Mies, miksi petät hyvässä liitossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme kumpikin tehneet varmasti 150% työtä (viimeksi huhtikuussa yritin selvittää asioita oman mieheni kanssa, ei vaikutusta) omien parisuhteittemme eteen mutta jos puoliso ei ole kiinnostunut edes kompromisseista niin silloin mun mielestä ei ole enää meidän asia murehtia tätä. Puolisot on valintansa tehneet ja elävät valintansa mukaan - kuten mekin.

Tämä.

En ole pettänyt yli 25 vuoden parisuhteessa, mutta keskustelujen tuloksettomuus ja asioiden kuoliaaksi vaikeneminen on tehonnut. Irtosuhteita en ole koskaan harrastanut, mutta lienee ajan kysymys, koska puoliso teki valintansa ja seurani kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole siis vielä tässä parisuhteessa pettänyt, olen tuolla aiemmin jossain kohtaa kirjoittanutkin. Mainitsin, että todennäköistä on, että meistä jompikumpi tai molemmat käyvät omilla sivupoluillaan joskus.

Minä en todellakaan pelkää, enkä ole mustasukkainen päästäessäni toista omille reissuilleen. Me molemmat tiedämme puhumattakin, että oikeasti lujassa suhteessa on myös joustovaraa, eikä vain viulukireyteen vedetty lieka, mikä napsahtaa poikki ekasta virheestä.

Tällä ajatusmallilla on paljon helpompaa ja rennompaa elää. Muistan kyllä vuosikymmenen takaa, kuinka kuluttavaa oli olla mustasukkainen. Oli syytä tai ei.

Kannattaa kuitenkin varmistaa tuo ”puhumaton joustovara” ettei satu ylläriä kun jää kiinni hu@raamisesta ja saastaisen tavaran jaosta. 😊

Sinä taas voit pitää oman kumppanisi nippusiteillä patterissa, mikäli niin haluat. Sanavalinnat kun viittaa hieman ahdasmieliseen maailmankuvaan. 😇😇😇

Vanha tuhero kiimalimassa päästä seikkailuun haisemaan! Sääliksi käy, näkisivätpä lapset äitinsä 69:ssä vieraan setämiehen kanssa!

Juuh ok! Ainut vaan, että olisin vaan sitten se setämies. Tämä ketju kai oli miehille?

Minäkin kyllä ihmettelen tuota kielenkäyttöä, että meneepä jollain tunteisiin! 😂

Näköjään todella pahasti :D Tuo ed kirjoittaja lienee joku joka on juuri tajunnut että hänenkin kannattaisi katsoa peiliin - onko todella niin täydellinen ettei puoliso pettäisi. Tekstistä päätellen ei kovin kaksinen tyyppi:D Ei meillä kyllä lapset katsele minun ja puolisonikaan rakastelua, miksi siis minun ja rakastajani??

Mies pettää aina, jopa uskovainenkin. Olin vuosia varatun miehen kanssa suhteessa jota kadun syvästi. En suosittele kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomeksi:  te molemmat pettäjät olette ITSEKKÄITÄ PASKOJA

Noup... jos jättäisimme perheemme olisimme itsekkäitä. Nyt meidän molempien lapset saavat elää ehjässä perheessä molempien vanhempiensa kanssa ja saavat turvallisen ja hyvän lapsuuden :)

Suoraan sanoen: Olet itsekäs p*ska. Meidän isä toimi samalla tavalla ja kuvitteli, etteivät äiti ja me lapset saa tietää. Toisinhan siinä kävi. Kukaan meistä sisaruksista ei pidä isään mitään yhteyttä. t. ohis

Oikein! Minusta hu@ripukki ei ole enää perhettään ansainnut. Ainakin lapsille pitäisi yksityiskohtaisesti kertoa, mitä ja miten isi on toiminut. Ettei isi enää rakasta. Isi ei osaa rakastaa ketään. Paitsi itseään ja vehjettään joka vie.

Vierailija kirjoitti:

Mies pettää aina, jopa uskovainenkin. Olin vuosia varatun miehen kanssa suhteessa jota kadun syvästi. En suosittele kenellekään.

Tämä on totta. Mies kuin mies pettää. Miehisyys ei ole hääviä.

Tämäkään ketju ei erityisesti kyllä kannusta olemaan parisuhteessa. Miksei ihmisiin voi luottaa...

6243 kirjoitti:

Tämäkään ketju ei erityisesti kyllä kannusta olemaan parisuhteessa. Miksei ihmisiin voi luottaa...

Ihmisyys ei ole luonteeltaan kovinkaan luotettavaa. Me olemme aika kammottavia.

Näille "miksi ette ole avoimessa suhteessa" kyselijöille: siksi, että tajusin liian myöhään että kaipaan myös muiden ihmisten läheisyyttä. Minulla on todella upea kumppani jonka kanssa arki toimii ja on mukavaa, mutta ei se vain riitä ihan kaikkeen, mitä tarvitsen. En tajua miksi yhden ihmisen tarvitsee kaikkeen riittääkään. Uusiin ihmisiin tutustuminen, sekä myös seksi ja läheisyys on mulle sen verran tärkeää, että sitä olisi tarve toteuttaa paljon vapaammin ja eri ihmisten kanssa (vähän kuin että miksi monet haluaa joskus keskustella eri ihmisten kanssa asioista eikä vain sen kumppanin, siksi että saa eri näkökulmia elämään ja vaihtelua).

Nykyinen suhde on todella hyvä ja vakaa, mutta se ei vain enää minulle valitettavasti riitä, ja monet, monet vuodet ovat tehneet elosta liian tuttua ja pitkäveteistä. Keskusteltu on mahdollisuudesta avoimeen suhteeseen, tuloksetta. Eli joko tukahdutan merkittävän osan itsestäni tai sitten eroan, mikä olisi sääli, koska parempaa kumppania tuskin tulisi vastaan. En tietenkään voi syyttää kumppaniani siitä, että tapasimme liian nuorena enkä ymmärtänyt tarpeitani kuin vasta hyvin myöhään.

Jos nyt eroaisin, en tasan tarkkaan lähtisi enää muihin kuin avoin- tai polymyönteisiin suhteisiin. Minulle tämä monogamia on vankila, ihan mukava ja ookoo sellainen, mutta vankila silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä mielenkiintoista miten pettäjät ja pettämisen hyväksyjät selittelevät sitä, että toisille pettäminen missään muodossa ole hyväksyttävää epävarmuudella ja pelolla. Asia ei tietenkään näin ole. Kyse on puhtaasti arvoista ja moraalista. Sehän näissäkin pettämistarinoissa on tullut selkeästi ilmi, että pettäjä pakottaa kumppaninsa elämään valheessa, koska osa suhteeseen olennaisesti vaikuttavista asioista heiltä salataan. Itse arvostan luottamusta ja rehellisyyttä. Kumppanini on täysin vapaa lähtemään tavoittelemaan haluamaansa suhdetta niin halutessaan, mutta on se selvää, etten minä siihen diiliin kuulu ja sama toisinpäin. Emme ole suhteessa pelon ja epävarmuuden vuoksi vaan omasta halusta ja rakkaudesta. Niin ja olemme molemmat korkeastikoulutettuja, mikäli se asia tähän nyt jonkun mielestä vaikuttaa.

Mikä se valhe on, missä petetty elää? Hän elää ihan juuri sitä elämää, mitä elää vaikka hänen puolisonsa välillä harrastaisi seksiä jonkun muun kanssa. Se kaikki on ihan oikeasti olemassa, mitä siinä ympärillä on ja se puoliso on ihan se sama puoliso, mitä on ollut ennen ja jälkeen pettämisen.

Viimeinen lauseesi pitää ehkä paikkaansa täysin patologisen pettäjän ollessa kyseessä.

Yleensä pettävä puoliso muuttuu, joskus petetty arvaa mistä on kysymys ja kaivaa totuuden esiin vaikka mistä.

Usein kuitenkin petetty jää ihmettelemään että mistä on kysymys.

Onko lakannut välittämästä, onko stressiä töissä, onko masentunut, onko jollekin kaverille sattunut jotain.

Pettäjä ei pysty peitellä sitä salaa jotain.

Vierailija kirjoitti:

Näille "miksi ette ole avoimessa suhteessa" kyselijöille: siksi, että tajusin liian myöhään että kaipaan myös muiden ihmisten läheisyyttä. Minulla on todella upea kumppani jonka kanssa arki toimii ja on mukavaa, mutta ei se vain riitä ihan kaikkeen, mitä tarvitsen. En tajua miksi yhden ihmisen tarvitsee kaikkeen riittääkään. Uusiin ihmisiin tutustuminen, sekä myös seksi ja läheisyys on mulle sen verran tärkeää, että sitä olisi tarve toteuttaa paljon vapaammin ja eri ihmisten kanssa (vähän kuin että miksi monet haluaa joskus keskustella eri ihmisten kanssa asioista eikä vain sen kumppanin, siksi että saa eri näkökulmia elämään ja vaihtelua).

Nykyinen suhde on todella hyvä ja vakaa, mutta se ei vain enää minulle valitettavasti riitä, ja monet, monet vuodet ovat tehneet elosta liian tuttua ja pitkäveteistä. Keskusteltu on mahdollisuudesta avoimeen suhteeseen, tuloksetta. Eli joko tukahdutan merkittävän osan itsestäni tai sitten eroan, mikä olisi sääli, koska parempaa kumppania tuskin tulisi vastaan. En tietenkään voi syyttää kumppaniani siitä, että tapasimme liian nuorena enkä ymmärtänyt tarpeitani kuin vasta hyvin myöhään.

Jos nyt eroaisin, en tasan tarkkaan lähtisi enää muihin kuin avoin- tai polymyönteisiin suhteisiin. Minulle tämä monogamia on vankila, ihan mukava ja ookoo sellainen, mutta vankila silti.

Mutta kun ei ole kyse pelkästään sinusta . On kyse myös tuosta toisesta ihmisestä.

Miksi et reilusti eroa ja etsi itsellesi sopivaa vapaata suhdetta?

Niitähän luulisi helposti löytyvän kun kerran lähes kaikki pettää.

Äläkä vastaa ettei se ole niin yksinkertaista.

Mikään tässä elämässä ei ole yksinkertaista.

Totuus vaan on se että kaikkea ei saa vaikka sitähän sinä yrität.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se petetty puoliso ei tiedä, millaisessa parisuhteessa hän on. Kertomatta jättäminen on puolison puolesta päättämistä, että on ihan ok, kun suhteeseen tulee uusi aikuinen mukaan. Mitä pitempään sivusuhde kestää, sitä pahemmin se loukkaa toista, kun asia tulee ilmi. Miksei pettäjä anna vaimon päättää, miten hän haluaa jatkaa. Ties vaikka miehen sivusuhde on naisesta ihan hyvä juttu.

No ihan samalla tavalla esim pihtaava puoliso päättää seksin määrästä kysymättä toiselta. Mitä eroa? Usein kun tuo on se pettämisen syy

Ei se ole pettämisen syy se pihtaava puoliso. Täytyy erottaa SYY ja SELITYS.

Selitys on aina sille Toiselle, että oma parisuhde on kuraa ja puoliso pihtaa. Paremmin heruu, jos voi asettaa  sänkykumppanin pelastajan asemaan.

Pettämiseen johtaa se, ettei oteta puheeksi omaa tyytymättömyyttä.

Aina ei syynä ole se, ettei seksi olisi hyvää tai riittävää. Varsinainen syy on kaivata suhteen alun jännitettä ja uutuudenviehättymistä.

Varsinaiset pitkälliset pettämissuhteet alkavat aina henkisenä pettämisenä ja luottamuksen voittamisena. Siinä pitää osata mustamaalata oma parisuhde, jotta tilaa toiselle tulee. Tiedän Toisen Naisen, jonka maailma hajosi kun hän oli halunnut "auttaa" tuttavamiestä jonka kotona peti kylmennyt. Mies oli kuvaillut suhdetta vaimoonsa "kämppäkaveruutena". Tosiasiassa aviopari otti lemmenlomia tuon tuosta ja Toinen oli se arkinen työpäivän piristys. Toinen Nainen oli kuvitellut olevansa parhaassa turvassa, lohduttajana ja maalaillut romanttista tulevaisuutta jo pitkälle. Mutta hän oli itse pahiten pelattu koko kuviossa, joka paljastui, kun vaimo tuli onnellisesti raskaaksi.

Eihän tuo vaimo sitten ollut pihtari.

Tarkoitin sitä ettei se (todellinen) pihtarikaan kerro miksi pihtaa, miksi pettäjän pitäisi kertoa tekemisistään?

Tiedän suhteita joissa on pihdattu vuosikausia ja toinen on yrittänyt puhua asiasta satoja kertoja tuloksetta. Sitten päätynyt pettämään, jopa sivusuhteeseen. En tosiaankaan osaa tuomita tällaista.

Kylläpä te paljon tiedätte toisten suhteiden intiimeistä asioista.

Ja kuultu on luonnollisesti kolikon molemmat puolet.

Olen tuntenut tuon kumppanini 32v, siinä ajassa on ehditty puhumaan kaikki asiat moneen kertaan. Enkä usko että kummallakaan on tarvetta muunnella totuutta. Tiedän vaimosta (miehen jutuista riippumattakin ) sen että vaimo on uraohjus ja toisaalta kadonnut mammamaailmaan jo vuosia sitten. Siinä ei oikein miehelle ollut sijaa kuin lompakkona ja kodinkoneena. Hän on hoitanut kodin vuosia kun vaimo on lennellyt ympäri maailmaa työn perässä. Hoitanut harrastukset (ollut jojo, valmentaja yms vuosikausia) ja lasten kuskaukset aina, vaimo on ollut uhrautuva äiti kotona ollessaan.

Mies puhuu aina kauniisti vaimostaan ja toivoisi yhä että heillä olisi oikea parisuhde. Seksi - sen pari kertaa vuodessa - on sitä lähäriä pimeässä peiton alla. Ei puhettakaan muusta. Kumppaneina ovat ok ja nauttivat yhdessäolosta, lomista yms yhteisestä ajasta.

Kuten minäkin mieheni kanssa, en ole sitä koskaan tältä kumppanilta salannut. Hän tietää jopa että meillä on paljon useammin seksiä kuin hänen liitossaan. Hän tietää myös ettei se ole sellaista kuin mitä haluan ja tarvitsen.

Meidän ystävyys on kuitenkin alkanut vuosia ennen kummankaan parisuhdetta ja tulee aina olemaan olemassa. Ilman meidän ystävyyttämme ja läheisyyttämme ainakin minun liittoni olisi lopahtanut jo vuosia sitten. Kumpikaan meistä ei ole koskaan pettänyt kenenkään muun kanssa, olemme toisillemme ainoat. En voisi ikinä ajatellakaan että joku muu koskisi minuun!

Ajatella. 32 vuotta mutta onneksi pappi ei ole sanonut aamenta tai maistraatin virkamies julistanut teitä aviopuolisoiksi koska sitten teidänkin seksinne olisi muuttunut pimeässä peiton alla lähäriksi taikaiskusta.

Ystäväsi on munaton mies ja tietää sen itsekin ja siitä syystä ei eroa.

Jos ei ole suhteeseensa tyytyväinen pitkän ajan kuluessa niin ottaisi eron ja etsisi sopivamman mutta ei miehestä näköjään siihenkään ole.

Ja sama sinulle, miksi et eroa?

Kun läheisyyttä ei kotona kerran ole?

Pettäjät pelkäävät yksinäisyyttä kuin ruttoa ja siitä syystä roikkuvat surkeissa suhteissaan selkärangattomina ameeboina.

Poimitaan rusinat pullasta eikä yritetä kohentaa omaa suhdetta vaan toimitaan kuin varkaat yöllä.

Miksi meidän seksi olisi muuttunut lähäriksi kun ei se sitä mun avioliitossakaan ole? Inhoan lähäriä ja haluan aktiivista läsnäolevaa seksiä.

Meistä piti tulla pari mutta elämä vei erilleen ja luulimme että olemme menettäneet toisemme täysin. Siksi avioiduimme sopivimman vaihtoehdon kanssa muutama vuosi myöhemmin. Kummallakin on hyvä puoliso ja perhe vaikka parisuhteessa pieniä ongelmia onkin.

Miksi ottaisin eron ja lähtisin etsimään jotain mitä en löydä kenestäkään muusta kuin tästä ystävästäni? En voisi ikinä kuvitellakaan olevani kenenkään muun kanssa.

Olemme sopineet että pysymme avioliitossa kunnes nuorimmatkin lapset on täysi-ikäisiä, sitten katsotaan mitä tehdään.

Olemme kumpikin tehneet varmasti 150% työtä (viimeksi huhtikuussa yritin selvittää asioita oman mieheni kanssa, ei vaikutusta) omien parisuhteittemme eteen mutta jos puoliso ei ole kiinnostunut edes kompromisseista niin silloin mun mielestä ei ole enää meidän asia murehtia tätä. Puolisot on valintansa tehneet ja elävät valintansa mukaan - kuten mekin.

Sinä arvostelit avioseksiä, minä ihmettelen vaan että eikö 32 vuoden aikana seksi uraudu siinä missä virallisenkin suhteen seksi.

Se on aika jännä että kun harrastetaan seksiä avioliiton ulkopuolella , on se aina hyvää ja kekseliästä yms.

Vaan jos erehtyy - ihan ne samat ihmiset- naimisiin niin seksi muuttuu huonoksi ja rouva estyneeksi ja mies kärsii.

Miksi tätä ei tapahdu näissä lukuisissa pitkissä sivusuhteissa?

Vai pitääkö väkisin yrittää vääntää pitkät avioliitot vaikuttamaan huonoilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset - eikä puoliso - kärsi siitä pettämisestä mitenkään, kun he eivät asiaa tiedä. Täälläkin kuvitellaan, että suhteissa joissa petetään kotona olisi jotenkin kireä ilmapiiri tai muuten huonot välit. Ei se niin ole. Siinä pääsuhteessa voi kaikki olla oikeinkin hyvin ja vanhemmat onnellisia yhdessä ja se on todellakin parempi niille lapsille kuin erota, koska haluaa välillä erilaista seksiä eri ihmisen kanssa.

Minä ja rakastajani olemme molemmat parisuhteissa, joita ympärillä olevat ihmiset kadehtii, että kun meillä menee niin hyvin ja huomaa, että oikeasti rakastamme toisiamme pääsuhteessa ja niinhän se onkin. Tuollaisen suhteen tuhoaminen vain sen vuoksi, että kaipaa seksielämäänsä vaihtelua olisi äärimmäisen itsekästä ja tuhoaisi lapsilta ehjän, onnellisen perheen.

Samaa mieltä tästä. Ei pettäminen tarkoita välttämättä sitä, että oma puoliso tai lapset joutuvat siitä kärsimään. On todellakin täysin mahdollista elää hyvää perhe-elämää ja pitää samaan aikaan yllä sivusuhdetta tai -suhteita.

Hyvässä liitossa olevat miehet, jotka pettävät, ovat usein niitä tosi mukavia miehiä, jotka kelpaavat kyllä muillekin naisille. Eli tilaisuuksia heillä kyllä piissaa.

EI pidä paikkaansa. Pettämisestä epäileminen on piinaavaa ja kauheaa. Pettäjä musertaa petettävän itsetunnon salaamalla tekonsa. Petetty kuitenkin aistii, että jotain on menossa. Syyttää ehkä itseään, koska ei tajua, mistä on kysymys. Ei pääse eteenpäin eikä voi syyttää toista, koska todisteita ei ole.

Kyllä. Tiedän useamman ihmisen, joka on tappanut itsensä pettämisen vuoksi. Yksi näistä on oma veljeni. Vihaan ja halveksun pettäjiä. Moraalittomia "ihmisiå". -ohis-

Koska mies ontyhmä, sika jarumakinviekä. Luulee olevansa joku seksimonsteri kopioimall pornovuorosanoja. Yök. Nauretaan salarakjaani kanssa hönölle..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se petetty puoliso ei tiedä, millaisessa parisuhteessa hän on. Kertomatta jättäminen on puolison puolesta päättämistä, että on ihan ok, kun suhteeseen tulee uusi aikuinen mukaan. Mitä pitempään sivusuhde kestää, sitä pahemmin se loukkaa toista, kun asia tulee ilmi. Miksei pettäjä anna vaimon päättää, miten hän haluaa jatkaa. Ties vaikka miehen sivusuhde on naisesta ihan hyvä juttu.

No ihan samalla tavalla esim pihtaava puoliso päättää seksin määrästä kysymättä toiselta. Mitä eroa? Usein kun tuo on se pettämisen syy

Ei se ole pettämisen syy se pihtaava puoliso. Täytyy erottaa SYY ja SELITYS.

Selitys on aina sille Toiselle, että oma parisuhde on kuraa ja puoliso pihtaa. Paremmin heruu, jos voi asettaa  sänkykumppanin pelastajan asemaan.

Pettämiseen johtaa se, ettei oteta puheeksi omaa tyytymättömyyttä.

Aina ei syynä ole se, ettei seksi olisi hyvää tai riittävää. Varsinainen syy on kaivata suhteen alun jännitettä ja uutuudenviehättymistä.

Varsinaiset pitkälliset pettämissuhteet alkavat aina henkisenä pettämisenä ja luottamuksen voittamisena. Siinä pitää osata mustamaalata oma parisuhde, jotta tilaa toiselle tulee. Tiedän Toisen Naisen, jonka maailma hajosi kun hän oli halunnut "auttaa" tuttavamiestä jonka kotona peti kylmennyt. Mies oli kuvaillut suhdetta vaimoonsa "kämppäkaveruutena". Tosiasiassa aviopari otti lemmenlomia tuon tuosta ja Toinen oli se arkinen työpäivän piristys. Toinen Nainen oli kuvitellut olevansa parhaassa turvassa, lohduttajana ja maalaillut romanttista tulevaisuutta jo pitkälle. Mutta hän oli itse pahiten pelattu koko kuviossa, joka paljastui, kun vaimo tuli onnellisesti raskaaksi.

Eihän tuo vaimo sitten ollut pihtari.

Tarkoitin sitä ettei se (todellinen) pihtarikaan kerro miksi pihtaa, miksi pettäjän pitäisi kertoa tekemisistään?

Tiedän suhteita joissa on pihdattu vuosikausia ja toinen on yrittänyt puhua asiasta satoja kertoja tuloksetta. Sitten päätynyt pettämään, jopa sivusuhteeseen. En tosiaankaan osaa tuomita tällaista.

Kylläpä te paljon tiedätte toisten suhteiden intiimeistä asioista.

Ja kuultu on luonnollisesti kolikon molemmat puolet.

Olen tuntenut tuon kumppanini 32v, siinä ajassa on ehditty puhumaan kaikki asiat moneen kertaan. Enkä usko että kummallakaan on tarvetta muunnella totuutta. Tiedän vaimosta (miehen jutuista riippumattakin ) sen että vaimo on uraohjus ja toisaalta kadonnut mammamaailmaan jo vuosia sitten. Siinä ei oikein miehelle ollut sijaa kuin lompakkona ja kodinkoneena. Hän on hoitanut kodin vuosia kun vaimo on lennellyt ympäri maailmaa työn perässä. Hoitanut harrastukset (ollut jojo, valmentaja yms vuosikausia) ja lasten kuskaukset aina, vaimo on ollut uhrautuva äiti kotona ollessaan.

Mies puhuu aina kauniisti vaimostaan ja toivoisi yhä että heillä olisi oikea parisuhde. Seksi - sen pari kertaa vuodessa - on sitä lähäriä pimeässä peiton alla. Ei puhettakaan muusta. Kumppaneina ovat ok ja nauttivat yhdessäolosta, lomista yms yhteisestä ajasta.

Kuten minäkin mieheni kanssa, en ole sitä koskaan tältä kumppanilta salannut. Hän tietää jopa että meillä on paljon useammin seksiä kuin hänen liitossaan. Hän tietää myös ettei se ole sellaista kuin mitä haluan ja tarvitsen.

Meidän ystävyys on kuitenkin alkanut vuosia ennen kummankaan parisuhdetta ja tulee aina olemaan olemassa. Ilman meidän ystävyyttämme ja läheisyyttämme ainakin minun liittoni olisi lopahtanut jo vuosia sitten. Kumpikaan meistä ei ole koskaan pettänyt kenenkään muun kanssa, olemme toisillemme ainoat. En voisi ikinä ajatellakaan että joku muu koskisi minuun!

Ajatella. 32 vuotta mutta onneksi pappi ei ole sanonut aamenta tai maistraatin virkamies julistanut teitä aviopuolisoiksi koska sitten teidänkin seksinne olisi muuttunut pimeässä peiton alla lähäriksi taikaiskusta.

Ystäväsi on munaton mies ja tietää sen itsekin ja siitä syystä ei eroa.

Jos ei ole suhteeseensa tyytyväinen pitkän ajan kuluessa niin ottaisi eron ja etsisi sopivamman mutta ei miehestä näköjään siihenkään ole.

Ja sama sinulle, miksi et eroa?

Kun läheisyyttä ei kotona kerran ole?

Pettäjät pelkäävät yksinäisyyttä kuin ruttoa ja siitä syystä roikkuvat surkeissa suhteissaan selkärangattomina ameeboina.

Poimitaan rusinat pullasta eikä yritetä kohentaa omaa suhdetta vaan toimitaan kuin varkaat yöllä.

Miksi meidän seksi olisi muuttunut lähäriksi kun ei se sitä mun avioliitossakaan ole? Inhoan lähäriä ja haluan aktiivista läsnäolevaa seksiä.

Meistä piti tulla pari mutta elämä vei erilleen ja luulimme että olemme menettäneet toisemme täysin. Siksi avioiduimme sopivimman vaihtoehdon kanssa muutama vuosi myöhemmin. Kummallakin on hyvä puoliso ja perhe vaikka parisuhteessa pieniä ongelmia onkin.

Miksi ottaisin eron ja lähtisin etsimään jotain mitä en löydä kenestäkään muusta kuin tästä ystävästäni? En voisi ikinä kuvitellakaan olevani kenenkään muun kanssa.

Olemme sopineet että pysymme avioliitossa kunnes nuorimmatkin lapset on täysi-ikäisiä, sitten katsotaan mitä tehdään.

Olemme kumpikin tehneet varmasti 150% työtä (viimeksi huhtikuussa yritin selvittää asioita oman mieheni kanssa, ei vaikutusta) omien parisuhteittemme eteen mutta jos puoliso ei ole kiinnostunut edes kompromisseista niin silloin mun mielestä ei ole enää meidän asia murehtia tätä. Puolisot on valintansa tehneet ja elävät valintansa mukaan - kuten mekin.

Vai oikein on yritetty parisuhdetta selvitellä 150%. Varmaan kerroit miehellesi tässä yhteydessä, että olet pettänyt häntä entisen hoitosi kanssa koko suhteenne ajan? Toki suhde menee karille jos toisen sitoutuminrn on tuota että pettää ja haikailee entisen perään.

Suhteen paikkaaminen alkaa rehellisyydestä ja avoimuudesta. On aika turha tulla lässyttämään kuinka kovasti on yrittänyt jos on koko ajan pannut samalla muita.

Kyllä se puoliso näkee ja tuntee ettei toinen ole täysillä mukana.

Vaikka ei tietäisikään mistä tarkkaan ottaen on kysymys.

Yrittäkää nyt pettäjät tajuta että toinen vaistoaa kyllä olevansa varavaihtoehto, lompakko, kodinhoitaja , lastenhoitaja, talonmies mitä ikinä eikä se ole kovin hyvä maaperä toimivalle suhteelle

Ja jotkut arvaavat aivan oikein; puolisolla on toinen mutta todisteiden puutteessa ei ala asiaa kaivelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset - eikä puoliso - kärsi siitä pettämisestä mitenkään, kun he eivät asiaa tiedä. Täälläkin kuvitellaan, että suhteissa joissa petetään kotona olisi jotenkin kireä ilmapiiri tai muuten huonot välit. Ei se niin ole. Siinä pääsuhteessa voi kaikki olla oikeinkin hyvin ja vanhemmat onnellisia yhdessä ja se on todellakin parempi niille lapsille kuin erota, koska haluaa välillä erilaista seksiä eri ihmisen kanssa.

Minä ja rakastajani olemme molemmat parisuhteissa, joita ympärillä olevat ihmiset kadehtii, että kun meillä menee niin hyvin ja huomaa, että oikeasti rakastamme toisiamme pääsuhteessa ja niinhän se onkin. Tuollaisen suhteen tuhoaminen vain sen vuoksi, että kaipaa seksielämäänsä vaihtelua olisi äärimmäisen itsekästä ja tuhoaisi lapsilta ehjän, onnellisen perheen.

Samaa mieltä tästä. Ei pettäminen tarkoita välttämättä sitä, että oma puoliso tai lapset joutuvat siitä kärsimään. On todellakin täysin mahdollista elää hyvää perhe-elämää ja pitää samaan aikaan yllä sivusuhdetta tai -suhteita.

Hyvässä liitossa olevat miehet, jotka pettävät, ovat usein niitä tosi mukavia miehiä, jotka kelpaavat kyllä muillekin naisille. Eli tilaisuuksia heillä kyllä piissaa.

EI pidä paikkaansa. Pettämisestä epäileminen on piinaavaa ja kauheaa. Pettäjä musertaa petettävän itsetunnon salaamalla tekonsa. Petetty kuitenkin aistii, että jotain on menossa. Syyttää ehkä itseään, koska ei tajua, mistä on kysymys. Ei pääse eteenpäin eikä voi syyttää toista, koska todisteita ei ole.

Väittäisin, että saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. Jos sivusuhde on jatkunut useita vuosia eikä ole aiheuttanut mitään outoja aistimuksia tai epäilyjä, niin miten ihmeessä se voi musertaa toisen itsetunnon? Jos petetty ei tunne jäävänsä mistään paitsi, niin miten hän edes osaa epäillä mitään? Kyllä tällainenkin on täysin mahdollista.

No varmaan se on jossain tapauksessa mahdollista. Ainakin sen vaatii ylimielisen ja ehkä vähän tyhmänkin pettäjän. Useimmiten toimivissa suhteissa muutoksen huomaa, jos ei heti ja tietoisesti, niin ajan kanssa kyllä. Tai ehkä pettäjät luulevat olevansa niin ainutlaatuisia, että pääsevät kaikesta kuin koira veräjästä. Luulevat, ettei petetty koskaa huomaa puheissa kummallisuuksia tai epäloogisuuksia.

Nimenomaan tyhmä pettäjähän jäisi kiinni.

Eikä tuo ylimielisyyskään oikein pidä paikkaansa. Tällaiset ihmiset ovat usein hyvin empaattisia ja sillä tavalla vakaita, että heillä pysyvät useammatkin langat käsissä.

Pettäjät empaattisia :D Kaikkea muuta. Jos olisitte empaattisia, ette pettäisi toista. Se on vaan totuus, kiemurtelette sitten kuinka tahansa. -ohis-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se petetty puoliso ei tiedä, millaisessa parisuhteessa hän on. Kertomatta jättäminen on puolison puolesta päättämistä, että on ihan ok, kun suhteeseen tulee uusi aikuinen mukaan. Mitä pitempään sivusuhde kestää, sitä pahemmin se loukkaa toista, kun asia tulee ilmi. Miksei pettäjä anna vaimon päättää, miten hän haluaa jatkaa. Ties vaikka miehen sivusuhde on naisesta ihan hyvä juttu.

No ihan samalla tavalla esim pihtaava puoliso päättää seksin määrästä kysymättä toiselta. Mitä eroa? Usein kun tuo on se pettämisen syy

Ei se ole pettämisen syy se pihtaava puoliso. Täytyy erottaa SYY ja SELITYS.

Selitys on aina sille Toiselle, että oma parisuhde on kuraa ja puoliso pihtaa. Paremmin heruu, jos voi asettaa  sänkykumppanin pelastajan asemaan.

Pettämiseen johtaa se, ettei oteta puheeksi omaa tyytymättömyyttä.

Aina ei syynä ole se, ettei seksi olisi hyvää tai riittävää. Varsinainen syy on kaivata suhteen alun jännitettä ja uutuudenviehättymistä.

Varsinaiset pitkälliset pettämissuhteet alkavat aina henkisenä pettämisenä ja luottamuksen voittamisena. Siinä pitää osata mustamaalata oma parisuhde, jotta tilaa toiselle tulee. Tiedän Toisen Naisen, jonka maailma hajosi kun hän oli halunnut "auttaa" tuttavamiestä jonka kotona peti kylmennyt. Mies oli kuvaillut suhdetta vaimoonsa "kämppäkaveruutena". Tosiasiassa aviopari otti lemmenlomia tuon tuosta ja Toinen oli se arkinen työpäivän piristys. Toinen Nainen oli kuvitellut olevansa parhaassa turvassa, lohduttajana ja maalaillut romanttista tulevaisuutta jo pitkälle. Mutta hän oli itse pahiten pelattu koko kuviossa, joka paljastui, kun vaimo tuli onnellisesti raskaaksi.

Eihän tuo vaimo sitten ollut pihtari.

Tarkoitin sitä ettei se (todellinen) pihtarikaan kerro miksi pihtaa, miksi pettäjän pitäisi kertoa tekemisistään?

Tiedän suhteita joissa on pihdattu vuosikausia ja toinen on yrittänyt puhua asiasta satoja kertoja tuloksetta. Sitten päätynyt pettämään, jopa sivusuhteeseen. En tosiaankaan osaa tuomita tällaista.

Kylläpä te paljon tiedätte toisten suhteiden intiimeistä asioista.

Ja kuultu on luonnollisesti kolikon molemmat puolet.

Olen tuntenut tuon kumppanini 32v, siinä ajassa on ehditty puhumaan kaikki asiat moneen kertaan. Enkä usko että kummallakaan on tarvetta muunnella totuutta. Tiedän vaimosta (miehen jutuista riippumattakin ) sen että vaimo on uraohjus ja toisaalta kadonnut mammamaailmaan jo vuosia sitten. Siinä ei oikein miehelle ollut sijaa kuin lompakkona ja kodinkoneena. Hän on hoitanut kodin vuosia kun vaimo on lennellyt ympäri maailmaa työn perässä. Hoitanut harrastukset (ollut jojo, valmentaja yms vuosikausia) ja lasten kuskaukset aina, vaimo on ollut uhrautuva äiti kotona ollessaan.

Mies puhuu aina kauniisti vaimostaan ja toivoisi yhä että heillä olisi oikea parisuhde. Seksi - sen pari kertaa vuodessa - on sitä lähäriä pimeässä peiton alla. Ei puhettakaan muusta. Kumppaneina ovat ok ja nauttivat yhdessäolosta, lomista yms yhteisestä ajasta.

Kuten minäkin mieheni kanssa, en ole sitä koskaan tältä kumppanilta salannut. Hän tietää jopa että meillä on paljon useammin seksiä kuin hänen liitossaan. Hän tietää myös ettei se ole sellaista kuin mitä haluan ja tarvitsen.

Meidän ystävyys on kuitenkin alkanut vuosia ennen kummankaan parisuhdetta ja tulee aina olemaan olemassa. Ilman meidän ystävyyttämme ja läheisyyttämme ainakin minun liittoni olisi lopahtanut jo vuosia sitten. Kumpikaan meistä ei ole koskaan pettänyt kenenkään muun kanssa, olemme toisillemme ainoat. En voisi ikinä ajatellakaan että joku muu koskisi minuun!

Selittele vaan ja yritä oikeuttaa käytöksesi, paskoja ihmisiä ja kumppaneja olette silti molemmat. Mikään ei sitä muuta.

Jokaisella on toki oikeus mielipiteeseensä. Usein käy niin, että maailma muuttuu vähemmän mustavalkoiseksi vuosien myötä.(Eri, ei lainkaan suhteessa)

No satummoisin olen todennäköisesti samaa ikäluokkaa kun kyseiset pettäjät, koskapa olen ollut 33 v yksiavioisessa suhteessa ilman kummankaan syrjähyppyjä. Eihän se seksi aina ole niin ihmeellisen ihanaa ole ollut, mutta avoin keskustelu asiasta ja molempien halu ottaa oman kumppanin toiveet huomoon on vienyt yli vaikeistakin ajoista. Meille uskollisuus ja luottamus on sen verran tärkeitä arvoja, ettei pettämistä kumpikaan pysty hyväksymään. Miehen edellinen suhde päättyi hänen exänsä pettämiseen, joten asiasta on myös meidän suhteen kehittymisen myötä keskusteltu myös paljon.

Onneksi olkoon, mutta miksi olet niin kiukkuinen niille, jotka tekevät toisin? Tunnetko ehkä jääneesi jostakin paitsi?

Eihän tässä ole yhtään mitään kiukkuista. Tunnetko itse omantunnon pistoksen.

Ohis.

Onhan täällä erittäin jyrkkiä ja tuomitsevia viestejä, joissa vedellään mutkia reippaasti suoriksi omilla olettamilla. Kyllä tuntuu, että jokin pelko siellä kalvaa joko omasta tai kumppanin heikkoudesta.

Oikeassa elämässä se menee niin, että pitkässä suhteessa (ja sukupuolesta riippumatta) liki jokainen pettää, jos tilaisuus on tarpeeksi hyvä. Uskoisin, että näiden tuomitsevimpien viestien kirjoittajien joukosta monelta löytyy vähintään ne humalaiset suudelmat tai jopa pidemmälle menneet jutut.

Minä en ole vielä nykyistäni pettänyt, mutta uskon sen hetken joskus tulevan. Kuten myös uskon hänen voivan näin tehdä "tyttöjen reissulla". En 20-30 -vuotiaana uskonut näitä "pelimiesten juttuja varatuista naisista", mutta oman eron ja petetyksi tulemisen jälkeen silmät avautuivat. Sinkkuna tajusi, että olin elänyt ihan hölmössä illuusiossa moraalini kanssa.

Naisten pettäminen on ovelampaa ja he perustelevat asian tarkoin itselleen ja ehkä ihan lähimmäiselle ihmiselle. Sitten ilmekään ei värähdä kotiin palatessa. Miehillä useimmiten se on spontaania ja siksi jäävät kiinni ihan typerillä tavoilla.

Se viesti johon vastasit oli ihan asiallinen eikä tuomitseva. Kunhan kertoi omista kokemuksistaan ja käsityksistään.

Sinä tulkitsit sen kiukkuiseksi vaikka ei todella ollut ja tämä kertoo sinusta jotain.

Itse olen jyrkkä pettämisen kanssa, jos tulee ilmi , niin suhde on siinä .

En ala tässä selvittämään tarkemmin koska siitä tulisi niin pitkä juttu.

En kuitenkaan tuomitse muita , jatkakaa suhteitanne jos pystytte perseilyn jälkeen, minä en siihen pysty.

Enkä petä itse myöskään.

Minua ei liikuta se kuinka moni pettää , sen tiedän etteivät kaikki petä , pettäjät vaan haluavat uskotella niin jotta oma toiminta olisi uusi normaali.

Mutta yksi kysymys: Miksi ette harrasta avoimia suhteita? En tätä millään ymmärrä, jos kerran lähes kaikki pettää, niin luulisi olevan todella helppoa löytää sellainen kumppani jolle asia olisi hyvinkin ok.

Eli seuraavassa tilanteessa olisit pakannut laukkusi ja lähtenyt:

- löysin mieheni laukusta 2 kondomia. Sellaisia mitä saa 2 pakkauksissa ravintolan vessasta. Tietenkin keskustelimme tästä ja mies sanoi että kännipäissään oli käynyt mielessä kokeilla mutta ei ollut tehnyt mitään.

a) Entä jos mies ostikin 4 kortsua ja käytti 2 - mistä sen voi varmasti tietää?

b) entä jos ei käyttänytkään kumpaakaan vaan tuli järki päähän - mistä sen voi varmasti tietää?

c) mies vakuuttaa ettei mitään tapahtunut - mistä sen voi varmasti tietää puhuuko totta vai ei?

MItä tekisit tuossa tilanteessa? Miten voisit olla 100% varma että mies petti tai ei pettänyt? Lähtisitkö joka tapauksessa ja rikkoisit perheen pelkän olettamuksen takia?

Mietipä vielä

Voi kuule olen erittäin todennäköisesti miettinyt tuota asiaa enemmän kuin sinä.

Jos mieheni laukusta löytyisi kaksi kondomia , olisi peli selvä.

En minä perhettä siinä riko vaan mies .

Hän tietää erittäin hyvin mikä on asenteeni tähän.

Hän kulkee paljon työmatkoilla ja harrastaa myös paljon ja tilaisuuksia varmasti hänellä on. Enkä halua häntä mitenkään rajoittaa vaan haluan että meillä molemmilla on oma vapautemme kaikessa muussa mutta pettäminen ei siihen kuulu.

Toki hän pystyy olemaan hyvin kylmähermoinen ja harkitseva joilla ominaisuuksilla on pärjännyt hyvin monissa asioissa.

Pettämisen varmasti pystyisi toteuttamaan myös niin ettei helposti jäisi kiinni.

Siksi en jää katselemaan jos joku todiste löytyy .

En kuitenkaan tutki puhelimia tms koska en pidä sellaisesta ja minulla on tunne ettei hän petä.

Luotan siihen että joku joskus kertoo jos kerrottavaa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset - eikä puoliso - kärsi siitä pettämisestä mitenkään, kun he eivät asiaa tiedä. Täälläkin kuvitellaan, että suhteissa joissa petetään kotona olisi jotenkin kireä ilmapiiri tai muuten huonot välit. Ei se niin ole. Siinä pääsuhteessa voi kaikki olla oikeinkin hyvin ja vanhemmat onnellisia yhdessä ja se on todellakin parempi niille lapsille kuin erota, koska haluaa välillä erilaista seksiä eri ihmisen kanssa.

Minä ja rakastajani olemme molemmat parisuhteissa, joita ympärillä olevat ihmiset kadehtii, että kun meillä menee niin hyvin ja huomaa, että oikeasti rakastamme toisiamme pääsuhteessa ja niinhän se onkin. Tuollaisen suhteen tuhoaminen vain sen vuoksi, että kaipaa seksielämäänsä vaihtelua olisi äärimmäisen itsekästä ja tuhoaisi lapsilta ehjän, onnellisen perheen.

Samaa mieltä tästä. Ei pettäminen tarkoita välttämättä sitä, että oma puoliso tai lapset joutuvat siitä kärsimään. On todellakin täysin mahdollista elää hyvää perhe-elämää ja pitää samaan aikaan yllä sivusuhdetta tai -suhteita.

Hyvässä liitossa olevat miehet, jotka pettävät, ovat usein niitä tosi mukavia miehiä, jotka kelpaavat kyllä muillekin naisille. Eli tilaisuuksia heillä kyllä piissaa.

EI pidä paikkaansa. Pettämisestä epäileminen on piinaavaa ja kauheaa. Pettäjä musertaa petettävän itsetunnon salaamalla tekonsa. Petetty kuitenkin aistii, että jotain on menossa. Syyttää ehkä itseään, koska ei tajua, mistä on kysymys. Ei pääse eteenpäin eikä voi syyttää toista, koska todisteita ei ole.

Väittäisin, että saattaa hyvinkin pitää paikkaansa. Jos sivusuhde on jatkunut useita vuosia eikä ole aiheuttanut mitään outoja aistimuksia tai epäilyjä, niin miten ihmeessä se voi musertaa toisen itsetunnon? Jos petetty ei tunne jäävänsä mistään paitsi, niin miten hän edes osaa epäillä mitään? Kyllä tällainenkin on täysin mahdollista.

No varmaan se on jossain tapauksessa mahdollista. Ainakin sen vaatii ylimielisen ja ehkä vähän tyhmänkin pettäjän. Useimmiten toimivissa suhteissa muutoksen huomaa, jos ei heti ja tietoisesti, niin ajan kanssa kyllä. Tai ehkä pettäjät luulevat olevansa niin ainutlaatuisia, että pääsevät kaikesta kuin koira veräjästä. Luulevat, ettei petetty koskaa huomaa puheissa kummallisuuksia tai epäloogisuuksia.

Mun exäni petti mua, ja huomasin kyllä sen hänen käytöksensä muuttumisesta.

Nyt minulla vuorostani on ollut rakastaja useamman vuoden. Meillä ei ole kotona seksiä lainkaan, ollut vuosiin ja siksi petän.

Ja niin, asiat hoidetaan niin, ettei niitä tarvitse selitellä kotona. Mitä vähemmän selittelee, sen pienemmät riskit.

Parisuhteet muuttuvat joka tapauksessa vuosien saatossa ja lasten myötä. Esim exäni kanssa olin 15 vuotta yhdessä. Nykyisen mieheni kanssa vuosia on vielä enemmän. Ja 5-kymppisen parisuhde on erilainen kuin 3-kymppisen tai 2-kymppisen. Myös lapset muuttavat parisuhteen dynamiikkaa.

Tyhmät pettäjät jäävät kiinni. En usko olevani ylimielinenkään, omalla tavallani itsekäs kyllä - se ihminen joka kymmeniä vuosia laittoi itsensä lasten ja kaikkien muiden tarpeiden taakse. Ei enää, minä en pysy ehyenä sillä tavalla. Mun täytyy itse arvostaa itseäni, kertoa, että ansaitsen parempaa kuin virttyneet alelaarin vaatteet ja kaiken vasta sen jälkeen, kun muut ovat saaneet osansa. Ei enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se petetty puoliso ei tiedä, millaisessa parisuhteessa hän on. Kertomatta jättäminen on puolison puolesta päättämistä, että on ihan ok, kun suhteeseen tulee uusi aikuinen mukaan. Mitä pitempään sivusuhde kestää, sitä pahemmin se loukkaa toista, kun asia tulee ilmi. Miksei pettäjä anna vaimon päättää, miten hän haluaa jatkaa. Ties vaikka miehen sivusuhde on naisesta ihan hyvä juttu.

No ihan samalla tavalla esim pihtaava puoliso päättää seksin määrästä kysymättä toiselta. Mitä eroa? Usein kun tuo on se pettämisen syy

Ei se ole pettämisen syy se pihtaava puoliso. Täytyy erottaa SYY ja SELITYS.

Selitys on aina sille Toiselle, että oma parisuhde on kuraa ja puoliso pihtaa. Paremmin heruu, jos voi asettaa  sänkykumppanin pelastajan asemaan.

Pettämiseen johtaa se, ettei oteta puheeksi omaa tyytymättömyyttä.

Aina ei syynä ole se, ettei seksi olisi hyvää tai riittävää. Varsinainen syy on kaivata suhteen alun jännitettä ja uutuudenviehättymistä.

Varsinaiset pitkälliset pettämissuhteet alkavat aina henkisenä pettämisenä ja luottamuksen voittamisena. Siinä pitää osata mustamaalata oma parisuhde, jotta tilaa toiselle tulee. Tiedän Toisen Naisen, jonka maailma hajosi kun hän oli halunnut "auttaa" tuttavamiestä jonka kotona peti kylmennyt. Mies oli kuvaillut suhdetta vaimoonsa "kämppäkaveruutena". Tosiasiassa aviopari otti lemmenlomia tuon tuosta ja Toinen oli se arkinen työpäivän piristys. Toinen Nainen oli kuvitellut olevansa parhaassa turvassa, lohduttajana ja maalaillut romanttista tulevaisuutta jo pitkälle. Mutta hän oli itse pahiten pelattu koko kuviossa, joka paljastui, kun vaimo tuli onnellisesti raskaaksi.

Eihän tuo vaimo sitten ollut pihtari.

Tarkoitin sitä ettei se (todellinen) pihtarikaan kerro miksi pihtaa, miksi pettäjän pitäisi kertoa tekemisistään?

Tiedän suhteita joissa on pihdattu vuosikausia ja toinen on yrittänyt puhua asiasta satoja kertoja tuloksetta. Sitten päätynyt pettämään, jopa sivusuhteeseen. En tosiaankaan osaa tuomita tällaista.

Kylläpä te paljon tiedätte toisten suhteiden intiimeistä asioista.

Ja kuultu on luonnollisesti kolikon molemmat puolet.

Olen tuntenut tuon kumppanini 32v, siinä ajassa on ehditty puhumaan kaikki asiat moneen kertaan. Enkä usko että kummallakaan on tarvetta muunnella totuutta. Tiedän vaimosta (miehen jutuista riippumattakin ) sen että vaimo on uraohjus ja toisaalta kadonnut mammamaailmaan jo vuosia sitten. Siinä ei oikein miehelle ollut sijaa kuin lompakkona ja kodinkoneena. Hän on hoitanut kodin vuosia kun vaimo on lennellyt ympäri maailmaa työn perässä. Hoitanut harrastukset (ollut jojo, valmentaja yms vuosikausia) ja lasten kuskaukset aina, vaimo on ollut uhrautuva äiti kotona ollessaan.

Mies puhuu aina kauniisti vaimostaan ja toivoisi yhä että heillä olisi oikea parisuhde. Seksi - sen pari kertaa vuodessa - on sitä lähäriä pimeässä peiton alla. Ei puhettakaan muusta. Kumppaneina ovat ok ja nauttivat yhdessäolosta, lomista yms yhteisestä ajasta.

Kuten minäkin mieheni kanssa, en ole sitä koskaan tältä kumppanilta salannut. Hän tietää jopa että meillä on paljon useammin seksiä kuin hänen liitossaan. Hän tietää myös ettei se ole sellaista kuin mitä haluan ja tarvitsen.

Meidän ystävyys on kuitenkin alkanut vuosia ennen kummankaan parisuhdetta ja tulee aina olemaan olemassa. Ilman meidän ystävyyttämme ja läheisyyttämme ainakin minun liittoni olisi lopahtanut jo vuosia sitten. Kumpikaan meistä ei ole koskaan pettänyt kenenkään muun kanssa, olemme toisillemme ainoat. En voisi ikinä ajatellakaan että joku muu koskisi minuun!

Ajatella. 32 vuotta mutta onneksi pappi ei ole sanonut aamenta tai maistraatin virkamies julistanut teitä aviopuolisoiksi koska sitten teidänkin seksinne olisi muuttunut pimeässä peiton alla lähäriksi taikaiskusta.

Ystäväsi on munaton mies ja tietää sen itsekin ja siitä syystä ei eroa.

Jos ei ole suhteeseensa tyytyväinen pitkän ajan kuluessa niin ottaisi eron ja etsisi sopivamman mutta ei miehestä näköjään siihenkään ole.

Ja sama sinulle, miksi et eroa?

Kun läheisyyttä ei kotona kerran ole?

Pettäjät pelkäävät yksinäisyyttä kuin ruttoa ja siitä syystä roikkuvat surkeissa suhteissaan selkärangattomina ameeboina.

Poimitaan rusinat pullasta eikä yritetä kohentaa omaa suhdetta vaan toimitaan kuin varkaat yöllä.

Miksi meidän seksi olisi muuttunut lähäriksi kun ei se sitä mun avioliitossakaan ole? Inhoan lähäriä ja haluan aktiivista läsnäolevaa seksiä.

Meistä piti tulla pari mutta elämä vei erilleen ja luulimme että olemme menettäneet toisemme täysin. Siksi avioiduimme sopivimman vaihtoehdon kanssa muutama vuosi myöhemmin. Kummallakin on hyvä puoliso ja perhe vaikka parisuhteessa pieniä ongelmia onkin.

Miksi ottaisin eron ja lähtisin etsimään jotain mitä en löydä kenestäkään muusta kuin tästä ystävästäni? En voisi ikinä kuvitellakaan olevani kenenkään muun kanssa.

Olemme sopineet että pysymme avioliitossa kunnes nuorimmatkin lapset on täysi-ikäisiä, sitten katsotaan mitä tehdään.

Olemme kumpikin tehneet varmasti 150% työtä (viimeksi huhtikuussa yritin selvittää asioita oman mieheni kanssa, ei vaikutusta) omien parisuhteittemme eteen mutta jos puoliso ei ole kiinnostunut edes kompromisseista niin silloin mun mielestä ei ole enää meidän asia murehtia tätä. Puolisot on valintansa tehneet ja elävät valintansa mukaan - kuten mekin.

Sinä arvostelit avioseksiä, minä ihmettelen vaan että eikö 32 vuoden aikana seksi uraudu siinä missä virallisenkin suhteen seksi.

Se on aika jännä että kun harrastetaan seksiä avioliiton ulkopuolella , on se aina hyvää ja kekseliästä yms.

Vaan jos erehtyy - ihan ne samat ihmiset- naimisiin niin seksi muuttuu huonoksi ja rouva estyneeksi ja mies kärsii.

Miksi tätä ei tapahdu näissä lukuisissa pitkissä sivusuhteissa?

Vai pitääkö väkisin yrittää vääntää pitkät avioliitot vaikuttamaan huonoilta?

Vähän sisälukutaitoa.

Juurihan kirjoitin että myös tuo avioseksi on 20v jälkeenkin hyvää ja kekseliästä. En todellakaan arvostellut sitä.

Erona tuohon sivusuhteeseen on se että sivusuhteessa on myös hellyyttä, kosketusta ja läheisyyttä sängyn ulkopuolella. Estynytttä minusta ei saa tekemälläkään:) Samaisessa viestissä mainitsin senkin että mikään lähäri ei mua kiinnosta vaan kunnon monipuolinen ja aktiivinen seksi. Suuseksiä aina, eri asentoja, sitomista, silmien peittämistä, leluja, öljyä - kaikkea kivaa mitä toisen kanssa voi tehdä. Jopa - hui! - kakkostakin:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se petetty puoliso ei tiedä, millaisessa parisuhteessa hän on. Kertomatta jättäminen on puolison puolesta päättämistä, että on ihan ok, kun suhteeseen tulee uusi aikuinen mukaan. Mitä pitempään sivusuhde kestää, sitä pahemmin se loukkaa toista, kun asia tulee ilmi. Miksei pettäjä anna vaimon päättää, miten hän haluaa jatkaa. Ties vaikka miehen sivusuhde on naisesta ihan hyvä juttu.

No ihan samalla tavalla esim pihtaava puoliso päättää seksin määrästä kysymättä toiselta. Mitä eroa? Usein kun tuo on se pettämisen syy

Ei se ole pettämisen syy se pihtaava puoliso. Täytyy erottaa SYY ja SELITYS.

Selitys on aina sille Toiselle, että oma parisuhde on kuraa ja puoliso pihtaa. Paremmin heruu, jos voi asettaa  sänkykumppanin pelastajan asemaan.

Pettämiseen johtaa se, ettei oteta puheeksi omaa tyytymättömyyttä.

Aina ei syynä ole se, ettei seksi olisi hyvää tai riittävää. Varsinainen syy on kaivata suhteen alun jännitettä ja uutuudenviehättymistä.

Varsinaiset pitkälliset pettämissuhteet alkavat aina henkisenä pettämisenä ja luottamuksen voittamisena. Siinä pitää osata mustamaalata oma parisuhde, jotta tilaa toiselle tulee. Tiedän Toisen Naisen, jonka maailma hajosi kun hän oli halunnut "auttaa" tuttavamiestä jonka kotona peti kylmennyt. Mies oli kuvaillut suhdetta vaimoonsa "kämppäkaveruutena". Tosiasiassa aviopari otti lemmenlomia tuon tuosta ja Toinen oli se arkinen työpäivän piristys. Toinen Nainen oli kuvitellut olevansa parhaassa turvassa, lohduttajana ja maalaillut romanttista tulevaisuutta jo pitkälle. Mutta hän oli itse pahiten pelattu koko kuviossa, joka paljastui, kun vaimo tuli onnellisesti raskaaksi.

Eihän tuo vaimo sitten ollut pihtari.

Tarkoitin sitä ettei se (todellinen) pihtarikaan kerro miksi pihtaa, miksi pettäjän pitäisi kertoa tekemisistään?

Tiedän suhteita joissa on pihdattu vuosikausia ja toinen on yrittänyt puhua asiasta satoja kertoja tuloksetta. Sitten päätynyt pettämään, jopa sivusuhteeseen. En tosiaankaan osaa tuomita tällaista.

Kylläpä te paljon tiedätte toisten suhteiden intiimeistä asioista.

Ja kuultu on luonnollisesti kolikon molemmat puolet.

Olen tuntenut tuon kumppanini 32v, siinä ajassa on ehditty puhumaan kaikki asiat moneen kertaan. Enkä usko että kummallakaan on tarvetta muunnella totuutta. Tiedän vaimosta (miehen jutuista riippumattakin ) sen että vaimo on uraohjus ja toisaalta kadonnut mammamaailmaan jo vuosia sitten. Siinä ei oikein miehelle ollut sijaa kuin lompakkona ja kodinkoneena. Hän on hoitanut kodin vuosia kun vaimo on lennellyt ympäri maailmaa työn perässä. Hoitanut harrastukset (ollut jojo, valmentaja yms vuosikausia) ja lasten kuskaukset aina, vaimo on ollut uhrautuva äiti kotona ollessaan.

Mies puhuu aina kauniisti vaimostaan ja toivoisi yhä että heillä olisi oikea parisuhde. Seksi - sen pari kertaa vuodessa - on sitä lähäriä pimeässä peiton alla. Ei puhettakaan muusta. Kumppaneina ovat ok ja nauttivat yhdessäolosta, lomista yms yhteisestä ajasta.

Kuten minäkin mieheni kanssa, en ole sitä koskaan tältä kumppanilta salannut. Hän tietää jopa että meillä on paljon useammin seksiä kuin hänen liitossaan. Hän tietää myös ettei se ole sellaista kuin mitä haluan ja tarvitsen.

Meidän ystävyys on kuitenkin alkanut vuosia ennen kummankaan parisuhdetta ja tulee aina olemaan olemassa. Ilman meidän ystävyyttämme ja läheisyyttämme ainakin minun liittoni olisi lopahtanut jo vuosia sitten. Kumpikaan meistä ei ole koskaan pettänyt kenenkään muun kanssa, olemme toisillemme ainoat. En voisi ikinä ajatellakaan että joku muu koskisi minuun!

Ajatella. 32 vuotta mutta onneksi pappi ei ole sanonut aamenta tai maistraatin virkamies julistanut teitä aviopuolisoiksi koska sitten teidänkin seksinne olisi muuttunut pimeässä peiton alla lähäriksi taikaiskusta.

Ystäväsi on munaton mies ja tietää sen itsekin ja siitä syystä ei eroa.

Jos ei ole suhteeseensa tyytyväinen pitkän ajan kuluessa niin ottaisi eron ja etsisi sopivamman mutta ei miehestä näköjään siihenkään ole.

Ja sama sinulle, miksi et eroa?

Kun läheisyyttä ei kotona kerran ole?

Pettäjät pelkäävät yksinäisyyttä kuin ruttoa ja siitä syystä roikkuvat surkeissa suhteissaan selkärangattomina ameeboina.

Poimitaan rusinat pullasta eikä yritetä kohentaa omaa suhdetta vaan toimitaan kuin varkaat yöllä.

Miksi meidän seksi olisi muuttunut lähäriksi kun ei se sitä mun avioliitossakaan ole? Inhoan lähäriä ja haluan aktiivista läsnäolevaa seksiä.

Meistä piti tulla pari mutta elämä vei erilleen ja luulimme että olemme menettäneet toisemme täysin. Siksi avioiduimme sopivimman vaihtoehdon kanssa muutama vuosi myöhemmin. Kummallakin on hyvä puoliso ja perhe vaikka parisuhteessa pieniä ongelmia onkin.

Miksi ottaisin eron ja lähtisin etsimään jotain mitä en löydä kenestäkään muusta kuin tästä ystävästäni? En voisi ikinä kuvitellakaan olevani kenenkään muun kanssa.

Olemme sopineet että pysymme avioliitossa kunnes nuorimmatkin lapset on täysi-ikäisiä, sitten katsotaan mitä tehdään.

Olemme kumpikin tehneet varmasti 150% työtä (viimeksi huhtikuussa yritin selvittää asioita oman mieheni kanssa, ei vaikutusta) omien parisuhteittemme eteen mutta jos puoliso ei ole kiinnostunut edes kompromisseista niin silloin mun mielestä ei ole enää meidän asia murehtia tätä. Puolisot on valintansa tehneet ja elävät valintansa mukaan - kuten mekin.

Sinä arvostelit avioseksiä, minä ihmettelen vaan että eikö 32 vuoden aikana seksi uraudu siinä missä virallisenkin suhteen seksi.

Se on aika jännä että kun harrastetaan seksiä avioliiton ulkopuolella , on se aina hyvää ja kekseliästä yms.

Vaan jos erehtyy - ihan ne samat ihmiset- naimisiin niin seksi muuttuu huonoksi ja rouva estyneeksi ja mies kärsii.

Miksi tätä ei tapahdu näissä lukuisissa pitkissä sivusuhteissa?

Vai pitääkö väkisin yrittää vääntää pitkät avioliitot vaikuttamaan huonoilta?

Vähän sisälukutaitoa.

Juurihan kirjoitin että myös tuo avioseksi on 20v jälkeenkin hyvää ja kekseliästä. En todellakaan arvostellut sitä.

Erona tuohon sivusuhteeseen on se että sivusuhteessa on myös hellyyttä, kosketusta ja läheisyyttä sängyn ulkopuolella. Estynytttä minusta ei saa tekemälläkään:) Samaisessa viestissä mainitsin senkin että mikään lähäri ei mua kiinnosta vaan kunnon monipuolinen ja aktiivinen seksi. Suuseksiä aina, eri asentoja, sitomista, silmien peittämistä, leluja, öljyä - kaikkea kivaa mitä toisen kanssa voi tehdä. Jopa - hui! - kakkostakin:)

Sama täällä:-)! Minulle ja salarakkaalleni seksi ja seksuaalisuus on jotakin hyvin dynaamista, jossa on paljon uteliaisuutta, leikkisyyttä, kokeilunhalua ja rajojen etsimistä. Se on hauskaa!!! Kirjoittelemmekin siitä paljon toisillemme, tutkimme kuvataidetta, kirjallisuutta, artikkeleja, jaamme uusia juttuja toistemme kanssa. Kuvaamme toisiamme sanoin ja kuvin. Vietämme sängyssä ja missä milloinkin hauskoja hetkiä. Tämä on oma maailmamme, ja hyvin kiehtova sellainen.

Jokainenhan katsoo tätä omasta näkökulmastaan. Niin pettäjä kuin petetty. Jokainen tarina on erilainen, jokaisen syyt ovat erilaiset.

Itse naisena ja pettäjänä sanon, että olen kannatellut puolisoani vuosia vaikeassa masennuksessa ja itsemurhataipumuksissa, työttömyydessä jne jne. Tiedän myös mitä meidän tapauksessa ero hänelle tarkoittaisi. Mulla on usein olo, etten jaksaisi enää päivääkään, en pysty kuitenkaan luovuttamaan en vielä.

Jaksaakseni ja selvitäkseni kaikista velvotteista tarvitsen jostain itsekin voimia. Mun rakastaja on yksi mun voimani lähteistä. Olen sitten paska ihminen jonkun mielestä, olen kuitenkin ihminen, johon melko moni nojautuu. Olisi niin hemmetin helppoa vain lähteä, jättää kaikki taakseen, mutta se ei ole oikein muita kohtaan. Mä olen ruvennyt ymmärtämään myös miksi ihmiset tekevät itsemurhia. Ja mullakin on takana burnout. Mut sen yli auttoi mun rakastaja. Miettikääpä sitä. Muegeni mukaan olin vain laiska.