Miehen kuorsaus ja lapsen häätö huoneestaan.
Olen elänyt mieheni kanssa pari vuotta saman katon alla, ja koko tämän ajan suhdettamme on rasittanut mieheni erittäin voimakas kuorsaaminen. Kuorsaamiseen herää välillä eri puolella asuntoa nukkuvat lapset, ja minulla tämä on aiheuttanut kroonista unettomuutta.
Olen nukkunut nyt yli vuoden joka ikinen yö korvatulpilla, ja mieheni sohvalla. Kuorsaus on silti niin kovaa, että mikäli siihen herään en saa enää unta. Olen patistanut miestäni koko suhteen ajan lääkäriin asian vuoksi, ja viime joulun tienoilla hän sai vasta aikaiseksi käydä lääkärissä asian vuoksi. Hoidon eteneminen kuitenkin tyssäsi alkuunsa, kun mies ei ole saanut aikaiseksi mennä jatkokäynneille, eikä toimitettua vaadittavia kotimittaustuloksia lääkäriin. Hänen olisi pitänyt tiputtaa paperit työterveyslääkärille puoli vuotta sitten..Ilmeisesti viitteitä astmasta ja jonkinasteisesta uniapneasta.
Eli toisin sanoen nukumme edelleen erillään joka yö, mieheni sohvalla ja jatkuvasti siitä kiukutellen minulle, minä valvoen vähintään joka toisen yön ja aivan lopenuupuneena ja ärtyneenä yritän selvitä vuorotyöstä ja perheen pyörittämisestä. Olen koittanut tukea miestäni etsimällä tietoa kuorsaukseen liittyen, lääkärikäyntien suhteen ja korvat jo aivan ihottumilla ja kipeinä nukun tulpilla edelleen. Minua kovasti surettaa mieheni tapa syyllistää minua siitä, että hän joutuu nukkumaan sohvalla aivan minusta riippumattomista syistä. Olen koittanut kannustaa, jopa painostaa, häntä lopettamaan tupakoinnin ja alkoholinkäytön vähentämiseen, joita molempia hänellä kuluu liikaa. Tuloksetta. On todella turhauttavaa, että ainoa ihminen jolla olisi avaimet ongelman poistoon, ei itse tee asian eteen mitään.
Nyt tilanne on eskaloitunut siihen, että ongelman hoitamisen sijasta hän totesi eilen että hän on mitä on, ja koska hän on aikuinen ihminen, tulisi jommankumman tytön luovuttaa hänelle huoneensa ja muuttaa olohuoneeseen asumaan 😯 En tiedä, onko vika minun ajattelumallissani, kun minun mielestäni on aivan käsittämättämän itsekästä pistää lapsi kärsimään hänen hoitamattomasta ongelmastaan. Hän on muutenkin aavistuksen itsekäs ihminen, mikä korostuu hänen tarpeissaan ja tavoissa tehdä asioita, hänen rutiineistaan ei voi poiketa.
Tunnen olevani aivan loppu ja poikki. Haluaisin, että kaikilla olisi hyvä olla ja kaikki saisivat nukkua, mutta en voi tehdä asialle mitään. Mutta ei minulla ole sydäntä ottaa lapseltani huonetta niin että lapsi joutuisi asumaan olohuoneessa.
Vai oletteko sitä mieltä, että se olisi järkevä ratkaisu?
Olenko minä liian väsyneenä nyt sokea miestäni kohtaan, ja tämä olisi järkevä ratkaisu? Onko kenelläkään unettomalla (tai unellisella :)) mitään ajatuksia tilanteeseemme?
Olen jälleen valvonut koko yön, ja oikein odotan tulevan päivän olotilaa ja mielentilaa. Tosin nyt syynä valvomiseeni on ollut tämän asian murehtiminen. Tällä vkolla olen nukkunut yöaikaan vain yhtenä yönä yli 3 h. Menetän järkeni kohta..
Kommentit (86)
Oletteko uusioperhe?
Kumman talossa asutte?
Käytte molemmat töissä?
Miksi asutte yhdessä?
Voisitko ap kertoa, mitä niin ihanaa tuossa miehessä on, että haluat olla hänen kanssaan. Kuulostaa siltä, että kuorsaus ei ole ainut ongelma teidän suhteessanne. Jos mies on rikas ja haluat siksi olla hänen kanssaan, niin ostakaa edes niin iso asunto, että nies voi nukkua omassa huoneessaan tarpeeksi kaukana muista.
Eihän mies itsekään saa riittävästi unta, jos hänellä uniapnean takia on lukuisia hengityskatkoksia yön aikana. Silloin hänkin on kroonisesti väsynyt ja siihen alkoholia päälle niin voi sitä kotisirkustanne.
Jos hänellä on ylipainoa, pudotus saattaa auttaa. Omalla kotikuorsaajallani kävi niin. Ei tosin kokonaan loppunut, mutta ongelma lieveni merkittävästi. Itseäni kauhistuttaa kuulla niitä hengityskatkoksia. Tönin aina, jotta vaihtaisi asentoa - ja hengittäisi taas :) Tähän hän tarvitsisi hoitoa, se mittauslaite oli kerran, mutta tuloksia ei saatu, koska ei sen kanssa jännitykseltään nukkunut ollenkaan.
Nauhoita sitä kuosausta täysi tunti ja pyöritä normaalilla volyymillä aina kun hän on paikalla, jotta todella älyäisi, millaisesta äänimaailmasta yörauhanne täyttyy.
Nuo lapselliset vaatimukset, että pitäisi saada oma huone, osoittavat mielestäni sitä, että hän itse kärsii univajeesta, eikä pysty ajattelemaan tilannetta selkeästi. Väsymys voi siis selittää itsekkyyttä. Toisaalta voi osoittaa näin tyytymättömyyttään siihen, että kodissa on lapsia, joihin hänellä ei ole vanhemman kiintymyssuhdetta.
Parasta teille olisi selvittää asia lääkärin kautta ja sen ohella miettiä, olisiko mahdollista saada isompi asunto, jossa kaikilla olisi enemmän henkilökohtaista reviiriä. Jos mies on muuttanut sinun ja lasten asuntoon, teille on tullut huomattavasti ahtaampaa monella tasolla. Yhdistävä tekijä olisi etsiä yhdessä uusi, yhteinen tilavampi koti, jossa ehdottomasti on vähintään yhtä monta makuuhuonetta kuin asukastakin.
Vierailija kirjoitti:
Olin niin hölmistynyt kun en vain tajua, miten aikuinen mies voi edes ajatella noin. Tekemättä itse mitään ongelmalle.
Minä olen hölmistynyt, kun en vain tajua miten aikuinen nainen voi edes ajatella noin. Tekemättä itse mitään ongelmalle.
Vaarannat oman ja lastesi terveyden, se on täysin anteeksiantamatonta. Miksi teet niin? Mies TAHALLISESTI pitää sinua ja lapsia hereillä. Se ei ole vahinko, vaan ihan harkittu ja joka päivä uudelleen valittu toiminta. Kyse ei ole siitä että miesraukka on sairas, vaan siitä, että hän kerta toisensa jälkeen TIETOISESTI VALITSEE pitää teitä hereillä.
Sinä taas tietoisesti joka päivä valitset, että miehen ilkeys sinua ja LAPSIASI kohtaan on ihan ok. Sinä valitset antaa miehen pahoinpidellä teitä. Kyllä, se on pahoinpitelyä koska se vahingoittaa teitä muita henkisesti ja fyysisesti.
Miksi annat hänen tehdä noin itsellesi, ja ennen kaikkea lapsillesi?? Miksi et välitä siitä, että vuosien unihäiriöt voivat lapsillasi johtaa elinkautisiin ongelmiin? Miksi et välitä lapsistasi ja itsestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Oletteko uusioperhe?
Kumman talossa asutte?
Käytte molemmat töissä?
Miksi asutte yhdessä?
Minulla on vanhempi tyttö edellisestä liitosta.
Asumme minun asunnossani, ja kyllä käymme molemmat töissä.
No kyllähän tuo miehen tietynlainen saamattomuus ja itsekkyys heijastuu muuhunkin elämään, joten ei tässä ehkä ole mitään mistä olla kovin tyytyväinen. Siis kun joku kirjoitti, että on varmaan muitakin ongelmia. Puolustuksekseni alkuun uskoin sen, että kaikki teot, jotka jäi aina puheen tasolle, johtuivat siitä että hänellä on jokin sairaus (kuten apnea), ja useita kertoja luvatun esim tupakanpolton hieman parantavan elämänlaatua ja suorituskykyä, mutta nykyään taidan vaan olla liian väsynyt tehdäkseni järkipäätöksiä.. Melko surullistahan se on, nyt kun itsekin sen tässä lukee.
Ja kyllä väsymys niitä ongelmiakin pahentaa. Sikäli, että hän olisi ongelmaa hoitanut, niin olisin uskonut asioiden parantuvan merkittävästi. Nyt se usko rupeaa tuntumaan vähän naiivilta haaveilulta.
Ap, ei kyse ole vaan sairaudesta vaan sen päälle ryyppäämisestä. Tietenkään mies ei hakeudu hoitoon, kun pitäisi jättää myös ryyppääminen.
Ajat lapsesi sohvalle ja olet itse nukkumatta, että joku köriläs saa ryypätä ja olla teille ilkeä?
Mikäs hänessä olikaan niin ihmeellistä? Jssap, ihan oikeesti. Jo lastesi takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin niin hölmistynyt kun en vain tajua, miten aikuinen mies voi edes ajatella noin. Tekemättä itse mitään ongelmalle.
Minä olen hölmistynyt, kun en vain tajua miten aikuinen nainen voi edes ajatella noin. Tekemättä itse mitään ongelmalle.
Vaarannat oman ja lastesi terveyden, se on täysin anteeksiantamatonta. Miksi teet niin? Mies TAHALLISESTI pitää sinua ja lapsia hereillä. Se ei ole vahinko, vaan ihan harkittu ja joka päivä uudelleen valittu toiminta. Kyse ei ole siitä että miesraukka on sairas, vaan siitä, että hän kerta toisensa jälkeen TIETOISESTI VALITSEE pitää teitä hereillä.
Sinä taas tietoisesti joka päivä valitset, että miehen ilkeys sinua ja LAPSIASI kohtaan on ihan ok. Sinä valitset antaa miehen pahoinpidellä teitä. Kyllä, se on pahoinpitelyä koska se vahingoittaa teitä muita henkisesti ja fyysisesti.
Miksi annat hänen tehdä noin itsellesi, ja ennen kaikkea lapsillesi?? Miksi et välitä siitä, että vuosien unihäiriöt voivat lapsillasi johtaa elinkautisiin ongelmiin? Miksi et välitä lapsistasi ja itsestäsi?
Siis lapset ovat heränneet ehkä pari kertaa hänen kuorsaukseen, mutta mieheni nukkuu aivan eri päädyssä asuntoa, joten ainoa jphpn kuorsaus oikeasti vaikuttaa, olen minä. Lapseni nukkuvat hyviä ja pitkiä yöunia. Kai tässä olisikin asialle itse jonkun radikaalin muutoksen tehnyt jo aikapäiviä sitten, ellei olisi kyse "vain itsestäni".
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei kyse ole vaan sairaudesta vaan sen päälle ryyppäämisestä. Tietenkään mies ei hakeudu hoitoon, kun pitäisi jättää myös ryyppääminen.
Ajat lapsesi sohvalle ja olet itse nukkumatta, että joku köriläs saa ryypätä ja olla teille ilkeä?
Mikäs hänessä olikaan niin ihmeellistä? Jssap, ihan oikeesti. Jo lastesi takia.
Eihän lapset nuku sohvalla, vaan mies. HÄNEN mielestään hänen kuuluisi saada lapsen huone, ja lapsen nukkua sohvalla. Minusta se on järjetöntä. Hänestä ei.
Vierailija kirjoitti:
Eihän mies itsekään saa riittävästi unta, jos hänellä uniapnean takia on lukuisia hengityskatkoksia yön aikana. Silloin hänkin on kroonisesti väsynyt ja siihen alkoholia päälle niin voi sitä kotisirkustanne.
Jos hänellä on ylipainoa, pudotus saattaa auttaa. Omalla kotikuorsaajallani kävi niin. Ei tosin kokonaan loppunut, mutta ongelma lieveni merkittävästi. Itseäni kauhistuttaa kuulla niitä hengityskatkoksia. Tönin aina, jotta vaihtaisi asentoa - ja hengittäisi taas :) Tähän hän tarvitsisi hoitoa, se mittauslaite oli kerran, mutta tuloksia ei saatu, koska ei sen kanssa jännitykseltään nukkunut ollenkaan.
Nauhoita sitä kuosausta täysi tunti ja pyöritä normaalilla volyymillä aina kun hän on paikalla, jotta todella älyäisi, millaisesta äänimaailmasta yörauhanne täyttyy.
Nuo lapselliset vaatimukset, että pitäisi saada oma huone, osoittavat mielestäni sitä, että hän itse kärsii univajeesta, eikä pysty ajattelemaan tilannetta selkeästi. Väsymys voi siis selittää itsekkyyttä. Toisaalta voi osoittaa näin tyytymättömyyttään siihen, että kodissa on lapsia, joihin hänellä ei ole vanhemman kiintymyssuhdetta.
Parasta teille olisi selvittää asia lääkärin kautta ja sen ohella miettiä, olisiko mahdollista saada isompi asunto, jossa kaikilla olisi enemmän henkilökohtaista reviiriä. Jos mies on muuttanut sinun ja lasten asuntoon, teille on tullut huomattavasti ahtaampaa monella tasolla. Yhdistävä tekijä olisi etsiä yhdessä uusi, yhteinen tilavampi koti, jossa ehdottomasti on vähintään yhtä monta makuuhuonetta kuin asukastakin.
Asumme isossa neliössä onneksi, neljä henkilöä. Vielä isompi asunto ei tällä hetkellä ole ainakaan nopealla aikataululla realistista.
Tämän vuoksi olen koittanut niin kauan tätä kestää, kun olen ajatellut että syynä on sairaus, joka pitää hoitaa. Mutta kun sitä ei hoideta, on minun keinoni asian suhteen aika lopussa.
Et edes harkitse eroa, käsitinkö oikein?
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ap kertoa, mitä niin ihanaa tuossa miehessä on, että haluat olla hänen kanssaan.
Tämän minäkin haluaisin tietää.
Ajattele, miten ihanaa, miten kertakaikkisen fantastista olisi joka yö mennä nukkumaan omaan makuuhuoneeseen ja sänkyyn omalle hyvälle patjalle. Nukkuisit koko yön ja aamulla heräisit levänneenä kuin olisit uusi ihminen, herännyt henkiin koomasta. Yhtäkkiä sulla olisi energiaa enemmän kuin koskaan viimeiseen kahteen vuoteen. Olosi olisi pelkästään nukkumisen takia niin hyvä, että se hymyilyttäisi. Jaksaisit töissä. Jaksaisit olla lapsesi kanssa ja hänelle parempi ja läsnäolevampi äiti. Kukaan ei syyllistäisi sinua ja kiukuttelisi sinulle. Ajatukset eivät kiertäisi pakonomaisesti kehää yhden asian ympärillä, eikä tarvitsisi olla koko ajan huolissaan. Sen sijaan olisit vapaa. Miltä se tuntuisi? Ajattele sitä. Kuvittele.
Tähän on mahdollisuus, jos muutatte eri osoitteisiin asumaan. Jos kaikesta huolimatta saat mieheltä rakkautta ja tukea ja itse rakastat häntä ja hänessä hyvää näet, voisi parisuhteenne yhä jatkua.
Näkisin, että sinulla on velvollisuus sekä itseäsi että lasta kohtaan toimia ja toteuttaa tämä erilleen muuttaminen. Olet jo itse todistanut miten VAARALLISTA unettomuus on - seuraava kolari liikenteessä voi koitua jonkun kuolemaksi, sinun, lapsesi tai jonkun sivullisen. Väsyneenä ajaminen on sama kuin ajaisi humalassa.
Lisäksi krooninen unettomuus on todella haitallista aivoillesi. Se voi vaikuttaa kognitiivisiin kykyihisi myös pitkällä tähtäimellä pysyvästi. Se voi altistaa Alzheimerille. Se altistaa stressiperäisille sairauskohtauksille. Verenpaineesi on jo noussut. Tässä ei ole mitään järkeä. Itsensä saa uhrata, jos jostain syystä haluaa, mutta lastaan mielestäni ei. Lapsesi ansaitsee äidin, jolla on edellytykset elää tervettä elämää. En syyllistä sinua - ymmärrän tilanteen kompleksisuuden. Kuitenkin nyt kun sinulla itselläsi tuntuu tulleen raja vastaan, toimisin epäröimättä oman ja lapseni hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaavasti. Muuta pois lapsesi kanssa.
Kertomasi perusteella tilanne ei muutu, ellet sinä tee ratkaisevaa siirtoa. Tämä on kestänyt jo kaksi vuotta. Eikö se osoita, että mies on poteroonsa juuttunut eikä muutu. Mitä vaihtoehtoja sinulla edes on? Jatkaa kärsimistä, ja lopulta kuolla johonkin unettomuuden seuraukseen? Sinulla on OIKEUS toimia ja tehdä se ratkaisu, että muutat. Et ole sen takia huono kumppani etkä paha ihminen. Olet jo yrittänyt parhaasi ja enemmänkin miehen vuoksi ja oman terveytesi kustannuksella. On vain kohtuullista, että pääsisit lapsesi kanssa vihdoin rauhallisempiin olosuhteisiin ja terveempään ilmapiiriin. Tsemppiä! Tee se. Itsesi ja lapsesi puolesta.
Kuulostat fiksulta, ja toisia ajattelevalta ihmiseltä. Olet tavannut ihmisen, jonka on äärimmäisen vaikeata ottaa muita huomioon ja joka on perusluonteeltaan itsekäs. Voisin veikata jommankumman vanhemman olevan melko itsekeskeinen ja lapsena korostaneen omia tarpeitaan heidän perheessään. Hän tuskin on kovin tarpeitasi tyydyttävä muullakaan saralla? Tekee ison numeron pienimmästäkin asiasta, jonka hän tekee kotona? Kiinnostaako häntä sinun toiveesi ja tarpeesi sängyssä, kysyykö edes kpskaan?
Hänen entisen elämän opitut rutiinit eivät jousta, jolloin hän asettaa itsensä koko ajan parisuhteen edelle- toisin sanoen teillä ei ole parisuhdetta. Olet ollut urhea, kun olet jaksanut tuon kamalan unettomuuden keskellä ajatella jokseenkin objektiivisesti tilannetta, ja koittaa siis nähdä syitä ongelmalle.
Mutta miehesi ei käyttäydy kuten vastuuta ottava aikuinen mies. Tuo hänen kuorsauksensa aiheuttaa varmasti kamalasti ongelmia teille, ja sinä et niihin voi vaikuttaa.
Teidän pitää saada nukuttua jotta voitte olla järkeviä ja onnellisia. Ja se on vaan totuus, että jos hän ei kykene alkoholia ja tupakkaa lopettamaan vaikka ne aiheuttavat kärsimystä teille molemmille, niin on hän joko typerä, laiska tai todella itsekeskeinen. Rakkaus ei käyttäydy noin.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele, miten ihanaa, miten kertakaikkisen fantastista olisi joka yö mennä nukkumaan omaan makuuhuoneeseen ja sänkyyn omalle hyvälle patjalle. Nukkuisit koko yön ja aamulla heräisit levänneenä kuin olisit uusi ihminen, herännyt henkiin koomasta. Yhtäkkiä sulla olisi energiaa enemmän kuin koskaan viimeiseen kahteen vuoteen. Olosi olisi pelkästään nukkumisen takia niin hyvä, että se hymyilyttäisi. Jaksaisit töissä. Jaksaisit olla lapsesi kanssa ja hänelle parempi ja läsnäolevampi äiti. Kukaan ei syyllistäisi sinua ja kiukuttelisi sinulle. Ajatukset eivät kiertäisi pakonomaisesti kehää yhden asian ympärillä, eikä tarvitsisi olla koko ajan huolissaan. Sen sijaan olisit vapaa. Miltä se tuntuisi? Ajattele sitä. Kuvittele.
Tähän on mahdollisuus, jos muutatte eri osoitteisiin asumaan. Jos kaikesta huolimatta saat mieheltä rakkautta ja tukea ja itse rakastat häntä ja hänessä hyvää näet, voisi parisuhteenne yhä jatkua.
Näkisin, että sinulla on velvollisuus sekä itseäsi että lasta kohtaan toimia ja toteuttaa tämä erilleen muuttaminen. Olet jo itse todistanut miten VAARALLISTA unettomuus on - seuraava kolari liikenteessä voi koitua jonkun kuolemaksi, sinun, lapsesi tai jonkun sivullisen. Väsyneenä ajaminen on sama kuin ajaisi humalassa.
Lisäksi krooninen unettomuus on todella haitallista aivoillesi. Se voi vaikuttaa kognitiivisiin kykyihisi myös pitkällä tähtäimellä pysyvästi. Se voi altistaa Alzheimerille. Se altistaa stressiperäisille sairauskohtauksille. Verenpaineesi on jo noussut. Tässä ei ole mitään järkeä. Itsensä saa uhrata, jos jostain syystä haluaa, mutta lastaan mielestäni ei. Lapsesi ansaitsee äidin, jolla on edellytykset elää tervettä elämää. En syyllistä sinua - ymmärrän tilanteen kompleksisuuden. Kuitenkin nyt kun sinulla itselläsi tuntuu tulleen raja vastaan, toimisin epäröimättä oman ja lapseni hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaavasti. Muuta pois lapsesi kanssa.
Kertomasi perusteella tilanne ei muutu, ellet sinä tee ratkaisevaa siirtoa. Tämä on kestänyt jo kaksi vuotta. Eikö se osoita, että mies on poteroonsa juuttunut eikä muutu. Mitä vaihtoehtoja sinulla edes on? Jatkaa kärsimistä, ja lopulta kuolla johonkin unettomuuden seuraukseen? Sinulla on OIKEUS toimia ja tehdä se ratkaisu, että muutat. Et ole sen takia huono kumppani etkä paha ihminen. Olet jo yrittänyt parhaasi ja enemmänkin miehen vuoksi ja oman terveytesi kustannuksella. On vain kohtuullista, että pääsisit lapsesi kanssa vihdoin rauhallisempiin olosuhteisiin ja terveempään ilmapiiriin. Tsemppiä! Tee se. Itsesi ja lapsesi puolesta.
❤
Ap, sano miehelle yksinkertaisesti että sinun terveytesi vuoksi teidän on muutettava eri asuntoihin ja voitte jatkaa seurustelua niistä käsin. Piste. Kaiken hölynpölyn lasten huoneiden ottamisesta kuittaat, no, hölynpölynä. Valvoin esikoiseni takia 3 vuotta ja se oli elämäni hirveintä, ja miehelle jäi pysyvä unihäiriö ja muitakin terveysongelmia. Toimi ennen kuin sinulle käy samoin.
Takas ihana Ap. Sinä olet ollut vahva miehesi rinnalla. Sinä olet kannustanut häntä ja puhunut järkeä. Olet antanut aikaa. Lääkäriin asti on päästy sinun avullasi. Se, että vaikka todistettavasti, ihan lääkärin arvion mukaan, kyseessä on sairaus/tutkimuksia ja hoitoa vaativa tila, eikä mies kuitenkaan hoida itseään, osoittaa sen, ettei hän halua tai kykene. Tämä lukko on jotain sellaista, ettet sinä voi sitä avata. Kukaan ei edellytä, että sinun edes pitäisi. Olet tehnyt tarpeeksi ja tinkinyt siinä jopa omasta perustarpeestasi. Sinua ei voi syyttää mistään, jos muutat lapsesi kanssa toiseen asuntoon. Se on vain järkevä ja oikea ratkaisu. Muutoin tilanteeseen ei saada muutosta.
Kyse ei ole pelkästään sinusta. Ei ole tähän astikaan ollut. Vanhemman terveydessä ja hyvinvoinnissa on aina kyse myös lapsen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Miten lapsellesi käy, jos ajat väsyneenä pahan kolarin tai saat väsymyksen aiheuttamien oireiden vuoksi jonkin kohtauksen? Ihan vain sekin, että äiti on koko ajan kuoleman väsynyt ja uupunut, heijastuu lapseen.
Olet ihan oikeasti toiminut miestäsi kohtaan tässä asiassa reilusti ja yrittänyt etsiä ratkaisua niin, että voisitte asua yhdessä. Se on ymmärrettävää ja hienoa. Nyt tie on kuitenkin noussut vastaan. Tilanne on niin paha sinun terveytesi kannalta, että on aika ajatella sitä ja tytärtäsi. Tee ratkaisu. Voit muuttaa eikä sinun tarvitse potea siitä yhtään huonoa omatuntoa. Mies on aikuinen ja hänellä on ollut runsaasti tilaisuuksia vaikuttaa asiaan.
Sanon vielä sen, että itse kärsin noin vuoden unettomuudesta stressaavan työtilanteen vuoksi. Se oli kauheaa. Aivan kamala olotila. Kolmen kuukauden pätkäunien jälkeen menin lääkäriin ja sain unta parantavaa lääkettä (ei siis unilääkettä - niihin jää helposti koukkuun). Kun olin ekan yön nukkunut lääkkeen kanssa, olo oli aivan euforinen. Tuntui niin hyvältä. Silloin ajattelin, että olisi jo aiemmin pitänyt tehdä asialle jotakin eikä kärsiä haamuna jotain puolielämää. Myöhemmin lääke ei enää vaikuttanut niin tehokkaasti, mutta sain kuitenkin uneni takaisin. Nyt en ole enää pitkään aikaan kärsinyt samasta enkä lääkettäkään enää syö. Kaikilla on oikeus nukkua yönsä hyvin! Uni on ihmisen perustarve ja sen puute heikentää terveyttä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole laittanut kumppanini tarpeita lasten edelle, muutenhan tässä ei mitään ongelmaa olisi. Mutta minun mielestäni hänen ukaasinsa oli pikkuisen liikaa, ja hävytöntä, meitä kohtaan jotka hänen kuorsauksesta kärsivät. Sellaista pikkulapsen kiukuttelua että jos hän ei aikuisena ihmisenä saa lapsen huonetta, niin sitten meidän pitää erota. Yön tässä valvottuani ja oikeesti ärsytystä keränneenä mietin, että dikä sen ukaasin pitäisi mennä vähän toisinpäin?!
Ei. Hän ei tosiaankaan antaisi minun häiritä hänen yöuniaan jatkuvasti. Sekin on hänelle liikaa, etten saa unta kun hän kuorsaa, ja se ärsyttää häntä.
Ehkä olen koittanut olla ymmärtäväinen, kun olen ajatellut hänen saamattomuutensa johtuvan siitä, että kuorsauksen taustalla on sairaus jonka vuoksi hän on väsynyt/flegmaattinen/saamaton, jopa masentunut, mutta hänen omasta mielestään mitään ei ole, vaan hän vain on mitä on, niin ymmärrys on ikäänkuin tullut tien päähän.
Olet laittanut miehesi lastesi edelle, kun kerrot lasten kärsivän kroonisesta unettomuudesta SINUN miehesi takia. Tunnusta tosiasiat itsellesi. Unettomuus vaikuttaa lasten fyysiseen ja henkiseen kehitykseen. Teini-iässä koettu unettomuus uusiutuu helposti aikuisiällä.
Olet huono äiti kun lapsesi joutuvat jatkuvasti kärsimään juopottelevasta miehestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole laittanut kumppanini tarpeita lasten edelle, muutenhan tässä ei mitään ongelmaa olisi. Mutta minun mielestäni hänen ukaasinsa oli pikkuisen liikaa, ja hävytöntä, meitä kohtaan jotka hänen kuorsauksesta kärsivät. Sellaista pikkulapsen kiukuttelua että jos hän ei aikuisena ihmisenä saa lapsen huonetta, niin sitten meidän pitää erota. Yön tässä valvottuani ja oikeesti ärsytystä keränneenä mietin, että dikä sen ukaasin pitäisi mennä vähän toisinpäin?!
Ei. Hän ei tosiaankaan antaisi minun häiritä hänen yöuniaan jatkuvasti. Sekin on hänelle liikaa, etten saa unta kun hän kuorsaa, ja se ärsyttää häntä.
Ehkä olen koittanut olla ymmärtäväinen, kun olen ajatellut hänen saamattomuutensa johtuvan siitä, että kuorsauksen taustalla on sairaus jonka vuoksi hän on väsynyt/flegmaattinen/saamaton, jopa masentunut, mutta hänen omasta mielestään mitään ei ole, vaan hän vain on mitä on, niin ymmärrys on ikäänkuin tullut tien päähän.
Olet laittanut miehesi lastesi edelle, kun kerrot lasten kärsivän kroonisesta unettomuudesta SINUN miehesi takia. Tunnusta tosiasiat itsellesi. Unettomuus vaikuttaa lasten fyysiseen ja henkiseen kehitykseen. Teini-iässä koettu unettomuus uusiutuu helposti aikuisiällä.
Olet huono äiti kun lapsesi joutuvat jatkuvasti kärsimään juopottelevasta miehestäsi.
Ap tässä on kärsinyt kroonisesta unettomuudesta, ei lapset. Lukekaa hyvät ihmiset! Yllä hän vielä täsmentää lasten heränneen vaan muutamat kerrat kuorsaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin niin hölmistynyt kun en vain tajua, miten aikuinen mies voi edes ajatella noin. Tekemättä itse mitään ongelmalle.
Minä olen hölmistynyt, kun en vain tajua miten aikuinen nainen voi edes ajatella noin. Tekemättä itse mitään ongelmalle.
Vaarannat oman ja lastesi terveyden, se on täysin anteeksiantamatonta. Miksi teet niin? Mies TAHALLISESTI pitää sinua ja lapsia hereillä. Se ei ole vahinko, vaan ihan harkittu ja joka päivä uudelleen valittu toiminta. Kyse ei ole siitä että miesraukka on sairas, vaan siitä, että hän kerta toisensa jälkeen TIETOISESTI VALITSEE pitää teitä hereillä.
Sinä taas tietoisesti joka päivä valitset, että miehen ilkeys sinua ja LAPSIASI kohtaan on ihan ok. Sinä valitset antaa miehen pahoinpidellä teitä. Kyllä, se on pahoinpitelyä koska se vahingoittaa teitä muita henkisesti ja fyysisesti.
Miksi annat hänen tehdä noin itsellesi, ja ennen kaikkea lapsillesi?? Miksi et välitä siitä, että vuosien unihäiriöt voivat lapsillasi johtaa elinkautisiin ongelmiin? Miksi et välitä lapsistasi ja itsestäsi?
Siis lapset ovat heränneet ehkä pari kertaa hänen kuorsaukseen, mutta mieheni nukkuu aivan eri päädyssä asuntoa, joten ainoa jphpn kuorsaus oikeasti vaikuttaa, olen minä. Lapseni nukkuvat hyviä ja pitkiä yöunia. Kai tässä olisikin asialle itse jonkun radikaalin muutoksen tehnyt jo aikapäiviä sitten, ellei olisi kyse "vain itsestäni".
Ap. Vaihdapa tahallisen valvottamisen tilalle perinteisempi väkivalta ja mieti uudestaan mitä peetä suollat. "Mies pahoinpitelee minua jo kolmatta vuotta, mutta koska hän on lyönyt lapsia tietääkseni vain muutaman kerran, en aio erota vain itseni vuoksi. Ei se lapsiin mitenkään vaikuta, että heidän äitinsä kidutetaan hengiltä. Ja on sillä miehelläkin varmasti vaikeaa, ei se muuten löisi".
Kyllä, tahallinen valvottaminen on ihan yhtä lailla väkivaltaa kuin lyöminen, ja se luokitellaan kiduttamiseksi esim vankien ja kuulusteltavien kohdalla. Mieti nyt ihan oikeasti - rikollisia ei saa valvottaa tai tuomitaan ihmisoikeuksien rikkomisesta, mutta mielestäsi on ihan ok valvottaa sinua, eikä se vaikuta mitenkään samassa taloudessa asuviin lapsiisi?!
Olet huono äiti, kun läheisriippuvuutesi ja itsearvostuksen puutteesi takia laiminlyöt lapsiasi. Kyllä, olet huono äiti, jos et herää (sic) tilanteeseen vieläkään!
Kamala mies! Laittakaa se nyt kesällä autoon nukkumaan. Tai telttaan tai asuntovaunuun pihalle. Ja musiikki soimaan viereen tai nauhoitettua kuorsausta niin muistaa miksi on siellä.
Ei koko perheen tarvi kärsiä yhden saamattoman, superitsekkään ja itsekeskeisen pölvästin touhuista. Mies ei selvästikään arvosta sua ja sun tarpeita niin että edes YRITTÄISI tehdä ongelmalle jotain joka haittaa kaikkia ja jonka vain hän voi ratkaista(tai edes lievittää).Pitkäaikainen unettomuus on oikeasti vaarallista ja jos sulla on pieniä lapsiakin niin mieti onko sen arvoista pilata oma terveytensä tuollaisen takia. Eikä missään nimessä lapsia olkkariin tai muuten kärsimään tuon takia.
Itse olisin heittänyt tuollaisen röökkijuopon jo ulos. Vaikea kuvitella että kyseessä olisi sellainen prinssi jonka takia kannattaa uhrata enää yhtään enempää. 2 vuotta on elämässä lyhyt aika.
Tsemppiä, valoisaa mieltä ja tule jossain vaiheessa kertomaan mitä kuuluu ja miten asiat etenee:)