Mies, miten käyttäydyt kiinnostavan naisen/ihastuksesi lähellä?
Kommentit (953)
Vierailija kirjoitti:
Mikäs se pettämisketju on?
https://www.vauva.fi/keskustelu/3193327/mies-miksi-petat-hyvassa-liitos…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av:n paras ketju. En enää ikinä usko näitä jenkkien ”he’s just not that into you” -höpinöitä, asiat on kulttuurisidonnaisia pariutumisessakin - suomalaiset juoksee karkuun ihastusta puolin ja toisin.
❤️
Mun mielestä siinä "his not that into you" teoriassa on ollut kyse siitä kun nainen on jo osoittanut kiinnostuksen miestä kohtaan ja sen jälkeen esimerkiks mieti että miksi mies ei ole aktiivinen ja miksi ei ota yhteyttä tai vastaa parilla sanalla tai jopa välttelee. Koska mä oon huomannut et kyllä mun tyttökaverit keksii ihan ihme teoriaita miksi mies tekee näin tai miks toisin vaikka sille on tosi helppo vastaus eli se on ihan se "his not that into you". Tässä ketjussa kuitenkin puhutaan siitä miten alussa sen kiinnostuksen uskalta osoitta ja se toinen osapuoli ei ole tiedoinen siitä.
"His not that into you" :DDD Ei ole oikeasti noin vaikeaa kirjoittaa oikein.
Hetkellisesti ajatukseni pysähtyy, mutta vain koska ilmakupla kulkee aivoihin nähdessäni jotain extra-kaunista. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin tätä. Omasta puolesta pyrin aina olemaan ystävällinen ja ihana mut jos toinen kärttyilee tai antaa kovasti huomiota muille niin väkisinkin siinä vakavoituu. Itse olen kyllä niin läpinäkyvä että minusta huomaa (mun mielestä) kilometrien päähän miksi hymyilen. Aina kun hän on paikalla tai huomioi mua. Yritän kyllä pitää pokkaa mutta silti. Tää naiselta.
Joopa joo, mutta kun asiat menee niin, että maanantaina luulee tietävänsä, että siinä naisen hymyssä ja katsekontaktissa oli jotain erityistä, mutta tiistaina ei ole enää ensinkään varma. Itselläni isoin ongelma
on, että en pääse koskaan tämän työkaverin kanssa juttusille kahden kesken. Eli kun tätä jatkuu tarpeeksi pitkään, tilanne alkaa tavallaan ärsyttää.
Siksi toisekseen pari muuta naista hakeutuu melko aktiivisesti seuraani aina, kun ollaan ruokailemassa ja
se näyttää varmaan sivusta katsottuna siltä, että olen kiinnostunut heistä. Meillä nimittäin on aina varsin hauskaa. Tosiasiassa mietin kuitenkin aina tuota tähtisilmää.
Tähtisilmää voi kyllä tosiaan ärsyttää, kun muut naiset istua läpättää sinun seurassa ruokailemassa, joten ehkä siksi ei seuraavana päivänä hymyä tai edes katsetta irtoa. Ehkäpä hän kuitenkin tuntee samoin kuin sinä, mutta ei uskalla tai voi mitään asialle tehdä. Muuta kuin odottaa, että tulet taas töihin ja näkee vilauksen sinusta..
vedän vatsaani sisään niinkauan kun pystyn ja kohennan ryhtiäni. olen iloinen ja heitän vitsejä jotka on hyviä, jos en ole jäätyny. hampaita ja sitä yhtä hammasta piilotan suuhun. puheääneni muuttuu vahingossa. vilkuilen ja nauran liikaa. yleensö jäädyn ja olen ujo.
Ai mitenkö käyttäydyn? No otan siltä housut pois ja panen tietysti.
Vierailija kirjoitti:
[
Tähtisilmää voi kyllä tosiaan ärsyttää, kun muut naiset istua läpättää sinun seurassa ruokailemassa, joten ehkä siksi ei seuraavana päivänä hymyä tai edes katsetta irtoa. Ehkäpä hän kuitenkin tuntee samoin kuin sinä, mutta ei uskalla tai voi mitään asialle tehdä. Muuta kuin odottaa, että tulet taas töihin ja näkee vilauksen sinusta..
Tässä on toisaalta se puoli, että jos on pidemmän aikaa jättänyt syystä tai toisesta tähtisilmän vähemmälle huomiolle ruokalassa, on aika iso kynnys muuttaa käyttäytymistään. Kaikki tuntuvat nimittäin kyyläävän aika tavalla sitä, kuka istuu kenenkin kanssa ja ketkä tulevat juttuun. Jos tähän asiantilaan tulee äkisti muutos, aletaan heti miettiä, että mitäs nyt. Ja se huomio on hiukan noloa, tapahtui sitten läpimurto tai ei.
Ps. Mulle on muuten käynyt parikin kertaa noin, että edes sitä katsetta ei irtoa. Tuntuu aina tosi viheliäiseltä, kun siinä välissä on kuitenkin ollut hyviäkin päiviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Tähtisilmää voi kyllä tosiaan ärsyttää, kun muut naiset istua läpättää sinun seurassa ruokailemassa, joten ehkä siksi ei seuraavana päivänä hymyä tai edes katsetta irtoa. Ehkäpä hän kuitenkin tuntee samoin kuin sinä, mutta ei uskalla tai voi mitään asialle tehdä. Muuta kuin odottaa, että tulet taas töihin ja näkee vilauksen sinusta..
Tässä on toisaalta se puoli, että jos on pidemmän aikaa jättänyt syystä tai toisesta tähtisilmän vähemmälle huomiolle ruokalassa, on aika iso kynnys muuttaa käyttäytymistään. Kaikki tuntuvat nimittäin kyyläävän aika tavalla sitä, kuka istuu kenenkin kanssa ja ketkä tulevat juttuun. Jos tähän asiantilaan tulee äkisti muutos, aletaan heti miettiä, että mitäs nyt. Ja se huomio on hiukan noloa, tapahtui sitten läpimurto tai ei.
Ps. Mulle on muuten käynyt parikin kertaa noin, että edes sitä katsetta ei irtoa. Tuntuu aina tosi viheliäiseltä, kun siinä välissä on kuitenkin ollut hyviäkin päiviä.
Minä kirjoitin tuon ylemmän ja jätin sanomatta, että olen tuon tähtisilmän tilanteessa ollut jo pitempään. Välillä katseemme kohtaavat ja tervehditään, mutta en kyllä tosiaankaan uskaltaisi tai edes voisi tehdä mitään, mies kun istuu ja näyttää viihtyvän aina toisten naisten seurassa. Silloin en viitsi edes vilkaista koska se tuntuu pahalta enkä halua vaikuttaa epätoivoiselta. Nielen pettymyksen ja jään vain odottelemaan seuraavaa kertaa kun näen hänet.
No meitä miehiä on moneen lähtöön, joten mahdoton sanoa, onko hän samanlainen kuin minä. Aika moni kaverini lähestyy suoraviivaisesti naisia, joista ovat kiinnostuneet, joten tunnen olevani hienoinen poikkeus.
Jos juttelen jonkun ihmisen kanssa ja ihastus tulee lähistölle, laitan käteni lantioilleni huomaamattani automaattisesti. Lisäksi katselen häntä niin usein kuin mahdollista olematta töykeä. Tykkään myös puhua tilaisuuden tullen ulkomaalaista kieltä, jota tiedän hänen puhuvan, jotta vaikuttaisin sivistyneeltä mieheltä:D
Tiedän hänen huomaavan, mutta en voi sille mitään, että hänen muhkea peräsimensä on kaunista katsottavaa ja katseeni kiinnittyy siihen aika ajoin:)
Olen ottanut työpaikalla etäisyyttä ihastukseni kohteeseen, koska hänellä on mies ja ainakin yksi lapsi. Samaan aikaan hätistän pois kimpustani erästä toista varattua naista, joka on tulkinnut ystävällisyyteni ja rentouteni ihan väärin.
Kiinnostavan naisen läheisyydessä alkaa tietysti jöpöttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää että mulla on vähän samanlaista käytöstä kuin naisillakin eli tiettyjä naisia en uskalla lähestyä ollenkaan kun pelkään sekoilevani sanoissani ja käytöksessäni. Ja sitten tietenkin ajattelen myös että he eivät voisi kuitenkaan kiinnostua minusta joten miksi edes toisin kiinnostustani ilmi.
Ihana tunnustus. Miksihän aina jankutetaan, että kiinnostunut mies ei jätä aloitetta tekemättä ja ujous on vain tekosyitä? Itsellä tulee kynnys tehdä aloite miesten suuntaan tuon jankutuksen takia, koska oletan että aloitteettomuus sitten tosiaan on yhtä kuin epäkiinnostus.
Ujous on pelkästään suloinen, inhimillinen piirre ihmisessä! ❤️
Kyllähän miehet tykkää aloitteellisista naisista. Mieskin haluaisi edes joskus tuntea olevansa haluttu, se tavoiteltu yksilö. Ei mies tykkää siitä ainaisesta naisten saalistamisesta jossa itse joutuu tekemään kaiken.
Moni mies pelkää että ei ole tarpeeksi hyvä naiselle.
Naisena allekirjoitan tuon. Olen aloitteellinen. Olen 30 vuotta saanut jokaisen miehen, jonka olen halunnut. Ei niitä monta ole, mutta yksin ei ole ollut tarvis olla.
Ja seksiä, erinomaista sellaista, saa samalla menetelmällä.
Itse lämpenen harvemmin naisille, jotka ovat aloitteellisia. Olenkin joutunut antamaan aika monet pakit ja nimenomaan selvin päin.
Välinpitämättömästi. Kunpa hän eroaisi.
Vierailija kirjoitti:
Itse lämpenen harvemmin naisille, jotka ovat aloitteellisia. Olenkin joutunut antamaan aika monet pakit ja nimenomaan selvin päin.
Miten sulla on varaa sellaiseen? Palstamiesten mukaanhan ne on naiset, jotka toimii portinvartijoina jokaisessa tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Itse lämpenen harvemmin naisille, jotka ovat aloitteellisia. Olenkin joutunut antamaan aika monet pakit ja nimenomaan selvin päin.
Ja sitten uli-mies heräsi yksiössään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää että mulla on vähän samanlaista käytöstä kuin naisillakin eli tiettyjä naisia en uskalla lähestyä ollenkaan kun pelkään sekoilevani sanoissani ja käytöksessäni. Ja sitten tietenkin ajattelen myös että he eivät voisi kuitenkaan kiinnostua minusta joten miksi edes toisin kiinnostustani ilmi.
Ihana tunnustus. Miksihän aina jankutetaan, että kiinnostunut mies ei jätä aloitetta tekemättä ja ujous on vain tekosyitä? Itsellä tulee kynnys tehdä aloite miesten suuntaan tuon jankutuksen takia, koska oletan että aloitteettomuus sitten tosiaan on yhtä kuin epäkiinnostus.
Ujous on pelkästään suloinen, inhimillinen piirre ihmisessä! ❤️
Kyllähän miehet tykkää aloitteellisista naisista. Mieskin haluaisi edes joskus tuntea olevansa haluttu, se tavoiteltu yksilö. Ei mies tykkää siitä ainaisesta naisten saalistamisesta jossa itse joutuu tekemään kaiken.
Moni mies pelkää että ei ole tarpeeksi hyvä naiselle.
Miesten aloitteellisuus on aika lailla hävinnyt, naisen on pakko olla aloitteellinen. Aika moni nainenkaan ei saa tuntea olevansa haluttu ja tavoiteltu. Ei nainenkaan jaksa tehdä kaikkea, se on jo edessä parisuhteessa mikäli sellaisen saa. Moni nainenkin pelkää, ettei ole tarpeeksi hyvä miehelle. Ei nämä ole mitään miesten etuoikeuksia, jotka oikeuttaa sen, että naisen pitäisi tehdä kaikki. Miehen rooliin kuuluu olla se mies, joka näyttää naiselle haluavansa hänet, olla se vahvempi. Nykypäivänä vaan näyttää enemmän ja enemmän siltä, että naisen täytyy kaikessa olla se vahvempi osapuoli.
Meillä kun nykyisin tasa-arvo on kaikessa itsestäänselvyys niin on myös tässä aloitteiden tekemisessä. Naiselle on siirtynyt myös se osuus mikä kokonaan oli ennen miehen rooliin kuuluva velvollisuus. Näin moni mies ja nainen tänä päivänä ajattelee.
Joopa joo, mutta kun asiat menee niin, että maanantaina luulee tietävänsä, että siinä naisen hymyssä ja katsekontaktissa oli jotain erityistä, mutta tiistaina ei ole enää ensinkään varma. Itselläni isoin ongelma
on, että en pääse koskaan tämän työkaverin kanssa juttusille kahden kesken. Eli kun tätä jatkuu tarpeeksi pitkään, tilanne alkaa tavallaan ärsyttää.
Siksi toisekseen pari muuta naista hakeutuu melko aktiivisesti seuraani aina, kun ollaan ruokailemassa ja
se näyttää varmaan sivusta katsottuna siltä, että olen kiinnostunut heistä. Meillä nimittäin on aina varsin hauskaa. Tosiasiassa mietin kuitenkin aina tuota tähtisilmää.