Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko jotenkin outo kun en saa elämyksiä oikein mistään viihteestä? En konserteista, teatterista, elokuvista
Menen kyllä toisinaan mutta aina tuntuu että raha menee hukkaan ja oikeastaan vaan odotan että pääsisi kotiin. Oli mulla joskus nuorempana ihan hauskaa festareilla, mutta se taisi johtua enemmän humalasta ja kavereista.
Kommentit (74)
Olisiko esim. Musiikkimakusi muuttunut?
Koeta löytää itseäsi säväyttäviä asioita ja harrasta niitä.
Monet tosiaan käyvät nuorena konserteissa, festareilla, leffoissa jne massan mukana, eivät oman kiinnostuksensa ohjaamina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en pysty tvtä enkä leffoja katsomaan enää ollenkaan, nyt kun olen masentunut. Ne ainoastaan ahdistavat.
Vierailija kirjoitti:
Musiikkiin pitää osallistua, laulaa, soittaa, tanssia tai taputtaa. Ei siitä muuten saa isoa elämystä.
Musiikin kuunteleminen on liikemiesten keksintö ja muoti-ilmiö.
Voi herra jumala! Puhu sun oman puolesta. Mä kuuntelen aina musiikkia kaikkialla, kotona, töissä ja jos kulken julkisilla. Mä nautin sitä ja saan lempimusiikkista hyvän fiiliksen. En tykkä hiljaisuudesta. Tykkän myös tanssia mutta ei kyllä houkuttele itse laula tai soitta jotain koska en oo sillä tavalla musikkaalinen. Onpas outot ihmiset kun ei pysty mistäkään nauttimaan.
Sun puhen perusteella pitäis olla kaikki urheilun seuraminen ja kaikki muodi sekä maailma ylipäätän turha. Mä en taas ymmärtä miten niin paljon ihmisiä jaksaa seurata esimerkiks jalkapalloa ja innostua siitä niin paljon. Mutta minkäs teet. Ihan maku juttu.
Olen ihan samanlainen.
Ajatus pelkästä lähtemisestä on jo niin ärsyttävä. En tykkää vapaa-aikana tälläytyä yhtään, tai kirskoa päälle epämukavia vaatteita, sen teen jo työn puolesta. Töissä olen muutenkin koko ajan ihmisten kanssa tekemisissa, ja työ pelkkää passaamista (ihana työ, mitä rakastan, mutta saan kyllä sosiaalisen annostuksen täyteen töissä). Joten en todellakaan viihdy vapaa-aikana ihmisten seurassa tai suurissa massoissa. Puhumattakaan että en enää jaksa kovaa meteliä. Joten pysyn kotona, ja hoitelen kotia ja puutarhaa. Sopii minulle, menkööt muut jotka siitä nauttii, ja hyvä näin. Ei siitä kannata stressiä kantaa. Ollaan kaikki erinlaisia ja jokaisella on ne omat juttunsa mistä nauttii. Tiedä sitten jos joskus menojalka alkaa taas vipattamaan, mutta hiljaista on ollut viimeiset 15 vuotta.
t. erakko
Minäkin olen samanlainen! Eniten tökkii fiktiokirjat ja runot, en saa niistä mitään irti ja ainoa tunne joka tulee on myötähäpeä. Olin varmaan jo aikuinen kun minulle selvisi että ihmiset saa noista ja elokuvista, konserteista, taidenäyttelyistä yms jotain irti juuri sen myötäelämisen takia. Oudointa tässä on omalla kohdallani varmaan se, että olen harrastanut yhtä taiteenalaa pienestä lapsesta saakka ja käynyt tähän liittyvän erikoislukionkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista kamalinta noista on teatteri. Silloin kun jotain kökköä näytelmää esittää kököt näyttelijät.
Elokuvissa sama homma. Elokuvat ovat parhaimmillaan eurooppalaisia tai aasialaisia, Hollywoodi on lähes poikkeuksetta kamalaa kuraa.
Nuorena sitä jaksoi intoilla, mutta kun ikää tulee lisää, niin ei jaksa innostua siitä samasta sonnasta mitä syötetään. Ne mistä piti nuorena, ei iske enää vanhempana, koska niitä tehdään niille nuoremmile, samalla reseptillä, ja jokainen josta tulee normaalisti aikuinen, ei viehäty enää siitä samasta high school-musikaalista mistä nuorena tykkäsi.
Näin se vain menee.
Nykyään saan kylmiäväreitä musiikista, joko itse tekemästäni tai jonkun toisen kappaleesta, jossa on jotain oivallusta. Arvatenkaan nykypoppis ei sellaiseen yllä. Kissanpentujen leikki koskettaa kyyneliin asti, ja valokuva voi värisyttää sisältäpäin tunnelmallaan. Vanhemmiten viehättyminen ja koskettaminen on paljon hienovaraisempaa, kun niitä kokemuksia on jo aiemmasta elämästä niin pitkälti.
Kaikenlaisen kaupallisen ja muun elämyskulttuurin massatuotanto ja tarjonta on turruttavaa. On runsaudenpula. Suurinosa elokuvista, taiteesta, teatterista, musiikista on tekemällä tehtyä. Siis ensisijaisesti valjastettu siihen, että tuotetaan jotain josta tulee rahaa. Joukossa on tietysti aina välillä jotain, johon tekijät ovat ammentaneet sieluaan ja todella saanet aikaan jotain sellaista, joka saa ihmisellä uusia oivalluksia tai näkökulmia elämään. Katsoja/kuuntelija/ vastaanottaja kokee löytävänsä jotain uutta tai merkityksellistä. Tapahtuman jälkeen tuntuu siltä, että oma elämäkin näyttäytyy uudenlaisena. Jotain on liikahtanut ihmisen sisällä. Tai kokee latautuneensa ja saaneensa uusia voimavaroja, energiaa.
Lisäksi on suuri määrä kaikenlaisen kulttuurin suurkuluttajia, jotka ramppaavat tilaisuudesta toiseen vain sen takia, kun jokin ulkoinen paine ohjaa. "Tämä on nähtävä". He tosiaan juoksevat kaikissa mahdollisissa riennoissa, mutta palaavat tyhjin mielin kotiin. Kulttuurin harrastaminen on sijaistoimintaa. Mennään menemisen vuoksi, että voidaan vaikka instassa sitten mainostaa ja rakentaa omaa profiilia kulttuurin suurkuluttajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Riemuitsevat ja iloitsevat (saati humalaiset) ihmisjoukot eivät ole minun paikkani. Ulkopuolisuuden tunteeni vain voimistuu niin, että pahimmillaan olo on tuskainen. Festarimeininki vaikuttaa väkisin väännetyltä esittämiseltä, jossa jokainen yrittää olla enemmän kuin oikeasti on. Melu ja levottomat ihmiset ahdistavat.
Leffat ja teatteri yms. menee, koska siellä on tarkoitus jokaisen istua hiljaa ja kokea asia yksin (vaikkakin yhdessä istuen). Sitten kun valot laitetaan päälle, tunnelma lässähtää ja muiden naamat vievät viimeisenkin fiiliksen esityksestä. Kotona katsotut leffat saavat minut vain nukahtamaan...
Musiikista en kauheasti välitä. Tanssiminen on kivaa, mutta mieluummin olen hiljaisuudessa. En jaksa kuunnella enää samoja biisejä eikä uudet säväytä yhtään. Radiota voisin kuunnella muuten, mutta mainokset ja puhe on sietämätöntä.
Monen muun lailla minäkin saan nautintoni ennemmin luonnosta ja eläimistä. :)
Jos vaan viinanjuonti kerran maittaa niin ei syytä huoleen.Se kuitenkin on elämän yksi tärkeipiä kulmakivia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenties ap olet introvertti? Introvertit viihtyvät aika paljon omissa oloissaan, ajatuksissaan ja tekemississään. Sosiaaliset tapahtumat, vaikka monesti päässä tuntuvat mahtavilta ajatuksilta ja houkuttavilta, loppujen lopuksi imevät akut tyhjäksi melko nopeasti. Sosiaaliset jutut tuntuvat usein "suorittamiselta".
T. Introvertti
Vierailija kirjoitti:
Saatan olla kuukausia kuuntelematta musiikkia, paitsi sen mitä kuulen autoradiosta - vahingossa. SInänsä hassua, koska soitan itse (erästä instrumenttia) ihan omaksi ilokseni.
Teatterista en pidä, lavalla kohkaavat näyttelijät eivät yksinkertaisesti kiinnosta - näytteleminen on niin epäuskottavaa ja näyttelijät yliarvostettuja.
Parhaat kiksit saan kuvataiteesta, veistoksista sekä kirjallisuudesta. Elokuvia katson myös mielelläni.
Aika moni muusikko on maininnut, ettei kuuntele musiikkia vapaa-ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en saa suuria elämyksiä oikeastaan muusta kuin kakalla käymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen samanlainen! En käy enää ollenkaan missään teatterissa tai tapahtumissa, koska ne ovat kohdaltani ajan ja rahan hukkaa. En katso elokuvia, enkä telkkaria. Ja en minä ainakaan ole masentunut. Kuuntelen kyllä musiikkia kotona ja autossa, luen paljon kirjoja ja siitä nautin todella paljon. Nautin myös kaikenlaisesta käsillä tekemisestä, käsitöistä, askartelusta, maalaamisesta, sisustamisesta, puutarhatöistä. Ja luonnossa viihdyn, tykkään marjastaa ja sienestää, käydä hiihtämässä ja pyöräilemässä tai ihan vain kävellä metsäpoluilla ja vaikka nojailla puihin. Koen usein suorastaan huikasevaa onnentunnetta, kun seuraan vaikka sorsaperheen uimista lammikossa tai kun katson tähtitaivasta tai kuuntelen lintujen konserttia.
Kaipa me vain olemme erilaisia?
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi pitäisi tässäkin asiassa mennä lauman mukana. Kaupallinen kulttuuri on usein latteaa ja teollista, eikä siitä vähän taiteellisempi ihminen saakaan mitään irti.
Ala- ja vaihtoehtokulttuurin tarjonta on onneksi kasvanut, muutakin kuin rajuinta undergroundia löytyy kun vain hakee. Etenkin kesällä on tarjolla yhtä ja toista.
Eikä aina vain huvita, kun kaikki on jo nähty. Onneksi luontoon ei kyllästy. "Saa metsä olla kirkkoni" runoili Kivikin aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku amerikkalainen levytuottaja kerran telkkarissa naureskeli, että on ihan kiva juttu, että teini ostaa 50 dollarilla levyjä viikossa ihan vaan vanhempiaan ärsyttääkseen. Therouxin dokumentti taisi olla.
Luon ensimmäistä kertaa av ketjua suu auki...Kun huomasin vielä yläpeukkujen määränkin, niin en saanut enää suljettua leukojani.
- taide on elämäni
Mulle on käynyt vanhemmiten niin, että innostuakseni taiteesta tarvitsen jotain uudenlaista, hieman erilaista kuin aiemmin nähty ja kuultu.
Nuorempana jaksoin innostua tavallisemmistakin taidetuotoksista.
Ehkä sinulla on vaan valikoiva maku.
Minusta teatteriesitykset tuntuu liian pitkiltä. Tullu siinä väliajalla lähes aina sellanen olo että alkais riittään jo :D
Alue: Aihe vapaa
Saatan olla kuukausia kuuntelematta musiikkia, paitsi sen mitä kuulen autoradiosta - vahingossa. SInänsä hassua, koska soitan itse (erästä instrumenttia) ihan omaksi ilokseni.
Teatterista en pidä, lavalla kohkaavat näyttelijät eivät yksinkertaisesti kiinnosta - näytteleminen on niin epäuskottavaa ja näyttelijät yliarvostettuja.
Parhaat kiksit saan kuvataiteesta, veistoksista sekä kirjallisuudesta. Elokuvia katson myös mielelläni.