Oikeastiko lastenkasvatuksen asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kaikki rangaistukset aiheuttavat lapsille traumoja?

Vierailija kirjoitti:

Olen taas kesän työtön yksinhuoltaja. Lähin hoitaja asuu 1,5h bussimatkan päässä. Kauppakäynnit on lasten (5 ja 6) mielestä todella vastenmielisiä. Palkinto on se jos sinne ei tarvitse lähteä. Eli jos kaupassa perseilee jätän viisi- ja kuusivuotiaan keskenään kotiin? Jätän kokonaan käymättä kaupassa? Vaatteet tilaan jo mahdolliuuksien mukaan netistä, ruokaa minulla ei ole pienistä tuloista mahdollista tilata kotiin edes kerran viikossa.

Miten ihmeessä motivoin noita oleen nätisti? Jäätelö, tarra tai leffailta hyvästä suorituksesta ei auta. Joskus ollaan oltu menemättä kauppaan ja syöty iltapalaksi kuivaa näkkäriä - > jee! ei tarvii syödä!

Tee siitä hauskaa. Edim anna lapsille pikkukärryt. Anna valita otsoksia esim haetko juustoa ym. Tee myös syömisestä hauskaa. Mietitte yhdessä mitä tänään syödään ym

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasta pitäisi rangaista huonosti menneistä matikantunneista? Se ei ainakaan kasvata motivaatiota oppimiselle.

No jos lapsi häiritsee ja riehuu matikantunneilla, pitäähän sille joku seuraus olla. Puhutaan kuitenkin koko luokan työrauhasta. Kyse ei ole siitä ettei osaisi itse ainetta vaan pääosin siitä, että ei pidä opettajasta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasta pitäisi rangaista huonosti menneistä matikantunneista? Se ei ainakaan kasvata motivaatiota oppimiselle.

Eikös täällä aina kuorossa kiljuta, että häiritsevät lapset koulussa tarvitsisivat selkäsaunan?

Vierailija kirjoitti:

Rangaistuksia tarvitaan, koska läheskään aina mitään "luonnollista seuraamusta" ei ole löydettävissä tai sitä ei pysty käytännössä toteuttamaan syystä tai toisesta.

Pelkkä "positiivisuus" ja lapsen opettaminen ei toimi, koska ihmisillä on toisaalta oma tahto ja omat edut sekä toisaalta lapsi ei useinkaan ymmärryskykynsä puolesta kykene sisäistämään eri opetuksia vaikka sattuisi haluamaankin. Jopa ymmärryskyvyltään paljon paremmilla aikuisilla tarvitaan paljon erilaisia rangaistuksia, jotta sääntöjen ja määräysten noudattaminen saataisiin pidettyä kohtuullisen hyvänä.

Toki voidaan luopua siitä vaatimuksesta, että lapsen on toteltava vanhempaansa tai opettajaa/hoitajaa, ja siten tehdä rangaistuksista tarpeettomia, mutta sillä meiningillä onkin sitten runsaasti haittapuolia. Kuriton lapsi on kuriton lapsi.

Ainuinen osaa kyllä ohjata lasta hyvällä. Motivoida ja siirtää huomiota oikeaan suuntaan. Osaa olla jämäkkkin ilman rangaistuksia. Meillä vaan toimitaan näin, lapsi tuntee miten toimitaan.

Vierailija kirjoitti:

Rangaistuksia tarvitaan, koska läheskään aina mitään "luonnollista seuraamusta" ei ole löydettävissä tai sitä ei pysty käytännössä toteuttamaan syystä tai toisesta.

Pelkkä "positiivisuus" ja lapsen opettaminen ei toimi, koska ihmisillä on toisaalta oma tahto ja omat edut sekä toisaalta lapsi ei useinkaan ymmärryskykynsä puolesta kykene sisäistämään eri opetuksia vaikka sattuisi haluamaankin. Jopa ymmärryskyvyltään paljon paremmilla aikuisilla tarvitaan paljon erilaisia rangaistuksia, jotta sääntöjen ja määräysten noudattaminen saataisiin pidettyä kohtuullisen hyvänä.

Toki voidaan luopua siitä vaatimuksesta, että lapsen on toteltava vanhempaansa tai opettajaa/hoitajaa, ja siten tehdä rangaistuksista tarpeettomia, mutta sillä meiningillä onkin sitten runsaasti haittapuolia. Kuriton lapsi on kuriton lapsi.

Sinulla on ajatusvirhe. Rangaistus ei ole kasvatusta vaan vanhemman omien turhaumien purkamista lapseen. Rangaistuksen puuttuminen ei tarkoita kasvatuksen puuttumista.

Lapsen kasvatuksessa tavoite on, että lapsi oppii ja haluaa tehdä oikein. Rankaiseminen ei lisää sisäistä motivaatiota eikä opeta lapselle, miksi hänen tulisi toimia tietyllä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Rajansa kaikella. Kyllä itse käytän rangaistuksia, mutta pyrin mitoittamaan ne niin, että jotenkin liittyvät asiaan. Tyyliin riehut kaupassa etkä lopeta varoituksesta huolimatta -> ei osteta jäätelöä.

Mutta asia muuttuu vaikeammaksi isompana. Sanotaan nyt vaikka, että lapsi saa matikantunnilta jatkuvasti huonoja merkintöjä. Ei osaa nimetä mitään syytä ja kyse ei ole oppimisvaikeuksista. Miten näissä sitten kytket sen rangaistuksen tai seuraamuksen itse asiaan. Palkintojen kautta voi toki mennä, vaikka 5 tuntia ilman merkintää seuraa jotain kivaa. Mutta lapsi voi oppia hyväksikäyttämään tätäkin.

Kaiken kaikkiaan kasvatus on yhdistelmä positiivista vahvistamista mutta myös rangaistuksia saatetaan tarvita. Kunhan pyrkii siihen kohtuuteen.

Kyllä silloin on jotain pahasti pielessä, jos lapsi ensin itse sabotoi matikanoppimisensa saadakseen vanhemmilta motivaatiopalkkioita. Paljon todennäköisempää on, ettei niin tapahdu.

Ja jos taas on ollut joku ongelma, joka saadaan ratkaistua palkinnoin ja lapsi ryhtyy oppimaan, kaikki voittivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasta pitäisi rangaista huonosti menneistä matikantunneista? Se ei ainakaan kasvata motivaatiota oppimiselle.

No jos lapsi häiritsee ja riehuu matikantunneilla, pitäähän sille joku seuraus olla. Puhutaan kuitenkin koko luokan työrauhasta. Kyse ei ole siitä ettei osaisi itse ainetta vaan pääosin siitä, että ei pidä opettajasta.

Seuraus tulee koulussa. Kotona voidaan keskustella

Joskus auttaa ettei liikaa märehdi niitä merkintöjä

Pienen lapsen kanssa rankaiseminen on turhaa tai ainakin tulee liittyä vahvasti tilanteeseen. Isomman lapsen kanssa voi jo keskustella ja perustella. Tyyliin, jos ei noudata kotiintuloaikaa, huomenna on tiukempi aika ja sopia asiat etukäteen. Toki myös sen kotiintuloajan perustelu on tärkeää, ettei ole mielivaltaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasta pitäisi rangaista huonosti menneistä matikantunneista? Se ei ainakaan kasvata motivaatiota oppimiselle.

No jos lapsi häiritsee ja riehuu matikantunneilla, pitäähän sille joku seuraus olla. Puhutaan kuitenkin koko luokan työrauhasta. Kyse ei ole siitä ettei osaisi itse ainetta vaan pääosin siitä, että ei pidä opettajasta.

Seuraus tulee koulussa. Kotona voidaan keskustella

Joskus auttaa ettei liikaa märehdi niitä merkintöjä

Kun koulussa ei tule seurausta. Opettaja nipottaa aikansa ja luovuttaa. Ja kirjoittaa wilmaan sepustuksen kuinka ko käytös pitää saada loppumaan.

Ja totta ihmeessä märehdin, jos oma lapsi sabotoi muiden oppimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasta pitäisi rangaista huonosti menneistä matikantunneista? Se ei ainakaan kasvata motivaatiota oppimiselle.

No jos lapsi häiritsee ja riehuu matikantunneilla, pitäähän sille joku seuraus olla. Puhutaan kuitenkin koko luokan työrauhasta. Kyse ei ole siitä ettei osaisi itse ainetta vaan pääosin siitä, että ei pidä opettajasta.

Rankaisemallako lapsi alkaa tykkäämään opettajasta? Jospa jättäisit rankaisemisen asiassa koulun huoleksi ja keskittyisit kasvattamaan lastasi.

Lapsen pitää oppia, että kaikista ei voi pitää, mutta siitä huolimatta pitää tehdä yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa. Miten lapsi oppii ja sisäistää tämän mielestäsi, jos reagoit tilanteeseen vain rankaisemalla? Mikä on se mekanismi, jolla lapsi muuttaa käytöstään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajansa kaikella. Kyllä itse käytän rangaistuksia, mutta pyrin mitoittamaan ne niin, että jotenkin liittyvät asiaan. Tyyliin riehut kaupassa etkä lopeta varoituksesta huolimatta -> ei osteta jäätelöä.

Mutta asia muuttuu vaikeammaksi isompana. Sanotaan nyt vaikka, että lapsi saa matikantunnilta jatkuvasti huonoja merkintöjä. Ei osaa nimetä mitään syytä ja kyse ei ole oppimisvaikeuksista. Miten näissä sitten kytket sen rangaistuksen tai seuraamuksen itse asiaan. Palkintojen kautta voi toki mennä, vaikka 5 tuntia ilman merkintää seuraa jotain kivaa. Mutta lapsi voi oppia hyväksikäyttämään tätäkin.

Kaiken kaikkiaan kasvatus on yhdistelmä positiivista vahvistamista mutta myös rangaistuksia saatetaan tarvita. Kunhan pyrkii siihen kohtuuteen.

Kyllä silloin on jotain pahasti pielessä, jos lapsi ensin itse sabotoi matikanoppimisensa saadakseen vanhemmilta motivaatiopalkkioita. Paljon todennäköisempää on, ettei niin tapahdu.

Ja jos taas on ollut joku ongelma, joka saadaan ratkaistua palkinnoin ja lapsi ryhtyy oppimaan, kaikki voittivat.

Äh, ei kyse ole siitä, ettei lapsi oppisi matikkaa. Hän laskee jo seuraavan vuosikurssin oppikirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rangaistuksia tarvitaan, koska läheskään aina mitään "luonnollista seuraamusta" ei ole löydettävissä tai sitä ei pysty käytännössä toteuttamaan syystä tai toisesta.

Pelkkä "positiivisuus" ja lapsen opettaminen ei toimi, koska ihmisillä on toisaalta oma tahto ja omat edut sekä toisaalta lapsi ei useinkaan ymmärryskykynsä puolesta kykene sisäistämään eri opetuksia vaikka sattuisi haluamaankin. Jopa ymmärryskyvyltään paljon paremmilla aikuisilla tarvitaan paljon erilaisia rangaistuksia, jotta sääntöjen ja määräysten noudattaminen saataisiin pidettyä kohtuullisen hyvänä.

Toki voidaan luopua siitä vaatimuksesta, että lapsen on toteltava vanhempaansa tai opettajaa/hoitajaa, ja siten tehdä rangaistuksista tarpeettomia, mutta sillä meiningillä onkin sitten runsaasti haittapuolia. Kuriton lapsi on kuriton lapsi.

Sinulla on ajatusvirhe. Rangaistus ei ole kasvatusta vaan vanhemman omien turhaumien purkamista lapseen. Rangaistuksen puuttuminen ei tarkoita kasvatuksen puuttumista.

Lapsen kasvatuksessa tavoite on, että lapsi oppii ja haluaa tehdä oikein. Rankaiseminen ei lisää sisäistä motivaatiota eikä opeta lapselle, miksi hänen tulisi toimia tietyllä tavalla.

Kielletty käytös on usein vakavastikin haitallista käytöstä. Järkevä vanhempi ei jää ainakaan kovin pitkään odottamaan, että lapsi saavuttaa sisäisen motivaation toimia oikein vaan katkaisee sen kielletyn/haitallisen käytöksen tarvittaessa rangaistuksen avulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omille lapsilleni olen aina kertonut että kaikilla teoilla on seuraamuksensa, niin hyvillä kuin huonoilla. Ovat kyllä tämän pienestä pitäen ymmärtäneet, mutta toki rajojaan kokeilleet. Jos yhteistyö ei suju, menettää niitä kivoja etuoikeuksia (esim. pelit, telkkari, kivat menot, aika kaverien kanssa). Nyt jo kouluikäisten kanssa lähinnä sitä, että jos luottamus ei pelaa, vapaudet kapenee. Kouluikäisille voi jo ihan hyvin kertoa senkin, kuinka aikuisten maailmassakin on tietyt säännöt ja lait ja omista törttöilyistä joutuu vastuuseen.

En kyllä nää mitään vahingollista tässä. Päin vastoin lapsista on kasvanut fiksuja, avoimia, vastuunsa (ja oikeutensa) tuntevia koululaisia, joiden kanssa on helppo toimia ja vuorovaikutus ja luottamuskin toimii.

Joku on mennyt pieleen jos joudutaan rankaisemaan esim ottamalla pelit ja kavereiden tapaamiset pois.

Kyllä lapsi ilmankin oppii mikä on oikein ja väärin. Osaa noudattaa sääntöjä jo päiväkodissa. Ei sitä tarvitse rangaistuksin opettaa.

Tämä aikuisten maailman sääntöjen opettaminen on outo perustelu.

Esimerkki: Siivouspäivä. On kerrottu mitä pitää tehdä omassa huoneessa: lattia tyhjäksi, tavarat paikalleen, roskat roskiin, imurointi. Lapsi vetkuttelee, natisee kun haluaisi kavereille, ei halua siivota. On kerrottu että pääsee heti kavereille kun huone on siivottu, lapsi ei edelleenkään toimi, vaan kitisee että haluaa kavereille. Lapselle selitetään taas, että mitä nopeammin homma on tehty sitä nopeammin pääsee kavereille, mutta jos viivyttelee, ulkoiluaika ehtii mennä eikä enää ehdi kavereille. Lapsi jatkaa venkoilua ja lopulta käy niin, että sinne kavereille ei enää ehdi.

Miten sinä toimisit? Tekisit lapsen puolesta, että lapsi pääsee kavereille ja ettei lapselle tule paha mieli? Ja lapsi oppi tästä mitä? Sen että omat velvollisuudet voi jättää hoitamatta ja joku muu kyllä ne hoitaa?

Toinen esimerkki: Lapselle on asetettu puhelimen käyttöön raja. Meillä se alakouluikäisillä on esimerkiksi se, että iltatoimien alkaessa puhelimet tuodaan keittiöön, laitetaan äänettömälle ja rauhoitutaan nukkumaankäyntiin ja puhelimen voi taas ottaa aamulla. Lapsille on selitetty miksi näin toimitaan. Jos tästä nousee toistuvasti kitinää tai varsinkin jos puhelin otetaan luvatta käyttöön, tarpeen vaatiessa seuraa puhelimen käyttökielto ajaksi x.

Tässä meni pieleen?

Ja siis esimerkiksi nämä molemmat hommat sujuu nykyisin. Huoneet on kunnossa siivouspäivinä jo ennen kuin itse ehdin kotiin, lähes aina on muunkin talon siivousta aloitettu. Puhelimet eivät enää aiheuta ongelmia, kavereille ilmoitetaan että pistän nyt viimeisen viestin ja nähdään huomenna. Monessa muussa perheessä sama sääntö, että puhelin ei ole yöllä lapsen huoneessa jolloin kiusausta yötä myöten viestittelyyn ei ole.

Mitään aikuisten maailman sääntöjä ei ole lapsille opetettu, kuten en niin ole sanonutkaan, vaan lapsille on kerrottu että myös aikuisten maailmassa on säännöt ja lait, joita viranomaiset valvoo. Lapsilla on taas vanhempien, opettajien, harrastusohjaajien ym laatimia sääntöjä, joita me aikuiset valvotaan ja ne säännöt on siksi, että meillä olisi turvallista olla ja helpompi toimia yhdessä.

Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasta pitäisi rangaista huonosti menneistä matikantunneista? Se ei ainakaan kasvata motivaatiota oppimiselle.

No jos lapsi häiritsee ja riehuu matikantunneilla, pitäähän sille joku seuraus olla. Puhutaan kuitenkin koko luokan työrauhasta. Kyse ei ole siitä ettei osaisi itse ainetta vaan pääosin siitä, että ei pidä opettajasta.

Seuraus tulee koulussa. Kotona voidaan keskustella

Joskus auttaa ettei liikaa märehdi niitä merkintöjä

Kun koulussa ei tule seurausta. Opettaja nipottaa aikansa ja luovuttaa. Ja kirjoittaa wilmaan sepustuksen kuinka ko käytös pitää saada loppumaan.

Ja totta ihmeessä märehdin, jos oma lapsi sabotoi muiden oppimista.

Osaat jaella rangaistuksia, mutta ne eivät auta ihan kuten asiantuntijat sanovat. Jos ainoa tapasi vaikuttaa lapsen käytökseen ovat rangaistukset, olet heikoilla.

Kasvatuksesi tulokset jo näkyvät. Huonosti käyttäytyvä lapsi, joka häiriköi koulussa. Et ole oikea henkilö kertomaan muille, miten lapsia tulee kasvattaa. Sen sijaan tarvitsette apua. Sinun tapasi kasvattaa tuo huonoja tuloksia. Ota ulkopuolinen apu vastaan, kun omat taitosi eivät riitä ja kun vain pahennat ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen taas kesän työtön yksinhuoltaja. Lähin hoitaja asuu 1,5h bussimatkan päässä. Kauppakäynnit on lasten (5 ja 6) mielestä todella vastenmielisiä. Palkinto on se jos sinne ei tarvitse lähteä. Eli jos kaupassa perseilee jätän viisi- ja kuusivuotiaan keskenään kotiin? Jätän kokonaan käymättä kaupassa? Vaatteet tilaan jo mahdolliuuksien mukaan netistä, ruokaa minulla ei ole pienistä tuloista mahdollista tilata kotiin edes kerran viikossa.

Miten ihmeessä motivoin noita oleen nätisti? Jäätelö, tarra tai leffailta hyvästä suorituksesta ei auta. Joskus ollaan oltu menemättä kauppaan ja syöty iltapalaksi kuivaa näkkäriä - > jee! ei tarvii syödä!

Onko rangaistukset sitten auttaneet?

Hankalissa elämäntilanteissa ei välttämättä voi toimia kasvatuksessa optimaalisesti, ja se on ihan täysin ymmärrettävää. Se ei kuitenkaan poista sitä, mitä monet kirjoittajat ovat tässä ketjussa fiksusti sanoneet rangaistuksista. Olen samaa mieltä, että rangaistukset eivät ole hyvää kasvatusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasta pitäisi rangaista huonosti menneistä matikantunneista? Se ei ainakaan kasvata motivaatiota oppimiselle.

No jos lapsi häiritsee ja riehuu matikantunneilla, pitäähän sille joku seuraus olla. Puhutaan kuitenkin koko luokan työrauhasta. Kyse ei ole siitä ettei osaisi itse ainetta vaan pääosin siitä, että ei pidä opettajasta.

Rankaisemallako lapsi alkaa tykkäämään opettajasta? Jospa jättäisit rankaisemisen asiassa koulun huoleksi ja keskittyisit kasvattamaan lastasi.

Lapsen pitää oppia, että kaikista ei voi pitää, mutta siitä huolimatta pitää tehdä yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa. Miten lapsi oppii ja sisäistää tämän mielestäsi, jos reagoit tilanteeseen vain rankaisemalla? Mikä on se mekanismi, jolla lapsi muuttaa käytöstään?

Tässä nyt vedettiin mutkat rankasti suoriksi. Keskusteltu on tottakai ja lapsi kyllä tietää, etteivät kaikki ihmiset ole elämässä niitä ykkösiä. Hänellä vaan on hyvin vahva taipumus alkaa vääntää ja vastustaa, jos ei pidä jostakusta.

Mutta miten opetat lasta oikeasti toimimaan niiden epämieluisien ihmisten kanssa. Kun sinne kouluun ei voi oppitunnille mennä neuvomaan oikeaa käytöstä ja kannustamaan. Reaktio ja seuraus, oli kyseessä keskustelu tai jokin rangaistus tai mikä vaan, tulee tuntien päästä itse tilanteesta.

Siksi sanon, että nämä ongelmat voivat olla aika vaikeita. Eikä se hieman isompi lapsi enää sillä tapaa motivoidu, että kehutaan niinä päivinä, kun selviää ilman merkintöjä. Toki kehutaan, mutta se ei ole mikään motivaattori enää sinänsä.

Itse ihmettelen, miksi perusopetuslaissa on yhä nykyäänkin annettu opettajille oikeus rankaisuun, vaikka asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, ettei rankaiseminen paranna lasten käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rangaistuksia tarvitaan, koska läheskään aina mitään "luonnollista seuraamusta" ei ole löydettävissä tai sitä ei pysty käytännössä toteuttamaan syystä tai toisesta.

Pelkkä "positiivisuus" ja lapsen opettaminen ei toimi, koska ihmisillä on toisaalta oma tahto ja omat edut sekä toisaalta lapsi ei useinkaan ymmärryskykynsä puolesta kykene sisäistämään eri opetuksia vaikka sattuisi haluamaankin. Jopa ymmärryskyvyltään paljon paremmilla aikuisilla tarvitaan paljon erilaisia rangaistuksia, jotta sääntöjen ja määräysten noudattaminen saataisiin pidettyä kohtuullisen hyvänä.

Toki voidaan luopua siitä vaatimuksesta, että lapsen on toteltava vanhempaansa tai opettajaa/hoitajaa, ja siten tehdä rangaistuksista tarpeettomia, mutta sillä meiningillä onkin sitten runsaasti haittapuolia. Kuriton lapsi on kuriton lapsi.

Sinulla on ajatusvirhe. Rangaistus ei ole kasvatusta vaan vanhemman omien turhaumien purkamista lapseen. Rangaistuksen puuttuminen ei tarkoita kasvatuksen puuttumista.

Lapsen kasvatuksessa tavoite on, että lapsi oppii ja haluaa tehdä oikein. Rankaiseminen ei lisää sisäistä motivaatiota eikä opeta lapselle, miksi hänen tulisi toimia tietyllä tavalla.

Kielletty käytös on usein vakavastikin haitallista käytöstä. Järkevä vanhempi ei jää ainakaan kovin pitkään odottamaan, että lapsi saavuttaa sisäisen motivaation toimia oikein vaan katkaisee sen kielletyn/haitallisen käytöksen tarvittaessa rangaistuksen avulla.

Minusta kielletty/vaarallinen käytös katkaistaan lempeästi "väkisin" eli pikkulapsia kerta kaikkiaan estetään lyömästä, kannetaan pois tilanteesta jne. Sama isommille jos tekevät sellaista. Mun ymmärryksellä ja kokemuksella tämä kehittää useimmille lapsille vähitellen sisäisen itsehillinnän ja oikeudentajun, kun aikuiset toimivat ensin ikään kuin heidän ulkoisena itsehillintänään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rangaistuksia tarvitaan, koska läheskään aina mitään "luonnollista seuraamusta" ei ole löydettävissä tai sitä ei pysty käytännössä toteuttamaan syystä tai toisesta.

Pelkkä "positiivisuus" ja lapsen opettaminen ei toimi, koska ihmisillä on toisaalta oma tahto ja omat edut sekä toisaalta lapsi ei useinkaan ymmärryskykynsä puolesta kykene sisäistämään eri opetuksia vaikka sattuisi haluamaankin. Jopa ymmärryskyvyltään paljon paremmilla aikuisilla tarvitaan paljon erilaisia rangaistuksia, jotta sääntöjen ja määräysten noudattaminen saataisiin pidettyä kohtuullisen hyvänä.

Toki voidaan luopua siitä vaatimuksesta, että lapsen on toteltava vanhempaansa tai opettajaa/hoitajaa, ja siten tehdä rangaistuksista tarpeettomia, mutta sillä meiningillä onkin sitten runsaasti haittapuolia. Kuriton lapsi on kuriton lapsi.

Sinulla on ajatusvirhe. Rangaistus ei ole kasvatusta vaan vanhemman omien turhaumien purkamista lapseen. Rangaistuksen puuttuminen ei tarkoita kasvatuksen puuttumista.

Lapsen kasvatuksessa tavoite on, että lapsi oppii ja haluaa tehdä oikein. Rankaiseminen ei lisää sisäistä motivaatiota eikä opeta lapselle, miksi hänen tulisi toimia tietyllä tavalla.

Kielletty käytös on usein vakavastikin haitallista käytöstä. Järkevä vanhempi ei jää ainakaan kovin pitkään odottamaan, että lapsi saavuttaa sisäisen motivaation toimia oikein vaan katkaisee sen kielletyn/haitallisen käytöksen tarvittaessa rangaistuksen avulla.

Lapsen kieltäminen ei ole rankaisemista. Tietenkin kiellän, jos lapsi toimii väärin. Sen sijaan en ikinä antaisi rangaistusta huonosti menneestä koulusta. On olemassa paljon tehokkaampia keinoja vaikuttaa siihen.

Kasvatus myös alkaa jo ihan pienenä. Jos koululainen häiriköi, syyt siihen löytyvät jo yleensä vuosien takaa. Vanhemman ja lapsen vuorovaikutus on häiriintynyt jo aikaa sitten. Sitä ei rankaisemalla muuteta. Yleensä tällaisessa tapauksessa kasvatus on jo ennestään ollut rangaistuskeskeistä.