Raskaana viikolla 29. Lähtisitkö juhannuksena..
..puolison ja muutaman ystävän kanssa veneilemään ja telttailemaan saareen? Olemme joka juhannus tehneet saman reissun ja aiemmin kun en ole ollut raskaana, olen jaksanut tietysti viettää sen 1-2 yötä epämukavasti makuualustalla teltassa nukkuen. Nyt mietityttää että onkohan tällainen vähän liian kova ponnistus kun maha on melko kookas, liitoskipuja ja muuta kremppaa, esim. nukkuminen on todella vaikeaa ja tukalaa jo omassa ihanassa sängyssä, eio varmaan tule teltassa mitään nukkumisesta? Lisäksi vaikkei näillä reissuilla ole koskaan mitään perskännejä vedetty, tissuttelu alkaa välittömästi porukalla ja mietin että jos jotain sattuisi tapahtumaan minullle esim. synnytys käynnistyä, ei varmaan olisi yhtään ajokuntoista ihmistä reissussa joka veisi mut veneellä sairaalaan.
Mies haluisi kovasti lähteä ja ihan vaan miehen takia mietin että pitäiskö uhrautua ja lähteä? Miten te toimisitte?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mies haluisi kovasti lähteä ja ihan vaan miehen takia mietin että pitäiskö uhrautua ja lähteä? Miten te toimisitte?"
Niin no loppupeleissähän kyse on siitä, oletko valmis riskeeraamaan vauvanne terveyden miehesi juhannuksen takia. Riskit ovat pienehköt, mutta niitä on olemassa. Ei ole mitenkään tavatonta, että synnytys käynnistyy noilla viikoilla. Myöskään syöksysynnytys ei ole mahdottomuus ensisynnyttäjälle, vaikka harvinaista onkin.
Ihme pirujen maalailua seinille.
No voihan se synnytys käynnistyä siellä kotonakin yksin ollessa ja tulla syöksysynnytys. Voi vaikka kaatua ja lyödä päänsä tai mitä vaan. Kotiinkin on moni kuollut.
Mutta oikeasti, viikolla 29 voi aika turvallisin mielin lähteä minne vaan ja varsinkin lähistölle viikonloppua viettämään.
Jos itse ap haluat mennä niin mene. Osta vaikka joku ilmapatja sinne telttaan, hyvää syötävää, lukemista.
Ja kuten kirjoitit niin ei siellä kukaan perskännissä ole ja jos et jaksa valvoa niin sitten telttaan lukemaan.
Ja jos jotain sattuu, ihan kenelle vaan, niin sitten vaan 112.
Jos et halua mennä niin sitten et mene.
Oman olon ja halun mukaan 😊tottahan toki, mutta koti teiden varrella on aivan täysin eria asia saari, siis jos sitä apua tarvitaan pikaisesti
Niin JOS apua tarvitaan mutta melko suurella todennäköisyydellä ei tarvita. Ei sitä elämää voi lakata elämästä jos aina pelkää pahinta. Miten esim astmaatikot tai diabeetikot uskaltaa lähteä ikinä mihinkään kotoa?
Ja JOS sitä apua tarvitaan niin sitten soitto 112. Yhtä suurella todennäköisyydellä se ei raskaana olevakin voi sitä apua siellä saaressa tarvita.
Toki ap tekee itse päätöksensä, vaikka hän apua muilta nyt kysyykin. Itse lähestyn asiaa siltä kannalta, että raskausaika ja erityisesti loppuraskaus on niin lyhyt aikaelämästä, että sen vuoksi ei kannata ottaa riskejä. Lähestyn asiaa myös siltä kannalta, että itse olen valitettavasti joutunut kokemaan raskaita asioita, joita en toivoisi kenenkään kokevan. Tämä luonnollisesti vaikuttaa siihen, miten suhtaudun ja miten argumentoin. Mutta joka tapauksessa jokainen tekee itse päätöksensä. Hyvää juhannusta!
Tutut lähti loppuraskuden aikana sukuloimaan lappiin, ja lapsi syntyikin etuajassa ja kuoli, jos olisivat olleet kotona olisi lapsi päässyt nopeammin hyvään isoon sairaalaan ja suurella todennäköisyydellä olisi nyt elossa. Raskaus oli muutenkin todella kauan yritetty ja ensimmäinen raskauskin oli hankala.
Joskus se on pienestä kiinni että ehditäänkö keskosta pelastaa, itse sain lähes viikolla 32 kaksoset yliopistollisessa sairaalassa missä oli huippuluokan hoito lasten teholla, ja silti ei ollut mitenkään itsestäänselvyys että lapset selviää. Olivat todella sairaita synnyttyään vaikka minäkään sitä en oikein tajunnut, olivat pieniä ja letkuja täynnä, vasta jälkikäteen kun lääkärin kanssa puhuin hoksasin että vaikka kaikki meni lopulta hyvin, oli todellinen vaara olemassa kaikesta lääketieteestä huolimatta.
Minä varmaankin olisin lähtenyt mutta sillä ehdolla, ettei mies juo ja on ruorikunnossa jos ykskaks meinaakin synnytys käynnistyä tai muuta jännää. No tietysti riippuu miten nopeasti sieltä sairaalaan pääsee, jos tuntien matka ja kotoa vartti, ehkä mieluummin jäisin kotitienoolle. Tosin pitkäksi käy raskauden viimeiset kuukaudet jos ei uskalla enää mihinkään kotoaan poistua...
Voisiko siellä saaressa käydä ja yöksi tulla kotiin? Ottaa jonkun ilmapatjan sulle? Jos miehesi on selvinpäin niin pääsettehän te sieltä kotiin milloin vain sellainen olo tulee?
No lähtisin. En ole noilla viikoilla ollut vielä mitenkään rampa.
Olen ap kanssasi ihan samoilla viikoilla raskaana :) Ja pakko sanoa että niin kivalta kun ajatus tuntuukin, jättäisin reissun väliin. En jaksaisi humalaisia ihmisiä ja teltassa "nukutun" yön jälkeen en aamulla varmaan edes enää kävelisi, vaikka liitoskipuni ei edes ole pahat. Ihmiset vouhottavat täällä turvallisuudesta: jos se vauva nyt ihan tosissaan alkaisi pikkukeskosena syntyä, niin eiköhän sinne saareen saataisi järvipelastus tai vaikka MediHeli. Jos ennakoivia supistuksia tai muuta vaivaa ei ole, aika pieni todennäköisyys, että se lapsi syntyy juuri silloin. Toki never say never. Minua kuitenkin rassaisi varmasti myös se fakta, että jos tulisi kiireettömämpääkin asiaa maihin, sieltä ei pääsisi pois. Eli keksikää jotain muuta nyt sitten tälle juhannukselle. Itsekin taidan viettää juhannuksen kotona, ellen saa houkuteltua kaverilapsiperhettä viettämään selvää jussia mökille :)