Kotiäidiksi/ -rouvaksi jääminen? Kokemuksia?

pop97 kirjoitti:

Jäin koti-isäksi kun työt loppui, vaimo vuorostaan meni töihin, oli aikoinaan puhuttu asia ja tuli tilaisuus, toki haen koko ajan työpaikkaa mutta hiukan vaativammilla kroteereillä, eli en ota mitä tahansa työtä vastaan.

Olen nauttinut suunnaatomasti kun saa hengähtää oravanpyörästä, kotitöihin(lapset, läksyt, ruoka, siivoukset, yms..) menee noin 5h/päivä päivällä ja jää hiukan vapaa-aikaakin.

Mutta yllättäen vaimo ei lopulta voinut hyväksyä ratkaisua.

Seksi ja läheisyys loppui samana päivänä kun jäin kotiin. Kun myös kaikki muu positiivinen parisuhdeasia, tiuskimista vain täysin merkityksettömistä asioista ja täysin aiheettomasti.

Teen aivan kaikki kotityöt ja vaimolle on herkullisia ruokia odottamassa valmiina kun tulee töistä.

Saan ansiosidonnaista 2360e/kk, joten tulopuoli ok.

Mutta näköjään se on totta, että nainen ei voi kunnioittaa sitä että mies ei elätä perhettään pääosin.

Toivottavasti edes joskus naiset pääsee vihdoin 2000 luvulle asenteissaan..

Sinun vaimosi siis edustaa kaikkia maailman naisia? Puhu vain omasta vaimostasi, joka ei pysty sinua kunniottamaan, mutta älä väitä , että kaikki naiset 100% toimii noin. 

Minun mies voisi kirjoittaa ihan päin vastaista. Siis, että "onneksi naiset osaavat tänäpäivänä kunnioittaa myös miestä, joka jää kotiin lasten kanssa, kun vaimo menee työelämään"

Meillä mies ei saanut ansiosidonnaista läheskään noin paljon, mutta silti oli ihan ok, että mies jäi töistä pois kun minulla alkoi työt, kun nuorimmainen täytti 3v.  muut lapset olivat silloin 6v, 7v ja 9v. 

Eli on totta, että nainen kyllä voi (eikä ole edes vaikeaa) kunnioittaa miestä joka jää hoitamaan lapsia kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?

No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.

Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.

Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.

Mitä hyötyä sinulle on kielitaidostasi ja monen alueen osaamisestasi, jos vain makaat kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei maininnut asuvansa ulkomailla. Miksi väkisin pitää jankuttaa ulkomaista? Kun asutaan Suomessa, ei kotirouvaa hyödytä pätkääkään muiden maiden asiat.

Okei. Minä asun nyt kotirouvana ulkomailla, mutta olin kotiäiti ja -rouva myös Suomessa asuessamme. Minä en ymmärrä, miksi täällä niin kauheasti yritetään lytätä tämän vaihtoehdon valinneita? Parantaako se jotenkin omaa oloa?

Meillä siis mies on tienannut kaikki rahat tähän perheeseen, joten palstalaisten mielestä ne ovat miehen rahoja. Mieheni mielestä ne ovat MEIDÄN rahojamme, koska tämä perheemme on yhteinen ”yritys” ja minun kotiin jäämiseni yhteinen valintamme. Jos joskus erehdyn sanomaan vaikka että ”osta pois, sinun rahojasihan ne ovat”, tulee välitön korjaus: ”MEIDÄN rahojamme”. Mies on aina korostanut sitä, että tämä valintamme on mahdollistanut hänen huimaavan urakehityksensä, jonka vuoksi meillä on kaikki yhteistä. Oli jo silloin, kun rahaa ja omaisuutta ei vielä paljon ollut. Ja sen vuoksi hän on maksanut minulle yksityisen eläkkeen, kaikki omaisuus, osakkeet, asunnot jne. on yhdessä hankittu ja yhteisiin nimiin kirjattu.

Kun tekee valinnan jäädä kotiin, pitää käyttää tervettä järkeä ja harkita etukäteen kaikki mahdolliset skenaariot. Ei pidä olla tyhmä ja sinisilmäinen. Niinpä me teimme jo silloin kauan sitten lakimiehen avustamana ja todustajien alkekirjoittamana paperit, jotka takaisivat minulle mukavan elämän myös ikävien asioiden tapahtuessa. Niitä on korjattu tulotason muuttumisten ja maastamuuton yhteyksissä. En ole koskaan tuntenut olevani nyrkin ja hellan välissä. Päinvastoin minulla on ollut loistava mahdollisuus tehdä sitä, mitä itse olen halunnut ja milloin olen halunnut.

Nämä paperit eivät meitä kuitenkaan yhdessä pidä, miehellä olisi hyvin varaa erota halutessaan, niin myös minulla. Meitä pitää yhdessä yhteiseen hiileen puhaltaminen, mukava ja onnellinen elämä, mahdollisuus toteuttaa sekä haaveitaan että itseään, ja kaiken perustana syvä rakkaus.

Tällä halusin sanoa, että hyvin voi jäädä kotiin, jos molemmat sitä haluavat, mutta kotiin jäävän ei pidä heittäytyä tyhmäksi vaan turvata selustansa joka tapauksessa tavalla tai toisella.

Miten niin sinä olet mahdollistanut miehesi urakehityksen? Meinaatko, että jos sinua ja lapsia ei olisi, mies ei olisi pystynyt panostamaan uraansa samalla tavalla kuin nyt? Öööh, miten niin? Eiköhän hänellä olisi jäänyt enemmänkin aikaa työlleen, jos perhettä ei olisi. Tällöin hän olisi myös saanut pitää kovalla työllä ansaitsemansa rahat itse ilman että joku työtä vieroksuva luuseri loisii hänen lompakollaan. Enemmän sinusta on haittaa ollut kuin hyötyä.

Tämä on aina jotenki outoa, että sanotaan, että mies voisi rauhassa tienata enemmän ja saisi pitää kaikki rahat, jos sillä ei olisi sitä vaimoa loisimassa ja lapsia.  Ihan niin kuin se mies olisi ilman omaa tahtoa saanut sen  vaimon ja lapsen. Perhe vaan on pudonnut taivaasta miehen asuntoon ja miehen kuuluu se sitten elättää halusi tai ei. Ehkä se mies on halunnut sen perheen ja haluaa laittaa tienaamansa rahat juuri näihin rakkaisiin ihmisiin. Ehkä perhe on miehelle juuri sitä mitä hän elämältä odottaa ja haluaa. 

Näin juuri, miksiköhän niin monen suomalaisen naisen on vaikea uskoa, että mies tahtoo perheen, vaimon ja lapset ja tahtoo tehdä heidät onnellisiksi ja itsensä siinä samalla?

Meillä mies on monesti ihmetellyt, että minkä vuoksi hän työtänsä tekisi ja uhraisi paljon omaa aikaansa sille, ellei perheen eteen, sillä perhe on hänelle kaikki kaikessa ja hänen sanojensa mukaan lapset se, mitä hänestä joskus jäljelle jää. 

Tätä on tietysti vaikea uskoa, jos jääkaapissa on suurinpiirtein omat hyllyt ja siellä enemmän tienaavalla sisäfilettä ja vähemmän tienaavalla tai kotona olevalla lauantaimakkaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?

No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.

Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.

Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.

Mitä hyötyä sinulle on kielitaidostasi ja monen alueen osaamisestasi, jos vain makaat kotona?

Että on jollakin kapea maailmankuva! Vastaan, vaikka suorastaan hämmästyttää, miten joku voi olla noin yksioikoinen ja yksinkertainen ajatusmaailmaltaan. Koulutuksesta ja kielitaidosta ei ole koskaan haittaa! Olen muuttanut maasta toiseen useamman kertaa ja aina pitänyt itsestään selvänä, että opettelen uuden maan kielen. Pidän myös itsestään selvänä, että seuraan aktiivisesti sitä, mitä maailmalla tapahtuu, useilla eri kielillä ja useiden eri maiden uutisia lukemalla ja katsomalla. 

Miksi ihmeessä minä makaisin kotona, kun maailmalla on niin paljon tarjottavaa? Niinkö sinä teet silloin, kun olet kotona? Ei veikkonen, minä harrastan monipuolisesti, minä matkustelen ympäri maailmaa, minä seuraan miestäni työmatkoilla ja osallistun erilaisiin tilaisuuksiin, joissa on mukana sinun katsantokannaltasi todennäköisesti varsin tärkeitä ja nimekkäitä ihmisiä. Pidän itsestään selvänä, että minulla on silloin velvollisuus pystyä osallistumaan keskusteluihin heidän tasollaan, joka taas ei olisi mahdollista, jos vain makaisin kotona.

Nyt on kyllä niin, että suorastaan häpeän sitä, että eksyin tänne vauva-palstalle ja minun on parasta poistua täältä takavasemmalle vähän äkkiä. Tänne kirjoittavat ovat niin eri maailmasta kuin minä eikä näköjään monen resurssit riitä muuhun kuin toisten (kotiäitien/-rouvien) haukkumiseen ja ivaamiseen, eikä ymmärryskään kovin pitkälle, jos tosiaan luulevat, että kotona vaan maataan. Tällä hetkellä tosin makaan uima-altaalla ja vietän siestaa sillä välin, kun siivooja siivoaa taloa. Ja ihan hyvällä omallatunnolla; olen aamupäivällä hoitanut kaiken kirjeenvaihdon mieheni puolesta mm. Ukrainaan, Espanjaan ja Tanskaan. Illalla meillä on yhteistä ohjelmaa. Että revi siitä sitä kotona makaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei maininnut asuvansa ulkomailla. Miksi väkisin pitää jankuttaa ulkomaista? Kun asutaan Suomessa, ei kotirouvaa hyödytä pätkääkään muiden maiden asiat.

Okei. Minä asun nyt kotirouvana ulkomailla, mutta olin kotiäiti ja -rouva myös Suomessa asuessamme. Minä en ymmärrä, miksi täällä niin kauheasti yritetään lytätä tämän vaihtoehdon valinneita? Parantaako se jotenkin omaa oloa?

Meillä siis mies on tienannut kaikki rahat tähän perheeseen, joten palstalaisten mielestä ne ovat miehen rahoja. Mieheni mielestä ne ovat MEIDÄN rahojamme, koska tämä perheemme on yhteinen ”yritys” ja minun kotiin jäämiseni yhteinen valintamme. Jos joskus erehdyn sanomaan vaikka että ”osta pois, sinun rahojasihan ne ovat”, tulee välitön korjaus: ”MEIDÄN rahojamme”. Mies on aina korostanut sitä, että tämä valintamme on mahdollistanut hänen huimaavan urakehityksensä, jonka vuoksi meillä on kaikki yhteistä. Oli jo silloin, kun rahaa ja omaisuutta ei vielä paljon ollut. Ja sen vuoksi hän on maksanut minulle yksityisen eläkkeen, kaikki omaisuus, osakkeet, asunnot jne. on yhdessä hankittu ja yhteisiin nimiin kirjattu.

Kun tekee valinnan jäädä kotiin, pitää käyttää tervettä järkeä ja harkita etukäteen kaikki mahdolliset skenaariot. Ei pidä olla tyhmä ja sinisilmäinen. Niinpä me teimme jo silloin kauan sitten lakimiehen avustamana ja todustajien alkekirjoittamana paperit, jotka takaisivat minulle mukavan elämän myös ikävien asioiden tapahtuessa. Niitä on korjattu tulotason muuttumisten ja maastamuuton yhteyksissä. En ole koskaan tuntenut olevani nyrkin ja hellan välissä. Päinvastoin minulla on ollut loistava mahdollisuus tehdä sitä, mitä itse olen halunnut ja milloin olen halunnut.

Nämä paperit eivät meitä kuitenkaan yhdessä pidä, miehellä olisi hyvin varaa erota halutessaan, niin myös minulla. Meitä pitää yhdessä yhteiseen hiileen puhaltaminen, mukava ja onnellinen elämä, mahdollisuus toteuttaa sekä haaveitaan että itseään, ja kaiken perustana syvä rakkaus.

Tällä halusin sanoa, että hyvin voi jäädä kotiin, jos molemmat sitä haluavat, mutta kotiin jäävän ei pidä heittäytyä tyhmäksi vaan turvata selustansa joka tapauksessa tavalla tai toisella.

Miten niin sinä olet mahdollistanut miehesi urakehityksen? Meinaatko, että jos sinua ja lapsia ei olisi, mies ei olisi pystynyt panostamaan uraansa samalla tavalla kuin nyt? Öööh, miten niin? Eiköhän hänellä olisi jäänyt enemmänkin aikaa työlleen, jos perhettä ei olisi. Tällöin hän olisi myös saanut pitää kovalla työllä ansaitsemansa rahat itse ilman että joku työtä vieroksuva luuseri loisii hänen lompakollaan. Enemmän sinusta on haittaa ollut kuin hyötyä.

Tämä on aina jotenki outoa, että sanotaan, että mies voisi rauhassa tienata enemmän ja saisi pitää kaikki rahat, jos sillä ei olisi sitä vaimoa loisimassa ja lapsia.  Ihan niin kuin se mies olisi ilman omaa tahtoa saanut sen  vaimon ja lapsen. Perhe vaan on pudonnut taivaasta miehen asuntoon ja miehen kuuluu se sitten elättää halusi tai ei. Ehkä se mies on halunnut sen perheen ja haluaa laittaa tienaamansa rahat juuri näihin rakkaisiin ihmisiin. Ehkä perhe on miehelle juuri sitä mitä hän elämältä odottaa ja haluaa. 

Näin juuri, miksiköhän niin monen suomalaisen naisen on vaikea uskoa, että mies tahtoo perheen, vaimon ja lapset ja tahtoo tehdä heidät onnellisiksi ja itsensä siinä samalla?

Meillä mies on monesti ihmetellyt, että minkä vuoksi hän työtänsä tekisi ja uhraisi paljon omaa aikaansa sille, ellei perheen eteen, sillä perhe on hänelle kaikki kaikessa ja hänen sanojensa mukaan lapset se, mitä hänestä joskus jäljelle jää. 

Tätä on tietysti vaikea uskoa, jos jääkaapissa on suurinpiirtein omat hyllyt ja siellä enemmän tienaavalla sisäfilettä ja vähemmän tienaavalla tai kotona olevalla lauantaimakkaraa.

Jos mies oikeasti välittäisi perheestään, niin eiköhän hän tuolloin osallistuisi myös kotiasioihin ja lastensa hoitamiseen. Tässä keskusteluketjussa on ainakin esitelty vain sellaisia kotiäitijärjestelyjä, että mies paiskii kaikki päivät töitä, kun taas nainen hoitaa kokonaan kodin ja lapset. Mitä iloa lapsille on isästä, joka ei osallistu heidän elämäänsä millään tavalla? Jos he saisivat valita, eivätköhän he ottaisi mieluummin sellaisen järjestelyn, että molemmat vanhemmat ovat yhtä lailla läsnä heidän elämässään. Ja mitä mieheen tulee, miksi hän on ylipäätään hankkinut lapsia, jos ei halua osallistua näiden elämään millään tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?

No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.

Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.

Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.

Mitä hyötyä sinulle on kielitaidostasi ja monen alueen osaamisestasi, jos vain makaat kotona?

Että on jollakin kapea maailmankuva! Vastaan, vaikka suorastaan hämmästyttää, miten joku voi olla noin yksioikoinen ja yksinkertainen ajatusmaailmaltaan. Koulutuksesta ja kielitaidosta ei ole koskaan haittaa! Olen muuttanut maasta toiseen useamman kertaa ja aina pitänyt itsestään selvänä, että opettelen uuden maan kielen. Pidän myös itsestään selvänä, että seuraan aktiivisesti sitä, mitä maailmalla tapahtuu, useilla eri kielillä ja useiden eri maiden uutisia lukemalla ja katsomalla. 

Miksi ihmeessä minä makaisin kotona, kun maailmalla on niin paljon tarjottavaa? Niinkö sinä teet silloin, kun olet kotona? Ei veikkonen, minä harrastan monipuolisesti, minä matkustelen ympäri maailmaa, minä seuraan miestäni työmatkoilla ja osallistun erilaisiin tilaisuuksiin, joissa on mukana sinun katsantokannaltasi todennäköisesti varsin tärkeitä ja nimekkäitä ihmisiä. Pidän itsestään selvänä, että minulla on silloin velvollisuus pystyä osallistumaan keskusteluihin heidän tasollaan, joka taas ei olisi mahdollista, jos vain makaisin kotona.

Nyt on kyllä niin, että suorastaan häpeän sitä, että eksyin tänne vauva-palstalle ja minun on parasta poistua täältä takavasemmalle vähän äkkiä. Tänne kirjoittavat ovat niin eri maailmasta kuin minä eikä näköjään monen resurssit riitä muuhun kuin toisten (kotiäitien/-rouvien) haukkumiseen ja ivaamiseen, eikä ymmärryskään kovin pitkälle, jos tosiaan luulevat, että kotona vaan maataan. Tällä hetkellä tosin makaan uima-altaalla ja vietän siestaa sillä välin, kun siivooja siivoaa taloa. Ja ihan hyvällä omallatunnolla; olen aamupäivällä hoitanut kaiken kirjeenvaihdon mieheni puolesta mm. Ukrainaan, Espanjaan ja Tanskaan. Illalla meillä on yhteistä ohjelmaa. Että revi siitä sitä kotona makaamista.

Toki kielitaidostasi on hyötyä sinulle itsellesi, en minä sitä sano. Sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Melko itsekkäältä vaikutat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?

No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.

Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.

Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.

Mitä hyötyä sinulle on kielitaidostasi ja monen alueen osaamisestasi, jos vain makaat kotona?

Että on jollakin kapea maailmankuva! Vastaan, vaikka suorastaan hämmästyttää, miten joku voi olla noin yksioikoinen ja yksinkertainen ajatusmaailmaltaan. Koulutuksesta ja kielitaidosta ei ole koskaan haittaa! Olen muuttanut maasta toiseen useamman kertaa ja aina pitänyt itsestään selvänä, että opettelen uuden maan kielen. Pidän myös itsestään selvänä, että seuraan aktiivisesti sitä, mitä maailmalla tapahtuu, useilla eri kielillä ja useiden eri maiden uutisia lukemalla ja katsomalla. 

Miksi ihmeessä minä makaisin kotona, kun maailmalla on niin paljon tarjottavaa? Niinkö sinä teet silloin, kun olet kotona? Ei veikkonen, minä harrastan monipuolisesti, minä matkustelen ympäri maailmaa, minä seuraan miestäni työmatkoilla ja osallistun erilaisiin tilaisuuksiin, joissa on mukana sinun katsantokannaltasi todennäköisesti varsin tärkeitä ja nimekkäitä ihmisiä. Pidän itsestään selvänä, että minulla on silloin velvollisuus pystyä osallistumaan keskusteluihin heidän tasollaan, joka taas ei olisi mahdollista, jos vain makaisin kotona.

Nyt on kyllä niin, että suorastaan häpeän sitä, että eksyin tänne vauva-palstalle ja minun on parasta poistua täältä takavasemmalle vähän äkkiä. Tänne kirjoittavat ovat niin eri maailmasta kuin minä eikä näköjään monen resurssit riitä muuhun kuin toisten (kotiäitien/-rouvien) haukkumiseen ja ivaamiseen, eikä ymmärryskään kovin pitkälle, jos tosiaan luulevat, että kotona vaan maataan. Tällä hetkellä tosin makaan uima-altaalla ja vietän siestaa sillä välin, kun siivooja siivoaa taloa. Ja ihan hyvällä omallatunnolla; olen aamupäivällä hoitanut kaiken kirjeenvaihdon mieheni puolesta mm. Ukrainaan, Espanjaan ja Tanskaan. Illalla meillä on yhteistä ohjelmaa. Että revi siitä sitä kotona makaamista.

Nyt putosin kärryiltä. Teillä käy siis siivooja? Mitä ihmeen virkaa sinun kotona olemisellasi siis on? Minä käsitin, että olet jäänyt kotiin juurikin hoitamaan kotitöitä, ettei miehen tarvitsisi osallistua niihin eikä palkata ulkopuolista apua. Tuo on jo aivan käsittämätöntä laiskuutta. Ymmärrän siivoojan palkkaamisen siinä tapauksessa, että molemmat tekevät pitkää päivää töissä eivätkä halua kuluttaa vapaa-aikaansa kyseiseen hommaan. Mutta että toinen on varta vasten jäänyt työelämästä pois kotityöt hoitaakseen, eikä sitten kuitenkaan edes hoida niitä! Tuossa putosi nyt pohja kaikilta perusteluiltasi, joilla olet yrittänyt todistella tärkeyttäsi. Eipä sinusta ole miehellesikään mitään iloa, jos hän on joka tapauksessa joutunut palkkaamaan ulkopuolisen apulaisen niihin hommiin, jotka sinä olit luvannut ottaa hoitaaksesi perheen sisäisessä työnjaossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei maininnut asuvansa ulkomailla. Miksi väkisin pitää jankuttaa ulkomaista? Kun asutaan Suomessa, ei kotirouvaa hyödytä pätkääkään muiden maiden asiat.

Okei. Minä asun nyt kotirouvana ulkomailla, mutta olin kotiäiti ja -rouva myös Suomessa asuessamme. Minä en ymmärrä, miksi täällä niin kauheasti yritetään lytätä tämän vaihtoehdon valinneita? Parantaako se jotenkin omaa oloa?

Meillä siis mies on tienannut kaikki rahat tähän perheeseen, joten palstalaisten mielestä ne ovat miehen rahoja. Mieheni mielestä ne ovat MEIDÄN rahojamme, koska tämä perheemme on yhteinen ”yritys” ja minun kotiin jäämiseni yhteinen valintamme. Jos joskus erehdyn sanomaan vaikka että ”osta pois, sinun rahojasihan ne ovat”, tulee välitön korjaus: ”MEIDÄN rahojamme”. Mies on aina korostanut sitä, että tämä valintamme on mahdollistanut hänen huimaavan urakehityksensä, jonka vuoksi meillä on kaikki yhteistä. Oli jo silloin, kun rahaa ja omaisuutta ei vielä paljon ollut. Ja sen vuoksi hän on maksanut minulle yksityisen eläkkeen, kaikki omaisuus, osakkeet, asunnot jne. on yhdessä hankittu ja yhteisiin nimiin kirjattu.

Kun tekee valinnan jäädä kotiin, pitää käyttää tervettä järkeä ja harkita etukäteen kaikki mahdolliset skenaariot. Ei pidä olla tyhmä ja sinisilmäinen. Niinpä me teimme jo silloin kauan sitten lakimiehen avustamana ja todustajien alkekirjoittamana paperit, jotka takaisivat minulle mukavan elämän myös ikävien asioiden tapahtuessa. Niitä on korjattu tulotason muuttumisten ja maastamuuton yhteyksissä. En ole koskaan tuntenut olevani nyrkin ja hellan välissä. Päinvastoin minulla on ollut loistava mahdollisuus tehdä sitä, mitä itse olen halunnut ja milloin olen halunnut.

Nämä paperit eivät meitä kuitenkaan yhdessä pidä, miehellä olisi hyvin varaa erota halutessaan, niin myös minulla. Meitä pitää yhdessä yhteiseen hiileen puhaltaminen, mukava ja onnellinen elämä, mahdollisuus toteuttaa sekä haaveitaan että itseään, ja kaiken perustana syvä rakkaus.

Tällä halusin sanoa, että hyvin voi jäädä kotiin, jos molemmat sitä haluavat, mutta kotiin jäävän ei pidä heittäytyä tyhmäksi vaan turvata selustansa joka tapauksessa tavalla tai toisella.

Miten niin sinä olet mahdollistanut miehesi urakehityksen? Meinaatko, että jos sinua ja lapsia ei olisi, mies ei olisi pystynyt panostamaan uraansa samalla tavalla kuin nyt? Öööh, miten niin? Eiköhän hänellä olisi jäänyt enemmänkin aikaa työlleen, jos perhettä ei olisi. Tällöin hän olisi myös saanut pitää kovalla työllä ansaitsemansa rahat itse ilman että joku työtä vieroksuva luuseri loisii hänen lompakollaan. Enemmän sinusta on haittaa ollut kuin hyötyä.

Tämä on aina jotenki outoa, että sanotaan, että mies voisi rauhassa tienata enemmän ja saisi pitää kaikki rahat, jos sillä ei olisi sitä vaimoa loisimassa ja lapsia.  Ihan niin kuin se mies olisi ilman omaa tahtoa saanut sen  vaimon ja lapsen. Perhe vaan on pudonnut taivaasta miehen asuntoon ja miehen kuuluu se sitten elättää halusi tai ei. Ehkä se mies on halunnut sen perheen ja haluaa laittaa tienaamansa rahat juuri näihin rakkaisiin ihmisiin. Ehkä perhe on miehelle juuri sitä mitä hän elämältä odottaa ja haluaa. 

Näin juuri, miksiköhän niin monen suomalaisen naisen on vaikea uskoa, että mies tahtoo perheen, vaimon ja lapset ja tahtoo tehdä heidät onnellisiksi ja itsensä siinä samalla?

Meillä mies on monesti ihmetellyt, että minkä vuoksi hän työtänsä tekisi ja uhraisi paljon omaa aikaansa sille, ellei perheen eteen, sillä perhe on hänelle kaikki kaikessa ja hänen sanojensa mukaan lapset se, mitä hänestä joskus jäljelle jää. 

Tätä on tietysti vaikea uskoa, jos jääkaapissa on suurinpiirtein omat hyllyt ja siellä enemmän tienaavalla sisäfilettä ja vähemmän tienaavalla tai kotona olevalla lauantaimakkaraa.

Jos mies oikeasti välittäisi perheestään, niin eiköhän hän tuolloin osallistuisi myös kotiasioihin ja lastensa hoitamiseen. Tässä keskusteluketjussa on ainakin esitelty vain sellaisia kotiäitijärjestelyjä, että mies paiskii kaikki päivät töitä, kun taas nainen hoitaa kokonaan kodin ja lapset. Mitä iloa lapsille on isästä, joka ei osallistu heidän elämäänsä millään tavalla? Jos he saisivat valita, eivätköhän he ottaisi mieluummin sellaisen järjestelyn, että molemmat vanhemmat ovat yhtä lailla läsnä heidän elämässään. Ja mitä mieheen tulee, miksi hän on ylipäätään hankkinut lapsia, jos ei halua osallistua näiden elämään millään tavalla?

Onko se nyt niin vaikea ymmärtää, että jos toinen kotona (useinmiten äiti), hän ehtii hoitaa päivän aikana hoitaa kaikki kotiin liittyvät asiat ja kun isä tulee töistä kotiin, on hänellä aikaa viettää laatuaikaa lasten kanssa. Sitä laatuaikaa ei tarvitse viettää K-marketissa töiden jälkeen tai viikonloppuna koko perheen voimin ruokaostoksia tekemässä. Eli isä on läsnä yhtälailla lapsen elämässä, äiti vaan hiukan enemmän.

Entä kun jotkut työt vaativat maailmalla matkustamista? Niitäkö ei pidä kenenkään tehdä, ei vaikka perheellä on silloin varaa järjestää asiat niin, että kotona oleva vanhempi hoitaa kotiin liittyvät asiat ja lapset? Ja taas isä voi viettää laatuaikaa, kun hän kotiutuu matkoiltaan.

Kaikki siis pitää jakaa täsmälleen tasan ja missään tapauksessa ei kannata joustaa. Jos on isän vuoron viedä roskapussi, niin sehän vie, vaikka äiti olisi juuri menossa ulos. Lapsi on sairas, niin johan saadaan kiista aikaiseksi, kumpi viimeksi hoiti, nyt on sun vuoro, viis siitä, että olisi juuri työmatka käsillä. Pitäähän molempien olla YHTÄ LAILLA läsnä lapsen elämässä.

En yhtään ihmettele, että Suomi on avierojen luvattu maa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei maininnut asuvansa ulkomailla. Miksi väkisin pitää jankuttaa ulkomaista? Kun asutaan Suomessa, ei kotirouvaa hyödytä pätkääkään muiden maiden asiat.

Okei. Minä asun nyt kotirouvana ulkomailla, mutta olin kotiäiti ja -rouva myös Suomessa asuessamme. Minä en ymmärrä, miksi täällä niin kauheasti yritetään lytätä tämän vaihtoehdon valinneita? Parantaako se jotenkin omaa oloa?

Meillä siis mies on tienannut kaikki rahat tähän perheeseen, joten palstalaisten mielestä ne ovat miehen rahoja. Mieheni mielestä ne ovat MEIDÄN rahojamme, koska tämä perheemme on yhteinen ”yritys” ja minun kotiin jäämiseni yhteinen valintamme. Jos joskus erehdyn sanomaan vaikka että ”osta pois, sinun rahojasihan ne ovat”, tulee välitön korjaus: ”MEIDÄN rahojamme”. Mies on aina korostanut sitä, että tämä valintamme on mahdollistanut hänen huimaavan urakehityksensä, jonka vuoksi meillä on kaikki yhteistä. Oli jo silloin, kun rahaa ja omaisuutta ei vielä paljon ollut. Ja sen vuoksi hän on maksanut minulle yksityisen eläkkeen, kaikki omaisuus, osakkeet, asunnot jne. on yhdessä hankittu ja yhteisiin nimiin kirjattu.

Kun tekee valinnan jäädä kotiin, pitää käyttää tervettä järkeä ja harkita etukäteen kaikki mahdolliset skenaariot. Ei pidä olla tyhmä ja sinisilmäinen. Niinpä me teimme jo silloin kauan sitten lakimiehen avustamana ja todustajien alkekirjoittamana paperit, jotka takaisivat minulle mukavan elämän myös ikävien asioiden tapahtuessa. Niitä on korjattu tulotason muuttumisten ja maastamuuton yhteyksissä. En ole koskaan tuntenut olevani nyrkin ja hellan välissä. Päinvastoin minulla on ollut loistava mahdollisuus tehdä sitä, mitä itse olen halunnut ja milloin olen halunnut.

Nämä paperit eivät meitä kuitenkaan yhdessä pidä, miehellä olisi hyvin varaa erota halutessaan, niin myös minulla. Meitä pitää yhdessä yhteiseen hiileen puhaltaminen, mukava ja onnellinen elämä, mahdollisuus toteuttaa sekä haaveitaan että itseään, ja kaiken perustana syvä rakkaus.

Tällä halusin sanoa, että hyvin voi jäädä kotiin, jos molemmat sitä haluavat, mutta kotiin jäävän ei pidä heittäytyä tyhmäksi vaan turvata selustansa joka tapauksessa tavalla tai toisella.

Miten niin sinä olet mahdollistanut miehesi urakehityksen? Meinaatko, että jos sinua ja lapsia ei olisi, mies ei olisi pystynyt panostamaan uraansa samalla tavalla kuin nyt? Öööh, miten niin? Eiköhän hänellä olisi jäänyt enemmänkin aikaa työlleen, jos perhettä ei olisi. Tällöin hän olisi myös saanut pitää kovalla työllä ansaitsemansa rahat itse ilman että joku työtä vieroksuva luuseri loisii hänen lompakollaan. Enemmän sinusta on haittaa ollut kuin hyötyä.

Tämä on aina jotenki outoa, että sanotaan, että mies voisi rauhassa tienata enemmän ja saisi pitää kaikki rahat, jos sillä ei olisi sitä vaimoa loisimassa ja lapsia.  Ihan niin kuin se mies olisi ilman omaa tahtoa saanut sen  vaimon ja lapsen. Perhe vaan on pudonnut taivaasta miehen asuntoon ja miehen kuuluu se sitten elättää halusi tai ei. Ehkä se mies on halunnut sen perheen ja haluaa laittaa tienaamansa rahat juuri näihin rakkaisiin ihmisiin. Ehkä perhe on miehelle juuri sitä mitä hän elämältä odottaa ja haluaa. 

Näin juuri, miksiköhän niin monen suomalaisen naisen on vaikea uskoa, että mies tahtoo perheen, vaimon ja lapset ja tahtoo tehdä heidät onnellisiksi ja itsensä siinä samalla?

Meillä mies on monesti ihmetellyt, että minkä vuoksi hän työtänsä tekisi ja uhraisi paljon omaa aikaansa sille, ellei perheen eteen, sillä perhe on hänelle kaikki kaikessa ja hänen sanojensa mukaan lapset se, mitä hänestä joskus jäljelle jää. 

Tätä on tietysti vaikea uskoa, jos jääkaapissa on suurinpiirtein omat hyllyt ja siellä enemmän tienaavalla sisäfilettä ja vähemmän tienaavalla tai kotona olevalla lauantaimakkaraa.

Sanojensa mukaan. Katselen tosiaan työssäni miehiä, jotka matkustavat n. 200 päivää vuodessa ja muun ajan tekevät n. 70 tunnin työviikkoa. Kyllä siinä aika juhlapuheiden tasolle jää perheen kaikki kaikessa olo.

Uskon, että perhe, joka on ihan tutkimuksien mukaan miehen työuraa edistävä tekijä, on monelle miehelle tärkeä statustekijä. Samalla tavalla kuin se auto: ei sitä itse huolleta, vaikka ostettaessa (liisatessa) ollaankin tarkkoja merkistä ja arvosta.

Voi olla, että siinä miehen siivellä saa filettä syödäkseen, mutta mieluummin minä itse tienaan makkarani kuin katselen vierestä, miten toinen lässyttää tärkeyttäni koskaan osoittamatta sitä käytännössä. Ja miten osoittaisikaan, kun ei oikeasti ole mailla halmeilla.

Tosin meillä kun on molemmat töissä, syödään molemmat filettä silloin kuin sitä mieli tekee, ja koko ajan voin luottaa, että esimerkiksi tänään auto ajaa pihaan viimeistään 16.20, koska niin sovittu. Sitten alkaa yhteiset lomavalmistelut, joista on myös sovittu. Ei käy kuten edellisessä suhteessa, joka onnekseni ei ennättänyt avioliitoksi saakka, että saan 17.30 puhelun, että sori kyllä täällä menee vielä, mutta kun on niin tärkeä se ja tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?

No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.

Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.

Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.

Mitä hyötyä sinulle on kielitaidostasi ja monen alueen osaamisestasi, jos vain makaat kotona?

Että on jollakin kapea maailmankuva! Vastaan, vaikka suorastaan hämmästyttää, miten joku voi olla noin yksioikoinen ja yksinkertainen ajatusmaailmaltaan. Koulutuksesta ja kielitaidosta ei ole koskaan haittaa! Olen muuttanut maasta toiseen useamman kertaa ja aina pitänyt itsestään selvänä, että opettelen uuden maan kielen. Pidän myös itsestään selvänä, että seuraan aktiivisesti sitä, mitä maailmalla tapahtuu, useilla eri kielillä ja useiden eri maiden uutisia lukemalla ja katsomalla. 

Miksi ihmeessä minä makaisin kotona, kun maailmalla on niin paljon tarjottavaa? Niinkö sinä teet silloin, kun olet kotona? Ei veikkonen, minä harrastan monipuolisesti, minä matkustelen ympäri maailmaa, minä seuraan miestäni työmatkoilla ja osallistun erilaisiin tilaisuuksiin, joissa on mukana sinun katsantokannaltasi todennäköisesti varsin tärkeitä ja nimekkäitä ihmisiä. Pidän itsestään selvänä, että minulla on silloin velvollisuus pystyä osallistumaan keskusteluihin heidän tasollaan, joka taas ei olisi mahdollista, jos vain makaisin kotona.

Nyt on kyllä niin, että suorastaan häpeän sitä, että eksyin tänne vauva-palstalle ja minun on parasta poistua täältä takavasemmalle vähän äkkiä. Tänne kirjoittavat ovat niin eri maailmasta kuin minä eikä näköjään monen resurssit riitä muuhun kuin toisten (kotiäitien/-rouvien) haukkumiseen ja ivaamiseen, eikä ymmärryskään kovin pitkälle, jos tosiaan luulevat, että kotona vaan maataan. Tällä hetkellä tosin makaan uima-altaalla ja vietän siestaa sillä välin, kun siivooja siivoaa taloa. Ja ihan hyvällä omallatunnolla; olen aamupäivällä hoitanut kaiken kirjeenvaihdon mieheni puolesta mm. Ukrainaan, Espanjaan ja Tanskaan. Illalla meillä on yhteistä ohjelmaa. Että revi siitä sitä kotona makaamista.

Nyt putosin kärryiltä. Teillä käy siis siivooja? Mitä ihmeen virkaa sinun kotona olemisellasi siis on? Minä käsitin, että olet jäänyt kotiin juurikin hoitamaan kotitöitä, ettei miehen tarvitsisi osallistua niihin eikä palkata ulkopuolista apua. Tuo on jo aivan käsittämätöntä laiskuutta. Ymmärrän siivoojan palkkaamisen siinä tapauksessa, että molemmat tekevät pitkää päivää töissä eivätkä halua kuluttaa vapaa-aikaansa kyseiseen hommaan. Mutta että toinen on varta vasten jäänyt työelämästä pois kotityöt hoitaakseen, eikä sitten kuitenkaan edes hoida niitä! Tuossa putosi nyt pohja kaikilta perusteluiltasi, joilla olet yrittänyt todistella tärkeyttäsi. Eipä sinusta ole miehellesikään mitään iloa, jos hän on joka tapauksessa joutunut palkkaamaan ulkopuolisen apulaisen niihin hommiin, jotka sinä olit luvannut ottaa hoitaaksesi perheen sisäisessä työnjaossa.

No helpostipa sinä putoat kärryiltä. Kyllä, meillä käy siivooja. Meillä käy myös ikkunanpesijä. Meillä on myös kokki ja tarjoilija silloin, kun järjestämme isommat illalliskutsut. Loma-asunnollamme käy puutarhuri ja uima-altaan hoitaja. Lapsiakaan ei tarvitse enää hoitaa, koska ovat jo lentäneet pesästä.

Meillä molemmilla on muita mielenkiinnon aiheita elämässämme kuin siivous, ikkunanpesu jne. ja meillä on varaa palkata ulkopuolisia ja työllistää heitä. 

Ilmeisesti miehelläni on minusta paljonkin iloa, koska hän pitää tätä järjestelyä hyvänä, ei koskaan ole halunnut siihen muutosta ja meillä on edelleen kivaa yhdessä vaikka avioliitto on jo pitkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei maininnut asuvansa ulkomailla. Miksi väkisin pitää jankuttaa ulkomaista? Kun asutaan Suomessa, ei kotirouvaa hyödytä pätkääkään muiden maiden asiat.

Okei. Minä asun nyt kotirouvana ulkomailla, mutta olin kotiäiti ja -rouva myös Suomessa asuessamme. Minä en ymmärrä, miksi täällä niin kauheasti yritetään lytätä tämän vaihtoehdon valinneita? Parantaako se jotenkin omaa oloa?

Meillä siis mies on tienannut kaikki rahat tähän perheeseen, joten palstalaisten mielestä ne ovat miehen rahoja. Mieheni mielestä ne ovat MEIDÄN rahojamme, koska tämä perheemme on yhteinen ”yritys” ja minun kotiin jäämiseni yhteinen valintamme. Jos joskus erehdyn sanomaan vaikka että ”osta pois, sinun rahojasihan ne ovat”, tulee välitön korjaus: ”MEIDÄN rahojamme”. Mies on aina korostanut sitä, että tämä valintamme on mahdollistanut hänen huimaavan urakehityksensä, jonka vuoksi meillä on kaikki yhteistä. Oli jo silloin, kun rahaa ja omaisuutta ei vielä paljon ollut. Ja sen vuoksi hän on maksanut minulle yksityisen eläkkeen, kaikki omaisuus, osakkeet, asunnot jne. on yhdessä hankittu ja yhteisiin nimiin kirjattu.

Kun tekee valinnan jäädä kotiin, pitää käyttää tervettä järkeä ja harkita etukäteen kaikki mahdolliset skenaariot. Ei pidä olla tyhmä ja sinisilmäinen. Niinpä me teimme jo silloin kauan sitten lakimiehen avustamana ja todustajien alkekirjoittamana paperit, jotka takaisivat minulle mukavan elämän myös ikävien asioiden tapahtuessa. Niitä on korjattu tulotason muuttumisten ja maastamuuton yhteyksissä. En ole koskaan tuntenut olevani nyrkin ja hellan välissä. Päinvastoin minulla on ollut loistava mahdollisuus tehdä sitä, mitä itse olen halunnut ja milloin olen halunnut.

Nämä paperit eivät meitä kuitenkaan yhdessä pidä, miehellä olisi hyvin varaa erota halutessaan, niin myös minulla. Meitä pitää yhdessä yhteiseen hiileen puhaltaminen, mukava ja onnellinen elämä, mahdollisuus toteuttaa sekä haaveitaan että itseään, ja kaiken perustana syvä rakkaus.

Tällä halusin sanoa, että hyvin voi jäädä kotiin, jos molemmat sitä haluavat, mutta kotiin jäävän ei pidä heittäytyä tyhmäksi vaan turvata selustansa joka tapauksessa tavalla tai toisella.

Miten niin sinä olet mahdollistanut miehesi urakehityksen? Meinaatko, että jos sinua ja lapsia ei olisi, mies ei olisi pystynyt panostamaan uraansa samalla tavalla kuin nyt? Öööh, miten niin? Eiköhän hänellä olisi jäänyt enemmänkin aikaa työlleen, jos perhettä ei olisi. Tällöin hän olisi myös saanut pitää kovalla työllä ansaitsemansa rahat itse ilman että joku työtä vieroksuva luuseri loisii hänen lompakollaan. Enemmän sinusta on haittaa ollut kuin hyötyä.

Tämä on aina jotenki outoa, että sanotaan, että mies voisi rauhassa tienata enemmän ja saisi pitää kaikki rahat, jos sillä ei olisi sitä vaimoa loisimassa ja lapsia.  Ihan niin kuin se mies olisi ilman omaa tahtoa saanut sen  vaimon ja lapsen. Perhe vaan on pudonnut taivaasta miehen asuntoon ja miehen kuuluu se sitten elättää halusi tai ei. Ehkä se mies on halunnut sen perheen ja haluaa laittaa tienaamansa rahat juuri näihin rakkaisiin ihmisiin. Ehkä perhe on miehelle juuri sitä mitä hän elämältä odottaa ja haluaa. 

Näin juuri, miksiköhän niin monen suomalaisen naisen on vaikea uskoa, että mies tahtoo perheen, vaimon ja lapset ja tahtoo tehdä heidät onnellisiksi ja itsensä siinä samalla?

Meillä mies on monesti ihmetellyt, että minkä vuoksi hän työtänsä tekisi ja uhraisi paljon omaa aikaansa sille, ellei perheen eteen, sillä perhe on hänelle kaikki kaikessa ja hänen sanojensa mukaan lapset se, mitä hänestä joskus jäljelle jää. 

Tätä on tietysti vaikea uskoa, jos jääkaapissa on suurinpiirtein omat hyllyt ja siellä enemmän tienaavalla sisäfilettä ja vähemmän tienaavalla tai kotona olevalla lauantaimakkaraa.

Jos mies oikeasti välittäisi perheestään, niin eiköhän hän tuolloin osallistuisi myös kotiasioihin ja lastensa hoitamiseen. Tässä keskusteluketjussa on ainakin esitelty vain sellaisia kotiäitijärjestelyjä, että mies paiskii kaikki päivät töitä, kun taas nainen hoitaa kokonaan kodin ja lapset. Mitä iloa lapsille on isästä, joka ei osallistu heidän elämäänsä millään tavalla? Jos he saisivat valita, eivätköhän he ottaisi mieluummin sellaisen järjestelyn, että molemmat vanhemmat ovat yhtä lailla läsnä heidän elämässään. Ja mitä mieheen tulee, miksi hän on ylipäätään hankkinut lapsia, jos ei halua osallistua näiden elämään millään tavalla?

Onko se nyt niin vaikea ymmärtää, että jos toinen kotona (useinmiten äiti), hän ehtii hoitaa päivän aikana hoitaa kaikki kotiin liittyvät asiat ja kun isä tulee töistä kotiin, on hänellä aikaa viettää laatuaikaa lasten kanssa. Sitä laatuaikaa ei tarvitse viettää K-marketissa töiden jälkeen tai viikonloppuna koko perheen voimin ruokaostoksia tekemässä. Eli isä on läsnä yhtälailla lapsen elämässä, äiti vaan hiukan enemmän.

Entä kun jotkut työt vaativat maailmalla matkustamista? Niitäkö ei pidä kenenkään tehdä, ei vaikka perheellä on silloin varaa järjestää asiat niin, että kotona oleva vanhempi hoitaa kotiin liittyvät asiat ja lapset? Ja taas isä voi viettää laatuaikaa, kun hän kotiutuu matkoiltaan.

Kaikki siis pitää jakaa täsmälleen tasan ja missään tapauksessa ei kannata joustaa. Jos on isän vuoron viedä roskapussi, niin sehän vie, vaikka äiti olisi juuri menossa ulos. Lapsi on sairas, niin johan saadaan kiista aikaiseksi, kumpi viimeksi hoiti, nyt on sun vuoro, viis siitä, että olisi juuri työmatka käsillä. Pitäähän molempien olla YHTÄ LAILLA läsnä lapsen elämässä.

En yhtään ihmettele, että Suomi on avierojen luvattu maa.

Tiesitkö sinä, että kaikissa kyselyissä lapset kertovat parhaaksi ajaksi sen, jolloin ollaan kotona ja tehdään ihan tavallisia asioita? Haluatko muuten opettaa lapsillesi, että ruokakaupassa käynti on inha velvollisuus, joka pitää hoitaa pois alta, että pääsee viettämään laatuaikaa?

Minä haluan opettaa lapsilleni, että arki on kivaa, eikä koko ajan tarvita mitään extraa. Että isi ei ole mikään palkinto, vaan arjessa läsnä oleva veikkonen. Semmoinen, jonka kanssa on ihan kivaa tehdä tavallisia asioita, kuten käydä kaupassa, siivota tai muuten vaan hoitaa yhteisen, kaikille rakkaan  kodin hommeleita.

Näin minut on kasvatettu ja uskon, että siitä johtuu, että olen elänyt tasapainoisen, iloisen elämän ilman turhia kriiseilyjä ja draamailuja, koska olen oppinut, että arki on arvokas asia, eikä sen sijaan tarvita mitään laatuaikoja ja extrahippuhappuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei maininnut asuvansa ulkomailla. Miksi väkisin pitää jankuttaa ulkomaista? Kun asutaan Suomessa, ei kotirouvaa hyödytä pätkääkään muiden maiden asiat.

Okei. Minä asun nyt kotirouvana ulkomailla, mutta olin kotiäiti ja -rouva myös Suomessa asuessamme. Minä en ymmärrä, miksi täällä niin kauheasti yritetään lytätä tämän vaihtoehdon valinneita? Parantaako se jotenkin omaa oloa?

Meillä siis mies on tienannut kaikki rahat tähän perheeseen, joten palstalaisten mielestä ne ovat miehen rahoja. Mieheni mielestä ne ovat MEIDÄN rahojamme, koska tämä perheemme on yhteinen ”yritys” ja minun kotiin jäämiseni yhteinen valintamme. Jos joskus erehdyn sanomaan vaikka että ”osta pois, sinun rahojasihan ne ovat”, tulee välitön korjaus: ”MEIDÄN rahojamme”. Mies on aina korostanut sitä, että tämä valintamme on mahdollistanut hänen huimaavan urakehityksensä, jonka vuoksi meillä on kaikki yhteistä. Oli jo silloin, kun rahaa ja omaisuutta ei vielä paljon ollut. Ja sen vuoksi hän on maksanut minulle yksityisen eläkkeen, kaikki omaisuus, osakkeet, asunnot jne. on yhdessä hankittu ja yhteisiin nimiin kirjattu.

Kun tekee valinnan jäädä kotiin, pitää käyttää tervettä järkeä ja harkita etukäteen kaikki mahdolliset skenaariot. Ei pidä olla tyhmä ja sinisilmäinen. Niinpä me teimme jo silloin kauan sitten lakimiehen avustamana ja todustajien alkekirjoittamana paperit, jotka takaisivat minulle mukavan elämän myös ikävien asioiden tapahtuessa. Niitä on korjattu tulotason muuttumisten ja maastamuuton yhteyksissä. En ole koskaan tuntenut olevani nyrkin ja hellan välissä. Päinvastoin minulla on ollut loistava mahdollisuus tehdä sitä, mitä itse olen halunnut ja milloin olen halunnut.

Nämä paperit eivät meitä kuitenkaan yhdessä pidä, miehellä olisi hyvin varaa erota halutessaan, niin myös minulla. Meitä pitää yhdessä yhteiseen hiileen puhaltaminen, mukava ja onnellinen elämä, mahdollisuus toteuttaa sekä haaveitaan että itseään, ja kaiken perustana syvä rakkaus.

Tällä halusin sanoa, että hyvin voi jäädä kotiin, jos molemmat sitä haluavat, mutta kotiin jäävän ei pidä heittäytyä tyhmäksi vaan turvata selustansa joka tapauksessa tavalla tai toisella.

Miten niin sinä olet mahdollistanut miehesi urakehityksen? Meinaatko, että jos sinua ja lapsia ei olisi, mies ei olisi pystynyt panostamaan uraansa samalla tavalla kuin nyt? Öööh, miten niin? Eiköhän hänellä olisi jäänyt enemmänkin aikaa työlleen, jos perhettä ei olisi. Tällöin hän olisi myös saanut pitää kovalla työllä ansaitsemansa rahat itse ilman että joku työtä vieroksuva luuseri loisii hänen lompakollaan. Enemmän sinusta on haittaa ollut kuin hyötyä.

Tämä on aina jotenki outoa, että sanotaan, että mies voisi rauhassa tienata enemmän ja saisi pitää kaikki rahat, jos sillä ei olisi sitä vaimoa loisimassa ja lapsia.  Ihan niin kuin se mies olisi ilman omaa tahtoa saanut sen  vaimon ja lapsen. Perhe vaan on pudonnut taivaasta miehen asuntoon ja miehen kuuluu se sitten elättää halusi tai ei. Ehkä se mies on halunnut sen perheen ja haluaa laittaa tienaamansa rahat juuri näihin rakkaisiin ihmisiin. Ehkä perhe on miehelle juuri sitä mitä hän elämältä odottaa ja haluaa. 

Näin juuri, miksiköhän niin monen suomalaisen naisen on vaikea uskoa, että mies tahtoo perheen, vaimon ja lapset ja tahtoo tehdä heidät onnellisiksi ja itsensä siinä samalla?

Meillä mies on monesti ihmetellyt, että minkä vuoksi hän työtänsä tekisi ja uhraisi paljon omaa aikaansa sille, ellei perheen eteen, sillä perhe on hänelle kaikki kaikessa ja hänen sanojensa mukaan lapset se, mitä hänestä joskus jäljelle jää. 

Tätä on tietysti vaikea uskoa, jos jääkaapissa on suurinpiirtein omat hyllyt ja siellä enemmän tienaavalla sisäfilettä ja vähemmän tienaavalla tai kotona olevalla lauantaimakkaraa.

Jos mies oikeasti välittäisi perheestään, niin eiköhän hän tuolloin osallistuisi myös kotiasioihin ja lastensa hoitamiseen. Tässä keskusteluketjussa on ainakin esitelty vain sellaisia kotiäitijärjestelyjä, että mies paiskii kaikki päivät töitä, kun taas nainen hoitaa kokonaan kodin ja lapset. Mitä iloa lapsille on isästä, joka ei osallistu heidän elämäänsä millään tavalla? Jos he saisivat valita, eivätköhän he ottaisi mieluummin sellaisen järjestelyn, että molemmat vanhemmat ovat yhtä lailla läsnä heidän elämässään. Ja mitä mieheen tulee, miksi hän on ylipäätään hankkinut lapsia, jos ei halua osallistua näiden elämään millään tavalla?

Onko se nyt niin vaikea ymmärtää, että jos toinen kotona (useinmiten äiti), hän ehtii hoitaa päivän aikana hoitaa kaikki kotiin liittyvät asiat ja kun isä tulee töistä kotiin, on hänellä aikaa viettää laatuaikaa lasten kanssa. Sitä laatuaikaa ei tarvitse viettää K-marketissa töiden jälkeen tai viikonloppuna koko perheen voimin ruokaostoksia tekemässä. Eli isä on läsnä yhtälailla lapsen elämässä, äiti vaan hiukan enemmän.

Entä kun jotkut työt vaativat maailmalla matkustamista? Niitäkö ei pidä kenenkään tehdä, ei vaikka perheellä on silloin varaa järjestää asiat niin, että kotona oleva vanhempi hoitaa kotiin liittyvät asiat ja lapset? Ja taas isä voi viettää laatuaikaa, kun hän kotiutuu matkoiltaan.

Kaikki siis pitää jakaa täsmälleen tasan ja missään tapauksessa ei kannata joustaa. Jos on isän vuoron viedä roskapussi, niin sehän vie, vaikka äiti olisi juuri menossa ulos. Lapsi on sairas, niin johan saadaan kiista aikaiseksi, kumpi viimeksi hoiti, nyt on sun vuoro, viis siitä, että olisi juuri työmatka käsillä. Pitäähän molempien olla YHTÄ LAILLA läsnä lapsen elämässä.

En yhtään ihmettele, että Suomi on avierojen luvattu maa.

Voi, ei se kuule noin mene. Tuollaisessa skenaariossa mies joutuu painamaan niin hullun lailla töitä, että kotiin tultuaan hän ei jaksa muuta kuin kaatua rättiväsyneenä sänkyyn. Ei siinä paljon laatuaikaa vietetä kenenkään kanssa. Toista olisi, jos vaimokin kantaisi kortensa kekoon perheen elatuksen suhteen. Tällöin kumpikaan ei joutuisi raatamaan töissä 24/7, vaan molemmilla jäisi aikaa ja energiaa myös lapsille. Nimimerkillä työnarkomaani-isän ja kotirouvailijaäidin lapsi.

Sitä paitsi yhdessä kaupassa käynti ja kotitöiden tekeminenhän on mitä rattoisinta laatuaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei maininnut asuvansa ulkomailla. Miksi väkisin pitää jankuttaa ulkomaista? Kun asutaan Suomessa, ei kotirouvaa hyödytä pätkääkään muiden maiden asiat.

Okei. Minä asun nyt kotirouvana ulkomailla, mutta olin kotiäiti ja -rouva myös Suomessa asuessamme. Minä en ymmärrä, miksi täällä niin kauheasti yritetään lytätä tämän vaihtoehdon valinneita? Parantaako se jotenkin omaa oloa?

Meillä siis mies on tienannut kaikki rahat tähän perheeseen, joten palstalaisten mielestä ne ovat miehen rahoja. Mieheni mielestä ne ovat MEIDÄN rahojamme, koska tämä perheemme on yhteinen ”yritys” ja minun kotiin jäämiseni yhteinen valintamme. Jos joskus erehdyn sanomaan vaikka että ”osta pois, sinun rahojasihan ne ovat”, tulee välitön korjaus: ”MEIDÄN rahojamme”. Mies on aina korostanut sitä, että tämä valintamme on mahdollistanut hänen huimaavan urakehityksensä, jonka vuoksi meillä on kaikki yhteistä. Oli jo silloin, kun rahaa ja omaisuutta ei vielä paljon ollut. Ja sen vuoksi hän on maksanut minulle yksityisen eläkkeen, kaikki omaisuus, osakkeet, asunnot jne. on yhdessä hankittu ja yhteisiin nimiin kirjattu.

Kun tekee valinnan jäädä kotiin, pitää käyttää tervettä järkeä ja harkita etukäteen kaikki mahdolliset skenaariot. Ei pidä olla tyhmä ja sinisilmäinen. Niinpä me teimme jo silloin kauan sitten lakimiehen avustamana ja todustajien alkekirjoittamana paperit, jotka takaisivat minulle mukavan elämän myös ikävien asioiden tapahtuessa. Niitä on korjattu tulotason muuttumisten ja maastamuuton yhteyksissä. En ole koskaan tuntenut olevani nyrkin ja hellan välissä. Päinvastoin minulla on ollut loistava mahdollisuus tehdä sitä, mitä itse olen halunnut ja milloin olen halunnut.

Nämä paperit eivät meitä kuitenkaan yhdessä pidä, miehellä olisi hyvin varaa erota halutessaan, niin myös minulla. Meitä pitää yhdessä yhteiseen hiileen puhaltaminen, mukava ja onnellinen elämä, mahdollisuus toteuttaa sekä haaveitaan että itseään, ja kaiken perustana syvä rakkaus.

Tällä halusin sanoa, että hyvin voi jäädä kotiin, jos molemmat sitä haluavat, mutta kotiin jäävän ei pidä heittäytyä tyhmäksi vaan turvata selustansa joka tapauksessa tavalla tai toisella.

Miten niin sinä olet mahdollistanut miehesi urakehityksen? Meinaatko, että jos sinua ja lapsia ei olisi, mies ei olisi pystynyt panostamaan uraansa samalla tavalla kuin nyt? Öööh, miten niin? Eiköhän hänellä olisi jäänyt enemmänkin aikaa työlleen, jos perhettä ei olisi. Tällöin hän olisi myös saanut pitää kovalla työllä ansaitsemansa rahat itse ilman että joku työtä vieroksuva luuseri loisii hänen lompakollaan. Enemmän sinusta on haittaa ollut kuin hyötyä.

Tämä on aina jotenki outoa, että sanotaan, että mies voisi rauhassa tienata enemmän ja saisi pitää kaikki rahat, jos sillä ei olisi sitä vaimoa loisimassa ja lapsia.  Ihan niin kuin se mies olisi ilman omaa tahtoa saanut sen  vaimon ja lapsen. Perhe vaan on pudonnut taivaasta miehen asuntoon ja miehen kuuluu se sitten elättää halusi tai ei. Ehkä se mies on halunnut sen perheen ja haluaa laittaa tienaamansa rahat juuri näihin rakkaisiin ihmisiin. Ehkä perhe on miehelle juuri sitä mitä hän elämältä odottaa ja haluaa. 

Näin juuri, miksiköhän niin monen suomalaisen naisen on vaikea uskoa, että mies tahtoo perheen, vaimon ja lapset ja tahtoo tehdä heidät onnellisiksi ja itsensä siinä samalla?

Meillä mies on monesti ihmetellyt, että minkä vuoksi hän työtänsä tekisi ja uhraisi paljon omaa aikaansa sille, ellei perheen eteen, sillä perhe on hänelle kaikki kaikessa ja hänen sanojensa mukaan lapset se, mitä hänestä joskus jäljelle jää. 

Tätä on tietysti vaikea uskoa, jos jääkaapissa on suurinpiirtein omat hyllyt ja siellä enemmän tienaavalla sisäfilettä ja vähemmän tienaavalla tai kotona olevalla lauantaimakkaraa.

Jos mies oikeasti välittäisi perheestään, niin eiköhän hän tuolloin osallistuisi myös kotiasioihin ja lastensa hoitamiseen. Tässä keskusteluketjussa on ainakin esitelty vain sellaisia kotiäitijärjestelyjä, että mies paiskii kaikki päivät töitä, kun taas nainen hoitaa kokonaan kodin ja lapset. Mitä iloa lapsille on isästä, joka ei osallistu heidän elämäänsä millään tavalla? Jos he saisivat valita, eivätköhän he ottaisi mieluummin sellaisen järjestelyn, että molemmat vanhemmat ovat yhtä lailla läsnä heidän elämässään. Ja mitä mieheen tulee, miksi hän on ylipäätään hankkinut lapsia, jos ei halua osallistua näiden elämään millään tavalla?

Onko se nyt niin vaikea ymmärtää, että jos toinen kotona (useinmiten äiti), hän ehtii hoitaa päivän aikana hoitaa kaikki kotiin liittyvät asiat ja kun isä tulee töistä kotiin, on hänellä aikaa viettää laatuaikaa lasten kanssa. Sitä laatuaikaa ei tarvitse viettää K-marketissa töiden jälkeen tai viikonloppuna koko perheen voimin ruokaostoksia tekemässä. Eli isä on läsnä yhtälailla lapsen elämässä, äiti vaan hiukan enemmän.

Entä kun jotkut työt vaativat maailmalla matkustamista? Niitäkö ei pidä kenenkään tehdä, ei vaikka perheellä on silloin varaa järjestää asiat niin, että kotona oleva vanhempi hoitaa kotiin liittyvät asiat ja lapset? Ja taas isä voi viettää laatuaikaa, kun hän kotiutuu matkoiltaan.

Kaikki siis pitää jakaa täsmälleen tasan ja missään tapauksessa ei kannata joustaa. Jos on isän vuoron viedä roskapussi, niin sehän vie, vaikka äiti olisi juuri menossa ulos. Lapsi on sairas, niin johan saadaan kiista aikaiseksi, kumpi viimeksi hoiti, nyt on sun vuoro, viis siitä, että olisi juuri työmatka käsillä. Pitäähän molempien olla YHTÄ LAILLA läsnä lapsen elämässä.

En yhtään ihmettele, että Suomi on avierojen luvattu maa.

Tiesitkö sinä, että kaikissa kyselyissä lapset kertovat parhaaksi ajaksi sen, jolloin ollaan kotona ja tehdään ihan tavallisia asioita? Haluatko muuten opettaa lapsillesi, että ruokakaupassa käynti on inha velvollisuus, joka pitää hoitaa pois alta, että pääsee viettämään laatuaikaa?

Minä haluan opettaa lapsilleni, että arki on kivaa, eikä koko ajan tarvita mitään extraa. Että isi ei ole mikään palkinto, vaan arjessa läsnä oleva veikkonen. Semmoinen, jonka kanssa on ihan kivaa tehdä tavallisia asioita, kuten käydä kaupassa, siivota tai muuten vaan hoitaa yhteisen, kaikille rakkaan  kodin hommeleita.

Näin minut on kasvatettu ja uskon, että siitä johtuu, että olen elänyt tasapainoisen, iloisen elämän ilman turhia kriiseilyjä ja draamailuja, koska olen oppinut, että arki on arvokas asia, eikä sen sijaan tarvita mitään laatuaikoja ja extrahippuhappuja.

Todella hyvin sanottu! Muistan itsekin, kuinka hauskaa mielestäni oli käydä lapsena äidin ja isän kanssa yhdessä ruokaostoksilla. Se oli juuri sitä laatuaikaa. Molemmat vanhemmat olivat arjessa läsnä yhtä lailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei maininnut asuvansa ulkomailla. Miksi väkisin pitää jankuttaa ulkomaista? Kun asutaan Suomessa, ei kotirouvaa hyödytä pätkääkään muiden maiden asiat.

Okei. Minä asun nyt kotirouvana ulkomailla, mutta olin kotiäiti ja -rouva myös Suomessa asuessamme. Minä en ymmärrä, miksi täällä niin kauheasti yritetään lytätä tämän vaihtoehdon valinneita? Parantaako se jotenkin omaa oloa?

Meillä siis mies on tienannut kaikki rahat tähän perheeseen, joten palstalaisten mielestä ne ovat miehen rahoja. Mieheni mielestä ne ovat MEIDÄN rahojamme, koska tämä perheemme on yhteinen ”yritys” ja minun kotiin jäämiseni yhteinen valintamme. Jos joskus erehdyn sanomaan vaikka että ”osta pois, sinun rahojasihan ne ovat”, tulee välitön korjaus: ”MEIDÄN rahojamme”. Mies on aina korostanut sitä, että tämä valintamme on mahdollistanut hänen huimaavan urakehityksensä, jonka vuoksi meillä on kaikki yhteistä. Oli jo silloin, kun rahaa ja omaisuutta ei vielä paljon ollut. Ja sen vuoksi hän on maksanut minulle yksityisen eläkkeen, kaikki omaisuus, osakkeet, asunnot jne. on yhdessä hankittu ja yhteisiin nimiin kirjattu.

Kun tekee valinnan jäädä kotiin, pitää käyttää tervettä järkeä ja harkita etukäteen kaikki mahdolliset skenaariot. Ei pidä olla tyhmä ja sinisilmäinen. Niinpä me teimme jo silloin kauan sitten lakimiehen avustamana ja todustajien alkekirjoittamana paperit, jotka takaisivat minulle mukavan elämän myös ikävien asioiden tapahtuessa. Niitä on korjattu tulotason muuttumisten ja maastamuuton yhteyksissä. En ole koskaan tuntenut olevani nyrkin ja hellan välissä. Päinvastoin minulla on ollut loistava mahdollisuus tehdä sitä, mitä itse olen halunnut ja milloin olen halunnut.

Nämä paperit eivät meitä kuitenkaan yhdessä pidä, miehellä olisi hyvin varaa erota halutessaan, niin myös minulla. Meitä pitää yhdessä yhteiseen hiileen puhaltaminen, mukava ja onnellinen elämä, mahdollisuus toteuttaa sekä haaveitaan että itseään, ja kaiken perustana syvä rakkaus.

Tällä halusin sanoa, että hyvin voi jäädä kotiin, jos molemmat sitä haluavat, mutta kotiin jäävän ei pidä heittäytyä tyhmäksi vaan turvata selustansa joka tapauksessa tavalla tai toisella.

Miten niin sinä olet mahdollistanut miehesi urakehityksen? Meinaatko, että jos sinua ja lapsia ei olisi, mies ei olisi pystynyt panostamaan uraansa samalla tavalla kuin nyt? Öööh, miten niin? Eiköhän hänellä olisi jäänyt enemmänkin aikaa työlleen, jos perhettä ei olisi. Tällöin hän olisi myös saanut pitää kovalla työllä ansaitsemansa rahat itse ilman että joku työtä vieroksuva luuseri loisii hänen lompakollaan. Enemmän sinusta on haittaa ollut kuin hyötyä.

Tämä on aina jotenki outoa, että sanotaan, että mies voisi rauhassa tienata enemmän ja saisi pitää kaikki rahat, jos sillä ei olisi sitä vaimoa loisimassa ja lapsia.  Ihan niin kuin se mies olisi ilman omaa tahtoa saanut sen  vaimon ja lapsen. Perhe vaan on pudonnut taivaasta miehen asuntoon ja miehen kuuluu se sitten elättää halusi tai ei. Ehkä se mies on halunnut sen perheen ja haluaa laittaa tienaamansa rahat juuri näihin rakkaisiin ihmisiin. Ehkä perhe on miehelle juuri sitä mitä hän elämältä odottaa ja haluaa. 

Näin juuri, miksiköhän niin monen suomalaisen naisen on vaikea uskoa, että mies tahtoo perheen, vaimon ja lapset ja tahtoo tehdä heidät onnellisiksi ja itsensä siinä samalla?

Meillä mies on monesti ihmetellyt, että minkä vuoksi hän työtänsä tekisi ja uhraisi paljon omaa aikaansa sille, ellei perheen eteen, sillä perhe on hänelle kaikki kaikessa ja hänen sanojensa mukaan lapset se, mitä hänestä joskus jäljelle jää. 

Tätä on tietysti vaikea uskoa, jos jääkaapissa on suurinpiirtein omat hyllyt ja siellä enemmän tienaavalla sisäfilettä ja vähemmän tienaavalla tai kotona olevalla lauantaimakkaraa.

Jos mies oikeasti välittäisi perheestään, niin eiköhän hän tuolloin osallistuisi myös kotiasioihin ja lastensa hoitamiseen. Tässä keskusteluketjussa on ainakin esitelty vain sellaisia kotiäitijärjestelyjä, että mies paiskii kaikki päivät töitä, kun taas nainen hoitaa kokonaan kodin ja lapset. Mitä iloa lapsille on isästä, joka ei osallistu heidän elämäänsä millään tavalla? Jos he saisivat valita, eivätköhän he ottaisi mieluummin sellaisen järjestelyn, että molemmat vanhemmat ovat yhtä lailla läsnä heidän elämässään. Ja mitä mieheen tulee, miksi hän on ylipäätään hankkinut lapsia, jos ei halua osallistua näiden elämään millään tavalla?

Onko se nyt niin vaikea ymmärtää, että jos toinen kotona (useinmiten äiti), hän ehtii hoitaa päivän aikana hoitaa kaikki kotiin liittyvät asiat ja kun isä tulee töistä kotiin, on hänellä aikaa viettää laatuaikaa lasten kanssa. Sitä laatuaikaa ei tarvitse viettää K-marketissa töiden jälkeen tai viikonloppuna koko perheen voimin ruokaostoksia tekemässä. Eli isä on läsnä yhtälailla lapsen elämässä, äiti vaan hiukan enemmän.

Entä kun jotkut työt vaativat maailmalla matkustamista? Niitäkö ei pidä kenenkään tehdä, ei vaikka perheellä on silloin varaa järjestää asiat niin, että kotona oleva vanhempi hoitaa kotiin liittyvät asiat ja lapset? Ja taas isä voi viettää laatuaikaa, kun hän kotiutuu matkoiltaan.

Kaikki siis pitää jakaa täsmälleen tasan ja missään tapauksessa ei kannata joustaa. Jos on isän vuoron viedä roskapussi, niin sehän vie, vaikka äiti olisi juuri menossa ulos. Lapsi on sairas, niin johan saadaan kiista aikaiseksi, kumpi viimeksi hoiti, nyt on sun vuoro, viis siitä, että olisi juuri työmatka käsillä. Pitäähän molempien olla YHTÄ LAILLA läsnä lapsen elämässä.

En yhtään ihmettele, että Suomi on avierojen luvattu maa.

Tiesitkö sinä, että kaikissa kyselyissä lapset kertovat parhaaksi ajaksi sen, jolloin ollaan kotona ja tehdään ihan tavallisia asioita? Haluatko muuten opettaa lapsillesi, että ruokakaupassa käynti on inha velvollisuus, joka pitää hoitaa pois alta, että pääsee viettämään laatuaikaa?

Minä haluan opettaa lapsilleni, että arki on kivaa, eikä koko ajan tarvita mitään extraa. Että isi ei ole mikään palkinto, vaan arjessa läsnä oleva veikkonen. Semmoinen, jonka kanssa on ihan kivaa tehdä tavallisia asioita, kuten käydä kaupassa, siivota tai muuten vaan hoitaa yhteisen, kaikille rakkaan  kodin hommeleita.

Näin minut on kasvatettu ja uskon, että siitä johtuu, että olen elänyt tasapainoisen, iloisen elämän ilman turhia kriiseilyjä ja draamailuja, koska olen oppinut, että arki on arvokas asia, eikä sen sijaan tarvita mitään laatuaikoja ja extrahippuhappuja.

Se sinun läsnäoleva veikkonen on ehkä luokanopettaja tai sosiaalityöntekijä mutta ei taatusti tee vastaavaa uraa kuin omani.

-en ollut tuo jolle vastasit mutta kuitenkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei maininnut asuvansa ulkomailla. Miksi väkisin pitää jankuttaa ulkomaista? Kun asutaan Suomessa, ei kotirouvaa hyödytä pätkääkään muiden maiden asiat.

Okei. Minä asun nyt kotirouvana ulkomailla, mutta olin kotiäiti ja -rouva myös Suomessa asuessamme. Minä en ymmärrä, miksi täällä niin kauheasti yritetään lytätä tämän vaihtoehdon valinneita? Parantaako se jotenkin omaa oloa?

Meillä siis mies on tienannut kaikki rahat tähän perheeseen, joten palstalaisten mielestä ne ovat miehen rahoja. Mieheni mielestä ne ovat MEIDÄN rahojamme, koska tämä perheemme on yhteinen ”yritys” ja minun kotiin jäämiseni yhteinen valintamme. Jos joskus erehdyn sanomaan vaikka että ”osta pois, sinun rahojasihan ne ovat”, tulee välitön korjaus: ”MEIDÄN rahojamme”. Mies on aina korostanut sitä, että tämä valintamme on mahdollistanut hänen huimaavan urakehityksensä, jonka vuoksi meillä on kaikki yhteistä. Oli jo silloin, kun rahaa ja omaisuutta ei vielä paljon ollut. Ja sen vuoksi hän on maksanut minulle yksityisen eläkkeen, kaikki omaisuus, osakkeet, asunnot jne. on yhdessä hankittu ja yhteisiin nimiin kirjattu.

Kun tekee valinnan jäädä kotiin, pitää käyttää tervettä järkeä ja harkita etukäteen kaikki mahdolliset skenaariot. Ei pidä olla tyhmä ja sinisilmäinen. Niinpä me teimme jo silloin kauan sitten lakimiehen avustamana ja todustajien alkekirjoittamana paperit, jotka takaisivat minulle mukavan elämän myös ikävien asioiden tapahtuessa. Niitä on korjattu tulotason muuttumisten ja maastamuuton yhteyksissä. En ole koskaan tuntenut olevani nyrkin ja hellan välissä. Päinvastoin minulla on ollut loistava mahdollisuus tehdä sitä, mitä itse olen halunnut ja milloin olen halunnut.

Nämä paperit eivät meitä kuitenkaan yhdessä pidä, miehellä olisi hyvin varaa erota halutessaan, niin myös minulla. Meitä pitää yhdessä yhteiseen hiileen puhaltaminen, mukava ja onnellinen elämä, mahdollisuus toteuttaa sekä haaveitaan että itseään, ja kaiken perustana syvä rakkaus.

Tällä halusin sanoa, että hyvin voi jäädä kotiin, jos molemmat sitä haluavat, mutta kotiin jäävän ei pidä heittäytyä tyhmäksi vaan turvata selustansa joka tapauksessa tavalla tai toisella.

Miten niin sinä olet mahdollistanut miehesi urakehityksen? Meinaatko, että jos sinua ja lapsia ei olisi, mies ei olisi pystynyt panostamaan uraansa samalla tavalla kuin nyt? Öööh, miten niin? Eiköhän hänellä olisi jäänyt enemmänkin aikaa työlleen, jos perhettä ei olisi. Tällöin hän olisi myös saanut pitää kovalla työllä ansaitsemansa rahat itse ilman että joku työtä vieroksuva luuseri loisii hänen lompakollaan. Enemmän sinusta on haittaa ollut kuin hyötyä.

Tämä on aina jotenki outoa, että sanotaan, että mies voisi rauhassa tienata enemmän ja saisi pitää kaikki rahat, jos sillä ei olisi sitä vaimoa loisimassa ja lapsia.  Ihan niin kuin se mies olisi ilman omaa tahtoa saanut sen  vaimon ja lapsen. Perhe vaan on pudonnut taivaasta miehen asuntoon ja miehen kuuluu se sitten elättää halusi tai ei. Ehkä se mies on halunnut sen perheen ja haluaa laittaa tienaamansa rahat juuri näihin rakkaisiin ihmisiin. Ehkä perhe on miehelle juuri sitä mitä hän elämältä odottaa ja haluaa. 

Näin juuri, miksiköhän niin monen suomalaisen naisen on vaikea uskoa, että mies tahtoo perheen, vaimon ja lapset ja tahtoo tehdä heidät onnellisiksi ja itsensä siinä samalla?

Meillä mies on monesti ihmetellyt, että minkä vuoksi hän työtänsä tekisi ja uhraisi paljon omaa aikaansa sille, ellei perheen eteen, sillä perhe on hänelle kaikki kaikessa ja hänen sanojensa mukaan lapset se, mitä hänestä joskus jäljelle jää. 

Tätä on tietysti vaikea uskoa, jos jääkaapissa on suurinpiirtein omat hyllyt ja siellä enemmän tienaavalla sisäfilettä ja vähemmän tienaavalla tai kotona olevalla lauantaimakkaraa.

Jos mies oikeasti välittäisi perheestään, niin eiköhän hän tuolloin osallistuisi myös kotiasioihin ja lastensa hoitamiseen. Tässä keskusteluketjussa on ainakin esitelty vain sellaisia kotiäitijärjestelyjä, että mies paiskii kaikki päivät töitä, kun taas nainen hoitaa kokonaan kodin ja lapset. Mitä iloa lapsille on isästä, joka ei osallistu heidän elämäänsä millään tavalla? Jos he saisivat valita, eivätköhän he ottaisi mieluummin sellaisen järjestelyn, että molemmat vanhemmat ovat yhtä lailla läsnä heidän elämässään. Ja mitä mieheen tulee, miksi hän on ylipäätään hankkinut lapsia, jos ei halua osallistua näiden elämään millään tavalla?

Onko se nyt niin vaikea ymmärtää, että jos toinen kotona (useinmiten äiti), hän ehtii hoitaa päivän aikana hoitaa kaikki kotiin liittyvät asiat ja kun isä tulee töistä kotiin, on hänellä aikaa viettää laatuaikaa lasten kanssa. Sitä laatuaikaa ei tarvitse viettää K-marketissa töiden jälkeen tai viikonloppuna koko perheen voimin ruokaostoksia tekemässä. Eli isä on läsnä yhtälailla lapsen elämässä, äiti vaan hiukan enemmän.

Entä kun jotkut työt vaativat maailmalla matkustamista? Niitäkö ei pidä kenenkään tehdä, ei vaikka perheellä on silloin varaa järjestää asiat niin, että kotona oleva vanhempi hoitaa kotiin liittyvät asiat ja lapset? Ja taas isä voi viettää laatuaikaa, kun hän kotiutuu matkoiltaan.

Kaikki siis pitää jakaa täsmälleen tasan ja missään tapauksessa ei kannata joustaa. Jos on isän vuoron viedä roskapussi, niin sehän vie, vaikka äiti olisi juuri menossa ulos. Lapsi on sairas, niin johan saadaan kiista aikaiseksi, kumpi viimeksi hoiti, nyt on sun vuoro, viis siitä, että olisi juuri työmatka käsillä. Pitäähän molempien olla YHTÄ LAILLA läsnä lapsen elämässä.

En yhtään ihmettele, että Suomi on avierojen luvattu maa.

Tiesitkö sinä, että kaikissa kyselyissä lapset kertovat parhaaksi ajaksi sen, jolloin ollaan kotona ja tehdään ihan tavallisia asioita? Haluatko muuten opettaa lapsillesi, että ruokakaupassa käynti on inha velvollisuus, joka pitää hoitaa pois alta, että pääsee viettämään laatuaikaa?

Minä haluan opettaa lapsilleni, että arki on kivaa, eikä koko ajan tarvita mitään extraa. Että isi ei ole mikään palkinto, vaan arjessa läsnä oleva veikkonen. Semmoinen, jonka kanssa on ihan kivaa tehdä tavallisia asioita, kuten käydä kaupassa, siivota tai muuten vaan hoitaa yhteisen, kaikille rakkaan  kodin hommeleita.

Näin minut on kasvatettu ja uskon, että siitä johtuu, että olen elänyt tasapainoisen, iloisen elämän ilman turhia kriiseilyjä ja draamailuja, koska olen oppinut, että arki on arvokas asia, eikä sen sijaan tarvita mitään laatuaikoja ja extrahippuhappuja.

Se sinun läsnäoleva veikkonen on ehkä luokanopettaja tai sosiaalityöntekijä mutta ei taatusti tee vastaavaa uraa kuin omani.

-en ollut tuo jolle vastasit mutta kuitenkin

No on ihan tavallinen päällikkötason kaveri. Ja juuri sen vuoksi valittu, tämä oli erittäin tärkeä pointti valintaa tehdessäni.

Jätin hänen vuokseen sellaisen kaverin, joka taatusti tekee vastaavaa tai todennäköisesti "parempaa" uraa kuin sinun omasi. Syy: aina, kun odotin oikeasti jotain yhdessä tehtävää innolla, sain pettyä, koska aina, ihan saatana aina, tuli jotain tärkeämpää. Joskus suunnitelmat peruuntuivat kokonaan, joskus siirtyivät, mutta vähintään muutamalla tunnilla myöhästyivät.

Sukuani tai kavereitani tämä silloinen omani tapasi häthätää kännykkää ja kelloa vilkuillen, milloin meni jonnekin sönköttämään pisneksiään kesken kaiken.

Olisin oikein hyvin kelvannut hänelle rouvaksi ja mielellään olisin saanut kuvioon pari penskaa pyöräyttää. Näyttäisi paremmalta perheellinen mies urakisassa. Eihän sitä minulle suoraan sanottu, mutta enhän minäkään ihan tyhmä ole. Lisäksi olin ihan edustuskelpoinen, kivan- ellen hyvännäköinen, hyvä ammatti ja koulutus minullakin.

Vaan kiitos omasta mielestäni tervehenkisen kasvatukseni ymmärsin todeta, että arvomaailmamme ovat aika kaukana toisistaan. Että minusta ei ole sinulle uran mahdollistavaa kotona kärkkyjää. Tiesin, ettät en olisi kestänyt sitä henkistä yksinäisyyttä ja juuri sitä, että lässytyksistä huolimatta se tärkeys ei näy missään arjessa.

Toivottavasti sinä olet omasi kanssa onnellinen, tai ainakin tyytyväinen.

Tämä kommentointi on mennyt ihan överiksi. Miksi täytyy puuttua toisen ihmisen elämään ja vetää siitä hirveät kilarit jos joku toinen tekee erilailla, kuin itse tekee. Se, jonka mielestä ei ole järkevää jäädä kotiäidiksi, ei jää ja se joka haluaa jäädä ja mieskin on sitä mieltä, ettei häntä haittaa jos nainen on kotona niin mikäpä siinä sitten. Ja jos ei sitä kotona olijaa haittaa, ettei eläke kerry, eikä pääse nauttimaan työpaikan eduista, niin mitäpä se muilta on pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?

No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.

Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.

Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.

Mitä hyötyä sinulle on kielitaidostasi ja monen alueen osaamisestasi, jos vain makaat kotona?

Että on jollakin kapea maailmankuva! Vastaan, vaikka suorastaan hämmästyttää, miten joku voi olla noin yksioikoinen ja yksinkertainen ajatusmaailmaltaan. Koulutuksesta ja kielitaidosta ei ole koskaan haittaa! Olen muuttanut maasta toiseen useamman kertaa ja aina pitänyt itsestään selvänä, että opettelen uuden maan kielen. Pidän myös itsestään selvänä, että seuraan aktiivisesti sitä, mitä maailmalla tapahtuu, useilla eri kielillä ja useiden eri maiden uutisia lukemalla ja katsomalla. 

Miksi ihmeessä minä makaisin kotona, kun maailmalla on niin paljon tarjottavaa? Niinkö sinä teet silloin, kun olet kotona? Ei veikkonen, minä harrastan monipuolisesti, minä matkustelen ympäri maailmaa, minä seuraan miestäni työmatkoilla ja osallistun erilaisiin tilaisuuksiin, joissa on mukana sinun katsantokannaltasi todennäköisesti varsin tärkeitä ja nimekkäitä ihmisiä. Pidän itsestään selvänä, että minulla on silloin velvollisuus pystyä osallistumaan keskusteluihin heidän tasollaan, joka taas ei olisi mahdollista, jos vain makaisin kotona.

Nyt on kyllä niin, että suorastaan häpeän sitä, että eksyin tänne vauva-palstalle ja minun on parasta poistua täältä takavasemmalle vähän äkkiä. Tänne kirjoittavat ovat niin eri maailmasta kuin minä eikä näköjään monen resurssit riitä muuhun kuin toisten (kotiäitien/-rouvien) haukkumiseen ja ivaamiseen, eikä ymmärryskään kovin pitkälle, jos tosiaan luulevat, että kotona vaan maataan. Tällä hetkellä tosin makaan uima-altaalla ja vietän siestaa sillä välin, kun siivooja siivoaa taloa. Ja ihan hyvällä omallatunnolla; olen aamupäivällä hoitanut kaiken kirjeenvaihdon mieheni puolesta mm. Ukrainaan, Espanjaan ja Tanskaan. Illalla meillä on yhteistä ohjelmaa. Että revi siitä sitä kotona makaamista.

Toki kielitaidostasi on hyötyä sinulle itsellesi, en minä sitä sano. Sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Melko itsekkäältä vaikutat.

sosialistista tekopyhyyttä:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei maininnut asuvansa ulkomailla. Miksi väkisin pitää jankuttaa ulkomaista? Kun asutaan Suomessa, ei kotirouvaa hyödytä pätkääkään muiden maiden asiat.

Okei. Minä asun nyt kotirouvana ulkomailla, mutta olin kotiäiti ja -rouva myös Suomessa asuessamme. Minä en ymmärrä, miksi täällä niin kauheasti yritetään lytätä tämän vaihtoehdon valinneita? Parantaako se jotenkin omaa oloa?

Meillä siis mies on tienannut kaikki rahat tähän perheeseen, joten palstalaisten mielestä ne ovat miehen rahoja. Mieheni mielestä ne ovat MEIDÄN rahojamme, koska tämä perheemme on yhteinen ”yritys” ja minun kotiin jäämiseni yhteinen valintamme. Jos joskus erehdyn sanomaan vaikka että ”osta pois, sinun rahojasihan ne ovat”, tulee välitön korjaus: ”MEIDÄN rahojamme”. Mies on aina korostanut sitä, että tämä valintamme on mahdollistanut hänen huimaavan urakehityksensä, jonka vuoksi meillä on kaikki yhteistä. Oli jo silloin, kun rahaa ja omaisuutta ei vielä paljon ollut. Ja sen vuoksi hän on maksanut minulle yksityisen eläkkeen, kaikki omaisuus, osakkeet, asunnot jne. on yhdessä hankittu ja yhteisiin nimiin kirjattu.

Kun tekee valinnan jäädä kotiin, pitää käyttää tervettä järkeä ja harkita etukäteen kaikki mahdolliset skenaariot. Ei pidä olla tyhmä ja sinisilmäinen. Niinpä me teimme jo silloin kauan sitten lakimiehen avustamana ja todustajien alkekirjoittamana paperit, jotka takaisivat minulle mukavan elämän myös ikävien asioiden tapahtuessa. Niitä on korjattu tulotason muuttumisten ja maastamuuton yhteyksissä. En ole koskaan tuntenut olevani nyrkin ja hellan välissä. Päinvastoin minulla on ollut loistava mahdollisuus tehdä sitä, mitä itse olen halunnut ja milloin olen halunnut.

Nämä paperit eivät meitä kuitenkaan yhdessä pidä, miehellä olisi hyvin varaa erota halutessaan, niin myös minulla. Meitä pitää yhdessä yhteiseen hiileen puhaltaminen, mukava ja onnellinen elämä, mahdollisuus toteuttaa sekä haaveitaan että itseään, ja kaiken perustana syvä rakkaus.

Tällä halusin sanoa, että hyvin voi jäädä kotiin, jos molemmat sitä haluavat, mutta kotiin jäävän ei pidä heittäytyä tyhmäksi vaan turvata selustansa joka tapauksessa tavalla tai toisella.

Miten niin sinä olet mahdollistanut miehesi urakehityksen? Meinaatko, että jos sinua ja lapsia ei olisi, mies ei olisi pystynyt panostamaan uraansa samalla tavalla kuin nyt? Öööh, miten niin? Eiköhän hänellä olisi jäänyt enemmänkin aikaa työlleen, jos perhettä ei olisi. Tällöin hän olisi myös saanut pitää kovalla työllä ansaitsemansa rahat itse ilman että joku työtä vieroksuva luuseri loisii hänen lompakollaan. Enemmän sinusta on haittaa ollut kuin hyötyä.

Tämä on aina jotenki outoa, että sanotaan, että mies voisi rauhassa tienata enemmän ja saisi pitää kaikki rahat, jos sillä ei olisi sitä vaimoa loisimassa ja lapsia.  Ihan niin kuin se mies olisi ilman omaa tahtoa saanut sen  vaimon ja lapsen. Perhe vaan on pudonnut taivaasta miehen asuntoon ja miehen kuuluu se sitten elättää halusi tai ei. Ehkä se mies on halunnut sen perheen ja haluaa laittaa tienaamansa rahat juuri näihin rakkaisiin ihmisiin. Ehkä perhe on miehelle juuri sitä mitä hän elämältä odottaa ja haluaa. 

Näin juuri, miksiköhän niin monen suomalaisen naisen on vaikea uskoa, että mies tahtoo perheen, vaimon ja lapset ja tahtoo tehdä heidät onnellisiksi ja itsensä siinä samalla?

Meillä mies on monesti ihmetellyt, että minkä vuoksi hän työtänsä tekisi ja uhraisi paljon omaa aikaansa sille, ellei perheen eteen, sillä perhe on hänelle kaikki kaikessa ja hänen sanojensa mukaan lapset se, mitä hänestä joskus jäljelle jää. 

Tätä on tietysti vaikea uskoa, jos jääkaapissa on suurinpiirtein omat hyllyt ja siellä enemmän tienaavalla sisäfilettä ja vähemmän tienaavalla tai kotona olevalla lauantaimakkaraa.

Jos mies oikeasti välittäisi perheestään, niin eiköhän hän tuolloin osallistuisi myös kotiasioihin ja lastensa hoitamiseen. Tässä keskusteluketjussa on ainakin esitelty vain sellaisia kotiäitijärjestelyjä, että mies paiskii kaikki päivät töitä, kun taas nainen hoitaa kokonaan kodin ja lapset. Mitä iloa lapsille on isästä, joka ei osallistu heidän elämäänsä millään tavalla? Jos he saisivat valita, eivätköhän he ottaisi mieluummin sellaisen järjestelyn, että molemmat vanhemmat ovat yhtä lailla läsnä heidän elämässään. Ja mitä mieheen tulee, miksi hän on ylipäätään hankkinut lapsia, jos ei halua osallistua näiden elämään millään tavalla?

Onko se nyt niin vaikea ymmärtää, että jos toinen kotona (useinmiten äiti), hän ehtii hoitaa päivän aikana hoitaa kaikki kotiin liittyvät asiat ja kun isä tulee töistä kotiin, on hänellä aikaa viettää laatuaikaa lasten kanssa. Sitä laatuaikaa ei tarvitse viettää K-marketissa töiden jälkeen tai viikonloppuna koko perheen voimin ruokaostoksia tekemässä. Eli isä on läsnä yhtälailla lapsen elämässä, äiti vaan hiukan enemmän.

Entä kun jotkut työt vaativat maailmalla matkustamista? Niitäkö ei pidä kenenkään tehdä, ei vaikka perheellä on silloin varaa järjestää asiat niin, että kotona oleva vanhempi hoitaa kotiin liittyvät asiat ja lapset? Ja taas isä voi viettää laatuaikaa, kun hän kotiutuu matkoiltaan.

Kaikki siis pitää jakaa täsmälleen tasan ja missään tapauksessa ei kannata joustaa. Jos on isän vuoron viedä roskapussi, niin sehän vie, vaikka äiti olisi juuri menossa ulos. Lapsi on sairas, niin johan saadaan kiista aikaiseksi, kumpi viimeksi hoiti, nyt on sun vuoro, viis siitä, että olisi juuri työmatka käsillä. Pitäähän molempien olla YHTÄ LAILLA läsnä lapsen elämässä.

En yhtään ihmettele, että Suomi on avierojen luvattu maa.

Tiesitkö sinä, että kaikissa kyselyissä lapset kertovat parhaaksi ajaksi sen, jolloin ollaan kotona ja tehdään ihan tavallisia asioita? Haluatko muuten opettaa lapsillesi, että ruokakaupassa käynti on inha velvollisuus, joka pitää hoitaa pois alta, että pääsee viettämään laatuaikaa?

Minä haluan opettaa lapsilleni, että arki on kivaa, eikä koko ajan tarvita mitään extraa. Että isi ei ole mikään palkinto, vaan arjessa läsnä oleva veikkonen. Semmoinen, jonka kanssa on ihan kivaa tehdä tavallisia asioita, kuten käydä kaupassa, siivota tai muuten vaan hoitaa yhteisen, kaikille rakkaan  kodin hommeleita.

Näin minut on kasvatettu ja uskon, että siitä johtuu, että olen elänyt tasapainoisen, iloisen elämän ilman turhia kriiseilyjä ja draamailuja, koska olen oppinut, että arki on arvokas asia, eikä sen sijaan tarvita mitään laatuaikoja ja extrahippuhappuja.

Se sinun läsnäoleva veikkonen on ehkä luokanopettaja tai sosiaalityöntekijä mutta ei taatusti tee vastaavaa uraa kuin omani.

-en ollut tuo jolle vastasit mutta kuitenkin

No on ihan tavallinen päällikkötason kaveri. Ja juuri sen vuoksi valittu, tämä oli erittäin tärkeä pointti valintaa tehdessäni.

Jätin hänen vuokseen sellaisen kaverin, joka taatusti tekee vastaavaa tai todennäköisesti "parempaa" uraa kuin sinun omasi. Syy: aina, kun odotin oikeasti jotain yhdessä tehtävää innolla, sain pettyä, koska aina, ihan saatana aina, tuli jotain tärkeämpää. Joskus suunnitelmat peruuntuivat kokonaan, joskus siirtyivät, mutta vähintään muutamalla tunnilla myöhästyivät.

Sukuani tai kavereitani tämä silloinen omani tapasi häthätää kännykkää ja kelloa vilkuillen, milloin meni jonnekin sönköttämään pisneksiään kesken kaiken.

Olisin oikein hyvin kelvannut hänelle rouvaksi ja mielellään olisin saanut kuvioon pari penskaa pyöräyttää. Näyttäisi paremmalta perheellinen mies urakisassa. Eihän sitä minulle suoraan sanottu, mutta enhän minäkään ihan tyhmä ole. Lisäksi olin ihan edustuskelpoinen, kivan- ellen hyvännäköinen, hyvä ammatti ja koulutus minullakin.

Vaan kiitos omasta mielestäni tervehenkisen kasvatukseni ymmärsin todeta, että arvomaailmamme ovat aika kaukana toisistaan. Että minusta ei ole sinulle uran mahdollistavaa kotona kärkkyjää. Tiesin, ettät en olisi kestänyt sitä henkistä yksinäisyyttä ja juuri sitä, että lässytyksistä huolimatta se tärkeys ei näy missään arjessa.

Toivottavasti sinä olet omasi kanssa onnellinen, tai ainakin tyytyväinen.

En minä sitä epäilekään, ettetkö olisi kelvannut kelle vain :)   Toisaalta ei sinullakaan ole aavistusta mieheni urasta. Ei mittavaa uraa luova tarkoita parhevastaista eikä väärää arvomaailmaa tai henkistä yksinäisyyttä. Miehen loman aikana pyöritetään yhdessä tätä härdelliä kotitöineen ja vietetään aikaa yhdessä. Mutta kyllä siinä ne yhteiset arkikauppareissut jäävät tekemättä.

Kaffepulla kirjoitti:

Mun mielestä kotirouvaksi jättäytyminen on aika lyhytnäköistä ja siinä voi tulla takkiin pahasti. Oma mieheni hetti ex-rouvansa pihalle juuri tästä syystä. Rouvaa ei kuulemma kiinnostanut työnteko, eikä enää lopulta kotihommatkaan. Raha kelpasi kyllä.

Mä väitän, että pidemmän päälle mies kyllä katkeroituu tuollaisesta järjestelystä. Lisäksi nainen menettää siinä omat uramahdollisuutensa, ja eron kohdatessa on enää huonot mahikset päästä mihinkään hyvään duuniin, jos CV huutaa tyhjää. Eläkettäkään ei kerry.

Olen kotirouva, ja ainakaan minun puolisoni ei painosta minua mihinkään eikä ole heittämässä pihalle, vaikka jonakin päivänä on "paha" päivä. Silloin hän auttaa, lohduttaa ja tukee. Tiesitkö, että kotirouvakin on ihminen, eikä mikään talouskone, joka vaihdetaan heti kun ei toimi. Kotirouvallakin saa olla huonoja päiviä, mutta onneksi on rakastava puoliso, joka tukee ja lohduttaa, niinkuin kotirouvakin on tukenut ja lohduttanut puolisoaan. Tämä on sitä huolenpitoa ja välittämistä mikä kuuluu parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Mun mielestä kotirouvaksi jättäytyminen on aika lyhytnäköistä ja siinä voi tulla takkiin pahasti. Oma mieheni hetti ex-rouvansa pihalle juuri tästä syystä. Rouvaa ei kuulemma kiinnostanut työnteko, eikä enää lopulta kotihommatkaan. Raha kelpasi kyllä.

Mä väitän, että pidemmän päälle mies kyllä katkeroituu tuollaisesta järjestelystä. Lisäksi nainen menettää siinä omat uramahdollisuutensa, ja eron kohdatessa on enää huonot mahikset päästä mihinkään hyvään duuniin, jos CV huutaa tyhjää. Eläkettäkään ei kerry.

Olen kotirouva, ja ainakaan minun puolisoni ei painosta minua mihinkään eikä ole heittämässä pihalle, vaikka jonakin päivänä on "paha" päivä. Silloin hän auttaa, lohduttaa ja tukee. Tiesitkö, että kotirouvakin on ihminen, eikä mikään talouskone, joka vaihdetaan heti kun ei toimi. Kotirouvallakin saa olla huonoja päiviä, mutta onneksi on rakastava puoliso, joka tukee ja lohduttaa, niinkuin kotirouvakin on tukenut ja lohduttanut puolisoaan. Tämä on sitä huolenpitoa ja välittämistä mikä kuuluu parisuhteeseen.

Voiko sitä tuon paremmin sanoa!