Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko jotenkin outo kun en saa elämyksiä oikein mistään viihteestä? En konserteista, teatterista, elokuvista
Menen kyllä toisinaan mutta aina tuntuu että raha menee hukkaan ja oikeastaan vaan odotan että pääsisi kotiin. Oli mulla joskus nuorempana ihan hauskaa festareilla, mutta se taisi johtua enemmän humalasta ja kavereista.
Kommentit (74)
Entäs musiikki muuten kuin konsertissa? Teatterin tai elokuvan sijaan romaani luettuna?
Aika monet meillä teattereissa pyörivät elokuvat eivät herätä minussa mitään, mutta klassikoissa on niitä jotka kolahtavat. Musiikkini taas mieluummin kuuntelen itsekseni kuin missään konserttisalissa. Muiden läsnäolo tuntuu häiritsevän keskittymistäni. Saatan kyllä kuunnella keikkojen livetaltiointejakin - mutta kotonani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinulla on vaan valikoiva maku.
Minusta teatteriesitykset tuntuu liian pitkiltä. Tullu siinä väliajalla lähes aina sellanen olo että alkais riittään jo :D
Mulla on myös valikoiva maku. Teatteriin menen vain jos useampi luotettavana pitämäni kriitikko on antanut viisi tähteä. Ei tarvitse kovin usein lähteä. Toisaalta harvoin petyn.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat ihmiset eivät saa, en minäkään. Se on aivan normaalia. Minulle tuottaa paljon enemmän iloa esimerkiksi pihalle istuttamieni kasvien hoitaminen ja niiden kehityksen seuraaminen. Ei se toki mitään hilpeätä teini-iän känniriemua ole, mutta lievää hyvänolontunnetta kuitenkin.
Useimmat ihmiset saavat elämyksiä taiteesta. Sen takiahan sitä tehdään. Tietenkin on makuasia, mistä tykkää ja mistä ei. On varmasti sellaisiakin ihmisiä olemassa, joita mikään taide ei juuri hetkauta, mutta he ovat varmasti vähemmistö.
wizard kirjoitti:
Kenties ap olet introvertti? Introvertit viihtyvät aika paljon omissa oloissaan, ajatuksissaan ja tekemississään. Sosiaaliset tapahtumat, vaikka monesti päässä tuntuvat mahtavilta ajatuksilta ja houkuttavilta, loppujen lopuksi imevät akut tyhjäksi melko nopeasti. Sosiaaliset jutut tuntuvat usein "suorittamiselta".
T. Introvertti
En minä ainakaan koe musiikin kuuntelua sosiaalisena tapahtumana, vaan minulle se tarkoittaa musiikin kuuntelua kotona kunnollisista äänentoistolaitteista mukaan lukien isot lattiakaiuttimet, vahvistin, cd-soitin ja vinyylilevysoitin. Kuuntelen varsin usein yhden tai kaksi CD:tä tai LP:tä joltakin suosikkibändiltä tai laulajalta omassa rauhassa, niin että voi keskittyä erilaisiin yksityiskohtiin kuten laulun sanoihin tai erityisiin instrumentaaliosuuksiin kuten kitarasooloihin. Minua kiinnostavat myös musiikin tekemiseen liittyvät taustatekijät kuten tiettyjen muusikoiden ja bändien henkilöhistoria. Minulle musiikki on ensisijaisesti kuuntelu- ja keräilyharrastus, johon liittyy myös erilaisten musiikkilehtien ja alan kirjallisuuden lukeminen. Musiikista tulee kylläkin keskusteltua saman henkisten kavereiden kanssa, joille ei tarvitse selittää mikä tai kuka on Led Zeppelin.
Myös elokuvien ja tv-sarjojen kotikatselusta saa enemmän irti, kun niille varaa sen oman katseluaikansa. Suomessa on etenkin talvisin hyvä katso tv:tä, sillä asunto on silloin helppo muuttaa pimeäksi "elokuvateatteriksi". Television katselusta nauttii enemmän kun sitä annostelee sopivasti eikä töllö ole koko ajan taustalla päällä. Jos haluaa katsoa vaikkapa Sopraros tv-sarjan DVD-boksilta, niin se voi annostella vaikkapa niin että katsoo perättäisinä iltoina joka kerta 3 jaksoa kerralla klo 21 jälkeen. Moni tv-sarjan tai kauhuelokuva toimii paljon paremmin kun se voi katsoa DVD:ltä tai Blu-raylta ilman mitään mainoskatkoja.
Jollen osaisi nauttia hyvästä musiikista, elokuvista, tv-sarjoista, kirjallisuudesta tai vaikkapa jalkapalloilun MM-kisoista, niin tuntuisin eläväni eräänlaisessa "maksalaatikkotodellisuudessa", jossa koko elämä pyörisi vain pakollisten arkirutinien ympärillä. Siis semmoinen tyyppi, joka kyselee "mitä hyötyä on musiikista tai muusta taiteesta" ja jonka elämässä euron kuvat ovat koko ajan mielessä.
En minäkään ole koskaan nauttinut teatterista enkä musiikista.
-
Muutama elokuva on tehnyt vaikutuksen, mutta olen ihan oikeasti ihminen, joka katsoo tv:stä lähinnä uutiset, mahdollisesti mielenkiintoiset dokumentit sekä ajankohtais- ja luonto-ohjelmat.
Sehän on vanha vitsi, että kaikki katsovat muka noita, vaikka oikeasti lemppareita ovat Kauniit ja rohkeat, Frendit, Sinkkuelämää, Bachelor, Temptation Island ja Kardashianit... ;)
Musiikkia kuuntelin nuorena, mutta nykyään mua lähinnä harmittaa se, että Ylen Puheessakin on alettu soitella välillä jotain turhaa.
Muita kanavia en edes harkitse kuuntelevani.
-
Arvostan muusikkoja, mutta en vain ole koskaan ollut musiikki-ihminen.
-
Mutta kuvat, maalaukset, valokuvat, ihan mitkä tahansa kuvat ovat minun juttuni.
Rakastan museoita, taidenäyttelyjä, koska siellä saa ja kai pitääkin olla hiljaa.
Voi edetä omaan tahtiinsa.
Ei tarvitse odottaa, että joku alkaa tai loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pidän todella paljon elokuvien katsomisesta ja lukemisesta. En tykkää käydä konserteissa enkä teatterissa yms. tapahtumissa. Harrastan leipomista, erilaisten ja itselleni uusien ruokien tekemistä ja haluaisin matkustella, jos ylimääräistä aikaa olisi. Käyn myös ajoittain paljon ravintoloissa syömässä. En tunne itseäni masentuneeksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän todella paljon elokuvien katsomisesta ja lukemisesta. En tykkää käydä konserteissa enkä teatterissa yms. tapahtumissa. Harrastan leipomista, erilaisten ja itselleni uusien ruokien tekemistä ja haluaisin matkustella, jos ylimääräistä aikaa olisi. Käyn myös ajoittain paljon ravintoloissa syömässä. En tunne itseäni masentuneeksi.
Tykkään tanssimisesta, ja katson siihen liittyviä ohjelmia ja kilpailuja, mutta itse en ole tanssinut pitkään aikaan. Luonnossa liikkuminen on ollut aina henkireikä, vaikka siihen ei aina ole mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään. En oikeastaan jaksa katsoa kun joku esiintyy. Tykkään joistain tv-sarjoista tai biiseistä mutta en koe niitä mitenkään elämyksenä.
Luonnon koen elämyksenä. Olen mökki-ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuistuminen johon kuuluu työorientoituminen ja tavoitteet ja elämykset jo vaikuttavat jo hiukan tyhjänpäiväsiltä.Siksi yrittäjiä tapahtumissa pitkiä lausuntoja antamassa kun noissa "täytyy"käydä.
Vierailija kirjoitti:
Musiikkiin pitää osallistua, laulaa, soittaa, tanssia tai taputtaa. Ei siitä muuten saa isoa elämystä.
Musiikin kuunteleminen on liikemiesten keksintö ja muoti-ilmiö.
Moni on näköjään alapeukuttanut ja vitsinä kai tämä on heitettykin, mutta minäpä ajattelen, et se itse asiassa on vähän näin. Se elämyksellisyys syntyy pitkälti osallistumisesta.
Itse en enää hetkahda oikein mistään - mutta mä olenkin jo hvtin vanha 65 v. Harrastin aikoinaan mm. elokuvia intohimoisesti, mut sekin meni. Musiikista harvoin saa mitään tuntemuksia, ei ruuasta, ei taiteesta, ei kirjallisuudesta.
Tähdet ja avaruus vielä on, ja mun katti ja luonto ja puut. Niistä vielä nauttii. Kai tämä on ihan luonnollista, ihmistä pikku hiljaa valmistellaan luopumiseen. Mulla valmistautuminen on alkanut varhemmin kuin muilla - en edes yritä leikkiä 'nuorekasta'. Hah.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä saan elämyksiä luonnosta ja puutarhasta ja ulkoilusta, vaikka meren kohinasta. En konserteista ja muusta kaupunkihälystä. Hyvissä ruokaravintoloissa käyn myös mielellään ja saa maksaakin
En myöskään tykkää konserteista vaikka kuuntelen kyllä paljonkin sellaista musiikkia jota voisi käydä kuuntelemassa livenä paikan päällä. Klassisen musiikin konserteissa vaan v...ttaa ne joka paikan pakolliset yskijähäiriköt, häiritsevät keskittymistäni, eikä eläytymisestä tule sitten mitään, köh, köh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taiteesta nauttiminen kirjoitti:
wizard kirjoitti:
Kenties ap olet introvertti? Introvertit viihtyvät aika paljon omissa oloissaan, ajatuksissaan ja tekemississään. Sosiaaliset tapahtumat, vaikka monesti päässä tuntuvat mahtavilta ajatuksilta ja houkuttavilta, loppujen lopuksi imevät akut tyhjäksi melko nopeasti. Sosiaaliset jutut tuntuvat usein "suorittamiselta".
T. Introvertti
En minä ainakaan koe musiikin kuuntelua sosiaalisena tapahtumana, vaan minulle se tarkoittaa musiikin kuuntelua kotona kunnollisista äänentoistolaitteista mukaan lukien isot lattiakaiuttimet, vahvistin, cd-soitin ja vinyylilevysoitin. Kuuntelen varsin usein yhden tai kaksi CD:tä tai LP:tä joltakin suosikkibändiltä tai laulajalta omassa rauhassa, niin että voi keskittyä erilaisiin yksityiskohtiin kuten laulun sanoihin tai erityisiin instrumentaaliosuuksiin kuten kitarasooloihin. Minua kiinnostavat myös musiikin tekemiseen liittyvät taustatekijät kuten tiettyjen muusikoiden ja bändien henkilöhistoria. Minulle musiikki on ensisijaisesti kuuntelu- ja keräilyharrastus, johon liittyy myös erilaisten musiikkilehtien ja alan kirjallisuuden lukeminen. Musiikista tulee kylläkin keskusteltua saman henkisten kavereiden kanssa, joille ei tarvitse selittää mikä tai kuka on Led Zeppelin.
Myös elokuvien ja tv-sarjojen kotikatselusta saa enemmän irti, kun niille varaa sen oman katseluaikansa. Suomessa on etenkin talvisin hyvä katso tv:tä, sillä asunto on silloin helppo muuttaa pimeäksi "elokuvateatteriksi". Television katselusta nauttii enemmän kun sitä annostelee sopivasti eikä töllö ole koko ajan taustalla päällä. Jos haluaa katsoa vaikkapa Sopraros tv-sarjan DVD-boksilta, niin se voi annostella vaikkapa niin että katsoo perättäisinä iltoina joka kerta 3 jaksoa kerralla klo 21 jälkeen. Moni tv-sarjan tai kauhuelokuva toimii paljon paremmin kun se voi katsoa DVD:ltä tai Blu-raylta ilman mitään mainoskatkoja.
Jollen osaisi nauttia hyvästä musiikista, elokuvista, tv-sarjoista, kirjallisuudesta tai vaikkapa jalkapalloilun MM-kisoista, niin tuntuisin eläväni eräänlaisessa "maksalaatikkotodellisuudessa", jossa koko elämä pyörisi vain pakollisten arkirutinien ympärillä. Siis semmoinen tyyppi, joka kyselee "mitä hyötyä on musiikista tai muusta taiteesta" ja jonka elämässä euron kuvat ovat koko ajan mielessä.
Netflix ja hbo
Kokeile videopelejä. Ei ole pelkästään nuorten harrastus. Tiedän monia yli 50v jotka pelaa.
Minä rakastan sarjoja ja leffoja, sen sijaan valokuvat ja kuvataide on jotain mitä en tajua ollenkaan. Musiikki ei ole mikään intohimo mutta kuuntelen sitä vaikka lenkillä. Konsertit ja keikat on tylsiä ja ahdistavia.
Minä en ole nuoruusvuosien jälkeen saanut mitään elämyksiä leffoista. Silloin entisaikaan joku Top Gun tai Flashdance kosketti ja piti katsoa monta kertaa. Jo aikuisiällä Forrest Gump upposi. Sen jälkeen ei mitään. Teatteri yleensä ei uppoa. Jotkut musikaalit ja oopperat ovat aiheuttaneet oikeasti elämyksen, siis kaunis musiikki ja koskettava tarina.
Ymmärrän ap:ta, vaikka omat puutteeni ovatkin hiukan toisenlaisia. Saan kulttuurista elämyksiä. Mutta en yhtään välitä esimerkiksi:
- ravintolaruuasta. Teen itse ihan kelpo ruokaa, ja meillä syödään paljon riistaa, kalaa, marjoja yms., ei todellakaan mitään eineksiä. Silti en ole mikään gourmet-herkkusuu, vaan ravintolassa tuntuu aina raha ja aika menevän hukkaan. Mitä hauskaa on pihvissä ja kastikkeessa?
- kahviloista. Ks. edellä.
- puutarhanhoidosta. Myöskään mitkään kukat tai kasvit eivät kiinnosta pätkääkään. Leikkokukkia ostan joskus.
- marjastus, sienestys ym. Ilmeisesti minulta puuttuu kokonaan keräilijän geeni. Liikun luonnossa mielelläni mutta minulle on aivan se ja sama löytyykö marjoja, tai itse asiassa aina toivon ettei löytyisi, noukkiminen on niin tylsää. Täällä pohjois-Suomessa jonkinasteinen marjastus on melko must ikäiselleni naiselle...
N vm. -68
Ihmekös tuo kun nykyajan kulttuuri, musiikki, tv yms. on tayttä paskaa
Alue: Aihe vapaa
Minä en saa ns. populaarimusiikista oikein mitään irti missään ympäristössä enkä siten viitsi enää niitä harrastaa. Toisaalta saatan jollain tavalla kokea erityistä rauhaa ja joskus oivaltamista vaikkapa vähän persoonallisemman musiikin äärellä (jazz yms.). Samat fiilikset saan tosin kotona hyvän hifijärjestelmän kanssa, joten ei sitä viitsi hyvänkään artistin keikalle monesti raahautua.
Toisaalta voin nauttia umpiamatöörien pikkuesiintymisistä, jos niihin saa itse osallistua, kiljua ja taputtaa mukana, jolloin elämys on jollain lailla sosiaalinen. Viihdyn vaikka jalkapallopelissä (esim. Englanissa), jos kannattajat ovat vahvasti mukana pelissä ja laulavat ja pitävät ääntä. Televisiosta katsottuna en juuri potkupallosta innostu.