Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmiset jotka seisovat paikoillaan keikoilla!!
Korkeintaan nyökyttelevät musiikin tahtiin ja usein eivät sitäkään.
Ihmettelen noita tyyppejä. Eikö heillä ole kunnioitusta esiintyvää artistiakaan kohtaan?
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mö olen tämmnen viiskymppinen mamma, mutta ainakin mulla yleensä keikoilla musiikki panee liikehtimään ja olen ajatellut, että niin käy muillakin, mutta he syystä tai toisesta pyrkivät hillitsemään itsensä. Osa hillinnästä on luullakseni perua siitä käsityksestä, että tanssi olisi syntiä.
Mielenkiintoinen ajattelutapa. Koska sinä, niin kaikki muutkin. Ei ole tullut mieleen, että kaikkia se musiikki ei vaan heiluta ja se ei vaadi sen kummempaa hillintää.
Mitä sellainen ihminen siitä keikasta saa, jota musiikki ei heiluta. Onko se joku artistin stalkkaussessio vai mikä?
Ei se heiluminen ja rääkyminen onnistu kuin elämänkoululaisilta ja vähämielisiltä.
Olet väärässä, hyvin onnistuu näin ylemmällä korkeakoulututkinnollakin enkä ole ainoa.
Kyllä henkinen elämänkoululainen voi olla maisterinakin. Tiedän runsaasti 80-90äo porukkaa joilla esim. naistutkimuksen tai historian paperit.
Eli kuulut itsekin samaan porukkaan? Vai miksi sinulla muuten olisi runsaasti tuollaisia lähipiirissäsi?
Ei välttämättä. Onhan poliisillakin työn puolesta arveluttavia tuttuja, mutta se ei tarkoita, että poliisi olisi itse rikollinen.
-eri
Niin mutta kenellä nyt olisi lähipiirissä runsaasti jotain naistutkijoita, jos oma elämä ei liity sellaiseen mitenkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mö olen tämmnen viiskymppinen mamma, mutta ainakin mulla yleensä keikoilla musiikki panee liikehtimään ja olen ajatellut, että niin käy muillakin, mutta he syystä tai toisesta pyrkivät hillitsemään itsensä. Osa hillinnästä on luullakseni perua siitä käsityksestä, että tanssi olisi syntiä.
Mielenkiintoinen ajattelutapa. Koska sinä, niin kaikki muutkin. Ei ole tullut mieleen, että kaikkia se musiikki ei vaan heiluta ja se ei vaadi sen kummempaa hillintää.
Mitä sellainen ihminen siitä keikasta saa, jota musiikki ei heiluta. Onko se joku artistin stalkkaussessio vai mikä?
Ei se heiluminen ja rääkyminen onnistu kuin elämänkoululaisilta ja vähämielisiltä.
Olet väärässä, hyvin onnistuu näin ylemmällä korkeakoulututkinnollakin enkä ole ainoa.
Kyllä henkinen elämänkoululainen voi olla maisterinakin. Tiedän runsaasti 80-90äo porukkaa joilla esim. naistutkimuksen tai historian paperit.
Silmälläkö sinä sen äo:n mittasit?
Luultavasti. Ja itseään hän pitää tietysti hirveän fiksuna.
Minusta sellaiset hytkyjät ja tanssijat vaikuttavat hiukan yksinkertaisilta. Eivät ota ollenkaan muita huomioon.
Kun musiikki alkaa tuntua kehossa, annan sen virrata. Liikkeiden kahlitseminenkin kuluttaa energiaa ja luo seinän minun ja artistin välille.
Ei se, miltä minä näytän muiden silmissä, ole pääasia, vaan se, että energia vaohtuu esiintyjän ja yleisön välillä
Nolottaako aloittajaa oma hillumisensa, kun pitää muita sen puutteesta arvostella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mina vituttaa lyhyehkönä, 160cm, se että pitkät tyypit menee siihen lavan eteen eturiviin SEISOMAAN kädet puuskassa ja kuuntelee tiukasti että soittaako kitaristi/basisti/rumpali just niin kuin levyllä.
He ei siis edes heilu tms vaan katsovat silmä kovana miten soitto sujuu.
Blokkaavat samalla siis näköalan meiltä lyhyemmiltä tyypeiltä :-\He näkis kyllä ihan yhtä hyvin riviä taaempana mun pään yli ne tärkeät sormen liikkeet, mutta ei, eteen ei missään nimessä voi päästää....
Jos haluaa nähdä ne kitaristin tai basistin kädet pitää nimenomaan olla eturivissä, ei niitä kauempaa nää. Jos haluaa hillua ja hyppiä niin voi hyvin olla taaempana kun ei siinä kuitenkaan ehdi keskittyä katsomaan. Vielä enemmän ärsyttää jos edessä on joku pitkä heiluva känniurpo jonka pelkää kaatuvan päälle...
Vielä enemmän ihmetyttää ihmiset jotka käyttää koko keikan sen kuvaamiseen kännykkäkameralla. Voisit elää siinä hetkessä mutta valmistaudut jo valmiiksi vain katsomaan jotain videota, en ymmärrä. Varsinkaan sellaisilla isoilla keikoilla, joita kuvataan samaan aikaan myös ammattimaisesti ja myöhemmin se on kaikkien saatavilla. Miksi silloinkin pitää kuvata itse, heiluvaa ja epäselvää ja kaukaa kuvattua materiaalia? Samalla on sitten kaikkien ympärillä olevien edessä pahemmin kuin jos vähän tanssisi ja hyppisi mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mö olen tämmnen viiskymppinen mamma, mutta ainakin mulla yleensä keikoilla musiikki panee liikehtimään ja olen ajatellut, että niin käy muillakin, mutta he syystä tai toisesta pyrkivät hillitsemään itsensä. Osa hillinnästä on luullakseni perua siitä käsityksestä, että tanssi olisi syntiä.
Mielenkiintoinen ajattelutapa. Koska sinä, niin kaikki muutkin. Ei ole tullut mieleen, että kaikkia se musiikki ei vaan heiluta ja se ei vaadi sen kummempaa hillintää.
Mitä sellainen ihminen siitä keikasta saa, jota musiikki ei heiluta. Onko se joku artistin stalkkaussessio vai mikä?
Ei se heiluminen ja rääkyminen onnistu kuin elämänkoululaisilta ja vähämielisiltä.
Olet väärässä, hyvin onnistuu näin ylemmällä korkeakoulututkinnollakin enkä ole ainoa.
Kyllä henkinen elämänkoululainen voi olla maisterinakin. Tiedän runsaasti 80-90äo porukkaa joilla esim. naistutkimuksen tai historian paperit.
Liekö sinunkaan älykkyysosamääräsi kovin korkea, kun vedät yhtäläisyyksiä muiden älykkyyden ja henkisen kasvun versus keikalla tanssimisen välillä. Ovatko tuntemasi henkilöt näyttäneet sinulle testituloksensa? Kyseinen testi ei muuten tietääkseni mittaa henkistä elämänkoululaisuutta.
Ihan sama, hyppikää ja heilukaa kunhan ei nyt ihan varpaille tallota. Paikallaan seisovat jatsipoliisit ovat hieman huvittavan näköisiä mutta ei heistä mitään haittaa ole kenellekään. Suomalaista jäyhää meininkiä.
Yksi ryhmä joka ärsyttää suunnattomasti on ylimääräiset joita ei edes bändi kiinnosta mutta jotka rakastavat poika- tai tyttöystävä on raahannut mukaan eturiviin. Siinä kudetaan kainalossa ja pussaillaan ja poika yrittää ritarillisesti suojella rakastaan metallikeikan eturivissä kun muut moshaavat.
Toinen ryhmä on se jota ei myöskään bändi kiinnosta muuten kuin että pakko esittää että olen tätä viiteryhmää, tulin keikalle näyttäytymään. Siinä sitten huudetaan täysillä viikonlopun kuulumisia ja selaillaan puhelinta.
Bändi on kuitenkin tärkeintä.
Ai niin, vielä kolmas ryhmä: kaksimetriset jotka asettautuvat eturiviin keskelle. Sarjassa en ajattele muita ihmisiä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka soutavat keikoilla
No folkmetalli keikoilla on aina hullunhauska meno.
Minä olen aina se
- jonka edessä on kaksimetrinen hilluja tai naispuolinen munnonpakkotanssii, joka hytkyy ja peruuttaa päälle survoen varpaita ("oi anteeks")
- jonka takana on se juopunut sikaniska kavereineen, jonka mielestä kaikkien pitää ryysätä eteenpäin sen uhallakin, että muovimukista roiskuu oluet
- jonka edessä elokuvissa on kännykkäänsä koko ajan seuraava koripalloilija
- jonka edessä lentokoneessa on juuri se selkävammainen herkkäunihemmo, jonka on pakko laskea istuimensa selkänoja mun alueelleni jo ennen kuin kone on ilmassa
Kaikki mainitut tyypit ottaa päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on pikkuveli joka itse esiintyy bändinsä kanssa mutta toisten keikoilla keskittyy kuuntelemaan musikkia eikä todellakaan hytky ja pompi. Eikä tuo paikalla seisominen ole todellakaan mitään bändin ylenkatsomista vaan ihan oikeasti nauttimista toisen tekemästä musiikista.
Olen istunut rauhallisesti paikallani kuunnellen livenä Judas Priestiä, Aerosmithiä, Nazarethia, Thunderia, Extremeä ja niin edelleen. Olen syventynyt kuuntelemaan soittoa, eikä ole ollut mitään tarvetta liikkua mihinkään suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina se
- jonka edessä on kaksimetrinen hilluja tai naispuolinen munnonpakkotanssii, joka hytkyy ja peruuttaa päälle survoen varpaita ("oi anteeks")
- jonka takana on se juopunut sikaniska kavereineen, jonka mielestä kaikkien pitää ryysätä eteenpäin sen uhallakin, että muovimukista roiskuu oluet
- jonka edessä elokuvissa on kännykkäänsä koko ajan seuraava koripalloilija
- jonka edessä lentokoneessa on juuri se selkävammainen herkkäunihemmo, jonka on pakko laskea istuimensa selkänoja mun alueelleni jo ennen kuin kone on ilmassa
Kaikki mainitut tyypit ottaa päästä.
Tuli nyt vielä parimetrisestä hillujasta mieleen...
Ensimmäinen keikka jolla pääsin käymään oli Hanoi Rocksin viimeinen ikärajaton Tavastialla.
Päädyin seisomaan kaksmetrisen keesipään taakse, joka jossain vaiheessa vilkaisi että mitähän takana tapahtuu ja sen jälkeen antoi minulle tilaa!
Kiitos sankarille tästä erittäin paljon.
Suomalaisella ei useinkaan ole luontaista tarvetta riekkua, mölistä ja vääntelehtiä alkukantaisesti musiikin tahtiin vaikka musiikki herättäisikin suuria tunteita.
- epätahtiin taputtajat ovat kauhistus
- liikkuminen vie keskittymistä esitykseen
-on esiintyjän vastuulla olla niin hyvä että kaikki huomio kiinnittyy esitykseen häiriötekijöistä huolimatta
Vierailija kirjoitti:
Enemmän mun häiritsee ne korvan juuressa kiljuvat ja epävireisesti mukana laulavat (huutavat) tyypit. Eikö niille tule mieleen että vierustoverit ehkä haluaisivat kuunnella sitä bändiä?
Juuri noin. Olen ollut liian monta kertaa keikoilla, joissa artistin laulu peittyy täysin mölyapinoiden epävireiseen huutoon.
Mua ihmetyttää ihmiset jotka katsoo keikan kännykän läpi.
Minulla on tasapainoelimessä vikaa ja keskityn yleensäkin pysymään edes jotenkuten pystyssä, tanssimiset jäävät muille.
Alue: Aihe vapaa
Joo monesti olen miettinyt että bändille kamalaa kun jengi seisoo lantionleveyisessä haara-asennossa kädet puuskassa niin että jokaisen ympärillä on se metrin halkaisijaltaan oleva oma tila eikä hievahdakaan ja ilmekään ei värähdä. Kiva varmaan jostain villistä ja kiihkeästä etelänmaasta tulla tänne. Tykkään rock-musiikista ja näillä keikoilla keski-ikä on 40+ ja tunnelma monesti hyvinkin vaivaannuttava. Itse tosin olin nuorena tuollainen tönöttäjä johtuen huonosta itsetunnosta, nykyään kyllä jammailen ja taputan jne. Keikkaan täysillä keskittyen. Ja voisin repiä kädet irti niiltä jotka ottavat kuvia ja pahimmillaan videota peittäen näkyvyyden kaikilta takana olijoilta.