Kotiäidiksi/ -rouvaksi jääminen? Kokemuksia?

pop97 kirjoitti:

Toivottavasti edes joskus naiset pääsee vihdoin 2000 luvulle asenteissaan..

Minä olen! Ja eräs tuttunikin meni töihin aikaisin miehensä jäädessä koti-isäksi. 

Vierailija kirjoitti:

En suosittele kenellekään katsottuani vierestä oman äidin tilannetta. No ehkä silloin, jos mies on erittäin varakas ja myös siirtää vaimon tilille automaattisesti joka kuukausi eläkerahaa ja käyttörahaa useita tuhansia euroja. Yksityinen eläkevakuutus on oltava ja lisäksi ei saa olla avioehtoa tms. ettei jää tyhjän päälle. Eli teette ihan sopimuksen. Ap:n tapauksessa hoitoala toki työllistää paremmin eli jakso ei aiheuta nin pahaa tilannetta kuin monella muulla. Mutta toisaalta omakin äitini oli juuri hoitoalalla, terveys vain petti eikä sitten pystynytkään palaamaan takaisin työelämään.

Itse en jäisi. On henkisesti kamalaa olla miehen armoilla, se näkyy kyllä heidän käytöksestään mitä ajattelevat naisesta, jota elättävät.

Suomessa noiden järjestämiseen tarvitaan kauheasti järjestelemistä (ja rahaa). 

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä miehesi on? Olen ajautunut kotiäidiksi terveysongelmien takia ja tilanne on syvältä. Ei ikinä enää jos voisin itse päättää. Riippuvuus miehestä, ainainen köyhyys. Haaveilen siitä että olisin oman itseni herra. Nainen, hanki itsellesi taloudellinen riippumattomuus jos vain suinkin pystyt. Ehkä kuvio toimii jos puoliso on huomattavan varakas mutta keskituloisella ei ei ei ei.....

Poikkeuksena yh ja vuokra-asunto. Silloin rahaa tulee kotona lomailemalla enemmän kuin töitä tekemällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä systeemi pelittää hyvin; mies käy töissä ja tienaa ennen veroja noin 10 000 euroa kuussa. Minä olen kotona. Meillä on kolme tiliä, miehen oma, minun oma ja yhteinen. Miehen palkka menee aluksi hänen omalle tililleen, mutta sieltä tapahtuu tilisiirrot automaattisesti niin, että yhteiselle tilille menee 40 %:a hänen nettopalkastaan ja minulle tulee 25 %:a. Miehelle jää itselleen loput. Noi yhteiset rahat on tarkoitettu kodin pyörittämiseen ja ruokaan yms. yhtiseen arkeen. Miehelle on ihan sama, miten hoidan asiat, kunhan tuo summa riittää niihin. Omalle tililleni tulleella rahalla hoidat omat menoni. Minusta homma toimii hyvin ja kaikki ovat tyytyväisiä. Meillä on kolme lasta 12-, 10-, 6-vuotiaat ja odotan neljättä.

Mun on pakko kysyä, eikö sua pelota, että tulisikin kuukausi, jolloin noita rahoja ei tileille tule?

En muutenkaan ymmärrä tälläistä: mua vaivaisi aivan sairaasti, jos miehelle olisi ihan sama, miten oman kodin asiat hoidetaan. Ettei koskaan kiinnostaisi mikään yhteinen, esim. lainat, vakuutukset, ostokset..musta on kiva, kun miehellä on esim. viikonlopun ruokaostoksiin joku kanta.

Mitä olen näitä nyt lukenut niin kamalan yksinäiseltä vaikuttaa kotirouvien arki, seurana toki lapset, minkä takia ymmärränkin, että niihin sitten helposti takerrutaan jopa samalla tavalla kuin monet meistä puolisoon, eli halutaan just jakamaan sitä arkea, juttelemaan äidin kanssa asioista, jotka oikeastaan kuuluisivat puolisolle.

Ei huoleta. Jos kävisi niin, ettei tulisi, on minulla noista omista rahoista iso osa säästössä ja sijoitettuna. Lisäksi avioeron sattuessa puolet kuuluisi minulle ja sillä eläisi pitkään. Mitään avioehtopaperia en tokikaan tulisi koskaan allekirjoittamaan, eikä sellaista ole edes ehdotettukaan. Mitä tule yksinäistyyteen, niin minulle on runsaasti omia harrastuksia ja vapaaehtoisprojekteja, joissa tapaan muita ihmisiä paljon ja olen heidän kanssaan.

Miksi et suostuisi allekirjoittamaan avioehtoa? Kyseessä ovat kuitenkin miehesi tienaamat rahat ja mielestäni hänen pitäisi saada päättää, haluaako luovuttaa niistä puolet sinulle eron sattuessa vai ei. Olet aika moraaliton. Sinulla on varkaan mentaliteetti.

Olet uskomaton. En ole tuo, jolle vastaat enkä tiedä asuuko hän Suomessa vai jossain muualla. Avioliiton aikana tienatut rahat ovat todellakin minunkin oikeustajun mukaan yhteisiä ja onneksi tämän maankin oikeustajun, jossa asun. Minun ulkomaalainen mieheni sanoo usein, että häntä oksettaa suomalaisissa se, että avioliiton käsite on niin outo juurikin mitä rahaan tulee. Tämä mies tienaa 10x kertaa enemmän kuin minä ja todellakin kummankin mielestä kaikki olisi yhteistä jos erotaan. Varkaan mentaliteetti on sillä joka erotessa yrittää hyötyä toisen perinnöistä.

Miksi toisen perinnöstä hyötyminen on mielestäsi varastamista, mutta muusta omaisuudesta hyötyminen ei? En ymmärrä.

Jos erotaan niin esim. omilta vanhemmilta saatu perintö kuuluu mielestäni jokaiselle itselleen. Taas avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä. Tosin nuo perintörahat taas kyllä siirtyvät kuolemantapauksessa puolisolle ja lapsille, mutta ei erossa. Näin niinikään asuinmaani oikeuskäsityksen mukaan, onneksi.

Eli siis ansioittomasti saatu omaisuus, kuten perintö, on itsestään selvästi omaa, mutta omalla työllä ansaittu omaisuus on itsestään selvästi yhteistä? Onneksi oman asuinmaani oikeuskäytännön mukaan ei näin.

Ei niin, että jos toinen ei tienaa mitään, hän on itsestään selvästi oikeutettu puolisonsa työllä ansaitsemaan omaisuuteen tai rahaan.

Tietenkin on. Työssäkäyvä puoliso joutuisi joka tapauksessa maksamaan poissaolostaan lasten päivähoitomaksuina ja kodinhoitokuluina. Meinaatko, että nuo kulut jotenkin häviävät, jos toinen jää kotiin.

En ymmärtänyt tuosta perustelustasi tuon taivaallista. Mielestäni siinä ei ollut järjenhiventäkään.

Selittäisitkö uudestaan ja järkevämmin, miksi ansiottomasti saatu raha (kuten perintö) on mielestäsi jokaisen omaa, mutta työllä ansaittu onkin sitten jostain syystä yhteistä.

Ohis vastaa- Miten vaikeata on jonkun ymmärtää, että avioliitossa /lapsiperheessä rahat on yhteisiä. Jos minä käyn töissä ja mies hoitaa lapsia kotona, minä maksan kaikeata enemmän, koska saan rahaa enemmän. Jos minä olen kotona ja mies töissä, mies maksaa enemmän(Meillä oli näin, että molemmat oli välillä kotona hoitamassa lapsia ja toinen töissä silloin kun lapset oli pieniä) Ei siinä ollut minun tai sinun rahoja, pääasia, että vietiin perhettä eteenpäin. Oltiin yksikkö eikä niin, että kumpikin vanhempi olisi pelannut omaan pussiin ja kytännyt tienestejään. Kun sitten mies peri vanhempansa, hän sai tehdä perinnöllä mitä halusi. Se ei mitenkään kuulunut minulle. Samoin, nyt kun minä perin isäni, rahat on minun. Laitan ne mihin haluan ja jos haluan voin laittaa ne myös perheeseen, mutta jos en, en laita. Perhe on perhe, yhteinen yritys ja lapset on yhteisiä ja niistä maksaa molemmat. Mutta sitä en ymmärrä, kun joku kirjoitti, ettei sne miehetkään ole onnellisia kun joutuvat laittamaan tilistään 65% naiselle. Siis mitä ihmettä? Kuka mies antaa naiselle 65% palkastaan???? Ei kukaan. Mies voi ehkä laittaa sen perheelleen (ja niin tekee nainenkin, naisen rahat kun yleensä menee kokonaan siihen perheeseen)  Tämä  ihminen ei ymmärrä, että ei se mieskään ilmaiseksi elä siinä perheessäkään, niin että kaikki rahat jäisi vain miehen itsensä hemmotteluun. Asuminen ja ruoka maksaa, ei ne ilmaisi ole miehellekään, vaikka naisen kanssa asuisikin. Tai perheessä.

Näin siis edellisissä lainauksissa oleva kotirouva kertoi:

Miehen palkka menee aluksi hänen omalle tililleen, mutta sieltä tapahtuu tilisiirrot automaattisesti niin, että yhteiselle tilille menee 40 %:a hänen nettopalkastaan ja minulle tulee 25 %:a. Miehelle jää itselleen loput. Noi yhteiset rahat on tarkoitettu kodin pyörittämiseen ja ruokaan yms. yhtiseen arkeen. Miehelle on ihan sama, miten hoidan asiat, kunhan tuo summa riittää niihin. Omalle tililleni tulleella rahalla hoidat omat menoni.

Seuraavissa vastauksissaan hän kertoi käyttävänsä tuota omaa osuuttaan tekemällä sijoituksia itselleen. Eli toisin sanoen: miehen palkasta 65 % menee vaimolle, joka tekee niillä mitä lystää, ostaa kotiin, mitä haluaa ja sijoittelee itseensä loput. Lapset rouvalla ovat kuulemma jo isoja.

En minäkään tietenkään ihan siihen usko, että näin tosiaan joku toimii, mutta en minä kyllä ihmettele, jos (tässä tapauksessa) mies tulisi joskus osaansa valitelleeksikin. Ihan en pidä junttina kusipäänä miestäkään, joka tulee ääneenkin sanoneeksi, että ei ihan reilu diili.

Nainen sai siis 25% ja ne 40% meni arjen pyörittämiseen ei naisen omiin menoihin. Nainen ei siis saanut 65% tuhlattavaksi itseensä. Luetun ymmärtäminen?

Niin juuri, luetun ymmärtäminen: mies ei kysellyt, mihin nainen 40 % kuluttaa ja on aika vaikea uskoa, että 10 000 palkasta saa 40 % kulumaan arjen pyörittämiseen, kun  lapset ovat jo isoja. Tai saisi, vaikka olisivat pienempiäkin. Nainen saa siis vapaasti pyörittää arkea halvimman kautta, jos niin haluaa, ja käyttää loput itseensä. Tai tuhlata päättömästi "arjen pyörittämiseen",  jos niin haluaa. Tämän lisäksi nainen saa 25 %, jonka kertoi käyttävänsä mm. omiin sijoituksiinsa. Ehkä numerot ovat sulle vähän vaikeita?

Minä en alkaisi laittaa 65 % palkastani toiselle löysällä lupauksella pyörittää arkea rahoillani, mutta sinusta se tekeekin minusta kamalan ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Hassua kun ura/duunariäidit tässä ihan pokkana väittää tekevänsä täysin samat kotityöt kuin kotirouvakin (ja vielä yhtä laadukkaasti) siinä sivussa pitkän työpäivän jälkeen eikä tunnu missään. Ja tietysti tämän kaiken jälkeen vielä nautitaan vapaa-ajasta, omasta ajasta, miehen kanssa kahdestaan vietetystä ajasta ja koko perheen parissa vietetystä laatuajasta! Ja joku tässä vielä ihmettelee että miten se puhdas koti tuoksuu...

Harvempi on väittänyt. Useampi on sanonutkin, että ei tee - vaan tekee yhdessä miehen kanssa.

Ura/duunariäideillä kun usein on mies, joka ei seiso rätti kädessä keskellä lattiaa töönä ja öönä, vaan ihan osaa pyyhkiä pölyt, imuroida ja pestä lattiat siinä kuin naisetkin.

Mutta tämä unohtuu, kun taitaa kateus pistää ajatellessa, että mies voi olla muutakin kuin passattava töötäöö.

Raha, raha, aina vain raha. Se on valitettavasti tämänpäivän ilmiö.

Ihninen tulee loppujenlopuksi aika vähällä toimeen.

Näissä keskusteluissa lapsen hyvinvointi on jäänyt suurelta osalta taka-alalle. Mietitään vaan rahaa ja kuinka sitä saa lisää tekemällä niin tai näin.

Apua kuulostaa ihan mun unelmalta, ja mulla ei oo edes vielä ollut kokoaikaista työtä :'-D Jotenkin kans sama siinä että koti ja lapset ja avioliitto riittäis että olisin ilonen.

Ei mulla muuta, ei mistään oikeen kokemusta vielä, heh.

Vierailija kirjoitti:

En suosittele kenellekään katsottuani vierestä oman äidin tilannetta. No ehkä silloin, jos mies on erittäin varakas ja myös siirtää vaimon tilille automaattisesti joka kuukausi eläkerahaa ja käyttörahaa useita tuhansia euroja. Yksityinen eläkevakuutus on oltava ja lisäksi ei saa olla avioehtoa tms. ettei jää tyhjän päälle. Eli teette ihan sopimuksen. Ap:n tapauksessa hoitoala toki työllistää paremmin eli jakso ei aiheuta nin pahaa tilannetta kuin monella muulla. Mutta toisaalta omakin äitini oli juuri hoitoalalla, terveys vain petti eikä sitten pystynytkään palaamaan takaisin työelämään.

Itse en jäisi. On henkisesti kamalaa olla miehen armoilla, se näkyy kyllä heidän käytöksestään mitä ajattelevat naisesta, jota elättävät.

Millä ihmeen armoilla? Kotiäitinä vastasin koki perheen rahoista. Kas kun ovat yhteisiä. Mies ei juurikaan puuttunut siihen puoleen muuts kuin tilejä täydentääkseen. Sama mies olisi mielellään jatkanugkin niin kun palasin töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suosittele kenellekään katsottuani vierestä oman äidin tilannetta. No ehkä silloin, jos mies on erittäin varakas ja myös siirtää vaimon tilille automaattisesti joka kuukausi eläkerahaa ja käyttörahaa useita tuhansia euroja. Yksityinen eläkevakuutus on oltava ja lisäksi ei saa olla avioehtoa tms. ettei jää tyhjän päälle. Eli teette ihan sopimuksen. Ap:n tapauksessa hoitoala toki työllistää paremmin eli jakso ei aiheuta nin pahaa tilannetta kuin monella muulla. Mutta toisaalta omakin äitini oli juuri hoitoalalla, terveys vain petti eikä sitten pystynytkään palaamaan takaisin työelämään.

Itse en jäisi. On henkisesti kamalaa olla miehen armoilla, se näkyy kyllä heidän käytöksestään mitä ajattelevat naisesta, jota elättävät.

Millä ihmeen armoilla? Kotiäitinä vastasin koki perheen rahoista. Kas kun ovat yhteisiä. Mies ei juurikaan puuttunut siihen puoleen muuts kuin tilejä täydentääkseen. Sama mies olisi mielellään jatkanugkin niin kun palasin töihin.

Kuinka vaikeaa on ymmärtää, että puhutaan eri asiasta, kun puhutaan muutamasta vuodesta pienten lasten kanssa kotona kuin kotona olemisesta vuosikaupalla, ellei vuosikymmenkaupalla?

Et voi tietää, miten sama miehesi olisi sinuun suhtautunut makseltuaan tuommoiset 25 v menojasi, lasten kasvettua isoksi ja ollessa jo muuttamassa pois ja sinun käsi aina vain käy lompakolla.

Vierailija kirjoitti:

Apua kuulostaa ihan mun unelmalta, ja mulla ei oo edes vielä ollut kokoaikaista työtä :'-D Jotenkin kans sama siinä että koti ja lapset ja avioliitto riittäis että olisin ilonen.

Ei mulla muuta, ei mistään oikeen kokemusta vielä, heh.

Oikeasti kannattaa valita mies, jolla on sama unelma, koti, lapset, avioliitto ja tämän kaiken rahoittaminen. Muu olisi minun mielestäni paitsi epäreilua, myös haitallista juuri sen toivomasi avioliiton kannalta.

Mielestäni avioliitossa rahat on yhteiset. Väliäkö sillä kuka ne hankkii, jos perhe tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua kuulostaa ihan mun unelmalta, ja mulla ei oo edes vielä ollut kokoaikaista työtä :'-D Jotenkin kans sama siinä että koti ja lapset ja avioliitto riittäis että olisin ilonen.

Ei mulla muuta, ei mistään oikeen kokemusta vielä, heh.

Oikeasti kannattaa valita mies, jolla on sama unelma, koti, lapset, avioliitto ja tämän kaiken rahoittaminen. Muu olisi minun mielestäni paitsi epäreilua, myös haitallista juuri sen toivomasi avioliiton kannalta.

Tässä mää oottelen, mut toisaalta onhan mulla tässä vielä ainakin 10 vuotta aikaa ennen kun paniikki iskee. Mietin vaan siinä jos tapaan jonkun niin pitäskö heti tunkee siihe johonkin et _HALUAN_ _TARVITSEN_ lapsia mun elämään!

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan, milloinkaan elävässä elämässä kuullut kenenkään halveksivan kotirouvia. Ainoastaan täällä vauvapalstalla. Ja mun mielestä se on ihan ookoo sitten että halveksitte. Ei kutita mun persusta yhtään:) Mä ihmettelen itse naisia jotka marttyyrin lailla kuvittelevat että muut ihailevat heitä koska ovat orjauttaneet itsensä miehen ja lasten orjaksi ja maksavat vielä siitä hyvästä. Ei omaa kroppaa ja mieltä tarvitse kuluttaa loppuun asti. Fiksu on se joka tekee elämästään miellyttävää joka tavalla.

Siellä töissähän käydään siksi että voidaan maksaa laskut ja elämä kulkee eteenpäin. Suomessa asiat ovat hieman hämärtyneet tukiviidakossa mutta jos ajatellaan vaikka että Suomessakin siitä päiväkodista pitäisi maksaa sen naisen keskipalkan verran joka kuukausi niinkuin muuallakin eikä sitä maksettaisikaan yhteiskunnan pussista niin siinähän sitten tiedettäisiin että nainen mieluummin viettää aikansa töissä kuin omien lasten kanssa:) Sitten naisen pitäisi vielä jollakin tavalla lunastaa oma osuutensa perheen suhteen koska se oma palkka menee kokonaisuudessaan vaan naisen itsekkyyteen. Nainen siis maksaa siitä että joku muu hoitaa lapset. Suomessa yhteiskunta maksaa naisen itsekkyydestä jotta hän kuvittelee tekevänsä oman osuuden. Ja siksi moni nainen tekee töiden jälkeen orjan lailla kotirouvan hommia vielä yömyöhään. On siis kotirouva sekä työjuhta samaan aikaan. Ei mun mielestä kovin fiksua mutta kukin taaplaa omalla tyylillään.

Miksi ihmeessä olisi juuri naisen velvollisuus huolehtia yksin lapsista? Miehelläkö ei ole mitään vastuuta niistä? Miksi et sano, että mies on itsekäs, kun ei jää kotiin huolehtimaan omista lapsistaan.

Kammottavaa, että joku ajattelee noin vielä tänäkin päivänä.

Mun mielestä kotirouvaksi jättäytyminen on aika lyhytnäköistä ja siinä voi tulla takkiin pahasti. Oma mieheni hetti ex-rouvansa pihalle juuri tästä syystä. Rouvaa ei kuulemma kiinnostanut työnteko, eikä enää lopulta kotihommatkaan. Raha kelpasi kyllä.

Mä väitän, että pidemmän päälle mies kyllä katkeroituu tuollaisesta järjestelystä. Lisäksi nainen menettää siinä omat uramahdollisuutensa, ja eron kohdatessa on enää huonot mahikset päästä mihinkään hyvään duuniin, jos CV huutaa tyhjää. Eläkettäkään ei kerry.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei maininnut asuvansa ulkomailla. Miksi väkisin pitää jankuttaa ulkomaista? Kun asutaan Suomessa, ei kotirouvaa hyödytä pätkääkään muiden maiden asiat.

Okei. Minä asun nyt kotirouvana ulkomailla, mutta olin kotiäiti ja -rouva myös Suomessa asuessamme. Minä en ymmärrä, miksi täällä niin kauheasti yritetään lytätä tämän vaihtoehdon valinneita? Parantaako se jotenkin omaa oloa?

Meillä siis mies on tienannut kaikki rahat tähän perheeseen, joten palstalaisten mielestä ne ovat miehen rahoja. Mieheni mielestä ne ovat MEIDÄN rahojamme, koska tämä perheemme on yhteinen ”yritys” ja minun kotiin jäämiseni yhteinen valintamme. Jos joskus erehdyn sanomaan vaikka että ”osta pois, sinun rahojasihan ne ovat”, tulee välitön korjaus: ”MEIDÄN rahojamme”. Mies on aina korostanut sitä, että tämä valintamme on mahdollistanut hänen huimaavan urakehityksensä, jonka vuoksi meillä on kaikki yhteistä. Oli jo silloin, kun rahaa ja omaisuutta ei vielä paljon ollut. Ja sen vuoksi hän on maksanut minulle yksityisen eläkkeen, kaikki omaisuus, osakkeet, asunnot jne. on yhdessä hankittu ja yhteisiin nimiin kirjattu.

Kun tekee valinnan jäädä kotiin, pitää käyttää tervettä järkeä ja harkita etukäteen kaikki mahdolliset skenaariot. Ei pidä olla tyhmä ja sinisilmäinen. Niinpä me teimme jo silloin kauan sitten lakimiehen avustamana ja todustajien alkekirjoittamana paperit, jotka takaisivat minulle mukavan elämän myös ikävien asioiden tapahtuessa. Niitä on korjattu tulotason muuttumisten ja maastamuuton yhteyksissä. En ole koskaan tuntenut olevani nyrkin ja hellan välissä. Päinvastoin minulla on ollut loistava mahdollisuus tehdä sitä, mitä itse olen halunnut ja milloin olen halunnut.

Nämä paperit eivät meitä kuitenkaan yhdessä pidä, miehellä olisi hyvin varaa erota halutessaan, niin myös minulla. Meitä pitää yhdessä yhteiseen hiileen puhaltaminen, mukava ja onnellinen elämä, mahdollisuus toteuttaa sekä haaveitaan että itseään, ja kaiken perustana syvä rakkaus.

Tällä halusin sanoa, että hyvin voi jäädä kotiin, jos molemmat sitä haluavat, mutta kotiin jäävän ei pidä heittäytyä tyhmäksi vaan turvata selustansa joka tapauksessa tavalla tai toisella.

Miten niin sinä olet mahdollistanut miehesi urakehityksen? Meinaatko, että jos sinua ja lapsia ei olisi, mies ei olisi pystynyt panostamaan uraansa samalla tavalla kuin nyt? Öööh, miten niin? Eiköhän hänellä olisi jäänyt enemmänkin aikaa työlleen, jos perhettä ei olisi. Tällöin hän olisi myös saanut pitää kovalla työllä ansaitsemansa rahat itse ilman että joku työtä vieroksuva luuseri loisii hänen lompakollaan. Enemmän sinusta on haittaa ollut kuin hyötyä.

Totisesti tässä keskustelussa on alleviivattu, että miehen on ihan ok odottaa elämää, jossa nainen pitää huolen lapsista ja kodista, niin moni on täällä ihmetellyt, millä ajalla ne kotityöt tekisi, jos vielä töissäkin pitäisi käydä.

Tuntuu, että monelle ajatus, että työt, olivatpa sitten kodin tai lasten hoitoa, kuuluvat ihan samalla tavalla sille miehelle kuin naisellekin.

Sitä jaksetaan hokea, että perheessä rahat ovat yhteisiä. Vähemmän hoetaan, että perheessä kotityöt ja lastenhoito on yhteistä.

Ja tämä tosiaankin hämmästyttää minua. Jos mies on niin rikas, että haluaa maksaa kotitöiden tekemisestä jollekin, maksakoon, mutta minä en halua alkaa hänen puolestaan tekemään yhteisiä asioita. Otetaan sitten reilusti joku tekemään hommaa, joka ei herraa huvita, mutta minä en ole passuriksi ostettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei maininnut asuvansa ulkomailla. Miksi väkisin pitää jankuttaa ulkomaista? Kun asutaan Suomessa, ei kotirouvaa hyödytä pätkääkään muiden maiden asiat.

Okei. Minä asun nyt kotirouvana ulkomailla, mutta olin kotiäiti ja -rouva myös Suomessa asuessamme. Minä en ymmärrä, miksi täällä niin kauheasti yritetään lytätä tämän vaihtoehdon valinneita? Parantaako se jotenkin omaa oloa?

Meillä siis mies on tienannut kaikki rahat tähän perheeseen, joten palstalaisten mielestä ne ovat miehen rahoja. Mieheni mielestä ne ovat MEIDÄN rahojamme, koska tämä perheemme on yhteinen ”yritys” ja minun kotiin jäämiseni yhteinen valintamme. Jos joskus erehdyn sanomaan vaikka että ”osta pois, sinun rahojasihan ne ovat”, tulee välitön korjaus: ”MEIDÄN rahojamme”. Mies on aina korostanut sitä, että tämä valintamme on mahdollistanut hänen huimaavan urakehityksensä, jonka vuoksi meillä on kaikki yhteistä. Oli jo silloin, kun rahaa ja omaisuutta ei vielä paljon ollut. Ja sen vuoksi hän on maksanut minulle yksityisen eläkkeen, kaikki omaisuus, osakkeet, asunnot jne. on yhdessä hankittu ja yhteisiin nimiin kirjattu.

Kun tekee valinnan jäädä kotiin, pitää käyttää tervettä järkeä ja harkita etukäteen kaikki mahdolliset skenaariot. Ei pidä olla tyhmä ja sinisilmäinen. Niinpä me teimme jo silloin kauan sitten lakimiehen avustamana ja todustajien alkekirjoittamana paperit, jotka takaisivat minulle mukavan elämän myös ikävien asioiden tapahtuessa. Niitä on korjattu tulotason muuttumisten ja maastamuuton yhteyksissä. En ole koskaan tuntenut olevani nyrkin ja hellan välissä. Päinvastoin minulla on ollut loistava mahdollisuus tehdä sitä, mitä itse olen halunnut ja milloin olen halunnut.

Nämä paperit eivät meitä kuitenkaan yhdessä pidä, miehellä olisi hyvin varaa erota halutessaan, niin myös minulla. Meitä pitää yhdessä yhteiseen hiileen puhaltaminen, mukava ja onnellinen elämä, mahdollisuus toteuttaa sekä haaveitaan että itseään, ja kaiken perustana syvä rakkaus.

Tällä halusin sanoa, että hyvin voi jäädä kotiin, jos molemmat sitä haluavat, mutta kotiin jäävän ei pidä heittäytyä tyhmäksi vaan turvata selustansa joka tapauksessa tavalla tai toisella.

Miten niin sinä olet mahdollistanut miehesi urakehityksen? Meinaatko, että jos sinua ja lapsia ei olisi, mies ei olisi pystynyt panostamaan uraansa samalla tavalla kuin nyt? Öööh, miten niin? Eiköhän hänellä olisi jäänyt enemmänkin aikaa työlleen, jos perhettä ei olisi. Tällöin hän olisi myös saanut pitää kovalla työllä ansaitsemansa rahat itse ilman että joku työtä vieroksuva luuseri loisii hänen lompakollaan. Enemmän sinusta on haittaa ollut kuin hyötyä.

Et nyt ymmärrä. Nainen on mahdollistanut, että mies saa kaiken. Kiinnostavan työn, loistavan uran, perheen, lapset ja hotellitasoisen asumismuodon.

Hän itse voi sitten kiillotella kruunuaan lasten lähdettyä pesästä, että ainakin annoin kaikkeni ja toisaalta, sainhan tästä elämän mittaisesta toiselle upean elämän mahdollisestamisesta rahaa tilille, toivottavasti ei hanat kuivu.

Vierailija kirjoitti:

Raha, raha, aina vain raha. Se on valitettavasti tämänpäivän ilmiö.

Ihninen tulee loppujenlopuksi aika vähällä toimeen.

Näissä keskusteluissa lapsen hyvinvointi on jäänyt suurelta osalta taka-alalle. Mietitään vaan rahaa ja kuinka sitä saa lisää tekemällä niin tai näin.

Monessa asiassa rahallakin on merkitystä lapsen hyvinvointiin. Esim, monet harrastukset ja parempi ravinto ovat aika kalliita.

Lapselle ei myöskään ole aina paras asia, että itseensä kyllästynyt ja turhautunut äiti odottaa kotona.  Olen huomannut tämän lähipiirissäni.

Yksi varjopuoli on "perintönä köyhyys" -syndroma, joka saattaa myös periytyä tuleville sukupolville, kun "minunkin äiti oli vaan kotona, en halua mennä töihin"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei maininnut asuvansa ulkomailla. Miksi väkisin pitää jankuttaa ulkomaista? Kun asutaan Suomessa, ei kotirouvaa hyödytä pätkääkään muiden maiden asiat.

Okei. Minä asun nyt kotirouvana ulkomailla, mutta olin kotiäiti ja -rouva myös Suomessa asuessamme. Minä en ymmärrä, miksi täällä niin kauheasti yritetään lytätä tämän vaihtoehdon valinneita? Parantaako se jotenkin omaa oloa?

Meillä siis mies on tienannut kaikki rahat tähän perheeseen, joten palstalaisten mielestä ne ovat miehen rahoja. Mieheni mielestä ne ovat MEIDÄN rahojamme, koska tämä perheemme on yhteinen ”yritys” ja minun kotiin jäämiseni yhteinen valintamme. Jos joskus erehdyn sanomaan vaikka että ”osta pois, sinun rahojasihan ne ovat”, tulee välitön korjaus: ”MEIDÄN rahojamme”. Mies on aina korostanut sitä, että tämä valintamme on mahdollistanut hänen huimaavan urakehityksensä, jonka vuoksi meillä on kaikki yhteistä. Oli jo silloin, kun rahaa ja omaisuutta ei vielä paljon ollut. Ja sen vuoksi hän on maksanut minulle yksityisen eläkkeen, kaikki omaisuus, osakkeet, asunnot jne. on yhdessä hankittu ja yhteisiin nimiin kirjattu.

Kun tekee valinnan jäädä kotiin, pitää käyttää tervettä järkeä ja harkita etukäteen kaikki mahdolliset skenaariot. Ei pidä olla tyhmä ja sinisilmäinen. Niinpä me teimme jo silloin kauan sitten lakimiehen avustamana ja todustajien alkekirjoittamana paperit, jotka takaisivat minulle mukavan elämän myös ikävien asioiden tapahtuessa. Niitä on korjattu tulotason muuttumisten ja maastamuuton yhteyksissä. En ole koskaan tuntenut olevani nyrkin ja hellan välissä. Päinvastoin minulla on ollut loistava mahdollisuus tehdä sitä, mitä itse olen halunnut ja milloin olen halunnut.

Nämä paperit eivät meitä kuitenkaan yhdessä pidä, miehellä olisi hyvin varaa erota halutessaan, niin myös minulla. Meitä pitää yhdessä yhteiseen hiileen puhaltaminen, mukava ja onnellinen elämä, mahdollisuus toteuttaa sekä haaveitaan että itseään, ja kaiken perustana syvä rakkaus.

Tällä halusin sanoa, että hyvin voi jäädä kotiin, jos molemmat sitä haluavat, mutta kotiin jäävän ei pidä heittäytyä tyhmäksi vaan turvata selustansa joka tapauksessa tavalla tai toisella.

Miten niin sinä olet mahdollistanut miehesi urakehityksen? Meinaatko, että jos sinua ja lapsia ei olisi, mies ei olisi pystynyt panostamaan uraansa samalla tavalla kuin nyt? Öööh, miten niin? Eiköhän hänellä olisi jäänyt enemmänkin aikaa työlleen, jos perhettä ei olisi. Tällöin hän olisi myös saanut pitää kovalla työllä ansaitsemansa rahat itse ilman että joku työtä vieroksuva luuseri loisii hänen lompakollaan. Enemmän sinusta on haittaa ollut kuin hyötyä.

Tämä on aina jotenki outoa, että sanotaan, että mies voisi rauhassa tienata enemmän ja saisi pitää kaikki rahat, jos sillä ei olisi sitä vaimoa loisimassa ja lapsia.  Ihan niin kuin se mies olisi ilman omaa tahtoa saanut sen  vaimon ja lapsen. Perhe vaan on pudonnut taivaasta miehen asuntoon ja miehen kuuluu se sitten elättää halusi tai ei. Ehkä se mies on halunnut sen perheen ja haluaa laittaa tienaamansa rahat juuri näihin rakkaisiin ihmisiin. Ehkä perhe on miehelle juuri sitä mitä hän elämältä odottaa ja haluaa. 

Toki joku voi haluta elää elämänsä yksin ja ilman perhettä ja se hänelle toki suodaan, perhe ei mitenkään ole pakollinen(yllättävän moni sen silti haluaa)

 Mutta siis mies voi toki elää yksin ja kerätä rahaa ja kun kuolla kupsahtaa, niin kuin me kaikki joskus teemme, sukulaiset nauttii miehen rahoista. Toki mies voisi eläessään niitä käyttää, mutta kun ei ole perhettä eikö oikein muutakaan tekemistä, mies voi tehdä pitkää päivää ja rahoista nauttiminen unohtuu. 

Tai sitten käy niinkuin monelle miehelle, että turhautuu ja lyö elämän risaiseksi kun ei ole sitä naista ja perhettä. Sitähän täällä av:lläkin vingutaan miten naiset pilaa miehen elämän kun eivät suostu seukkaamaan milloin liian kiltin /liian lyhyen /työttömän miehen kanssa ja mies ei voi kuin syrjäytyä ilman naista.

Kaffepulla kirjoitti:

Mun mielestä kotirouvaksi jättäytyminen on aika lyhytnäköistä ja siinä voi tulla takkiin pahasti. Oma mieheni hetti ex-rouvansa pihalle juuri tästä syystä. Rouvaa ei kuulemma kiinnostanut työnteko, eikä enää lopulta kotihommatkaan. Raha kelpasi kyllä.

Mä väitän, että pidemmän päälle mies kyllä katkeroituu tuollaisesta järjestelystä. Lisäksi nainen menettää siinä omat uramahdollisuutensa, ja eron kohdatessa on enää huonot mahikset päästä mihinkään hyvään duuniin, jos CV huutaa tyhjää. Eläkettäkään ei kerry.

Teillä tiety erilliset rahat?

Mies vetää fileetä ja sinä työttömänä jaujelihaa porkkanalla jatkettuna ?:)