Mies, miten käyttäydyt kiinnostavan naisen/ihastuksesi lähellä?

Vierailija kirjoitti:

VihaajatVihaa kirjoitti:

Se on kovin valitettavaa, koska nimenomaan nämä hiljaiset ja apeat ihmiset tarvitsisivat itseluottamusta erilaisten ihmissuhteiden kautta. Moni on tässä maassa totaaliyksinäinen ja se tuhoaa sisintä aika tehokkaasti:( 

Työskentelen alalla missä on keskivertoa enemmän ujoja ja hiljaisia tuppisuita työn luonteen vuoksi (8-12 tunnin päiviä jossa tehdään töitä hiljaa ja hiki hatussa tietokoneen edessä). Aika monen saanut avautumaan edes kahviporukassa, vaikka olen karvainen miehenkorsto jolla on aika törkeät vitsit. Ilmapiiri kevenee kun se äänekkäin porukassa puhuu ehkä törkyjä mutta laskee leikkiä kaikista (myös itsestään) ja ei sen enempää arvostele jos jonkun toisen ulostulo on vähän kömpelömpää.

Kun luot sen ympäristön missä ihminen saa olla täysin oma itsensä ja rentoutua niin siinä pahimmastakin aspergerista kärsivä tuppisuu yleensä tulee puheliaammaksi ja iloisemmaksi.

Sinulla on ihana asenne. Olet varmasti pidetty työkaveri vaikka ne tuppisuut eivät sitä uskaltaisi näyttääkään :)

Lähettelen viestejä tyyliin ”ohhhh,,,, slurps BÄTÄNG,,,, menisikö neidille vähän pk seura,,,,, ;;)”.

Yritän käyttäytyä neutraalisti. Kunpa munanikin yrittäisi.

Jos kuuloetäisyydelle sattuu - niin haistatan vitut.

Jos ehdin niin näytän vielä keskarit päälle.

Vierailija kirjoitti:

Yritän käyttäytyä neutraalisti. Kunpa munanikin yrittäisi.

Vaikka viesti oli lyhyt ja hieman typerä, niin silti se oli jotenkin herkkis! :) Eräs mies, joka oli ihastunut minuun ja minä häneen, lähti kerran täysin kesken jutustelumme pois paikalta. Hän sanoi kesken lausettani, että oli kiva jutella ja lähti puolijuoksua pois. Jäin siihen suu auki ja hyvin hämmentyneenä miettimään mitä sellaista idioottia olin sanonut, että se sai tuollaisen reaktion aikaan ja oloni ei ollut todellakaan mukava. Mietin asiaa paljon ja päätin, että olkoon koko tyyppi, hukkaan häneen aikaani ja energiaani kun tyyppi ei sitten ollutkaan pätkääkään kiinnostunut minusta ja että olin vain toivonut hänen olevan kiinnostunut jne.

Aika paljon myöhemmin mies tuli vastaan hieman perjantai fiiliksissä ja kertoi, että hän oli alkanut siinä minun kanssa jutellessa kuvittelemaan kaikkea, oli esimerkiksi miettinyt miltä näyttäisin kun ottaisin häneltä suihin ja sitten olikin alkanut keulimaan. Ensimmäinen ajatus oli kuulema ollut, että PAKOON! Ja siksi hän oli lähtenyt kuin tuli persuksen alla sen enempiä selittelemättä. Hän oli katunut lähtöään kuulema heti, mutta ei se auttanut, kun housuissa pullotti näkyvästi.

Valitettavasti meistä ei tullut paria, tai ei ainakaan vielä ole tullut, tuo pikalähtö sai minut hänen suhteensa varovaiseksi ja löysin toisen. Olemme molemmat 40+ ikäisiä, eli teinejä emme ole. Jos mies olisi siinä sanonut asiasta jotenkin, niin meistä olisi saattanut hyvin kuin tulla pari. Kyllä minun huumorintajuni kestää paljon.

On imartelevaa, kun mies osoittaa ihastusta, kunhan pitää sormensa erossa. Aika törkeää käytöstä on saanut kokea, kun miehet kopeloi häikäilemättömästi jopa vaatteiden alta. Muistakaa pitää sormet irti ihastuksesta, jollei ihastus itse anna selkeää lupaa koskea.

Vierailija kirjoitti:

On imartelevaa, kun mies osoittaa ihastusta, kunhan pitää sormensa erossa. Aika törkeää käytöstä on saanut kokea, kun miehet kopeloi häikäilemättömästi jopa vaatteiden alta. Muistakaa pitää sormet irti ihastuksesta, jollei ihastus itse anna selkeää lupaa koskea.

Eivät he ole silloin ihastuneita naiseen, vaan hänen tisseihin, pildeen ja ajatukseen panemisesta. Silloin on periaatteessa ihan sama minkälainen nainen on luonteeltaan, riittää kunhan häneltä löytyy reikä ja tissit.

Tarjoan tupakkia, otan pari askelta taakse ja siristän silmiäni.

Mahdollisimman välinpitämättömästi. Minua sanalla sanoen -tuttaa ihastua työkavereihin. Nuorempana saattoi alkaa jöpöttää kesken työpäivän, mutta enää ei.

Jos ollaan humalassa niin kyllä mä otan aika herkästi fyysistä kontaktia. Sipaisen hänen kättään tai istun vieressä niin että reidet kohtaa. Jos hän kavahtaa näin pieniä eleitä niin sitten otan taas enemmän etäisyyttä. Selvin päin välttelen kaikkea hiplaamista ja katselen sen sijaan silmiin ja hymyilen.

Lisää?

Tutustuin pari vuotta sitten mieheen, jolla ei ollut kuulema kovin hyvä tuuri ikinä naisten kanssa. Hän oli ulkonäöltään aika resupetteri, luonteeltaan hiljainen, totinen ja funtsaava. Aloimme kuitenkin olosuhteiden pakosta juttelemaan hyvin rauhallisissa oloissa ja huomasin, että mies ihastui minuun. Hän jutteli vakavasti ja omaan rauhalliseen tapaansa, katsoi silmiin ja muisti kaiken mitä sanoin. Hän kävi myös parturissa ja huomasin, että hän muutti resupetterimäistä pukeutumistaan kerta kerralta siistimmäksi. Hän oli myös hyvin kohtelias ja avautui minulle myös vaikeista asioista pitäen minun kertomat asiat vain omana tietonaan.

Meistä ei kuitenkaan tullut paria, sillä olin paikkakunnalla vain muutaman viikon ja elämäni oli muualla. Tämä mies kuitenkin rohkaistui ystävyydestämme ja löysi itselleen myöhemmin naisen. En ole kuullut hänestä sen koommin.

Lyön lerssin kouraan ja kerron, että moni on tätä saanut tuta mutta sinä et. Toimii 😉

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tahdonvoima täytyy pitää olla siirtämättä katsetta rintoihin tai muualle kehoon kun nainen tapittaa suoraan silmiin. 

Kertokaa nyt naiset, jos mies siirtää katseena keskustelun aikana rintoihin vaikka hetkeksi mutta ei kuitenkaan jää tuijottamaan niitä, niin onko peli menetetty?

Itse ajattelen aina että "ai nyt se huomasi että siirsin katseeni alas" ja jonkunlainen häpeä siitä itselle jää, jotenkin sellainen tunne, että "nyt olen kyllä tässä tilanteessa aivan alakynnessä" ja että kuvittelee naisen ajattelevan, että eikö tuo mies ole jo nähnyt rintoja tarpeeksi, että niitä täytyy keskustelun aikanakin katsella?

Vilkaisu on ok, toistuvakin, se on ihan imartelevaa. Tuijottaminen ei ole ok, siitä tulee halpa olo. Silmiin voi toki tapittaa. Jos huomaan, että mies vilkuilee vartaloani ja se on minusta ok, saatan joskus kääntää katseeni pois, jotta mies saa katsoa rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tahdonvoima täytyy pitää olla siirtämättä katsetta rintoihin tai muualle kehoon kun nainen tapittaa suoraan silmiin. 

Kertokaa nyt naiset, jos mies siirtää katseena keskustelun aikana rintoihin vaikka hetkeksi mutta ei kuitenkaan jää tuijottamaan niitä, niin onko peli menetetty?

Itse ajattelen aina että "ai nyt se huomasi että siirsin katseeni alas" ja jonkunlainen häpeä siitä itselle jää, jotenkin sellainen tunne, että "nyt olen kyllä tässä tilanteessa aivan alakynnessä" ja että kuvittelee naisen ajattelevan, että eikö tuo mies ole jo nähnyt rintoja tarpeeksi, että niitä täytyy keskustelun aikanakin katsella?

Vinkki: vilkaista saa mihin tahansa ja sitä ei edes lasketa. Ihmisen katse kääntyilee luonnostaan paikasta toiseen koko ajan, liian tiivis ja staattinen silmiinkin tuijottaminen on todella outoa ja karmivaa käytöstä, hyvin voit sen sekunnin murto-osan ajan käyttää katsettasi tissienkin kautta. Naisetkin vilkuilee toistensa vartaloita, ja miesten.

Jos olen sun ihastuksesi ja huomaan että katselet rintojani vähän normia enemmän, no, en ota sitä hyvällä jos en pahallakaan. Etenkään en tuomitse sua ihmisenä. Mutta jos fyysisen viehätyksen merkit on ensimmäinen signaali kiinnostuksestasi, en kiinnostu sinusta takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän käyttäytyä neutraalisti. Kunpa munanikin yrittäisi.

Vaikka viesti oli lyhyt ja hieman typerä, niin silti se oli jotenkin herkkis! :) Eräs mies, joka oli ihastunut minuun ja minä häneen, lähti kerran täysin kesken jutustelumme pois paikalta. Hän sanoi kesken lausettani, että oli kiva jutella ja lähti puolijuoksua pois. Jäin siihen suu auki ja hyvin hämmentyneenä miettimään mitä sellaista idioottia olin sanonut, että se sai tuollaisen reaktion aikaan ja oloni ei ollut todellakaan mukava. Mietin asiaa paljon ja päätin, että olkoon koko tyyppi, hukkaan häneen aikaani ja energiaani kun tyyppi ei sitten ollutkaan pätkääkään kiinnostunut minusta ja että olin vain toivonut hänen olevan kiinnostunut jne.

Aika paljon myöhemmin mies tuli vastaan hieman perjantai fiiliksissä ja kertoi, että hän oli alkanut siinä minun kanssa jutellessa kuvittelemaan kaikkea, oli esimerkiksi miettinyt miltä näyttäisin kun ottaisin häneltä suihin ja sitten olikin alkanut keulimaan. Ensimmäinen ajatus oli kuulema ollut, että PAKOON! Ja siksi hän oli lähtenyt kuin tuli persuksen alla sen enempiä selittelemättä. Hän oli katunut lähtöään kuulema heti, mutta ei se auttanut, kun housuissa pullotti näkyvästi.

Valitettavasti meistä ei tullut paria, tai ei ainakaan vielä ole tullut, tuo pikalähtö sai minut hänen suhteensa varovaiseksi ja löysin toisen. Olemme molemmat 40+ ikäisiä, eli teinejä emme ole. Jos mies olisi siinä sanonut asiasta jotenkin, niin meistä olisi saattanut hyvin kuin tulla pari. Kyllä minun huumorintajuni kestää paljon.

Joo, oon itekin sitä mieltä, et mieluummin jäädään paikalle jöpötyksen kanssa kuin juostaan kesken kaiken pois. Koska a) nainen ei välttämättä ees huomaa mitään (ei oo ainakaan itelläni eka paikka, mihin lähtisin tuijottelemaan, tuntuis tosi epäkohteliaalta) b) eihän sille pullotukselle voi mitään. Jos siitä loukkaantuis, niin pitäs osoittaa mieltään koko ihmisbiologiaa vastaan.

Piereskelen jotta naaras haistaisi ödöörini ja menisi kiimaan

Vierailija kirjoitti:

Piereskelen jotta naaras haistaisi ödöörini ja menisi kiimaan

Pierunhajusta? Eipä taida olla pelkoa!😂😂😂

Jos tarjoutuu luonteva tilaisuus, niin yritän juttella ystävällisesti, samalla tarkkaillen itseäni että en vain osoittaisi kiinnostustani liian näkyvästi. Yleensä hyväksyttävää syytä keskustelulle ei ole, jolloin yritän vain vilkuilla mahdollisimman huomaamattomasti.

On aika turhauttavaa, kun olen vasta lähemmäs viiskymppisenä saanut edes alkeellisen kyvyn juttella ihmisten kanssa ja sekin onnistuu vain hyvinä päivinäni. Ei kumppanin löytymisellä toisaalta enää ole merkitystäkään, kun kaikki mitä elämältä halusin on jo käytännössä liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Jos tarjoutuu luonteva tilaisuus, niin yritän juttella ystävällisesti, samalla tarkkaillen itseäni että en vain osoittaisi kiinnostustani liian näkyvästi. Yleensä hyväksyttävää syytä keskustelulle ei ole, jolloin yritän vain vilkuilla mahdollisimman huomaamattomasti.

On aika turhauttavaa, kun olen vasta lähemmäs viiskymppisenä saanut edes alkeellisen kyvyn juttella ihmisten kanssa ja sekin onnistuu vain hyvinä päivinäni. Ei kumppanin löytymisellä toisaalta enää ole merkitystäkään, kun kaikki mitä elämältä halusin on jo käytännössä liian myöhäistä.

Alku oli hyvä, mutta mikä ihme tuo "kumppanin löytymisellä ei ole enää merkitystä ja kaikki mitä halusit on jo liian myöhäistä"? No ehkä lapset ovat sinulla jo tehty, mutta sinulla voi olla hyvää elämää vielä reilu 30 vuotta, joten eikö ihana kumppani vieressä olisi aika merkityksellinen asia?

Olen ihastunut pian 50 täyttävään mieheen ja meillä on aina tavatessamme mukavaa. Meidän ei tarvitse nähdessämme näytellä toisillemme, vaan olemme juuri sellaisia kuin olemme ja ainakin minusta yhdessä oleminen tuntuu hyvältä. Jos hän sanoisi, että olen hänelle ihan se ja sama, ja että minulla ei ole hänen elämässään ihmeempää merkitystä, niin en tiedä jatkaisinko millään tavoin enää hänen kanssaan. Luultavasti en, sillä en halua olla kenellekään mikään riesa. Minulla olisi paljon annettavaa, mutta jos vastakaikua ei tule, niin luovutan sen miehen kanssa. Epätoivoinen en ole. N43