Mies, miten käyttäydyt kiinnostavan naisen/ihastuksesi lähellä?

Suomalainen mies ei ole kouliintunut ilmaisemaan tunteitaan kuten nainen. Ei ainakaan sieltä skaalan herkemmästä päästä. Suuri osa miehistä ei yksinkertaisesti osaa ja pelkää olevansa nolo eikä siksi uskalla. Pelimiehet on asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ohiksen kirjoittaja, en kehtaa avata tässä enempää mutta ihan aito oikea ihmissuhde on! Löytyi yhteisiä kiinnostuksen aiheita ja toinen laittoi yhteystietonsa. Siitä se lähti.

Kehotukseni M35:lle on yhä voimassa. Takuulla täällä on paljon naisia joita sympaattinen M35 kiinnostaa. Mitä siinä häviät, jos nainen vieläpä on se, joka ottaa yhteyttä sinuun??

Mietin tätä ja olin jopa tekemässä noin, mutta aloin sitten miettimään, että todennäköisesti täältä hyökkää naisiksi tekeytyneitä miehiä vain kimppuun.

M35

Miksi kuvittelet, että (naisiksi tekeytyneet) miehet haluaisivat hyökätä sinun kimppuun?

Huvikseen?

M35

Sä olet ollut jotain puolitoista vuotta yksin ja muka ihan epätoivoinen että ei löydy ikinä naista. Mitä hittoa sä siitä tiedät? Yhden olit jo löytänyt, miksei muka uusiakin löytyisi?

Kyllä sen vajaassa parissa vuodessa huomaa jo, että on epäkiinnnostava. En ole epätoivoinen, asia on mulle täysin ok. Lopetin Tinderit sun muut nettideitit enkä aio mennä enää takaisin mieltäni pahoittamaan.

M35

Vai niin. No jollain tavalla sä kuitenkin silloin yli kymmenen vuotta sitten päädyit suhteeseen. Mäkään en aio palata nettideitteihin vaikka joidenkin miesten mielestä kai olen kiinnostava. Silti en tule koskaan kokemaan mitään rakkauksia tai parisuhteita kenenkään kanssa. Ei ole koskaan ollut, ei tule koskaan olemaan miestä mulla.

Nuorena olikin helpompaa. Nyt on jo parasta ennen uhkaavasti menossa. Ei sillä ole mitään tekemistä nykyhetken kanssa mitä on joskus yli 10v sitten ollut.

M35

Minulla on toisin. Olen 47 v ja kohtaan jatkuvasti kauniita ja mielenkiintoisia naisia joiden kanssa synkkaa. Eri tilanne oli joskus parikymppisenä, silloin ei itseään hyvin tuntenut eikä osannut olla aidosti oma itsensä. Nyt on parasta aikaa elämässäni.

Itse opin flirttailemaan rennosti naisten kanssa vasta nelikymppisenä. Nyt riittäisi hemaisevia tarjokkaita, mutta kun menin varmuuden vuoksi ensimmäisen sopivan kanssa naimisiin jo parikymppisenä nolona nörttinä niin ei ole tarvetta vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedoinen XDDDD

Anteeks. Suomen kieli ei ole äidinkieli mulle.

Vierailija kirjoitti:

Miten sulla on varaa sellaiseen? Palstamiesten mukaanhan ne on naiset, jotka toimii portinvartijoina jokaisessa tapauksessa.

Koska olen kohtuullisen näköinen, hyväntuulinen ja sosiaalinen. Sanalla sanoen sukuvika.

Elämä olisi kuitenkin ollut ihan kauheata, jos olisin lämmennyt jokaiselle suorasukaiselle naiselle. Pidän toki tavattoman paljon seksistä, mutta olen aina ollut parisuhdeihminen.

Mä katselen avoimesti naisia ja yleensä keksin jotain juttua edes pientä. Ne naiset jotka jatkaa keskustelua ja vaikuttavat minusta kiinnostuneilta ovat järjestään varattuja. Sinkkunaisista en saa mitään irti, vaikuttavat jopa töykeiltä tai vähintään välttelevät. Mikä mahtaa olla vikana? Itse olen suht sosiaalinen ja urheilullinen, käytännössä ja ulkoisesti.

Monet sanoo että kyllä se oikea sieltä vielä löytyy....aijaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään kaupassa kassamies taisi olla vähän ihastunut... Edellä olleen miehen palveli asiallisesti, mutta minulle hymyili leveästi, tiputteli kädet täristen ostoksia, lopulta unohti antaa vaihtorahat ja selitteli ja pahoitteli sitä hermostuneesti ja vuolaasti. Tuli hyvä mieli kun sai tuollaisen reaktion toisessa aikaan, olen kuitenkin viimeisilläni raskaana ja liikenteessä ilman meikkiä.

Vai oli sinuun ihastunut? Tuskin...! :D Ei kukaan Ihastu raskaana olevaan naiseen tai jos ihastuu, niin hänellä on joku outo fetissi.

Minäpä olen ihastunut erääseen superihanaan neljän lapsen äitiin (+1 lastenlapsi), mitäs siihen sanot:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ohiksen kirjoittaja, en kehtaa avata tässä enempää mutta ihan aito oikea ihmissuhde on! Löytyi yhteisiä kiinnostuksen aiheita ja toinen laittoi yhteystietonsa. Siitä se lähti.

Kehotukseni M35:lle on yhä voimassa. Takuulla täällä on paljon naisia joita sympaattinen M35 kiinnostaa. Mitä siinä häviät, jos nainen vieläpä on se, joka ottaa yhteyttä sinuun??

Mietin tätä ja olin jopa tekemässä noin, mutta aloin sitten miettimään, että todennäköisesti täältä hyökkää naisiksi tekeytyneitä miehiä vain kimppuun.

M35

Miksi kuvittelet, että (naisiksi tekeytyneet) miehet haluaisivat hyökätä sinun kimppuun?

Huvikseen?

M35

Sä olet ollut jotain puolitoista vuotta yksin ja muka ihan epätoivoinen että ei löydy ikinä naista. Mitä hittoa sä siitä tiedät? Yhden olit jo löytänyt, miksei muka uusiakin löytyisi?

Kyllä sen vajaassa parissa vuodessa huomaa jo, että on epäkiinnnostava. En ole epätoivoinen, asia on mulle täysin ok. Lopetin Tinderit sun muut nettideitit enkä aio mennä enää takaisin mieltäni pahoittamaan.

M35

Vai niin. No jollain tavalla sä kuitenkin silloin yli kymmenen vuotta sitten päädyit suhteeseen. Mäkään en aio palata nettideitteihin vaikka joidenkin miesten mielestä kai olen kiinnostava. Silti en tule koskaan kokemaan mitään rakkauksia tai parisuhteita kenenkään kanssa. Ei ole koskaan ollut, ei tule koskaan olemaan miestä mulla.

Nuorena olikin helpompaa. Nyt on jo parasta ennen uhkaavasti menossa. Ei sillä ole mitään tekemistä nykyhetken kanssa mitä on joskus yli 10v sitten ollut.

M35

Minulla on toisin. Olen 47 v ja kohtaan jatkuvasti kauniita ja mielenkiintoisia naisia joiden kanssa synkkaa. Eri tilanne oli joskus parikymppisenä, silloin ei itseään hyvin tuntenut eikä osannut olla aidosti oma itsensä. Nyt on parasta aikaa elämässäni.

Itse opin flirttailemaan rennosti naisten kanssa vasta nelikymppisenä. Nyt riittäisi hemaisevia tarjokkaita, mutta kun menin varmuuden vuoksi ensimmäisen sopivan kanssa naimisiin jo parikymppisenä nolona nörttinä niin ei ole tarvetta vaihtaa.

Sama täällä.

Olen vähän alta 40 v. ja nyt vasta olen oppinut sellaista sopivaa rentoutta, jonka moni nainen on tulkinnut kiinnostukseksi ja on ruvennut tekemään itseään, kuka mitenkin, tykö:) Se oli aika yllättävää huomata, koska en mielestäni ole muuttunut vuosien varrella kovinkaan paljon mihinkään suuntaan, mutta kai tässä elämän aikana on tullut koettua sen verran erilaisia asioita, että sellainen tietty elämänkokemus rupeaa jo näkymään, tiedä häntä. 

No opiskeluaikoina aloin jutella naisten kanssa niitä näitä, milloin käytävällä, milloin kahviossa. Joka tapauksessa aina selvin päin. Osasta tuli aikaa myöten hyviä kavereita ja osan kanssa tuli herättyä aika ajoin samasta sängystä. Hutejakin toki tuli ja kirpaisihan se toisinaan. Oli kuitenkin hyvä, että voitin ujouteni ja yritin.

Nykyään on hiukan erilaista, sillä olen varattu. Tyydyn siis katselemaan etäältä ja nautin kivasta tunteesta enkä tietenkään kerro kumppanilleni, mikä niin hymyilyttää töistä tullessa.

Vierailija kirjoitti:

Mä katselen avoimesti naisia ja yleensä keksin jotain juttua edes pientä. Ne naiset jotka jatkaa keskustelua ja vaikuttavat minusta kiinnostuneilta ovat järjestään varattuja. Sinkkunaisista en saa mitään irti, vaikuttavat jopa töykeiltä tai vähintään välttelevät. Mikä mahtaa olla vikana? Itse olen suht sosiaalinen ja urheilullinen, käytännössä ja ulkoisesti.

Monet sanoo että kyllä se oikea sieltä vielä löytyy....aijaa

On helppoa olla itsevarma, kun on jo löytynyt se oma rakas ja päinvastoin on vaikeaa olla rento ja iloinen, kun on ollut pitkään sinkkuna, jolloin on kovin vaikeaa edes esittää iloista ja helposti lähestyttävää. Se olen huomannut itsekin oltuani pitkään masennuksen kourissa, että silloin ei todellakaan hymyilytä pätkän vertaa ja ymmärrän nyt jälkeenpäin hyvin miksi. Se on kovin valitettavaa, koska nimenomaan nämä hiljaiset ja apeat ihmiset tarvitsisivat itseluottamusta erilaisten ihmissuhteiden kautta. Moni on tässä maassa totaaliyksinäinen ja se tuhoaa sisintä aika tehokkaasti:( 

Olen tehnyt jo vuosia pätkätöitä ja naisvaltaisilla aloilla. Ilmeisesti olen aika normaali dorka eli melkein joka työpaikalla on alkanut synkata jonkun naisen kanssa tavallista paremmin. Koskaan ei ole kuitenkaan tapahtunut mitään fyysistä, sillä olen ollut naimisissa melkein 15 vuotta. Muistelen kuitenkin edelleen lämmöllä muutamaa erityisen viehättävää naista. He ovat olleet sopivasti erilaisia kuin oma vaimoni ja tuoneet kivan lisän elämään, En tiedä olisiko työtoveruus ollut yhtä kivaa ja leppoisaa, jos olisin ollut seksin puutteessa riutuva sinkku. Ei varmaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään kaupassa kassamies taisi olla vähän ihastunut... Edellä olleen miehen palveli asiallisesti, mutta minulle hymyili leveästi, tiputteli kädet täristen ostoksia, lopulta unohti antaa vaihtorahat ja selitteli ja pahoitteli sitä hermostuneesti ja vuolaasti. Tuli hyvä mieli kun sai tuollaisen reaktion toisessa aikaan, olen kuitenkin viimeisilläni raskaana ja liikenteessä ilman meikkiä.

Vai oli sinuun ihastunut? Tuskin...! :D Ei kukaan Ihastu raskaana olevaan naiseen tai jos ihastuu, niin hänellä on joku outo fetissi.

Kyllä mä ihastuisin jos ois makeen näkönen suttura.. ;)

Välttelevästi, jopa töykeästi.

Naisista tulee suuret ongelmat ennen pitkää ja välttelen heitä kuin ruttoa.

Ile1962 kirjoitti:

Välttelevästi, jopa töykeästi.

Naisista tulee suuret ongelmat ennen pitkää ja välttelen heitä kuin ruttoa.

Olen muuten kuullut saman aika monen eronneen kaverini suusta. Etenkin yli 40-vuotiaiden.

VihaajatVihaa kirjoitti:

Se on kovin valitettavaa, koska nimenomaan nämä hiljaiset ja apeat ihmiset tarvitsisivat itseluottamusta erilaisten ihmissuhteiden kautta. Moni on tässä maassa totaaliyksinäinen ja se tuhoaa sisintä aika tehokkaasti:( 

Työskentelen alalla missä on keskivertoa enemmän ujoja ja hiljaisia tuppisuita työn luonteen vuoksi (8-12 tunnin päiviä jossa tehdään töitä hiljaa ja hiki hatussa tietokoneen edessä). Aika monen saanut avautumaan edes kahviporukassa, vaikka olen karvainen miehenkorsto jolla on aika törkeät vitsit. Ilmapiiri kevenee kun se äänekkäin porukassa puhuu ehkä törkyjä mutta laskee leikkiä kaikista (myös itsestään) ja ei sen enempää arvostele jos jonkun toisen ulostulo on vähän kömpelömpää.

Kun luot sen ympäristön missä ihminen saa olla täysin oma itsensä ja rentoutua niin siinä pahimmastakin aspergerista kärsivä tuppisuu yleensä tulee puheliaammaksi ja iloisemmaksi.

Itse pyörin naisvaltaisessa työyhteisössä, jossa keski-ikä on rapiat 50, ja kahvipöydässä puhutaan umpitylsiä juttuja ja oikeastaan kukaan ei avaudu "oikeasta elämästään". Kaipa ne tietää kokemuksesta, että juorut lähtee heti liikkeelle ja vääristyy/paisuu. Mut kyllä me harvat miehet avaudutaan silloin tällöin toisillemme, kun rouvat eivät ole kuulemassa. Omista työpaikkaihastuksista ei kuitenkaan huvita puhua edes näille miehille, mutta toki meilläkin on yksi liki 60-vuotias mies, joka uskaltaa olla hivenen pervo jopa rouvien kuullen.

Vältän häntä, en puhu hänelle ja mikäli hän lähestyy torjun ja haukun hänet juosten pakoon itkemään surkeuttani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin tätä. Omasta puolesta pyrin aina olemaan ystävällinen ja ihana mut jos toinen kärttyilee tai antaa kovasti huomiota muille niin väkisinkin siinä vakavoituu. Itse olen kyllä niin läpinäkyvä että minusta huomaa (mun mielestä) kilometrien päähän miksi hymyilen. Aina kun hän on paikalla tai huomioi mua. Yritän kyllä pitää pokkaa mutta silti. Tää naiselta.

Joopa joo, mutta kun asiat menee niin, että maanantaina luulee tietävänsä, että siinä naisen hymyssä ja katsekontaktissa oli jotain erityistä, mutta tiistaina ei ole enää ensinkään varma. Itselläni isoin ongelma

on, että en pääse  koskaan tämän työkaverin kanssa juttusille kahden kesken. Eli kun tätä jatkuu tarpeeksi pitkään, tilanne alkaa tavallaan ärsyttää.

Siksi toisekseen pari muuta naista hakeutuu melko aktiivisesti seuraani aina, kun ollaan ruokailemassa ja

se näyttää varmaan sivusta katsottuna siltä, että olen kiinnostunut heistä. Meillä nimittäin on aina varsin hauskaa. Tosiasiassa mietin kuitenkin aina tuota tähtisilmää.

Olisi todella ikävää olla tuo sinun tähtisilmäsi. Minäkin olen ollut joskus tuollaisen tähtisilmän housuissa ja juu, tiesin kyllä, että miehellä on vaativa ja stressaava työ, hänellä oli työhön kuuluvat tiukat aikataulut ja että muiden työhön liittyvät töpeksimiset ärsyttivät, mutta se, että välillä mies vastaan tullessaan oli kuin myrskyn merkki ja välillä taas ystävällinen, teki häneen ihastumiseni hieman vaikeaksi. Olisihan hän voinut vaikka minut nähdessään voinut sekunnin hymyillä ja moikata, mutta ei, hän meni kuin Doc Martin ohitseni. Vain silloin tällöin näin hänellä mukavan, jopa hellän ilmeen hänen minua katsoessa.

Samoin myös hänellä oli pari naista, joille hänellä näytti olevan aina aikaa. Kesken kiireenkin he saivat hänet nauramaan ja minä en todellakaan uskaltanut edes yrittää samaa. Olin ihastunut ja tunsin, että hän oli ihastunut minuun, mutta hänen töykeys ja haluttomuus tietää minusta enemmän pelotti minut pois. Siinä toisiamme katselussa meni varmaan yli puoli vuotta ja muita en edes katsellut sillä aikaa.

Löysin sitten toisen miehen, joka välitti, hymyili ja keskusteli. Vaihdoin myös toiselle osastolle töihin ja näimme kyllä, mutta ihastukseni oli ohi. En ala lyömään päätäni seinään kun ei ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vältän häntä, en puhu hänelle ja mikäli hän lähestyy torjun ja haukun hänet juosten pakoon itkemään surkeuttani

Nyt oli kyse miten mies käyttäytyy, ei miten nainen käyttäytyy

Vierailija kirjoitti:

Ile1962 kirjoitti:

Välttelevästi, jopa töykeästi.

Naisista tulee suuret ongelmat ennen pitkää ja välttelen heitä kuin ruttoa.

Olen muuten kuullut saman aika monen eronneen kaverini suusta. Etenkin yli 40-vuotiaiden.

Minä taas olen kuullut täysin päinvastaisia juttuja eronneiden miesten suusta. He ovat olleet niin hellyyden ja rakkauden kipeitä, että se on ollut jopa yllättävää. Naisilleen he ovat sitten aivan upeita välittäviä miehiä, aikuisia miehiä, ei mitään ruikuttavia poikasia, jotka kaatuvat puhaltamalla.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen kuullut täysin päinvastaisia juttuja eronneiden miesten suusta. He ovat olleet niin hellyyden ja rakkauden kipeitä, että se on ollut jopa yllättävää. Naisilleen he ovat sitten aivan upeita välittäviä miehiä, aikuisia miehiä, ei mitään ruikuttavia poikasia, jotka kaatuvat puhaltamalla.

Jokaisella on oma tarinansa ja kuulemme niistä vain osan. Eräiden kavereideni erot ovat olleet todella riitaisia ja etenkin petetyksi tuleminen on ollut monelle kova paikka. Mielestäni on ihan hyvä, että he eivät olet kiirehtineet uuteen suhteeseen vaan ovat alkaneet rakentaa kaikessa rauhassa uutta minää. Toki on näitäkin, jotka ovat eronneet suht sulassa sovussa tai olleet nimenomaan se jättävä osapuoli. En väheksy heistä kenenkään miehisyyttä, enkä todellakaan hauku heitä ruikuttaviksi poikasiksi.