maailmaa, minä seuraan miestäni työmatkoilla ja osallistun erilaisiin tilaisuuksiin, joissa on mukana sinun katsantokannaltasi todennäköisesti varsin tärkeitä ja nimekkäitä ihmisiä. Pidän itsestään selvänä, että minulla on silloin velvollisuus pystyä osallistumaan keskusteluihin heidän tasollaan, joka taas ei olisi mahdollista, jos vain makaisin kotona.

Nyt on kyllä niin, että suorastaan häpeän sitä, että eksyin tänne vauva-palstalle ja minun on parasta poistua täältä takavasemmalle vähän äkkiä. Tänne kirjoittavat ovat niin eri maailmasta kuin minä eikä näköjään monen resurssit riitä muuhun kuin toisten (kotiäitien/-rouvien) haukkumiseen ja ivaamiseen, eikä ymmärryskään kovin pitkälle, jos tosiaan luulevat, että kotona vaan maataan. Tällä hetkellä tosin makaan uima-altaalla ja vietän siestaa sillä välin, kun siivooja siivoaa taloa. Ja ihan hyvällä omallatunnolla; olen aamupäivällä hoitanut kaiken kirjeenvaihdon mieheni puolesta mm. Ukrainaan, Espanjaan ja Tanskaan. Illalla meillä on yhteistä ohjelmaa. Että revi siitä sitä kotona makaamista.

Nyt putosin kärryiltä. Teillä käy siis siivooja? Mitä ihmeen virkaa sinun kotona olemisellasi siis on? Minä käsitin, että olet jäänyt kotiin juurikin hoitamaan kotitöitä, ettei miehen tarvitsisi osallistua niihin eikä palkata ulkopuolista apua. Tuo on jo aivan käsittämätöntä laiskuutta. Ymmärrän siivoojan palkkaamisen siinä tapauksessa, että molemmat tekevät pitkää päivää töissä eivätkä halua kuluttaa vapaa-aikaansa kyseiseen hommaan. Mutta että toinen on varta vasten jäänyt työelämästä pois kotityöt hoitaakseen, eikä sitten kuitenkaan edes hoida niitä! Tuossa putosi nyt pohja kaikilta perusteluiltasi, joilla olet yrittänyt todistella tärkeyttäsi. Eipä sinusta ole miehellesikään mitään iloa, jos hän on joka tapauksessa joutunut palkkaamaan ulkopuolisen apulaisen niihin hommiin, jotka sinä olit luvannut ottaa hoitaaksesi perheen sisäisessä työnjaossa.

Ei ole totta. Voi kamalaa kun meilläkin käy siivooja! En todellakaan jäänyt kotiin siivoamisen takia., vaan about tuhannen muun syyn takia. 

-toinen, joka tekee töitä 12 h viikossa ja on muut ajat kotiäiti

Mutta tuolla lainaamallani kirjoittajalla ei ole enää kotona asuvia lapsia, ja heillä on palkatut apulaiset kaikkia muitakin kotitöitä varten. Hieman ihmetyttää, mitä hyödyllistä hän sitten tekee päivät pitkät, kun hän kuitenkin väittää kantavansa kortensa kekoon heidän perheessään.

En ole tuo lainaamasi kirjoittaja mutta joillakin on varaa tehdä mitä tykkäävät ja näin näyttää heillä olevan. Mies ehkä tekee töitä koska se tuottaa hänelle iloa ja naiselle sitten nämä muut jutut. Mitä ne ovat, en minäkään lähtisi erittelemään. Ilmeisesti hoitaa sitä kirjeenvaihtoa tms. Tai on vain kotihengettärenä tms. Ja onhan sekin ok jos on siihen varaa.

Mulla on tuttuja, joista mies on yksi suuren firman tärkeimmistä tyypeistä maailmanlaajuisesti. He eivät luonnollisestikaan asu Suomessa ja siellä missä he asuvat, nainen ei voi toimia koulutustaan vastaavissa tehtävissä. Nyt lapset jo isoja ja hän harrastelee hevosia, taidetta yms. Vai pitäisikö hänen huolehtia kotona siivoamisesta?

Näköjään edes yksi, joka ymmärtää tilanteen.

"Ei minua harmita muuten kuin miehesi puolesta, kun tuo työnjakonne on niin epäreilu häntä kohtaan. Hän kun joutuu tekemään kaiken työn etkä sinä anna mitään vastineeksi."

- Mistä sinä tiedät, mitä mieheni saa vastineeksi ;)? Äläkä ihmeessä harmittele mieheni puolesta. Eikö sinulle ole selvinnyt, että tämä on meidän perheemme yhteinen päätös ja hän on tätä yhtälailla halunnut!

Toivottavasti et sentään tarkoita, että mies saa sinulta seksiä vastineeksi. Jos tarkoitat, kaltaisellesi naiselle on olemassa nimityskin, eikä se ole kovin mairitteleva.

Eikö sinulla ole minkäänlaista itsekunnioitusta? Varmasti sinustakin olisi muuhunkin, jos viitsisit edes yrittää! Elättinä loikoileminen ei ole ihmisarvoista elämää.

En tarkoita. Sinun kommenttisi on niin ala-arvoinen ja kertoo kaiken palstan tasosta, että nyt minun on parasta poistua täältä ennenkuin sanon jotain yhtä tasokasta (No en sanoisi, en ikinä. Sen verran hyvä kasvatus minulla on). Kommentillasi et ainakaan kunnioitusta itsellesi saa.

Jos oma mielikuvituksesi ei riitä kuvittelemaan, mitä kaikkea muuta voi tehdä kuin käydä palkkatöissä, niin en voi kuin sääliä ja ihmetellä. Kannattaisi ehkä sinunkin laajentaa hiukan maailmankuvaasi.

Mutta kivat sulle, me puolestamme jatkamme mukavasta ja toimivasta elämäntyylistämme nauttimista. Hyvää kesää!

Siis kun mies (tai vaimo) tekee työtä, josta maksetaan todella hyvin, ja hän nauttii työstään ja haluaa sitä tehdä. Rahaa tulee sen verran paljon, että esimerkiksi asumiskustannukset ja peruselämän kustannukset tulee helposti katettua, säästöjä voidan perustaa silti ja yleisesti ottaen rahaa tulee aivan tarpeeksi. Miksi puolison pitäisi käydä jossain palkallisissa töissä, jos hänellä ei vastaavanlaista intohimoa jotain alaa kohtaan ole? Miksi puoliso ei saisi olla "kotona" ja siis täyttää päivänsä millä mielii. Miksi puolison pitäisi ehdottomasti tehdä töitä? Pistäisittekö oman puolisonne rivitöihin saamaan normaalia palkkaa tässä tilanteessa? Tai muuten "kunnioitus kärsisi" tms? Oletteko kuulleet rakkaudesta? Jos minä voisin elättää mieheni, ja se olisi "helppoa" niin kuin yllä kuvailin, niin totta kai tekisin niin! Siis miksi ihmeessä pakottaisin hänet johonkin töihin saamaan esim 3000€/kk ja olemaan varattuna töihin, saamaan lomat kun työnantaja sanoo, tekemään vaikka sitä 8-16 työtä. Totta kai puolisoni saisi jos haluaisi, mutta en mitenkään erityisesti pyytäisi sitä.

Eikö monet oikeasti ymmärrä, tai itsekin tekisi näin?

Kuinka monella on ylipäätään tilanne, että puoliso tulee tienaamaan loppuikänsä niin hyvin, että itse voi huoletta olla toisen tulojen varassa?

Ei esimerkiksi vaaraa potkuista, sairaudesta, työkyvyttömyydestä tai vaikka avioerosta?