Kotiäidiksi/ -rouvaksi jääminen? Kokemuksia?
Löytyykö vielä joku, joka olisi tähän maailman aikaan uskaltanut tehdä kyseisen ratkaisun? 😏 Itse olen täysin kyllästynyt ja leipääntynyt työhöni (hoitoala). Olen koittanut keksiä mikä olisi se oma juttu työrintamalla (en ole keksinyt), hakenut kouluihin (en ole päässyt), vaihtanut hieman työnkuvaa ja lyhentänyt työpäivää (ei auttanut sekään motivoitumaan). Omien lasten kanssa olisin mieluusti kotona. He on jo 3v ja 6v, olisi ihanaa olla kotona kun esikoinenkin menee vuoden päästä kouluun ja hänelle tulee lyhyet päivät. Se on ainoa asia mistä löydän merkitystä; koti ja lapset ja avioliitto. Olen joo varmaan nykyajan mittakaavassa kummajainen.
Mutta miten te muut kotiäidit päädyitte ratkaisuunne? Kuinka monta lasta? Millaiset tulot? Miten olette varautuneet esim. eläkettä varten? Kaikki kokemukset kiinnostaa.
Kommentit (761)
Onpas tämä aihe herättänyt kuumia tunteita. Itse en ainakaan kenenkään kanssasisaren valintoja haluaisi arvostella, jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Kerroin silti tuon varoittavan esimerkin mieheni ex-vaimosta, koska uskon, että se on tavallaan aika tyypillinenkin skenaario. Nainen ottaa aika ison riskin jättäytyessään työelämästä pois. Siinä on tavallaan kaikki munat yhdessä korissa.
Rakkauden ja perheenperustamisen alkuhuumassa idea saattaa tuntua hyvältä miehestäkin, mutta vuosien vieriessä miehen katkeruus lisääntyy. Parisuhde toimii, jos kumpikin antaa siihen panoksensa. Jos vain toinen panostaa, ja toinen keskittyy nautiskelemaan, tasapaino särkyy.
Joku sanoi, että eihän kotirouva ole mikään kodinkone, joka vaihdetaan uuteen, kun se menee rikki. Kaunis ajatus, mutta jos se kodinkone on ollut rikki alun alkaenkin, eikä ole koskaan toiminut kunnolla, niin kyllä mun mielestä sellaisen voi heittää ihan tunnontuskitta kartanolle haisemaan.
🇺🇦🇮🇱
Se että toinen on alisteisessa asemassa mistä tahansa syystä on parisuhteelle ongelma. Esim. taloudellisen tai aseman vuoksi selvässä etulyöntiasemassa olevan
on jotenkin muuten oltava heikompi puolisoaan jotta pettämisiä tai jättämisiä tai muuten epätyydyttävää suhdetta ei synny.
Jos toinen on sairas ei hän voi olla lisäksi tyhmä tai köyhä. Jos toinen on prinssi/prinsessa tai huippu-urheilija nai hän itseään kauniimman puolison. Jos toinen vaan käy töissä tai on koulutetumpi hänen kotona tai alhaisemmassa asemassa oleva puolisonsa usein nuorempi tai kauniimpi. Tottakai poikkeuksia on mutta niissä siten usein petetään tai jätetäänkin jossain vaiheessa.
Tietysti molemmat voivat olla esim. olla kotona olevia tukien varassa eläviä itseään puunaavia trendi-ihmisiä. Tai kuivakkoja professoreita ja virkamiehiä joilla meneee 50h viikossa töihin.
Lika barn leka best.
Hoidin kaikki lapset kotona aikuisikään saakka.
Kaikki on lentänyt jo pesästä ja osa perustanut perheen.
Hyvin toimeentulevia, koulutettuja ihmisiä kaikki.
Olenko jotenkin epäonnistunut, kun olin vain kotona?
Mielestäni en. Olen tehnyt osani tämän yhteiskunnan hyväksi.
Kasvattanut monta hyvää veronmaksajaa ilman yhteiskunnantukia. No tietysti lapsilisät on saatu.
Näitä kirjoituksia lukiessa tulen siihen käsitykseen, että vain työssäkäyvä äiti on arvostettu.
Vierailija kirjoitti:
Hoidin kaikki lapset kotona aikuisikään saakka.
Kaikki on lentänyt jo pesästä ja osa perustanut perheen.
Hyvin toimeentulevia, koulutettuja ihmisiä kaikki.
Olenko jotenkin epäonnistunut, kun olin vain kotona?
Mielestäni en. Olen tehnyt osani tämän yhteiskunnan hyväksi.
Kasvattanut monta hyvää veronmaksajaa ilman yhteiskunnantukia. No tietysti lapsilisät on saatu.
Näitä kirjoituksia lukiessa tulen siihen käsitykseen, että vain työssäkäyvä äiti on arvostettu.
Kasvatit veronmaksajia, mutta itse et ole maksanut veroja. Olet kyllä käyttänyt ihan täysillä yhteiskunnan tukia; lapsesi saivat opiskella ilmaiseksi, saivat neuvolat ja terveydenhoidon, matkustivat julkisilla kulkuneuvoilla julkisilla teillä. Siinä muutama esimerkki. Mitähän tästäkin maasta tulisi, jos kaikki naiset jättäytyisivät pois työelämästä lasten aikuisuuteen asti?
Minuakin kiinnostaa, mitä kotiäidit tekevät sen jälkeen, kun lapset ovat lentäneet pesästä. Eikös siinä vaiheessa viimeistään voisi mennä töihin, tai tehdä jotain mielekästä, edes opiskella? Ja miten mies suhtautuu vaimoon, joka on vain kotona, vaikka lapsiakaan ei enää ole?
🇺🇦🇮🇱
Vaikka olin kotona lapsia hoitamassa, maksoimme kyllä veroja mahtavat määrät. Hyvällä omallatunnolla käytin busseja, teitä ja terveydenhoitoa jne.
Jos äiti on kotona, niin eihän se sulje pois perheen veronmaksuja vai sulkeeko?
Kaffepulla kirjoitti:
Onpas tämä aihe herättänyt kuumia tunteita. Itse en ainakaan kenenkään kanssasisaren valintoja haluaisi arvostella, jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Kerroin silti tuon varoittavan esimerkin mieheni ex-vaimosta, koska uskon, että se on tavallaan aika tyypillinenkin skenaario. Nainen ottaa aika ison riskin jättäytyessään työelämästä pois. Siinä on tavallaan kaikki munat yhdessä korissa.
Rakkauden ja perheenperustamisen alkuhuumassa idea saattaa tuntua hyvältä miehestäkin, mutta vuosien vieriessä miehen katkeruus lisääntyy. Parisuhde toimii, jos kumpikin antaa siihen panoksensa. Jos vain toinen panostaa, ja toinen keskittyy nautiskelemaan, tasapaino särkyy.
Joku sanoi, että eihän kotirouva ole mikään kodinkone, joka vaihdetaan uuteen, kun se menee rikki. Kaunis ajatus, mutta jos se kodinkone on ollut rikki alun alkaenkin, eikä ole koskaan toiminut kunnolla, niin kyllä mun mielestä sellaisen voi heittää ihan tunnontuskitta kartanolle haisemaan.
Ollaanpa sitä nyt ylväitä..veikkaan et miehesi vaihtaa sutkin uuteen yleiskoneeseen, kun vagisanilla joutuu alkaa konetta rasvaamaan:)
Kaffepulla kirjoitti:
Minuakin kiinnostaa, mitä kotiäidit tekevät sen jälkeen, kun lapset ovat lentäneet pesästä. Eikös siinä vaiheessa viimeistään voisi mennä töihin, tai tehdä jotain mielekästä, edes opiskella? Ja miten mies suhtautuu vaimoon, joka on vain kotona, vaikka lapsiakaan ei enää ole?
Sirpa selänne täällä hei vaan moi:)
oon ehkä väärä henkilö kommentoimaan....
Mut ollaan Teemun kanssa suunniteltu purjehdus ym matkoja eläkepäiville:)
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti on kotona, niin eihän se sulje pois perheen veronmaksuja vai sulkeeko?
Veroja maksavat työssäkäyvät ihmiset. Eli tuollaisessa perheessä vaimo ja lapset eivät maksa veroja, mies maksaa.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Ollaanpa sitä nyt ylväitä..veikkaan et miehesi vaihtaa sutkin uuteen yleiskoneeseen, kun vagisanilla joutuu alkaa konetta rasvaamaan:)
Käytän Vagisania jo nyt, sillä minulla on kuivat limakalvot.
Rahani tienaan itse, en käy mieheni enkä yhteiskunnan kukkarolla. Eron sattuessa pärjäisin kyllä.
🇺🇦🇮🇱
Perhe on kokonaisuus!
Siinä ei ole väliä kuka tienaa ja kuka maksaa.
Ei ainakaan meidän perheessä.
Kokemuksella 45 vuotta.
Sosiaaliturvasta verotetaan. Äitiyspäiväraha,kodinhoidontuki,työttämyysturva. Verotus on kovaa,ilman muutosta 20% . Työn verotus on kohtuullista verrattuna sosiaalietuuksien verotukseen.
Kun lapsilisän maksatus loppuu ja työssäoloehto ei täyty. Niin kotirouvan tulo on nolla. Oikeus toimeentulotukeen on määritelty perustuslaissa. Äitien tulonmuodostus on ilman työssä olemista: 1äitiysraha,lapsilisä,asumistuki 2.kotihoidontuki,lapsilisä,asumistuki,toimeentulotuki
3.Työttömyysturva,lapsilisä,asumistuki,
Lisäksi jos yksinhuoltaja saa elatustuet.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olin kotona lapsia hoitamassa, maksoimme kyllä veroja mahtavat määrät. Hyvällä omallatunnolla käytin busseja, teitä ja terveydenhoitoa jne.
Jos äiti on kotona, niin eihän se sulje pois perheen veronmaksuja vai sulkeeko?
Verot on henkilökohtaisia. Palautat varmaan kelakorttisi heti, etkä nosta takuueläkettä kun sen aika on?
Niin raha, raha. Se ei kaikkea tässä elämässä ratkaise.
Kelakorttia en palauta ja takuueläkkeeni tulen nostamaan.
Voi hyvänen aika!
Taidamme katsoa asiaa täydellisesti eri kantilta.
Monen työhön ja harrastuksiin paneutuvan äidin lapsilla voi olla ammattiapua vaativia ongelmia,kuten masennusta. Vastaavasti kotihoidetun lapsi on saattanut säästyä näiltä. Äidin työssä käynti ja omiin harratuksiin panostaminen voi sivuuttaa lasten tarpeet.
Vierailija kirjoitti:
Kelakorttia en palauta ja takuueläkkeeni tulen nostamaan.
Voi hyvänen aika!
Taidamme katsoa asiaa täydellisesti eri kantilta.
Ei tämä ole mikään katsantokanta-asia. Sinä et maksa sosiaaliturvastasi yhtään mitään. Olet muiden työtä tekevien kansalaisten elättämä Kelakortteinesi ja takuueläkkeinesi. Tätä ei muuta se, että miehesi huolehtii omasta sosiaaliturvastaan. Tiedoksi vielä, että "te" ette maksa yhtään veroa. Veroja maksaa vain se, jolla on tuloja.
Vierailija kirjoitti:
Monen työhön ja harrastuksiin paneutuvan äidin lapsilla voi olla ammattiapua vaativia ongelmia,kuten masennusta. Vastaavasti kotihoidetun lapsi on saattanut säästyä näiltä. Äidin työssä käynti ja omiin harratuksiin panostaminen voi sivuuttaa lasten tarpeet.
Tilastoista en tiedä, mutta kotihoidetulla lapsellani oli mahtava korvatulehduskierre. Eihän kotihoito tarkoita sitä, että lapsi ei näkisi muita lapsia. Kerhot olivat täynnä räkäisiä lapsia. Toisella lapsellani on Aspergerin syndrooma, mistä on seurannut kaikenlaista. Näen vähän vaaran merkkejä siinä, että ajatellaan kotihoidettujen lasten olevan psyykkisesti terveempiä tai muuten hyvinvoivempia - jos äiti itse alkaa hokea tuollaista mantraa, hän voi kieltäytyä näkemästä lapsensa ongelmia ja hakemasta ajoissa apua, koska silloinhan hän olisi epäonnistunut kotiäiti. Ongelmia tulee tai ei tule, eikä niitä kohdatessaan voi kuin parhaansa yrittää, oli kotiäiti tai työssäkäyvä äiti.
Kotirouva on usein laiska. Kotiäidin duuni terveiden lasten kanssa kun on maailman helpoin duuni, sen huomasin kotiäitivuosina. Pidin kotona olosta niin paljon että edelleen teen lyhennettyä työviikkoa sillä verukkeella että hoidan kaikki lasten ja kodin asiat kuten hoidankin ja saan olla enemmän heidän kanssaan. Toimii meillä enkä koe olevani siipeilijä kun pystyn maksamaan vaikka puolet kaikista kuluista. Myönnän että mulla on helpompaa kuin miehelläni kuka painaa pitkää päivää.