Lue keskustelun säännöt.
Emme sitten selviytyneet ruuhkavuosista
17.06.2018 |
En jaksa enää yrittää pitää perhettä väkisin kasassa, jos ja kun se tuntuu vaativan sitä että luovun kaikista omista tarpeistani - tai ainakin selvästi enemmän kuin mies, jolta lisäksi joudun ottamaan jatkuvasti paskaa niskaan. Mies esimerkiksi alkaa syytellä minua jostain tai yrittää osoittaa huonouttani lastenkin kuullen kun lapset ovat sairastuneet ja sitä härdelliä hoidetaan yöllä tai kun joku muu akuutti stressitilanne tulee niin eivät vain hermot sillä pidä. Mies ei myöskään halua seksiä lainkaan ja suhtautuu minuun muutenkin sillä tavalla inhottavasti usein etten viihdy kotona enää vaan olen koska lasten takia pakko. Eniten elämässä minua motivoi nyt suunnitella uutta elämää vapaana. Olen kestänyt jo liiankin pitkään.
Kommentit (166)
Mikähän tossakin on, että niitä lapsia niin halutaan, ja sitten ei muka osatakaan hoitaa, ja vastuu vieritetään toiselle vanhemmalle (yleensä naiselle)? Mies ihan alusta asti vauvaa hoitamaan, niin saa itsevarmuutta. Imetys on ainoa asia, mihin vain nainen kykenee. Mutta jos vauvalle kelpaa pullo, niin mieskin voi ottaa vastuuta syöttöhommista.
Pointtina siis, lapset hommataan yhdessä, eli ne myös hoidetaan yhdessä. 'En osaa' ei kelpaa tekosyyksi, siinä sen oppii, kun vaan tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jotenkin ihan käsittämätöntä. Minun pitäisi kans joustaa kaikesta valittamatta, ja jos mies joustaa yhtään mistään ihan vähän niin siitä pitää kiittää ja kehua. Ja kun mies on kerran joustanut ihan vähän, niin sitten sillä ratsastetaan seuraava puoli vuotta, kun hän sen kerran teki sen, niin ei nyt voi heti uudestaan pyytää mitään. Vaikka mä joustan *joka viikko*.
Eikö siinä kaikki. Mun pitää hoitaa ihan kaikki lapsen asiat, kun hän ei osaa tai tiedä. Just. Mulle naisenahan kaikki tiedot tulee tarvittavilla tahoilta telepatialla, mitään ei mun tarvitse itse selvittää. Vaatteita ei voi ostaa, mun ei tiedä kokoja. Tämä on siis se syy miksi ei voi ostaa. 😑
Olen pyytänyt että hän nousisi kerran viikossa lapsen kanssa, ja mä saisin nukkua pidempään. Jaksaa tämä max kaksi viikkoa, ja sitten se on siinä, kun ei huvita nousta. En siis edes pyydä että hoidettaisiin puoliksi, vaan että saisin yhden aamun viikossa. On liikaa pyydetty.
Ja ei, en ole kotona, enkä loisi. Molemmat ollaan töissä ja kaikki maksetaan yhdessä. Mä tienaan enemmän. Minä olisin ollut mieluummin ilman lapsia, mutta mies ehdottomasti halusi.
Ilmoitin keväällä että mä en enää jaksa, otan eron. Mies oli sitä mieltä että tämä tuli ihan puun takaa, ja että meillä oli kaikki niin hyvin. Räjähdin täysin ja kävin läpi sen miten epäreilusti lapsen asiat menee. Ja kävin läpi myös sen miten monta kertaa olen asiasta sanonut, ja miten hän ei ole suostunut ottamaan osaa näihin. Lupasi osallistua ja muuttua, kun ei tajunnut että mua oikeasti haittaa tehdä kaikki yksin. 🙄
No täällä kertaa meni kolme viikkoa siihen, että ei enää viitsinyt nousta sitä yhtä kertaa viikossa lapsen kanssa. Pari viikkoa tästä olisi pitänyt ostaa kesälle uusia vaatteita. Pyysin miestä. Kaksi viikkoa tästä vaatteet edelleen ostamatta. Kysyi minulta sitten missä on uudet shortsit kun tuli kuumat kelit. Sanoin että kaupassa, jos hän ei ole niitä vielä ostanut kuten lupasi. No, tämän jälkeen kysyi miten hän niitä voisi ostaa kun ei tiedä mitä kokoa lapsi on, tai mistä niitä lastenvaatteita saa.
Just. Muutan heinäkuussa lapsen kanssa kahdestaan uuteen asuntoon. Varmaan tämäkin tulee miehelle sitten ihan yllätyksenä, kun meillä on kaikki niin hyvin, ja häntä ei ole mitenkään varoitettu asiasta.
Tiedäthän, että et noin vain voi muuttaa lapsen kanssa muualle? Maistraatti kysyy miehen kantaa lapsen kirjojen muuttamiseen. Jos mies ei anna lupaa, niin lapsi jää hänen luokseen kotiinsa kirjoille ja miehestä tulee lapsen lähivanhempi.
No tuollaisen miehen ei kannata aloittaa mitään huoltokiistaa. Jos äiti on tähänkin mennessä hoitanut kaikki lapsen asiat ja mies ei edes jaksa nousta lapsen kanssa aamulla ylös tai osaa ostaa lapselle vaatteita, niin miehen on aika turha yrittää saada lähivanhemmuutta itselleen. Ellei sitten huvikseen halua maksella oikeudenkäyntikuluja.
Teit varmasti oikean päätöksen. Olet kuitenkin ansainnut elämän jossa voi olla onnellinen ja tasapainoinen ilman että joutuu luopumaan itsestään täysin.
Itse lähdin vastaavasta perus - ok avioliitosta 24v sitten. Onneksi.
Kaikki "toimi" hyvin, mies toi palkan kotiin, teki osuutensa kotona mutta ei koskaan osannut osoittaa tunteitaan tai arvostustaan. Ehkei niitä tosiaan ollut edes. Hiljaista tuomitsemista kylläkin, suoraan ei koskaan sanonut pahasti (eikä hyvääkään).
Vuosia eron jälkeen tajusin kyllä että hänellä oli jo uusi nainen katsottuna mutta ei sitten saanut aikaiseksi lähteä.
Olen onnellinen siitä että uskalsin
Emme mekään. Jätin lapsetkin miehelle, koska itsellä nousi sellaisia juttuja, jotka tekivät minusta huonon äidin, samanlaisen, kuin äitinikin oli ollut. Oma äitini vain ei ikinä myöntänyt, että hän on huono äiti.
Vierailija kirjoitti:
Emme mekään. Jätin lapsetkin miehelle, koska itsellä nousi sellaisia juttuja, jotka tekivät minusta huonon äidin, samanlaisen, kuin äitinikin oli ollut. Oma äitini vain ei ikinä myöntänyt, että hän on huono äiti.
Enkä siis kadu yhtään sitä, että lapset ei ole mulla, päinvastoin harmittaa, että pitää heidän takiaan pitää köysiä vielä kiinni maassa. Muuten lähtisin vain elämään ja seikkailemaan ja nauttimaan uudesta vapaudestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jotenkin ihan käsittämätöntä. Minun pitäisi kans joustaa kaikesta valittamatta, ja jos mies joustaa yhtään mistään ihan vähän niin siitä pitää kiittää ja kehua. Ja kun mies on kerran joustanut ihan vähän, niin sitten sillä ratsastetaan seuraava puoli vuotta, kun hän sen kerran teki sen, niin ei nyt voi heti uudestaan pyytää mitään. Vaikka mä joustan *joka viikko*.
Eikö siinä kaikki. Mun pitää hoitaa ihan kaikki lapsen asiat, kun hän ei osaa tai tiedä. Just. Mulle naisenahan kaikki tiedot tulee tarvittavilla tahoilta telepatialla, mitään ei mun tarvitse itse selvittää. Vaatteita ei voi ostaa, mun ei tiedä kokoja. Tämä on siis se syy miksi ei voi ostaa. 😑
Olen pyytänyt että hän nousisi kerran viikossa lapsen kanssa, ja mä saisin nukkua pidempään. Jaksaa tämä max kaksi viikkoa, ja sitten se on siinä, kun ei huvita nousta. En siis edes pyydä että hoidettaisiin puoliksi, vaan että saisin yhden aamun viikossa. On liikaa pyydetty.
Ja ei, en ole kotona, enkä loisi. Molemmat ollaan töissä ja kaikki maksetaan yhdessä. Mä tienaan enemmän. Minä olisin ollut mieluummin ilman lapsia, mutta mies ehdottomasti halusi.
Ilmoitin keväällä että mä en enää jaksa, otan eron. Mies oli sitä mieltä että tämä tuli ihan puun takaa, ja että meillä oli kaikki niin hyvin. Räjähdin täysin ja kävin läpi sen miten epäreilusti lapsen asiat menee. Ja kävin läpi myös sen miten monta kertaa olen asiasta sanonut, ja miten hän ei ole suostunut ottamaan osaa näihin. Lupasi osallistua ja muuttua, kun ei tajunnut että mua oikeasti haittaa tehdä kaikki yksin. 🙄
No täällä kertaa meni kolme viikkoa siihen, että ei enää viitsinyt nousta sitä yhtä kertaa viikossa lapsen kanssa. Pari viikkoa tästä olisi pitänyt ostaa kesälle uusia vaatteita. Pyysin miestä. Kaksi viikkoa tästä vaatteet edelleen ostamatta. Kysyi minulta sitten missä on uudet shortsit kun tuli kuumat kelit. Sanoin että kaupassa, jos hän ei ole niitä vielä ostanut kuten lupasi. No, tämän jälkeen kysyi miten hän niitä voisi ostaa kun ei tiedä mitä kokoa lapsi on, tai mistä niitä lastenvaatteita saa.
Just. Muutan heinäkuussa lapsen kanssa kahdestaan uuteen asuntoon. Varmaan tämäkin tulee miehelle sitten ihan yllätyksenä, kun meillä on kaikki niin hyvin, ja häntä ei ole mitenkään varoitettu asiasta.
Tiedäthän, että et noin vain voi muuttaa lapsen kanssa muualle? Maistraatti kysyy miehen kantaa lapsen kirjojen muuttamiseen. Jos mies ei anna lupaa, niin lapsi jää hänen luokseen kotiinsa kirjoille ja miehestä tulee lapsen lähivanhempi.
Tiedän. Kun keväällä ilmoitin että ero tule, niin kysyin kumpi ottaa lapsen. Ehdotin että jää isälleen, kun hän sitä niin kovasti halusi. Tähän mies sanoi että ei missään nimessä, jos ero tulee niin hän ei sen kanssa kuulemma yksin pärjää, kun eihän hän mitenkään voi, kun on töissä ja kaikki. Ihan niin kuin mä en olisi... Silloin sanoi, että hän voisi nähdä lasta silloin kun hänellä on lomaa, tai jotain. Mutta silloinkin vain kun hänelle sopii. Viikonloppujakaan ei voi luvata, kun on töissä, kun viikonloppuisin pitää levätä ja palautua, ja se ei onnistu jos on kahdestaan lapsen kanssa.
Lapsi on siis 4v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jotenkin ihan käsittämätöntä. Minun pitäisi kans joustaa kaikesta valittamatta, ja jos mies joustaa yhtään mistään ihan vähän niin siitä pitää kiittää ja kehua. Ja kun mies on kerran joustanut ihan vähän, niin sitten sillä ratsastetaan seuraava puoli vuotta, kun hän sen kerran teki sen, niin ei nyt voi heti uudestaan pyytää mitään. Vaikka mä joustan *joka viikko*.
Eikö siinä kaikki. Mun pitää hoitaa ihan kaikki lapsen asiat, kun hän ei osaa tai tiedä. Just. Mulle naisenahan kaikki tiedot tulee tarvittavilla tahoilta telepatialla, mitään ei mun tarvitse itse selvittää. Vaatteita ei voi ostaa, mun ei tiedä kokoja. Tämä on siis se syy miksi ei voi ostaa. 😑
Olen pyytänyt että hän nousisi kerran viikossa lapsen kanssa, ja mä saisin nukkua pidempään. Jaksaa tämä max kaksi viikkoa, ja sitten se on siinä, kun ei huvita nousta. En siis edes pyydä että hoidettaisiin puoliksi, vaan että saisin yhden aamun viikossa. On liikaa pyydetty.
Ja ei, en ole kotona, enkä loisi. Molemmat ollaan töissä ja kaikki maksetaan yhdessä. Mä tienaan enemmän. Minä olisin ollut mieluummin ilman lapsia, mutta mies ehdottomasti halusi.
Ilmoitin keväällä että mä en enää jaksa, otan eron. Mies oli sitä mieltä että tämä tuli ihan puun takaa, ja että meillä oli kaikki niin hyvin. Räjähdin täysin ja kävin läpi sen miten epäreilusti lapsen asiat menee. Ja kävin läpi myös sen miten monta kertaa olen asiasta sanonut, ja miten hän ei ole suostunut ottamaan osaa näihin. Lupasi osallistua ja muuttua, kun ei tajunnut että mua oikeasti haittaa tehdä kaikki yksin. 🙄
No täällä kertaa meni kolme viikkoa siihen, että ei enää viitsinyt nousta sitä yhtä kertaa viikossa lapsen kanssa. Pari viikkoa tästä olisi pitänyt ostaa kesälle uusia vaatteita. Pyysin miestä. Kaksi viikkoa tästä vaatteet edelleen ostamatta. Kysyi minulta sitten missä on uudet shortsit kun tuli kuumat kelit. Sanoin että kaupassa, jos hän ei ole niitä vielä ostanut kuten lupasi. No, tämän jälkeen kysyi miten hän niitä voisi ostaa kun ei tiedä mitä kokoa lapsi on, tai mistä niitä lastenvaatteita saa.
Just. Muutan heinäkuussa lapsen kanssa kahdestaan uuteen asuntoon. Varmaan tämäkin tulee miehelle sitten ihan yllätyksenä, kun meillä on kaikki niin hyvin, ja häntä ei ole mitenkään varoitettu asiasta.
Tiedäthän, että et noin vain voi muuttaa lapsen kanssa muualle? Maistraatti kysyy miehen kantaa lapsen kirjojen muuttamiseen. Jos mies ei anna lupaa, niin lapsi jää hänen luokseen kotiinsa kirjoille ja miehestä tulee lapsen lähivanhempi.
Tiedän. Kun keväällä ilmoitin että ero tule, niin kysyin kumpi ottaa lapsen. Ehdotin että jää isälleen, kun hän sitä niin kovasti halusi. Tähän mies sanoi että ei missään nimessä, jos ero tulee niin hän ei sen kanssa kuulemma yksin pärjää, kun eihän hän mitenkään voi, kun on töissä ja kaikki. Ihan niin kuin mä en olisi... Silloin sanoi, että hän voisi nähdä lasta silloin kun hänellä on lomaa, tai jotain. Mutta silloinkin vain kun hänelle sopii. Viikonloppujakaan ei voi luvata, kun on töissä, kun viikonloppuisin pitää levätä ja palautua, ja se ei onnistu jos on kahdestaan lapsen kanssa.
Lapsi on siis 4v.
Kumpi halusi? Lapsiko? Omg, jos ei saa jäädä :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nnnnmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jotenkin ihan käsittämätöntä. Minun pitäisi kans joustaa kaikesta valittamatta, ja jos mies joustaa yhtään mistään ihan vähän niin siitä pitää kiittää ja kehua. Ja kun mies on kerran joustanut ihan vähän, niin sitten sillä ratsastetaan seuraava puoli vuotta, kun hän sen kerran teki sen, niin ei nyt voi heti uudestaan pyytää mitään. Vaikka mä joustan *joka viikko*.
Eikö siinä kaikki. Mun pitää hoitaa ihan kaikki lapsen asiat, kun hän ei osaa tai tiedä. Just. Mulle naisenahan kaikki tiedot tulee tarvittavilla tahoilta telepatialla, mitään ei mun tarvitse itse selvittää. Vaatteita ei voi ostaa, mun ei tiedä kokoja. Tämä on siis se syy miksi ei voi ostaa. 😑
Olen pyytänyt että hän nousisi kerran viikossa lapsen kanssa, ja mä saisin nukkua pidempään. Jaksaa tämä max kaksi viikkoa, ja sitten se on siinä, kun ei huvita nousta. En siis edes pyydä että hoidettaisiin puoliksi, vaan että saisin yhden aamun viikossa. On liikaa pyydetty.
Ja ei, en ole kotona, enkä loisi. Molemmat ollaan töissä ja kaikki maksetaan yhdessä. Mä tienaan enemmän. Minä olisin ollut mieluummin ilman lapsia, mutta mies ehdottomasti halusi.
Ilmoitin keväällä että mä en enää jaksa, otan eron. Mies oli sitä mieltä että tämä tuli ihan puun takaa, ja että meillä oli kaikki niin hyvin. Räjähdin täysin ja kävin läpi sen miten epäreilusti lapsen asiat menee. Ja kävin läpi myös sen miten monta kertaa olen asiasta sanonut, ja miten hän ei ole suostunut ottamaan osaa näihin. Lupasi osallistua ja muuttua, kun ei tajunnut että mua oikeasti haittaa tehdä kaikki yksin. 🙄
No täällä kertaa meni kolme viikkoa siihen, että ei enää viitsinyt nousta sitä yhtä kertaa viikossa lapsen kanssa. Pari viikkoa tästä olisi pitänyt ostaa kesälle uusia vaatteita. Pyysin miestä. Kaksi viikkoa tästä vaatteet edelleen ostamatta. Kysyi minulta sitten missä on uudet shortsit kun tuli kuumat kelit. Sanoin että kaupassa, jos hän ei ole niitä vielä ostanut kuten lupasi. No, tämän jälkeen kysyi miten hän niitä voisi ostaa kun ei tiedä mitä kokoa lapsi on, tai mistä niitä lastenvaatteita saa.
Just. Muutan heinäkuussa lapsen kanssa kahdestaan uuteen asuntoon. Varmaan tämäkin tulee miehelle sitten ihan yllätyksenä, kun meillä on kaikki niin hyvin, ja häntä ei ole mitenkään varoitettu asiasta.
Tiedäthän, että et noin vain voi muuttaa lapsen kanssa muualle? Maistraatti kysyy miehen kantaa lapsen kirjojen muuttamiseen. Jos mies ei anna lupaa, niin lapsi jää hänen luokseen kotiinsa kirjoille ja miehestä tulee lapsen lähivanhempi.
No tuollaisen miehen ei kannata aloittaa mitään huoltokiistaa. Jos äiti on tähänkin mennessä hoitanut kaikki lapsen asiat ja mies ei edes jaksa nousta lapsen kanssa aamulla ylös tai osaa ostaa lapselle vaatteita, niin miehen on aika turha yrittää saada lähivanhemmuutta itselleen. Ellei sitten huvikseen halua maksella oikeudenkäyntikuluja.
Oikeudessa tuosta on vaan toisen sana toisen sanaa vastaan. Nykytrendin mukaan tuomari katsoo, että kummatkin on tasaveroisia vanhempia ja että lapsen etu on, että koti säilyy samana. Jos mies ei ole alkoholisoitunut tai narkomaani ja jää asumaan entiseen kotiin, niin lapsi jää sinne kirjoille, jos mies ei suostu muuttoon. Kannattaa kysyä perheoikeuteen erikoistuneelta juristilta.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän tossakin on, että niitä lapsia niin halutaan, ja sitten ei muka osatakaan hoitaa, ja vastuu vieritetään toiselle vanhemmalle (yleensä naiselle)? Mies ihan alusta asti vauvaa hoitamaan, niin saa itsevarmuutta. Imetys on ainoa asia, mihin vain nainen kykenee. Mutta jos vauvalle kelpaa pullo, niin mieskin voi ottaa vastuuta syöttöhommista.
Pointtina siis, lapset hommataan yhdessä, eli ne myös hoidetaan yhdessä. 'En osaa' ei kelpaa tekosyyksi, siinä sen oppii, kun vaan tekee.
Meillä mies on hoitanut lasta alusta asti, ja pärjää lapsen kanssa hyvin. MUTTA mitään asiota ei hoida, eikä jousta yhtään missään. Eli mies kyllä viettää lapsen kanssa aikaa ja pärjäävät hyvin kahdestaan. Silloin kun miehelle sopii.
Se, joka muuttaa heinäkuussa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä liittoon joka on loppuun eletty. Itse lähdin juuri tuollaisesta liitosta enkä ole katunut päivääkään. Tosin ei ollut aina helppoa kun kaksi murkkuikäistä lasta jäi minulle, silti tunsin ja tunnen edelleen olevani vapaa! Sain mielenrauhan takaisin, ei tarvitse enää katella ketään ukkoo perseen juures naama norsun just sillä. Suosittelen tekemään rohkeasti päätöksiä!
Miksi niin monet antaa niin pian periksi? Sitäkö rakkaus teidän mielestänne on? Niin kauan kuin on helppoa ja kivaa niin jatketaan, kun tulee vaikeaa niin ei tietenkään haluta jatkaa enää?
En ihmettele isoja erolukuja, kun ei ole yhtään haluja nähdä vaivaa suhteen eteen :( Tottakai vaatii sen, että molemmat haluavat yrittää. Mutta edes itse ensin, jos toisella on vaikea vaihe.
Jospa on kyse siitä, että ei enää rakasta? Rakkautta on hyvin vaikeaa taikoa jostain, jos se on jo loppunut. Silloinhan ei edes halua jatkaa yhdessä, vai mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä liittoon joka on loppuun eletty. Itse lähdin juuri tuollaisesta liitosta enkä ole katunut päivääkään. Tosin ei ollut aina helppoa kun kaksi murkkuikäistä lasta jäi minulle, silti tunsin ja tunnen edelleen olevani vapaa! Sain mielenrauhan takaisin, ei tarvitse enää katella ketään ukkoo perseen juures naama norsun just sillä. Suosittelen tekemään rohkeasti päätöksiä!
Miksi niin monet antaa niin pian periksi? Sitäkö rakkaus teidän mielestänne on? Niin kauan kuin on helppoa ja kivaa niin jatketaan, kun tulee vaikeaa niin ei tietenkään haluta jatkaa enää?
En ihmettele isoja erolukuja, kun ei ole yhtään haluja nähdä vaivaa suhteen eteen :( Tottakai vaatii sen, että molemmat haluavat yrittää. Mutta edes itse ensin, jos toisella on vaikea vaihe.
Yksin on mahdotonta yrittää parisuhteen eteen mitään, jos toinen ei enää halua edes yrittää. Jos se toinen ei ole koskaan kotona, on etukäteen ilmoittamatta öitä pois ja kun asiasta yrittää keskustella, niin alkaa vaan raivota ja ilmoittaa haluavansa mennä ja tulla miten haluaa eikä elää vankilassa, niin ihan sama, vaikka päälläsi seisoisit.
Totta tämäkin. Mutta miksi mies käyttäytyy noin? Onko käytös muuttunut sitten seurustelun, vai miksi edes mennä noin epäkypsän kanssa naimisiin? Eikä ole tarkoitus syyllistää, mietin vain syitä ja seurauksia.
Hyvä kysymys, sitä mietin itsekin, että miksi menin hänen kanssaan naimisiin ja tein lapsia. Hän ei vaan kestänyt sitä, että pitäisi elää perhe-elämää. Ennen lapsia hehkutti aina, että haluaa perheen. Se oli vaan puhetta se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä liittoon joka on loppuun eletty. Itse lähdin juuri tuollaisesta liitosta enkä ole katunut päivääkään. Tosin ei ollut aina helppoa kun kaksi murkkuikäistä lasta jäi minulle, silti tunsin ja tunnen edelleen olevani vapaa! Sain mielenrauhan takaisin, ei tarvitse enää katella ketään ukkoo perseen juures naama norsun just sillä. Suosittelen tekemään rohkeasti päätöksiä!
Miksi niin monet antaa niin pian periksi? Sitäkö rakkaus teidän mielestänne on? Niin kauan kuin on helppoa ja kivaa niin jatketaan, kun tulee vaikeaa niin ei tietenkään haluta jatkaa enää?
En ihmettele isoja erolukuja, kun ei ole yhtään haluja nähdä vaivaa suhteen eteen :( Tottakai vaatii sen, että molemmat haluavat yrittää. Mutta edes itse ensin, jos toisella on vaikea vaihe.
Jospa on kyse siitä, että ei enää rakasta? Rakkautta on hyvin vaikeaa taikoa jostain, jos se on jo loppunut. Silloinhan ei edes halua jatkaa yhdessä, vai mitä.
Tunteet tulee ja menee. Niiden mukaan jos päätä kääntää, niin aika tuuliajolla on.
Ei sulla edes ole ruuhkavuosia! Ne on vasta sitten, kun lasten, perheen, liiton, kodin, työn,harrastusten ja oman elämän lisäksi huolehtit apua tarvitsevista vanhemmista.
Miksi ihmiset ei enää viitsi tavallista elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nnnnmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jotenkin ihan käsittämätöntä. Minun pitäisi kans joustaa kaikesta valittamatta, ja jos mies joustaa yhtään mistään ihan vähän niin siitä pitää kiittää ja kehua. Ja kun mies on kerran joustanut ihan vähän, niin sitten sillä ratsastetaan seuraava puoli vuotta, kun hän sen kerran teki sen, niin ei nyt voi heti uudestaan pyytää mitään. Vaikka mä joustan *joka viikko*.
Eikö siinä kaikki. Mun pitää hoitaa ihan kaikki lapsen asiat, kun hän ei osaa tai tiedä. Just. Mulle naisenahan kaikki tiedot tulee tarvittavilla tahoilta telepatialla, mitään ei mun tarvitse itse selvittää. Vaatteita ei voi ostaa, mun ei tiedä kokoja. Tämä on siis se syy miksi ei voi ostaa. 😑
Olen pyytänyt että hän nousisi kerran viikossa lapsen kanssa, ja mä saisin nukkua pidempään. Jaksaa tämä max kaksi viikkoa, ja sitten se on siinä, kun ei huvita nousta. En siis edes pyydä että hoidettaisiin puoliksi, vaan että saisin yhden aamun viikossa. On liikaa pyydetty.
Ja ei, en ole kotona, enkä loisi. Molemmat ollaan töissä ja kaikki maksetaan yhdessä. Mä tienaan enemmän. Minä olisin ollut mieluummin ilman lapsia, mutta mies ehdottomasti halusi.
Ilmoitin keväällä että mä en enää jaksa, otan eron. Mies oli sitä mieltä että tämä tuli ihan puun takaa, ja että meillä oli kaikki niin hyvin. Räjähdin täysin ja kävin läpi sen miten epäreilusti lapsen asiat menee. Ja kävin läpi myös sen miten monta kertaa olen asiasta sanonut, ja miten hän ei ole suostunut ottamaan osaa näihin. Lupasi osallistua ja muuttua, kun ei tajunnut että mua oikeasti haittaa tehdä kaikki yksin. 🙄
No täällä kertaa meni kolme viikkoa siihen, että ei enää viitsinyt nousta sitä yhtä kertaa viikossa lapsen kanssa. Pari viikkoa tästä olisi pitänyt ostaa kesälle uusia vaatteita. Pyysin miestä. Kaksi viikkoa tästä vaatteet edelleen ostamatta. Kysyi minulta sitten missä on uudet shortsit kun tuli kuumat kelit. Sanoin että kaupassa, jos hän ei ole niitä vielä ostanut kuten lupasi. No, tämän jälkeen kysyi miten hän niitä voisi ostaa kun ei tiedä mitä kokoa lapsi on, tai mistä niitä lastenvaatteita saa.
Just. Muutan heinäkuussa lapsen kanssa kahdestaan uuteen asuntoon. Varmaan tämäkin tulee miehelle sitten ihan yllätyksenä, kun meillä on kaikki niin hyvin, ja häntä ei ole mitenkään varoitettu asiasta.
Tiedäthän, että et noin vain voi muuttaa lapsen kanssa muualle? Maistraatti kysyy miehen kantaa lapsen kirjojen muuttamiseen. Jos mies ei anna lupaa, niin lapsi jää hänen luokseen kotiinsa kirjoille ja miehestä tulee lapsen lähivanhempi.
No tuollaisen miehen ei kannata aloittaa mitään huoltokiistaa. Jos äiti on tähänkin mennessä hoitanut kaikki lapsen asiat ja mies ei edes jaksa nousta lapsen kanssa aamulla ylös tai osaa ostaa lapselle vaatteita, niin miehen on aika turha yrittää saada lähivanhemmuutta itselleen. Ellei sitten huvikseen halua maksella oikeudenkäyntikuluja.
Oikeudessa tuosta on vaan toisen sana toisen sanaa vastaan. Nykytrendin mukaan tuomari katsoo, että kummatkin on tasaveroisia vanhempia ja että lapsen etu on, että koti säilyy samana. Jos mies ei ole alkoholisoitunut tai narkomaani ja jää asumaan entiseen kotiin, niin lapsi jää sinne kirjoille, jos mies ei suostu muuttoon. Kannattaa kysyä perheoikeuteen erikoistuneelta juristilta.
Alapeukuttakaa vaan. Minulla tuttavapiirissä kaksi naista, jotka kuvitteli, että he voi noin vaan lasten kanssa muuttaa muualle. Ei onnistunut. Kannattaa oikeasti selvittää.asua eikä vaan yhtäkkiä tehdä muuttoilmoitusta. Tuomari katsoo, että lapselle on huonoksi se, että vanhemmat ei pyri sopimaan erosta vaan toinen vaan yhtäkkiä muuttaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä liittoon joka on loppuun eletty. Itse lähdin juuri tuollaisesta liitosta enkä ole katunut päivääkään. Tosin ei ollut aina helppoa kun kaksi murkkuikäistä lasta jäi minulle, silti tunsin ja tunnen edelleen olevani vapaa! Sain mielenrauhan takaisin, ei tarvitse enää katella ketään ukkoo perseen juures naama norsun just sillä. Suosittelen tekemään rohkeasti päätöksiä!
Miksi niin monet antaa niin pian periksi? Sitäkö rakkaus teidän mielestänne on? Niin kauan kuin on helppoa ja kivaa niin jatketaan, kun tulee vaikeaa niin ei tietenkään haluta jatkaa enää?
En ihmettele isoja erolukuja, kun ei ole yhtään haluja nähdä vaivaa suhteen eteen :( Tottakai vaatii sen, että molemmat haluavat yrittää. Mutta edes itse ensin, jos toisella on vaikea vaihe.
Jospa on kyse siitä, että ei enää rakasta? Rakkautta on hyvin vaikeaa taikoa jostain, jos se on jo loppunut. Silloinhan ei edes halua jatkaa yhdessä, vai mitä.
Tunteet tulee ja menee. Niiden mukaan jos päätä kääntää, niin aika tuuliajolla on.
Eli pitää vain jatkaa, vaikka on paha olla? Haista v*ttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jotenkin ihan käsittämätöntä. Minun pitäisi kans joustaa kaikesta valittamatta, ja jos mies joustaa yhtään mistään ihan vähän niin siitä pitää kiittää ja kehua. Ja kun mies on kerran joustanut ihan vähän, niin sitten sillä ratsastetaan seuraava puoli vuotta, kun hän sen kerran teki sen, niin ei nyt voi heti uudestaan pyytää mitään. Vaikka mä joustan *joka viikko*.
Eikö siinä kaikki. Mun pitää hoitaa ihan kaikki lapsen asiat, kun hän ei osaa tai tiedä. Just. Mulle naisenahan kaikki tiedot tulee tarvittavilla tahoilta telepatialla, mitään ei mun tarvitse itse selvittää. Vaatteita ei voi ostaa, mun ei tiedä kokoja. Tämä on siis se syy miksi ei voi ostaa. 😑
Olen pyytänyt että hän nousisi kerran viikossa lapsen kanssa, ja mä saisin nukkua pidempään. Jaksaa tämä max kaksi viikkoa, ja sitten se on siinä, kun ei huvita nousta. En siis edes pyydä että hoidettaisiin puoliksi, vaan että saisin yhden aamun viikossa. On liikaa pyydetty.
Ja ei, en ole kotona, enkä loisi. Molemmat ollaan töissä ja kaikki maksetaan yhdessä. Mä tienaan enemmän. Minä olisin ollut mieluummin ilman lapsia, mutta mies ehdottomasti halusi.
Ilmoitin keväällä että mä en enää jaksa, otan eron. Mies oli sitä mieltä että tämä tuli ihan puun takaa, ja että meillä oli kaikki niin hyvin. Räjähdin täysin ja kävin läpi sen miten epäreilusti lapsen asiat menee. Ja kävin läpi myös sen miten monta kertaa olen asiasta sanonut, ja miten hän ei ole suostunut ottamaan osaa näihin. Lupasi osallistua ja muuttua, kun ei tajunnut että mua oikeasti haittaa tehdä kaikki yksin. 🙄
No täällä kertaa meni kolme viikkoa siihen, että ei enää viitsinyt nousta sitä yhtä kertaa viikossa lapsen kanssa. Pari viikkoa tästä olisi pitänyt ostaa kesälle uusia vaatteita. Pyysin miestä. Kaksi viikkoa tästä vaatteet edelleen ostamatta. Kysyi minulta sitten missä on uudet shortsit kun tuli kuumat kelit. Sanoin että kaupassa, jos hän ei ole niitä vielä ostanut kuten lupasi. No, tämän jälkeen kysyi miten hän niitä voisi ostaa kun ei tiedä mitä kokoa lapsi on, tai mistä niitä lastenvaatteita saa.
Just. Muutan heinäkuussa lapsen kanssa kahdestaan uuteen asuntoon. Varmaan tämäkin tulee miehelle sitten ihan yllätyksenä, kun meillä on kaikki niin hyvin, ja häntä ei ole mitenkään varoitettu asiasta.
Tiedäthän, että et noin vain voi muuttaa lapsen kanssa muualle? Maistraatti kysyy miehen kantaa lapsen kirjojen muuttamiseen. Jos mies ei anna lupaa, niin lapsi jää hänen luokseen kotiinsa kirjoille ja miehestä tulee lapsen lähivanhempi.
Tiedän. Kun keväällä ilmoitin että ero tule, niin kysyin kumpi ottaa lapsen. Ehdotin että jää isälleen, kun hän sitä niin kovasti halusi. Tähän mies sanoi että ei missään nimessä, jos ero tulee niin hän ei sen kanssa kuulemma yksin pärjää, kun eihän hän mitenkään voi, kun on töissä ja kaikki. Ihan niin kuin mä en olisi... Silloin sanoi, että hän voisi nähdä lasta silloin kun hänellä on lomaa, tai jotain. Mutta silloinkin vain kun hänelle sopii. Viikonloppujakaan ei voi luvata, kun on töissä, kun viikonloppuisin pitää levätä ja palautua, ja se ei onnistu jos on kahdestaan lapsen kanssa.
Lapsi on siis 4v.Kumpi halusi? Lapsiko? Omg, jos ei saa jäädä :/
Siis mies halusi tehdä sen lapsen, mä olisin ollut mieluummin ilman.
Lapsi siis jää mulle ja musta tulee yksinhuoltaja. Todennäköisesti totaaliyksinhuoltaja.
Itse asiassa mä rakastan tuota pikkuista ihan kauheesti ja mun mukaan se ehdottomasti tulee. Kunhan yritin ennaltaehkäistä huoltajuus kiistaa.
Vierailija kirjoitti:
Sun miehellä on toinen. Pienet lapset, sinä väsynyt ja ulkonäkö ei enää miellytä miestä, mies ei halua seksiä ja on aina ärtynyt. Selvät merkit. Asumuseroon nyt heti. Asiat ei muutu paremmiksi millään terapialla. Puolen vuoden kuluttua voit verrata, onko tilanne parempi vai huonompi ilman miestä.
Mulla ei ole tietääkseni omakohtaista kokemusta, mutta ainakin yleinen käsitys noista selvistä merkeistä on juuri päinvastainen. Kun miehellä on toinen nainen, hän muuttuu kotonakin kohteliaaksi, ulkomuodoltaan siistiksi ja intohimoiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä liittoon joka on loppuun eletty. Itse lähdin juuri tuollaisesta liitosta enkä ole katunut päivääkään. Tosin ei ollut aina helppoa kun kaksi murkkuikäistä lasta jäi minulle, silti tunsin ja tunnen edelleen olevani vapaa! Sain mielenrauhan takaisin, ei tarvitse enää katella ketään ukkoo perseen juures naama norsun just sillä. Suosittelen tekemään rohkeasti päätöksiä!
Miksi niin monet antaa niin pian periksi? Sitäkö rakkaus teidän mielestänne on? Niin kauan kuin on helppoa ja kivaa niin jatketaan, kun tulee vaikeaa niin ei tietenkään haluta jatkaa enää?
En ihmettele isoja erolukuja, kun ei ole yhtään haluja nähdä vaivaa suhteen eteen :( Tottakai vaatii sen, että molemmat haluavat yrittää. Mutta edes itse ensin, jos toisella on vaikea vaihe.
Jospa on kyse siitä, että ei enää rakasta? Rakkautta on hyvin vaikeaa taikoa jostain, jos se on jo loppunut. Silloinhan ei edes halua jatkaa yhdessä, vai mitä.
Tunteet tulee ja menee. Niiden mukaan jos päätä kääntää, niin aika tuuliajolla on.
Eli pitää vain jatkaa, vaikka on paha olla? Haista v*ttu.
Jos se toinen pettää, hakkaa, ryyppää, uhkailee, räyhää, ei osallistu arkeen, jne. Niin sitten ei kannata jatkaa.
Jos se toinen on ihan ok, mutta ei vaan itse koe jotain suurta rakkauden tunnetta enää, niin sitten kannattaa miettiä. Koska sellaiset tunteet oikeesti vaan tulee ja menee. Ja paha olo johtua ihan muusta kuin siitä kumppanista.
Vierailija kirjoitti:
Ei sulla edes ole ruuhkavuosia! Ne on vasta sitten, kun lasten, perheen, liiton, kodin, työn,harrastusten ja oman elämän lisäksi huolehtit apua tarvitsevista vanhemmista.
Miksi ihmiset ei enää viitsi tavallista elämää?
Ei omista vanhemmista ole koskaan mitään juridista huolehtimisvelvollisuutta. Ap
Totta tämäkin. Mutta miksi mies käyttäytyy noin? Onko käytös muuttunut sitten seurustelun, vai miksi edes mennä noin epäkypsän kanssa naimisiin? Eikä ole tarkoitus syyllistää, mietin vain syitä ja seurauksia.